The three cases concerned how the European Commission applied its Better Regulation rules and other procedural requirements when preparing legislative proposals concerning corporate sustainability due diligence (983/2025/MIK), countering migrant smuggling (2031/2024/VB) and the Common Agricultural Policy (1379/2024/MIK). The Commission considered these proposals to be urgent and, therefore, omitted steps foreseen in its rules, such as impact assessments and public consultations. The complainants, which are civil society organisations, considered these omissions to be in breach of the Commission’s Better Regulation rules. In two cases, the complainants also argued that the Commission failed to assess the legislative proposals’ consistency with the EU’s climate goals, as required by the European Climate Law. In one case, the complainant was further concerned that the Commission breached its Rules of Procedure on inter-service consultations.

Based on her inquiries, the Ombudsman found procedural shortcomings in how the Commission prepared the legislative proposals in question, which, taken together, amounted to maladministration. To address these shortcomings, the Ombudsman recommended that the Commission ensure a predictable, consistent and non-arbitrary application of its Better Regulation rules, by defining ‘urgent’ situations that justify a derogation from their requirements, as well as by recording and explaining the reasons for any derogations granted. Furthermore, where derogations are granted, the Commission should establish a procedure to ensure that the urgent preparation of legislative proposals still complies with the principles of a transparent, evidence-based and inclusive law-making process. To assist the Commission in this task, the Ombudsman also made four suggestions for improvement, which included: clarifying its stakeholder consultation rules for urgent proposals; ensuring that the analytical documents replacing impact assessments and outlining the evidence supporting its proposals are published in a timely manner to enable a public debate before the legislation is adopted; issuing guidance on implementing climate consistency assessments; providing and recording justifications when shortening inter-service consultation periods below established thresholds.

In its reply to the Ombudsman, the Commission agreed to reflect on defining ‘urgent’ situations during the upcoming revision of the Better Regulation rules, as well as to record and publish the reasons for applying any derogations from their requirements. The Commission also committed to ensure targeted consultations on its ‘urgent’ proposals, to publish the analytical documents with evidence supporting its proposals within three months of adoption, to include climate consistency assessments in both analytical documents and explanatory memoranda for future proposals and to provide justifications for shortened inter-service consultations.

The complainants, in their comments on the Commission’s reply, considered that the Commission’s commitments are neither clear nor concrete enough to guarantee a transparent, inclusive and evidence-based law-making process.

The Ombudsman welcomed the overall constructive reply of the Commission to her recommendations and suggestions for improvement. That said, the Commission’s response does not yet provide sufficient clarity on the concrete steps it intends to take to implement the Ombudsman’s recommendations and suggestions for improvement.

The Ombudsman will therefore monitor this matter based on future complaints and once the Commission has finalised the revision of the Better Regulation rules. At this stage, no further inquiries are justified, and the Ombudsman closed the three cases.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Etiopian kahvin kehittämisohjelmiin liittyviin asiakirjoihin. Kantelija toimitti pyyntönsä komissiolle elokuussa 2024.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran joulukuussa 2024. Se antoi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan kahteen asiakirjaan, epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan ja antoi oikeuden tutustua osittain muihin 31 asiakirjaan. Näin tehdessään komissio väitti, että (täydellinen) tietojen ilmaiseminen voisi heikentää tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, henkilötietojen ja kaupallisten etujen suojaa sekä kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa.

Kantelija kiisti komission päätöksen esittämällä uudistetun pyynnön tammikuussa 2025. Koska vastausta ei saatu, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen toukokuussa 2025.

Oikeusasiamies käynnisti kesäkuussa 2025 tutkimuksen ja pyysi komissiota vastaamaan kantelijalle mahdollisimman pian.

Komission kanssa asiasta käytyjen useiden keskustelujen jälkeen oikeusasiamies lähetti 20. huhtikuuta 2026 komissiolle viimeisen muistutuksen, jossa se kehotti komissiota antamaan vahvistavan päätöksen viimeistään 12. toukokuuta 2026. Komissio ei ole tehnyt näin.

Koska komissio ei ollut vieläkään vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön yli 15 kuukauden kuluttua asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 vahvistetun lakisääteisen määräajan päättymisestä, oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla hallinnollisen epäkohdan.

Nämä kolme tapausta koskevat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MAS), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei tarkistanut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.   

Oikeusasiamies aloitti tutkimukset näistä kolmesta tapauksesta. Hän sai komission kirjallisen vastauksen kaikissa kolmessa asiassa, tutustui komission asiaa koskeviin asiakirjoihin ja hänen tutkintaryhmänsä tapasivat komission edustajia kahden tutkimuksen yhteydessä.

