# IOI EUROPE CONFERENCE – Oikeusasiamies suhteissaan tiedonsaantiin ja avoimuuteen
- Tekijä: Euroopan oikeusasiamies
- Päivämäärä: 2018-10-02T00:00+02:00[Europe/Paris]
- [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/speech/fi/104672)
---
Kiitos, että pyysit minua osallistumaan tähän istuntoon, jossa käsitellään aihetta, joka on keskeinen oikeusasiamiehen toimiston onnistuneen toiminnan ja päivittäisen työmme kannalta. Tutkimus on riippumaton ja oikeudenmukainen, ja se suoritetaan täysin tietoisena kaikista tosiseikoista vain, jos meillä on pääsy kaikkiin merkityksellisiksi katsomiimme tietoihin.

Olen iloinen voidessani todeta, että tässä esille otetut kysymykset eivät aiheuta vaikeuksia minulle tai henkilöstölleni kovin usein. Kun niitä syntyy, ne voivat olla haastavia ja niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia, mutta se johtuu osittain siitä, että tämän alan ongelmat ovat meille poikkeuksellisia.

Puhun piakkoin kahdesta tilanteesta, jotka olivat tyypiltään hyvin erilaisia ja jotka aiheuttivat minulle ongelmia, mutta ensin eräästä asiayhteydestä perustuslaillisen kehyksen osalta.

Euroopan unionin toimielimissä työjärjestelyjä ohjaava keskeinen periaate on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artikla eli vilpittömän yhteistyön velvoite.

Tämä koskee unionia ja sen jäsenvaltioita ja edellyttää, että me kaikki autamme toisiamme hoitamaan perussopimuksista johtuvia tehtäviämme täydellisen keskinäisen kunnioituksen hengessä. Tämä velvoite ei varsinaisesti koske Euroopan oikeusasiamiehen ja hänen valtuuttamiensa henkilöiden välisiä suhteita, mutta käytännössä teemme yhteistyötä ja kunnioitamme toistemme rooleja ja asemaa EU:n perustuslaillisessa kehyksessä.

Tehtäväni on tutkia kansalaisten valituksia, jotka koskevat hallinnollisia epäkohtia EU:n toimielimissä ja muissa elimissä. Euroopan parlamentti valitsee minut, ja riippumattomuuteni on kirjattu perussopimuksiin. Parlamentti on vahvistanut tehtävieni hoitamista koskevan oikeudellisen kehyksen ohjesäännössäni. Tähän sisältyy EU:n toimielinten velvollisuus toimittaa toimistolleni kaikki niiltä pyytämäni tiedot ja antaa minulle pääsy asiaankuuluviin asiakirjoihin. On selvää, että oikeusasiamiehenä minun on voitava tutustua hallinnollisiin asiakirjoihin, joita minulla on valtuudet tarkastella.

Kuten voitte odottaa, on olemassa vastaavia velvoitteita olla paljastamatta turvallisuusluokiteltuja tietoja tai asiakirjoja, mutta muuten minulla on hyvin laajat valtuudet saada tietoja. Voin myös vaatia virkamiehiä todistamaan virallisesti tutkinnan aikana. Se on harvoin ollut tarpeen, mutta se on tärkeä ja tehokas backstop.

Useimmissa tapauksissa asiakirjat tarkastetaan ja niihin tutustutaan ilman välikohtauksia. Meille annetaan nyt sähköinen pääsy useimpiin tarvitsemiimme keskeisiin asiakirjoihin, minkä vuoksi tapausten käsittelijöiden ei tarvitse matkustaa sinne, missä asiakirjoja säilytetään.

Esimerkiksi meneillään olevassa tutkimuksessa, joka koskee kantelua, jossa Europol on evännyt yleisön oikeuden tutustua asiakirjoihin, asiakirjat on lähetetty toimistooni sähköisesti mutta turvallisesti salasanalla suojattuina. Suhtaudun myönteisesti tähän kehitykseen ja siihen, että tämä osoittaa luottamusta toimistooni. Toivon vain, että luottamus teknologiaan on yhtä perusteltua!

Eräässä toisessa tapauksessa, joka koski oikeutta tutustua asiakirjoihin ja jossa Europol oli osallisena, kohtasin kuitenkin kiinteän esteen toimeksiantoni täyttämisessä. Tutkimus koski yleisön oikeutta tutustua Europolin hallussa olevaan asiakirjaan, joka koski sen EU:n ja Yhdysvaltojen välisen terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskevan sopimuksen nojalla toteuttamia toimia.

