(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Vuoden 2004 aikana kantelija (saksan kieltä puolustava yhdistys) kirjoitti Alankomaiden ja Luxemburgin hallituksille pyytääkseen niitä tarjoamaan puheenjohtajuutta hoitaessaan Internet-esittelyjä paitsi englanniksi ja ranskaksi myös saksaksi. Kantelija huomautti, että useammalla EU:n kansalaisella on äidinkielenään saksa kuin millään muulla kielellä ja että uusien jäsenvaltioiden liittymisen jälkeen saksa sijoittuu toiseksi, jos lisätään kieltä äidinkielenään tai vieraana kielenä puhuvien EU:n kansalaisten määrä. Se korosti, että saksa on englannin ohella kieli, jota useimmat EU:n kansalaiset ymmärtävät. Kantelija totesi lisäksi, että EU:n toimielinten viestinnän, joka oli suunnattu pääasiassa Euroopan yleisölle, olisi oltava mahdollisimman monen EU:n kansalaisen saatavilla. Jos käytettyjen kielten määrä oli rajallinen, valinnan olisi kantelijan mielestä perustuttava näiden kielten demografiseen painoarvoon. Näin ollen kantelija katsoi, että ei ollut ymmärrettävää, miksi puheenjohtajavaltio tavallisesti käytti internet-esityksissään asianomaisen maan kielen lisäksi ainoastaan englantia ja ranskaa. Kantelijan mukaan sen väitettä, jonka mukaan myös saksaa olisi käytettävä, tuki myös demokraattisen legitimoinnin tarve EU:ssa.

Sekä Alankomaiden että Luxemburgin hallitukset hylkäsivät kantelijan pyynnön. Kantelijan 21 päivänä huhtikuuta 2004 Alankomaiden hallitukselle lähettämään kirjeeseen vastattiin 6 päivänä elokuuta 2004. Luxemburgin hallitukselle 2 päivänä syyskuuta 2004 lähetettyä kirjettä käsiteltiin vasta 18 päivänä marraskuuta 2004. Alankomaiden viranomaiset vastasivat lisäksi kahteen kantelijan lähettämään sähköpostiviestiin englanniksi, vaikka vastausta oli pyydetty saksaksi.

Kantelija teki 13. joulukuuta 2004 oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan unionin neuvostoa vastaan (asia 3634/2004/WP). Kantelu koski 1) puheenjohtajiston Internet-esittelyissä käyttämien kielten valintaa, 2) tapaa, jolla Alankomaiden ja Luxemburgin viranomaisille esitetyt pyynnöt oli käsitelty, ja 3) se, että Alankomaiden viranomaiset olivat käyttäneet joissakin vastauksissaan englantia.

Oikeusasiamies hylkäsi kantelun 11. tammikuuta 2005 ohjesääntönsä 2 artiklan 4 kohdan perusteella, jossa edellytetään, että ennen kantelun tekemistä asianomaiseen toimielimeen on ensin käännyttävä asianmukaisesti. Oikeusasiamies huomautti pitävänsä asianmukaisena, että kantelija ottaa ensin yhteyttä neuvostoon.

Kantelija kirjoitti 22. tammikuuta 2005 neuvostolle pyytääkseen sitä varmistamaan, että puheenjohtajavaltion Internet-esittelyt olisivat saatavilla myös saksan kielellä. Kantelija toimitti neuvostolle jäljennöksen asiasta 3634/2004/WP ja kantelua koskevasta oikeusasiamiehen päätöksestä.

Neuvosto totesi 4. maaliskuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että se käsittelisi ainoastaan ensimmäistä niistä kolmesta kysymyksestä, jotka kantelija oli tuonut esiin oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa.

Neuvosto vahvisti, että puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa. Se totesi kuitenkin, että tämä ei tarkoita sitä, että puheenjohtajavaltion verkkosivustoon sovellettaisiin samoja ehtoja kuin neuvoston verkkosivustoon. Puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio oli yksin vastuussa verkkosivustollaan julkaistuista tiedoista. Neuvoston mukaan puheenjohtajavaltion verkkosivustot vain täydensivät tietoja, jotka yhteisön toimielimet antoivat kansalaisten käyttöön kaikilla virallisilla kielillä. Tässä yhteydessä neuvosto viittasi omaan verkkosivustoonsa ja sillä saatavilla olevien asiakirjojen määrään. Se viittasi myös Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (2), jäljempänä 'asetus 1049/2001', ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Neuvosto totesi, että oikeusasiamiehellä oli jo ollut tilaisuus käsitellä puheenjohtajavaltion ja komission kielikäytäntöä. Asia 939/99/ME koski sitä, että komission Europa-verkkosivustolla oleva kalenteri oli saatavilla vain ranskaksi. Komissio oli ilmoittanut, että tämä asiakirja oli tarkoitettu ainoastaan lehdistölle. Oikeusasiamies totesi 14. kesäkuuta 2000 tekemässään päätöksessä seuraavaa: "Oikeusasiamies toteaa, että Euroopan unionissa on 11 virallista kieltä ja 12 perustamissopimuksen mukaista kieltä. Tietyt asiakirjat on näin ollen laadittava kaikilla näillä kielillä. Komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta esittää kaikkia asiakirjoja useilla kielillä, jos tämä ei vaikuta tarpeelliselta asiakirjan tarkoituksen kannalta. Oikeusasiamies ei ole tietoinen siitä, että yhteisön oikeuden kielten käyttöä koskevat säännökset voisivat estää yhteisön toimielintä tai laitosta julkaisemasta verkkosivustolla asiakirjoja sillä kielellä, jolla ne on laadittu. Vaikka on olennaisen tärkeää, että komissio tiedottaa kansalaisille työstään kaikilla kielillä, komission käytäntö tässä tapauksessa ei ole paljastanut, että komissio olisi laiminlyönyt tämän velvollisuuden."

