(laadittu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti[1])

Johdanto

Oikeusasiamiehen mukaan asiassa on kyse kahdesta tärkeästä periaatekysymyksestä eli siitä, (1) mitä kieliä EU:n puheenjohtajavaltion Internet-esityksissä olisi käytettävä ja (2) voidaanko neuvoston katsoa olevan vastuussa puheenjohtajavaltionsa ylläpitämistä Internet-sivustoista. Puheenjohtajavaltion tehtävän merkityksen vuoksi oikeusasiamies katsoo, että puheenjohtajavaltion Internet-sivustoilla julkaistavien tietojen saatavuus on tärkeää varmistaa mahdollisimman monille kansalaisille. Tiedot olisi siksi julkaistava mieluiten kaikilla yhteisön virallisilla kielillä. Mikäli puheenjohtajavaltion Internet-sivustojen esityksissä käytettyjen kielten määrää on rajoitettava, kielivalikoiman on perustuttava puolueettomiin ja kohtuullisiin arviointeihin. Koska neuvosto on toistaiseksi kokonaan kieltäytynyt käsittelemästä asiaa, oikeusasiamies ei pysty vahvistamaan, ovatko puheenjohtajavaltioiden tekemät valinnat näiden edellytysten mukaiset. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoo, että asia olisi annettava Euroopan parlamentin käsiteltäväksi.

Kannattaa panna merkille, että kun oikeusasiamiehen tästä asiasta laatima suositusluonnos oli julkaistu, useat italialaiset parlamentin jäsenet ja yksi espanjalainen jäsen tiedustelivat oikeusasiamieheltä, miksi suositusluonnoksessa käsiteltiin ainoastaan saksaa eikä muita yhteisön kieliä. Vastauksessaan oikeusasiamies muistutti, että kantelijan tapauksessa oli kyse pelkästään sitä, olisiko Internet-esitysten oltava saatavilla saksan kielellä. Oikeusasiamies selvitti, ettei sen tämän vuoksi tarvinnut ottaa kantaa siihen, pitäisikö tarkoitukseen käyttää muita tai kaikkia EU:n virallisia kieliä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi oikeusasiamies otti yhteyttä myös puheenjohtajavaltioon 8. kesäkuuta 2006. Kirjeessään oikeusasiamies totesi, että paras vastaus suositusluonnokseen olisi, jos neuvosto tekisi päätöksen, että puheenjohtajavaltion Internet-sivustot asetetaan saataville kaikilla kielillä.

Kantelu

Seuraavassa tiivistelmässä käsitellään ainoastaan kantelijan esiin ottamaa varsinaista kysymystä. Lisätietoja ja asian taustaa on luettavissa Euroopan oikeusasiamiehen tästä asiasta laatimasta suositusluonnoksesta[2].

Kantelija (saksan kieltä puolustava järjestö) kirjoitti Alankomaiden ja Luxemburgin hallituksille vuonna 2004 ja pyysi niitä tarjoamaan puheenjohtajakausiensa aikaiset Internet-esitykset myös saksaksi eikä pelkästään englanniksi ja ranskaksi. Kantelija huomautti, että saksaa äidinkielenään puhuvia EU:n kansalaisia oli enemmän kuin minkään muun kielen puhujia ja että uusien jäsenvaltioiden liittymisen jälkeen saksasta tulisi toiseksi suurin kieli, jos huomioon otettaisiin kieltä äidinkielenään sekä vieraana kielenä puhuvien EU:n kansalaisten määrä. Kantelija korosti, että englannin ohella saksa oli tämän vuoksi useimpien EU:n kansalaisten ymmärtämä kieli. Kantelija esitti niin ikään, että pääasiassa eurooppalaiselle yleisölle tarkoitettu EU:n toimielinten viestintä olisi laadittava mahdollisimman monen EU:n kansalaisen ymmärrettäväksi. Jos käytettävien kielten lukumäärää rajoitetaan, valinnan olisi kantelijan mielestä perustuttava kielten väestömäärälliseen painoarvoon. Kantelijan mielestä ei siksi ollut ymmärrettävää, miksi puheenjohtajavaltio käyttää Internet-esityksissä yleensä englantia ja ranskaa valtion oman kielen lisäksi. Kantelijan mielestä sen vaatimus, jonka mukaan tällöin olisi käytettävä myös saksaa, on perusteltu myös EU:n demokraattisen legitiimiyden kannalta.

Sekä Alankomaiden että Luxemburginkin hallitus hylkäsi kantajan pyynnön.

Kantelija kirjoitti 22. tammikuuta 2005 neuvostolle pyytäen sitä varmistamaan, että puheenjohtajavaltion Internet-esitykset ovat saatavilla myös saksaksi.

