(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Kantelija työskentelee Euroopan komission kansallisena asiantuntijana. Vuonna 2004 hänet kutsuttiin todistajaksi saksalaiseen tuomioistuimeen. Hänen pyyntönsä yhden päivän erityislomasta tätä tarkoitusta varten hylättiin 14. lokakuuta 2004 sillä perusteella, että voimassa olevissa säännöissä ei säädetty tällaisesta mahdollisuudesta kansallisille asiantuntijoille. Kantelija teki 15. marraskuuta 2004 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä 'henkilöstösäännöt', 90 artiklan 2 kohdan mukaisen sisäisen valituksen tästä päätöksestä. Kantelija väitti tässä kantelussa, että todistajiksi kutsuttujen henkilöiden oli noudatettava tätä määräystä. Kantelija väitti lisäksi, että velvollisuus esiintyä todistajana tuomioistuimessa ei riipu asianomaisen henkilön asemasta komissiossa. Hän lisäsi, että todistajanlausunnon antaminen ei ollut nautinto ja että sen vuoksi ei ollut asianmukaista velvoittaa kansallisia asiantuntijoita käyttämään vuosilomaoikeudestaan otettua päivää tähän tarkoitukseen.

Kantelijan mukaan komissio jätti valituksen tutkimatta sillä perusteella, että kansallisilla asiantuntijoilla ei ole oikeutta käyttää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä.

Henkilöstösääntöjen liitteessä V olevassa 6 artiklassa säädetään, että virkamiehille voidaan hakemuksesta myöntää vuosiloman lisäksi erityislomaa.

Virkamiehille ja muulle henkilöstölle voidaan lomaa koskevien täytäntöönpanosäännösten käyttöön ottamisesta 28 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen K(2004) 1587 liitteessä olevan II.b.3 kohdan mukaan myöntää yhden työpäivän erityisloma, jos heidät kutsutaan todistamaan asiassa, joka ei koske heitä suoraan ja henkilökohtaisesti. Kansallisille asiantuntijoille ei kuitenkaan myönnetä erityislomaa tällaisissa tapauksissa.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että kieltäytyminen myöntämästä kansallisille asiantuntijoille erityislomaa, kun heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimeen, oli syrjintää. Hän väitti, että yksi päivä olisi hyvitettävä hänen lomatililleen vuodelta 2004 ja että voimassa olevia sääntöjä olisi muutettava siten, että niissä säädetään erityislomasta kansallisille asiantuntijoille samalla tavalla kuin virkamiehille tapauksissa, joissa heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimessa.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Virkamiehiin sovellettiin henkilöstösääntöjä, kun taas kansallisiin asiantuntijoihin sovellettiin yksinomaan heidän asemastaan 27 päivänä helmikuuta 2004 tehtyä komission päätöstä (2), jäljempänä '27 päivänä helmikuuta 2004 tehty komission päätös'. Näihin kahteen henkilöstöryhmään sovellettiin näin ollen erilaisia sääntöjä.

Komissio ei myöskään ollut kansallisten asiantuntijoiden työnantaja. Helmikuun 27 päivänä 2004 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kansallinen asiantuntija on ollut työnantajansa palveluksessa koko tilapäisen siirron ajan, ja työnantajat ovat maksaneet hänelle edelleen palkkaa.

Näin ollen komission ja kansallisten asiantuntijoiden välillä ei ollut lakisääteistä yhteyttä tai muuta työsuhdetta, vaikka kansalliset asiantuntijat olivat olennaisista käytännön syistä riippuvaisia komissiosta tiettyjen oikeuksiensa osalta, erityisesti loman osalta. Komissio oli kuitenkin myöntänyt kansallisille asiantuntijoille tietyn määrän tavanomaisia lomapäiviä ja erityislomapäiviä. Tämän lisäksi komissio voi kansallisen asiantuntijan työnantajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä myöntää tapauskohtaisesti enintään kahden päivän erityisloman 12 kuukauden aikana 27 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kantelija oli käyttänyt tätä mahdollisuutta 14. huhtikuuta ja 10. joulukuuta 2004.

Komissio kuitenkin lisäsi 22 päivänä maaliskuuta 2005 27 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohtaan seuraavan 3 kohdan:

"Kansallisen asiantuntijan yksikönpäällikkö voi kansallisen asiantuntijan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä myöntää lisäerityislomaa yhteisymmärryksessä kyseisen pääosaston henkilöresursseista vastaavan yksikönpäällikön kanssa, jos tämä palkallinen erityisloma on komission edun mukainen. Henkilöstön ja hallinnon pääosastolle ilmoitetaan asiasta."