Vuonna 2001 eräs Italian kansalainen valitti, että puheenjohtajavaltio Belgian Internet-esitys oli saatavilla vain hollanniksi, englanniksi, ranskaksi ja saksaksi (asia 1146/2001/IP). Oikeusasiamies katsoi 10. syyskuuta 2002 tekemässään päätöksessä, että unionin toimielinten ja elinten olisi mahdollisuuksien mukaan tiedotettava kansalaisille heidän omalla kielellään. Hän oli kuitenkin lisännyt, ettei hän ollut tietoinen mistään säännöstä tai periaatteesta, joka kieltäisi heitä julkaisemasta tietoja verkkosivustoillaan vähemmän kuin kaikilla virallisilla kielillä.

Neuvosto totesi, että asiaa koskeva oikeudellinen kehys ei ollut muuttunut näiden päätösten tekemisen jälkeen, mutta että virallisten kielten määrä oli noussut 21:een, mikä lisäsi kielijärjestelyyn liittyviä logistisia ongelmia. Se lisäsi, että sekä komissio että asianomaiset puheenjohtajavaltiot tekivät parhaansa varmistaakseen, että kansalaiset saavat mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman monella kielellä. Neuvosto korosti kuitenkin, ettei sillä ollut mitään vaikutusta niiden kielten valintaan, joilla puheenjohtajavaltio tarjosi omia tietojaan.

Kantelija kirjoitti 1. huhtikuuta 2005 uudelleen oikeusasiamiehelle ja pyysi tätä jatkamaan kantelunsa käsittelyä. Sen vuoksi tämä kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi (asia 1487/2005/GG). Kantelija kehotti oikeusasiamiestä käyttämään kaiken vaikutusvaltansa vakuuttaakseen silloisen puheenjohtajavaltion Yhdistyneen kuningaskunnan siitä, että puheenjohtajavaltion Internet-esittelystä tarvitaan saksankielinen versio. Lisäksi se pyysi oikeusasiamiestä puhumaan tämän tarpeen puolesta kaikkien tulevien puheenjohtajavaltioiden osalta.

Kantelija lisäsi yksityiskohtaisia huomautuksia neuvoston 4. maaliskuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Näissä huomautuksissaan se väitti, että neuvosto ei ollut esittänyt kantaansa esimerkiksi viittaamalla tätä koskevaan sääntöön. Kantelija korosti, että puheenjohtajavaltiolla oli samat velvoitteet kuin neuvostolla, johon se kuului. Se totesi myös, että oikeusasiamies oli esittänyt asiassa 939/99/ME tekemässään päätöksessä seuraavan lisähuomautuksen: "Tässä tapauksessa komissio selitti käytäntöään aikataulun luonteella ja sen rajallisella kohdeyleisöllä. Vaikka komission väite ei ole kohtuuton, oikeusasiamies haluaa korostaa, että kansalaisille ja lehdistölle tarkoitettuna palveluna on olennaisen tärkeää, että komission ulkopuolisille henkilöille suunnatut asiakirjat ovat saatavilla mahdollisimman monella kielellä. Olisi hyödyllistä, jos tällaista materiaalia olisi saatavilla ainakin kolmella yleisimmin puhutulla kielellä: saksa, englanti ja ranska. Oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin laatia pidemmän aikavälin aikataulu useilla kielillä."

Kantelija väitti myös, että oikeusasiamiehen päätös asiassa 1146/2001/IP ei vaikuttanut merkitykselliseltä käsiteltävänä olevan asian kannalta, koska kantelija oli kyseisessä asiassa pyytänyt kaikkien virallisten kielten käyttämistä, kun taas kantelijan väite oli, että jos kielten määrää rajoitettaisiin, tätä ei pitäisi tehdä saksan kielen vahingoksi. Kantelijan mukaan laajentumisen aiheuttamat logistiset ongelmat, joihin neuvosto oli viitannut, saattoivat oikeuttaa vain puheenjohtajavaltion internet-esityksissä käytettyjen kielten rajoittamisen, mutta eivät näiden kielten epäreilua valintaa.

Kantelija väitti, että neuvoston kanta ei ollut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukainen. Tässä yhteydessä kantelija väitti, että puheenjohtajavaltion asiakirjat ovat kyseisessä asetuksessa tarkoitettuja neuvoston asiakirjoja ja että termi "asiakirja" kattaa myös verkkosivustoilla julkaistun aineiston.

Kantelija väitti näin ollen, että se, että neuvosto ei varmistanut, että puheenjohtajavaltion Internet-esittelyt olivat saatavilla myös saksaksi, oli hallinnollinen epäkohta. Se väitti, että neuvoston olisi huolehdittava siitä, että puheenjohtajavaltion Internet-esittelyt ovat vastedes saatavilla myös saksan kielellä.

KYSYMYS

Neuvoston lausunto

Lausunnossaan neuvosto esitti seuraavat huomautukset:

Kantelu koski i) sitä, että neuvoston puheenjohtajavaltion internetsivusto ei kunnioittanut monikielisyyttä, ja ii) myös sitä, että neuvoston oma internetsivusto ei tarjonnut riittävää pääsyä saksan kielelle.

EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että "kukin jäsenvaltio toimii vuorollaan puheenjohtajana neuvostossa kuuden kuukauden ajan neuvoston yksimielisesti päättämässä järjestyksessä" (kursivointi tässä).

Puheenjohtajavaltion verkkosivuston järjesti ja sitä ylläpiti asianomaisen jäsenvaltion asiasta vastaava ministeriö. Tämä kävi selvästi ilmi itse verkkosivuilta. Näillä verkkosivustoilla ei pyritty korvaamaan neuvoston verkkosivustoa ja asiakirjarekisteriä, vaan täydentämään niitä. He antoivat käytännön tietoa kullekin puheenjohtajavaltiolle ominaisista toimista, kuten epävirallisista kokouksista, kulttuuritapahtumista ja muista puheenjohtajavaltion toimista ja aloitteista.

