Kantelija pyysi saada tutustua eurosetelisarjan suunnittelua koskeviin asiakirjoihin. Euroopan keskuspankki (EKP) katsoi, että kaksi asiakirjaa kuului kantelijan pyynnön soveltamisalaan, ja epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan. Näin tehdessään EKP vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjensä mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että täydellinen julkistaminen voisi vahingoittaa yleistä etua eurosetelien koskemattomuuden suojaamisen osalta sekä kaupallisia etuja, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä piti tarkastuskokouksen EKP:n asianomaisten edustajien kanssa. Tarkastuskokouksessa annettujen luottamuksellisten lisäselvitysten perusteella ja ottaen huomioon EKP:llä olevan laajan harkintavallan sen määrittämisessä, vahingoittaisiko asiakirjan luovuttaminen eurosetelien koskemattomuuden suojaamista koskevaa yleistä etua, oikeusasiamies katsoi, että EKP:n päätös evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen. Koska tähän poikkeukseen vedottiin pätevästi, oikeusasiamiehen ei tarvinnut arvioida, vahingoittaisiko tietojen ilmaiseminen myös kaupallisia etuja, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Kantelija pyysi saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen liittyviä varautumis- ja valmistautumistoimenpiteitä. Euroopan keskuspankki (EKP) epäsi yleisen oikeuden tutustua kahteen yksilöimäänsä asiakirjaan vedoten perussopimusten määräykseen, jonka mukaan EKP:n neuvoston menettelyjä ei saa julkistaa. EKP vetosi myös useisiin poikkeuksiin asiakirjojen julkisuutta koskevissa säännöissään, muun muassa siihen, että tietojen julkistaminen kokonaisuudessaan vahingoittaisi unionin finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa ja kansainvälisiä rahoitussuhteita koskevan yleisen edun suojaa.

Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tutustui asianomaisiin asiakirjoihin. Tämän tutkimuksen perusteella ja ottaen huomioon EKP:n laajan harkintavallan silloin, kun se katsoo, että unionin kansainvälisiä rahoitussuhteita koskeva yleinen etu on vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että EKP:n päätös evätä oikeus tutustua yhteen pyydetyistä asiakirjoista ei ollut ilmeisen virheellinen. Toisen asiakirjan osalta oikeusasiamies katsoi, että EKP:n vetoaminen EKP:n neuvoston kokousten luottamuksellisuuteen, sellaisena kuin siitä määrätään perussopimuksissa, oli perusteltua.

Oikeusasiamies lopetti asian tutkimisen eikä havainnut hallinnollisia epäkohtia.

 

Asia koski EKP:n päätöstä evätä yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat sen julkisen sektorin osto-ohjelmaa (PSPP). Asiakirjat oli toimitettu Saksan liittotasavallan hallitukselle, jotta se voisi arvioida PSPP:n oikeasuhteisuutta Saksan perustuslakituomioistuimen tuomion jälkeen.

Kieltäytyessään antamasta tietoja EKP vetosi perustamissopimuksen sääntöön, jonka mukaan EKP:n neuvoston menettelyä ei saa julkistaa. Se vetosi myös tarpeeseen suojella yleistä etua, joka koskee sen päätöksentekoelinten menettelyjen luottamuksellisuutta, tarvetta suojella unionin rahapolitiikkaa ja sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen luottamuksellisuutta.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP:n kieltäytyminen antamasta yleisön tutustuttavaksi oli perusteltua. Tätä päätelmää tehdessään oikeusasiamies totesi, että yksi asiakirja kuuluu perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan, joiden mukaan EKP:n neuvoston menettelyjä ei saa julkistaa. EKP oli selittänyt asianmukaisesti, miksi muiden asiakirjojen julkistaminen vahingoittaisi rahapolitiikkaan liittyvää yleistä etua. Oikeusasiamies pani merkille asiaan liittyvän merkittävän yleisen edun ja otti huomioon EKP:n pyrkimykset antaa kantelijalle ja yleisölle mahdollisimman paljon tietoa asiasta ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka sisälsivät yksityiskohtaisia tietoja kahdesta Euroopan keskuspankin (EKP) omaisuuserien osto-ohjelmasta. Kieltäytyessään antamasta tietoja EKP väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaa, joka on lailla suojattu etu. Kantelija katsoi, että EKP ei ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, miten pyydettyjen tietojen julkistaminen vaikuttaisi kielteisesti yleiseen etuun, johon vedotaan, ja että tiedot olisi sen vuoksi julkistettava.

EKP:llä on laaja harkintavalta, kun se arvioi, miten voidaan parhaiten suojella yleistä etua, johon on vedottu, eli unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikan suojaamista. Se voi esimerkiksi perustaa huomionsa siihen, miten tietojen julkistaminen voisi vaikuttaa markkinoiden ja markkinatoimijoiden käyttäytymiseen. EKP on tässä tapauksessa antanut kohtuullisen selvityksen siitä, miten markkinat ja markkinatoimijat voisivat käyttää pyydettyjä tietoja unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikan heikentämiseen. EKP:n päätös evätä yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin oli näin ollen perusteltu.

Oikeusasiamies panee merkille EKP:n lausunnon, jonka mukaan se julkaisee jo verkkosivuillaan mahdollisimman paljon tietoa PEPP- ja CSPP-ohjelmista. Hän kannustaa EKP:tä arvioimaan säännöllisesti, voidaanko näistä ohjelmista julkaista lisätietoja. Tämä on todennäköisesti entistäkin tärkeämpää, kun yleisö odottaa EKP:ltä todisteita siitä, että se noudattaa pääjohtajansa kunnianhimoisia lausuntoja pankin pyrkimyksistä tehdä rahapolitiikasta ”vihreämpää”.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi oikeudellisen yksikkönsä muistiota, joka koski Saksan perustuslakituomioistuimen päätöstä Euroopan keskuspankin ohjelmasta ja siihen liittyvää EU:n tuomioistuimen tuomiota. Kieltäytyessään antamasta asiakirjaa tutustuttavaksi komissio vetosi tarpeeseen suojella unionin finanssi-, raha- ja talouspolitiikkaa sekä tarvetta suojella oikeudellista neuvontaa ja sen päätöksentekoprosessia.

Oikeusasiamies tarkasti asiakirjan ja totesi, ettei komission arvioinnissa ollut ilmeistä virhettä. Näin ollen hän päätti tutkimuksen eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa.

Saksan perustuslakituomioistuimen tuomio on ennennäkemätön siltä osin kuin on kyse sen mahdollisista vaikutuksista unionin oikeusjärjestykseen. Oikeusasiamies myöntää, että kansalaisten edun mukaista on saada varmuus siitä, että komissio perussopimusten valvojana arvioi asianmukaisesti tällaisia seurauksia ja tarvittaessa toimii niiden perusteella. Hän luottaa siihen, että komissio tiedottaa yleisölle mahdollisuuksien mukaan kaikista tulevista toimista, joita se päättää toteuttaa tuomion johdosta.