Neuvosto vahvisti 4. maaliskuuta 2005 antamassaan vastauksessa, että toiminnallisesti puheenjohtajavaltio oli osa neuvostoa. Toisaalta se katsoi, ettei puheenjohtajavaltion Internet-sivustoon tarvinnut soveltaa tällä perusteella samoja edellytyksiä kuin neuvoston sivustoon. Puheenjohtajuudesta vastaava jäsenvaltio on vastuussa pelkästään sen omassa Internet-sivustossa julkaistuista tiedoista. Neuvoston mukaan puheenjohtajavaltion Internet-sivustot ainoastaan täydentävät niitä tietoja, joita yhteisön toimielimet asettavat saataville kaikilla virallisilla kielillä. Tältä osin neuvosto viittasi omaan Internet-sivustoonsa ja sillä saatavissa olevien asiakirjojen määrään. Se viittasi myös Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001[3] (jäljempänä "asetus (EY) N:o 1049/2001") ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Neuvosto huomautti, että oikeusasiamies oli jo aiemmin käsitellyt puheenjohtajavaltion ja komission kielikäytäntöä. Tapaus 939/99/ME koski komission kalenterin saatavuutta Europa-sivustolla ainoastaan ranskan kielellä. Komissio katsoi, että kyseinen asiakirja oli tarkoitettu pelkästään lehdistölle. Oikeusasiamies totesi 14. kesäkuuta 2000 tekemässään päätöksessä seuraavaa: "Oikeusasiamies huomauttaa, että Euroopan unionissa on 11 virallista kieltä ja 12 sopimuskieltä. Tämän vuoksi tietyt asiakirjat on laadittava kaikilla näillä kielillä. Komissio ei ole silti velvollinen tuottamaan kaikkia asiakirjoja useilla eri kielillä, jos tämä ei vaikuta tarpeelliselta asiakirjan tarkoituksen vuoksi. Oikeusasiamiehen tiedossa ei ole, että kielten käyttöä koskevat yhteisön lainsäädännön säännökset voisivat estää yhteisön toimielintä tai elintä julkaisemasta Internet-sivustolla asiakirjoja sillä kielellä, jolla ne on laadittu. Vaikka on oleellista, että komissio tiedottaa kansalaisille työstään kaikilla kielillä, komission käytäntö nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole osoittanut komission laiminlyöneen tätä velvollisuuttaan."

Vuonna 2001 eräs Italian kansalainen kanteli siitä, että puheenjohtajavaltio Belgian Internet-esityksen sisältö oli saatavissa ainoastaan hollanniksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi (tapaus 1146/2001/IP). Oikeusasiamies katsoi 10. syyskuuta 2002 tekemässään päätöksessä, että unionin toimielinten ja elinten olisi mahdollisuuksien mukaan tarjottava tietoja kansalaisille näiden omalla kielellä. Oikeusasiamies lisäsi kuitenkin, ettei hän ollut tietoinen sellaisesta säännöstä eikä periaatteesta, joka estäisi niitä julkaisemasta omilla Internet-sivustoillaan tietoja vain osalla virallisista kielistä.

Neuvosto katsoi, ettei asiaa koskeva säädöskehys ole muuttunut edellä mainittujen päätösten tekemisen jälkeen mutta että virallisten kielten lukumäärä on kasvanut 21:een, mikä on lisännyt kielijärjestelyjen aiheuttamia logistisia ongelmia. Neuvosto lisäsi, että se ja kulloisetkin puheenjohtajavaltiot pyrkivät kaikin tavoin varmistamaan, että kansalaiset saavat mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman monella kielellä. Se tähdensi kuitenkin, ettei sillä ole mahdollisuutta vaikuttaa puheenjohtajavaltion omien tietojen tarjonnassa käytettävään kielivalikoimaan.

Kantelija kääntyi 1. huhtikuuta 2005 oikeusasiamiehen puoleen. Kantelijan mukaan se, ettei neuvosto pysty varmistamaan puheenjohtajavaltion Internet-esitysten saatavuutta myös saksaksi, on hallinnollinen epäkohta. Kantelija väitti, että neuvoston olisi huolehdittava puheenjohtajavaltion Internet-esitysten saatavuudesta vastedes myös saksaksi.

Tutkimus

Neuvoston kanta

Neuvosto esitti kannassaan seuraavat huomautukset:

EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että "[k]ukin neuvoston jäsenvaltio huolehtii vuorollaan puheenjohtajan tehtävästä kuuden kuukauden ajan neuvoston yksimielisesti päättämässä järjestyksessä" (kursivointi lisätty).

Puheenjohtajavaltion Internet-sivuston oli järjestänyt ja sitä ylläpiti kyseisen jäsenvaltion asiaankuuluva ministeriö. Tämä kävi selväksi myös sivustoilta. Sivustojen tarkoituksena ei ollut korvata neuvoston Internet-sivustoa ja asiakirjahakemistoa vaan täydentää niitä. Niillä tarjottiin käytännön tietoa kunkin puheenjohtajavaltion ainutkertaisista tapahtumista, esimerkiksi epävirallisista tapaamisista, kulttuuritapahtumista ja muista puheenjohtajavaltion toimista ja aloitteista.

