Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan ^{mukaisesti [1]}

Kantelun tausta

1. Kantelija on EU:n virkamies, joka työskentelee EU:n virastossa ja on eroamassa Euroopan investointipankin (EIP) työntekijästä. Heillä on lapsi. Avioeroprosessin ollessa käynnissä toimivaltainen kansallinen tuomioistuin on antanut määräyksen, jossa vahvistetaan, että lapsen on asuttava äidin (kantelijan) luona. Päätöksessä ei määrätty lapsen taloudellista tukemista koskevista väliaikaisista järjestelyistä.

2. Kantelijan aviomies saa EIP:ltä perhelisän ja huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän. Kansallisen tuomioistuimen tehtyä päätöksen lapsen asuinpaikasta kantelija vaati, että komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto [2] maksaa hänelle suoraan vähintään 50 prosenttia näistä lisistä. PMO ilmoitti hänelle, että tämä ei olisi mahdollista niin kauan kuin hänen aviomiehensä saa EIP:ltä korvauksia.

3. Kantelija pyysi 8. lokakuuta 2013 EIP:tä lopettamaan avustusten maksamisen aviomiehelleen ja maksamaan ne suoraan hänelle.

4. EIP selitti, että perhelisän osalta EIP:n sisäisissä säännöissä määrätään, että kyseinen korvaus voidaan maksaa ainoastaan EIP:n henkilöstön jäsenelle. EIP katsoi lapsilisän osalta, että kyseinen lisä oli maksettava henkilölle, jolla oli lapsen huoltajuus, ja huomautti, että kansallisen tuomioistuimen päätöksessä määritettiin ainoastaan lapsen asuinpaikka, kun taas huoltajuus jaettiin vanhempien kesken siihen asti, kunnes avioeromenettely ratkaistaan lopullisesti. EIP päätteli, että lapsilisä maksettaisiin sovellettavien sääntöjen mukaisesti eli korkeampaa peruspalkkaa saavalle EU:n virkamiehelle, tässä tapauksessa isälle. Näistä syistä EIP hylkäsi kantelijan pyynnön.

5. Tyytymättömänä tähän tulokseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen 25. helmikuuta 2014.

Tiedustelu

6. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

EIP katsoi virheellisesti, että lapsen huoltajuuden käsite on ensisijainen lapsen asuinpaikan käsitteeseen nähden, ja jätti näin ollen noudattamatta omia täytäntöönpanosääntöjään ja perhelisiä koskevia Euroopan komission täytäntöönpanosäännöksiä.

EIP:n olisi otettava yhteyttä komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistoon ja maksettava vähintään 50 prosenttia näistä lisistä suoraan kantelijalle, koska se oli tunnustanut, että hän jakoi lapsen huoltajuuden.

7. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai EIP:n lausunnon kantelusta ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena EIP:n lausuntoon. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

Väite, jonka mukaan EIP on virheellisesti katsonut, että lapsen huoltajuuden käsite on ensisijainen lapsen asuinpaikan käsitteeseen nähden

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

8. Kantelija väitti, että EIP:n henkilöstösäännöissä ei mainita nimenomaisesti lapsen huoltajuutta vaan viitataan sen sijaan lapsen asuinpaikkaan ja lapsen elatukseen. Koska kansallisen tuomioistuimen päätöksessä oli todettu, että lapsi asuu hänen luonaan ja että lapsen taloudellisesta elatuksesta ei ollut säädetty laissa, hän vaati, että lisät olisi maksettava hänelle.

9. Hän väitti lisäksi, että koska EIP oli tunnustanut yhteishuoltajuuden, se pystyi maksamaan hänelle ainakin puolet lisistä. Hän viittasi tältä osin komission täytäntöönpanosäännöksiin, joissa säädetään, että kun lapsen huoltajuus vuorottelee kahden henkilön välillä eikä ole olemassa tuomioistuimen määräystä, jossa määriteltäisiin huoltajuuden täsmällinen suhteellinen kesto, puolet perhelisistä maksetaan kullekin henkilölle.

