Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan ^{mukaisesti [1]}

Asia koskee sitä, että Euroopan komissio on kieltäytynyt antamasta yleisön tutustuttavaksi arviointilomakkeita, jotka on laadittu arvioimaan jäsenvaltioiden hakemuksia, jotka koskevat komission yhteisrahoitusta toimenpiteille, jotka koskevat matkustajatietoyksiköiden perustamista matkustajarekisteritietojen (PNR) käsittelyä varten. Kantelun teki Euroopan parlamentin jäsen.

Evätessään oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin komissio tukeutui tarjouspyyntömenettelyjä koskevaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon, jossa tunnustettiin arviointikomiteoiden työskentelyn luottamuksellisuuden säilyttämisen tärkeys. Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että arviointikomitean jäsenten mielipiteiden ilmaiseminen vaarantaisi heidän riippumattomuutensa ja vahingoittaisi siten vakavasti asianomaisen toimielimen päätöksentekomenettelyä. Kantelija katsoi, että tätä tuomiota ei voida soveltaa arviointimenettelyyn, joka koskee jäsenvaltioiden esittämien rahoitushakemusten arviointia.

Tutkimuksen jälkeen oikeusasiamies totesi, että komission kieltäytyminen luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja ei ollut perusteltua. Lisäksi on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista.

Kantelun tausta

1. Kantelija, joka on Euroopan parlamentin jäsen, pyysi 26. maaliskuuta 2014 saada tutustua”kaikkiin komission asiakirjoihin, joissa arvioidaan jäsenvaltioiden hakemusta komission yhteisrahoituksesta matkustajatietoyksiköiden perustamiseksi matkustajarekisteritietojen (PNR) käsittelyä varten.” Kantelija pyysi erityisesti asiakirjoja, jotka sisälsivät tietoja ”asiaankuuluviin myöntämisperusteisiin liittyvien pisteiden jakamisesta ja pisteiden jakamisen erityisistä perusteluista.” Pyyntö kattoi sekä hylätyt hakemukset että hyväksytyt hakemukset.

2. Komissio antoi pyydetyt asiakirjat osittain tutustuttavaksi. Se katsoi, että seuraavat asiakirjaluokat kuuluvat pyynnön piiriin: i) ISEC-arviointikomitean loppuraportti – vuoden 2012 PNR-tietoja koskeva kohdennettu ehdotuspyyntö ja sen viisi liitettä sekä ii) kunkin hankkeen arviointilomakkeet, jotka vähintään yksi sisäinen ja yksi ulkopuolinen asiantuntija on täyttänyt.

3. Loppuraportti julkistettiin ja joitakin henkilötietoja poistettiin. Oikeus tutustua toiseen asiakirjaryhmään evättiin, koska tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti komission päätöksentekomenettelyä. Se väitti erityisesti, että asiakirjojen julkistaminen paljastaisi alustavat näkemykset ja harkittavana olevat toimintavaihtoehdot. Komissio katsoi, että sen yksiköiden on voitava vapaasti tutkia kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja päätöstä valmistellessaan eikä niihin saa kohdistua näihin näkemyksiin liittyvää ulkoista painetta.

4. Kantelija esitti uudistetun pyynnön [2], jossa hän riitautti kieltäytymisen luovuttamasta toista asiakirjaryhmää. Vastauksessaan uudistettuun pyyntöön komissio vahvisti kieltäytyvänsä antamasta oikeutta tutustua toiseen asiakirjaryhmään. Komissio tukeutui asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[3] 4 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan (joka koskee komission päätöksentekomenettelyn suojaa kyseisen päätöksenteon päätyttyä). Komissio huomautti, että pyyntöä oli käsitelty kantelijan yksityisenä (eikä Euroopan parlamentin jäsenenä) esittämänä pyyntönä. Se lisäsi, että parlamentille voidaan antaa oikeus tutustua luottamuksellisiin tietoihin (joita ei voida julkistaa), jos parlamentti esittää virallisen pyynnön.

5. Komissio selitti, että asiakirjat ovat osa komission alustavaa arviointia jäsenvaltioiden vuoden 2012 kohdennetun ehdotuspyynnön perusteella tekemistä avustushakemuksista: Lainvalvontayhteistyö, joka toteutetaan perustamalla jäsenvaltioihin matkustajatietoyksiköitä matkustajarekisteritietojen (PNR) keräämistä, käsittelyä, analysointia ja vaihtoa varten. Ehdotuspyyntö toteutettiin osana rikosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskevaa ohjelmaa (ISEC), ja sen tarkoituksena oli tukea jäsenvaltioita, jotka aikoivat vapaaehtoisesti perustaa kansallisen matkustajatietoyksikön matkustajarekisteritietojen käsittelyä varten kansallisen lainsäädännön perusteella.

6. Komissio totesi, että jäsenvaltioiden ehdotuksia tarkasteli arviointikomitea, joka päätti suositella EU:n rahoitusta koskevaa ehdotusta. Komitea käytti asiantuntijoita, jotka suorittivat yksityiskohtaisia arviointeja. Komissiolle toimitettiin yhteensä 17 ehdotusta, joista ainakin 16 oli vähintään yhden komission ja yhden ulkopuolisen asiantuntijan tutkimia. Yhteisrahoitusta varten suositeltiin lopulta 14:ää ehdotusta. ISEC-arviointikomitean päätelmät sisältyvät loppuraporttiin, johon kantelijalle oli myönnetty oikeus tutustua.

7. Asiantuntijat täyttivät palkintojen arviointilomakkeet. Tämän jälkeen ISEC-arviointikomitea käytti niitä alustavissa keskusteluissaan. Komissio katsoi, että on erittäin tärkeää suojella arviointikomiteoiden ja niihin osallistuvien asiantuntijoiden työtä ulkoiselta painostukselta. Komissio perustaa päätöksensä komitean lausuntoihin, joiden on oltava objektiivisia ja puolueettomia. Komission mukaan on olemassa konkreettinen, välitön ja kohtuudella ennakoitavissa oleva vaara siitä, että toiseen ryhmään kuuluvien asiakirjojen julkistaminen vahingoittaisi vakavasti komission päätöksentekomenettelyä.

