Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti [1]

Kantelija väittää, että julkisia hankintoja koskevien tarjouskilpailujen järjestäminen lääkintätarvikkeista Kreikan sairaaloissa rikkoo EU:n lainsäädäntöä. Sairaalatarvikkeiden alalla toimivan kreikkalaisen yrityksen tekemän kantelun mukaan Euroopan komissio ei ole varmistanut, että Kreikka noudattaa EU:n lainsäädäntöä. Kantelija hylkäsi komission kannan, jonka mukaan Kreikka oli EU:n tuomioistuimen tuomion jälkeen toteuttanut tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen EU:n lainsäädännön noudattamisen.

Asia koski erityisesti sitä, että kreikkalaiset sairaalat hylkäsivät kantelijan lääkinnälliset laitteet, vaikka niissä oli CE-sertifiointimerkki.

Oikeusasiamies ehdotti ratkaisuna kanteluun, että komissio tutkisi uudelleen sen Kreikkaa vastaan nostaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun. Komissio vastasi, että se oli jo tarkastellut huolellisesti kaikkia esiin tuotuja kysymyksiä ja ettei se nähnyt mitään syytä epäillä päätelmäänsä, jonka mukaan Kreikalla on nyt käytössä riittävät toimenpiteet, joilla varmistetaan sekä EU:n lainsäädännön noudattaminen että asianomaisten tarjoajien oikeussuojakeinot.

Oikeusasiamiehen havainto on, että komissio ei itse asiassa ole tutkinut kantelijan väitteitä riittävän huolellisesti. Näin ollen oikeusasiamies on nyt suositellut komissiolle, että se tutkisi asianmukaisesti kantelijan väitteensä tueksi toimittamat tiedot.

Taustaa

1. Valituksen tekijä on kreikkalainen yritys, joka tuo maahan ja jakelee lääkinnällisiä laitteita. Se valittaa tavasta, jolla komissio on käsitellyt sille tekemänsä rikkomista koskevan kantelun ja jossa se on todennut, että Kreikan sairaaloiden julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyissä ei noudateta Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-489/06, komissio vastaan Kreikka [2] antamaa tuomiota. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että Kreikka ei ollut noudattanut julkisia hankintoja koskevan direktiivin [4] ja lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin [5] mukaisia velvoitteitaan, koska se oli hylännyt CE-sertifiointimerkinnällä [3] varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevat tarjoukset.

2. Rikkomista koskeva kantelu koski ompeleiden toimitusmarkkinoita Kreikassa, ja kantelija väitti, että useat sairaalat olivat toistuvasti hylänneet lääkinnällisiä laitteita, myös kantelijan ompeleita, koskevat tarjouskilpailut kansanterveydelle soveltumattomina ja vaarallisina, vaikka asianomaisissa tuotteissa oli CE-sertifiointimerkintä. Ennen asian saattamista Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi [6] kansalliset tuomioistuimet eivät suojelleet tarjoajia, koska ne katsoivat, että lääkinnällisten laitteiden hylkääminen kansanterveyteen liittyvistä syistä oli yhteensopivaa lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin kanssa.

3. Kantelija väitti, että huolimatta unionin tuomioistuimen tuomiosta, jossa rikkominen todettiin, kreikkalaiset sairaalat eivät muuttaneet käytäntöjään. Lisäksi kantelijan mukaan kreikkalaiset sairaalat olivat kehittäneet muita käytäntöjä, kuten tarjouspyynnöissä käytettyjä erityiseritelmiä, kiertääkseen unionin tuomioistuimen tuomioita suosiakseen ensisijaista toimittajaansa, monikansallista, jäljempänä ’monikansallinen’, jolla oli aiemmin lähes monopoliasema kreikkalaisten sairaalatarvikkeiden alalla. Kantelija väitti, että se oli moneen kertaan tehnyt menestyksekkäästi välipäätöksen, joka koski tarjouspyyntöjä, jotka sisälsivät nämä "erityiseritelmät". Kreikan hallitus puolestaan korotti edelleen kieltokanteen nostamisesta perittäviä maksuja.

4. Kantelija huomautti, että vaikka Kreikan korkein hallinto-oikeus on antanut selkeän ennakkotapauksen näiden "erityisvaatimusten" lainvastaisuudesta sekä EU:n että Kreikan lainsäädännössä, sairaaloiden käytäntö ei ole muuttunut. Jos asianomainen tarjoaja ei ole valmis maksamaan oikeudenkäyntikuluja (enintään 5 000 euroa kieltomääräystä kohti), lainvastainen tarjouskilpailumenettely etenee suunnitellusti. Vaikka tarjouskilpailun voittaja valitaan tuomioistuimessa, kreikkalaiset sairaalat peruuttavat tarjouskilpailun ja jatkavat ostoja haluamaltaan toimittajalta. Näin ollen vaikka kantelijan on maksettava 5 000 euron suuruinen maksu, jota ei voida periä takaisin kieltomääräystä kohti, sairaalat puolustavat edelleen laittomia tarjouskilpailuja tuomioistuimessa julkisin varoin.

