(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Taustaa

Kantelija, saksalainen konsultti, teki 2. lokakuuta 2003 Euroopan komissiolle hakemuksen vastauksena Leonardo da Vinci -ohjelman puitteissa vuosina 2003–2004 esitettyyn ehdotuspyyntöön. Ehdotuspyynnössä vahvistettujen sääntöjen mukaan hankkeet oli jätettävä 3. lokakuuta 2003 mennessä.

Asiaa koskevat säännöt on vahvistettu yhteisön ammatillista koulutusta koskevan Leonardo da Vinci -toimintaohjelman toisesta vaiheesta 26.4.1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/382/EY (EYVL L 146, s. 33). Menettelyn C mukaisesti jätettyjen ehdotusten (kuten kantelijan) osalta asiaa koskevissa säännöissä säädetään kaksivaiheisesta valintamenettelystä eli i) alustavien ehdotusten valinnasta ja ii) täydellisten ehdotusten valinnasta sekä hallintokomitean (Leonardo da Vinci -komitea) osallistumisesta.

Näissä säännöissä kuvataan tarvittavat toimenpiteet seuraavasti:

"i) Ehdotuspyynnössä määriteltyjen sääntöjen mukaan hankkeiden toteuttajien on toimitettava alustavat ehdotukset komissiolle. (...)

ii) Komissio arvioi kaikki alustavat ehdotukset ja valitsee [Leonardo da Vinci -komitean] lausunnon saatuaan. (...)

iii) Ainoastaan menestyksekkäiden hankkeiden toteuttajia pyydetään toimittamaan komissiolle täydellinen ehdotus. (...)

iv) Komissio tekee riippumattomien asiantuntijoiden avustuksella rajat ylittävän arvioinnin saaduista ehdotuksista ja laatii luettelon hankkeista. (...)

v) Päätöksen 7 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti komissio pyytää [Leonardo da Vinci -komitealta] lausunnon tästä luettelosta.

vi) Komissio laatii lopullisen luettelon valituista ehdotuksista ja ilmoittaa siitä [Leonardo da Vinci -komitealle]. (...)

vii) (...)

viii) Alustavat ehdotukset on valittava kolmen kuukauden kuluessa ehdotuspyynnössä määritellyn ehdotusten jättämiselle asetetun määräajan päättymisestä. vaiheiden iii–vi käsittely ei saisi kestää yli viittä kuukautta."

Komissio ilmoitti kantelijalle 22. joulukuuta 2003, että hänen hankettaan ei voitu valita, koska hän ei ollut noudattanut ehdotusten jättämiselle asetettua määräaikaa.

Kantelija katsoi noudattaneensa tätä määräaikaa, koska hän oli lähettänyt ehdotuksensa kirjattuna kirjeenä 2. lokakuuta 2003.

Kantelija otti yhteyttä komissioon puhelimitse 29 päivänä joulukuuta 2003. Samana päivänä lähetetyssä kirjeessä hän pyysi komissiota vahvistamaan 5.1.2004 mennessä, että hänen hankkeensa oli esitetty ajoissa, ja muussa tapauksessa hän kääntyisi tuomioistuinten puoleen saadakseen apua. Kirjeessään komissiolle kantelija teki myös kanteluja (Dienstaufsichtsbeschwerden) hankkeestaan vastaavasta henkilöstä ja komission asiasta vastaavan yksikön päälliköstä.

Kantelu 33/2004/GG

Kantelija toimitti samana päivänä jäljennöksen 29. joulukuuta 2003 päivätystä kirjeestään komissiolle oikeusasiamiehelle. Saatekirjeessään hän pyysi oikeusasiamiestä tutkimaan asiaa. Tämän vuoksi oikeusasiamies kirjasi tämän kirjeen kanteluksi (kantelu 33/2004/GG).

Koska kantelijan kirje komissiolle oli lähetetty samana päivänä kuin kirje oikeusasiamiehelle, oli selvää, ettei komissiolla ollut vielä riittävästi aikaa tutkia asiaa. Kantelu hylättiin näin ollen oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdan nojalla 13. tammikuuta 2004.

Valitus 221/2004/GG

Kantelija kirjoitti 15. tammikuuta 2004 ilmoittaakseen oikeusasiamiehelle haluavansa uusia kantelunsa. Sen vuoksi tämä kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi (kantelu 221/2004/GG). Kantelija ei esittänyt mitään väitteitä, vaan pyysi vain oikeusasiamiestä tutkimaan asiaa. Vaikutti kuitenkin siltä, että hän katsoi, että komissio ei ollut käsitellyt hänen hakemustaan asianmukaisesti.

Komissio myönsi lausunnossaan tehneensä virheen. Komission mukaan kantelijan lähettämän kirjekuoren lähempi tarkastelu oli osoittanut, että 2.10.2003 päivätty postileima oli tuskin luettavissa. Komissio huomautti, että virheen korjaamiseksi se oli valinnut kantelijan hanketta koskevan alustavan ehdotuksen täydellisen ehdotuksen esittämistä varten. Kantelijalle oli alun perin annettu 1 päivään maaliskuuta 2004 asti aikaa toimittaa tämä täydellinen ehdotus. Kun kantelija oli huomauttanut, että hänellä olisi näin vähemmän aikaa täydellisen ehdotuksen esittämiseen kuin muilla hankkeen toteuttajilla, komissio hyväksyi sen, että hänelle olisi annettava yhtä monta päivää täydellisen ehdotuksensa valmisteluun kuin kaikille muillekin ehdokkaille.

Komissio toimitti lausuntonsa yhteydessä jäljennöksen 28.1.2004 päivätystä sisäisestä muistiosta, jossa se selitti käsiteltävässä asiassa ehdotettua lähestymistapaa.

Tätä lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija korosti, että hän ei ollut saanut yhtä paljon tietoja kuin muut hakijat, koska komissio ei ollut toimittanut mitään tietoja siitä, miten komission mielestä alustavassa ehdotuksessa esitettyä hanketta voitaisiin parantaa täydellisessä ehdotuksessa, minkä komissio oli tehnyt kaikkien muiden hakijoiden osalta. Kantelijan mukaan tämä oli vakava haitta, jonka hän ottaisi huomioon lopullisessa arvioinnissaan sen jälkeen, kun hakumenettely oli päättynyt, ja päättäessään, tarvitaanko hänen oikeuksiensa puolustamiseksi lisätoimia. Kantelija huomautti myös, että komissio ei ollut vastannut hänen kanteluihinsa ("Dienstaufsichtsbeschwerden"), jotka koskivat hänen hankkeestaan vastaavaa henkilöä ja komission asiasta vastaavan yksikön päällikköä.

Oikeusasiamies katsoi, että komission vastaamatta jättäminen Dienstaufsichtsbeschwerdeniin vaikutti johtuvan komission väärinkäsityksestä. Ottaen huomioon oikeusasiamiehen rakentavan ja nopean lähestymistavan käsiteltävänä olevaan asiaan oikeusasiamies katsoi, että tätä kysymystä ei ollut tarpeen käsitellä tässä tutkimuksessa. Kantelijalle ilmoitettiin kuitenkin mahdollisuudesta tehdä uusi kantelu tästä asiasta, jos komissio vastoin odotuksia jättää asian käsittelemättä.