8. Komissio selitti, että asiakirjat sisältävät asiantuntijoiden lausunnot kunkin ehdotuksen toteuttamiskelpoisuudesta. Lausunnot annettiin arviointiprosessin yhteydessä, eikä niitä ollut tarkoitettu julkiseen käyttöön. Siinä todettiin, että "on olemassa todellinen ja ei-hypoteettinen riski, että asiantuntijat eivät olisi halukkaita ilmaisemaan mielipiteitään vapaasti ja rehellisesti tulevissa arvioinneissa tietäen, että arvioinnit saatetaan saattaa yleisön saataville, myös arvioidut ehdotukset toimittaneiden tahojen saataville, mikä johtaisi itsesensuuriin. Lisäksi ilman tällaista luottamuksellisuuden astetta asiantuntijat saattavat joutua ulkopuolisen väliintulon kohteeksi, mikä heikentäisi heidän riippumattomuuttaan ja puolueettomuuttaan." Tämän vuoksi se vaati, että komitean työn tehokkuus heikkenisi vakavasti, samoin kuin komission päätöksentekoprosessi.

9. Lisäksi komissio totesi, että vaikka arviointikomitea ottaa asiantuntijalomakkeet huomioon, sillä on harkintavaltaa sen suhteen, suositteleeko se rahoitusehdotusta vai ei. ISEC-arviointikomitea ilmaisi lopullisen kantansa loppuraportissa, joka ilmoitettiin kantelijalle. Se vaati, että arviointikomitean päätöksentekoprosessiin kohdistuisi julkista painostusta, jos asiantuntijalausunnot julkistettaisiin esimerkiksi kyseenalaistamalla perusteettomasti sen tulkinta asiantuntijoiden arvioinneista. Valiokunnalla on oltava tilaa ajatella ja tutkia kaikkia vaihtoehtoja ennen suosituksen antamista. Asiantuntijalomakkeiden julkaiseminen johtaisi perusteettomiin päätelmiin eri ehdotusten eduista.

10. Komissio totesi, että sen kanta perustui unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Sviluppo Globale GEIE vastaan Euroopan komissio, jäljempänä 'Sviluppo'^{[4] antamaan} tuomioon, jossa unionin yleinen tuomioistuin tunnusti arviointikomiteoiden työskentelyn luottamuksellisuuden merkityksen. Tuomioistuin katsoi, että arviointikomitean jäsenten lausuntojen ilmaiseminen tarjouskilpailumenettelyssä vaarantaisi heidän riippumattomuutensa myös sen jälkeen, kun arviointikomitea oli tehnyt päätöksen. Komissio väitti, että tätä väitettä on analogisesti sovellettava myös asiantuntijoiden lausuntoihin, jotka muodostavat arviointikomitean lausuntojen perustan. Samassa asiassa tuomioistuin tunnusti samankaltaisuuden hankintamenettelyihin liittyvien arviointikomiteoiden työn ja EPSOn valintalautakuntien työn välillä. Riippumattomuuden ja objektiivisuuden takaamiseksi sekä EPSOn valintalautakuntien että arviointikomiteoiden työskentely on pidettävä luottamuksellisena.

11. Ylivoimaisen yleisen edun olemassaolon osalta komissio totesi, että valituksen tekijä ei esittänyt tällaista etua uudistetussa hakemuksessaan ja että komissio ei myöskään pystynyt yksilöimään mahdollista ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi tietojen ilmaisemista. Se totesi, että koska EU:n rahoituksella on ensiarvoisen tärkeä rooli Euroopan unionin tavoitteiden edistämisessä, on erittäin tärkeää varmistaa arviointikomiteoiden työskentelyn riippumattomuus ja tehokkuus sekä niiden asiantuntijoiden työ, jotka komissio on nimennyt tekemään alustavia arviointeja näissä puitteissa.

12. Lopuksi komissio tarkasteli myös mahdollisuutta myöntää osittainen oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Se katsoi, että merkityksellistä osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää heikentämättä päätöksentekomenettelyä. Komission mukaan "asiantuntijat ja arviointikomiteat eivät etenkään pystyisi ennakoimaan, mitkä asiantuntijoiden lausuntojen osat julkistettaisiin ". Tämä puolestaan aiheuttaa todellisen itsesensuurin riskin sekä asiantuntijoiden ja arviointikomitean puolueettomuuden ja riippumattomuuden heikkenemisen. Tältä osin komissio viittasi asiassa Sviluppo annetun tuomion ^[5] 81 kohtaan.

Tiedustelu

13. Oikeusasiamies pyysi ensin kantelijaa perustelemaan näkemyksensä, jonka mukaan komission esittämät perustelut eivät olleet riittäviä ja että komissio oli virheellisesti hylännyt hänen pyyntönsä. Oikeusasiamies pyysi kantelijaa esittämään näkemyksensä unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Sviluppo antamasta tuomiosta. Oikeusasiamies totesi, että vaikka käsiteltävä asia ei koskenut samantyyppistä menettelyä kuin asiassa Sviluppo, komission väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen kyseisessä asiassa tekemiä päätelmiä olisi sovellettava analogisesti nyt käsiteltävään asiaan, vaikutti ensi näkemältä kohtuulliselta.

14. Kantelija arvosteli vastauksessaan komission kantaa. Hän väitti ensinnäkin, että asiassa Sviluppo annettua tuomiota ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, koska se koski tarjouspyyntömenettelyä ja siinä noudatettiin lähestymistapaa henkilöstön valintamenettelyihin liittyvissä asioissa . Käsiteltävä asia koskee sitä vastoin menettelyä, joka ei ole luonteeltaan kilpailullinen ja jossa kantajat ovat jäsenvaltioita eivätkä yksityisiä yksiköitä. Menettely on näin ollen luonteeltaan hallitusten välinen, ja kansalaiset ovat erittäin kiinnostuneita harjoittamaan julkista valvontaa. Nämä perustavanlaatuiset erot merkitsevät myös sitä, että tässä tapauksessa on pienempi riski, että asiantuntijat altistuvat ulkoiselle paineelle. Asiantuntijat olisivat myös vähemmän taipuvaisia itsesensuuriin, koska ei ole vaaraa siitä, että heidän arviointinsa voisi vahingoittaa yksityisiä etuja. Kantelijan mukaan valinta- ja tarjouskilpailumenettelyjen arkaluonteisuus edellyttää enemmän harkintavaltaa, koska ne koskevat yksityishenkilöiden ja yksityisten yritysten mainetta. Hän lisäsi, että "asiantuntijat saattavat siirtyä itsesensuuriin pelätessään, että heidät tunnistetaan henkilöksi, joka arvostelee tai suosii tiettyä ehdokasta tai tarjousta muihin nähden, mikä uhkaa huonoa suhdetta henkilöihin ja yrityksiin, jotka saattavat pitää itseään epäedullisessa asemassa. Vastaavista syistä luonnollisia henkilöitä koskevat äänestykset Euroopan parlamentissa eivät ole nimenhuutoäänestyksiä.”