5. Lopuksi kantelija väitti, että kreikkalaiset sairaalat rikkovat julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä, lääkinnällisistä laitteista annettua direktiiviä ja unionin tuomioistuimen tuomiota. Kantelija liitti kanteluunsa otoksen tarjouspyynnöistä, jotka sisälsivät "erityisiä eritelmiä", Kreikan tuomioistuinten päätöksiä ja EOF:n (Kreikan lääkevirasto) lausunnon "erityisistä eritelmistä".

6. Vastauksena kantelijan rikkomuskanteluun komissio totesi, että unionin tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Kreikka antaman tuomion jälkeen se sai tiedon siitä, että kreikkalaiset sairaalat jatkoivat puhelujen soittamista tavalla, joka ei ollut unionin tuomioistuimen tuomion mukainen. Vastauksena näihin tietoihin komissio aloitti SEUT-sopimuksen 260 artiklassa tarkoitetun menettelyn, jäljempänä 'pakotemenettely', Kreikkaa vastaan. Kyseisessä menettelyssä todettiin, että Kreikka ei ollut toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi, minkä vuoksi komissio päätti 24 päivänä marraskuuta 2010 saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Myöhemmän kehityksen, erityisesti asiaa koskevan Kreikan uuden lainsäädännön antamisen (lain 3897/2010 [7] 21 §), vuoksi komissio päätti kuitenkin lopettaa rikkomusmenettelyn.

7. Kantelija otti uudelleen yhteyttä komissioon, mutta ei onnistunut vakuuttamaan sitä tutkimaan asiaa uudelleen. Tämän seurauksena se teki 31. joulukuuta 2012 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle.

8. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

1) Komissio ei varmistanut, että Kreikka noudattaa lääkinnällisten laitteiden julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä eikä unionin tuomioistuimen tuomiota asiassa komissio v. Kreikka.

2) Komission olisi toteutettava asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että Kreikka noudattaa lääkinnällisten laitteiden julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä sekä unionin tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Kreikka antamaa tuomiota.

Väite, jonka mukaan komissio ei ole varmistanut, että Kreikka noudattaa lääkinnällisten laitteiden julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä sekä unionin tuomioistuimen tuomiota asiassa komissio v. Kreikka ja siihen liittyvää väitettä

Oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotus

9. Oikeusasiamies ehdotti 14. heinäkuuta 2014 sovintoratkaisua tämän kantelun kysymysten ratkaisemiseksi. Näin tehdessään oikeusasiamies otti huomioon osapuolten esittämät perustelut ja lausunnot [8].

10. Oikeusasiamies totesi analyysissaan, että lääkinnällisiä laitteita koskeviin julkisiin tarjouskilpailuihin sovellettavien sääntöjen mukaan hankintaviranomainen ei voi hylätä CE-merkinnällä varustettuja lääkinnällisiä laitteita koskevaa tarjousta kansanterveyden perusteella, ellei se noudata erityistä menettelyä. Oikeusasiamies totesi, että tuomiossa komissio v. Kreikka unionin tuomioistuin totesi, että kreikkalaiset sairaalat olivat kehittäneet toistuvan ja jatkuvan käytännön, joka oli EU:n lainsäädännön vastainen, ja että Kreikan toimivaltaiset viranomaiset eivät tarkastelleet riittävästi kreikkalaisten sairaaloiden lainvastaista toimintaa eivätkä määränneet siitä seuraamuksia [9].

11. Analysoidakseen kantelijan väitettä oikeusasiamies tutki, oliko komissio toiminut asianmukaista huolellisuutta noudattaen tutkiessaan käsiteltävänä olevaa rikkomista koskevaa kantelua.

12. Päättelyssään oikeusasiamies otti huomioon kantelijan väitteet, joiden mukaan kreikkalaiset sairaalat järjestävät jatkuvasti laittomia tarjouskilpailuja lääkinnällisistä laitteista ja että sekä sairaalakäytäntöjen seuranta että asianomaisten tarjoajien käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ovat riittämättömiä, kun otetaan erityisesti huomioon kieltomääräyksen tekemisestä perittävän maksun vaikutus. Toisaalta komission pääasiallisena perusteluna oli, että Kreikan sairaaloiden lääkinnällisiä laitteita koskeviin tarjouskilpailuihin sovellettavaa oikeudellista ja institutionaalista kehystä sekä sääntöjen noudattamisen valvonta- ja varmistamismekanismeja oli vahvistettu.

13. Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei arvioinut Kreikan viranomaisten tekemien muutosten mahdollisia vaikutuksia kantelijan kaltaisiin tarjoajiin. Komissio ei itse asiassa tutkinut kantelijan väitteitä, joiden mukaan 84 prosenttia tarjouskilpailuista on edelleen lainvastaisia ja lain 3897/2010 21 §:ää ei ole koskaan sovellettu, mikä ensi näkemältä vaikutti perustellulta ja perustellulta. Oikeusasiamies katsoi myös, että komission väite, jonka mukaan sillä ei ollut käytettävissään riittäviä tietoja ja todisteita, ei vaikuttanut vakuuttavalta kyseisissä olosuhteissa.

14. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että kieltokanteen nostamisesta perittävää maksua koskeva kysymys liittyy kansallisiin muutoksenhakumenettelyihin ja oikeussuojakeinoihin kansallisissa tuomioistuimissa ja että se on edelleen merkityksellinen asianomaisille tarjoajille, kun ne käyttävät julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan Kreikan tuomioistuimissa. Tältä osin oikeusasiamies katsoi, että kantelija esitti riittävän vakuuttavan perusteen katsoa, että maksu on omiaan heikentämään sen EU:n lainsäädännön mukaisten oikeuksien suojan tehokkuutta.

15. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

"Ottaen huomioon edellä esitetyt havainnot oikeusasiamies ehdottaa, että komissio tutkii uudelleen rikkomuskantelun asiakirja-aineiston, joka koskee sitä, onko Kreikka noudattanut EU:n julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä lääkinnällisten laitteiden julkisten tarjouskilpailujen osalta, sekä unionin tuomioistuimen tuomion komissio v. Kreikka.

Näin komissio voisi vastata kantelijan väitteisiin, joiden mukaan a) Kreikan sairaalat järjestävät jatkuvasti laittomia tarjouskilpailuja lääkinnällisistä laitteista ja b) sairaalakäytäntöjen ja asianomaisten tarjoajien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen seuranta on riittämätöntä.

Jos komissio katsoo, että kantelijan väitteet, joiden mukaan Kreikka ei ole vielä toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Kreikka antaman tuomion noudattamiseksi, ovat ansiokkaita, se voisi tutkia, olisiko tarkoituksenmukaista aloittaa uudelleen seuraamusmenettely Kreikkaa vastaan."

16. Vastauksessaan oikeusasiamiehen ehdotukseen komissio yksilöi seuraavat kaksi pääasiallista alustavaa havaintoa oikeusasiamiehen analyysissa: i) komissio ei käsitellyt kantelua huolellisesti; ja ii) Kreikan lainsäädännön mukainen pakollinen maksu tutkittavaksi otettavaa kieltomääräystä koskevan hakemuksen tekemisestä herättää huolta EU:n lainsäädännössä.

17. Komissio oli i alakohdan osalta eri mieltä tästä toteamuksesta ja esitteli toimensa ja Kreikan viranomaisilta saamansa tiedot, joiden perusteella se päätti lopettaa asian käsittelyn. Komissio väitti, että ei ollut näyttöä siitä, että kansallinen oikeussuojajärjestelmä ja Kreikan hallinto eivät pystyisi varmistamaan sekä Kreikassa sovellettavien sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa että unionin tuomioistuimen tuomion noudattamista tulevaisuudessa.

18. Komissio väitti lisäksi, ettei se voi valvoa sitä, miten kansalliset viranomaiset soveltavat unionin oikeutta kussakin tapauksessa. Se ei myöskään voi pitää valitusasioita avoinna määräämättömän ajan arvioidakseen jatkuvasti kansallisten elinten toimintaa tai valvoakseen, että kansalliset viranomaiset noudattavat unionin oikeutta. Edellä esitetyn perusteella komissio korosti, että kantelijan esittämän valituksen käsittely on nyt ja vastaisuudessakin päätetty.

19. Komissio totesi kuitenkin, että se on valvontavelvollisuuttaan täyttäessään edelleen valmis aloittamaan rikkomusmenettelyn, joka perustuu näyttöön siitä, että jäsenvaltion järjestelmät eivät toimi EU:n lainsäädännön mukaisesti. Komissio aloittaisi rikkomusmenettelyn, jos sillä olisi näyttöä siitä, että jäsenvaltio ei noudata EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tietyssä tilanteessa. Tällaiset todisteet voitaisiin saattaa komission tietoon kantelujen avulla, tai komissio saisi niistä tiedon omin keinoin. Komissio lisäsi, että se on jo tehnyt selväksi oikeusasiamiehen kanssa käymässään kirjeenvaihdossa, että jos käy ilmi, että Kreikan valtion toteuttamien toimenpiteiden jatkotoimet ovat tarpeen, se ei epäröi toimia niiden mukaisesti. Tältä osin komissio totesi, että se "on valmis tutkimaan tarkemmin, noudattavatko Kreikan viranomaiset EU:n tuomioistuimen tuomiota, aloittamalla oma-aloitteisen tutkintamenettelyn".

