Asia koski toimittajan pyyntöä saada tutustua unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden ja julkisasiamiesten 1. tammikuuta 2018 alkaen antamiin eturistiriitoja koskeviin ilmoituksiin. Tällä hetkellä tilintarkastustuomioistuimen palveluksessa olevien jäsenten ilmoitukset julkaistaan tilintarkastustuomioistuimen verkkosivustolla, mutta ne poistetaan heidän toimikautensa päätyttyä. Unionin tuomioistuin epäsi oikeuden tutustua pyydettyihin entisten jäsenten ilmoituksiin ja totesi, että ne ovat ”oikeudellisia asiakirjoja”, jotka eivät kuulu sen päätöksen soveltamisalaan, joka koskee yleisön oikeutta tutustua unionin tuomioistuimen hallinnollisiin asiakirjoihin.

Oikeusasiamies käynnisti tätä kantelua koskevan tutkimuksen ja pyysi selvennyksiä siihen, miten tuomioistuin erottaa oikeudenkäynti- ja hallintoasiakirjat hallussaan olevista asiakirjoista. Pian tutkimuksen aloittamisen jälkeen tilintarkastustuomioistuin kuitenkin ilmoitti oikeusasiamiehelle muuttaneensa käytäntöään ja myöntävänsä nyt pyynnöstä oikeuden tutustua sidonnaisuuksia koskeviin ilmoituksiin, lukuun ottamatta näiden ilmoitusten luottamuksellisia liitteitä. Tilintarkastustuomioistuin totesi myös, että se asettaa pyynnöstä saataville kaikki niiden jäsentensä aiemmat ilmoitukset, joiden toimikausi on päättynyt.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen oikea-aikaiseen päätökseen lisätä avoimuutta tällä alalla. Hän katsoi, että valitus oli ratkaistu, ja päätti asian käsittelyn. Samalla hän esitti tilintarkastustuomioistuimelle joitakin huomautuksia toimeksiannostaan, joka koskee tilintarkastustuomioistuimen hallinnollista toimintaa asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyssä.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan keskuspankki (EKP) käsitteli kantelun tekijän [1] vuonna 2022 toimittamaan väärinkäytösten paljastajan ilmoitukseen liittyviä menettelyllisiä näkökohtia. Ilmiantajan ilmoitus koski väitettyä perhesuhdetta palkkaavan virkamiehen ja palkatun henkilön välillä.

Kantelija koki väitettyjen väärinkäyttäjien käyttäytymisen, jonka he uskoivat olevan epäasiallista käyttäytymistä (mukaan lukien häirintä). Valituksen tekijä pyysi asiaan liittyvää hallinnollista tutkimusta.

EKP päätti arvioida väärinkäytösten paljastajan raportin yhdessä väitetyn epäasianmukaisen käyttäytymisen kanssa. Se ilmoitti kantelijalle myös, että toimitettu näyttö ei antanut aihetta hallinnollisen tutkimuksen aloittamiseen. Kantelija kiisti molemmat kohdat hallinnollisella valituksella, jonka EKP jätti tutkimatta yksilöllisen edun puuttumisen (kahden kysymyksen yhteinen käsittely) tai kannekelpoisen päätöksen puuttumisen (hallinnollisen tutkimuksen aloittamatta jättäminen) vuoksi.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja vastusti EKP:n päätöstä jättää asia tutkimatta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana kantelija pyysi oikeusasiamiestä myös tarkastelemaan tarkemmin väärinkäytösten paljastajien ilmoitusten ja kantelujen käsittelyä EKP:ssä.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP:n esittämät syyt kantelijan hallinnollisen kantelun tutkimatta jättämiselle eivät olleet vakuuttavia.

Oikeusasiamies totesi myös, että hänen tutkimuksensa aikana asiassa oli tapahtunut merkittävää kehitystä ja että siihen liittyvät korkean tason sisäiset tutkimukset olivat edelleen käynnissä. Lisäksi EKP oli viimeistelemässä raportointi-, tutkinta- ja kurinpitojärjestelmäänsä koskevaa oma-aloitteista uudelleentarkastelua. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset eivät tuolloin olleet perusteltuja, ja päätti tutkimuksen.