Asiakysymyksen osalta oikeusasiamies katsoi, että komissio oli toiminut nopeasti ja rakentavasti korjatakseen tapahtuneen virheen. Oikeusasiamies totesi kantelijan väittäneen, että toisin kuin komissio oli todennut, hän ei ollut saanut yhtä paljon tietoja kuin muut hakijat. Oikeusasiamies katsoi, että kantelija oli näin ollen esittänyt uuden lisäväitteen. Oikeusasiamiehen mielestä tätä uutta väitettä ei ollut asianmukaista käsitellä hänen kantelua 221/2004/GG koskevassa tutkimuksessaan ainakaan kahdesta syystä. Ensinnäkään kantelija ei näyttänyt ottaneen tätä kysymystä esille komissiossa ennen sen toimittamista oikeusasiamiehelle. Komissiolla ei siis ollut vielä mahdollisuutta tutkia asiaa. Toiseksi kantelija saattoi vapaasti tehdä oikeusasiamiehelle uuden kantelun, jos komission väitetyn tietojen antamatta jättämisen pitäisi vaikuttaa kielteisesti komission päätökseen hänen täydellisestä ehdotuksestaan. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että (edellyttäen, että edellä mainittu ehto täyttyy) hallinnollista epäkohtaa ei enää esiintynyt komission toteuttamien toimien jälkeen. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn 5.5.2004.

Jatkokehitys

Komissio ilmoitti kantelijalle 21 päivänä kesäkuuta 2004, ettei hänen ehdotustaan ollut valittu.

Kantelija vastusti tätä päätöstä 26 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Tässä kirjeessä hän arvosteli sitä, että henkilöt, joita vastaan hän oli tehnyt kantelun ("Dienstaufsichtsbeschwerden"), olivat hänen toistuvien pyyntöjensä vastaisesti osallistuneet hänen ehdotuksensa arviointiin. Kantelija väitti lisäksi, että hänen ehdotuksensa hylkääminen oli ollut mielivaltaista, koska ehdotuksen arvioineilla henkilöillä ei näyttänyt olevan tarvittavaa asiantuntemusta. Hän pyysi myös oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon ja huomautti, että hän vaatisi vahingonkorvausta, koska hänen ehdotuksensa hylättiin sen jälkeen, kun hänellä oli ollut oikeus tutustua tähän asiakirja-aineistoon.

Kantelija totesi lisäksi, että jos hänen alustava ehdotuksensa olisi käsitelty asianmukaisesti, hänen ei olisi tarvinnut toimittaa täydellistä ehdotusta, josta aiheutuisi suuria kustannuksia. Hän korosti lisäksi, että jos hänen alustavaa ehdotustaan olisi arvioitu myönteisesti, hän olisi saanut (kuten kaikki muutkin hakijat) tämän ensimmäisen arvioinnin tulokset, joiden avulla hän olisi voinut ottaa huomioon uudet ongelmat ehdotuksessaan, joka oli nyt saatettu hänen tietoonsa ensimmäistä kertaa. Kantelija totesi, että vahinko, joka oli aiheutunut tästä näkökohdasta komission käsitellessä hänen asiaansa, voitiin jo ilmaista täsmällisesti. Tämän vuoksi hän vaati 2 275 euron suuruista korvausta kustannuksista, jotka liittyivät hänen pyrkimyksiinsä saada komissio harkitsemaan hänen alustavaa ehdotustaan (30 työtuntia 75 euron tuntitaksalla ja 25 euron kiinteämääräisellä korvauksella faksien lähettämisestä ja puhelujen soittamisesta aiheutuvista kustannuksista) ja 8 752,60 euron suuruista korvausta (kuten kävi ilmi) turhasta vaivasta laatia ehdotus (20 työpäivää 409 euron päivätaksalla ja 7 prosentin kiinteämääräisellä korvauksella kustannuksista). Kokonaissumma oli näin ollen 11 027,60 euroa.

Kantelija huomautti 26 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään myös, että hän oli jo useaan otteeseen pyytänyt saada tutustua komission asiakirja-aineistoon, ja kehotti komissiota asettamaan kolmen päivän kuluessa sopivan päivämäärän asiakirja-aineiston tarkastukselle komission tiloissa Brysselissä.

Kantelija kirjoitti komissiolle 14 päivänä heinäkuuta 2004 muistuttaakseen, että hänen tutustumispyyntöään ei ollut vielä käsitelty. Näin ollen kantelija nimenomaisesti uudisti tämän pyynnön. Hän ilmoitti komissiolle myös haluavansa tehdä kantelun ("Dienstaufsichtsbeschwerden") henkilöstä, joka on vastuussa hänen asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstään, ja asiasta vastaavan komission yksikön johtajasta.

Komissio vastasi kantelijan 26 päivänä kesäkuuta 2004 päivättyyn kirjeeseen 19 päivänä heinäkuuta 2004. Vastauksessaan komissio huomautti, että kolme riippumatonta ulkopuolista asiantuntijaa oli arvioinut kantelijan koko ehdotuksen. Komissio katsoo, että menettely oli näin ollen ollut objektiivinen ja avoin ja että siinä oli noudatettu periaatetta, jonka mukaan kaikkia hakijoita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti. Komissio totesi, että kantelijan alustavan ehdotuksen tarkastelussa ilmennyt ongelma ei vaikuttanut tähän päätelmään. Se huomautti, että se oli tarkastellut uudelleen päätöstään jättää kantelijan kanne tutkimatta. Komissio totesi myös, että välttääkseen syrjinnän muihin hakijoihin nähden se oli kehottanut kantelijaa ottamaan yhteyttä yksiköihinsä keskustellakseen hänen hakemukseensa liittyvistä lisäkysymyksistä. Komissio korosti, että kantelija ei ollut käyttänyt tätä mahdollisuutta. Se totesi myös antaneensa kantelijalle lisäaikaa ehdotuksensa valmisteluun. Asiakirjoihin tutustumisen osalta komissio tulkitsi pyynnön siten, että siinä pyydettiin saada tutustua kantelijan ehdotuksen arviointeihin, jotka edellä mainitut asiantuntijat olivat laatineet. Pyyntö hylättiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan perusteella. Dienstaufsichtsbeschwerdenin osalta komissio selitti, ettei sillä ollut tiedossaan mitään oikeusperustaa tällaisille kanteluille yhteisön oikeudessa. Sen vuoksi se pyysi kantelijaa toimittamaan tarkempia tietoja tällaisten kantelujen perusteista.

Kantelija esitti 30. heinäkuuta 2004 komission pääsihteerille faksitse uudistetun pyynnön saada tutustua asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisiin asiakirjoihin.

Käsiteltävänä oleva väite

Kantelija teki myös 30. heinäkuuta 2004 oikeusasiamiehelle uuden kantelun, joka kirjattiin viitteellä 2437/2004/GG.

Kantelussaan kantelija ei esittänyt täsmällisiä väitteitä ja väitteitä. Vaikutti kuitenkin siltä, että kantelija halusi väittää tulleensa syrjityksi muihin hakijoihin verrattuna. Oli myös selvää, että hän katsoi, että komission olisi maksettava hänen 26 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään vaatimansa vahingonkorvaukset ja että sen olisi vastattava Dienstaufsichtsbeschwerdenille.

Siltä osin kuin on kyse komission väitteestä, jonka mukaan se oli kehottanut kantajaa keskustelemaan kaikista merkityksellisistä kysymyksistä ennen kuin tämä oli esittänyt ehdotuksensa, mutta että kantaja ei ollut käyttänyt tätä mahdollisuutta, kantelija väitti, ettei hänellä ollut tuolloin ollut mitään kysymyksiä hakemuksensa asiasisällöstä, koska hän ei ollut saanut komissiolta minkäänlaista alustavaa arviointia. Kantelija huomautti lisäksi, että komission vakiintuneena (ja järkevänä) käytäntönä oli olla aloittamatta tällaisia "keskusteluja sovellusten optimoimiseksi" meneillään olevan menettelyn aikana. Hän pyysi näin ollen oikeusasiamiestä tutkimaan, oliko komissio todellakin ryhtynyt tällaisiin keskusteluihin käsiteltävässä asiassa.