On totta, että puheenjohtajavaltion asiakirjat luettiin neuvoston asiakirjoiksi asetusta 1049/2001 sovellettaessa. Tämä oli kuitenkin täysin erillinen asia, mikä ei millään tavalla merkinnyt sitä, että puheenjohtajavaltion verkkosivusto olisi ollut neuvoston valvonnassa.

Kantelija väitti, että neuvoston työjärjestyksessä ei ole mitään, mikä tukisi näkemystä, jonka mukaan puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa verkkosivustollaan olevista tiedoista. Tämä kuitenkin käänsi asiat ympäri: neuvostolla ei yksinkertaisesti ollut toimivaltaa määrätä jäsenvaltiota järjestämään verkkosivustojaan tietyllä tavalla. Tästä seurasi, että riippumatta siitä aineellisesta kysymyksestä, pitäisikö puheenjohtajavaltion verkkosivustolla antaa tietoja saksan kielellä (jäsenvaltioiden lainsäädännöstä ja käytännöstä päättävät asianomaiset kansalliset toimielimet), neuvosto ei voinut syyllistyä hallinnolliseen epäkohtaan, koska kyseinen toimielin ei ollut vastuussa puheenjohtajavaltion verkkosivustosta.

Neuvoston oma verkkosivusto oli saatavilla saksaksi ja kaikilla muilla virallisilla kielillä. Joitakin tällä verkkosivustolla olevia asiakirjoja, jotka oli tarkoitettu toimittajille, ei kuitenkaan toimitettu kaikilla virallisilla kielillä. Oikeusasiamies oli myöntänyt, että toimielimellä ei ollut velvollisuutta esittää kaikkia asiakirjoja useilla kielillä, jos tämä ei vaikuttanut tarpeelliselta kyseisen asiakirjan kannalta.

Näistä syistä kantelu oli perusteeton.

Kantelijoiden huomautukset

Huomautuksissaan kantelija esitti seuraavat huomautukset:

Neuvoston lausuntoon ei sisältynyt väitteitä, jotka olisivat kyseenalaistaneet kantelun kohtuullisuuden. Näin ollen kantelu säilytettiin kokonaisuudessaan viitaten sekä asiaan 3634/2004/WP että asiaan 1487/2005/GG.

Neuvoston lausunnossa oli tiettyjä tosiseikkoja koskevia epätarkkuuksia.

Lausunnossa oleva viittaus "neuvoston omaan verkkosivustoon" oli harhaanjohtava. Puheenjohtajavaltion verkkosivusto oli neuvoston verkkosivusto. Tämä johtui siitä (neuvoston tunnustamasta) seikasta, että puheenjohtajavaltio oli osa neuvostoa. Näin ollen kantelu koski kielikysymyksen epäasianmukaista käsittelyä neuvoston molemmilla verkkosivustoilla.

Puheenjohtajavaltio ei voi olla osa neuvostoa, ellei se ole vastuussa neuvostolle.

Puheenjohtajavaltion verkkosivuston sisältö ei ainoastaan täydentänyt neuvoston verkkosivustoa, vaan se meni paljon pidemmälle kuin neuvoston verkkosivuston sisältö.

Neuvosto totesi, että puheenjohtajavaltion asiakirjat ovat asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitettuja neuvoston asiakirjoja. Koska puheenjohtajavaltion verkkosivuston sisältö oli kuitenkin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja. a) kyseisen asetuksen ja siten neuvoston asiakirjojen osalta neuvoston kanta merkitsisi sitä, että neuvostolla ei olisi määräysvaltaa omiin asiakirjoihinsa. Tämä olisi ilmeisen absurdi tilanne.

Käsiteltävänä oleva asia ei koskenut jäsenvaltiota ja ”sen” (eli kansallisia) verkkosivustoja vaan jäsenvaltion puheenjohtajavaltion ominaisuudessa perustamia verkkosivustoja. Jäsenvaltion lainsäädännöllä ja käytännöllä voisi olla merkitystä vain sellaisten toimien osalta, jotka eivät liittyneet puheenjohtajavaltioon.

Neuvoston väite, jonka mukaan sen oma verkkosivusto oli saatavilla saksaksi, oli ristiriidassa useiden sellaisten asiakirjojen kanssa, jotka olivat saatavilla vain englanniksi tai ranskaksi (3). Oikeusasiamiehen olisi pyrittävä varmistamaan, että tämän verkkosivuston osalta saksan kieltä kohdellaan samalla tavalla kuin englantia ja ranskaa.

Neuvoston väite, jonka mukaan se ei voinut vaikuttaa puheenjohtajavaltioonsa, toisin sanoen osaan siitä, vaikutti järjettömältä. Se uhmasi kohtuullista harkintaa, jonka mukaan neuvoston ei pitäisi pystyä esittämään esimerkiksi pyyntöä tai suositusta omalle puheenjohtajavaltiolleen.

EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään, että oikeusasiamiehen toimivaltuudet kattavat kaikki yhteisön toimielimet ja elimet yhteisöjen tuomioistuinta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta lukuun ottamatta. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta ei pitäisi olla alaa, josta ei voitaisi tehdä valitusta. Näin ollen puheenjohtajavaltiosta oli voitava valittaa joko neuvostoa vastaan tai suoraan puheenjohtajavaltiota vastaan. Koska neuvoston itsepintainen kieltäytyminen näytti estävän ensimmäisen reitin, oikeusasiamiehen olisi nyt otettava suoraan yhteyttä puheenjohtajavaltioon.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että neuvosto olisi vastannut kanteluun asianmukaisesti.

Kantelija pyysi huomautuksissaan oikeusasiamiestä tutkimaan muita kysymyksiä, jotka eivät kuulu tähän mennessä suoritetun tutkimuksen piiriin. Oikeusasiamies katsoi, että näin ei ollut suositeltavaa tehdä, koska tämän tutkimuksen soveltamisalan laajentaminen viivästyttäisi väistämättä kantelijan kannalta tärkeimmän asian (eli puheenjohtajavaltion verkkosivustojen kielten valinnan) tutkimista. Hän kuitenkin ilmoitti kantelijalle, että hän voi vapaasti tehdä oikeusasiamiehelle uuden kantelun näistä asioista.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi.