 

[1] Nimettömyyden vuoksi, myös kantelijan sukupuolen osalta, tekstissä viitataan kantelijaan ”heinä” / ”heinä” / ”heinä”.

 

EU:n virastoilla on keskeinen rooli EU:n politiikkojen täytäntöönpanossa ja teknisen, tieteellisen ja oikeudellisen asiantuntemuksen tarjoamisessa keskeisillä aloilla. Kaikki käsitykset siitä, että heidän virkamiehensä ajavat yksityisiä etuja, jotka ovat ristiriidassa heidän tehtäviensä kanssa, voivat heikentää yleisön luottamusta heidän työhönsä. Euroopan oikeusasiamies on johdonmukaisesti korostanut pyöröovi-ilmiön riskejä: henkilöstö siirtyy ulkoisiin tehtäviin erityisesti yksityisellä sektorilla. Jopa pieni määrä korkean profiilin tapauksia voi aiheuttaa yleistä levottomuutta ja mainehaittaa, kuten viimeaikaiset tutkimukset osoittavat.

Samalla EU:n hallinnon on houkuteltava ammattitaitoisia ammattilaisia käsittelemään kestävyyden, digitalisaation ja turvallisuuden kaltaisia painopisteitä. Karenssiaikojen ja työrajoitusten kaltaiset toimenpiteet voivat vaikuttaa uran joustavuuteen erityisesti lain, rahoituksen tai teknologian kaltaisilla aloilla.

Tätä taustaa vasten tässä tutkimuksessa tarkasteltiin systeemisestä näkökulmasta sitä, miten EU:n virastot käsittelevät pyöröovitapauksia. Tavoitteena oli kartoittaa hyviä käytäntöjä ja mahdollisia puutteita käytössä olevissa politiikoissa ja käytännöissä. Tätä varten oikeusasiamies tarkasteli yksityiskohtaisesti 15 EU:n viraston käyttöön ottamia toimintalinjoja ja tarkasti 54 tapausta, jotka koskivat yhdeksässä EU:n virastossa käsiteltyjä yksittäisiä tapauksia. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tapasi viiden EU:n viraston edustajia selvittääkseen avoinna olevia kysymyksiä.

Lähes kaikki oikeusasiamiehelle asiakirjoja toimittaneet EU:n virastot totesivat, että ne olivat omaksuneet Euroopan komission lähestymistavan yksityissektorin tehtäviin siirtyvän henkilöstön oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpanoon joko lähtiessään tai palkattoman loman aikana. Oikeusasiamies havaitsi kuitenkin, että joillakin EU:n virastoilla on yksityiskohtaisempia ja kattavampia ohjeita näiden oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpanosta kuin toisilla. Oikeusasiamiehen havaitsemat erot koskevat sitä, miten virastot käsittelevät myöhästyneitä tai puutteellisia ilmoituksia palvelun jälkeisestä toiminnasta, miten virastot arvioivat tällaisia ilmoituksia, määrättyjen lieventävien toimenpiteiden luonnetta, ilmoitettua palvelun jälkeistä toimintaa koskevien päätösten avoimuutta ja siitä, miten niistä johtuvia velvoitteita seurataan, sekä sitä, miten virastot kouluttavat henkilöstöä eettisistä velvoitteistaan.