Komissio noudatti täysin 27 päivänä helmikuuta 2004 tekemäänsä päätöstä tässä asiassa. Koska kansallinen asiantuntija ei ole kansallisen asiantuntijan työnantaja, sillä ei ollut velvollisuutta muuttaa tätä päätöstä siten, että se myöntäisi tilapäisen loman, jotta kansallinen asiantuntija voisi esiintyä todistajana tuomioistuimessa.

Komissio on jo myöntänyt kansallisille asiantuntijoille lukuisia lomamahdollisuuksia, joita voitaisiin käyttää tilapäisen siirron aikana mahdollisesti syntyvien tarpeiden kattamiseen.

Koska edellä mainittu 27 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen muutos, jossa säädettiin mahdollisuudesta myöntää lisälomaa, oli kuitenkin äskettäin hyväksytty, komissio oli valmis myöntämään kantelijalle lisälomaa vuodeksi 2005. Tämä tarjous tehtiin yksinomaan asian ratkaisemiseksi, ja sen perusteena oli se, että kantelija oli pyytänyt lupaa täyttääkseen hänelle kansalaisena asetetun velvollisuuden. Sitä ei ollut pidettävä ennakkotapauksena kansallisten asiantuntijoiden lomaoikeuksien käsittelyn tai sen harkintavallan osalta, joka sen yksiköillä oli tässä asiassa.

Kantelijoiden huomautukset

Huomautuksissaan kantelija tunnusti komission tarjouksen myöntää hänelle ylimääräinen lomapäivä. Hän katsoi kuitenkin, että komissio ei ollut perustellut virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden epätasa-arvoista kohtelua kyseisellä alalla.

Kantelija väitti, että mahdollisuus myöntää kansalliselle asiantuntijalle kahden päivän erityisloma hänen työnantajansa asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä ei ollut merkityksellinen tässä yhteydessä, vaan se oli perusteltu niiden kansallisten asiantuntijoiden aseman vuoksi, jotka pysyivät työnantajiensa palveluksessa ja saivat edelleen palkkaa heiltä. Hän katsoi lisäksi, että 27.2.2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan uusi alakohta ei todennäköisesti edistäisi vastaavien tulevien tapausten ratkaisemista, koska siinä edellytettiin, että loman myöntäminen on komission edun mukaista, ja koska käsiteltävänä oleva asia herätti epäilyjä siitä, oliko komissiolla todellista intressiä siihen, että kansalliset asiantuntijat täyttäisivät kansalaisvelvollisuutensa.

Kantelija korosti myös, että komissio ja yksin komissio päättivät loman myöntämisestä kansallisille asiantuntijoille. Hänen mukaansa ei ollut mitään syytä, joka olisi oikeuttanut sen, että komissio kohteli kansallisia asiantuntijoita eri tavalla kuin omia virkamiehiään siltä osin kuin oli kyse niiden velvollisuuksien täyttämisestä, joita kansallisille asiantuntijoille asetettiin kansalaisina.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Tutkittuaan huolellisesti lausunnon ja huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan väitteeseen ja hänen toiseen väitteeseensä.

Ehdotus sovintoratkaisuksi

Oikeusasiamiehen ohjesäännön (4) 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi.

Tämän vuoksi oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi:

Komissio voisi harkita nykyisten sääntöjen muuttamista tai selkeyttämistä sen varmistamiseksi, että lähetetyille kansallisille asiantuntijoille voidaan myöntää erityislomaa samoin edellytyksin kuin virkamiehille tapauksissa, joissa heidän on esiinnyttävä todistajina tuomioistuimessa.

Ehdotus perustui seuraaviin alustaviin päätelmiin:

Komission esillä olevassa asiassa omaksuma kanta ei ollut täysin selvä. Vaikutti kuitenkin siltä, että komissio esitti kaksi pääasiallista väitettä. Ensinnäkin komissio näytti viittaavan siihen, että se katsoi, että mahdollinen erilainen kohtelu selittyi virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden objektiivisilla eroilla, joten se ei ollut syrjintää. Toiseksi komissio näytti esittävän, ettei virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välillä ollut minkäänlaista epäyhdenvertaista kohtelua, kun otetaan huomioon, että sellaisen erityissäännöksen puuttuminen, joka mahdollistaisi erityisloman tapauksissa, joissa kansallisten asiantuntijoiden on esiinnyttävä todistajina tuomioistuimessa, korvattiin mahdollisuudella saada erityislomaa muissa kohdissa.