Oikeusasiamies esitti näin ollen neuvostolle seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Neuvosto voisi harkita kantelijan pyyntöä, jonka mukaan puheenjohtajavaltioiden Internet-esittelyt olisi asetettava saataville myös saksan kielellä.

Ehdotus perustui seuraaviin alustaviin päätelmiin:

1 Neuvosto totesi kantelijalle 4. maaliskuuta 2005 osoittamassaan kirjeessä, että on kiistatonta, että puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa. Jos puheenjohtajavaltio kuitenkin kuuluu neuvostoon, siihen sovelletaan samoja velvoitteita kuin neuvostoon, ellei ole erityisiä syitä, joiden vuoksi näitä velvoitteita ei pitäisi soveltaa puheenjohtajavaltioon.

2 Kuten oikeusasiamies on jo todennut aiemmassa asiassa, on olennaisen tärkeää, että yhteisön toimielinten ulkopuolisille henkilöille suunnatut asiakirjat ovat saatavilla mahdollisimman monella kielellä. Yksi tärkeimmistä keinoista tarjota yleisölle tietoa nykyaikana on internet. Sen vuoksi on erityisen tärkeää varmistaa, että yhteisön toimielinten ja elinten perustamat julkiset verkkosivustot ovat kansalaisten saatavilla mahdollisimman monella kielellä.

3 Koska puheenjohtajavaltio kuuluu neuvostoon, oikeusasiamies katsoo, että samoja vaatimuksia olisi periaatteessa sovellettava kaikkiin puheenjohtajavaltion ylläpitämiin julkisiin verkkosivustoihin.

Neljällä jäsenvaltiolla on luonnollisesti vapaus perustaa mitä tahansa verkkosivustoja, jollei kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti asetetuista rajoituksista muuta johdu. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat verkkosivustot on kuitenkin merkitty selvästi, ja niiden on tarkoitus toimia "puheenjohtajavaltion" verkkosivustoina. Näillä verkkosivustoilla on tietoa puheenjohtajavaltion työstä yhteisön lainsäädännössä sille osoitetussa ominaisuudessa. Oikeusasiamiehen mielestä näitä verkkosivustoja ei näin ollen voida pitää "kansallisina" verkkosivustoina, jotka eivät kuulu yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan. On tärkeää korostaa, että käsiteltävänä oleva asia ei koske näiden verkkosivustojen sisältöä, toisin sanoen kysymystä siitä, mitä tietoja puheenjohtajavaltio antaa, vaan näiden tietojen esittämistä, toisin sanoen kysymystä siitä, olisiko tiedot asetettava saataville tietyillä kielillä.

5 Vaikka puheenjohtajavaltion verkkosivustot antaisivat vain lisätietoja neuvoston omalla verkkosivustolla saatavilla olevien tietojen lisäksi, nämä tiedot olisivat kuitenkin yleisön kannalta kiinnostavia, ja ne olisi sen vuoksi asetettava saataville mahdollisimman laajasti ja hyvin.

6 Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut neuvoston väitteestä, jonka mukaan sillä ei ole toimivaltaa määrätä jäsenvaltiota järjestämään verkkosivustojaan tietyllä tavalla ja että se ei ole vastuussa näistä verkkosivustoista. Jos jäsenvaltio tarjoaa verkkosivuston neuvoston puheenjohtajavaltion ominaisuudessa, se toimii osana neuvostoa. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että on ensisijaisesti asianomaisen jäsenvaltion asia päättää sisällöstä, jonka se haluaa antaa tällaisella verkkosivustolla. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole tietoinen mistään säännöstä tai periaatteesta, joka voisi estää neuvostoa keskustelemasta ja sopimasta näiden Internet-esitysten virallisista näkökohdista, jotta näin tarjotut tiedot olisivat mahdollisimman laajalti saatavilla, esimerkiksi keskustelemalla ja määrittämällä, mitä kieliä näillä verkkosivustoilla olisi käytettävä.

7 Oikeusasiamies katsoo, että jos puheenjohtajavaltion verkkosivustojen esityskielten määrää halutaan rajoittaa, käytettävien kielten valinnan on perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin näkökohtiin. Kantelija on esittänyt painavia perusteluja tukeakseen näkemystään, jonka mukaan saksasta on tullut vuoden 2004 laajentumisen jälkeen EU:n toiseksi yleisin kieli. Kantelijan mielestä puheenjohtajavaltion verkkosivustot olisi sen vuoksi asetettava saataville myös saksaksi. Näiden perustelujen perusteella oikeusasiamies katsoo, että puheenjohtajavaltion verkkosivustojen kielivalintaa olisi todellakin harkittava uudelleen.

8 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että neuvosto on toistaiseksi pidättäytynyt ottamasta kantaa kantelijan väitteiden asiasisältöön.

9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee alustavasti, että se, että neuvosto ei ole tutkinut kantelijan pyynnön sisältöä, joka koskee puheenjohtajavaltion verkkosivustojen tarjoamista myös saksan kielellä, voi olla hallinnollinen epäkohta.

Neuvoston lausunto

Lausunnossaan neuvosto esitti seuraavat huomautukset:

Neuvosto voisi syyllistyä hallinnolliseen epäkohtaan vain, jos se olisi soveltanut voimassa olevaa EU:n sääntöä väärin. Näin ei voi olla silloin, kun neuvosto ei ole vastuussa kantelun kohteena olevasta toimesta.