15. Toiseksi kantelija väitti, että jos komissio halusi suojella asiantuntijoita, se olisi joka tapauksessa voinut julkistaa arviointilomakkeet paljastamatta asiantuntijoiden nimiä. Vain heidän tehtävänsä olisi voitu mainita.

16. Kolmanneksi kantelija ei ollut samaa mieltä siitä, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vakavasti haitata päätöksentekomenettelyä. Komission ei pitäisi pelätä "perusteetonta kuulustelua". Jos "perustelematonta kritiikkiä" esiintyy, komission olisi helppo hylätä se. Toisaalta komission olisi suhtauduttava myönteisesti kaikkiin "perusteltuihin kuulusteluihin". Avoimuutta voidaan tosiasiallisesti pitää myös keinona välttää ulkoista painostusta ja antaa henkilölle mahdollisuus tarkistaa, ettei asiatonta vaikuttamista ole tapahtunut. Se voi parantaa asiantuntija-arvion laatua. Komissio ei täsmentänyt täsmällisesti, miten asiantuntija voi altistua ulkoiselle paineelle. Kantelijan mukaan komission arvio on näin ollen täysin yleinen ja spekulatiivinen.

17. Neljänneksi kantelija totesi, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää joka tapauksessa tietojen ilmaisemista. Kansalaisten edun mukaista on tietää, miten jäsenvaltioiden ehdotuksia on arvioitu. Näin kansalaiset voivat tutustua ehdotusten ansioihin ja heikkouksiin. Tämä etu on sitäkin tärkeämpi alalla, jolla EU on osoittanut paljon rahaa ja jolla kansalaisten perusoikeudet ovat vaakalaudalla. Jotta komissio voidaan saattaa vastuuseen, on myös tärkeää tietää, millä perusteella se teki päätöksensä. Yleisöllä on esimerkiksi oikeus tietää, onko komissio kutsunut koolle tasapainoisen asiantuntijapaneelin, joka koostuu poliisi-, oikeus- ja tiedustelualan sekä perusoikeuksien alan asiantuntijoista. Salassapito voi herättää kysymyksiä vain komission menettelyllisestä lähestymistavasta.

18. Tämän jälkeen oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat asiaa koskevan komission asiakirja-aineiston. Tarkastuksen jälkeen oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan lausunnon seuraavasta väitteestä ja väitteestä:

1) Komissio on virheellisesti evännyt oikeuden tutustua arviointilomakkeisiin. Väite perustui seuraaviin väitteisiin: i) komission perustelut asiakirjojen jättämisestä julkisen valvonnan ulkopuolelle eivät ole vakuuttavia ja ii) on yleisen edun mukaista tietää, miten komissio arvioi jäsenvaltioiden hakemuksia. Tapa, jolla komissio arvioi ehdotuksia, on vaikuttanut suoraan jäsenvaltioiden poliittiseen päätöksentekoon ja mahdollisesti vakavasti kansalaisten perusoikeuksiin ja yksityisyyteen.

2) Komission olisi myönnettävä pääsy myöntämisarviointilomakkeisiin.

19. Kirjeessään komissiolle oikeusasiamies kiinnitti komission huomion siihen, että vastauksessaan kantelijan uudistettuun pyyntöön yksi perusteluista, joihin se vetosi evätäkseen oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, oli se, että ”[t]tässä on todellinen ja ei-hypoteettinen riski siitä, että tietäen, että arvioinnit saatetaan saattaa yleisön, myös arvioituja ehdotuksia toimittaneiden tahojen, saataville, asiantuntijat olisivat vähemmän halukkaita ilmaisemaan mielipiteensä vapaasti ja rehellisesti tulevissa arvioinneissa, mikä johtaisi itsesensuuriin”. Oikeusasiamies totesi, että tämän väitteen kyseenalaistaa se, että asiantuntijat tiesivät, että heidän arviointinsa viimeinen osa (jonka otsikko on "arvioinnin päätelmät") voitaisiin paljastaa hylätyille hakijoille, koska arviointilomakkeissa oli tätä koskeva erityinen huomautus ^[6]. Oikeusasiamies lisäsi, että vaikka yleisö muodostaa paljon laajemman yleisön kuin hylätyt hakijat, asiantuntijat olivat kuitenkin tietoisia siitä, että arviointikomitean lisäksi myös muut tahot saattoivat nähdä heidän päätelmänsä. Lisäksi jos arviointipäätelmät asetetaan jäsenvaltioiden hakijoiden saataville, on mahdollista, että ne paljastetaan edelleen jäsenvaltioiden kansallisen tiedonvälityksen vapautta koskevan lainsäädännön nojalla.

20. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai komission lausunnon kantelusta ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena komission lausuntoon. Oikeusasiamiehen suosituksessa otetaan huomioon osapuolten esittämät perustelut ja lausunnot.

Väitetty sopimuksentekomenettelyn arviointilomakkeiden ja niihin liittyvän vaatimuksen epääminen perusteettomasti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

21. Lausunnossaan komissio viittasi vahvistavassa päätöksessä esitettyihin yksityiskohtaisiin perusteluihin. Komissio totesi myös, että toisin kuin kantelija väitti, ehdotusten valinta oli luonteeltaan kilpailullista.

22. Oikeusasiamiehen huomautuksesta, jonka mukaan asiantuntijat olivat tietoisia siitä, että arvioinnin päätelmät voitaisiin paljastaa hylätyille hakijoille, komissio totesi, että mahdollinen julkistaminen koski yksittäisten asiantuntijoiden arvioinnin loppuosaa (päätelmät) eikä koko arviointia. Sen vuoksi asiantuntijat suorittivat arviointinsa olettaen, että kaikkia muita arvioinnin osia ei paljastettaisi. Komissio huomautti myös, että ISEC-ohjelmakomitealle ja hylätyille hakijoille ei lopulta ilmoitettu yksittäisten asiantuntijoiden arviointien päätelmiä vaan muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston laatima konsolidoitu versio kahdesta (tai kolmesta) arvioinnista ottaen huomioon yksittäisten asiantuntijoiden arvioinnit ja arviointikomitean tekemät päätökset. Nämä konsolidoidut arvioinnit liitettiin arviointikomitean kertomukseen (liitteenä V – Yksittäiset päätelmät), ja ne ilmoitettiin jo kantelijalle.”