Ensimmäisen väitteen osalta komissio ei kuitenkaan ollut esittänyt tyydyttävää selitystä sille, miksi virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden väliset erot voisivat oikeuttaa sen kohtelemaan näitä kahta henkilöstöryhmää eri tavalla päättäessään erityislomaa koskevista hakemuksista tulla kuulluksi tuomioistuimessa. Komission toisesta väitteestä on todettava, että 27.2.2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annettu mahdollisuus ei vaikuttanut riittävältä sen toteamiseksi, että virkamiehiä ja kansallisia asiantuntijoita kohdeltiin asiallisesti yhdenvertaisesti. Direktiivin 14 artiklan 4 kohdan toisella alakohdalla voi olla merkitystä tässä yhteydessä vain, jos komissio on valmis hyväksymään sen, että erityisluvan myöntäminen kansallisille asiantuntijoille tapauksissa, joissa heidän on esiinnyttävä todistajina tuomioistuimessa, on komission edun mukaista. Oli kuitenkin kaikkea muuta kuin selvää, että näin todella oli. Vaikka komission huomautukset olisi ymmärrettävä siten, että komissio hyväksyisi sen, että 14 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa voidaan käyttää kantelijan tapauksen kaltaisissa tapauksissa, oikeudellisen selkeyden varmistaminen edellyttäisi, että komissio ilmaisee tämän näkemyksen riittävän täsmällisesti.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli alustavasti, että hallinnollinen epäkohta voi olla se, että komissio ei ole kohdellut virkamiehiä ja kansallisia asiantuntijoita samalla tavalla, kun on kyse pyynnöistä saada erityislupa esiintyä todistajina tuomioistuimessa, tai vaihtoehtoisesti se, että komissio ei ole selventänyt, että se tulkitsee voimassa olevia sääntöjä välttääkseen virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden epätasa-arvoisen kohtelun tällä alalla.

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Vaikka virkamiehen asema poikkesi oikeudelliselta kannalta kansallisten asiantuntijoiden asemasta ja vaikka komissio ei ollut kansallisten asiantuntijoiden työnantaja, se oli aina katsonut, että kansallisiin asiantuntijoihin sovellettavia sääntöjä ei voitu pitää syrjivinä. Loman osalta ja jotta vältettäisiin kaikenlainen syrjintä kansallisten asiantuntijoiden välillä sekä kansallisten asiantuntijoiden ja virkamiesten (joilla oli enemmän erityislomapäiviä) välillä, komissio oli päättänyt myöntää 2,5 työpäivän loman kutakin kokonaista palveluskuukautta kohti eli yhteensä 30 päivää vuodessa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että virkamiehellä oli oikeus lomaan, jonka pituus oli kaksi päivää kuukaudessa eli 24 päivää vuodessa.

Kun komission 27 päivänä helmikuuta 2004 tekemää päätöstä viimeksi tarkistettiin, komission tarkoituksena oli lisäksi jälleen saada aikaan tasapuolinen tilanne,

- yhdenmukaistettiin niiden päivien lukumäärä, joilta kansallisille asiantuntijoille myönnettiin lomaa lapsen syntymän vuoksi, virkamiehille myönnettyjen lomapäivien lukumäärän kanssa (joka oli nostettu kahdesta kymmeneen, kun henkilöstösääntöjä muutettiin vuonna 2004);

myönsi kansallisille asiantuntijoille uuden kahden päivän loman, jos he muuttavat töihin; ja

- lisäsi mahdollisuuden myöntää kansallisille asiantuntijoille uusi ylimääräinen erityisloma, jos tämä palkallinen erityisloma on komission edun mukaista.

Tavanomaisen 30 päivän loman lisäksi kansallisilla asiantuntijoilla on nyt yhdeksän erilaista erityislomaa ja 27.2.2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan 1 ja 2 alakohdassa mainitut kaksi lisälomamahdollisuutta.

Edellä esitetyn perusteella komissio halusi korostaa, että virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välillä ei ole epäyhdenvertaista kohtelua erityisloman osalta, kun on kyse kutsusta esiintyä todistajana tuomioistuimessa, siltä osin kuin tällaisen erityisloman puuttuminen kansallisilta asiantuntijoilta kompensoidaan suuremmalla määrällä tavanomaisia lomapäiviä.

Syrjivänä ei voida pitää sitä, että kansalliset asiantuntijat ohjataan jäsenvaltioihin asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamiseksi ja että heille samalla annetaan mahdollisuus olla poissa työstä, kun heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimessa, erityisesti nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa, joissa todistajanlausunto ei liittynyt kansallisten asiantuntijoiden toimintaan heidän komennuksensa aikana komissiossa.