20. Komissio totesi ii alakohdan osalta, että asiaa koskevan Kreikan lainsäädännön (lain 3886/2010 5 §:n 1 momentti) mukaan pakollisen maksun maksaminen on ennakkoedellytys sille, että hankintaviranomainen voi jättää tutkittavaksi otetun kieltokanteen Kreikan tuomioistuimissa sen vuoksi, että hankintaviranomainen on mahdollisesti rikkonut julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä. Komissio katsoo, että Kreikan tuomioistuimet ovat katsoneet tämän maksun olevan Kreikan perustuslain ja EU:n lainsäädännön mukainen. Tutkinnan yhteydessä komissio katsoi, että EU:n lainsäädäntö ei estä kansallista lainsäädäntöä säätämästä pakollisesta maksusta, ja itse asiassa tällaisia maksuja on monissa jäsenvaltioissa. Komissio katsoi erityisesti, että Kreikan lainsäädännössä säädetty maksu (eli 1 prosentti sopimuksen arvosta 50 000 euron enimmäismäärään asti) oli suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska sen määrä ja maksumenettely eivät tee talouden toimijoille unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttämistä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. Komissio piti maksua kohtuullisena, kun otetaan huomioon, että sen tarkoituksena on välttää perusteettomat kieltokanteet, jotka todennäköisesti kuormittavat tuomioistuimia liikaa ja johtavat hankintamenettelyjen keskeyttämiseen ilman vankkoja oikeudellisia perusteita. Lisäksi komissio väitti, että Kreikan lainsäädännön mukaan (ks. lain 3886/2010 5 §:n 5 momentti) vaikuttaa siltä, että maksujen kokonaismäärä on palautettava kantajalle, jos tuomioistuimet hyväksyvät hakemuksen kokonaan tai osittain. Lopuksi komissio huomautti, että koska kuulemiselle ja tuomioistuinten päätösten antamiselle kieltokanteen yhteydessä asetetut määräajat ovat Kreikan lainsäädännön mukaan lyhyet, jos hakemus hyväksytään, maksu palautetaan kantajalle lyhyessä ajassa. Näiden väitteiden perusteella komissio päätteli, että kyseinen maksu ei ole julkisia hankintoja koskevien EU:n sääntöjen vastainen ja että sen vuoksi komissio ei tässä vaiheessa aio aloittaa asiaa koskevaa tutkintamenettelyä, ellei kantelija toimita sille olennaista näyttöä EU:n lainsäädännön rikkomisesta.

21. Komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija korosti edellä mainitun monikansallisen yrityksen roolia laadittaessa tarjouspyyntöjä kirurgisten ompeleiden toimittamisesta Kreikkaan. Kantelijan mukaan tämä monikansallinen yritys oli syynä molempiin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioihin johtaneisiin tapauksiin, koska se osallistui sairaalakomiteoiden päätöksiin ja tarjouseritelmiin. Kantelija kuitenkin korosti, että Yhdysvalloissa, toisin kuin EU:ssa, kyseinen monikansallinen yritys tuomittiin maksamaan kova sakko käytännöistään.

22. Seuraavaksi kantelija ilmaisi tyytymättömyytensä komission vastaukseen, jossa keskitytään voimassa olevan lainsäädäntökehyksen riittävyyteen ja korostetaan Kreikan lain 3897/2010 myönteistä vaikutusta. Kantelija väitti kuitenkin, ettei kukaan ole koskaan valittanut siitä, että laeista, direktiiveistä ja tuomioistuinten päätöksistä olisi pulaa. Lääkinnällisiä laitteita koskeva direktiivi on kaikille virkamiehille enemmän kuin riittävä varmistamaan CE-merkinnällä varustettujen lääkinnällisten laitteiden vapaan liikkuvuuden EU:n jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi unionin tuomioistuin sulki mahdollisen porsaanreiän toteamalla tuomiossa komissio v. Kreikka, että jos väitetään, että CE-merkinnällä varustettu tuote uhkaa kansanterveyttä, direktiivissä kuvattua menettelyä on noudatettava ennen kyseisen tuotteen hylkäämistä. Sen vuoksi valituksen tekijä väitti, että lisälainsäädäntöä tai -sääntöjä ei tarvita.

23. Kantelijan mielestä kysymys siitä, kuka panee lain täytäntöön, on kuitenkin edelleen olemassa. Tältä osin kantelija väitti, että komissio viittasi Kreikan viranomaisten toteuttamiin toimenpiteisiin ja niiden toimittamiin tietoihin paljastamatta mitään erityistä. Lisäksi kantelija väitti, että lain 3897/2010 21 §, jota komissio pitää erittäin tärkeänä, on ollut voimassa lähes viisi vuotta ja että kyseisenä aikana kreikkalaiset sairaalat ja lääkärit ovat rikkoneet sitä satoja kertoja (kantelija väitti tässä asiassa, että jos sairaalat tekisivät yhteistyötä sen kanssa, se voisi osoittaa, että sairaalat ovat rikkoneet direktiiviä tuhansia kertoja). Kantelija väitti kuitenkin, että lain 3897/2010 21 §:ää ei ole koskaan pantu täytäntöön. Tämä johtuu siitä, että laki annettiin ainoastaan komission tutkinnan lopettamiseksi rikkomuskantelun jälkeen. Kantelijan mukaan vaatimus, jonka mukaan kahden hallituksen ministerin on sovittava ennen sakon määräämistä, tekee tästä toimenpiteestä näennäisen. Tämän vuoksi kantelija kiisti komission kannan, jonka mukaan tällainen laki olisi asianmukainen toimenpide.