Oikeusasiamiehen perustelut olivat virheelliset. EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrättiin, että jäsenvaltiot hoitavat puheenjohtajan tehtäviä vuorotellen. Tämä ei tietenkään merkinnyt sitä, että kyseisestä jäsenvaltiosta olisi tullut neuvoston jäsen sen enempää kuin mistään muustakaan jäsenvaltiosta. Se on ainoastaan viitannut siihen, että kyseinen jäsenvaltio (sellaisenaan, ei neuvoston jäsenenä) vastaa neuvoston istuntojen puheenjohtajuudesta ja siihen liittyvästä toiminnasta.

Viime vuosikymmeninä on kehittynyt perinne, jonka mukaan puheenjohtajuutta hoitavat jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä ajanjaksoa edistääkseen itseään ja järjestääkseen muita toimia, jotka saattavat liittyä tai olla liittymättä neuvoston työhön. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että monet jäsenvaltiot järjestivät puheenjohtajakaudellaan kulttuuritoimintaa. Tällaiset toimet ja niihin liittyvät tiedot ovat edelleen jäsenvaltion vastuulla (puheenjohtajavaltiona). Niitä ei tietenkään voida pitää neuvoston toimina.

Vastaavasti kyseisen jäsenvaltion ja/tai sen kansallisten ministeriöiden ylläpitämät verkkosivustot perustettiin, rahoitettiin ja niitä hallinnoitiin (puheenjohtajavaltiona toimivan) jäsenvaltion vastuulla. Neuvosto ei rahoita eikä hallinnoi niitä. Kuten neuvosto oli jo todennut, tämä kävi selvästi ilmi näiltä verkkosivustoilta löytyvistä vastuuvapauslausekkeista.

Oikeusasiamies oli todennut sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan, ettei hän ollut tietoinen mistään säännöstä tai periaatteesta, joka voisi estää neuvostoa keskustelemasta tai sopimasta näiden verkkosivustojen virallisista näkökohdista. Tämä ei voi olla oikeudellinen huomautus, koska se kumoaisi unionin oikeuden perusperiaatteen. EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan "kukin toimielin toimii sille tällä sopimuksella annetun toimivallan rajoissa". Ei ollut olemassa sääntöä, jonka nojalla neuvosto voisi toimia tietyn jäsenvaltion soveltamien kielijärjestelyjen mukaisesti. Oikeusasiamieskään ei ollut havainnut mitään. Neuvoston työjärjestykseen ei todellakaan sisältynyt tällaisia sääntöjä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että se, että näitä verkkosivustoja kutsuttiin puheenjohtajavaltion verkkosivustoiksi, ei asettanut niitä millään tavoin neuvoston valvontaan. Verkkosivustoja ei ylläpitänyt puheenjohtajavaltio vaan EY:n perustamissopimuksen 203 artiklan mukaisesti puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio. Neuvostolla ei ollut oikeusperustaa, jonka nojalla se olisi voinut vaatia jäsenvaltioita soveltamaan tiettyä kielijärjestelyä.

Neuvosto totesi lopuksi, ettei se näin ollen voinut tarkastella oikeusasiamiehen ehdotusta sovintoratkaisuksi eikä ottaa kantaa asiasisältöön, joka ei kuulunut sen toimivaltaan.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa.

Oikeusasiamiehen arviointi

Oikeusasiamies päätteli neuvoston lausunnon ja kantelijan sitä koskevien huomautusten perusteella, että sovintoratkaisuun ei voitu päästä.

PÄÄTÖS

1 Alkuhuomautukset

1.1 Käsiteltävänä oleva kantelu on jatkoa aiemmalle kantelulle (asia 3634/2004/WP), jonka oikeusasiamies oli hylännyt sillä perusteella, että neuvostoon ei ollut aiemmin otettu asianmukaisesti yhteyttä. Asiassa 3634/2004/WP oli kolme kysymystä: 1) puheenjohtajavaltion Internet-esittelyissä käytettävien kielten valinta, 2) tapa, jolla Alankomaiden ja Luxemburgin viranomaisille esitetyt pyynnöt oli käsitelty, ja 3) se, että Alankomaiden viranomaiset olivat käyttäneet englantia joissakin vastauksissaan. Tämän jälkeen kantelija (saksan kieltä puolustava yhdistys) kirjoitti neuvostolle. Vastauksessaan neuvosto käsitteli ainoastaan puheenjohtajiston Internet-esitysten kielen valintaa. Kantelija uusi tämän jälkeen oikeusasiamiehelle tekemänsä kantelun ja korosti syitä, joiden vuoksi se katsoi, että puheenjohtajavaltion verkkosivustoja olisi tarjottava myös saksan kielellä.

1.2 Oikeusasiamies oletti näin ollen, että uusi kantelu koski vain puheenjohtajiston internet-esitysten kielen valintaa. Kantelija, jolle ilmoitettiin oikeusasiamiehen aloittaman tutkimuksen laajuudesta, ei esittänyt vastalauseita.

1.3 Neuvosto katsoi lausunnossaan, että kantelu saattaa koskea myös sen omaa verkkosivustoa, ja esitti joitakin huomautuksia asiasta.

1.4 Kantelija vastusti huomautuksissaan neuvoston väitettä, jonka mukaan sen oma verkkosivusto oli kokonaisuudessaan saatavilla saksaksi, ja pyysi oikeusasiamiestä varmistamaan, että kyseisen verkkosivuston osalta saksan kieltä kohdellaan samalla tavalla kuin englantia ja ranskaa. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle myös haluavansa pitää kantelunsa kokonaisuudessaan voimassa. Koska kantelija viittasi asiaan 3634/2004/WP tässä yhteydessä, vaikutti siltä, että kantelija halusi oikeusasiamiehen tarkastelevan myös niitä kahta kysymystä, jotka oli tuotu esiin kyseisessä kantelussa mutta joita ei ollut sisällytetty tämän tutkimuksen piiriin.

