Asia koski Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston (CINEA) päätöstä irtisanoa avustussopimus uusiutuvan liikenteen alalla ja periä takaisin hankkeeseen myöntämänsä rahoitusosuus kokonaisuudessaan.

Oikeusasiamies totesi, että CINEA ei ollut noudattanut avustussopimuksessa määrättyä menettelyä ja että oli viitteitä siitä, että CINEAn päätös ei ehkä ollut täysin oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen. Kun kuitenkin otetaan huomioon kantelija ´sin maksukyvyttömyys ja se, että Euroopan syyttäjänvirasto on tutkinut hankkeen yhteydessä mahdollisesti ilmeneviä sääntöjenvastaisuuksia, CINEAn ei voida odottaa tässä vaiheessa tarkastelevan päätöstään uudelleen mielekkäällä tavalla. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja päätti asian käsittelyn.

Oikeusasiamies teki CINEAlle parannusehdotuksen varmistaakseen, että vastaavia ongelmia ei tule esiin tulevissa tapauksissa.

Kantelu koski sitä, että Euroopan keskuspankki (EKP) kieltäytyi myöntämästä vanhempainlomaa toimihenkilölle, joka oli otettu palvelukseen kansallisten keskuspankkien kanssa käytävään yhteydenpitoon käytettävän, enintään kolmen vuoden pituisen tilapäisen siirtosopimuksen nojalla. Kantelija väitti, että tällaisilla sopimuksilla työskentelevän henkilöstön jättäminen vanhempainvapaan ulkopuolelle rikkoi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdan mukaista yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja oikeutta vanhempainvapaaseen.

EKP katsoi edelleen, että sen säännöt olivat perusteltuja EKPJ:n/IO:n sopimusten erityisen ja väliaikaisen luonteen, toiminnan jatkuvuuden varmistamisen tarpeen ja sen vuoksi, että henkilöstöllä oli edelleen mahdollisuus vanhempainlomaan kansallisten työvoimajärjestelmiensä puitteissa. Se väitti, että perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdassa ei anneta ehdotonta oikeutta vanhempainlomaan ja että sillä oli harkintavaltaa sovellettavien edellytysten määrittämisessä.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP ei ollut osoittanut, että EKPJ:n/IO:n henkilöstön vanhempainvapaata koskevan perusoikeuden epääminen oli perusteltua ja oikeasuhteista tai että vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ei voitu toteuttaa. Oikeusasiamies katsoi myös, että mahdollisuus pitää vanhempainvapaata myöhemmin kansallisen lainsäädännön nojalla ei ollut riittävä korvike tämän oikeuden käyttämiselle silloin, kun se on merkityksellisintä pienen lapsen hoidon kannalta.

Oikeusasiamies totesi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että EKP tarkistaisi lyhytaikaisia työsuhteita koskevia sääntöjään varmistaakseen oikeasuhteisen oikeuden vanhempainvapaaseen, erityisesti kun on kyse EKPJ:n/IO:n sopimuksista, jotka uusitaan alkuvaiheen jälkeen.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio järjesti kokeita valintamenettelyssä Nikosiassa Kyproksella sijaitsevan käännös-/kenttävirkailijan palkkaamiseksi. Kokeet järjestettiin vain neljässä EU:n kaupungissa, eikä komissio korvannut hakijoiden matka- ja oleskelukuluja. Komissio perusti lähestymistapansa siihen, että vaaditaan täydellistä kreikan kielen taitoa ja että suurin osa ehdokkaista tuli Kyprokselta ja Kreikasta. Kantelija, joka on Ruotsissa asuva Kreikan kansalainen ja joka oli esivalinnan läpäissyt, piti epäoikeudenmukaisena sitä, että komissio odottaa hänen maksavan huomattavan summan matkasta testin suorittamiseksi.   

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut ottanut huomioon sitä tosiasiaa, että monet EU:n kansalaiset käyttävät liikkumisvapauttaan ja asuvat ja työskentelevät eri jäsenvaltioissa kuin kotimaassaan. Oikeusasiamies palautti mieleen henkilöstösäännöissä vahvistetun periaatteen, jonka mukaan EU:n palvelukseenotossa on varmistettava, että henkilöstö on mahdollisimman pätevää, tehokasta ja luotettavaa, ja piti ongelmallisena sitä, että komissio ei ollut pyrkinyt millään tavoin helpottamaan esivalinnan läpäisseen hakijan osallistumista kokeeseen.