23. Lisäksi komissio piti hypoteettisena oikeusasiamiehen väitettä siitä, että jos arviointipäätelmät asetetaan jäsenvaltioiden hakijoiden saataville, on mahdollista, että ne voidaan edelleen paljastaa jäsenvaltioiden kansallisen tiedonvälityksen vapautta koskevan lainsäädännön nojalla. Se väitti joka tapauksessa, että koska komissio on laatinut kyseiset asiakirjat, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi sovellettava kansallisia sääntöjään, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja mitä todennäköisimmin kuultava komissiota tässä menettelyssä.

24. Vastauksena oikeusasiamiehen väitteeseen, jonka mukaan asiantuntijat olivat tietoisia siitä, että arviointikomitean lisäksi muutkin tahot saattaisivat nähdä heidän päätelmänsä, komissio totesi, että etuoikeutettua tutustumisoikeutta (CIPS/ISEC-ohjelmakomitealle ja hylätyille hakijoille) ei pitäisi sekoittaa asetuksen 1049/2001 mukaiseen yleisön oikeuteen tutustua asiakirjoihin. Lisäksi komissio totesi, että jos oikeusasiamiehen väitettä seurattaisiin sen loogiseen johtopäätökseen, kaikki asiakirjat, jotka alun perin oli tarkoitus jakaa rajoitetussa piirissä, olisi jaettava yleisön kanssa. Komissio viittasi unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Stichting Corporate Europe Observatory vastaan komissio (T-93/11) ^{antamaan tuomioon [7],} jossa tuomioistuin katsoi, että rajoitettu jakelu tietylle ennalta määrätylle ryhmälle ei voi johtaa päätelmään, jonka mukaan jaetut asiakirjat olisi julkistettava.

25. Komissio totesi, että se oli käsitellyt tutustumispyynnön asianmukaisesti.

26. Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija viittasi "selvittävään tutkimukseen" antamaansa vastaukseen ja toisti, että käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva valintamenettely ei ollut luonteeltaan kilpailullinen, koska jokainen jäsenvaltio oli lähtökohtaisesti avustuskelpoinen, kun sen PNR-järjestelmä täytti tietyt objektiiviset kriteerit, riippumatta siitä, täyttivätkö myös muut jäsenvaltiot edellytykset vai eivät. Kantelijan mukaan "asiantuntijoihin ei näin ollen kohdistuisi kolmannen osapuolen painostusta samassa määrin kuin tapauksiin, joissa vain yksi ehdokas, ehdotus tai tarjous voisi voittaa, kuten asiassa Sviluppo Globale annetussa tuomiossa. Näin ollen asiassa Sviluppo Globale annettu tuomio ei tue tämän valituksen hylkäämistä.”

27. Kantelijan mukaan komissio ei osoittanut tulevissa arvioinneissa todellista ja ei-hypoteettista itsesensuurin riskiä, jos pyydetyt asiakirjat paljastettaisiin. Jos asiantuntijat soveltaisivat hankkeita arvioidessaan objektiivisia perusteita oikein, heillä ei olisi mitään syytä turvautua itsesensuuriin. Asiantuntijoiden lahjomattomuutta ei voida taata salailulla. Julkinen valvonta pikemminkin kannustaisi kaikkia asiantuntijoita tarjoamaan mahdollisimman objektiivista ja laadukasta neuvontaa.

28. Kantelijan mukaan komission väitteet perustuvat olettamaan, jonka mukaan komission aikomuksena ei koskaan ollut paljastaa kyseisiä asiantuntija-arvioita. "Tämä ei kuitenkaan itsessään osoita, että suojeltuja etuja, kuten päätöksentekomenettelyä, olisi loukattu. Komission huomautus, jonka mukaan ”jos oikeusasiamiehen argumenttia noudatettaisiin sen loogiseen johtopäätökseen, kaikki asiakirjat, jotka alun perin oli tarkoitus jakaa rajoitetussa piirissä, olisi jaettava yleisön kanssa”, osoittaa, että komissio ei arvosta sitä, että EU:n avoimuusjärjestelmässä avoimuus on joka tapauksessa lähtökohta ja salassapito on perusteltua vain, jos se tosiasiallisesti suojelisi tiettyä oikeutettua etua. On ilmeistä, että on tapauksia, joissa asiakirjoja voidaan laillisesti salata yleisöltä. On kuitenkin myös selvää, että jos komissio ei voi osoittaa suojatun edun tosiasiallista vahingoittamista, asiakirjat olisi julkistettava komission alkuperäisestä aikomuksesta huolimatta.”

29. Kantelija huomautti, että komissio ei selittänyt, miksi itsesensuurin riski olisi edelleen olemassa, jos asiantuntijoiden henkilöllisyyttä ei paljastettaisi.

30. Kantelija toisti väitteensä, joiden mukaan ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista ja jotka on esitetty edellä 17 kohdassa. Näiden väitteiden lisäksi kantelija viittasi myös (silloiseen) ehdotukseen EU:n PNR-direktiiviksi [8], jossa ehdotettiin PNR-tietojen keruujärjestelmän perustamisen tekemistä pakolliseksi. Kantelija totesi, että ehdotetun direktiivin mukaisesti jäsenvaltiot eivät enää voi hakea kansallisten matkustajatietoyksiköiden perustamiskustannusten yhteisrahoitusta sisäisen turvallisuuden rahaston kautta. Kantelijan mukaan yleisön olisi voitava osallistua keskusteluun ehdotetusta EU:n PNR-direktiivistä. Koska asiantuntijoiden arviointilomakkeilla tiedotettaisiin yleisölle kriteereistä, joita pidetään merkityksellisinä PNR-tietojen keruujärjestelmän perustamisen kannalta, arviointilomakkeiden käyttö antaisi yleisölle tarvittavat tiedot, jotta se voisi osallistua aktiivisesti keskusteluun. Näin ollen on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää asiantuntija-arviointilomakkeiden julkistamista.

Suositukseen johtanut oikeusasiamiehen arvio

31. Oikeusasiamies toteaa, että arviointikomitean loppukertomus liitteineen on jo julkistettu. Tässä asiassa on kyse siitä, olisiko myös asiantuntijoiden arviointikomitean suorittamaa arviointia varten täyttämät myöntämisarviointilomakkeet julkistettava.