Puheenjohtajavaltion asiakirjat katsotaan toki neuvoston asiakirjoiksi asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovellettaessa. Siinä on kuitenkin kysymys täysin eri asiasta, eikä se mitenkään merkitse sitä, että puheenjohtajavaltion Internet-sivusto olisi neuvoston valvonnassa.

Kantelija väitti, ettei neuvoston työjärjestyksellä voida perustella kantaa, jonka mukaan puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa omalla Internet-sivustollaan olevista tiedoista. Asetelma käännettiin tässä kuitenkin päinvastaiseksi: neuvostolla ei yksinkertaisesti ole toimivaltaa määrätä, että jäsenvaltion on järjestettävä omat Internet-sivustonsa jollain tietyllä tavalla. Riippumatta asiakysymyksestä, olisiko puheenjohtajavaltion Internet-sivustolla tarjottava tietoja saksaksi (jäsenvaltion lainsäädännön piiriin kuuluva asia ja käytäntö, josta päättävät asiaan liittyvät kansalliset elimet), edellä olevasta seuraa, ettei kyseessä voi olla neuvoston hallinnollinen epäkohta, koska kyseinen toimielin ei ole vastuussa puheenjohtajavaltion Internet-sivustosta.

Näistä syistä kantelu on perusteeton.

Kantelijan huomautukset

Kantelija esitti huomautuksissaan seuraavat seikat:

Puheenjohtajavaltio ei voi olla osa neuvostoa olematta vastuuvelvollinen sille.

Puheenjohtajavaltion Internet-sivuston sisältö ei pelkästään täydentänyt neuvoston Internet-sivustoa vaan oli sisällöltään tätä huomattavasti laajempi.

Neuvosto myönsi, että puheenjohtajavaltion asiakirjat ovat neuvoston asiakirjoja asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitetussa merkityksessä. Koska puheenjohtajavaltion Internet-sivuston sisältö katsotaan kyseisen asetuksen 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetuiksi asiakirjoiksi ja näin ollen neuvoston asiakirjoiksi, neuvoston kanta merkitsisi, ettei neuvostolla ole sananvaltaa omiin asiakirjoihinsa. Tällainen tilanne olisi selvästi järjetön.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole kysymys jäsenvaltiosta ja "sen" (kansallisista) Internet-sivustoista vaan sivustoista, jotka jäsenvaltio on perustanut kulloisenkin puheenjohtajavaltion ominaisuudessa. Jäsenvaltion lainsäädäntö ja käytäntö voivat olla merkityksellisiä seikkoja ainoastaan puheenjohtajakauteen liittymättömissä asioissa.

Neuvoston väite, jonka mukaan se ei pysty vaikuttamaan omaan puheenjohtajavaltioonsa eli osaan itsestään, vaikuttaa järjettömältä. On täysin kohtuutonta väittää, ettei neuvosto pystyisi osoittamaan omalle puheenjohtajavaltiolleen esimerkiksi pyyntöä tai suositusta.

EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään, että oikeusasiamiehen tehtävät kattavat kaikki yhteisön toimielimet ja elimet lukuun ottamatta yhteisön tuomioistuinta ja yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta. Tämän poikkeuksen lisäksi ei pitäisi olla olemassa muita kantelujen piiriin kuulumattomia aloja. Näin ollen puheenjohtajavaltiosta on voitava kannella joko esittämällä kantelu neuvostoa tai suoraan kyseistä puheenjohtajavaltiota vastaan.

Oikeusasiamiehen pyrkimykset sovintoratkaisuun

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja huomautukset oikeusasiamies katsoi, ettei neuvosto ollut vastannut kantelijan väitteisiin riittävässä määrin.

Sovintoehdotus

Oikeusasiamies esitti 20. lokakuuta 2005 neuvostolle sovintoehdotuksen, jonka mukaan

neuvoston pitäisi ottaa huomioon kantelijan pyyntö asettaa puheenjohtajavaltioiden Internet-esitykset saataville myös saksan kielellä.

Neuvoston kanta

Neuvosto esitti kannassaan seuraavat huomautukset:

Neuvoston toiminnassa voi olla hallinnollinen epäkohta vain siinä tapauksessa, että se on soveltanut virheellisesti olemassa olevaa EU:n sääntöä. Tästä ei voi olla kysymys, koska neuvosto ei ole vastuussa kantelun kohteena olevasta toiminnasta.

Oikeusasiamiehen päättely on sen mukaan virheellinen. EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot vuorottelevat puheenjohtajina. Tämä ei selvästikään tarkoita, että kyseinen jäsenvaltio tulee osaksi neuvostoa suuremmassa määrin kuin muut jäsenvaltiot. Se tarkoittaa vain, että jäsenvaltion tehtäväksi (itsessään eikä neuvoston jäsenenä) annetaan neuvoston kokousten puheenjohtajana toimiminen ja siitä johtuvat toiminnot.

