Hae tutkimuksia

The case concerned the refusal of the European Insurance and Occupational Pensions Authority (EIOPA) to grant public access to the voting results and related reasoning concerning its Board of Supervisors’ decision on a draft regulatory technical standard on packaged retail and insurance-based investment products.

The Ombudsman inquired into the matter and came to the preliminary assessment that draft regulatory technical standards, as adopted by EIOPA’s Board of Supervisors, and any documents related to their adoption, constitute important elements of the process for the adoption of the ensuing delegated act by the European Commission. In this context, the Ombudsman was not convinced by the arguments put forward by EIOPA to refuse public access and she took the preliminary view that EIOPA should release the requested information.

EIOPA positively replied to the Ombudsman’s preliminary assessment. EIOPA committed to disclosing the requested information and to ensuring that future minutes of its Board of Supervisors contain appropriate information on Board members’ votes concerning decisions on legislative documents. The Ombudsman welcomed EIOPA’s reply and the steps taken, and closed the inquiry.

The case concerned the High Level Forum on the proposed EU Capital Markets Union, a Commission expert group. The Forum gathered senior industry executives and top international experts and scholars to develop new ideas on related policies for the Commission.

The Forum had two types of members:

Type A - who were appointed in their personal capacity to act independently and in the public interest;

Type B - members who represented a common interest of different stakeholder organisations.

The complainant was concerned that a number of Type A members had links to financial institutions and could, as such, not be considered independent. After the Forum’s recommendations were made public, these members’ declarations of interests were no longer publicly available. In general, the complainant was concerned that the Forum’s composition was insufficiently broad and diverse.

The Ombudsman inquiry found two instances of maladministration:

1. Instead of following its own rules on conflicts of interest for Type A members, the Commission applied general measures to mitigate risks of conflicts of interest. These measures were insufficient.

2. Consequently, the split between the two types of Forum members deviated significantly from the balance that the Commission claimed it struck, and made public.

Based on her inquiry, the Ombudsman recommends that the Commission diligently apply its rules regarding conflicts of interest for individuals applying to be appointed as Type A members of expert groups. Other mitigating measures to address risks of conflicts of interest of Type A members may be taken in addition, but should not substitute the Commission’s rules to this end.

Asia koski EKP:n päätöstä kieltäytyä antamasta julkisesti saataville asiakirjoja, jotka koskevat sen julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmaa. Asiakirjat oli annettu Saksan liittovaltion hallitukselle, jotta se voi arvioida osto-ohjelman oikeasuhteisuuden Saksan perustuslakituomioistuimen tekemän päätöksen jälkeen.

Kieltäytyessään antamasta asiakirjoja saataville EKP vetosi perussopimuksen sääntöön, jonka mukaan EKP:n hallintoneuvoston menettelyjä ei julkisteta. Se vetosi myös siihen, että sen päätöksentekoelinten menettelyjen luottamuksellisuuteen liittyvää yleistä etua on suojeltava ja että unionin rahapolitiikkaa ja sisäiseen käyttöön tarkoitettujen asiakirjojen luottamuksellisuutta on suojeltava.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP:n kieltäytyminen antamasta asiakirjoja julkisesti saataville oli perusteltua. Tätä päätelmää laatiessaan oikeusasiamies pani merkille, että yhteen asiakirjaan sovellettiin perussopimuksen sääntöjä, joiden mukaan EKP:n hallintoneuvoston menettelyjä ei pidä julkistaa. EKP oli selittänyt asianmukaisesti, miksi muiden asiakirjojen julkistaminen heikentäisi rahapolitiikkaan liittyvää yleistä etua. Vaikka oikeusasiamies katsoikin, että asiaan liittyy merkittävä yleinen etu, hän otti huomioon, että EKP oli pyrkinyt antamaan kantelijalle ja yleisölle siitä mahdollisimman paljon tietoja, ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) hallussa olevien sellaisten asiakirjojen antamista yleisön tutustuttavaksi, jotka liittyivät yhteen EKP:n valvontatehtävän piiriin kuuluvista pankeista. EKP kieltäytyi antamasta kyseessä olevia asiakirjoja tutustuttavaksi niiden luottamuksellisuuden perusteella. Kantelija oli toimittanut EKP:lle kertomuksen väittäen, että pankki oli rikkonut EU:n lainsäädäntöä. Kantelija katsoi, että hänen pitäisi saada asiakirjat tutustuttavaksi, koska hän ilmoitti rikkomuksesta ja väitti pankin toimien vaikuttavan häneen kielteisesti.

Euroopan oikeusasiamies totesi, että EKP katsoi perustellusti kyseessä olevat asiakirjat luottamuksellisiksi ja lainsäädännöllä suojatuiksi. Se, että kantelija on voinut ilmoittaa väitetystä rikkomuksesta ja että sillä on voinut olla vaikutusta häneen, ei tarkoita sitä, että hänellä on erityinen oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin.

Oikeusasiamies totesi, että EKP:llä oli oikeus kieltäytyä antamasta pyydettyjä asiakirjoja kantelijan tutustuttavaksi, ja lopetti asian tutkimisen toteamalla, että asiassa ei ole havaittu hallinnollista epäkohtaa

 

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisesti saataville sen oikeudellisen yksikön muistiota Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksestä, joka koski Euroopan keskuspankin ohjelmaa ja siihen liittyvää Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota. Kieltäytyessään antamasta asiakirjaa saataville komissio vetosi siihen, että unionin rahoitus-, raha- ja talouspolitiikkaa on suojeltava, sekä siihen, että oikeudellista neuvontaa ja sen päätöksentekoprosessia on suojeltava.

Oikeusasiamies tutki asiakirjan ja havaitsi, että komission arvioinnissa ei ollut selvää virhettä. Näin ollen hän lopetti asian tutkimisen eikä havainnut hallinnollisia epäkohtia.

Saksan perustuslakituomioistuimen tuomio on ennakkotapaus EU:n oikeusjärjestykseen mahdollisesti kohdistuvien seurausten kannalta. Oikeusasiamies tiedostaa, että on yleisön edun mukaista saada varmuus siitä, että komissio arvioi asianmukaisesti kyseiset seuraukset ja tarvittaessa toimii niiden perusteella perussopimusten valvojan tehtävänsä mukaisesti. Hän luottaa siihen, että komissio tiedottaa yleisölle edelleen siinä määrin kuin on mahdollista kaikista tulevista toimenpiteistä, joita se päättää tehdä tuomion perusteella.