Komissio totesi lopuksi, että se katsoi toimineensa täysin kansallisiin asiantuntijoihin sovellettavien sääntöjensä mukaisesti. Se lisäsi, että se oli jo myöntänyt kantelijalle ylimääräisen lomapäivän vuodeksi 2005 ja että tämä oli tehty yksinomaan ratkaisun löytämiseksi käsiteltävään asiaan.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa. Hän mainitsi myös, että ylimääräistä lomapäivää ei ollut vielä hyvitetty hänen lomatililleen.

Oikeusasiamiehen arviointi

Oikeusasiamies päätteli komission lausunnon ja kantelijan siitä esittämien huomautusten perusteella, että sovintoratkaisuun ei voitu päästä.

PÄÄTÖS

1 Väitetty syrjintä kansallisten asiantuntijoiden erityisloman osalta

1.1 Kantelija työskentelee Euroopan komission kansallisena asiantuntijana. Vuonna 2004 hänet kutsuttiin todistajaksi saksalaiseen tuomioistuimeen. Komissio hylkäsi 14 päivänä lokakuuta 2004 hänen pyyntönsä yhden päivän erityislomasta tätä tarkoitusta varten sillä perusteella, että voimassa olevissa säännöissä ei säädetty tästä mahdollisuudesta.

1.2 Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että kieltäytyminen myöntämästä kansallisille asiantuntijoille erityislomaa, kun heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimeen, oli syrjintää, koska erityisloma voitiin myöntää virkamiehille vastaavissa olosuhteissa. Hän väitti, että yksi päivä olisi hyvitettävä hänen lomatililleen vuodelta 2004 ja että voimassa olevia sääntöjä olisi muutettava siten, että niissä säädetään erityislomasta kansallisille asiantuntijoille samalla tavalla kuin virkamiehille tapauksissa, joissa heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimessa.

1.3 Lausunnossaan komissio korosti, että vaikka virkamiehiin sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, jäljempänä "henkilöstösäännöt", kansallisiin asiantuntijoihin sovelletaan yksinomaan heidän asemastaan 27 päivänä helmikuuta 2004 tehtyä komission päätöstä (5), jäljempänä "27 päivänä helmikuuta 2004 tehty komission päätös". Komissio huomautti lisäksi, että kansallisten asiantuntijoiden työnantaja ei ollut se, joka pysyi työnantajiensa palveluksessa koko tilapäisen siirron ajan ja jonka työnantajat maksoivat edelleen. Komission mukaan komission ja kansallisten asiantuntijoiden välillä ei näin ollen ollut lakisääteistä yhteyttä tai muuta työsuhdetta, vaikka nämä kansalliset asiantuntijat olivat olennaisista käytännön syistä riippuvaisia komissiosta tiettyjen oikeuksiensa osalta, erityisesti loman osalta. Komissio lisäsi, että se oli kuitenkin myöntänyt kansallisille asiantuntijoille tietyn määrän tavanomaisia lomapäiviä ja erityislomapäiviä. Tämän lisäksi komissio voi kansallisen asiantuntijan työnantajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä myöntää tapauskohtaisesti enintään kahden päivän pituisen erityisloman 12 kuukauden aikana 27 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Komissio huomautti lisäksi, että 27 päivänä helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohtaan oli äskettäin lisätty seuraava 6 alakohta:

"Kansallisen asiantuntijan yksikönpäällikkö voi kansallisen asiantuntijan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä myöntää lisäerityislomaa yhteisymmärryksessä kyseisen pääosaston henkilöresursseista vastaavan yksikönpäällikön kanssa, jos tämä palkallinen erityisloma on komission edun mukainen. Henkilöstön ja hallinnon pääosastolle ilmoitetaan asiasta."

Komissio totesi, että se oli tässä tapauksessa noudattanut täysin 27.2.2004 tekemäänsä päätöstä ja että se oli jo myöntänyt kansallisille asiantuntijoille lukuisia lomamahdollisuuksia, joita voitiin käyttää tilapäisen siirron aikana mahdollisesti ilmenevien tarpeiden kattamiseen.