Näissä olosuhteissa oikeusasiamies ymmärsi kantelijan 1) väittävän, että häntä oli syrjitty muihin kantajiin verrattuna, 2) väittävän, että komission olisi maksettava hänen 26. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään esitetyt vahingonkorvaukset, ja 3) väittävän, että komission olisi vastattava Dienstaufsichtsbeschwerdenille. Sen vuoksi komissiota pyydettiin antamaan lausunto tästä väitteestä ja näistä väitteistä. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta.

Oikeusasiamies ilmoitti sekä kantelijalle että komissiolle, että kantelu ei näytä koskevan oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin.

Kantelijan 31 päivänä elokuuta 2004 päivätty faksi

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 31. elokuuta 2004 päivätyllä faksilla haluavansa valittaa myös siitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta hänelle oikeutta tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies toimitti 13. syyskuuta 2004 kopion tästä telekopiosta komissiolle ja pyysi siltä lausuntoa myös lisäväitteestä.

Kantelijan 12 päivänä syyskuuta 2004 päivätty faksi

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 12. syyskuuta 2004, että hän oli saanut 2. syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen, jossa komissio oli todennut, että määräaikaa kantelijan 30. heinäkuuta 2004 esittämään uudistettuun hakemukseen (joka oli komission mukaan kirjattu 12. elokuuta 2004) vastaamiseksi oli pidennettävä vielä 15 työpäivällä (23. syyskuuta 2004 asti), koska useat virkamiehet, joiden asiantuntemusta hakemuksen käsittely edellyttää, olivat lomalla. Kantelija katsoi, että komission tekemä päätös ei ollut oikea, koska komission ei pitäisi antaa pidentää hakemusten käsittelyaikaa lykkäämällä hakemusten rekisteröintiä ja koska komission ilmoittamaa syytä voitaisiin käyttää mahdollisten määräaikojen kiertämiseen. Hän ilmaisi myös epäilyksensä siitä, oliko komission kirje (jonka hän väitti saaneensa 11.9.2004) todella lähetetty 2.9.2004. Oikeusasiamies toimitti 4. lokakuuta 2004 komissiolle jäljennöksen kantelijan faksista.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio esitti lausunnossaan tapahtumien aikajärjestyksen. Tämän kuvauksen mukaan komission valintakomitea oli 16. lokakuuta 2003 pitämässään kokouksessa jättänyt kantelijan ehdotuksen tutkimatta, vaikka kantelijalle ilmoitettu kirje oli lähetetty 22. joulukuuta 2003. Tämän aikajärjestyksen mukaisesti komissio sai kantelijan 30 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyn faksin 6 päivänä elokuuta 2004.

Tämän lisäksi komissio esitti seuraavat huomautukset:

Leonardo da Vinci -ohjelmaan kuuluvien ehdotusten valinnassa oli kaksi vaihetta. Kantaja esitti ensin alustavan ehdotuksen, jonka komissio arvioi riippumattomien ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella. Arvioinnin tulosten perusteella hakijoita, joilla oli parhaat alustavat ehdotukset, pyydettiin toimittamaan täydellinen ehdotus.

Kantelijan alustava ehdotus oli alun perin hylätty, koska se näytti jätetyn määräajan jälkeen. Tämä päätös oli kumottu sen jälkeen, kun kantelija oli vastustanut sitä 29 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessään. Koska valitus kuitenkin vastaanotettiin sen jälkeen, kun arviointi oli jo saatu päätökseen, ulkopuoliset asiantuntijat eivät olleet arvioineet kantelijan alustavaa ehdotusta, toisin kuin muita alustavia ehdotuksia. Jotta kantelijalle ei aiheutuisi haittaa komission alkuperäisestä päätöksestä, häntä pyydettiin kuitenkin esittämään täydellinen ehdotus ja ottamaan yhteyttä komission yksiköihin kaikissa hänen ehdotustaan koskevissa kysymyksissä. Jotta kantelijaa ei syrjittäisi muihin hakijoihin nähden, hänelle oli lisäksi annettu enemmän aikaa täydellisen ehdotuksensa jättämiseen.

Todettiin, että valintalautakunnan lausunnon ja sen komission kirjeen, jossa kantelijalle ilmoitettiin hänen hakemuksensa tutkimatta jättämisestä, välillä oli kulunut tietty aika. Viivästys johtui siitä, että komission päätös alustavista ehdotuksista tehtiin menettelyn C puitteissa sen jälkeen, kun Leonardo da Vinci -komitea oli antanut lausuntonsa ja Euroopan parlamentin valvontaoikeuden käyttämiselle asetettu määräaika oli päättynyt.

Tämän vuoksi komissio oli ottanut käyttöön poikkeuksellisen menettelyn, jonka tarkoituksena oli antaa kantelijalle mahdollisuus esittää täydellinen ehdotus. Komissio myönsi, että lukukelvottomat postimerkit (kantelijan hakemuksessa) olivat aiheuttaneet sen erehdykseen tutkiessaan hakemuksen tutkittavaksi ottamista, ja se oli pyytänyt sitä anteeksi kantelijalta. Se oli kuitenkin katsonut, että tämä virhe oli korjattu hyväksymällä poikkeuksellisesti, että kantelija voi tehdä täydellisen ehdotuksen, kehottamalla kantelijaa ottamaan yhteyttä sen yksiköihin kaikissa alustavaa ehdotusta koskevissa kysymyksissä ja myöntämällä kantelijalle erityisen määräajan täydellisen ehdotuksen jättämiselle.

Kantelijalle ei ollut aiheutunut vahinkoa siitä, että hänen hakemuksensa oli alun perin jätetty tutkimatta. On huomattava, että komission yksiköt ja kantelija olivat vaihtaneet useita viestejä alustavan ehdotuksen toimittamisen ja täydellisen ehdotuksen toimittamisen välillä. Vaikutti kuitenkin siltä, että kantelija ei ollut esittänyt pyyntöjä, jotka koskivat ulkopuolisten asiantuntijoiden mahdollisia huomautuksia hänen alustavasta ehdotuksestaan tai mahdollisuuksista parantaa ehdotustaan tänä aikana.

Ulkopuolisten asiantuntijoiden esiehdotusten parantamiseksi antamien suositusten ja ehdotusten valinnan välillä ei myöskään ollut suoraa yhteyttä, koska esiehdotusten vaiheen ja ehdotusten vaiheen välinen onnistumisaste oli noin 50 prosenttia.

On myös huomattava, että yhteisön lainsäädännössä ei ole "oikeutta" tukeen. Komissio ei näin ollen maksanut tukea hakeneille korvauksia siitä ajasta, jonka he olivat käyttäneet ehdotustensa valmisteluun.

Näin ollen komissio ei yhtynyt kantelijan näkemykseen, jonka mukaan hänellä oli oikeus korvaukseen.

Saatuaan kantelijan 29 päivänä joulukuuta 2003 päivätyn kirjeen komissio arvioi asian uudelleen. Komissio oli tarkistanut kantaansa asianmukaisella tavalla ja tullut siihen tulokseen, että vastuussa olevaa virkamiestä tai valintakomiteaa, joka oli tehnyt virheen "vilpittömässä mielessä", ei voitu moittia. Komissio oli esittänyt kantansa 19 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, jossa se oli selittänyt, ettei se ollut tietoinen Dienstaufsichtsbeschwerdenin oikeudellisesta perustasta yhteisön oikeudessa, ja kehottanut kantelijaa antamaan tarkempia tietoja tällaisten kantelujen perusteista. Kantelija ei ollut vastannut tähän pyyntöön.

Asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan kysymyksen osalta 30.7.2004 tehty uudistettu hakemus kirjattiin saapuneeksi 12.8.2004. Vastaamiselle asetettu 15 työpäivän määräaika oli näin ollen päättynyt 2.9.2004. Samana päivänä komissio oli kirjoittanut kantelijalle ilmoittaakseen tälle, että kyseistä ajanjaksoa oli jatkettu. Syy, johon komissio oli vedonnut, oli täysin perusteltu. Tarkasteltuaan pyyntöä uudelleen komissio oli päättänyt luovuttaa ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointilomakkeet kantelijalle paljastamatta kuitenkaan näiden asiantuntijoiden henkilöllisyyttä. Lopullinen vastaus oli lähetetty kantelijalle 24 päivänä syyskuuta 2004.

Kantelijoiden huomautukset

Huomautuksissaan kantelija esitti seuraavat huomautukset:

Komissio myönsi, että se oli täysin vastuussa hänen lokakuussa 2003 esittämänsä hakemuksen virheellisestä käsittelystä. Se ei kuitenkaan ollut näyttänyt toteen väitettään, jonka mukaan tämä johtui kyseisen hakemuksen sisältävässä kirjekuoressa olevista lukukelvottomista postileimoista, esimerkiksi toimittamalla jäljennöksen kyseisestä asiakirjasta. Asiakirjaa ei ollut vielä annettu tutustuttavaksi. Käytettävissä olevien todisteiden perusteella ei siis ollut osoitettu, että komission väittämä seikka olisi johtanut hakemuksen virheelliseen käsittelyyn.

Jo ennen alustavan ehdotuksen esittämistä hän oli kiinnittänyt komission huomion siihen, että määräajan asettaminen 3.10.2003 johtaisi saksalaisten kantajien erilaiseen kohteluun, koska Saksan postitoimistoja ei ollut avattu kyseisenä päivänä, joka oli kansallinen vapaapäivä. Komissio oli kuitenkin kieltäytynyt hyväksymästä hänen pyyntöään määräajan muuttamisesta.

Vaatimus saada tutustua koko asiakirja-aineistoon siis pysytettiin.

Jos komissiolla olisi todellakin ollut epäilyksiä siitä, oliko hänen hakemuksensa lähetetty ajoissa, sen olisi pitänyt pyytää häntä esittämään 48 tunnin kuluessa todisteet siitä, että kirje oli lähetetty ajoissa. Komissio ei kuitenkaan ollut tehnyt näin.

Jos ulkopuolisten asiantuntijoiden suorittama arviointi ei olisi ollut mahdollista silloin, kun oli ilmennyt, että alustava ehdotus oli otettu tutkittavaksi, komissio olisi ollut velvollinen omasta aloitteestaan ja ilman, että sitä olisi tarvinnut pyytää, ilmoittamaan hänelle alustavaa ehdotusta koskevasta arvioinnistaan ja ehdotuksistaan sen parantamiseksi.

Koska komissio ei ollut antanut tällaista tiedonantoa, hän oli olettanut, että komissiolla ei ollut olennaisia sisältöä tai muotoa koskevia vastalauseita ja että komissio ei katsonut, että alustavaa ehdotusta olisi optimoitava perustavanlaatuisella tavalla. Tämän odotuksen perusteella hän oli valmistellut koko ehdotuksen.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Oikeusasiamiehen lisätietopyyntö

Oikeusasiamies pyysi näin ollen 17. tammikuuta 2005 komissiota 1) kommentoimaan kantelijan väitettä, jonka mukaan komissio ei ollut käsitellyt täysimääräisesti hänen pyyntöään saada tutustua komission asiakirja-aineistoon, 2) toimittamaan jäljennöksen kirjekuoresta, joka sisälsi kantelijan alustavan ehdotuksen, joka lähetettiin komissiolle lokakuussa 2003, ja 3) antamaan tarkempia tietoja a) säännöksistä, jotka velvoittivat sen kuulemaan Leonardo da Vinci -komiteaa ja mahdollisesti Euroopan parlamenttia myös sellaisten hakemusten osalta, joita ei voitu ottaa käsiteltäväksi niiden myöhästymisen vuoksi, ja b) Leonardo da Vinci -komitean lausunnon antamisajankohdasta ja Euroopan parlamentin valvontaoikeudelle asetetun määräajan päättymisestä.

Komission vastaus

Komissio esitti 14 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan seuraavat huomautukset:

Kantelija oli 26 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään pyytänyt saada tutustua komission asiakirja-aineistoon siltä osin kuin hän kiisti ehdotuksensa arvioinnin objektiivisuuden kyseenalaistamalla ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointien laadun tai olemassaolon. Komissio oli käsitellyt tämän pyynnön 24 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellään. Yhdessä tämän kirjeen kanssa se oli toimittanut kantelijalle ulkopuolisten asiantuntijoiden anonymisoidut arviointilomakkeet, jotka koskivat hänen ehdotustaan. Kantelija ei maininnut erityistä asiakirjaa, joka komission olisi toimitettava hänelle. Komission yksiköt eivät näin ollen voineet nähdä, mitä kantelija tarkoitti, kun hän ilmoitti, että komissio ei ollut antanut hänelle täyttä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon.

Komission oli kuultava Leonardo da Vinci -komiteaa valittujen alustavien ehdotusten luetteloluonnoksesta. Komitea antoi myönteisen lausunnon 17. marraskuuta 2003. Päätösluonnos oli toimitettu parlamentille 17. marraskuuta 2003, ja määräaika parlamentin valvontaoikeuksien käyttämiselle oli päättynyt 16. joulukuuta 2003.

Komissio toimitti jäljennöksen kirjekuoresta, joka sisälsi kantelijan alustavan ehdotuksen ja joka lähetettiin komissiolle lokakuussa 2003, yhdessä 14 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyn kirjeen kanssa.

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa ja esitti seuraavat lisähuomautukset:

Koska hän oli pyytänyt saada tutustua komission koko asiakirja-aineistoon, hänen ei ollut tarpeen nimetä tiettyjä asiakirjoja.

Yksi hänen alustavan ehdotuksensa sisältävän kirjekuoren postileimoista oli päivätty 2.10.2003 ja se oli luettavissa. Näin ollen oli käsittämätöntä, miksi komissio oli jättänyt kanteen tutkimatta. Koska hakemukset oli toimitettava kirjattuna kirjeenä, oikea päivämäärä olisi ollut mahdollista varmistaa. Komission olisi pitänyt omien menettelysääntöjensä mukaisesti pyytää kantajaa 48 tunnin kuluessa siitä, kun se oli saanut tiedon asian kannalta merkityksellisistä seikoista, osoittamaan, että kirje oli lähetetty ajoissa.

Komissio antoi virheellisesti sen vaikutelman, että se ei olisi voinut ilmoittaa hänelle siitä, että hänen hakemuksensa oli jätetty tutkimatta, koska sillä oli velvollisuus kuulla valiokuntaa ja Euroopan parlamenttia.

PÄÄTÖS

1 Merkitykselliset tosiseikat

1.1 Kantelija, saksalainen konsultti, teki 2. lokakuuta 2003 hakemuksen Euroopan komissiolle vastauksena Leonardo da Vinci -ohjelman puitteissa vuosina 2003-2004 esitettyyn ehdotuspyyntöön.