1.5 Oikeusasiamies katsoi sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan (ks. kohta 2.4 jäljempänä), että tämän tutkimuksen soveltamisalaa ei olisi suositeltavaa laajentaa kattamaan kantelijan uusia väitteitä, koska se väistämättä viivästyttäisi kantelijalle tärkeimmäksi katsotun asian (eli puheenjohtajavaltion verkkosivustojen kielten valinnan) tutkimista. Tämän vuoksi hän katsoi, että näitä muita kysymyksiä ei pitäisi käsitellä tässä tutkimuksessa. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että se oli luonnollisesti edelleen vapaa tekemään oikeusasiamiehelle uuden kantelun näistä asioista. Kantelija ei vastustanut oikeusasiamiehen lähestymistapaa.

2 Puheenjohtajavaltion verkkosivustojen kielivalikoima

2.1 Kantelija väittää, että se, että neuvosto ei ole varmistanut, että puheenjohtajavaltion Internet-esittelyt ovat saatavilla myös saksaksi, on hallinnollinen epäkohta. Se väittää, että neuvoston olisi huolehdittava siitä, että puheenjohtajavaltion internetesittelyt ovat vastedes saatavilla myös saksan kielellä.

2.2 Lausunnossaan neuvosto katsoi lähinnä, että riippumatta siitä, pitäisikö puheenjohtajavaltion verkkosivustolla antaa saksankielistä tietoa (joka neuvoston mukaan kuuluu jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja käytäntöihin, joista asianomaiset kansalliset toimielimet päättävät), neuvostolla ei voi olla hallinnollista epäkohtaa, koska se ei ole vastuussa puheenjohtajavaltion verkkosivustosta.

2.3 Lausunnosta esittämissään huomautuksissa kantelija korosti, että puheenjohtajavaltio on osa neuvostoa ja että neuvoston on näin ollen vastattava ensin mainitusta. Kantelija lisäsi, että se uhmasi kaikkia kohtuullisia näkökohtia, joiden mukaan neuvoston ei pitäisi pystyä esittämään esimerkiksi pyyntöä tai suositusta omalle puheenjohtajavaltiolleen.

2.4 Oikeusasiamies esitti 20. lokakuuta 2005 neuvostolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi ja pyysi neuvostoa harkitsemaan kantelijan pyyntöä, että puheenjohtajavaltion Internet-esittelyt julkaistaisiin myös saksan kielellä.

2.5 Neuvosto totesi vastauksessaan, että se voi syyllistyä hallinnolliseen epäkohtaan vain, jos se soveltaa voimassa olevaa EU:n sääntöä väärin. Neuvosto katsoo, että näin ei ollut, koska se ei ollut vastuussa väitetystä tilanteesta. Neuvosto vaati, että puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion ylläpitämät verkkosivustot perustetaan, rahoitetaan ja niitä hallinnoidaan kyseisen jäsenvaltion vastuulla. Neuvosto ei rahoita eikä hallinnoi niitä. Neuvosto pani merkille, että oikeusasiamies oli ilmoittanut, ettei hän ollut tietoinen mistään säännöstä tai periaatteesta, joka voisi estää neuvostoa keskustelemasta tai sopimasta näiden verkkosivustojen virallisista näkökohdista. Neuvoston mielestä tämä ei kuitenkaan voi olla oikeudellinen huomautus, koska se kumoaisi EU:n lainsäädännön perusperiaatteen. EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan "kukin toimielin toimii sille tällä sopimuksella annetun toimivallan rajoissa". Neuvosto totesi, ettei ollut olemassa sääntöä, jonka nojalla se voisi toimia tietyn jäsenvaltion soveltamien kielijärjestelyjen mukaisesti.

2.6 Kantelija pitäytyi huomautuksissaan kantelussaan.

2.7 Oikeusasiamies katsoo, että käsiteltävän asian osapuolten huomautusten perusteella on tarpeen käsitellä kolmea eri kysymystä: 1) olosuhteita, joissa hallinnollinen epäkohta voidaan todeta, 2) voidaanko neuvoston katsoa olevan vastuussa puheenjohtajavaltionsa ylläpitämistä verkkosivustoista ja 3) onko näitä verkkosivustoja koskevien kielten valinta hyvän hallinnon periaatteiden mukaista.

2.8 Ensimmäisen kysymyksen osalta oikeusasiamies toteaa, että neuvosto väittää, että hallinnollinen epäkohta voidaan todeta vain, jos se on soveltanut voimassa olevaa sääntöä väärin. Tämä tulkinta on kuitenkin liian suppea, eikä siinä oteta huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa tarkoitettua hallinnollisen epäkohdan käsitettä. Oikeusasiamies katsoo, että hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti (4). Euroopan parlamentti on hyväksynyt tämän määritelmän (5). Toisin kuin neuvosto olettaa, hallinnollista epäkohtaa ei näin ollen voida havaita ainoastaan tapauksissa, joissa sääntöä on rikottu.

2.9 Toisesta kysymyksestä on todettava, että EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että "kukin jäsenvaltio toimii vuorollaan puheenjohtajana neuvostossa kuuden kuukauden ajan neuvoston yksimielisesti päättämässä järjestyksessä". Kuten neuvosto aivan oikein totesi lausunnossaan oikeusasiamiehen ehdotuksesta sovintoratkaisuksi, tämä ei tarkoita sitä, että jäsenvaltiosta sellaisenaan tulisi osa neuvostoa. Kun jäsenvaltio toimii puheenjohtajavaltiona, tämä tarkoittaa, että kyseisellä jäsenvaltiolla on rajoitetun ajan neuvoston puheenjohtajuus. Tässä mielessä puheenjohtajavaltio on kuitenkin selvästi osa neuvostoa. Oikeusasiamies toteaa, että neuvosto itse totesi kantelijalle 4. maaliskuuta 2005 lähettämässään kirjeessä, että oli kiistatonta, että puheenjohtajavaltio oli toiminnallisesti osa neuvostoa.

2.10 Oikeusasiamies katsoo, että koska puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa, siihen olisi sovellettava samoja velvoitteita kuin neuvostoon, ellei ole erityisiä syitä, joiden vuoksi näitä velvoitteita ei pitäisi soveltaa puheenjohtajavaltioon.