Viime vuosikymmeninä on kehittynyt käytäntö, jossa puheenjohtajavaltioina toimivat jäsenvaltiot hyödyntävät kyseisestä kautta tuodakseen itseään esille ja järjestääkseen muita tapahtumia, jotka eivät välttämättä liity neuvoston työhön. Monet jäsenvaltiot ovat esimerkiksi järjestäneet puheenjohtajakausillaan kulttuuritoimintaa. Tällainen toiminta ja sitä koskeva tiedotus on ollut kyseisen (puheenjohtajavaltiona toimivan) jäsenvaltion vastuulla sellaisenaan. Sitä ei tietenkään ole voitu katsoa neuvoston toiminnaksi.

Vastaavasti kyseisen jäsenvaltion ja/tai sen kansallisten ministeriöiden ylläpitämien Internet-sivustojen perustaminen, rahoitus ja hallinnointi tapahtuvat (puheenjohtajavaltiona toimivan) jäsenvaltion vastuulla. Neuvosto ei rahoita eikä hallinnoi näitä sivustoja. Kuten neuvosto jo aiemmin huomautti, tämä käy selvästi ilmi kyseisillä Internet-sivustoilla olevista vastuuvapauslausekkeista.

Oikeusasiamies totesi sovintoratkaisuehdotuksessaan, ettei hänen tiedossaan ollut sellaista sääntöä tai periaatetta, joka estäisi neuvostoa käsittelemästä tai sopimasta tällaisten Internet-sivustojen muotoseikoista. Tämä ei voisi olla oikeudellinen huomautus, koska se olisi EU:n lainsäädännön perusperiaatteen vastainen. EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan "[k]ukin toimielin toimii sille tällä sopimuksella annettujen toimivaltuuksien rajoissa". Mikään sääntö ei anna neuvostolle toimivaltaa päättää yksittäisen jäsenvaltion käyttämistä kielivalikoimista. Myöskään oikeusasiamies ei ole löytänyt tällaista sääntöä. Neuvoston työjärjestyksessä sellaista ei ainakaan ole.

Kaiken kaikkiaan se, että sivustoja kutsuttiin "puheenjohtajavaltion Internet-sivustoiksi", ei millään tavoin saattanut niitä neuvoston valvontaan. Internet-sivustoja ei ylläpitänyt puheenjohtajavaltio vaan EY:n perustamissopimuksen 203 artiklan mukaan puheenjohtajavaltiona kulloinkin toimiva jäsenvaltio. Neuvosto ei voi vaatia jäsenvaltioita käyttämään tiettyä kielivalikoimaa, koska tälle ei ole oikeusperustaa.

Lopuksi neuvosto totesi, ettei se tämän vuoksi voinut käsitellä oikeusasiamiehen ehdotusta sovintoratkaisuksi eikä ottaa kantaa sisältökysymykseen, joka ei kuulunut sen toimivaltaan.

Kantelijan huomautukset

Kantelija ilmoitti huomautuksissaan, että se pitää kantelunsa voimassa.

Oikeusasiamiehen arvio

Neuvoston kannan ja kantelijan siitä esittämien huomautusten perusteella oikeusasiamies päätteli, ettei sovintoratkaisu ollut mahdollinen.

Oikeusasiamiehen suositusluonnos

Suositusluonnos

Oikeusasiamies lähetti 21. maaliskuuta 2006 neuvostolle seuraavan suositusluonnoksen ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

"Neuvoston pitäisi ottaa huomioon kantelijan pyyntö, jonka mukaan puheenjohtajavaltioiden Internet-esitykset olisi asetettava saataville myös saksan kielellä."

Tämä suositusluonnos perustui seuraaviin seikkoihin:

1 Oikeusasiamies katsoo, että osapuolten asiassa esittämien väitteiden perusteella on käsiteltävä kolmea eri kysymystä: (1) missä olosuhteissa hallinnollinen epäkohta voi esiintyä, (2) voidaanko neuvostoa pitää missään olosuhteissa vastuullisena puheenjohtajavaltionsa ylläpitämistä Internet-sivustoista ja (3) onko näiden Internet-sivustojen kielivalikoima hyvän hallinnon periaatteiden mukainen.

2 Ensimmäisen kysymyksen osalta oikeusasiamies huomauttaa, että neuvoston mukaan hallinnollisia epäkohtia voi esiintyä vain, jos se soveltaa virheellisesti olemassa olevaa sääntöä. Tämä tulkinta on kuitenkin liian kapea, eikä se ole EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määritellyn "epäkohdan" käsitteen hengen mukainen. Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollinen epäkohta ilmenee, kun julkinen toimielin ei toimi sitä velvoittavan säännön tai periaatteen mukaisesti[4]. Euroopan parlamentti on hyväksynyt tämän määritelmän[5]. Toisin kuin neuvosto väittää, hallinnollinen epäkohta ei siis ilmene pelkästään tapauksissa, joissa sääntöä on rikottu.