Lisäksi oikeusasiamies totesi, että muiden kuin henkilöstön jäsenten eli virastojen hallintoneuvoston tai hallintoneuvoston jäsenten toimikauden jälkeistä toimintaa koskevat säännöt ja toimintaperiaatteet eroavat huomattavasti toisistaan. Kansalliset viranomaiset nimittävät useimmat virastojen hallintoneuvoston jäsenet, jotka edustavat omia jäsenvaltioitaan, mikä tarkoittaa, että heihin sovelletaan edelleen kansallisia eettisiä sääntöjä, jotka vaihtelevat jäsenvaltioittain. Pyöröovi-ilmiöistä mahdollisesti aiheutuvien eturistiriitojen ja mainehaittojen torjumiseksi vain muutamat tässä tutkimuksessa tarkastelluista EU:n virastojen hallintoelimistä ovat hyväksyneet toimintaperiaatteita, joilla säännellään hallintoneuvoston (entisten) jäsenten toimikauden jälkeistä toimintaa.

Auttaakseen EU:n virastoja vahvistamaan edelleen pyöröovi-ilmiötä koskevia sääntöjään oikeusasiamies esitti joukon hyviä käytäntöjä koskevia ohjeita:

• Vahva lahjomattomuutta koskeva kehys alkaa ennaltaehkäisystä: henkilöstön ja hallituksen jäsenten varustaminen selkeillä ohjeilla, säännöllisellä koulutuksella ja jatkuvilla tiedotusaloitteilla on olennaisen tärkeää, jotta varmistetaan eettisten velvoitteiden täydellinen ymmärtäminen.
• Tätä vahvistavat pyöröovitilanteiden käsittelyä koskevat vankat vakiotoimintamenettelyt, jotka tarjoavat selkeän, vaiheittaisen lähestymistavan ilmoituksiin, arviointeihin ja vaatimustenmukaisuuteen.
• Palveluksen jälkeisten tai toimeksiannon jälkeisten roolien rajoittamista koskevat läpinäkyvät kriteerit on vahvistettava etukäteen, jotta yksilöt ovat täysin tietoisia rajoituksista ennen liittymistä.
• Kun ilmoitetaan siirtymisestä yksityiselle sektorille, virastojen olisi toimittava nopeasti tekemällä perusteellisia riskinarviointeja, tunnistamalla mahdolliset eturistiriidat ja toteuttamalla välittömiä varotoimia, kuten peruuttamalla pääsyoikeudet tai jakamalla vastuualueet tarvittaessa uudelleen.
• Päätöksenteon olisi oltava oikeudenmukaista, avointa ja hyvin dokumentoitua, jotta yksilöt voivat kommentoida ehdotettuja rajoituksia ja samalla varmistaa, että riskejä hallitaan tehokkaasti oikeasuhteisin toimenpitein, kuten karenssiaikojen, lobbauskieltojen tai tarvittaessa suorien kieltojen avulla.
• Oikea-aikaisissa ja perustelluissa päätöksissä on esitettävä selkeästi muutoksenhakuoikeudet.
• Perusteellisen päätöksenteon lisäksi vastuuvelvollisuus riippuu vahvasta täytäntöönpanosta. Tähän sisältyy hyväksyttyjen toimien tiivistelmien julkaiseminen, asetettujen ehtojen noudattamisen aktiivinen seuranta ja luottamuksellisuusvelvoitteiden noudattaminen.
• Jos epäillään rikkomuksia, virastojen on reagoitava nopeasti - tosiasioiden selvittäminen ja kurinpitotoimien toteuttaminen vakavissa tapauksissa - luottamuksen säilyttämiseksi ja institutionaalisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

Oikeusasiamies toteaa, että EU:n virastot voivat oppia paljon toistensa käytännöistä. Oikeusasiamies aikoo soveltaa näitä hyviä käytäntöjä koskevia ohjeita tapauksiin, jotka saatetaan hänen tietoonsa tulevaisuudessa.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio (EU:n Afrikan unionin edustusto) käsitteli avustushakemuksen, ja mahdollisia eturistiriitoja koskevia huolenaiheita.

