Asia koski Euroopan komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyvät tiedonantoon muuttoliikkeen välineellistämisestä kolmansissa maissa poliittisia tarkoituksia varten ja siitä, miten tällaisiin hybridihyökkäyksiin voidaan puuttua.

Euroopan oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio teki nimenomaisen vahvistavan päätöksen. Se antoi laajan osittaisen oikeuden tutustua useisiin muistioihin ja tiedonannon luonnosversioon ja eväsi vain henkilötiedot. Komissio kieltäytyi kuitenkin julkistamasta tiivistelmää nopeutetusta yksiköiden välisestä kuulemisesta, jonka aikana tiedonannon antamisesta oli keskusteltu. Evätessään oikeuden tutustua nopeutettuun tiivistelmään komissio vetosi tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita koskevaa yleistä etua ja tarpeeseen suojella tulevaa päätöksentekoaan samankaltaisissa tilanteissa.

Nopeutetun yhteenvedon tarkastuksen perusteella ja ottaen huomioon unionin toimielimillä olevan laajan harkintavallan sen määrittämisessä, onko kansainvälisiä suhteita koskeva yleinen etu vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että komission päätös evätä oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen. Kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata toisella tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla. Koska kansainvälisiä suhteita koskevaan poikkeukseen oli vedottu pätevästi, oikeusasiamiehen ei tarvinnut arvioida niiden komission väitteiden pätevyyttä, jotka koskivat sen tulevan päätöksenteon suojaa. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Kantelija pyysi Euroopan komissiota antamaan yleisön tutustuttavaksi asiakirjat, jotka koskevat EU:n tukea muuttoliikkeen hallintaan Kyproksessa. Komissio yksilöi neljä asiakirjaa, jotka kuuluvat pyynnön soveltamisalaan: kaksi kokousraporttia, tiedotustilaisuus ja Flash-raportti, mutta myönsi pääsyn vain osaan Flash-raportista. Kieltäytyessään antamasta tutustuttavaksi muita asiakirjoja komissio vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan unionin lainsäädännön mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa yleistä turvallisuutta ja kansainvälisiä suhteita koskevaa yleistä etua sekä sen päätöksentekoprosesseja. Kun komissio ei vastannut kantelijan uudelleentarkastelupyyntöön, jäljempänä 'uudistettu pyyntö', sovellettavassa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen siitä, että komissio oli implisiittisesti kieltäytynyt luovuttamasta (kokonaan) pyydettyjä asiakirjoja, ja oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti kyseiset asiakirjat. Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies jakoi komission kanssa alustavan näkemyksensä siitä, että asiakirjoihin voitaisiin antaa laajempi oikeus tutustua. Pian sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli lähettänyt alustavan näkemyksensä, komissio teki kantelijan tutustumispyyntöä koskevan vahvistavan päätöksensä, jossa se vahvisti alkuperäisen kantansa ja kieltäytyi antamasta uutta tutustumisoikeutta. Oikeusasiamies pyysi tutkimusryhmänsä ja komission edustajien tapaamista saadakseen lisäselvityksiä komission kannasta.

Oikeusasiamies pahoitteli, että komissio ei myöntänyt hänen tutkimuksensa aikana laajempaa pääsyä kokousraportteihin ja tiedotustilaisuuksiin. Koska komissio vahvisti kantansa vahvistavassa päätöksessä ja oikeusasiamiehen tutkintaryhmän kanssa pidetyssä kokouksessa, oikeusasiamies katsoi, että asian käsittely tässä asiassa ei olisi tarkoituksenmukaista. Oikeusasiamies odottaa kuitenkin, että komissio ottaa hänen yksityiskohtaisen arvionsa huomioon käsitellessään tulevia pyyntöjä saada tutustua riidanalaisten kaltaisiin tiedotustilaisuuksiin ja kokousraportteihin.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio varmistaa perusoikeuksien noudattamisen Kreikalle rajavalvontaan myönnettyjen EU:n varojen yhteydessä. Kantelijat, useat valtiosta riippumattomat järjestöt, ilmaisivat huolensa siitä, että komissio ei ollut seurannut ja arvioinut tehokkaasti EU:n rahoittamia rajavalvontatoimia, vaikka Kreikan viranomaisten väitettiin jatkuvasti syyllistyneen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Tutkimuksessa yksilöitiin aloja, joihin komission olisi puututtava parantaakseen tapaa, jolla se valvoo ja varmistaa perusoikeuksien noudattamisen tällä alalla. Koska komissio kuitenkin odottaa parhaillaan Kreikan viranomaisten loppukertomusta yhdessä tässä tutkimuksessa esiin tuoduista väitetyistä perusoikeusloukkauksista ja arvioi nyt myös Kreikan menoja asianomaisessa ohjelmassa, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän esitti kuitenkin komissiolle joitakin ehdotuksia tutkimuksen aikana havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Oikeusasiamies kehotti komissiota erityisesti ottamaan käyttöön suuntaviivat perusoikeuksien noudattamisen arvioimiseksi koko ohjelman täytäntöönpanon ajan, erityisesti rahoituksen saantia koskevan ”mahdollistavan edellytyksen” osalta. Komission olisi osana näitä suuntaviivoja vahvistettava kriteerit sen määrittämiseksi, missä olosuhteissa se pidättää EU:n varoja tai keskeyttää niiden maksamisen, jos perusoikeuksia ja niihin liittyvää rahoitusedellytystä ei noudateta, ja julkaistava nämä kriteerit. Arvioidessaan uskottavia valituksia perusoikeusloukkauksista ja Kreikan koko ohjelmasta komission olisi harkittava, täyttääkö Kreikka edelleen kyseisiin varoihin liittyvän perusoikeusedellytyksen. Oikeusasiamies teki myös ehdotuksia seurantaprosessin avoimuudesta ja toimenpiteistä kansalaisyhteiskunnan osallistumisen vahvistamiseksi.

 

Asia koski Euroopan unionin turvapaikkaviraston (EUAA) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi 74:ää asiakirjaa, jotka liittyivät vastaanotto-olosuhteisiin useissa Kyproksen muuttoliikkeen hallintalaitoksissa. Kieltäytyessään antamasta yleisön tutustuttavaksi EUAA vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyihin kolmeen poikkeukseen eli tarpeeseen suojella yleistä etua yleisen turvallisuuden, henkilötietojen ja päätöksentekomenettelyn osalta.

Oikeusasiamies ei riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella ollut vakuuttunut EUAA:n väitteistä, joiden mukaan laaja paljastaminen vahingoittaisi (vakavasti) niiden etujen suojaa, joihin vedotaan. Oikeusasiamies esitti ratkaisuehdotuksen, jossa hän pyysi EUAA:ta harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta yleisön oikeus tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin lisääntyisi merkittävästi.

EUAA hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle laajan pääsyn 64 asiakirjaan 74:stä. Oikeusasiamies oli tyytyväinen turvapaikkaviraston myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa ja päätti tutkimuksen.