3 Toisesta kysymyksestä on todettava, että EY:n perustamissopimuksen 203 artiklan mukaan "[k]ukin neuvoston jäsenvaltio huolehtii vuorollaan puheenjohtajan tehtävästä kuuden kuukauden ajan neuvoston yksimielisesti päättämässä järjestyksessä". Kuten neuvosto aivan oikein huomautti kannassaan oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta, tämä ei tarkoita, että jäsenvaltiosta sellaisenaan tulee osa neuvostoa. Kun jäsenvaltio toimii puheenjohtajana, kyseisellä jäsenvaltiolla on rajatun ajan neuvoston puheenjohtajan tehtävä. Tässä mielessä puheenjohtajavaltio on kuitenkin selvästi osa neuvostoa. Oikeusasiamies huomauttaa, että neuvosto totesi itse 4. maaliskuuta 2005 kantelijalle lähettämässään kirjeessä, että puheenjohtajavaltio oli kiistatta toiminnallisesti osa neuvostoa.

4 Oikeusasiamies katsoo, että koska puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa, siihen pitäisi soveltaa samoja velvoitteita kuin neuvostoonkin, paitsi milloin erityiset syyt estävät näiden velvoitteiden soveltamiseen puheenjohtajavaltioon.

5 On selvää, että tämä päätelmä pätee ainoastaan niiltä osin kuin jäsenvaltio toimii neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa. Kuten neuvosto aivan oikein huomautti kannassaan oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisuksi, se, että puheenjohtajan tehtäviä hoitava jäsenvaltio järjestää kulttuuritoimintaa puheenjohtajakaudellaan, ei mahdollista kyseisen toiminnan katsomista neuvoston toiminnaksi. Tällainen toiminta kuuluu todellakin jäsenvaltion vastuulle sellaisenaan.

6 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että toisenlainen päätelmä on perusteltu niiltä osin kuin kyse on puheenjohtajavaltion ylläpitämistä Internet-sivustoista.

7 Neuvosto esittää, että kysymys puheenjohtajavaltion Internet-sivustoilla käytettävistä kielistä on ratkaistava puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion lakien ja käytäntöjen perusteella. Neuvoston mukaan puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa näillä sivustoilla julkaistavista tiedoista.

8 Jäsenvaltiot voivat luonnollisesti perustaa haluamansa laisia Internet-sivustoja, ja niihin voidaan soveltaa ainoastaan kansainväliseen lakiin perustuvia rajoituksia. On kuitenkin huomattava, että tässä tarkoitetut Internet-sivustot on selvästi merkitty ja tarkoitettu puheenjohtajavaltion Internet-sivustoiksi. Näillä sivustoilla annetaan tietoja puheenjohtajavaltion työstä tehtävässä, joka sille yhteisön lainsäädännön mukaan kuuluu. Oikeusasiamiehen mielestä näitä Internet-sivustoja ei tämän vuoksi voida katsoa yhteisön lainsäädännön piiriin kuulumattomiksi "kansallisiksi" sivustoiksi. Tämä on erityisen selvää myös siksi, että neuvosto itse nojautuu puheenjohtajavaltion työhön. Omalla Internet-sivustollaan (www.consilium.europa.eu) neuvosto toteaa seuraavaa "Puheenjohtajavaltioiden Internet-sivustoista": "Neuvoston puheenjohtajavaltio on merkittävässä asemassa toimielimen työn järjestämisessä, erityisesti lainsäädäntötyön ja poliittisen päätöksenteon eteenpäin vievänä voimana. Sen tehtävänä on järjestää ja johtaa kaikkia kokouksia ja saada aikaan kompromisseja ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi."

9 Se, että näitä Internet-sivustoja ylläpitävät kyseisen jäsenvaltion viranomaiset ja että ne sisältävät nimenomaisia viittauksia tähän seikkaan, ei vaikuta yllä esitettyyn päätelmään. Koska EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot toimivat kukin vuorollaan puheenjohtajina, on pelkästään luonnollista, että puheenjohtajavaltion Internet-sivustoja ylläpitävät juuri puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion viranomaiset. Oikeusasiamies ei pidä merkityksellisenä myöskään sitä, että näiden sivustojen kustannukset näyttävät jäävän kyseisen jäsenvaltion maksettaviksi. Tämä seikka ei osoita, ettei kyseistä toimintaa voida pitää puheenjohtajavaltion toimintana puheenjohtajan ominaisuudessa osana neuvostoa. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että yksittäiset jäsenvaltiot joutuvat välttämättä kattamaan nämä kustannukset. Koska puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa, ei vaikuta mahdottomalta väittää, että asiaan liittyvien Internet-sivustojen kustannukset voitaisiin kattaa yhteisön talousarviosta.