Se lisäsi kuitenkin, että koska 27 päivänä helmikuuta 2004 tehtyyn komission päätökseen äskettäin tehdyssä muutoksessa säädettiin mahdollisuudesta myöntää lisälomapäiviä, se oli valmis myöntämään kantelijalle lisälomapäivän vuodeksi 2005. Komissio korosti, että tämä tarjous tehtiin yksinomaan asian ratkaisemiseksi ja että sen perusteena oli se, että kantelija oli pyytänyt lupaa täyttääkseen hänelle kansalaisena asetetun velvollisuuden. Se lisäsi, että sitä ei voida pitää ennakkotapauksena kansallisten asiantuntijoiden lomaoikeuksien käsittelyn eikä sen yksiköiden tässä asiassa käyttämän harkintavallan osalta.

1.4 Tätä lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa.

1.5 Tutkittuaan komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies totesi, että komissio oli tarjoutunut myöntämään kantelijalle lisälomaa. Komissio oli kuitenkin lisännyt, että tämä tarjous tehtiin asian ratkaisemiseksi. Koska kantelija oli komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan tehnyt selväksi, että komissio ei ollut vastannut tyydyttävästi hänen kantelunsa yleisempään näkökohtaan, oikeusasiamies päätteli, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ollut tähän mennessä päästy sovintoratkaisuun. Näin ollen oli tarpeen käsitellä aineellisesti kantelijan tapausta eli väitettyä virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välistä syrjintää erityisloman myöntämisen osalta.

1.6 Oikeusasiamies esitti 6. syyskuuta 2005 komissiolle sovintoratkaisuehdotuksen, jossa hän kehotti komissiota harkitsemaan voimassa olevien sääntöjen muuttamista tai selkeyttämistä sen varmistamiseksi, että kansallisille asiantuntijoille voidaan myöntää erityislomaa samoin edellytyksin kuin virkamiehille tapauksissa, joissa heidän on esiinnyttävä todistajina tuomioistuimessa.

1.7 Tähän ehdotukseen antamassaan vastauksessa komissio totesi, että kansallisille asiantuntijoille myönnettiin 2,5 työpäivän loma kutakin kokonaista palveluskuukautta kohti eli yhteensä 30 päivää vuodessa, kun taas virkamiehellä oli oikeus vain kahden päivän lomaan kuukaudessa eli 24 päivän lomaan vuodessa. Komissio totesi lisäksi, että kun sen 27 päivänä helmikuuta 2004 tekemää päätöstä viimeksi tarkistettiin, se oli 1) yhdenmukaistanut niiden päivien lukumäärän, joilta kansallisille asiantuntijoille myönnettiin lomaa lapsen syntymän vuoksi, niiden päivien lukumäärän kanssa, joilta virkamiehille myönnettiin lomaa, 2) myöntänyt kansallisille asiantuntijoille uuden kahden päivän loman siinä tapauksessa, että he muuttivat kotimaahansa työsuhteen alkaessa, ja 3) lisännyt mahdollisuuden myöntää kansallisille asiantuntijoille uusi ylimääräinen erityisloma, jos tämä palkallinen erityisloma oli komission edun mukaista. Tavanomaisen 30 päivän loman lisäksi kansallisilla asiantuntijoilla on nyt yhdeksän erilaista erityislomaa ja 27.2.2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan 1 ja 2 alakohdassa mainitut kaksi lisälomamahdollisuutta. Näiden seikkojen perusteella komissio korosti, että virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välillä ei ollut epäyhdenvertaista kohtelua siltä osin kuin on kyse erityislomasta, kun on kyse kutsusta esiintyä todistajana tuomioistuimessa, siltä osin kuin tällaisen erityisloman puuttuminen kansallisilta asiantuntijoilta korvattiin suuremmalla määrällä tavanomaisia lomapäiviä. Komissio lisäsi, että syrjivänä ei voida pitää sitä, että kansalliset asiantuntijat ohjataan jäsenvaltioihin asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamiseksi ja että heille samalla annetaan mahdollisuus olla poissa työstä, kun heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimessa, erityisesti nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa, joissa todistajanlausunto ei liity kansallisten asiantuntijoiden toimintaan heidän komennuksensa aikana komissiossa.

Komissio katsoi toimineensa täysin kansallisiin asiantuntijoihin sovellettavien sääntöjensä mukaisesti. Se lisäsi, että se oli jo myöntänyt kantelijalle ylimääräisen lomapäivän vuodeksi 2005 ja että tämä oli tehty yksinomaan ratkaisun löytämiseksi käsiteltävässä asiassa.

1.8 Tätä lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa. . Hän mainitsi myös, että ylimääräistä lomapäivää ei ollut vielä hyvitetty hänen lomatililleen.