10. Lausunnossaan EIP esitti yleiskatsauksen meneillään olevista avioeromenettelyistä, jotka ovat merkityksellisiä lapsen huoltajuutta koskevan väliaikaisen järjestelmän määrittämisen kannalta. Vaikka tässä menettelyssä vahvistettiin, että alaikäisen asuinpaikka oli äidin luona, kansalliset tuomioistuimet myönsivät myös, että lapsi vietti puolet ajasta isän luona, joka osallistui vapaaehtoisesti lapsen taloudelliseen elatukseen ja huolenpitoon. EIP totesi myös, että komission täytäntöönpanosääntöjä ei sovelleta EIP:hen.

11. Vastauksena oikeusasiamiehen pyyntöön EIP selvensi tulkintaansa tässä kantelussa tarkoitetusta huoltajuuden käsitteestä viittaamalla vanhempien velvollisuuteen tukea lapsen jokapäiväisiä elinkustannuksia.

12. Huomautuksissaan kantelija huomautti, että kuten EIP oli myöntänyt, lapsi vietti puolet ajastaan kummankin vanhemman luona, että molemmat vanhemmat huolehtivat hänen hoidostaan ja elatuksestaan ja että he molemmat olivat yhteishuoltajia. Näin ollen kantelija päätteli, että hänen olisi kohtuullista saada puolet korvauksista.

Ratkaisuehdotukseen johtanut oikeusasiamiehen ennakkoarviointi

13. Sekä EIP:n että asianomaisen EU:n viraston henkilöstösääntöjen mukaan silloin, kun kahdella naimisissa olevalla EU:n virkamiehellä on oikeus tiettyihin korvauksiin, nämä korvaukset maksetaan sille virkamiehelle, jonka peruspalkka on korkein. tässä tapauksessa kantelijan aviomies. Tässä tapauksessa kyseiset lisät ovat i) perhelisä ^[3] ja ii) lapsilisä.

14. Perhelisä myönnetään EIP:n henkilöstösääntöjen mukaisesti toimihenkilölle, joka on naimisissa tai jolla on huollettavana oleva lapsi.[4] Edellä mainitun säännön perusteella valituksen tekijän aviomiehellä on oikeus tähän korvaukseen niin kauan kuin pari on laillisesti naimisissa, ja hän saa sen, koska hän on virkamies, jolla on korkein peruspalkka. EIP:n kanta maksaa kantelijan aviomiehelle koko perhe-etuus siihen asti, kunnes vireillä oleva avioeromenettely saadaan päätökseen, on näin ollen sovellettavien sääntöjen mukainen. Näin ollen oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotus koskee ainoastaan lapsilisää.

15. EIP:n sääntöjen mukaan lapsilisä myönnetään, kun vanhempi tosiasiallisesti huolehtii lapsen elatuksesta. Elatusapu katsotaan tässä yhteydessä maksettavaksi, jos lapsi asuu joko vanhemman luona tai jos vanhempi vastaa lapsen jokapäiväisistä elinkustannuksista.[5] EIP totesi, että jos nämä kaksi eivät ole samat, lapsen taloudellinen tukeminen on etusijalla asuinpaikkaa koskevaan kysymykseen nähden. Näiden sääntöjen mukaan silloin, kun lapsen huoltajuus määritetään oikeudellisella päätöksellä, lapsilisä maksetaan lapsen huoltajalle [6].

16. EIP on oikeusasiamiehen pyynnöstä selventänyt tulkintaansa, jonka mukaan huoltajuuden käsite tarkoittaa tässä kantelussa ”lastenhoitovelvollisuuden täyttämistä taloudellisin keinoin”. Oikeusasiamies toteaa, että tämä käsitys huoltajuuden käsitteestä merkitsisi sitä, että jos huoltajuus jaetaan, niin pitäisi olla velvollisuus tai oikeudellinen velvoite tukea lapsen jokapäiväisiä elinkustannuksia. Kuten EIP on todennut useisiin tuomioistuimen päätöksiin viitaten, tässä tapauksessa isä kuitenkin vapaaehtoisesti jakaa lapsen elatuksesta aiheutuvat kustannukset. Toisin sanoen isällä ei näytä olevan oikeudellista velvoitetta sen jälkeen, kun tuomioistuin on tehnyt päätöksen lapsen elatuksesta. Tästä huolimatta EIP on katsonut, että huoltajuus on tässä tapauksessa jaettu. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että EIP:n tulkinta huoltajuuden käsitteestä ei ole täysin vakuuttava.