32. Komissio vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Sviluppo ^[9] antamaan tuomioon evätäkseen oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin.

33. Asiassa Sviluppo unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli perustellusti kieltäytynyt myöntämästä yleisölle oikeutta tutustua arviointilautakunnan kunkin jäsenen tarjouspyyntömenettelyssä laatimiin arviointitaulukoihin. Kyseisen tarjouksen tarkoituksena oli valita palveluntarjoaja avustamaan Kosovon tulli- ja veroviranomaisia. Yhdelle tarjoajalle ilmoitettiin, että sen tarjous ei menestynyt, koska toinen tarjous oli ”taloudellisesti edullisempi”. Se sai arviointikomitean sille antamien pisteiden keskiarvon ja voittaneelle tarjoajalle annettujen pisteiden keskiarvon.

34. Komissio väitti, että arviointikomitean kunkin jäsenen laatimien yksilöllisten arviointien ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti sen päätöksentekomenettelyä, koska se asettaisi kyseenalaiseksi arviointikomitean jäsenten vapauden ilmaista mielipiteensä. Niiden yksilöllisten näkemysten ilmaiseminen vaarantaisi näin ollen arviointiprosessin riippumattomuuden ja objektiivisuuden tulevissa vastaavissa tapauksissa.

35. Tämän näkemyksen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tarjouspyyntömenettelyihin liittyvät päätöksentekomenettelyt olivat hyvin samankaltaisia kuin unionin toimielinten henkilöstön valintamenettelyihin liittyvät menettelyt, koska niihin molempiin sisältyy hakijoiden vertaileva arviointi, jotta niiden välillä voidaan tehdä valinta erityisten kriteerien perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että henkilöstösääntöjen liitteessä 3 olevassa 6 artiklassa, jossa säännellään tällaisia valintamenettelyjä, säädetään, että valintalautakuntien käsittelyt ovat salaisia.

36. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että komissio tulkitsee virheellisesti Sviluppo-oikeuskäytännön merkitystä ja ulottuvuutta. Sviluppo-oikeuskäytännössä ei vahvisteta yleistä olettamaa siitä, että oikeus tutustua koko asiakirjaryhmään olisi evättävä. Oikeusasiamies katsoo myös, että käsiteltävän asian tosiseikat eroavat merkittävästi asiassa Sviluppo annettuun tuomioon johtaneista tosiseikoista siinä määrin, ettei edes kunkin pyydetyn asiakirjan yksilöllisen arvioinnin perusteella voida väittää, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti komission päätöksentekomenettelyjä. Lopuksi oikeusasiamies katsoo, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen on joka tapauksessa ylivoimaisen yleisen edun mukaista.

37. Perusoikeuskirjan 42 artiklassa taataan EU:n kansalaisten oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin. Asetuksessa 1049/2001 itsessään todetaan nimenomaisesti, että sen tarkoituksena on antaa yleisön oikeudelle tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin mahdollisimman täysimääräinen vaikutus. Samalla tiettyjä julkisia ja yksityisiä etuja olisi suojeltava poikkeuksilla tähän oikeuteen, ja EU:n toimielinten olisi voitava hoitaa tehtävänsä.  Kaikkien poikkeusten on oltava sekä asianmukaisia että tarpeellisia, ja koska ne poikkeavat yleisestä periaatteesta, jonka mukaan asiakirjoihin on voitava tutustua mahdollisimman laajasti, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti. Unionin toimielin voi kuitenkin lähtökohtaisesti perustaa asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön epäämistä koskevan päätöksensä tiettyihin asiakirjaryhmiin sovellettaviin yleisiin olettamiin, koska samankaltaiset näkökohdat voivat soveltua luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tietojen ilmaisemista koskeviin pyyntöihin. Jos ei ole olemassa yleistä olettamaa siitä, että oikeus tutustua asiakirjoihin voidaan evätä, komission tehtävänä on tarkastaa jokainen yksittäinen asiakirja ja päättää, onko oikeus tutustua asiakirjoihin myönnettävä.

38. Yleisiä olettamia koskeva oikeuskäytäntö perustuu ennen kaikkea välttämättömään tarpeeseen varmistaa kyseessä olevien hallinnollisten menettelyjen tai tuomioistuinmenettelyjen moitteeton toiminta ja taata, ettei niiden tavoitteita vaaranneta. Näin ollen yleinen olettama voidaan hyväksyä sillä perusteella, että oikeus tutustua tiettyihin hallinnollisiin menettelyihin tai tuomioistuinmenettelyihin liittyviin asiakirjoihin on ristiriidassa tällaisten menettelyjen moitteettoman kulun ja näiden menettelyjen vaarantumisen riskin kanssa, kun otetaan huomioon, että yleisillä olettamilla varmistetaan, että menettelyn kulun eheys voidaan säilyttää rajoittamalla kolmansien osapuolten väliintuloa. Unionin toimielimessä käytyyn menettelyyn, jota varten pyydetyt asiakirjat on esitetty, liittyvässä oikeudellisessa toimessa säädettyjen erityissääntöjen soveltaminen on yksi peruste yleisen olettaman tunnustamiselle [10].

39. Unionin tuomioistuin on tunnustanut, että on olemassa yleisiä olettamia, joiden mukaan oikeus tutustua asiakirjoihin on evättävä viidessä tilanteessa eli asioissa, jotka koskevat valtiontuen valvontamenettelyä koskevaan hallinnolliseen asiakirja-aineistoon [11] sisältyvät asiakirjat; komission ja ilmoituksen tekijöiden tai kolmansien osapuolten välillä yrityskeskittymien valvontamenettelyn yhteydessä vaihdetut asiakirjat [12]; toimielimen oikeudenkäyntimenettelyssä toimittamat kirjelmät [13]; jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvät asiakirjat kyseisen menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa [14]; sekä SEUT-sopimuksen 101 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyvän asiakirja-aineiston asiakirjat [15].

40. Unionin yleinen tuomioistuin on tunnustanut yleisten olettamien olemassaolon neljässä muussa tapauksessa eli asioissa, jotka koskevat tarjoukset, jotka tarjoajat ovat jättäneet julkisessa hankintamenettelyssä, jos toinen tarjoaja esittää osallistumispyynnön [16]; EU Pilot -menettelyyn liittyvät asiakirjat [17]; kansallisten kilpailuviranomaisten komissiolle asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti lähettämät asiakirjat [18]; sekä Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) REACH-asetuksen nojalla hallussa olevat asiakirjat, jotka liittyvät tuotettujen tai tuotujen kemikaalien määriin [19].