1.9 Oikeusasiamies toteaa, että lomaa koskevien täytäntöönpanosäännösten käyttöönotosta 28. huhtikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen K(2004) 1587 liitteestä (kantelijan toimittamat otteet) ilmenee, että komission virkamiehille ja muulle henkilöstölle voidaan myöntää yhden työpäivän erityisloma, jos heidät kutsutaan todistamaan asiassa, joka ei koske heitä suoraan ja henkilökohtaisesti. Asiaa koskevassa tekstissä todetaan kuitenkin, että tällaisissa tapauksissa kansallisia asiantuntijoita varten ei ole erityislomaa koskevia säännöksiä. Tämän säännöksen perusteella vaikuttaa siis siltä, että yhtäältä virkamiehiä (ja muuta henkilöstöä) ja toisaalta kansallisia asiantuntijoita kohdellaan eri tavoin.

1.10 Kantelusta antamassaan lausunnossa komissio korosti virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välisiä eroja. Nämä huomautukset näyttivät viittaavan siihen, että komissio katsoi, että mahdollinen epäyhdenvertainen kohtelu selittyi virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden objektiivisilla eroilla, joten se ei ollut syrjintää. Oikeusasiamies myöntää, että virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välillä on merkittäviä eroja. On kuitenkin todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole vertailtava näiden komission henkilöstöryhmien asemaa yleisesti vaan niiden asemaa konkreettisessa tilanteessa, jossa komission henkilöstön jäsenet ovat silloin, kun tuomioistuin kutsuu heidät todistajiksi asiassa, joka ei koske heitä suoraan tai henkilökohtaisesti. Komissio ei kiistä sitä, että henkilö, jonka on tällaisessa tilanteessa annettava todistajanlausunto, täyttää velvollisuutensa, joka hänellä on kansalaisena. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ymmärrä, miten sillä, että henkilö on virkamies tai kansallinen asiantuntija, voisi olla merkitystä tässä yhteydessä. Velvollisuus noudattaa tuomioistuimen esittämää pyyntöä tulla kuulluksi todistajana perustuu velvollisuuteen, joka asianomaisella henkilöllä on kansalaisena, eikä hänen asemaansa virkamiehenä tai kansallisena asiantuntijana. Oikeusasiamiehen mielestä ei ole osoitettu, miten virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden asemaerot voisivat antaa komissiolle oikeuden kohdella näitä kahta henkilöstöryhmää eri tavalla päätettäessä erityislomaa koskevista hakemuksista todistajana tuomioistuimessa.

Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei näytä pitävän kiinni näistä perusteluista vastauksessaan sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseensa. Komissio korostaa kuitenkin tässä vastauksessaan jälleen, että se ei ole kansallisten asiantuntijoiden työnantaja vaan että kansalliset asiantuntijat työskentelevät edelleen niiden kansallisten viranomaisten palveluksessa, jotka lähettävät heidät tilapäisesti komission palvelukseen. Näin ollen on syytä muistuttaa, että komissio ei kiistä sitä, että kansallisten asiantuntijoiden lomaa koskevat päätökset tehdään itse eikä kansallisten viranomaisten toimesta. Sillä, että komissio ei ole kansallisten asiantuntijoiden työnantaja, ei näin ollen ole merkitystä tässä yhteydessä.

1.11 Kantelua koskevassa lausunnossaan komissio näytti tukeutuvan siihen, että voimassa olevissa säännöissä annetaan kansallisille asiantuntijoille uusia mahdollisuuksia myöntää erityislomaa, jota voitaisiin käyttää tilapäisen siirron aikana mahdollisesti ilmenevien tarpeiden kattamiseen. Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio viittasi myös virkamiesten ja virkamiesten välisiin eroihin tavanomaisissa lomissa. Komissio näyttää näin ollen esittävän, että virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden välillä ei ole minkäänlaista epäyhdenvertaista kohtelua, kun otetaan huomioon, että sellaisen erityissäännöksen puuttuminen, joka mahdollistaisi erityisloman tapauksissa, joissa kansallisten asiantuntijoiden on esiinnyttävä todistajina tuomioistuimessa, korvataan sillä, että kansalliset asiantuntijat saavat tavanomaista enemmän lomaa kuin virkamiehet, ja mahdollisuudella saada erityislomaa muissa kohdissa.

1.12 Tämän väitteen käsittelemiseksi oikeusasiamies pitää asianmukaisena tehdä ero tavanomaisen loman ja erityisloman välillä.