10 Neuvoston pääväite näyttää olevan, ettei sillä ole valtaa määrätä puheenjohtajana toimivaa jäsenvaltiota järjestämään tämän Internet-sivustoja millään tietyllä tavalla ja ettei se siksi ole vastuussa kyseisistä Internet-sivustoista. Kannassaan oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisuksi neuvosto väitti jopa, että päinvastainen näkemys saattaisi olla sen EU:n lainsäädännön perustavan periaatteen vastainen, joka on määritelty EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa ja jonka mukaan "[k]ukin toimielin toimii sille tällä sopimuksella annettujen toimivaltuuksien rajoissa".

11 Oikeusasiamies ei edelleenkään ole vakuuttunut tästä väitteestä. Kun jäsenvaltio perustaa Internet-sivuston puheenjohtajavaltion tehtäviä hoitaessaan, se toimii neuvoston osana. Koska tässä kantelussa esiin otettu asia liittyy neuvoston ja sen puheenjohtajavaltion – eli kyseisen neuvoston yhden osan – väliseen suhteeseen, oikeusasiamies ei katso oman kantansa voivan olla ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa mainitun periaatteen kanssa. Oikeusasiamies myöntää, että on ensisijaisesti puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion tehtävä päättää, mitä sisältöä se tällaisella Internet-sivustolla tarjoaa. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole tietoinen sellaisesta säännöstä tai periaatteesta, joka estäisi neuvostoa käsittelemästä asiaa ja sopimasta näiden Internet-esitysten muotoa koskevista seikoista, jotta tällä tavoin tarjottavat tiedot tehdään mahdollisimman monien ymmärrettäviksi, esimerkiksi keskustelemalla siitä ja määrittelemällä sitä, mitä kieliä näillä sivustoilla olisi käytettävä. Koska EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään (kaikkien jäsenvaltioiden kesken) kiertävästä puheenjohtajuudesta, nämä muotoseikat eivät koskisi vain yksittäistä jäsenvaltiota vaan ne olisivat merkityksellisiä jokaiselle niistä.

12 Edellä olevan perusteella oikeusmiehen kanta on edelleen, että neuvoston voidaan periaatteessa katsoa olevan vastuussa puheenjohtajavaltionsa ylläpitämistä Internet-sivustoista.

13 Mitä tulee kolmanteen kysymykseen, on huomattava, että oikeusasiamies on jo aiemmin käsitellyt kielivalikoimaa yhteisön toimielinten ja elinten julkaisemien tietojen yhteydessä.

14 Oikeusasiamies tähdensi 14. kesäkuuta 2000 asiassa 939/99/ME tekemässään päätöksessä[6], että on oleellista saattaa ulkopuolisille henkilöille tarkoitetut yhteisön toimielinten asiakirjat saataville mahdollisimman monella kielellä. Internet kuuluu nykyisin tärkeimpiin välineisiin, joilla yleisölle voidaan tarjota tietoa. Siksi oikeusasiamiehen mielestä on erityisen tärkeää varmistaa, että yhteisön toimielinten ja elinten perustamat julkiset Internet-sivustot ovat kansalaisten käytettävissä mahdollisimman monella kielellä.

15 Neuvosto katsoi kannassaan, ettei puheenjohtajavaltion Internet-sivustojen tarkoituksena ole korvata kaikilla yhteisön kielillä saatavilla olevaa neuvoston sivustoa eikä asiakirjahakemistoa vaan pyrkiä täydentämään niitä. Vaikuttaa siltä, että neuvosto halusi tällä tavoin osoittaa, ettei kantelijan esiin ottamaa sisältökysymystä tarvitse käsitellä.

16 Käytyään muutamilla tässä tarkoitetuista Internet-sivustoista oikeusasiamies katsoo, ettei kantelijan väite, jonka mukaan nämä Internet-sivustot eivät pelkästään täydennä neuvoston sivustoa vaan ovat sisällöltään viimeksi mainittua huomattavasti laajempia, ole täysin perusteeton. Neuvostokin totesi kannassaan, että kyseiset sivustot tarjoavat käytännön tietoa kullekin kuuden kuukauden puheenjohtajakaudelle ominaisista ainutkertaisista tapahtumista, esimerkiksi epävirallisista tapaamisista, kulttuuritapahtumista ja muista puheenjohtajavaltion toimista ja aloitteista. Näitä tietoja ei ole välttämättä saatavilla neuvoston omalla Internet-sivustolla. Vaikka puheenjohtajavaltion Internet-sivustot antaisivatkin ainoastaan täydentää tietoa, nämä tiedot voivat yhtä kaikki kiinnostaa yleisöä, ja siksi ne olisi asetettava mahdollisimman laajasti saataville.

Puheenjohtajavaltion tehtävän merkityksen vuoksi on erityisen tärkeää varmistaa puheenjohtajavaltion Internet-sivustoissa julkaistavien tietojen saatavuus mahdollisimman monille kansalaisille. On aiheellista korostaa jälleen kerran, ettei tässä tapauksessa ole kysymys näiden Internet-sivustojen sisällöstä eli siitä, mitä tietoja puheenjohtajavaltio tarjoaa, vaan tietojen esillepanosta eli siitä, onko nämä tiedot tarjottava tietyillä kielillä.