24. Kantelija kiisti komission kannan, jonka mukaan ei ole näyttöä sen päätelmän tueksi, että kansallinen oikeussuojajärjestelmä ja Kreikan hallinto eivät pysty varmistamaan sovellettavien sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa Kreikassa eivätkä unionin tuomioistuimen tuomion noudattamista. Kantelija huomautti osoittaneensa 5. heinäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään ja sen lisäyksessä, että lain 3897/2010 21 §:n säätämisen jälkeen 84 prosenttia kaikista ompeleita koskevista tarjouskilpailuista sisälsi laittomia eritelmiä, jotka olivat lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin ja unionin tuomioistuimen tuomion komissio v. Kreikka vastaisia. Tekemänsä tutkimuksen perusteella kantelija korostaa, että vuonna 2014 laittomia eritelmiä sisältävien tarjouspyyntöjen osuus nousi 87,8 prosenttiin. Niistä kaksi on tarjouskilpailuja, joiden arvo on yli 8 miljoonaa euroa ompeleina. Se täsmensi, että luettelo sairaaloista ja tarjouskilpailut voitiin antaa komission käyttöön. Kantelija pohti, odottaako komissio, että tämä prosenttiosuus saavuttaa 100 prosentin tason, vai uskooko se, että Kreikan viranomaiset noudattavat EU:n lainsäädäntöä, kun lähes 88 prosenttia sairaaloiden tarjouskilpailuista rikkoo direktiiviä ja unionin tuomioistuimen tuomiota.

25. Tätä taustaa vasten kantelija väitti toimittaneensa konkreettista näyttöä direktiivin ja unionin tuomioistuimen tuomion täydellisestä noudattamatta jättämisestä. Sitä vastoin komissio perustaa päätelmänsä lain 3897/2010 21 §:ään, jota ei ole koskaan pantu eikä tulla koskaan panemaan täytäntöön. Huolimatta siitä, että Kreikan tuomioistuimet soveltavat lakia, 88 prosenttia ompeleita koskevista tarjouskilpailuista on laittomia. Kantelija vaati, että komission ei pitäisi olla tyytyväinen valppauteensa ja huolellisuuteensa. Lopuksi kantelija pohti, minkä tasoista näyttöä komissio tarvitsisi vakuuttuakseen siitä, että kreikkalaiset sairaalat eivät noudata direktiiviä ja unionin tuomioistuimen tuomiota. Kantelija väitti, että komission olisi täsmennettävä, mitä se tarvitsee voidakseen olla vakuuttunut siitä, että rikkomuksia tapahtuu; sen olisi täsmennettävä, kuinka monta tarjouspyyntöä tai lainvastaista päätöstä se vaatii, ja selitettävä, mitä erityistä näyttöä se pitää riittävänä.

26. Kieltomaksun osalta kantelija selitti, että lain 3886/2010 nojalla kieltokanteen nostamisesta perittävä maksu on palautettava, jos tuomioistuimen tuomio on myönteinen kieltokannetta pyytävälle yritykselle. Kantelija väitti kuitenkin, että maksusta, josta se valittaa, säädetään presidentin asetuksen 118/2007 15 §:n 6 momentissa. Kantelija selitti, että voidakseen tehdä hyväksyttävän tuomioistuimen määräyksen asianomaisen tarjoajan on ensin maksettava 1 000 euron suuruinen maksu, jota ei palauteta, tehdäkseen hallinnollisen valituksen sairaalasta (hankintaviranomainen). Tuomioistuimet hylkäävät kieltomääräyksen, ellei maksua makseta. Kantelija huomautti, että näin on käynyt useaan otteeseen.