1.13 Tavanomaisen loman osalta on totta, että kansalliset asiantuntijat saavat 30 työpäivän vuosiloman, kun taas virkamiesten perusoikeuksiin kuuluu vain 24 työpäivän loma. On kuitenkin otettava huomioon, että henkilöstösäännöissä ja lomaa koskevien täytäntöönpanosäännösten käyttöön ottamisesta 28 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä K(2004) 1587 säädetään, että komission virkamiehet voivat saada lisälomapäiviä ikänsä (enintään kuusi päivää) ja ura-alueensa (enintään kolme päivää) perusteella ja että matka-aika (enintään kuusi päivää) lisätään sen mukaan, mikä on asemapaikan ja näiden virkamiesten lähtöpaikkakunnan välinen etäisyys. Kansallisen asiantuntijan osalta 27. helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että oikeutta 30 työpäivän vuosilomaan "pidetään tyhjentävänä. Tämä tarkoittaa, että vaikka kansallisten asiantuntijoiden tavanomainen loma on joka tapauksessa 30 työpäivää vuodessa, virkamiehet saavat vähintään 24 päivää, johon lisätään edellä mainittu määrä lisäpäiviä. Kansallisten asiantuntijoiden lomaoikeuksien (30 päivää) ja virkamiesten peruslomaoikeuksien (24 päivää) vertailu vaikuttaa näin ollen epäasianmukaiselta. Joka tapauksessa komissio ei ole selittänyt, miten tällainen kansallisten asiantuntijoiden ja virkamiesten välinen ero, joka koskee oikeutta tavanomaiseen lomaan, voisi oikeuttaa erityislomaa koskevan erilaisen kohtelun. Oikeusasiamiehen mielestä on hyödyllistä huomata, että komissio mainitsee itse, että se on äskettäin mukauttanut kansallisille asiantuntijoille lapsen syntymän vuoksi myönnettyjen (erityis)lomapäivien lukumäärän virkamiehille myönnettyjen lomapäivien lukumäärään. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että jopa komission oman näkemyksen mukaan kansalliset asiantuntijat ja virkamiehet ovat vertailukelpoisia ainakin tietyntyyppisten erityisvapaiden osalta.

1.14 Erityisloman osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio viittaa tässä yhteydessä 27. helmikuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohtaan.

1.15 Tämän säännöksen ensimmäisessä alakohdassa säädetään mahdollisuudesta myöntää kansallisille asiantuntijoille enintään kaksi erityislomapäivää 12 kuukauden aikana. Koska tässä säännöksessä ei täsmennetä syitä, joiden perusteella tällainen erityisloma voidaan myöntää, ei vaikuta olevan poissuljettua, että tähän säännökseen voidaan vedota tapauksissa, joissa kansallisen asiantuntijan on esiinnyttävä todistajana tuomioistuimessa. On kuitenkin huomattava, että mainittua säännöstä sovelletaan vain silloin, kun kansallisen asiantuntijan työnantaja esittää asianmukaisesti täsmennetyn pyynnön, kun taas virkamiehet voivat itse hakea komissiolta erityislomaa vastaavissa olosuhteissa. On myös huomattava, että kyseisessä säännöksessä säädetään enintään kahden päivän erityislomasta 12 kuukautta kohti, kun taas virkamiehiin sovellettavia sääntöjä voitaisiin tulkita siten, että yhden päivän erityisloma voidaan myöntää aina, kun virkamiehen on annettava todistajanlausunto tuomioistuimessa. Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio ei kiistänyt sitä, että tämä tulkinta oli mahdollinen. Oikeusasiamiehen mukaan 27.2.2004 tehdyn komission päätöksen 14 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annettu mahdollisuus ei näin ollen riitä perusteeksi päätelmälle, jonka mukaan virkamiehiä ja kansallisia asiantuntijoita kohdellaan asiallisesti yhdenvertaisesti.