2.11 On selvää, että tämä päätelmä pätee vain siltä osin kuin asianomainen jäsenvaltio toimii neuvoston puheenjohtajana. Kuten neuvosto aivan oikein totesi lausunnossaan oikeusasiamiehen ehdotuksesta sovintoratkaisuksi, se, että puheenjohtajavaltiona toimiva jäsenvaltio järjestää kulttuuritoimintaa puheenjohtajakautensa aikana, ei mahdollista sitä, että tätä toimintaa pidettäisiin neuvoston toimintana. Tällaiset toimet ovat itse asiassa edelleen jäsenvaltion vastuulla.

2.12 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että toisenlainen päätelmä on perusteltu puheenjohtajavaltion ylläpitämien verkkosivustojen osalta.

2.13 Neuvosto katsoo, että kysymys siitä, mitä kieliä puheenjohtajavaltion verkkosivustoilla olisi käytettävä, määräytyy puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Neuvoston mukaan puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa näillä verkkosivuilla julkaistuista tiedoista.

2.14 On selvää, että jäsenvaltiot voivat vapaasti perustaa mitä tahansa verkkosivustoja, ellei kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti asetetuista rajoituksista muuta johdu. On kuitenkin huomattava, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat verkkosivustot on selvästi merkitty ja niiden on tarkoitus toimia puheenjohtajavaltion verkkosivustoina. Näillä verkkosivustoilla on tietoa puheenjohtajavaltion työstä yhteisön lainsäädännössä sille osoitetussa ominaisuudessa. Oikeusasiamiehen mielestä näitä verkkosivustoja ei näin ollen voida pitää "kansallisina" verkkosivustoina, jotka eivät kuulu yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan. Tämä pitää paikkansa erityisesti siksi, että neuvosto itse pitää puheenjohtajavaltion työtä tärkeänä. Neuvosto antaa omalla verkkosivustollaan (http://www.consilium.europa.eu) seuraavan lausuman otsikon "Puheenjohtajavaltion verkkosivustot" alla: "Neuvoston puheenjohtajavaltiolla on keskeinen rooli toimielimen työn organisoinnissa, erityisesti lainsäädäntö- ja poliittisen päätöksentekoprosessin liikkeellepanevana voimana. Sen on järjestettävä ja johdettava kaikkia kokouksia ja tehtävä kompromisseja, joilla voidaan ratkaista ongelmia.”

2.15 Se, että kyseisen jäsenvaltion viranomaiset ylläpitävät näitä verkkosivustoja ja että ne sisältävät nimenomaisia viittauksia tähän, ei vaikuta edellä esitettyyn päätelmään. Koska EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään, että yksittäiset jäsenvaltiot hoitavat vuorostaan puheenjohtajuutta, on luonnollista, että puheenjohtajuutta hoitavan jäsenvaltion viranomaiset ylläpitävät puheenjohtajuuskauden verkkosivustoja. Oikeusasiamies ei myöskään pidä merkityksellisenä sitä, että asianomainen jäsenvaltio näyttää vastaavan näille verkkosivustoille aiheutuvista kustannuksista. Tämä seikka ei osoittaisi, että kyseistä toimintaa ei voitaisi pitää neuvoston jäsenenä toimivan puheenjohtajavaltion toimintana. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että yksittäisten jäsenvaltioiden olisi välttämättä vastattava näistä kustannuksista. Koska puheenjohtajavaltio on toiminnallisesti osa neuvostoa, ei vaikuta poissuljetulta väittää, että asianomaisten verkkosivustojen kustannukset voitaisiin kirjata yhteisön talousarvioon.

2.16 Neuvoston pääargumentti näyttää olevan se, että sen mielestä sillä ei ole toimivaltaa määrätä puheenjohtajavaltiona toimivaa jäsenvaltiota järjestämään verkkosivustojaan tietyllä tavalla eikä se näin ollen ole vastuussa näistä verkkosivustoista. Lausunnossaan oikeusasiamiehen ehdotuksesta sovintoratkaisuksi neuvosto jopa väitti, että päinvastainen näkemys kumoaisi EU:n oikeuden perusperiaatteen, nimittäin EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan "kukin toimielin toimii sille tällä sopimuksella annetun toimivallan rajoissa".

2.17 Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut tästä väitteestä. Jos jäsenvaltio tarjoaa verkkosivuston puheenjohtajavaltion ominaisuudessa, se toimii osana neuvostoa. Koska tässä kantelussa esitetty kysymys koskee siis neuvoston ja sen puheenjohtajavaltion eli saman neuvoston osan välistä suhdetta, oikeusasiamies ei näe, miten hänen omaksumansa kanta voisi olla ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa ilmaistun periaatteen kanssa. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion tehtävänä on päättää sisällöstä, jonka se haluaa antaa tällaisella verkkosivustolla. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole tietoinen mistään säännöstä tai periaatteesta, joka voisi estää neuvostoa keskustelemasta ja sopimasta näiden Internet-esitysten virallisista näkökohdista, jotta näin tarjotut tiedot olisivat mahdollisimman laajalti saatavilla, esimerkiksi keskustelemalla ja määrittämällä, mitä kieliä näillä verkkosivustoilla olisi käytettävä. Koska EY:n perustamissopimuksen 203 artiklassa määrätään kiertävästä puheenjohtajuudesta (kaikista jäsenvaltioista), tällaiset muodolliset näkökohdat eivät koskisi ainoastaan tiettyä jäsenvaltiota, vaan niillä olisi merkitystä kaikille jäsenvaltioille.

2.18 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo edelleen, että neuvoston voidaan periaatteessa katsoa olevan vastuussa puheenjohtajavaltionsa ylläpitämistä verkkosivustoista.

2.19 Kolmannen edellä mainitun kysymyksen osalta on huomattava, että oikeusasiamies on jo käsitellyt kysymystä yhteisön toimielinten ja elinten julkaisemien tietojen kielivalinnasta.