Komissio vastasi, että paremman sääntelyn säännöt eivät ole sitovaa lainsäädäntöä vaan poliittisen päätöksenteon välineitä, joilla kerätään asiaankuuluvia tietoja ja joita olisi sovellettava oikeasuhteisesti. Se väitti myös keränneensä kaiken asiaankuuluvan näytön ennen kyseisten lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä, kuulleensa sidosryhmiä ja suorittaneensa ilmastotoimien johdonmukaisuuden arvioinnit ja yksiköiden välisen kuulemisen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella useita menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli lainsäädäntöehdotuksia, jotka yhdessä merkitsevät hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio tulkitsi ”kiireellisyyttä” laajasti eikä perustellut riittävästi lainsäädäntöehdotusten ”kiireellisyyttä” yleisöön nähden eikä dokumentoinut poikkeuksiaan sovellettavista paremman sääntelyn säännöistä. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ole ottanut käyttöön menettelyä, jolla varmistettaisiin perussopimusten ja oikeuskäytännön vaatimusten mukaisesti kiireellisten lainsäädäntöehdotusten avoin, näyttöön perustuva ja osallistava valmistelu. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio ei toiminut vastuullisesti, koska se ei pitänyt asianmukaista kirjaa ehdotuksiinsa liittyvistä pakollisista johdonmukaisuustarkastuksista EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Oikeusasiamies antoi näiden puutteiden korjaamiseksi kaksi suositusta. Oikeusasiamies suositteli, että komission olisi varmistettava parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavissa oleva, johdonmukainen ja ei-mielivaltainen soveltaminen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan säännöissä vahvistetuista vaatimuksista. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki neljä ehdotusta, joihin kuului sidosryhmien kuulemista koskevien sääntöjen selventäminen kiireellisiä ehdotuksia varten ja sen varmistaminen, että sen ehdotuksia tukeva näyttö julkaistaan hyvissä ajoin, jotta julkinen keskustelu ennen lainsäädännön hyväksymistä on mahdollista.

Asia koski väitettyä eturistiriitaa, jossa oli osallisena maataloudesta vastaava komission jäsen. Kantelija, joka on puolalaisia viljelijöitä edustava järjestö, oli tehnyt Puolan maatalouslainsäädäntöä koskevan rikkomuskantelun. Kantelija ilmoitti tämän jälkeen Euroopan komissiolle, että maataloudesta vastaavan komission jäsenen veli kuului Puolan parlamentin jäseniin, jotka olivat ehdottaneet riidanalaista lainsäädäntöä.   

Oikeusasiamies katsoi, että tapa, jolla komissio arvioi eturistiriitaa, oli virheellinen. Tarkemmin sanottuna se ei ollut ottanut huomioon sitä, että komission jäsenen suhde yhteen lainsäädäntöehdotuksen tekijöistä olisi voinut vaikuttaa tai sen olisi katsottu vaikuttavan kielteisesti komission riippumattomuuteen kyseessä olevan rikkomista koskevan kantelun arvioinnissa.  

Oikeusasiamies teki parannusehdotuksen asian korjaamiseksi ja kehotti komissiota tarkistamaan rikkomuskantelua koskevaa päätöksentekoaan toisen komission jäsenen valvonnassa. Koska oikeusasiamies havaitsi myös tapaukseen liittyviä menettelyllisiä puutteita, hän teki toisen parannusehdotuksen estääkseen vastaavien tilanteiden syntymisen tulevaisuudessa.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja pyysi komissiota raportoimaan toimista, joita se on toteuttanut hänen ehdotustensa käsittelemiseksi.

Asia koski sitä, miten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ottaa torjunta-aineita arvioidessaan huomioon torjunta-aineiden epäsuorien vaikutusten biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille aiheuttamat riskit. Kantelija väitti, että epäsuorien vaikutusten arviointimenetelmiä on jo saatavilla ja että se, että EFSA ei tee niin, on vastoin sovellettavaa oikeudellista kehystä.

Tutkimuksen aikana EFSA antoi yksityiskohtaisempia selityksiä siitä, miksi se ei riskien arvioijana voi tällä hetkellä järjestelmällisesti arvioida torjunta-aineiden epäsuoria vaikutuksia. EFSA selitti erityisesti, että Euroopan komissio ”riskinhallinnasta vastaavana” tarkastelee parhaillaan uudelleen torjunta-aineiden ympäristöriskien arviointiperusteita eli ”erityisiä suojelutavoitteita”. Ennen kuin tällaiset erityiset suojelutavoitteet on laadittu ja hyväksytty, EFSA ei voi arvioida järjestelmällisesti kunkin torjunta-aineen osalta epäsuorien ympäristövaikutusten riskejä.

Oikeusasiamies totesi, että EFSA selitti selkeästi, miksi se ei ota järjestelmällisesti huomioon epäsuoria vaikutuksia arvioidessaan torjunta-aineista ympäristölle aiheutuvia riskejä, ennen kuin asiaankuuluvat erityiset suojelutavoitteet on määritelty. Hän totesi kuitenkin, että erityisten suojelutavoitteiden viimeistely on viivästynyt, minkä hän aikoo ottaa esiin komission kanssa.

Vaikka oikeusasiamies suhtautui myönteisesti EFSAn sitoutumiseen kantelijan huolenaiheisiin, hän ymmärsi kantelijan turhautumisen siihen, että EFSA aloitti tällaisen vuoropuhelun vasta hänen puheenvuoronsa jälkeen. Oikeusasiamies piti tätä valitettavana. Koska EFSA on kuitenkin nyt vastannut kattavasti kantelijalle, lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Hän ehdotti kuitenkin parannuksia siihen, miten EFSAn olisi tulevaisuudessa käsiteltävä samanlaisia huolenaiheita.