British Air Line Pilots' Associationin tekemä kantelu koskee kaupallisten lentoyhtiöiden lento- ja työaikarajoituksia ja lepovaatimuksia koskevia EU:n sääntöjä. Tarkemmin sanottuna se koskee tapaa, jolla EASA oli toteuttanut näiden sääntöjen päivittämistä koskevan prosessinsa. Kantelija väitti, että i) tieteellisellä neuvonnalla olisi pitänyt olla näkyvämpi rooli sääntöjen laatimisprosessissa; ii) EASA ei ollut esittänyt näyttöä sääntöjen laatimisesta vastaavan ryhmän jäsenten pätevyydestä; ja iii) EASA ei käsitellyt asianmukaisesti eturistiriitoihin liittyviä kysymyksiä.

Oikeusasiamies ei havainnut EASAn toiminnassa hallinnollista epäkohtaa siltä osin kuin on kyse tieteellisen neuvonnan roolista sääntöjen laadintaprosessissa. Mitä tulee kysymykseen siitä, miten EASA hallitsee mahdollisia eturistiriitoja sääntöjä laativissa ryhmissä, oikeusasiamies totesi, että sen toimintaperiaatteita tällaisten eturistiriitojen lieventämiseksi oman henkilöstönsä tapauksessa oli muutettu ja että tätä tarkistettua lähestymistapaa sovelletaan nyt myös sääntöjä laativien ryhmien asiantuntijoihin. Tämän perusteella oikeusasiamies totesi, ettei hänen tarvinnut tutkia asiaa tarkemmin. EASA hyväksyi myös oikeusasiamiehen suosituksen antaa kantelijalle anonymisoituja tietoja sääntöjen laatimisesta vastaavan ryhmän jäsenistä. Oikeusasiamies lopetti näin ollen asian käsittelyn ja kannusti EASAa omaksumaan ennakoivamman lähestymistavan sen käytettävissä olevien sääntöjen laatimisryhmän jäsenten pätevyyttä ja asiantuntemusta koskevien tietojen paljastamiseen. Hän ilmoitti myös harkitsevansa ulkopuolisten asiantuntijoiden tietyissä EU:n virastoissa tekemään työhön liittyvien kysymysten tarkastelua.

Kantelija pyysi saada tutustua EASAn hyväksymissuositusraportteihin, jotka koskivat ulkomaisia ilma-alusten huolto-organisaatioita, joissa havaittiin tiettyjen henkilöstövaatimusten noudattamatta jättämistä. EASA epäsi pääsyn sillä perusteella, että sen oli tarpeen suojella jatkuvaa valvontatoimintaansa ja asianomaisten organisaatioiden kaupallisia etuja. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että EASA oli virheellisesti evännyt pääsyn.

Oikeusasiamies katsoi, että EASA:n olisi periaatteessa annettava pääsy hyväksyntäsuosituskertomusten muokattuihin versioihin. Koska kantelijan tutustumispyynnössä ei täsmennetty tiettyä ajanjaksoa, hän teki ratkaisuehdotuksen, jonka mukaan EASA voisi asetuksen 1049/2001 mukaisesti neuvotella kantelijan kanssa oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi, jotta ainakin joihinkin (laadittuihin) hyväksymissuositusraportteihin voitaisiin myöntää osittainen tutustumisoikeus. EASA hyväksyi oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja ilmoitti hänelle, että se oli antanut asian kantelijalle, ja suostui arvioimaan kantelijan pyyntöä edeltäneen kolmen vuoden ajanjakson tarkoituksena myöntää osittainen oikeus tutustua asiaankuuluviin asiakirjoihin. Kantelija oli tyytyväinen tähän tulokseen, ja oikeusasiamies päätti asian käsittelyn.

Tapaus koski OLAFin toimia saatuaan väärinkäytösten paljastamista koskevan raportin, jossa Euroopan lentoturvallisuusviranomainen (EASA) yhdistettiin väitettyyn ilmailun turvatarkastusraportin manipulointiin. Alustavan arvioinnin jälkeen oikeusasiamies oli huolissaan OLAFin päätöksestä hylätä tapaus ja palauttaa asia EASAn käsiteltäväksi, vaikka väärinkäytösten paljastaja oli tietoisesti päättänyt antaa kertomuksensa OLAFille EASAn sijaan. Oikeusasiamies katsoi alustavasti, että tällainen päätös voisi vaikuttaa kielteisesti väärinkäytösten paljastamista koskevien säännösten tehokkuuteen yleensä. Siksi hän päätti tutkia asiaa.

Tutkittuaan OLAFin asiakirjat oikeusasiamies totesi, että OLAF oli harkinnut asianmukaisesti tutkimuksen aloittamista. Kävi myös ilmi, että OLAF ei ollut itse asiassa lopettanut asian käsittelyä vaan oli pyytänyt EASAa tutkimaan asian ja raportoimaan tutkimuksensa tuloksista. Lisäksi OLAF oli varannut itselleen oikeuden aloittaa muodollinen tutkinta myöhemmässä vaiheessa. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies totesi, että OLAF oli käsitellyt asianmukaisesti kantelijan väärinkäytösten paljastamista koskevaa kertomusta. Oikeusasiamies totesi, että OLAFin olisi pitänyt ilmoittaa kantelijalle selkeämmin, että asian saattaminen EASAn käsiteltäväksi ei tarkoita sitä, että OLAF ei ryhtyisi asiassa lisätoimiin. Hän esitti tältä osin vielä yhden huomautuksen.