Asiaa koskevat säännöt on vahvistettu yhteisön ammatillista koulutusta koskevan Leonardo da Vinci -toimintaohjelman toisesta vaiheesta 26.4.1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/382/EY (EYVL L 146, s. 33). Menettelyn C mukaisesti jätettyjen ehdotusten (kuten kantelijan) osalta asiaa koskevissa säännöissä säädetään kaksivaiheisesta valintamenettelystä eli i) alustavien ehdotusten valinnasta ja ii) täydellisten ehdotusten valinnasta sekä hallintokomitean (Leonardo da Vinci -komitea) osallistumisesta. Komissio arvioi ensin kaikki vastaanottamansa alustavat ehdotukset ja valitsee niistä Leonardo da Vinci -komitean lausunnon saatuaan. Vaikuttaa siltä, että komissio käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita jo alustavien ehdotusten valintavaiheessa ja että mahdolliset suositukset näiden asiantuntijoiden ehdotusten parantamiseksi toimitetaan hakijoille.

Ehdotuksia voivat jättää vain ne hakijat, joiden alustavat ehdotukset on valittu. Tämän jälkeen komissio arvioi saadut ehdotukset ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella ja laatii luettelon hankkeista. Pyydettyään Leonardo da Vinci -komitealta lausunnon komissio laatii luettelon valituista menestyksekkäistä hankkeista.

Euroopan parlamentilla on oikeus valvoa tätä menettelyä.

Vaikuttaa siltä, että alustavat ehdotukset on valittava kolmen kuukauden kuluessa ehdotuspyynnössä ilmoitetun alustavien ehdotusten jättämiselle asetetun määräajan päättymisestä, kun taas jäljellä olevan menettelyn ei pitäisi kestää yli viittä kuukautta.

1.2 Käsiteltävänä olevaa asiaa koskevan ehdotuspyynnön sääntöjen mukaan alustavat ehdotukset oli toimitettava 3. lokakuuta 2003 mennessä. Komission valintakomitea jätti 16. lokakuuta 2003 pitämässään kokouksessa kantelijan alustavan ehdotuksen tutkimatta, koska se oli toimitettu liian myöhään. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta 22 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä sen jälkeen, kun komissio oli valinnut alustavat ehdotukset, kun Leonardo da Vinci -komiteaa oli kuultu valinnasta ja kun määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti voi puuttua asiaan, oli päättynyt.

1.3 Koska kantelija oli lähettänyt ehdotuksensa kirjattuna kirjeenä 2. lokakuuta 2003, hän katsoi noudattaneensa tätä määräaikaa ja kääntyi 29. joulukuuta 2003 sekä komission että oikeusasiamiehen puoleen. Koska komissiolla ei ollut vielä riittävästi aikaa tutkia asiaa, oikeusasiamies jätti 13. tammikuuta 2004 tämän ensimmäisen kantelun (kantelu 33/2004/GG) tutkimatta.

1.4 Kantelija teki 15. tammikuuta 2004 oikeusasiamiehelle uuden kantelun (kantelu 221/2004/GG), ja oikeusasiamies aloitti tutkimuksen. Lausunnossaan komissio myönsi, että oli tehty virhe ja että kantelijan alustava ehdotus oli todellakin toimitettu ajoissa. Komissio totesi, että virheen korjaamiseksi se oli valinnut kantelijan hanketta koskevan alustavan ehdotuksen täydellisen ehdotuksen esittämistä varten. Kantelijalle oli alun perin annettu 1 päivään maaliskuuta 2004 asti aikaa toimittaa tämä täydellinen ehdotus. Kun kantelija oli huomauttanut, että hänellä olisi näin vähemmän aikaa täydellisen ehdotuksen esittämiseen kuin muilla hakijoilla, komissio oli hyväksynyt sen, että hänelle olisi annettava yhtä monta päivää tämän täydellisen ehdotuksen laatimiseen kuin kaikille muillekin hakijoille.

Tätä lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija korosti, että hän ei ollut saanut yhtä paljon tietoja kuin muut hakijat, koska komissio ei ollut toimittanut mitään tietoja siitä, miten komission mielestä alustavassa ehdotuksessa esitettyä hanketta voitaisiin parantaa täydellisessä ehdotuksessa, minkä komissio oli tehnyt kaikkien muiden hakijoiden osalta. Kantelijan mukaan tämä oli vakava haitta, jonka hän ottaisi huomioon lopullisessa arvioinnissaan sen jälkeen, kun hakumenettely oli päättynyt, ja päättäessään, tarvitaanko hänen oikeuksiensa puolustamiseksi lisätoimia. Kantelija huomautti myös, että komissio ei ollut vastannut hänen kanteluihinsa ("Dienstaufsichtsbeschwerden"), jotka koskivat hänen hankkeestaan vastaavaa henkilöä ja komission asiasta vastaavan yksikön päällikköä.

Oikeusasiamies katsoi, että komission vastaamatta jättäminen Dienstaufsichtsbeschwerdeniin vaikutti johtuvan komission väärinkäsityksestä. Ottaen huomioon oikeusasiamiehen rakentavan ja nopean lähestymistavan käsiteltävänä olevaan asiaan oikeusasiamies katsoi, että tätä kysymystä ei ollut tarpeen käsitellä tässä tutkimuksessa. Kantelijalle ilmoitettiin kuitenkin mahdollisuudesta tehdä uusi kantelu tästä asiasta, jos komissio vastoin odotuksia jättää asian käsittelemättä.

Asiakysymyksen osalta oikeusasiamies katsoi, että komissio oli toiminut nopeasti ja rakentavasti korjatakseen tapahtuneen virheen. Oikeusasiamies totesi kantelijan väittäneen, että toisin kuin komissio oli todennut, hän ei ollut saanut yhtä paljon tietoja kuin muut hakijat. Oikeusasiamies katsoi, että kantelija oli näin ollen esittänyt uuden lisäväitteen. Oikeusasiamiehen mielestä tätä uutta väitettä ei ollut asianmukaista käsitellä hänen kantelua 221/2004/GG koskevassa tutkimuksessaan ainakaan kahdesta syystä. Ensinnäkään kantelija ei näyttänyt ottaneen tätä kysymystä esille komissiossa ennen sen toimittamista oikeusasiamiehelle. Komissiolla ei siis ollut vielä mahdollisuutta tutkia asiaa. Toiseksi kantelija saattoi vapaasti tehdä oikeusasiamiehelle uuden kantelun, jos komission väitetyn tietojen antamatta jättämisen pitäisi vaikuttaa kielteisesti komission päätökseen hänen täydellisestä ehdotuksestaan. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että (edellyttäen, että edellä mainittu ehto täyttyy) hallinnollista epäkohtaa ei enää esiintynyt komission toteuttamien toimien jälkeen. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn 5.5.2004.

1.5 Komissio ilmoitti kantelijalle 21. kesäkuuta 2004, ettei hänen ehdotustaan ollut valittu.

1.6 Kantelija vastusti tätä päätöstä 26. kesäkuuta 2004 lähettämässään kirjeessä ja pyysi saada tutustua komission asiakirja-aineistoon. Kantelija ilmoitti lisäksi katsovansa, että komission olisi maksettava hänelle 11 027,60 euron suuruinen korvaus.

Komissio katsoi 19.7.2004 päivätyssä vastauksessaan, että se oli menetellyt asianmukaisesti käsiteltävässä asiassa. Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta komissio tulkitsi kantelijan pyynnön siten, että kantelija pyysi saada tutustua asiantuntijoiden laatimiin kantelijan ehdotuksen arviointeihin. Pyyntö hylättiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan perusteella.

Kantelija teki 30. heinäkuuta 2004 uudistetun pyynnön saada tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

1.7 Kantelija teki 30. heinäkuuta 2004 oikeusasiamiehelle uuden kantelun, joka kirjattiin viitteellä 2437/2004/GG. Kantelija toimitti 31 päivänä elokuuta ja 12 päivänä syyskuuta 2004 lisätietoja ja laajensi kantelun soveltamisalaa. Näiden kirjeiden perusteella oikeusasiamies yksilöi seuraavat väitteet ja väitteet: kantelija 1) väitti, että häntä oli syrjitty muihin hakijoihin verrattuna, 2) väitti, että komissio ei ollut antanut hänelle oikeutta tutustua sen asiakirja-aineistoon asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti, 3) vaati, että komission olisi maksettava hänen 26. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään vaatimansa vahingonkorvaukset, ja 4) vaati, että komission olisi vastattava Dienstaufsichtsbeschwerdenille.