27. Väitteidensä tueksi kantelija tiivisti kantansa ompeleiden toimittamista koskevassa tarjouskilpailussa seuraavasti: a) sairaalat hylkäävät ompeleet, joissa on CE-merkintä, b) valituksen tekijän on tehtävä hallinnollinen valitus maksettuaan 1 000 euron maksun, jota ei palauteta, c) valituksen tekijän on tämän jälkeen tehtävä kieltomääräys, jonka mukainen maksu voidaan palauttaa, jos valitus hyväksytään. Kantelija mainitsi kolme tarjouskilpailua, jotka koskivat yhtä ainoaa sairaalaa (Etoloakarnanian yleinen sairaala) ja joihin se vastasi vuonna 2014 ja joissa sen CE-merkinnällä varustetut ompeleet hylättiin. Sen oli maksettava 3 000 euroa palkkioina hallinnollisesta muutoksenhausta, 2 000 euroa palkkioina kieltokanteista ja 6 000 euroa asianajopalkkioina. Kaikki kolme asiaa ovat vireillä Patrasin hallinto-oikeudessa, ja tällä välin sairaala ostaa edelleen haluamaltaan toimittajalta (sama monikansallinen yritys) 3–35-kertaisella markkinahinnalla. Kun Kreikan tuomioistuimet antavat tuomionsa, sairaala yksinkertaisesti peruuttaa tarjouskilpailumenettelyn, pitää 3 000 euron maksut ja julkaisee uuden tarjouskilpailun. Mitään ei tapahdu sairaalalle ja niille, jotka tekevät päätöksiä sen sisällä. Kantelija väitti, että koska maksua ei palauteta, lopputuloksena on, että pienen toimittajan ei ole taloudellisesti järkevää riitauttaa sairaalan laittomia päätöksiä, joilla sen tarjoukset hylätään. Kantelijan mukaan kyseinen maksu on tarkoitettu monikansallisen yrityksen etujen ajamiseen.

28. Kantelija väitti, että lukuun ottamatta sitä tapausta, että komissio ei löydä mitään vikaa "tässä koko sotkussa", sen olisi vaadittava, että Kreikan hallitus 1) määrää kyseisen maksun palautettavaksi, jos tuomioistuin antaa myönteisen tuomion, ja 2) säätää automaattisista seuraamuksista niille, jotka ovat osallistuneet EU:n lainsäädännön rikkomiseen. Viimeksi mainittu säännös merkitsisi sitä, että lain 3897/2010 21 §:n mukaisen seuraamuksen määräämistä koskeva vaatimus poistettaisiin yhteisestä ministeriön asetuksesta. Lisäksi Kreikan hallituksen olisi säädettävä korvauksen maksamisesta yritykselle, jonka tavarat on laittomasti hylätty. Kantelija päätti väitteensä ilmoittamalla olevansa valmis toimittamaan lisätietoja, joita komissio saattaa pitää tarpeellisina sen huomautuksissa tai jossakin aiemmassa valituksessa esittämässään väitteessä esitettyjen toteamusten todistamiseksi.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

29. Ensimmäiseksi on tutkittava, onko tyytymättömillä tarjoajilla itse asiassa oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa. Tässä yhteydessä on tarkasteltava kieltomaksua. Asian kannalta merkityksellisen lainsäädännön ja asianosaisten väitteiden huolellisen tarkastelun jälkeen on selvää, että lääkinnällisiä laitteita koskeviin julkisiin tarjouskilpailuihin Kreikassa sovellettavat tosiseikat ja oikeudelliset seikat ovat seuraavat: Tarjoajan, jonka CE-merkinnällä varustettuja ompeleita koskeva tarjous hylätään, on ensin tehtävä hallinnollinen valitus sairaalan hylkäävästä päätöksestä ja maksettava maksu, jota ei palauteta, jäljempänä 'hallinnollinen valitusmaksu', joka on 0,1 prosenttia tarjouksen arvosta ja jonka vähimmäismäärä on 1 000 euroa ja enimmäismäärä 5 000 euroa (presidentin asetuksen 118/2007 15 §:n 6 momentti). Tarjoaja voi 10 päivän kuluessa hallinnollisen muutoksenhaun hylkäämisestä tai muutoksenhaun ratkaisemiselle asetetun 15 päivän määräajan päättymisestä jättää määräyksen toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Hyväksyttävän kieltomääräyksen tekemisestä perittävä maksu, jäljempänä 'kieltomääräysmaksu', on 1 prosentti tarjouksen arvosta ja enintään 50 000 euroa, ja se voidaan palauttaa, jos kieltomääräys annetaan. Komission mukaan kieltomaksu on oikeasuhteinen.

30. Kieltomaksua koskevan kysymyksen osalta oikeusasiamies kiittää komissiota siitä, että se vastasi myönteisesti hänen sovintoratkaisuehdotuksessaan esittämäänsä ehdotukseen siitä, että se käsittelisi kantelijan kieltomaksua koskevia väitteitä, vaikka asian tätä näkökohtaa ei saatettu sen tietoon ennen tämän kantelun toimittamista oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies katsoo tämän vastauksen asiasisällöstä, että komissio on esittänyt päteviä perusteluja tukeakseen näkemystä, jonka mukaan kieltomaksu on suhteellisuusperiaatteen mukainen eikä tee unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien käyttämistä ja tarkemmin sanottuna tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttämistä Kreikan tuomioistuimissa suhteettoman vaikeaksi asianomaisille tarjoajille.