Asia koski lentomatkustajien oikeuksiin liittyvän rikkomuskantelun käsittelyä Euroopan komissiossa. Kantelijan lento Lontoosta Sofiaan peruutettiin voimakkaan lumisateen vuoksi, ja hänet ohjattiin Münchenin kautta. Hänen lentonsa oli kuitenkin myöhässä Müncheniin ja hän myöhästyi jatkolennoltaan. Kantelijan oli siis yövyttävä siellä, eikä hänen rahdinkuljettajansa tarjonnut hänelle hotellihuonetta. Otettuaan yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan viranomaisiin hän teki komissiolle rikkomuskantelun, jossa hän väitti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimivat lentomatkustajien oikeuksia koskevien EU:n sääntöjen vastaisesti.

Komissio väitti, että ongelmat johtuivat poikkeuksellisista olosuhteista, minkä vuoksi kantelijalla ei ollut oikeutta rahakorvaukseen asiaa koskevan EU:n asetuksen mukaisesti. Tämän jälkeen se lopetti myös kirjeenvaihdon kantelijan kanssa.

Oikeusasiamies hyväksyi komission kannan lumisateeseen liittyvien "poikkeuksellisten olosuhteiden" olemassaolosta. Näin ollen kantelijalla ei ollut oikeutta rahalliseen korvaukseen. Kantelijalla oli kuitenkin "oikeus huolenpitoon", ja liikenteenharjoittajan olisi pitänyt tarjota hänelle hotellimajoitus. Koska liikenteenharjoittaja ei tarjonnut hotellimajoitusta, oikeusasiamies katsoi, että huolenpitovelvollisuutta oli rikottu. Tästä syystä oikeusasiamies katsoi, että komission näkemys, jonka mukaan huolenpitovelvollisuutta ei ollut rikottu, ei ollut vakuuttava.

Oikeusasiamies suositteli komissiolle, että käsitellessään tällaisia rikkomista koskevia valituksia tulevaisuudessa sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon lentoliikenteen harjoittajan huolenpitovelvollisuus lentomatkustajia kohtaan. Mitä tulee päätökseen lopettaa kirjeenvaihto kantelijan kanssa, oikeusasiamies ei ollut samaa mieltä komission kanssa siitä, että hänen kirjeenvaihtonsa oli "asianmukaista", ja antoi komissiolle toisen asiaa koskevan suosituksen.

Komissio hyväksyi periaatteessa oikeusasiamiehen toisen suosituksen. Vaikka komissio ei hylännyt oikeusasiamiehen ensimmäistä suositusta, sen vastauksesta käy selvästi ilmi, että se ei yhdy oikeusasiamiehen näkemykseen liikenteenharjoittajan huolenpitovelvollisuuden laajuudesta matkustajaa kohtaan. Päättäessään tutkimuksensa oikeusasiamies käsitteli asiaa kriittisesti. Hän välitti päätöksensä tiedoksi myös parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille.

Lentomatkustajien oikeuksia koskevassa asetuksessa säädetään, että lentomatkustajilla on oikeus saada korvaus, jos heidän lentonsa peruutetaan. lentoliikenteen harjoittaja ei ole velvollinen maksamaan korvausta, jos se voi osoittaa, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

Asia koski sitä, että komissio julkaisi verkkosivustollaan kansallisten täytäntöönpanoelinten laatiman luettelon poikkeuksellisista olosuhteista (NEB-luettelo).

Kantelija, joka on toimistoasianajajayritys, kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että NEB-luettelossa "poikkeuksellisiksi olosuhteiksi" kutsutut tapahtumat ovat ristiriidassa matkustajien oikeuksia koskevan asetuksen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön kanssa. Koska NEB-luettelon julkaiseminen komission verkkosivustolla on lisännyt sen uskottavuutta, kantelija väitti, että kansalliset täytäntöönpanoelimet, lentoyhtiöt ja kansalliset tuomioistuimet ottavat huomioon NEB-luettelon ja näin ollen epäävät matkustajilta korvauksen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että uuden eurooppalaisen Bauhausin luettelon julkaiseminen komission verkkosivustolla olisi ongelmallista, jos i) uuden eurooppalaisen Bauhausin luettelon katsottaisiin olevan kuluttajien kannalta harhaanjohtava sen todellisen alkuperän ja luonteen osalta tai ii) se ei kuvastaisi asianmukaisesti matkustajien oikeuksia koskevan asetuksen sisältöä. Tätä varten oikeusasiamies teki sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen, joka sisälsi erityisiä ehdotuksia komissiolle.

Vastauksessaan komissio esitteli NEB-luetteloon tekemänsä tarkennukset ja esitti lisäselvennyksiä. Huolimatta siitä, että kantelija oli tyytymätön komission vastaukseen, oikeusasiamies katsoi, että komission selvennyksissä otetaan asianmukaisesti huomioon kaksi kohtaa, jotka hän mainitsi sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan. Näiden seikkojen perusteella oikeusasiamies ei havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa ja päätti asian käsittelyn.

Tapaus koski sitä, että EASA ei toimittanut sidosryhmille jäljennöksiä kansallisten viranomaisten neuvoa-antavan EASA-ryhmän kokouksen pöytäkirjoista, joissa keskusteltiin lento- ja työaikarajoitusten muutoksista ja kaupallisen ilmakuljetuksen lepovaatimuksista.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EASA oli väärässä, kun se eväsi oikeuden tutustua pöytäkirjaan. Näin ollen hän esitti suositusluonnoksen pöytäkirjan julkistamisesta. EASA suostui julkaisemaan pöytäkirjan ja sitoutui varmistamaan, että vastaavat pöytäkirjat julkaistaan tulevaisuudessa.

Oikeusasiamies totesi näin ollen, että EASA oli hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa, ja päätti tutkimuksen.