2.20 Oikeusasiamies korosti 14. kesäkuuta 2000 asiassa 939/99/ME (6) tekemässään päätöksessä, että on olennaisen tärkeää, että yhteisön toimielinten ulkopuolisille henkilöille suunnatut asiakirjat ovat saatavilla mahdollisimman monella kielellä. Yksi tärkeimmistä keinoista tarjota yleisölle tietoa nykyaikana on internet. Oikeusasiamiehen mielestä on siksi erityisen tärkeää varmistaa, että yhteisön toimielinten ja elinten perustamat julkiset verkkosivustot ovat kansalaisten saatavilla mahdollisimman monella kielellä.

2.21 Lausunnossaan neuvosto totesi, että puheenjohtajavaltion verkkosivuilla ei pyritä korvaamaan kaikilla yhteisön kielillä saatavilla olevaa neuvoston verkkosivustoa eikä asiakirjarekisteriä vaan täydentämään niitä. Vaikuttaa siltä, että neuvosto halusi näin ollen esittää, että kantelijan esille ottamaa aineellista kysymystä ei ollut tarpeen tarkastella.

2.22 Käytyään joillakin asiaankuuluvilla verkkosivustoilla oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väite, jonka mukaan nämä verkkosivustot eivät ainoastaan täydennä neuvoston verkkosivustoa vaan menevät paljon sen sisältöä pidemmälle, ei vaikuta perusteettomalta. Neuvosto itse totesi lausunnossaan, että näillä verkkosivustoilla annetaan käytännön tietoa puheenjohtajakauden kunkin puolivuotiskauden aikana toteutettavista toimista, kuten epävirallisista kokouksista, kulttuuritapahtumista ja muista puheenjohtajavaltion toimista ja aloitteista. Tällaisia tietoja ei välttämättä ole saatavilla neuvoston omalla verkkosivustolla. Vaikka puheenjohtajavaltion verkkosivustoilla annettaisiin vain lisätietoja, nämä tiedot olisivat kuitenkin yleisön kannalta kiinnostavia, minkä vuoksi ne olisi asetettava saataville mahdollisimman laajasti ja hyvin.

Kun otetaan huomioon puheenjohtajavaltion roolin merkitys, vaikuttaa entistäkin tärkeämmältä varmistaa, että sen verkkosivuilla julkaistut tiedot ovat mahdollisimman monen kansalaisen saatavilla. On syytä korostaa jälleen kerran, että käsiteltävä asia ei koske näiden verkkosivustojen sisältöä, toisin sanoen kysymystä siitä, mitä tietoja puheenjohtajavaltio antaa, vaan näiden tietojen esittämistä, toisin sanoen kysymystä siitä, olisiko tiedot asetettava saataville tietyillä kielillä.

2.23 Asiassa 1146/2001/IP (7) 10. syyskuuta 2002 tekemässään päätöksessä oikeusasiamies katsoi, että EU:n toimielinten ja elinten olisi mahdollisuuksien mukaan annettava kansalaisille tietoa heidän omalla kielellään. Oikeusasiamies lisäsi kuitenkin, ettei hän ollut tietoinen mistään säännöstä tai periaatteesta, joka kieltäisi heitä julkaisemasta tietoja verkkosivustoillaan vähemmän kuin kaikilla virallisilla kielillä. Erityisesti kun otetaan huomioon, että EU:n virallisten kielten määrä on nyt noussut 20:een, voi todellakin olla oikeutettuja syitä rajoittaa niiden kielten määrää, joilla puheenjohtajavaltion tarjoamia verkkosivustoja tarjotaan yleisölle.

2.24 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että jotta puheenjohtajavaltion verkkosivustojen esityskielten määrää voitaisiin rajoittaa, käytettävien kielten valinnan on perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin näkökohtiin. On huomattava, että asiassa C-361/01 P, Kik vastaan SMHV, antamassaan tuomiossa (joka koski sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston menettelyissä käytettäviä kieliä) yhteisöjen tuomioistuin huomautti, että vaikka asiaa koskevassa asetuksessa kohdeltiin yhteisön virallisia kieliä eri tavalla, neuvoston päätös "rajoittaa kielet Euroopan yhteisössä yleisimmin tunnettuihin kieliin on asianmukainen ja oikeasuhteinen".(8) Kantelija on esittänyt painavia perusteluja vahvistaakseen näkemyksensä, jonka mukaan saksasta on tullut vuoden 2004 laajentumisen jälkeen EU:n toiseksi yleisin kieli. Kantelijan mielestä puheenjohtajavaltion verkkosivustot olisi sen vuoksi asetettava saataville myös saksaksi. Näiden perustelujen perusteella oikeusasiamies katsoo, että puheenjohtajavaltion verkkosivustojen kielivalintaa olisi todellakin harkittava uudelleen.

2.25 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että neuvosto on toistaiseksi pidättäytynyt ottamasta kantaa kantelijan väitteiden asiasisältöön.

2.26 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätyy siihen tulokseen, että se, että neuvosto ei ole käsitellyt kantelijan pyyntöä, jonka mukaan puheenjohtajavaltion verkkosivustoja olisi tarjottava myös saksan kielellä, on hallinnollinen epäkohta.

3 Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää neuvostolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Neuvoston olisi tarkasteltava kantelijan pyyntöä, jonka mukaan puheenjohtajavaltioiden Internet-esittelyt olisi asetettava saataville myös saksan kielellä.

Neuvostolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvosto antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2006. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 14. maaliskuuta 2006

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) EYVL L 145, s. 43.

(3) Kantelija liitti mukaan luettelon näistä asiakirjoista.

(4) Ks. vuosikertomus 1997, s. 22.

(5) Ks. vuosikertomus 1998, s. 17.

(6) Saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(7) Saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(8) Asia C-361/01 P, Kik v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, Kok. 2003, s. I-8283, 94 kohta.