17 Oikeusasiamies katsoi 10. syyskuuta 2002 asiassa 1146/2001/IP[7] tekemässään päätöksessä, että EU:n toimielinten ja elinten olisi mahdollisuuksien mukaan tarjottava tietoja kansalaisille näiden omalla kielellä. Oikeusasiamies lisäsi kuitenkin, ettei se ollut tietoinen "sellaisesta säännöstä tai periaatteesta, joka estäisi niitä julkaisemasta omilla Internet-sivustoillaan tietoja vain osalla virallisista kielistä". Koska EU:n virallisten kielten määrä on nyt kasvanut 20:een, voi olla todellakin perusteltua rajoittaa puheenjohtajavaltion yleisölle tarjoamien Internet-sivustojen kielivalikoimaa.

18 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että mikäli puheenjohtajavaltion Internet-sivustojen esitysten kielten määrää on rajoitettava, käytettävien kielivalikoiman on perustuttava puolueettomiin ja kohtuullisiin arviointeihin. On huomattava, että asiassa C-361/01 P Kik vastaan OHIM (jossa oli kyse kieliä koskevasta sääntelystä sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa) antamassaan tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että vaikka kyseisessä asetuksessa käsiteltiinkin yhteisön virallisia kieliä eri tavoin, neuvosto "on tehnyt tarkoitukseensa soveltuvan ja päämääräänsä oikein suhteutetun valinnan, kun se on valinnut ainoastaan ne kielet, joita osataan eniten Euroopan yhteisössä".[8] Kantelija on esittänyt päteviltä vaikuttavat perustelut osoittaakseen, että vuoden 2004 laajentumisen jälkeen saksasta on tullut EU:ssa toiseksi yleisimmin käytetty kieli. Kantelijan mukaan puheenjohtajavaltion Internet-sivustojen tulisi siksi olla saatavilla myös saksan kielellä. Nämä perustelut huomioon ottaen oikeusasiamies katsoo, että puheenjohtajavaltion Internet-sivustojen kielivalikoimaa olisikin harkittava uudelleen.

19 Oikeusasiamies huomauttaa kuitenkin, että neuvosto on toistaiseksi pidättynyt ottamasta kantaa kantelijan väitteiden sisältöön.

20 Edellä olevan perusteella oikeusasiamies esittää päätelmänään, että se, ettei neuvosto käsittele kantelijan pyynnön sisältökysymystä, jonka mukaan puheenjohtajavaltion Internet-sivustot olisi tarjottava myös saksan kielellä, on hallinnollinen epäkohta.

 

Neuvoston yksityiskohtainen lausunto

Vastaanotettuun Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisen suositusluonnoksen neuvosto antoi yksityiskohtaisen lausunnon 7. kesäkuuta 2006.

Neuvosto esitti yksityiskohtaisessa lausunnossaan seuraavat huomautukset:

On valitettavaa, että oikeusasiamies näyttää jo muodostaneen lopullisen kantansa tähän asiaan julkaisemalla lehdistötiedotteen. Tällä tavoin neuvoston yksityiskohtaiset huomautukset, jotka sitä pyydettiin antamaan ja jotka ovat EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä menettelyllisiä takuita, ovat menettäneet suurelta osin merkityksensä.

Asiakysymyksen osalta neuvosto on jo selvittänyt, miksi se ei ole vastuussa jäsenvaltion toimivallan puitteissa perustetuista Internet-sivustoista. Vaikka neuvosto kannattaakin monikielisyyttä tärkeänä osana viestinnän tehostamista kansalaisiin päin, se oli valmis ilmoittamaan kyseisille jäsenvaltioille oikeusasiamiehen kannan asiaan. Neuvosto ei kuitenkaan pystynyt noudattamaan suositusluonnosta muilta merkittäviltä osin.

Lopuksi on todettava, että koska kyseessä ei ole yhteisön toimielimen tai elimen hallinnollinen epäkohta, kysymys ei kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan.

Kantelijan huomautukset

Kantelija ilmoitti huomautuksissaan, että se pitää kantelunsa voimassa. Se katsoi, ettei puheenjohtajavaltion Internet-sivustojen kielivalikoima perustu puolueettomiin ja kohtuullisiin arviointeihin. Kantelija mukaan viestintäpotentiaali (eli se, montako kansalaista tietyllä kielellä voidaan saavuttaa) on tällainen puolueeton ja kohtuullinen arviointiperuste. Kantelija esitti, että tämän vuoksi puheenjohtajavaltion olisi käytettävä saksaa Internet-sivustojensa esityksissä aina, kun englanti ei ole ainoa käytetty kieli.

Kantelijan mukaan neuvoston suhtautumista tähän tapaukseen ei voida hyväksyä.

Oikeusasamiehen arvio neuvoston perustellusta lausunnosta

Oikeusasiamies katsoo, ettei neuvoston perustellussa lausunnossa esitetä mitään uusia perusteluja, jotka vaikuttaisivat suositusluonnoksessa esitettyyn arvioon asiasta.

