Tapaukset koskivat Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyivät kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen nojalla ”strategiseksi hankkeeksi” tunnustettavan mineraalien louhintahankkeen soveltamiseen. Kantelijat pyysivät saada tutustua Serbiassa sijaitsevan litiumin louhintahankkeen, jonka hakemus on hyväksytty, hakemukseen ja sen liiteasiakirjoihin. Komissio katsoi, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisen yrityksen taloudellisia etuja, ja tukeutui yleiseen olettamaan, jonka mukaan tietoja ei ilmaista. Kantelijat väittivät muun muassa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista, koska asiakirjat todennäköisesti sisältävät tärkeitä ympäristötietoja.

Oikeusasiamies katsoi, että niiden luonteen vuoksi oli kohtuutonta, että komissio sovelsi yleistä salassapito-olettamaa asiakirjoihin, jotka liittyvät kriittisiä raaka-aineita koskevien hankkeiden nimeämiseen kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen mukaisiksi strategisiksi hankkeiksi. Lisäksi oikeusasiamies totesi tutkintaryhmänsä suorittaman asiakirjojen tarkastuksen perusteella, että ne eivät sisällä arkaluonteisia tietoja kauttaaltaan, muun muassa siksi, että jotkin niiden osat oli jo laillisesti julkistettu, kun komissio esitti lopullisen kantansa kantelijan tutustumispyyntöön. Oikeusasiamies katsoi myös, että asiakirjat sisältävät laajaa ympäristötietoa, mukaan lukien ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot”, joiden julkistamista koskevan ylivoimaisen yleisen edun katsotaan olevan olemassa. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komission kieltäytyminen antamasta asiakirjaa yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta. Hän suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantaansa antaakseen laajan oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.

Kantelija, joka on Euroopan parlamentin jäsen, ilmaisi huolensa siitä, että hänen mielestään tekoälysäädöksen ja yleiskäyttöistä tekoälyä koskevien käytännesääntöjen välillä on ristiriita. Euroopan komissio vahvisti äskettäin, että sidosryhmien laatimat käytännesäännöt ovat GPAI-palveluntarjoajille ”riittävä” vapaaehtoinen väline tekoälysäädöksen noudattamisen osoittamiseksi. Valituksen tekijä väitti kuitenkin, että käytännesäännöissä vapautetaan yleiskäyttöisten ilma-alusten tarjoajat tekoälysäädöksen mukaisesta velvollisuudesta dokumentoida tai ainakin arvioida malliensa energiankulutus koulutuksen ja testauksen aikana.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio selitti kohtuullisesti, miten sen tekoälytoimisto aikoo arvioida GPAI-laitteiden energiankulutusta, jos palveluntarjoajilla ei ole tiettyjä arvioinnin tekemiseen tarvittavia tietoja. Näin ollen komissio antoi tarvittavat takeet siitä, että se täyttää tekoälysäädöksen taustalla olevan tavoitteen tältä osin. Oikeusasiamies totesi tässä yhteydessä, että käytännesäännöt on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi, jota voidaan edelleen parantaa ja joka todennäköisesti korvataan eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kehittämillä kohdennetuilla välineillä, kuten yhdenmukaistetuilla standardeilla.

Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että tässä vaiheessa kantelun lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Asia koski alun perin sitä, että Euroopan komissio ei ollut tiedottanut kantelijalle rikkomuskantelun tilanteesta. Kantelun mukaan Espanjan lainsäädäntö oli EU:n tietosuojasääntöjen ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukainen.

Oikeusasiamies pyysi komissiota ilmoittamaan kantelijalle kantelun tilanteesta, sen arvioinnin viivästymisen syistä ja komission toimintasuunnitelmasta tässä tapauksessa. Koska komissio ei toimittanut kantelijalle riittävän yksityiskohtaisia tietoja, oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tapasi myös komission edustajia ja tarkasti komission asiakirja-aineiston ymmärtääkseen paremmin, miten komissio käsitteli rikkomista koskevaa kantelua.

Oikeusasiamies totesi, että vaikka komissio ei ollut aktiivinen asiassa, se oli säännöllisesti yhteydessä kansallisiin viranomaisiin ja arvioi asiaa sen jälkeen, kun asiaa koskevaa Espanjan lainsäädäntöä alettiin soveltaa täysimääräisesti. Oikeusasiamies totesi myös, että vaikka komissio ei toimittanut kantelijalle oikea-aikaisia tietoja, mikä on valitettavaa, se antoi tämän tutkimuksen aikana yksityiskohtaisia selvityksiä rikkomuskantelun käsittelyyn käytetystä ajasta ja sen tilasta. Lisäksi komissio lähetti Espanjalle tutkinnan aikana virallisen huomautuksen, joka koski jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun ensimmäistä näkökohtaa.

Näin ollen oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja totesi, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.

Asia koski Euroopan komission ´sin tekemää rikkomuskantelua, joka koski Czechia´sin päätöstä yhdistää rautatieviranomainen kilpailuviranomaiseen. Suurin huolenaihe oli se, että sulautuma on saattanut rikkoa EU:n lainsäädäntöä ja että Tšekki ei ehkä ole varmistanut rautatiealan riippumatonta ja tehokasta valvontaa.