2 Käsiteltävänä olevan tutkimuksen laajuus

2.1 Kantelija selitti komissiolle 26 päivänä kesäkuuta 2004 lähettämässään kirjeessä, johon tämä kantelu perustuu, että 11 027,60 euron määrä, jonka hän väitti kuuluvan hänelle, johtui siitä, mitä hän piti komission suorittamana hänen alustavan ehdotuksensa virheellisenä käsittelynä. Kantelija totesi, että hän varasi itselleen oikeuden vaatia vahingonkorvausta tavasta, jolla hänen ehdotustaan oli arvioitu.

2.2 Koska kantelija ei ole toimittanut tältä osin lisätietoja tai tarkkoja lukuja, oikeusasiamies katsoo, että kantelu ei kata kantelijan mahdollista vahingonkorvausvaatimusta, joka johtuu siitä, että komissio on arvioinut hänen koko ehdotuksensa. Tässä tutkimuksessa käsitellään näin ollen ainoastaan kantelijan vahingonkorvausvaatimusta, joka johtuu siitä, että komissio on käsitellyt hänen alustavaa ehdotustaan, mukaan lukien kehotus esittää täydellinen ehdotus.

2.3 Kantelija väitti 26. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään myös, että henkilöt, joita vastaan hän oli tehnyt kantelun ("Dienstaufsichtsbeschwerden"), olivat hänen toistuvien pyyntöjensä vastaisesti osallistuneet hänen ehdotuksensa arviointiin.

2.4 Oikeusasiamies katsoi, että tämä väite ei ollut osa kantelua, jonka kantelija esitti hänelle tässä tapauksessa. Näin ollen hän ei pyytänyt komissiolta lausuntoa tästä kysymyksestä. Kantelija, jolle ilmoitettiin väitteistä ja väitteistä, joista oikeusasiamies oli pyytänyt komissiolta lausuntoa, ei vastustanut tätä lähestymistapaa. Näin ollen tässä tutkimuksessa ei käsitellä tätä kysymystä.

2.5 Kantelija ehdotti kantelussaan, että oikeusasiamies tutkisi, oliko komissio käynyt menettelyn aikana keskusteluja muiden hakijoiden kanssa, jotta nämä voisivat optimoida hakijansa. Vaikuttaa siltä, että kantelijan huomautus koskee kokonaisten ehdotusten jättämisen jälkeistä vaihetta. Ottaen huomioon hänen päätelmänsä kantelijan tärkeimmistä väitteistä ja väitteistä (ks. jäljempänä), oikeusasiamies katsoo, että tätä kysymystä ei ole tarpeen käsitellä tässä tutkimuksessa.

2.6 Kantelija totesi komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kiinnittäneensä komission huomion siihen, että määräajan asettaminen 3. lokakuuta 2003 johtaisi saksalaisten kantajien erilaiseen kohteluun, koska Saksan postitoimistot eivät olleet avoinna kyseisenä päivänä, joka oli Saksassa kansallinen vapaapäivä. Kantelija huomautti, että komissio oli kuitenkin kieltäytynyt hyväksymästä hänen pyyntöään määräajan muuttamisesta.

2.7 Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan edellä mainittu huomautus näyttää olevan tarkoitettu hänen tietoonsa eikä se ole lisäväite. Tämä näkökohta ei näin ollen kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Oikeusasiamies pitää hyödyllisenä lisätä, että pelkästään se, että hakemusten jättämiselle asetetun määräajan päättyminen on jossakin jäsenvaltiossa yleinen vapaapäivä, ei näyttäisi olevan osoitus hallinnollisesta epäkohdasta edellyttäen, että kaikista jäsenvaltioista tulevilla hakijoilla on riittävästi aikaa hakemustensa valmisteluun ja jättämiseen.

3 Väitetty syrjintä

3.1 Kantelija väitti tulleensa syrjityksi muihin hakijoihin verrattuna. Väite perustui siihen, että komissio ei ollut tutkinut hänen alustavaa ehdotustaan ennen kuin häntä oli pyydetty toimittamaan täydellinen ehdotus. Kantelija totesi, että jos hänen alustava ehdotuksensa olisi käsitelty asianmukaisesti, hänen ei olisi tarvinnut toimittaa täydellistä ehdotusta, josta aiheutuisi suuria kustannuksia. Hän korosti lisäksi, että jos hänen alustavan ehdotuksensa olisi arvioitu myönteisesti, hän olisi saanut (kuten kaikki muutkin hakijat) tämän ensimmäisen arvioinnin tulokset, joiden avulla hän olisi voinut ottaa huomioon muita näkökohtia ehdotuksessaan, joka oli nyt saatettu hänen tietoonsa ensimmäistä kertaa.

3.2 Komissio huomautti lausunnossaan, että kantelijan alustava ehdotus oli alun perin hylätty, koska se näytti jätetyn määräajan jälkeen. Tämä päätös oli kumottu sen jälkeen, kun kantelija oli vastustanut sitä 29 päivänä joulukuuta 2003 päivätyssä kirjeessään. Koska valitus kuitenkin vastaanotettiin sen jälkeen, kun arviointi oli jo saatu päätökseen, ulkopuoliset asiantuntijat eivät olleet arvioineet kantelijan alustavaa ehdotusta, toisin kuin muita alustavia ehdotuksia. Jotta kantelijalle ei aiheutuisi haittaa komission alkuperäisestä päätöksestä, häntä oli kuitenkin kehotettu esittämään täydellinen ehdotus ja ottamaan yhteyttä komission yksiköihin kaikissa hänen ehdotustaan koskevissa kysymyksissä. Jotta kantelijaa ei syrjittäisi muihin hakijoihin nähden, hänelle oli lisäksi annettu enemmän aikaa täydellisen ehdotuksensa jättämiseen.

Komissio totesi, että kantelija ei ollut esittänyt pyyntöjä, jotka koskivat ulkopuolisten asiantuntijoiden mahdollisia huomautuksia hänen alustavasta ehdotuksestaan tai mahdollisuuksista parantaa ehdotustaan tänä aikana. Komission mukaan ulkopuolisten asiantuntijoiden ehdotusten parantamiseksi antamien suositusten ja ehdotusten valinnan välillä ei myöskään ollut suoraa yhteyttä, koska esiehdotusten ja ehdotusten välillä oli noin 50 prosentin onnistumisaste.

3.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että jos ulkopuolisten asiantuntijoiden suorittama arviointi ei olisi ollut mahdollista silloin, kun oli käynyt ilmi, että alustava ehdotus oli otettu käsiteltäväksi, komissio olisi ollut velvollinen ilmoittamaan hänelle omasta aloitteestaan ja ilman tätä koskevaa pyyntöä alustavaa ehdotusta koskevasta arvioinnistaan ja ehdotuksistaan ehdotuksen parantamiseksi.