41. On tärkeää tunnustaa, että koko asiakirjaryhmään sovelletaan yleistä olettamaa siitä, että oikeus tutustua asiakirjoihin evätään. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisen laitoksen, jota pyydetään luovuttamaan tähän ryhmään kuuluvia asiakirjoja, ei tarvitse esittää pyydettyjen asiakirjojen sisältöön tai asian kannalta merkitykselliseen asiayhteyteen perustuvia konkreettisia selityksiä sen perustelemiseksi, miksi tietojen ilmaiseminen voidaan evätä. Päinvastoin, jos sovelletaan yleistä olettamaa, tutustumisoikeuden hakijan on kumottava yleinen olettama tai vaihtoehtoisesti vedottava ylivoimaiseen yleiseen etuun, joka edellyttää ilmaisemista.

42. Asiassa Sviluppo annetun tuomion huolellisesta tarkastelusta käy kuitenkin ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole katsonut, että olisi olemassa yleinen olettama, jonka mukaan asiassa Sviluppo kyseessä ollut asiakirjojen ryhmä eli arvioijien yksittäiset arvioinnit tarjouspyyntömenettelyssä kuuluisivat jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Toisin kuin kaikissa edellä mainituissa asioissa, Sviluppo-oikeuskäytännössä ei viitata yleisiä olettamia koskevaan oikeuskäytäntöön. Se ei myöskään nimenomaisesti katso, että asiassa Sviluppo kyseessä olevien asiakirjojen ryhmän osalta olisi olemassa yleinen olettama. Käsitettä ”yleinen olettama” ei itse asiassa mainita asiassa Sviluppo. Tämä ei ole yllättävää. Sviluppon argumentaatio perustuu analogiaan. Unionin yleinen tuomioistuin totesi asiassa, että henkilöstön valintamenettelyissä on sääntö, jonka mukaan valintalautakunnan päätösten on oltava salaisia, jotta vältetään puuttuminen valintalautakunnan työhön. Tarjouksia arvioivien arviointilautakuntien työlle ei ole tällaista salassapitovelvollisuutta koskevaa oikeussääntöä. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin toteaa analogisesti, että arviointilautakuntia on myös suojeltava ulkoiselta painostukselta. Tämä unionin tuomioistuimen toteamus ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisi olemassa yleinen olettama siitä, että oikeus tutustua näihin asiakirjoihin olisi evättävä. Yleisen olettaman olemassaoloa ei nimittäin ole koskaan tunnustettu pelkästään täysin toisenlaiseen menettelyyn sovellettavan säännön analogian perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin korosti korkeintaan, että valintalautakuntien salassapidon taustalla olevaa logiikkaa sovellettiin myös asiassa Sviluppo kyseessä olleiden asiakirjojen konkreettiseen tutkimiseen.

43. Jos ei ole olemassa yleistä olettamaa siitä, että tutustumisoikeus evätään, komission tehtävänä on tarkastaa jokainen yksittäinen asiakirja ja päättää, onko tutustumisoikeus myönnettävä. Tämän analyysin tulos riippuu asiakirjojen erityisestä sisällöstä ja erityisestä asiayhteydestä, jossa ne on laadittu ja jossa ne ovat olemassa. Käsiteltävässä asiassa komission olisi erityisesti osoitettava tutustumisoikeuden epäämiseksi, että on kohtuullisesti ennakoitavissa, että komission arvioijiin kohdistuisi painetta, jos heidän yksilölliset arviointinsa julkaistaisiin.

44. On hyvin vakuuttavia syitä, joiden vuoksi ei ole kohtuudella ennakoitavissa, että arvioijiin kohdistetaan tällaista painostusta nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa.

45. Asiassa Sviluppo unionin yleinen tuomioistuin tutki arvioijien arviointeja tarjouksessa, jossa oli useita kilpailevia yksityisiä tarjoajia ja yksi voittaja. On kohtuullisesti ennakoitavissa, että häviävät tarjoajat saattavat haluta painostaa arvioijia parantamaan tarjouksiaan ja alentamaan muita tarjouksia. Asiassa Sviluppo yleisön saataville hakeva yhtiö oli nimittäin häviävä tarjoaja, joka pyrki kumoamaan tarjouskilpailun ratkaisemisen kilpailijan kanssa (kantamalla kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa).

46. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kilpailleet keskenään rahoituksesta. Ne kaikki saivat rahoitusta, jos ne täyttivät 65 pistettä 100 pisteestä, jotka komissio oli asettanut rahoituksen saamiselle myönnettyjen määrärahojen rajoissa. Vaikka heidän kokonaispistemääränsä näyttää määrittävän heidän saamansa rahoituksen määrän, kilpailevien hakijoiden pistemäärät eivät vaikuttaneet heidän rahoitukseensa. Näin ollen jäsenvaltiot eivät kilpailleet keskenään eikä niillä ollut kannustinta lobbata muiden jäsenvaltioiden pistemäärien alentamiseksi.

47. Vaikka jäsenvaltiot voisivat saada jonkin verran etua omien pistemääriensä parantamisesta, niiden tilannetta ei voida verrata yksityisten tarjoajien tilanteeseen. Perussopimusten mukaan jäsenvaltioiden on itse tehtävä vilpitöntä yhteistyötä unionin ja sen toimielinten kanssa. SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

” Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään.

Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi.

Jäsenvaltioiden on helpotettava unionin tehtävien toteuttamista ja pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden saavuttamisen.”

Olisi käsittämätöntä, että oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvassa unionissa, jota tämä jäsenvaltioiden ja unionin välistä vilpitöntä yhteistyötä koskeva velvollisuus tukee, kieltäytyminen antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjaa rajoittaisi siten oikeutta tutustua asiakirjoihin, joka on unionin oikeuden mukainen perusoikeus, siihen mahdollisuuteen, että jäsenvaltio puuttuisi unionin toimielimen moitteettomaan toimintaan. Tällaisen lähestymistavan omaksuminen merkitsisi sen hyväksymistä, että kaikki tällaiset jäsenvaltion toimet voitaisiin hyväksyä. Jos tällaista puuttumista tapahtuu, sitä olisi käsiteltävä asianmukaisesti, erityisesti komission toimesta, jolla on erityinen velvollisuus toimia perussopimusten valvojana.