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut perustellut kantelijalle riittävästi päätelmäänsä, jonka mukaan Tšekki ei ollut rikkonut EU:n lainsäädäntöä. Tutkittuaan komission tutkimuksen aikana antamat selitykset oikeusasiamies totesi, että komissio oli tutkinut asian huolellisesti ja että sen päätös lopettaa asian käsittely oli perustunut vankkoihin perusteisiin.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei rikkomuskantelua koskevaan komission arviointiin liittynyt hallinnollista epäkohtaa. Koska komissio esitti tutkinnan aikana yksityiskohtaiset perustelut, asian tämä näkökohta ratkaistiin. Oikeusasiamies ehdotti komissiolle, että se esittäisi aina kantelijoille riittävät perustelut, kun se aikoo lopettaa rikkomusmenettelyn.

Asia koski aikaa, joka Euroopan komissiolta kului Espanjaa vastaan vuonna 2018 tehdyn rikkomuskantelun arvioinnin päättämiseen. Rikkomista koskeva kantelu koski Espanjan satamalakiin vuonna 2014 tehtyjä lainsäädäntömuutoksia ja sitä, että Baleaarien satamaviranomainen pidensi myöhemmin virkistyskäyttöön tarkoitetun vesiurheilutoiminnan harjoittamista koskevien toimilupien kestoa sataman julkisella alueella. Kantelija väitti rikkomista koskevassa kantelussaan lähinnä, että mainitut lainsäädäntömuutokset ja se, että Baleaarien satamaviranomainen pidensi toimilupien voimassaoloaikaa, olivat SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 106 artiklan vastaisia.

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut osoittanut, että se oli toiminut asiassa huolellisesti ja aktiivisesti ja että se ei ollut esittänyt vakuuttavia syitä selittääkseen, miksi se ei ollut kyennyt saattamaan arviointiaan päätökseen yli seitsemän vuoden kuluttua. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi suosituksen, jonka mukaan komission olisi saatettava arviointinsa päätökseen viipymättä. Oikeusasiamies havaitsi myös ongelmia, jotka liittyivät kantelijalle toimitettuihin tietoihin ja komission Espanjan kanssa käymään EU Pilot -vuoropuheluun liittyvään tietojen kirjaamiseen, ja hän teki tältä osin kaksi vastaavaa parannusehdotusta.

Vaikka komissio käynnisti Espanjan kanssa uuden rikkomista edeltävän vuoropuhelun (aiemmin EU Pilot -vuoropuhelu) oikeusasiamiehen tutkimuksen aloittamisen jälkeen, komissio ei ollut saanut päätökseen rikkomista koskevan kantelun arviointia, kun oikeusasiamies päätti asian käsittelyn. Se ei myöskään ollut esittänyt kohtuullista perustelua käytetylle ajalle. Näin ollen oikeusasiamies vahvisti havainnonsa hallinnollisesta epäkohdasta. Oikeusasiamies seuraa edelleen rikkomista edeltäviin vuoropuheluihin liittyvää komission kirjanpitoa sekä tapaa, jolla se on yhteydessä kantelijoihin näiden vuoropuhelujen päättämisen yhteydessä.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjaan, joka liittyi Euroopan komission päätökseen nimetä Serbiassa sijaitseva mineraalien louhintahanke kriittisiä raaka-aineita koskevan lain mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi. Valituksen tekijä pyysi erityisesti asianomaiselta EU:n ulkopuoliselta maalta mahdollisuutta tutustua tämän päätöksen asiaankuuluvaan hyväksyntään. Kantelija oli toimittanut pyyntönsä Euroopan komissiolle heinäkuussa 2025.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran elokuussa 2025. Se katsoi, että yksi asiakirja kuului tutustumispyynnön soveltamisalaan ja että se kieltäytyi antamasta asiakirjaa kokonaisuudessaan yleisön tutustuttavaksi. Näin tehdessään komissio väitti, että tietojen ilmoittaminen voisi heikentää EU:n kansainvälisiä suhteita hankkeen sijaintimaahan.

Kantelija kiisti komission päätöksen tekemällä ”uudistetun pyynnön” syyskuussa 2025. Kun komissio ei antanut nimenomaista vastausta, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen lokakuussa 2025.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi, ja pyysi komissiota antamaan mahdollisimman pian nimenomaisen vastauksen kantelijan uudistettuun pyyntöön. Koska vastausta ei saatu asetetussa määräajassa, oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti kyseisen asiakirjan sekä asianomaisen EU:n ulkopuolisen maan kuulemista koskevat asiakirjat.

Komissio vastasi kantelijalle toukokuussa 2026 myöntämällä laajan osittaisen tutustumisoikeuden riidanalaiseen asiakirjaan ja poistamalla vain rajalliset henkilötiedot, joita kantelija ei kiistänyt. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kantelu, joka koski komission implisiittistä tutustumisoikeuden epäämistä, oli ratkaistu nyt myönnetyllä tutustumisoikeudella. Oikeusasiamies piti kuitenkin valitettavana viivästystä, joka aiheutui komissiolle kantelijan tutustumispyynnön käsittelyssä ja joka jatkui myös sen jälkeen, kun hän oli aloittanut tutkimuksensa. Oikeusasiamies seuraa edelleen tiiviisti viivästyksiä, jotka perustuvat hänelle tehtyihin kanteluihin.