3.4 Oikeusasiamies toteaa, että komissio myönsi tehneensä virheen katsoessaan, että kantelijan alustava ehdotus oli toimitettu myöhässä, ja pyysi anteeksi tätä virhettä. Hän panee lisäksi merkille, että komissio toimi nopeasti ja rakentavasti, kun virhe tuotiin sen tietoon. Tämän virheen kielteisten vaikutusten korjaamiseksi komissio tarjosi kantelijalle mahdollisuutta esittää täydellinen ehdotus, joka oli määrä jättää 1.3.2004 mennessä, joka on niiden hakijoiden, joiden alustavat ehdotukset oli valittu, täydellisten ehdotusten jättämiselle asetettu määräaika. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että kun kantelija huomautti, että tämä antaisi hänelle vähemmän aikaa täydellisen ehdotuksen jättämiseen kuin muut hankkeen toteuttajat, komissio hyväksyi sen, että hänelle olisi annettava sama aika ja että hänen täydellinen ehdotuksensa olisi toimitettava 19. maaliskuuta 2004 mennessä.

3.5 Oikeusasiamiehen mielestä on kuitenkin selvää, että tällä menettelytavalla ei varmistettu, että kantelijaa kohdeltiin samalla tavalla kuin kaikkia muita hankkeen toteuttajia, joiden alustavat ehdotukset oli valittu. Tämän tutkimuksen aikana komissio vahvisti tutkineensa alustavat ehdotukset ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella. Lisäksi vaikuttaa siltä, että komissio toimitti kantajille näiden asiantuntijoiden huomautukset, mukaan lukien ehdotukset alustavien ehdotusten parantamiseksi (2). Näillä hakijoilla oli näin ollen mahdollisuus saada asiantuntija-apua päättäessään, toimitetaanko täydellinen ehdotus komissiolle ja miten se tehdään. On kiistatonta, ettei kantelijalle annettu tällaista neuvontaa. Näissä olosuhteissa komissio ei kohdellut kantelijaa samalla tavalla kuin muita hakijoita, joiden alustavat ehdotukset oli valittu.

3.6 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että käsiteltävän asian olosuhteet on otettava huomioon sen määrittämiseksi, voiko tämä erilainen kohtelu olla oikeutettua. Vaikuttaa siltä, että asiaa koskevissa säännöissä säädetään, että alustavat ehdotukset on arvioitava tietyn ajan kuluessa. Tämä määräaika oli päättynyt, kun komissio sai tiedon tapahtuneesta virheestä, ja komissio selitti, että tästä syystä ulkopuoliset asiantuntijat eivät arvioineet kantelijan alustavaa ehdotusta. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio toimitti kantelua 221/2004/GG koskevan lausuntonsa yhteydessä jäljennöksen 28. tammikuuta 2004 päivätystä sisäisestä muistiosta, jossa komissio selitti käsiteltävässä asiassa ehdotettua lähestymistapaa. Muistion mukaan tässä vaiheessa oli "aineellisesti mahdotonta" arvioida kantelijan alustavaa ehdotusta, kun otetaan huomioon ulkopuolisten asiantuntijoiden palkkaamiseen tarvittava aika ja se, että koko ehdotus olisi toimitettava komissiolle ennen muistion mukaan vielä 1.–26. maaliskuuta 2004 toteutettavan "täydellisen ehdotuksen arvioinnin" päättymistä. Tämän muistion mukaan alustava ehdotus oli näin ollen päätetty julistaa valituksi täydellisen ehdotuksen esittämistä varten ja ”toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet [kantelijaa] kohtaan yhdenvertaisen kohtelun myöntämiseksi”.

3.7 Oikeusasiamiehen mielestä ei ole epäilystäkään siitä, oliko kantelijan alustavaa ehdotusta todella mahdotonta arvioida ulkopuolisten asiantuntijoiden toimesta tässä tapauksessa. On huomattava, että asiaa koskevissa säännöissä ei ilmeisesti aseteta sitovia määräaikoja menettelyn toisen vaiheen eli täydellisten ehdotusten arvioinnille. Koska näistä kysymyksistä ei kuitenkaan ole annettu lisätietoja ja koska oikeusasiamiehen myöhemmät päätelmät on otettu huomioon, oikeusasiamies katsoo, että on parasta olettaa, että komission oli todellakin "olennaisesti mahdotonta" turvautua ulkopuolisiin asiantuntijoihin arvioidakseen kantelijan alustavaa ehdotusta.

3.8 Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että 28. tammikuuta 2004 päivätyssä komission muistiossa esitetty ratkaisu oli todellakin olosuhteisiin nähden kohtuullinen edellyttäen, että komissio "toteutti asianmukaiset toimenpiteet (...) yhdenvertaisen kohtelun myöntämiseksi". Oikeusasiamiehen mielestä komissio ei kuitenkaan tehnyt kaikkea, mikä oli olosuhteiden kannalta tarpeellista ja asianmukaista sen varmistamiseksi, että kantelijaa kohdeltiin samalla tavalla kuin muita kantajia. Tämä pätee varmasti hakijoille myönnettyyn aikaan. On huomattava, että kantelijalle annettiin alun perin 1 päivään maaliskuuta 2004 asti aikaa esittää täydellinen ehdotuksensa. Vasta sen jälkeen, kun kantelija oli vastustanut tätä, hänelle annettiin sama määrä päiviä kuin muille kantajille. Vaikka komissio siis korjasi tämän puutteen nopeasti eikä sillä näin ollen ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, komission lähestymistapa herättää epäilyjä siitä, oliko se täysin tietoinen siitä, mikä oli tarpeen kaikkien kantajien yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Vielä tärkeämpää on, että kun otetaan huomioon alustavan ehdotuksen arvioinnin merkitys täydellisen ehdotuksen toimittamiselle, komission olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että kantelija oli epäedullisessa asemassa verrattuna muihin hakijoihin, joiden alustavat ehdotukset oli arvioitu ja valittu. Näissä olosuhteissa olisi ollut hyvän hallintokäytännön mukaista, että komissio olisi pyrkinyt varmistamaan, että tämä haitta olisi mahdollisimman pieni. Kuten kantelija totesi, komissio olisi erityisesti voinut ilmoittaa hänelle alustavaa ehdotusta koskevasta arvioinnistaan ja ehdotuksistaan ehdotuksen parantamiseksi. Käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen oikeusasiamies katsoo, että tällaista menettelytapaa voidaan todellakin odottaa hallinnolta, joka haluaa kumota tekemänsä virheen seuraukset. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei tällaisia toimenpiteitä ole toteutettu. On totta, että 2. helmikuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, jossa kantelijalle ilmoitettiin komission tekemästä päätöksestä, komissio totesi, että kantelija voi ottaa yhteyttä pääosastoonsa "lisätietojen saamiseksi". Oikeusasiamiehen mielestä tämä melko yleinen tarjous ei kuitenkaan riittänyt takaamaan, että kantelijaa kohdeltiin olennaisilta osin samalla tavalla kuin niitä hakijoita, joiden alustavat ehdotukset oli arvioitu ja valittu.

3.9 Epäselvyyksien välttämiseksi on huomattava, että oikeusasiamies on tietoinen siitä, että kantelija jätti täydellisen ehdotuksen vaatimatta alustavaa ehdotustaan tai pyytämättä sitä arvioitavaksi. Oikeusasiamiehen mielestä tämä seikka (joka on merkityksellinen sen kysymyksen kannalta, onko kantelijalla oikeus vahingonkorvaukseen) ei kuitenkaan vaikuta hänen päätelmäänsä, jonka mukaan komissio ei varmistanut, että kantelijaa kohdeltiin samalla tavalla kuin muita hakijoita, joiden alustavat ehdotukset oli valittu ja joita oli pyydetty toimittamaan täydellinen ehdotus. Se, että komissio ei ole varmistanut tällaista yhdenvertaista kohtelua, merkitsee näin ollen hallinnollista epäkohtaa.