Koska kyseinen valintamenettely oli saatu päätökseen, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Oikeusasiamies teki komissiolle parannusehdotuksen tulevaisuutta varten. Hän pyysi komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon esivalinnan läpäisseiden hakijoiden tilanteen, jotta varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet osallistua henkilökohtaisiin kokeisiin ja haastatteluihin joko tarjoamalla näille hakijoille korvausta kustannuksista tai tarjoamalla mahdollisuus osallistua kokeisiin tai haastatteluihin valituissa komission edustustoissa jäsenvaltioissa.

 

Tapaukset koskivat Frontexin päätöstä olla korvaamatta kantelijoille, jotka olivat ehdolla Frontexin pysyvän joukon jäsenten palvelukseenottomenettelyyn, matka- ja oleskelukuluja sen jälkeen, kun he olivat matkustaneet Varsovaan, Puolaan, uimakokeita ja lääkärintarkastuksia varten. Frontexin palvelukseenottoa koskevissa säännöissä määrätään, että lopulliseen lääkärintarkastukseen liittyvät kustannukset korvataan vain, jos hakija ottaa myöhemmin vastaan tehtävänsä Frontexissa, kun taas kantelijat eivät tehneet niin.

Oikeusasiamies totesi, että voimassa olevien Frontexin sääntöjen mukaan Frontexin olisi pitänyt tehdä erillinen arvio uimakokeisiin liittyvistä kustannuksista, vaikka se yhdisti uintikokeet lääkärintarkastukseen rekrytointimenettelyihinsä kohdistuvan paineen vuoksi.

Oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen, jonka mukaan Frontexin olisi harkittava uudelleen päätöstään olla korvaamatta kantelijoille kaikkia matka- ja oleskelukuluja ja harkittava niiden väistämättömien kustannusten korvaamista, jotka liittyvät heille tehtyihin uimakokeisiin. Frontex suostui osallistumaan päivärahan muodossa niiden ylimääräisten päivien määrään, jotka kantelijat oleskelivat Varsovassa uimakokeita varten.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että Frontex oli hyväksynyt ratkaisuehdotuksen.

 

Tapaus koski sitä, miten Euroopan työviranomainen (ELA) arvioi kantelijan työkokemusta henkilöstöavustajan palvelukseen ottamista koskevassa valintamenettelyssä.

Oikeusasiamies totesi, että valintalautakunta oli tutkinut kantelijan hakemuksessa esitetyt tiedot ja arvioinut niitä tukikelpoisuusperusteiden perusteella. Oikeusasiamies ei havainnut ilmeistä virhettä siinä, miten valintalautakunta arvioi kantelijan työkokemusta. Näin ollen Euroopan työviranomainen ei syyllistynyt tältä osin hallinnolliseen epäkohtaan. Oli kuitenkin epäselvää, miten ELA oli käsitellyt kantelijan hallinnollista valitusta. Työviranomainen selitti, että se oli alun perin tulkinnut kantelua väärin, mutta että se oli tällä välin lähettänyt vastauksen kantelijalle. Tämän vuoksi oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja tältä osin.

Asia koski Euroopan komission päätöstä lopettaa yhteistyö tilapäistyöntekijän kanssa lastenhoitopalveluissaan. Kantelija palkattiin ulkopuolisen toimeksisaajan kautta viikoittaisilla sopimuksilla. Toimeksisaaja ilmoitti kantelijalle komission ohjeiden mukaisesti, että komissio ei enää pyytäisi hänen palvelujaan. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komissio ei perustellut hänen päätöstään.

Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että kun EU:n toimielimet pyytävät henkilön ja ulkopuolisen toimeksisaajan välisen sopimuksen irtisanomista, niiden olisi esitettävä oikeudenmukaiset ja objektiiviset syyt irtisanomiselle, ilmoitettava asiasta asianomaiselle henkilölle ja varmistettava, että heille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia ennen irtisanomista. Tilapäisen työntekijän tilanteen epävarma luonne merkitsee sitä, että komissiolla on velvollisuus olla oikeudenmukainen ja avoin myös silloin, kun sopimussuhdetta ei ole. Tässä tapauksessa komissio ei varmistanut, että kantelijaa kuultiin ja että hänellä oli mahdollisuus esittää huomautuksia komission esittämistä syistä ennen kuin se päätti olla enää pyytämättä kantelijan palveluja. Vaikka tämä on valitettavaa, oikeusasiamies toteaa, että kantelijalle on täytynyt tiedottaa joistakin asioista komission päätöstä edeltäneellä viikolla. Kirjanpidon puutteen vuoksi oikeusasiamies ei kuitenkaan pysty tarkistamaan, keskusteliko komission henkilöstö asioista kantelijan kanssa. Oikeusasiamies on kuitenkin tyytyväinen siihen, että komissio myönsi, että se olisi voinut selittää perustelujaan kantelijalle tässä tapauksessa.

Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja päättää asian käsittelyn.