Kantelija osallistui ehdotuspyyntöön, joka koski hanketta yleisafrikkalaisten vaalivalmiuksien tukemiseksi. Valtuuskunta hylkäsi kantelijan hakemuksen, koska se haki EU:n rahoitusta, joka ylitti ehdotuspyynnössä sallitun enimmäisprosenttiosuuden. Kantelija väitti, että kyseessä oli kirjoitusvirhe ja että lähetystön olisi pitänyt pyytää selvennyksiä sen sijaan, että se olisi hylännyt sen hakemuksen. Kantelija väitti myös, että asiantuntija, joka oli osallistunut tämän ehdotuspyynnön perusteella rahoitetun hankkeen kehittämiseen, työskenteli ehdotuspyynnön perusteella hakemuksen jättäneelle yksikölle.

Oikeusasiamies katsoi, että komission olisi omien sisäisten ohjeidensa perusteella pitänyt pitää kantelijan virhettä ”ilmeisenä kirjoitusvirheenä”, ja pyysi kantelijalta selvennystä ja/tai korjasi kantelijan virheen. Hän totesi myös, että komissio ei arvioinut asianmukaisesti kantelijan väitteitä mahdollisesta eturistiriidasta. Nämä kaksi puutetta olivat hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamies katsoi molempien havaintojen osalta, että vastaavien suositusten antaminen ei olisi asianmukaista, koska avustus on jo myönnetty. Hän esitti kuitenkin kolme ehdotusta, joiden tarkoituksena on estää tällaisten ongelmien esiintyminen tulevissa samankaltaisissa tapauksissa.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio lievensi eturistiriitariskejä, jotka liittyivät entisen johtajan palkkaamaan työhön yksityisellä sektorilla. Henkilöstön jäsen, joka oli aiemmin työskennellyt komission kilpailuosastolla, siirtyi ylikansalliseen yhtiöön, joka toimi kilpailu- ja sääntelyasioista vastaavana ylempänä johtajana myös Euroopassa. Ennen siirtymistään [redacted]-yhtiön palvelukseen entinen henkilöstön jäsen oli eronnut komissiosta ja liittynyt maailmanlaajuiseen asianajotoimistoon. Komissio oli antanut luvan siirtyä asianajotoimistoon sen jälkeen, kun entinen työntekijä oli ilmoittanut sille aikomuksestaan ottaa vastaan kyseinen tehtävä.

Oikeusasiamies totesi, että hyväksyessään asianajotoimistoon muuttamisen komissio oli toteuttanut toimenpiteitä lieventääkseen riskiä, jonka asianajotoimistossa tehtävän työn kannalta merkityksellisten asioiden tai tapausten parissa työskentelevä entinen henkilöstön jäsen aiheuttaa. Komission päätökseen luvan antamisesta asianajotoimistoon siirtymiseen sisältyi myös useita rajoituksia. Entistä toimihenkilöä kiellettiin esimerkiksi työskentelemästä suoraan tai välillisesti kaikissa tapauksissa, jotka kuuluivat entisen toimihenkilön vastuulle hänen ollessaan palveluksessa, tai kaikissa tapauksiin suoraan liittyvissä tapauksissa. Auttaakseen entistä henkilöstön jäsentä tunnistamaan tapaukset, jotka voivat aiheuttaa eturistiriitaongelmia milloin tahansa palvelussuhteen päättymisen jälkeen, komissio sisällytti luetteloon tapauksia, jotka se päivitti sen jälkeen, kun henkilöstön jäsen oli tosiasiallisesti poistunut palveluksesta.

Oikeusasiamiehen tutkimuksessa vahvistettiin, että komissio omaksui vankan lähestymistavan arvioidessaan entisen toimihenkilön myöhemmän roolin yhteydessä [laaditun] yhtiön kanssa, voivatko kilpailutapaukset, jotka eivät sisälly edellä mainittuun luetteloon, kuitenkin johtaa eturistiriitaan, koska ne liittyvät tapauksiin, joista entinen toimihenkilö oli ollut vastuussa. Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti tähän lähestymistapaan.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei komissiossa ollut hallinnollista epäkohtaa kyseiseen tehtävään liittyvien eturistiriitariskien käsittelyssä.