31. Huomautuksissaan kantelija väitti, että sen pääasiallinen väite koskee hallinnollista muutoksenhakumaksua. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei käsitellyt tätä kysymystä vastauksessaan. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, koska kun kantelija otti asian esille komission kanssa käymässään kirjeenvaihdossa, se viittasi siihen aina kieltomääräyksen tekemisestä perittävänä maksuna. Hallinnollisen muutoksenhakumaksun osalta on selvää, että sen määrä on paljon pienempi kuin kieltomaksun määrä (0,1 prosenttia tarjouksen arvosta ja enintään 5 000 euroa). Kantelija huomautti kuitenkin perustellusti, että kyseessä olevan Kreikan lainsäädännön perusteella hallinnollista valitusmaksua ei palauteta riippumatta siitä, hyväksytäänkö valitus vai ei. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kantelija on huomauttanut, että niiden tapausten määrä, joissa kreikkalaiset sairaalat rikkovat EU:n lainsäädäntöä, on erittäin suuri. Hallinnollisen valitusmaksun vaikutusta on näin ollen tarkasteltava tätä taustaa vasten eikä pelkästään sen rajallista määrää yksittäistapauksissa. Näissä olosuhteissa kantelijan väite, jonka mukaan hallinnollinen maksu asettaa kyseenalaiseksi tehokkaan oikeussuojakeinon saatavuuden asianomaisille tarjoajille Kreikan sairaaloiden tarjouskilpailuissa, vaikuttaa ensi näkemältä kohtuulliselta. Komissio ei ole vielä käsitellyt tätä kysymystä. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että on tarpeen kehottaa komissiota tekemään niin jäljempänä esitettävässä yksityiskohtaisessa lausunnossaan oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta.

32. Kantelijan väitteen pääasiallinen näkökohta on se, että kreikkalainen sairaala voi ilman kustannuksia kerta toisensa jälkeen hylätä CE-merkinnällä varustettuja ompeleita koskevat tarjoukset lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin ja unionin tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Kreikka antaman tuomion vastaisesti. Kantelijan mukaan on nimittäin niin, että jos muutoksenhaku hyväksytään, kreikkalainen sairaala voi edelleen peruuttaa tarjouskilpailumenettelyn ja jatkaa yhteydenpitoa suosituimman toimittajansa kanssa. Tämä johtaa sen tutkimiseen, onko totta, että lain 3897/2010 21 §:n säätämisestä huolimatta kreikkalaiset sairaalat eivät ole luopuneet vakiintuneesta käytännöstään, jota unionin tuomioistuin arvosteli asiassa komissio vastaan Kreikka antamassaan tuomiossa ja jonka mukaan CE-merkinnällä varustetut lääkinnälliset laitteet on hylättävä. Toisin sanoen kysymys on siitä, onko komissio käsitellyt kantelijan rikkomuskantelua tältä osin vaaditulla huolellisuusvelvoitteella. Kuten oikeusasiamies korosti sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan (38 kohta), kantelun huolellinen tutkiminen edellytti, että komissio analysoi huolellisesti sille esitetyt perustelut ja todisteet. Rikkomista koskevassa kantelussa ja myöhemmissä komissiolle esittämissään huomautuksissa kantelija väitti, että CE-merkinnällä varustettuja ompeleita koskevien tarjousten hylkäämispäätösten prosenttiosuus on erittäin suuri ja että lain 3897/2010 [10] 21 §:n näennäisen ankaraa säännöstä, jolla pyrittiin estämään kreikkalaisia sairaaloita rikkomasta lakia, ei ole koskaan sovellettu käytännössä.

33. Oikeusasiamies vahvistaa sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan (44 kohta) esittämänsä näkemyksen, jonka mukaan kantelijan väitteet vaikuttavat ensi näkemältä perustelluilta ja perustelluilta. Täyttääkseen huolellisuutta koskevan vaatimuksen kyseisen rikkomista koskevan kantelun käsittelyssä komission olisi pitänyt ottaa asianmukaisesti huomioon kantelijan yksityiskohtaiset ja erityiset perustelut, jotka tukevat sen väitettä, jonka mukaan Kreikka ei ole vielä toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä noudattaakseen unionin tuomioistuimen tuomiota komissio v. Kreikka (erityisesti sitä, että a) 84 prosenttia ompeleita koskevista tarjouskilpailuista on laittomia ja että b) lain 3897/2010 21 §:ää ei ole koskaan sovellettu). Jos se katsoi, ettei sillä ollut käytettävissään riittävää näyttöä, se olisi voinut toimia kantelijan tarjouksen mukaisesti ja pyytää selvennyksiä ja lisätietoja. Komissio ei kuitenkaan käsitellyt edellä mainittuja kysymyksiä lainkaan olettaen, että pelkkä lain 3897/2010 21 §:n säätäminen riittäisi estämään sairaaloita rikkomasta lääkinnällisten laitteiden julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä. Tämä ei kuitenkaan ole vakuuttavaa ainakaan niin kauan kuin komissio ei ole käsitellyt kantelijan yksityiskohtaisia huomautuksia tukeakseen väitettään, jonka mukaan kyseistä säännöstä ei sovelleta käytännössä.

34. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies toteaa, että komissio on syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ole tutkinut riittävän huolellisesti kantelijan väitettä, jonka mukaan Kreikka ei ole vielä toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa komissio vastaan Kreikka antaman tuomion noudattamiseksi. Oikeusasiamies katsoo, että tämän hallinnollisen epäkohdan korjaamiseksi komission olisi tutkittava asianmukaisesti kantelijan tämän väitteen tueksi toimittamat tiedot. Jos se katsoo, että sillä ei ole käytettävissään riittävää näyttöä, sen olisi toimittava kantelijan selvennyksiä ja lisätietoja koskevan tarjouksen mukaisesti. Jos se katsoo käytettävissä olevien tietojen huolellisen tarkastelun perusteella, että lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin ja unionin tuomioistuimen tuomion komissio v. Kreikka rikkominen jatkuu, sen olisi tutkittava, olisiko Kreikkaa vastaan aloitettava uudelleen seuraamusmenettely. Siksi hän laatii jäljempänä vastaavan suositusluonnoksen Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Suositusluonnos

Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies esittää komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

Komission olisi tutkittava asianmukaisesti tiedot, jotka kantelija on toimittanut tukeakseen väitettään, jonka mukaan Kreikka ei ole vielä toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä unionin tuomioistuimen tuomion komissio v. Kreikka täytäntöön panemiseksi. Jos se katsoo, että sillä ei ole käytettävissään riittävää näyttöä, sen olisi toimittava kantelijan selvennyksiä ja lisätietoja koskevan tarjouksen mukaisesti. Jos se katsoo saatavilla olevien tietojen huolellisen tarkastelun perusteella, että lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin ja unionin tuomioistuimen tuomion rikkominen on edelleen olemassa, sen olisi tutkittava, olisiko tarkoituksenmukaista aloittaa uudelleen Kreikkaa koskeva seuraamusmenettely.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio lähettää yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015. Yksityiskohtainen lausunto voisi sisältää suositusluonnoksen hyväksymisen ja kuvauksen siitä, miten se on pantu täytäntöön.

Strasbourgissa 26.3.2015

 

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

 

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] Asia C-489/06, komissio v. Helleenien tasavalta, Kok. 2009, s. I-1797. Ks. myös asia C-6/05, Medipac-Kazantzidis AE v. Venizelio-Pananio (PE.S.Y. KRITIS), Kok. 2007, s. I-4557.

[3] CE-merkintä on merkki, joka lääkinnällisissä laitteissa olisi pääsääntöisesti oltava sen osoittamiseksi, että ne ovat lääkinnällisistä laitteista annetun direktiivin säännösten mukaisia, jotta ne voivat liikkua vapaasti unionissa ja ottaa käyttöön käyttötarkoituksensa mukaisesti.

[4] Julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/36/ETY (EYVL L 199, s. 1), joka on korvattu julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114).

[5] Lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/42/ETY (EYVL L 169, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

[6] Yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Medipac-Kazantzidis antamassaan tuomiossa, että "yhdenvertaisen kohtelun periaate ja avoimuusvelvoite ovat esteenä sille, että hankintaviranomainen, joka on järjestänyt lääkinnällisten laitteiden toimittamista koskevan tarjouskilpailun ja täsmentänyt, että näiden laitteiden on oltava Euroopan farmakopean mukaisia ja niissä on oltava CE-merkintä, hylkää ehdotetut materiaalit suoraan ja noudattamatta direktiivin 93/42 8 ja 18 artiklassa säädettyä suojamenettelyä kansanterveyden suojelemiseksi, jos ne ovat mainittujen teknisten vaatimusten mukaisia. Jos hankintaviranomainen katsoo, että nämä materiaalit voivat vaarantaa kansanterveyden, sen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle tämän suojamenettelyn käynnistämiseksi", 55 kohta.

[7] Lain 3897/2010 21 §:ssä säädetään tiukoista seuraamuksista sairaaloille, sairaaloiden hallintoelinten jäsenille ja arviointikomiteoiden jäsenille, jotka hylkäävät CE-merkinnällä varustettuja tuotteita koskevat tarjoukset.

[8] Lisätietoja kantelun taustasta, osapuolten perusteluista ja sovintoratkaisuehdotukseen johtaneesta oikeusasiamiehen alustavasta arvioinnista on oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen koko tekstissä, joka on saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/cases/correspondence.faces/en/59352/html.bookmark

[9] Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia C-489/06, komissio v. Helleenien tasavalta, 53–55 kohta.

[10] On syytä toistaa, että lain 3897/2010 21 §:n mukaan sairaaloille, sairaaloiden hallintoelinten jäsenille ja arviointikomiteoiden jäsenille, jotka hylkäävät CE-merkinnällä varustettuja tuotteita koskevat tarjoukset, on määrättävä tiukkoja seuraamuksia.