1.16 Komission 27 päivänä helmikuuta 2004 tekemän päätöksen 14 artiklan 4 kohdan toinen alakohta, joka lisättiin tähän säännökseen vuonna 2005, ei sisällä tällaista rajoitusta. On kuitenkin huomattava, että tätä säännöstä sovelletaan vain, jos kansallisen asiantuntijan pyytämä erityisloma on "komission edun mukaista". Merkityksellisellä säännöksellä voisi siten olla merkitystä tässä yhteydessä vain, jos komissio olisi valmis hyväksymään sen, että erityisluvan myöntäminen kansallisille asiantuntijoille tapauksissa, joissa heidät kutsutaan todistamaan tuomioistuimessa, on komission edun mukaista. On kuitenkin kaikkea muuta kuin selvää, että näin todella on. Oikeusasiamies totesi sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan, että komission kantelua koskevassa lausunnossaan esittämiä huomautuksia voidaan tulkita myös päinvastaisessa merkityksessä. Vastauksessaan tähän ehdotukseen komissio ei kuitenkaan selventänyt, katsoiko se, että erityisluvan myöntäminen kansallisille asiantuntijoille, joiden on oltava todistajina tuomioistuimessa, on tai voi olla "komission edun mukaista". Vaikka komission huomautukset olisi ymmärrettävä siten, että komissio hyväksyisi sen, että 14 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa voidaan käyttää kantelijan tapauksen kaltaisissa tapauksissa, oikeudellisen selkeyden varmistaminen edellyttäisi, että tämä näkemys ilmaistaan riittävän täsmällisesti asiaa koskevissa säännöissä. Oikeusasiamiehen mukaan tämä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi muuttamalla 27. helmikuuta 2004 tehtyä komission päätöstä kansallisista asiantuntijoista tai 28. huhtikuuta 2004 tehtyä päätöstä, jolla otetaan käyttöön lomaa koskevat täytäntöönpanosäännökset. On huomattava, että jälkimmäisen päätöksen asiaa koskevassa jaksossa todetaan edelleen, että "erityislomasta ei ole säädetty" kansallisten asiantuntijoiden osalta tapauksissa, joissa heitä pyydetään antamaan todistajanlausunto tuomioistuimessa.

1.17 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että hallinnollisena epäkohtana on pidettävä sitä, että komissio ei ole kohdellut virkamiehiä ja kansallisia asiantuntijoita samalla tavalla, kun on kyse pyynnöistä saada erityislupa esiintyä todistajina tuomioistuimessa, tai vaihtoehtoisesti sitä, että komissio ei ole selventänyt, että se tulkitsee voimassa olevia sääntöjä siten, että vältetään virkamiesten ja kansallisten asiantuntijoiden epäyhdenvertainen kohtelu tällä alalla.

1.18 Oikeusasiamies katsoo, että mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi on hyödyllistä lisätä, että hän on täysin tietoinen siitä, että komissiolla on harkintavaltaa sen suhteen, myöntääkö se erityisluvan virkamiehelle, jonka on esiinnyttävä todistajana tuomioistuimessa. Edellä mainittu hallinnollista epäkohtaa koskeva päätelmä koskee näin ollen sitä, että kansallisilla asiantuntijoilla ei ole vastaavaa harkintavaltaa myöntää erityislomaa (tai sitä, että komissio ei ole selventänyt, että tällainen vastaava harkintavalta on olemassa tällaisissa olosuhteissa tehtävien erityislomaa koskevien pyyntöjen osalta). Oikeusasiamies pitää myös hyödyllisenä muistuttaa, että tämä tutkimus koskee vain tapauksia, joissa virkamiehiä tai kansallisia asiantuntijoita pyydetään todistamaan tapauksissa, joissa asia ei koske heitä suoraan tai henkilökohtaisesti. Kuten 28.4.2004 tehdyssä komission päätöksessä selitetään, tällainen erityisloma voidaan näin ollen myöntää vain, jos kantaja ei ole osallisena asiassa eli jos hän ei ole tutkinnan kohteena, koska kansallinen asiantuntija on joko siviilikanteen nostanut asianosainen tai vastapuolena tällaisessa tapauksessa.

2 Päätelmät

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Komission olisi muutettava tai selkeytettävä nykyisiä sääntöjä sen varmistamiseksi, että lähetetyille kansallisille asiantuntijoille voidaan myöntää erityislomaa samoin edellytyksin kuin virkamiehille tapauksissa, joissa heidän on esiinnyttävä todistajina tuomioistuimessa, ja sovellettava näitä sääntöjä kantelijan tapaukseen.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2006. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 2. helmikuuta 2006

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) Komission päätös K(2004) 577, tehty 27 päivänä helmikuuta 2004, kansallisten asiantuntijoiden tilapäistä siirtoa komission palvelukseen koskevista säännöistä 30 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyn päätöksen K(2002) 1559, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 2003 tehdyllä päätöksellä K(2003) 406, muuttamisesta.

(3) Komission päätös K(2005) 872, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2005.

(4) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(5) Komission päätös K(2004) 577, tehty 27 päivänä helmikuuta 2004, kansallisten asiantuntijoiden tilapäistä siirtoa komission palvelukseen koskevista säännöistä 30 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyn päätöksen K(2002) 1559, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 2003 tehdyllä päätöksellä K(2003) 406, muuttamisesta.

(6) Komission päätös K(2005) 872, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2005.