48. Lyhyesti sanottuna EU:n toimielimen tekemää poikkeusta perusoikeudesta, kuten yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin, ei voida koskaan perustella sillä (väitetyllä) todennäköisyydellä, että jäsenvaltio toimii laittomasti.

49. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole esittänyt mitään näyttöä tai perusteluja siitä, että sen arvioijiin kohdistuisi aiheetonta painostusta muista lähteistä kuin jäsenvaltioista. Kuten edellä on todettu, jos ei ole olemassa yleistä olettamaa siitä, että oikeus tutustua asiakirjoihin voidaan evätä, tutustumisoikeuden epäämisen on perustuttava konkreettisiin ja täsmällisiin perusteluihin ja todisteisiin, jotka osoittavat, että väitetyn vahingon (tässä tapauksessa komission päätöksentekomenettelyille aiheutuvan vahingon) syntyminen on ainakin kohtuullisesti ennakoitavissa.  Tästä huolimatta oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että on todellakin mahdollista, että kolmannet osapuolet, kuten kantelija, saattavat arvostella komission arviointeja, jos ne saavat tutustua arviointeihin. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että ennen PNR-direktiivin antamista vastustettiin merkittävästi sitä, että komissio rahoitti kansallisia PNR-järjestelmiä. On kuitenkin korostettava, että unionin tuomioistuimet eivät katso, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaa (toimielimen päätöksentekomenettelyjen suojaaminen) sovelletaan, jos asiakirjan luovuttaminen aiheuttaisi yksinkertaisesti "ulkoista painetta" toimielimen päätöksentekomenettelyille. Ulkoisella painostuksella pyritään usein parantamaan päätöksentekoa (esimerkiksi tuomalla esiin todellisia virheitä päätöksenteossa ja korjaamalla nämä virheet). Ulkoisen paineen katsotaan käynnistävän asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan soveltamisen vain, jos se on "kohtuutonta" ulkoista painetta. Näin olisi, jos valintalautakuntaa painostettaisiin ulkopuolisella painostuksella ottamaan hakija vastaan tai jos arviointilautakuntaa painostettaisiin antamaan korkeampia pisteitä tarjoukselle, joka ei ole ansaittu. Ei voida pitää yllä, että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, jotka saattavat arvostella komission PNR-rahoituspyrkimyksiä, mahdollisesti harjoittama painostus kuuluu tähän luokkaan.

50. Se, että kansalaisyhteiskunnan ryhmät saattavat kohdistaa tällaista ulkoista painostusta (jos tutustumisoikeus annettaisiin), on perustelu (jos tällainen perustelu olisi tarpeen) sille, miksi ylivoimainen yleinen etu edellyttää ilmaisemista (ks. jäljempänä 53–59 kohta).

51. On myös syytä huomata, että on hyvin epätodennäköistä, että aiheeton ulkoinen painostus vaikuttaisi mihinkään tiettyyn arviointimenettelyyn, ellei kyseinen prosessi ole käynnissä tai jollei siihen sovelleta uudelleentarkastelumenettelyä tai tuomioistuinmenettelyä, joka voisi johtaa prosessin uudelleen aloittamiseen. On tuskin hyödyllistä yrittää muuttaa arvioijien näkemyksiä kohtuuttoman ulkoisen painostuksen avulla, jos kyseinen päätöksentekoprosessi on lopullisesti päättynyt.

52. Jos arvioijat pelkäävät, että heidän yksilölliset (positiiviset tai negatiiviset) näkemyksensä saattavat paljastua tulevaisuudessa sen jälkeen, kun menettelyt ovat lopullisesti päättyneet, tämä voidaan helposti ratkaista yksinkertaisesti poistamalla arvioijien nimet (ja julkaisemalla arvioinnit).  

53. On vielä tutkittava, edellyttääkö ylivoimainen yleinen etu joka tapauksessa pyydettyjen asiakirjojen luovuttamista.

54. Kantelija väittää oikeusasiamiehelle esittämissään lopullisissa huomautuksissa, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista, koska yleisöllä on intressi osallistua lainsäädäntömenettelyyn (PNR-direktiivin antamisen yhteydessä) ja koska riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen parantaisi sen mahdollisuuksia osallistua tähän menettelyyn.

55. On korostettava, että komissiota ei voida tässä vaiheessa arvostella siitä, ettei se ole ottanut tätä väitettä huomioon, kun se alun perin epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin, koska kantelija esitti tämän väitteen vasta oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana. Oikeusasiamies korostaa kuitenkin, että hänen menettelynsä eivät vastaa tuomioistuinkäsittelyä, jossa ainoa käsiteltävä kysymys (asiakirjoihin tutustumista koskevassa asiassa) on se, oliko toimielimen epäävä päätös pätevä. Oikeusasiamiehellä on täysi oikeus pyytää toimielintä ottamaan oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä huomioon lisäperusteluja siitä, miksi asiakirja olisi luovutettava.

56. On myös syytä selventää, että vaikka PNR-direktiiviä koskeva lainsäädäntöprosessi on nyt päättynyt (direktiivi hyväksyttiin huhtikuussa 2016), tämä ei tarkoita sitä, että komission ei pitäisi nyt arvioida, olisiko tämä väitetty ylivoimainen yleinen etu ollut merkityksellinen kyseisen lainsäädäntömenettelyn ollessa käynnissä. Päinvastainen menettely merkitsisi sitä, että komissio voisi välttää yleisen edun syrjäyttämisen yksinkertaisesti kieltäytymällä myöntämästä tutustumisoikeutta siihen saakka, kunnes kyseinen yleinen etu on lakannut.

57. Kantelijan mukaan "yleisön olisi voitava osallistua keskusteluun ehdotetusta EU:n PNR-direktiivistä. Koska asiantuntijoiden arviointilomakkeilla tiedotetaan yleisölle kriteereistä, joita pidetään merkityksellisinä PNR-tietojen keruujärjestelmän perustamisen kannalta, arviointilomakkeiden käyttö antaa yleisölle tarvittavat tiedot, jotta se voi osallistua aktiivisesti keskusteluun. Valituksen tekijän mukaan on siis olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää asiantuntija-arviointilomakkeiden julkistamista.

58. On selvää, että PNR-rahoituspyyntöjen arviointi ei itsessään ole "lainsäädäntöprosessi". On kuitenkin hyvin kohtuullista, että kantelija, joka on kyseessä olevaan lainsäädäntöasiaan tiiviisti osallistunut Euroopan parlamentin jäsen, väittää, että pyydetyt asiakirjat olisivat monien muiden ”tausta-asiakirjojen” ohella olleet merkityksellisiä PNR-direktiiviä koskevassa lainsäädäntökeskustelussa ja että yleisö tarvitsi niitä osallistumaan tähän keskusteluun.

