Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Etiopian kahvin kehittämisohjelmiin liittyviin asiakirjoihin. Kantelija toimitti pyyntönsä komissiolle elokuussa 2024.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran joulukuussa 2024. Se antoi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan kahteen asiakirjaan, epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan ja antoi oikeuden tutustua osittain muihin 31 asiakirjaan. Näin tehdessään komissio väitti, että (täydellinen) tietojen ilmaiseminen voisi heikentää tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, henkilötietojen ja kaupallisten etujen suojaa sekä kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa.

Kantelija kiisti komission päätöksen esittämällä uudistetun pyynnön tammikuussa 2025. Koska vastausta ei saatu, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen toukokuussa 2025.

Oikeusasiamies käynnisti kesäkuussa 2025 tutkimuksen ja pyysi komissiota vastaamaan kantelijalle mahdollisimman pian.

Komission kanssa asiasta käytyjen useiden keskustelujen jälkeen oikeusasiamies lähetti 20. huhtikuuta 2026 komissiolle viimeisen muistutuksen, jossa se kehotti komissiota antamaan vahvistavan päätöksen viimeistään 12. toukokuuta 2026. Komissio ei ole tehnyt näin.

Koska komissio ei ollut vieläkään vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön yli 15 kuukauden kuluttua asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 vahvistetun lakisääteisen määräajan päättymisestä, oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla hallinnollisen epäkohdan.

Nämä kolme tapausta koskevat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MAS), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei tarkistanut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.   

Oikeusasiamies aloitti tutkimukset näistä kolmesta tapauksesta. Hän sai komission kirjallisen vastauksen kaikissa kolmessa asiassa, tutustui komission asiaa koskeviin asiakirjoihin ja hänen tutkintaryhmänsä tapasivat komission edustajia kahden tutkimuksen yhteydessä.

Komissio vastasi, että paremman sääntelyn säännöt eivät ole sitovaa lainsäädäntöä vaan poliittisen päätöksenteon välineitä, joilla kerätään asiaankuuluvia tietoja ja joita olisi sovellettava oikeasuhteisesti. Se väitti myös keränneensä kaiken asiaankuuluvan näytön ennen kyseisten lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä, kuulleensa sidosryhmiä ja suorittaneensa ilmastotoimien johdonmukaisuuden arvioinnit ja yksiköiden välisen kuulemisen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella useita menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli lainsäädäntöehdotuksia, jotka yhdessä merkitsevät hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio tulkitsi ”kiireellisyyttä” laajasti eikä perustellut riittävästi lainsäädäntöehdotusten ”kiireellisyyttä” yleisöön nähden eikä dokumentoinut poikkeuksiaan sovellettavista paremman sääntelyn säännöistä. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ole ottanut käyttöön menettelyä, jolla varmistettaisiin perussopimusten ja oikeuskäytännön vaatimusten mukaisesti kiireellisten lainsäädäntöehdotusten avoin, näyttöön perustuva ja osallistava valmistelu. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio ei toiminut vastuullisesti, koska se ei pitänyt asianmukaista kirjaa ehdotuksiinsa liittyvistä pakollisista johdonmukaisuustarkastuksista EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Oikeusasiamies antoi näiden puutteiden korjaamiseksi kaksi suositusta. Oikeusasiamies suositteli, että komission olisi varmistettava parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavissa oleva, johdonmukainen ja ei-mielivaltainen soveltaminen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan säännöissä vahvistetuista vaatimuksista. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki neljä ehdotusta, joihin kuului sidosryhmien kuulemista koskevien sääntöjen selventäminen kiireellisiä ehdotuksia varten ja sen varmistaminen, että sen ehdotuksia tukeva näyttö julkaistaan hyvissä ajoin, jotta julkinen keskustelu ennen lainsäädännön hyväksymistä on mahdollista.

Asia koski väitettyä eturistiriitaa, jossa oli osallisena maataloudesta vastaava komission jäsen. Kantelija, joka on puolalaisia viljelijöitä edustava järjestö, oli tehnyt Puolan maatalouslainsäädäntöä koskevan rikkomuskantelun. Kantelija ilmoitti tämän jälkeen Euroopan komissiolle, että maataloudesta vastaavan komission jäsenen veli kuului Puolan parlamentin jäseniin, jotka olivat ehdottaneet riidanalaista lainsäädäntöä.   

Oikeusasiamies katsoi, että tapa, jolla komissio arvioi eturistiriitaa, oli virheellinen. Tarkemmin sanottuna se ei ollut ottanut huomioon sitä, että komission jäsenen suhde yhteen lainsäädäntöehdotuksen tekijöistä olisi voinut vaikuttaa tai sen olisi katsottu vaikuttavan kielteisesti komission riippumattomuuteen kyseessä olevan rikkomista koskevan kantelun arvioinnissa.  

Oikeusasiamies teki parannusehdotuksen asian korjaamiseksi ja kehotti komissiota tarkistamaan rikkomuskantelua koskevaa päätöksentekoaan toisen komission jäsenen valvonnassa. Koska oikeusasiamies havaitsi myös tapaukseen liittyviä menettelyllisiä puutteita, hän teki toisen parannusehdotuksen estääkseen vastaavien tilanteiden syntymisen tulevaisuudessa.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja pyysi komissiota raportoimaan toimista, joita se on toteuttanut hänen ehdotustensa käsittelemiseksi.

Asia koski sitä, miten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ottaa torjunta-aineita arvioidessaan huomioon torjunta-aineiden epäsuorien vaikutusten biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille aiheuttamat riskit. Kantelija väitti, että epäsuorien vaikutusten arviointimenetelmiä on jo saatavilla ja että se, että EFSA ei tee niin, on vastoin sovellettavaa oikeudellista kehystä.

Tutkimuksen aikana EFSA antoi yksityiskohtaisempia selityksiä siitä, miksi se ei riskien arvioijana voi tällä hetkellä järjestelmällisesti arvioida torjunta-aineiden epäsuoria vaikutuksia. EFSA selitti erityisesti, että Euroopan komissio ”riskinhallinnasta vastaavana” tarkastelee parhaillaan uudelleen torjunta-aineiden ympäristöriskien arviointiperusteita eli ”erityisiä suojelutavoitteita”. Ennen kuin tällaiset erityiset suojelutavoitteet on laadittu ja hyväksytty, EFSA ei voi arvioida järjestelmällisesti kunkin torjunta-aineen osalta epäsuorien ympäristövaikutusten riskejä.

Oikeusasiamies totesi, että EFSA selitti selkeästi, miksi se ei ota järjestelmällisesti huomioon epäsuoria vaikutuksia arvioidessaan torjunta-aineista ympäristölle aiheutuvia riskejä, ennen kuin asiaankuuluvat erityiset suojelutavoitteet on määritelty. Hän totesi kuitenkin, että erityisten suojelutavoitteiden viimeistely on viivästynyt, minkä hän aikoo ottaa esiin komission kanssa.

Vaikka oikeusasiamies suhtautui myönteisesti EFSAn sitoutumiseen kantelijan huolenaiheisiin, hän ymmärsi kantelijan turhautumisen siihen, että EFSA aloitti tällaisen vuoropuhelun vasta hänen puheenvuoronsa jälkeen. Oikeusasiamies piti tätä valitettavana. Koska EFSA on kuitenkin nyt vastannut kattavasti kantelijalle, lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Hän ehdotti kuitenkin parannuksia siihen, miten EFSAn olisi tulevaisuudessa käsiteltävä samanlaisia huolenaiheita.