Kyseisessä EU:n ja Yhdysvaltojen vuonna 2010 tekemässä sopimuksessa määrätään, että EU voi toimittaa EU:n kansalaisten rahaliikenteen sanomanvälitystietoja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriölle terroritoiminnan jäljittämiseksi. Tietoja säilyttää Belgiassa organisaatio, joka tunnetaan lyhenteellä SWIFT. Europolin tehtävänä on validoida Yhdysvaltojen tietojen toimittamista koskevat pyynnöt, vaikka sillä ei itse asiassa ollut pääsyä itse tietoihin.

Kesäkuussa 2013 toimistoni vastaanotti Euroopan parlamentin jäseneltä kantelun siitä, miten Europol on käsitellyt asiakirjoihin tutustumista koskevaa pyyntöä saada tutustua Europolin yhteisen valvontaviranomaisen, joka valvoo Europolin tietosuojasääntöjen noudattamista, kertomukseen EU:n ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen täytäntöönpanosta. Toisin sanoen raportti, josta kävisi ilmi, toimivatko sopimuksen tietosuojanäkökohdat asianmukaisesti.

Kuten on normaalia ja tarpeellista asiakirjoihin tutustumista koskevan tutkimuksen yhteydessä, pyysin henkilöstöäni tarkastamaan asiakirjan, jotta voisimme arvioida julkistamisen puolesta ja sitä vastaan. Europol teki yhteistyötä tutkintaryhmäni kanssa, ja sovimme tarkastukseen sovellettavista tiukoista turvallisuusjärjestelyistä.

Tuolloin kävi kuitenkin ilmi, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen sopimukseen sisällytettiin toissijainen sopimus niin kutsutuista täytäntöönpanoa koskevista teknisistä yksityiskohtaisista säännöistä.

Näiden "teknisten sääntöjen" mukaisesti mitään Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön toimittamia tietoja, mukaan lukien tiedot viestityypeistä tai -luokista, ei voitu jakaa muiden osapuolten kanssa ilman Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön nimenomaista kirjallista lupaa. Huolimatta Europolin pyrkimyksistä saada asianmukainen lupa Yhdysvaltojen viranomaiset eväsivät sen sillä perusteella, että tiedonsaantitarvetta koskeva vaatimus ei täyttynyt.

Näin ollen Yhdysvaltojen veto-oikeuden vuoksi minua estettiin tehokkaasti hoitamasta tehtävää, jonka demokraattisesti valittu Euroopan parlamentti oli uskonut minulle oikeusasiamiehenä, toimistona, jonka parlamentti oli asianmukaisesti valinnut minulle. Tapasin henkilökohtaisesti silloisen Yhdysvaltojen EU-suurlähettilään ja muistaakseni joitakin ulkoministeriön virkamiehiä, mutta he kieltäytyivät hyväksymästä, että Euroopan oikeusasiamiehellä oli oikeus nähdä tämä asiakirja sen varmistamiseksi, että kieltäytyminen oli pätevä.

Minulla ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin päättää tutkimukseni ilman johtopäätöstä. Pyysin kuitenkin Euroopan parlamenttia harkitsemaan, olisiko hyväksyttävää, että Euroopan oikeusasiamiehenä minua estettäisiin tekemästä työtäni ulkomaisen hallituksen kanssa tehdyllä sopimuksella, jota täytäntöönpanon teknisiä näkökohtia koskevana liitännäissopimuksena ei ollut koskaan lähetetty Euroopan parlamentin tai Euroopan unionin neuvoston hyväksyttäväksi. Huomautin, että oikeusasiamiehen suorittaman valvonnan puuttuessa Swift-sopimusta ei käytännössä valvottu, koska kuten aiemmin totesin, Europol ei itse asiassa näe tietoja, jotka lähetetään EU:sta Yhdysvaltoihin.