59. Oikeusasiamies on tutustunut asiakirjojen jäljennöksiin ja tutkinut ne huolellisesti. Kuten on odotettavissa, asiakirjoissa käsitellään PNR-järjestelmän toimintaa ja asiaan liittyviä kysymyksiä, kuten tietosuojatoimenpiteitä. On kohtuullista katsoa, että tällaisilla tiedoilla olisi merkitystä EU:n PNR-järjestelmän hyväksymistä koskevassa lainsäädäntökeskustelussa.

60. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio oli väärässä jättäessään luovuttamatta pyydetyt asiakirjat, ja suosittelee, että ne luovutetaan nyt.

61. Oikeusasiamies panee merkille kantelijan väitteen, jonka mukaan yleisöllä on oikeus tietää, kutsuiko komissio tasapainoisen asiantuntijapaneelin (ks. edellä 17 kohta). Kantelija totesi, että jos komissio halusi suojella asiantuntijoita, se olisi voinut pitää heidän nimensä salassa ja ainakin paljastaa heidän tehtävänsä.

62. Tutkittuaan arviointilomakkeet oikeusasiamies voi vahvistaa, että asiantuntijoiden tehtäviä ei ilmoitettu missään lomakkeessa. Vain heidän nimensä mainittiin. Oikeusasiamies on kuitenkin todennut, että voi olla asianmukaista olla julkistamatta arvioijien nimiä, jotta voidaan sulkea pois kaikki mahdollisuudet, että he tuntevat painostusta arviointeja tehdessään.

63. Asiantuntijoiden nimet ovat joka tapauksessa henkilötietoja. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 [20] 8 artiklassa säädetään, että ”... henkilötietoja voidaan siirtää ainoastaan... b) jos vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää, eikä ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut saattaisivat vaarantua” (korostus lisätty). Kantelijan tehtävänä oli näin ollen esittää syyt, jotka osoittivat, että asiantuntijoiden nimien ilmaiseminen oli tarpeen. Kantelija ei maininnut syitä asiakirjoihin tutustumista koskevassa pyynnössään eikä uudistetussa hakemuksessaan.

Päätelmä

Suositus

Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies antaa komissiolle seuraavan suosituksen:

Komission olisi julkistettava pyydetyt asiakirjat ottaen huomioon tietosuojasyistä ehdotetut poistot.

Tästä suosituksesta ilmoitetaan komissiolle ja kantelijalle.  Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio lähettää yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2017. Yksityiskohtainen lausunto voisi sisältää suosituksen hyväksymisen ja kuvauksen siitä, miten se on pantu täytäntöön.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourg, 20.12.2016

 

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] Uudistettu hakemus on valitus.

[3] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa: "asianomaisessa toimielimessä käytävien keskustelujen ja alustavien kuulemisten yhteydessä ei anneta tutustuttavaksi asiakirjaa, joka sisältää sisäiseen käyttöön tarkoitettuja lausuntoja, vaikka päätös olisi tehty, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, paitsi jos ylivoimainen yleinen etu edellyttää ilmaisemista."

[4] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22.5.2012, Sviluppo Globale GEIE v. Euroopan komissio, T-6/10, ECLI:EU:T:2012:245.

[5] Edellä mainittu tuomio asiassa Sviluppo Globale GEIE v. Euroopan komissio, ECLI:EU:T:2012:245. Tuomion 81 kohta kuuluu seuraavasti (ranskaksi käännettynä): "Asianomaisten arviointitaulukoiden osittaiseen julkistamiseen liittyisi aina tämä vaara, koska asianomaisten henkilöiden olisi vaikea ennustaa, mitä osia heidän mielipiteistään voitaisiin myöhemmin paljastaa yleisölle."

[6] Muistiossa todetaan seuraavaa: ”PANEE MERKILLE, että tämä teksti lähetetään CIPS/ISEC-ohjelmakomitealle EU:n jäsenvaltioiden edustajien lausunnon saamiseksi sekä hylätyille hakijoille perustelemaan, miksi niiden hanke-ehdotukset on hylätty.”

[7] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.6.2013, Stichting Corporate Europe Observatory v. komissio, T-93/11, ECLI:EU:T:2013:308 (vahvistettu muutoksenhaussa, asia C-399/13 P), 36–39 kohta.

[8] Tämä direktiivi on nyt hyväksytty: Matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/681 (EUVL 2016, L 119, s. 132).

[9] Edellä mainittu tuomio asiassa Sviluppo Globale GEIE v. Euroopan komissio, ECLI:EU:T:2012:245.

[10] Ks. vastaavasti unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.6.2015, McCullough v. Cedefop, T-496/13, ECLI:EU:T:2015:374, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös julkisasiamies Cruz Villalónin ratkaisuehdotus neuvosto v. Access Info Europe, C-280/11 P, ECLI:EU:C:2013:325, 75 kohta.

[11] Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C-139/07 P, ECLI:EU:C:2010:376, 61 kohta.

[12] Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 28.6.2012, komissio v. Éditions Odile Jacob, C-404/10 P, ECLI:EU:C:2012:393, 123 kohta, ja tuomio komissio v. Agrofert Holding, C‑477/10 P, ECLI:EU:C:2012:394, 64 kohta.

[13] Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P, ECLI:EU:C:2010:541, 94 kohta.

[14] Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C-514/11 P ja C-605/11 P, ECLI:EU:C:2013:738, 65 kohta.

[15] Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, ECLI:EU:C:2014:112, 93 kohta.

[16] Ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T‑339/10 ja T‑532/10, ECLI:EU:T:2013:38, 100 ja 101 kohta; ja tuomio 21.9.2016, Secolux v. komissio, T‑363/14, ECLI:EU:T:2016:521, 48 kohta.

[17] Ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.9.2014, Spirlea v. komissio, T-306/12, valitus vireillä, ECLI:EU:T:2014:816, 63 kohta.

[18] Ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2015, Unión de Almacenistas de Hierros de España v. komissio, T-623/13, ECLI:EU:T:2015:268, 64 kohta.

[19] Ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.9.2015, ClientEarth ja International Chemical Secretariat v. ECHA, T-245/11, ECLI:EU:T:2015:675, 174, 176 ja 177 kohta.

[20] Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1).