Ainoa uusi perustelu neuvoston perustellussa lausunnossa liittyy prosessuaalioikeuksien rikkomukseen, johon neuvosto katsoi oikeusasiamiehen syyllistyneen. Neuvoston kantana näyttää olevan, että oikeusasiamiehen olisi odotettava neuvoston perusteltua lausuntoa vastineeksi oikeusasiamiehen suositusluonnokseen, ennen kuin hän voi esittää lopullisen kantansa siitä, onko kysymyksessä hallinnollinen epäkohta vai ei. Tältä osin neuvosto viittaa EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohtaan. Kyseisessä 195 artiklan 1 kohdassa kuitenkin määrätään, että jos oikeusasiamies "toteaa" epäkohdan, hän saattaa asian sen toimielimen käsiteltäväksi, jota asia koskee, ja "tämä toimielin antaa lausuntonsa asiasta hänelle kolmen kuukauden määräajassa". Vastaavasti oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos oikeusasiamies "toteaa" epäkohdan, hän saattaa asian sen toimielimen käsiteltäväksi, jota asia koskee, ja toimittaa tälle "tapauksen mukaan ehdotuksia suosituksiksi". On siis aivan selvää, että suositusluonnos voidaan laatia vasta sen jälkeen, kun oikeusasiamies on muodostanut kantansa, jonka mukaan kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi huomauttaa, että ennen suositusluonnoksen lähettämistä neuvostolle hän antoi neuvostolle kaksi tilaisuutta ilmaista kantansa asiaan – ensimmäisen kerran lähettäessään kantelun lausunnolle ja toisen kerran pyytäessään neuvostolta huomautukset ehdotuksesta sovintoratkaisuksi. Neuvoston väite siitä, että sen oikeutta tulla kuulluksi on loukattu tässä asiassa, on siis täysin perusteeton.

Ei ole mahdotonta, että vahvistettuaan suositusluonnoksessa hallinnollisen epäkohdan oikeusasiamies tarkistaa vielä kantaansa, jos toimielin esittää perustellussa lausunnossaan vakuuttavia perusteluja, jotka edellyttävät uudelleenharkintaa. Neuvosto on näin ollen oikeassa siinä, ettei oikeusasiamies muodosta "lopullista" kantaansa, ennen kuin hän on vastaanottanut ja tutkinut perustellun lausunnon tai kun perustellun lausunnon jättämisen määräaika on umpeutunut. Tämän vuoksi oikeusasiamies tutkii huolellisesti perustellussa lausunnossa esitetyt huomautukset, ja päättää vasta sen jälkeen, millä tavoin kussakin tapauksessa edetään. Kuten edellä kuitenkin todetaan, neuvosto ei ole esittänyt perustellussa lausunnossaan uusia perusteluja tässä asiassa kyseessä olevaan sisältökysymykseen.

 

Oikeusasiamiehen suositus

Edellä olevan perusteella oikeusasiamies esittää seuraavat päätelmät:

(i) neuvosto on vastuussa puheenjohtajavaltionsa Internet-sivustoilla käytettävistä kielistä;

(ii) neuvoston puheenjohtajavaltion Internet-sivuston tiedot pitäisi asettaa saataville mieluiten kaikilla yhteisön virallisilla kielillä;

(iii) mikäli puheenjohtajavaltion Internet-sivustoilla käytettävien kielten määrää on rajoitettava, käytettävän kielivalikoiman on perustuttava puolueettomiin ja kohtuullisiin arviointeihin ja

(iv) neuvoston kieltäytyminen käsittelemästä tämän asian sisältöä eli kantelijan pyyntöä puheenjohtajavaltioiden Internet-sivustojen asettamiseksi saataville myös saksan kielellä on näin ollen vailla perusteita ja siten hallinnollinen epäkohta.

Tämän vuoksi oikeusasiamies vahvistaa suositusluonnoksensa suositukseksi neuvostolle seuraavasti:

Neuvoston pitäisi ottaa huomioon kantelijan pyyntö, jonka mukaan puheenjohtajavaltioiden Internet-esitykset olisi asetettava saataville myös saksan kielellä.

Euroopan parlamentti voisi harkita suosituksen hyväksymistä päätöslauselmaksi.

Strasbourg, 30. marraskuuta 2006

 

 

P. Nikiforos Diamandouros

---

[1] Euroopan parlamentin päätös 94/262/EHTY, EY, Euratom, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista, EYVL 1994 L 113, s. 15.

[2] Saatavissa oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

[3] EYVL 2001 L 145, s. 43.

[4] Katso vuosikertomus 1997, s. 22.

[5] Katso vuosikertomus 1998, s. 17.

[6] Saatavissa oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

[7] Saatavissa oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

[8] Asia C-361/01 P Kik vastaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto Kok. 2003 s. I-8283, kohta 94.