(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Kantelija, joka on neuvoston virkamies, teki 8. kesäkuuta 2004 kantelun nro 1777/2004/ELB. Kantelussa käsiteltiin EPSOn järjestämiä avoimia kilpailuja koskevaa sähköistä haku- ja tietojärjestelmää. Kantelijan mukaan vain hakijat, joilla on pääsy internetiin kotona tai jotka asuvat alueilla, joilla julkinen pääsy internetiin on mahdollista, voivat hakea näihin kilpailuihin. Koska internetin levinneisyysaste on joissakin jäsenvaltioissa alhainen (joissakin jäsenvaltioissa alle 15 prosentilla väestöstä on pääsy internetiin) ja koska internetiin pääsy on maaseudulla vaikeaa, kantelija piti menettelyä syrjivänä. Lisäksi hakijoiden on tarkistettava asiakirjansa Internetistä saadakseen tietoa tenttien päivämäärästä, kellonajasta ja paikasta sekä niiden tuloksista. Hän totesi, että avoimen kilpailun EPSO/A/11/03 hakijoista 72 prosenttia oli poissa. Kantelija piti tätä epäoikeudenmukaisena, koska hakijat ovat vastuussa EPSOn aiemmin antamien tietojen hankkimisesta.

Kantelija ymmärsi, että sähköiset hakemukset oli helpompi käsitellä, mutta hän katsoi, että tämän pitäisi olla vain vaihtoehto muille mahdollisuuksille. Hän katsoi, että tämän menettelyn käytöllä voisi olla kielteinen vaikutus kaikkiin EU:n toimielimiin, koska EPSO järjesti avoimia kilpailuja kaikille toimielimille ja koska se kasvatti kansalaisten ja toimielinten välistä kuilua. Kantelija väitti, että EPSOn olisi poistettava velvollisuus tehdä hakemus verkossa ja lähetettävä suoraan hakijoille tietoja, kuten kokeiden päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä tulokset.

Koska kantelija ei näyttänyt ottaneen yhteyttä EPSOon asian tiimoilta, kantelua ei otettu käsiteltäväksi.

Kantelija teki tämän kantelun 28. lokakuuta 2004. Hän liitti kanteluun 5. joulukuuta 2003 pidetyn EPSOn johtokunnan kokouksen pöytäkirjan ja 20. lokakuuta 2003 pidetyn COPARCOn (komission paritaire-kommuuni) kokouksen pöytäkirjan, joihin hän osallistui ja joissa kyseenalaistettiin velvollisuus tehdä hakemus verkossa. Hän kiinnitti huomiota myös henkilöstön edustajien 20. lokakuuta 2003 pidetyssä kokouksessa ilmaisemaan huoleen sähköisestä rekisteröintijärjestelmästä. Kantelun kohteen perusteella oikeusasiamies katsoi, että kantelua oli edeltänyt asianmukainen hallinnollinen menettely.

Kantelija totesi, että sähköisestä menettelystä oli nopeasti tullut tosiasia. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran ylimääräisten toimihenkilöiden palkkaamiseen laajentumisen yhteydessä (2002-2003). Kun otetaan huomioon tämän palvelukseenoton kiireellisyys ja poikkeuksellinen luonne, menettelyn käyttö oli todennäköisesti jossain määrin perusteltua. Myöhemmin sitä käytettiin uusien jäsenvaltioiden kilpailuissa. Myös tässä tapauksessa kiireellisyys ja menettelyn laajuus olisivat voineet vaikuttaa päätökseen käyttää sähköistä palvelukseenottomenettelyä. Myöhemmin se kuitenkin yleistettiin ja sitä sovellettiin kaikkiin avoimiin kilpailuihin. Kantelijan tietojen mukaan tämän menettelyn vaikutusten arvioimiseksi ei ole tehty tutkimusta. Hän lisäsi, että seurauksena näytti olevan osallistujien määrän jyrkkä väheneminen. Hänen mukaansa tämä vahvisti viisaiden miesten komitean päätelmän, jonka mukaan avointen kilpailujen tavoitteena näytti olevan hakijoiden määrän jyrkkä vähentäminen eikä tarvittavien taitojen valinta.

EPSOn johtaja ilmoitti 5. joulukuuta 2003 pidetyssä EPSOn johtokunnan kokouksessa, että hakijoiden viestintävälineiden ja EPSOn hallinnointivälineiden vuoksi ei ollut tarkoitus luopua sähköisen hakemuksen periaatteesta. Kantelija väitti, että EPSO ei ollut edes suoraan yhteydessä hakijoihin, mutta hakijoiden oli etsittävä tietoa EPSOn verkkosivustolta.

Hän liitti mukaan tilastoja (2) internetyhteyksistä EU:ssa, jotka osoittavat, että vain 40 prosentilla EU:n kotitalouksista oli pääsy internetiin kesäkuussa 2002 ja että jäsenvaltioiden välillä oli suuria eroja: 51,8 prosenttia Ruotsissa, 44,9 prosenttia Tanskassa, 18,4 prosenttia Espanjassa ja 13,2 prosenttia Kreikassa.

Kantelija toivoi, että oikeusasiamies tarkastelisi asiaa paitsi oikeudellisesta ja teknisestä myös eettisestä näkökulmasta (velvollisuus ottaa huomioon ehdokkaiden edut).

Yhteenvetona , kantelija väitti, että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on haettava sähköisesti osallistumista kilpailuun, oli syrjivä, koska internetin käyttö on eri jäsenvaltioissa erilaista, ja että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on tarkistettava asiakirja-aineistonsa verkossa saadakseen tietoja, on kohtuuton, koska hakijat ovat yksin vastuussa asiakirja-aineistonsa seurannasta, kun taas EPSO tekee päätökset. Hän vaati, että EPSOn olisi lähetettävä suoraan hakijoille olennaiset tiedot, kuten kokeiden päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä tulokset.

KYSYMYS

Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston lausunto

EPSOn lausunto voidaan tiivistää seuraavasti.

Komission uudistamista koskevassa valkoisessa kirjassa (3) todetaan, että yhtenä toimena, joka on toteutettava avoimuuden lisäämiseksi ehdokkaiden kannalta, on internetin käytön lisääminen, mukaan lukien online-sovellusten käyttöönotto. Tämän vuoksi EPSO otti vuonna 2003 käyttöön sähköisen rekisteröitymisen ja yhteydenpidon hakijoihin. Se oli merkittävä edistysaskel kilpailun hallinnassa, saavutettavuuden parantamisessa, viestinnän nopeuttamisessa ja reaaliaikaisten tilastojen tuottamisessa vastaanotettujen hakemusten määrästä. Tämä oli myös helpottanut parempaa suunnittelua ja kilpailun hallintaa.

a) Sähköinen hakujärjestelmä ja sen vaikutus hakemusten määrään

Väitteistä, joiden mukaan sähköinen järjestelmä mahdollisesti sulki hakijat pois kilpailuista, on todettava, että niiden hakijoiden määrä, jotka hakivat kilpailuihin, joissa tätä menetelmää käytettiin, oli täysin päinvastainen. Alla olevassa taulukossa esitetään hakemusten määrä samankaltaisissa kilpailuissa ennen tätä järjestelmää ja sen jälkeen.

Kilpailu

Hakemusten määrä

Kilpailu

Hakemusten määrä