Tapaus koski sitä, miten Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) käsitteli alihankkijaa, joka tarjosi asiantuntemusta ja palveluja tietotekniikka-alalla. Kantelijan mukaan sille ei maksettu täysimääräistä korvausta sen tekemästä työstä. Sen jälkeen kun kantelijan neuvottelut päätoimeksisaajan kanssa olivat olleet tuloksettomat, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja kiisti, miten EUH käsitteli kyseistä riitaa.

Oikeusasiamies muistutti, että EU:n toimielimen ja alihankkijan välisen suoran sopimussuhteen puuttuminen ei vapauta ensin mainittua, joka toimii viranomaisen ominaisuudessa, velvollisuudesta kunnioittaa alihankkijan perusoikeutta hyvään hallintoon. Tämä velvoite sisältää muun muassa EU:n toimielimen velvollisuuden valvoa toimeksisaajansa käyttäytymistä ja tarvittaessa vaatia, että toimeksisaaja täyttää velvoitteensa alihankkijaa kohtaan. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa oikeusasiamies totesi, että EUH oli varmistanut, että päätoimeksisaaja tiedotti sen suoritteita ja asiakirjoja koskevista vaatimuksista huolellisesti alihankkijalle ja että EUH oli maksanut suoritetusta validoidusta työstä. Kaiken kaikkiaan EUH oli pyrkinyt monin tavoin löytämään ratkaisun eri alihankintakysymyksiin.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen todeten, ettei EUH:ssa ollut hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski sitä, miten Euroopan komissio käsitteli hallinnollista valitusta, joka koski komission palkkatoimiston (PMO) päätöstä olla maksamatta kantelijalle tiettyjä perhelisiä takautuvasti.

Oikeusasiamies katsoi, että komission olisi pitänyt olla selkeämpi kantelijan kanssa käymässään viestinnässä ja että hallinnollisen kantelun käsittelytapa ei ollut hyvän hallinnon periaatteiden mukainen.

Koska komissio on vaatinut, ettei se missään tapauksessa maksaisi korvauksia kantelijalle takautuvasti, oikeusasiamies päättää, että kantelua koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Asia koski EU:n Algerian-edustuston kieltäytymistä maksamasta toimeksisaajalle covid-19-pandemian aikana aiheutuneita lisäkustannuksia. Asiaa koskevan ”sovintomenettelyn” tuloksena EU:n edustusto vahvisti, että tietyt kustannukset voitiin korvata kantelijalle, mutta väitti, että muut aiheutuneet kustannukset eivät voineet tulla korvatuiksi.  

Oikeusasiamies totesi, että kantelija ja Euroopan komissio olivat pohjimmiltaan eri mieltä sovellettavien sopimusmääräysten tulkinnasta. Tällaisissa tapauksissa oikeusasiamiehen tehtävänä ei ole määrittää, miten sopimusta olisi tulkittava, vaan tuomioistuimen. Oikeusasiamies katsoi, että komission kanta ei ollut kohtuuton. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn todeten, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski sitä, miten EU:n edustusto käsitteli huoneistohotelliyrityksen vaatimusta, joka koski korvausmaksua varauksesta, joka oli tehty yhdelle sen henkilöstön jäsenelle työmatkaa varten sen jälkeen, kun henkilöstön jäsen ei ollut saapunut varaukseen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH), jolla on tiettyjä velvollisuuksia EU:n edustustoihin nähden, harkitsemaan korvauksen maksamista. Vastauksena EUH suostui maksamaan kahden yön oleskelua vastaavan summan, jonka kantelija hyväksyi.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn sillä perusteella, että asia oli ratkaistu.  

Kantelija on freelance-tulkki, joka esitti huolensa siitä, miten Euroopan parlamentti noudatti sopimusvelvoitteitaan, jotka liittyvät etätulkkauspalvelujen tarjoamiseen Euroopan parlamentille covid-19-pandemian aikana.

Oikeusasiamies katsoi, että parlamentti oli antanut kohtuulliset selitykset kannalleen, ja päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.