17. Oikeusasiamies on kuitenkin samaa mieltä EIP:n kokonaisarviosta, jonka mukaan se, että lapsi asuu äidin kanssa avioeromenettelyn aikana, ei tarkoita, että kantelijalla on lapsen huoltajuus. Kantelijakaan ei ole kiistänyt tätä seikkaa ja myöntää, että lapsen laillinen huoltajuus on tällä hetkellä jaettu. Koska lapsen huoltajuus on jaettu, tässä tapauksessa merkitystä on sillä, kuka huolehtii tosiasiallisesti lapsen elatuksesta.

18. Tältä osin EIP on toistuvasti korostanut lausunnossaan, että lapsen isä jakaa tosiasiassa kantelijan kanssa lapsen elatuksen. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että olisi oikeudenmukaista, että myös vanhemmat jakavat lapsilisän, kunnes toimivaltainen tuomioistuin on lopullisesti ratkaissut huoltajuuskysymyksen.

19. Vaikka EIP:n säännöissä ei nimenomaisesti määrätä lapsilisän jakamisesta, ne eivät näytä sulkevan pois tätä mahdollisuutta. Oikeusasiamiehen mielestä ei siis ole mitään estettä sille, että pankki maksaa nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa (yhteishuoltajuus ja yhteinen elatusapu) kummallekin vanhemmalle puolet kyseisestä avustuksesta. Tämä näyttäisi olevan myös oikeudenmukaisuuden ja suhteellisuuden periaatteiden mukaista.

20. Oikeusasiamies ehdottaa näin ollen jäljempänä ratkaisua Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

21. Lisäksi oikeusasiamies haluaisi kannustaa EIP:tä muuttamaan lapsilisiä koskevia sääntöjään, jotta ne vastaisivat paremmin nykyistä todellisuutta ja käytäntöjä avioeromenettelyissä, joissa yhteishuoltajuus on sääntö eikä poikkeus. Tältä osin oikeusasiamies haluaa kiinnittää EIP:n huomion komission henkilöstösääntöihin, joissa määrätään nimenomaisesti korvausten jakamisesta ”jos saman lapsen huoltajuus vuorottelee kahden henkilön välillä eikä tuomioistuin tai toimivaltainen hallintoviranomainen ole antanut määräystä tai, jos tällaista määräystä ei ole, asianomaisten henkilöiden välillä ei ole pysyvää sopimusta, jossa määrätään huoltajuuden täsmällisestä suhteellisesta kestosta, puolet perhelisistä maksetaan kullekin henkilölle. Vierailuoikeutta ei katsota huoltajuudeksi.[7]

22. Koska edellä mainittu sääntö näyttäisi olevan oikeudenmukainen ratkaisu yhteishuoltajuutta koskevaan ongelmaan tapauksissa, joissa asiaa koskevaa tuomioistuimen lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, oikeusasiamies kannustaa EIP:tä ottamaan mallia kyseisestä säännöstä.

Ehdotettu ratkaisu

Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies ehdottaa EIP:lle seuraavaa ratkaisua:

Ennen kuin kansallinen tuomioistuin on antanut lopullisen päätöksen huoltajuudesta meneillään olevassa avioeromenettelyssä, EIP:n olisi maksettava kantelijalle puolet lapsilisästä.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 29.6.2015

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] PMO tarkoittaa Paymaster Officea. Se on Euroopan komission henkilöstön henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto. Ks. http://ec.europa.eu/pmo/accueil_en.htm

[3] On huomattava, että EIP:n perhelisä vastaa EU:n virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaista kotitalouslisää.

[4] EIP:n täytäntöönpanosääntöjen 2.2.1 artikla.

[5] EIP:n täytäntöönpanosääntöjen 2.2.2 artiklan kolmas kohta

[6] EIP:n täytäntöönpanosääntöjen 2.2.5 artikla kuuluu seuraavasti: ”Lorsque l’enfant à charge est confié en vertu des dispositions légales ou par décision de justice ou de l’autorité administrative compétente à la garde d’une autre personne, les allocations pour enfant à charge et scolaire sont versés directement à celle-ci pour le compte et au nom de l’agent. L’allocation de famille est verse dans tous les cas au membre de personnel de la Banque”.

[7] Henkilöstösääntöjen 67 ja 68 artiklan sekä niiden liitteessä VII olevien 1, 2 ja 3 artiklan soveltamista koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä tehdyn komission päätöksen K(2004) 1364 3 artikla.