Viimeisin tapaus, jossa toimistollani oli joitakin logistisia ongelmia asiaan liittyvien asiakirjojen tarkastamisen yhteydessä, oli tutkimukseni Euroopan komission uuden pääsihteerin nimittämisestä aiemmin tänä vuonna. Tätä tutkimusta varten olin kirjoittanut komissiolle ja todennut päättäneeni, että *"kaikki uuden pääsihteerin nimittämiseen liittyvät asiakirjat, olivatpa ne sähköisessä tai paperimuodossa, mukaan lukien kirjeenvaihto, muistiinpanot, muistiot, sähköpostiviestit ja kaikki oikeudellinen neuvonta, on tarkastettava 1.9.2017 ja 18.4.2018 välisenä aikana".*

Ensimmäisessä tarkastuskokouksessa tutkimusryhmälleni näytettiin kuitenkin vain kaksi asiakirjakansiota ja yksi erillinen lisäasiakirja. Monet niistä oli merkitty "luottamuksellisiksi", emmekä voineet ottaa niistä kopioita. Tiimini oli selvennettävä tarkastusvaatimusten laajaa soveltamisalaa, vaikka tämä oli ollut täysin selvää alkuperäisessä tarkastuspyynnössä.

Näin ollen kahden viikon kuluttua ensimmäisestä tarkastuksesta pidettiin vielä kymmenen päivää tarkastuskokouksia kolmen viikon aikana. Muita jäljennöksiä asiakirjoista ei sallittu. Tiimini piti laittaa kaikki elektroniset laitteet huoneen turvalliseen säiliöön, jotta niitä ei voitu käyttää. Itse huoneessa ei ollut luonnonvaloa ja vartija oli aina läsnä, kun tiimini teki muistiinpanoja tuhansista levyistä käsin.

Näitä edellytyksiä voidaan mielestäni luonnehtia vain sortaviksi. Kyse ei ollut kansallista turvallisuutta tai vakavaa rikollista toimintaa koskevasta tutkimuksesta vaan pikemminkin rekrytointiprosessin hallinnointia koskevasta tutkimuksesta.

Minun on korostettava, että kaksi esimerkkiä, jotka esitin tänään yksityiskohtaisesti, olivat poikkeuksellisia kokemuksessani Euroopan oikeusasiamiehenä, ja toivon, että ne pysyvät sellaisina. Toimistoni tekee hyvää yhteistyötä EU:n toimielinten ja muiden elinten ja virastojen kanssa, ja on erittäin tervetullutta, että jopa arkaluonteisten asiakirjojen sähköinen viestintä hyväksytään yhä useammin normiksi.

Ymmärrän myös, että meidän organisaatiomme kaltaisten organisaatioiden, jotka vaativat muilta korkeita hallinnollisia normeja, on itse hyväksyttävä ja osoitettava tällaisia korkeita normeja. Se heikentäisi kansalaisten luottamusta ja toimistojemme ja päätöksiemme auktoriteettia, ellemme itse kuvastaisi hyviä käytäntöjä. Vaikka vaikuttavuus, merkityksellisyys ja näkyvyys ovat edelleen strategiani kulmakiviä, on olennaisen tärkeää pitää yllä suurta avoimuutta siitä, mitä teemme ja miten teemme sen. Oikeusasiamiesten on myös osoitettava, että he täyttävät eettisen toiminnan korkeat vaatimukset, joita riippumattomilta julkisen viran haltijoilta perustellusti edellytetään.

Hyvät viestintävälineet, mukaan lukien informatiivinen ja helposti navigoitava verkkosivusto, ovat välttämätön osa julkista vastuuvelvollisuutta. Toimistoni verkkosivustolla on tietoa palkoista, virkamatkakuluista, lahjoista, vieraanvaraisuudesta ja sidonnaisuuksia koskevista ilmoituksista. Emme voi tehdä muuta kuin näyttää esimerkkiä suhteessa niihin julkisen elämän periaatteisiin ja arvoihin, joita edellytämme kansalaisten puolesta muiden julkisten elinten ylläpitävän ja osoittavan.

Sama koskee palveluihimme liittyvien asiakirjojen ja tietojen julkista saatavuutta. Meidän on noudatettava sääntöjä, joita muut oikeutetusti odottavat meidän edistävän ja valvovan heidän puolestaan. Olen varma, että me kaikki noudatamme omalla lainkäyttöalueellamme sovellettavia avoimuuslakeja. On elintärkeää, että teemme niin. Muuten emme ansaitse nauttia niiden ihmisten luottamuksesta ja kunnioituksesta, joita palvelemme ja joiden oikeutettuja etuja pyrimme turvaamaan.

Odotan mielenkiinnolla muiden kollegojen pohdintoja näistä kysymyksistä heidän kokemustensa perusteella ja tulevaa keskustelua.

Kiitos.