4 Väite, jonka mukaan oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon ei ole myönnetty

4.1 Kantelija väitti, että komissio ei ollut antanut hänelle asianmukaista oikeutta tutustua sen asiakirja-aineistoon. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 12. syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään (jonka oikeusasiamies toimitti komissiolle), että hän oli saanut 2. syyskuuta 2004 päivätyn kirjeen, jossa komissio oli todennut, että määräaikaa kantelijan 30. heinäkuuta 2004 päivättyyn uudistettuun pyyntöön (joka oli komission mukaan kirjattu 12. elokuuta 2004) vastaamiseksi oli pidennettävä vielä 15 työpäivällä (23. syyskuuta 2004 asti), koska useat virkamiehet, joiden asiantuntemusta tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi, olivat lomalla. Kantelija katsoi, että komission tekemä päätös ei ollut oikea, koska komission ei pitäisi antaa pidentää hakemusten käsittelyaikaa lykkäämällä hakemusten rekisteröintiä ja koska komission ilmoittamaa syytä voitaisiin käyttää mahdollisten määräaikojen kiertämiseen.

4.2 Komissio totesi lausunnossaan, että 30.7.2004 tehty uudistettu hakemus oli kirjattu saapuneeksi 12.8.2004. Vastaamiselle asetettu 15 työpäivän määräaika oli näin ollen päättynyt 2.9.2004. Samana päivänä komissio oli kirjoittanut kantelijalle ilmoittaakseen tälle, että kyseistä ajanjaksoa oli jatkettu. Komission mukaan syy, johon se oli vedonnut, oli täysin perusteltu. Tarkasteltuaan pyyntöä uudelleen komissio oli päättänyt luovuttaa ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointilomakkeet kantelijalle paljastamatta kuitenkaan näiden asiantuntijoiden henkilöllisyyttä. Lopullinen vastaus oli lähetetty kantelijalle 24 päivänä syyskuuta 2004.

4.3 Kantelija pysytti väitteensä huomautuksissaan.

4.4 Oikeusasiamies pyysi 17. tammikuuta 2005 lähettämässään lisätietopyynnössä komissiota kommentoimaan kantelijan näkemystä, jonka mukaan kantelija ei ollut käsitellyt täysimääräisesti pyyntöään saada tutustua komission asiakirja-aineistoon.

4.5 Komissio totesi vastauksessaan, että kantelija oli pyytänyt saada tutustua komission asiakirja-aineistoon siltä osin kuin hän kiisti ehdotuksensa arvioinnin objektiivisuuden kyseenalaistamalla ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointien laadun tai olemassaolon. Komissio oli käsitellyt tätä pyyntöä 24 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellään, jolla se oli toimittanut kantelijalle ulkopuolisten asiantuntijoiden nimettömät arviointilomakkeet hänen ehdotuksestaan. Komissio huomautti, että kantelija ei ollut maininnut erityistä asiakirjaa, joka komission olisi toimitettava hänelle. Komission yksiköt eivät näin ollen voineet nähdä, mitä kantelija tarkoitti, kun hän ilmoitti, että komissio ei ollut antanut hänelle täyttä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon.

4.6 Kantelija totesi huomautuksissaan, ettei hänen ollut tarpeen nimetä tiettyjä asiakirjoja, koska hän oli pyytänyt saada tutustua komission koko asiakirja-aineistoon.

4.7 Oikeusasiamies katsoo, että on hyödyllistä tehdä ero tämän väitteen menettelyllisten näkökohtien ja siihen liittyvien aineellisten kysymysten välillä.

4.8 Menettelyllisten näkökohtien osalta oikeusasiamies toteaa, että 26. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään komissiolle, jossa hän pyysi saada tutustua asiakirjoihin, kantelija huomautti myös, että hän oli jo useaan otteeseen pyytänyt saada tutustua komission asiakirja-aineistoon. Näistä aiemmista yrityksistä saada tutustua komission asiakirja-aineistoon ei toimitettu lisätietoja. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelijan hänelle esittämät väitteet koskevat hänen 26. kesäkuuta 2004 tekemänsä hakemuksen käsittelyä. Tämän vuoksi tätä tutustumispyyntöä (ja sitä seuraavaa uudistettua pyyntöä) tarkastellaan tässä.

Koska tutustumispyyntöön ei vastattu, kantelija esitti komissiolle uudistetun pyynnön, joka lähetettiin faksilla 30 päivänä heinäkuuta 2004. Komission lausunnossaan toimittamien tietojen mukaan uudistettu pyyntö vastaanotettiin 6 päivänä elokuuta 2004 eli viikkoa myöhemmin ja kirjattiin saapuneeksi 12 päivänä elokuuta 2004. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole esittänyt mitään selityksiä näistä viivästyksistä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 2 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että uudistettuun pyyntöön vastaamiselle asetettua 15 työpäivän määräaikaa (joka päättyi kyseisenä päivänä) oli pidennettävä vielä 15 työpäivällä (23 päivään syyskuuta 2004), koska useat virkamiehet, joiden asiantuntemusta hakemuksen käsittely edellyttää, olivat lomalla. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (3) 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että uudistettuihin pyyntöihin vastaamisen määräaikaa voidaan pidentää 15 työpäivällä "poikkeustapauksissa, esimerkiksi jos hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja". Oikeusasiamies katsoo, että henkilöstön poissaoloa lomien aikana ei voida pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna "poikkeuksellisena" tapauksena, joka oikeuttaisi määräajan pidentämisen.

Joka tapauksessa komissio totesi 2 päivänä syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että pidennetty määräaika oli 23 päivä syyskuuta 2004. Komission vastaus uudistettuun pyyntöön lähetettiin kuitenkin vasta 24. syyskuuta 2004.

Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että komissio ei käsitellyt kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin asianmukaisesti menettelyllisten näkökohtien osalta.

4.9 Väitteen sisällön osalta on huomattava, että kantelija oli pyytänyt saada tutustua asiakirja-aineistoon (Akteneinsicht) 26 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään. Kantelija totesi 30. heinäkuuta 2004 päivätyssä uudistetussa hakemuksessaan yksiselitteisesti, että hänen pyyntönsä ei koskenut "yhtenäisiä asiakirjoja vaan koko asiakirja-aineistoa". Käsiteltävässä asiassa on selvää, että komissio on tähän mennessä antanut oikeuden tutustua ainoastaan ulkopuolisten asiantuntijoiden (anonymisoituihin) arviointilomakkeisiin, jotka koskevat hänen ehdotustaan. Vaikka komissiota on erityisesti kehotettu esittämään huomautuksia tästä asiasta, se ei ole vieläkään käsitellyt kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin siltä osin kuin se koskee muita sen asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja. Komissio totesi, että kantelija ei ollut täsmentänyt asiakirjoja, joihin hän halusi tutustua. Oikeusasiamies ei pidä tätä väitettä vakuuttavana. Kantelija on pyytänyt saada tutustua koko asiaansa koskevaan komission asiakirja-aineistoon. Oikeusasiamiehen mielestä kantelijan pyyntö oli näin ollen riittävän täsmällinen, jotta komissio pystyi ymmärtämään kantelijan toivoman tutustumisoikeuden laajuuden.

Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio ei ole vieläkään käsitellyt kaikkia kantelijan pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin.

4.10 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että komissio ei ole käsitellyt asianmukaisesti kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin sekä menettelyllisten näkökohtien että asiasisällön osalta. Tämän vuoksi oikeusasiamies laatii jäljempänä suositusluonnoksen.

5 Vahingonkorvausvaatimus

5.1 Kantelija vaati komissiota maksamaan hänen 26. kesäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään mainitut vahingonkorvaukset.

5.2 Lausunnossaan komissio myönsi, että valintalautakunnan lausunnon ja sen komission kirjeen, jossa kantelijalle ilmoitettiin hänen hakemuksensa tutkimatta jättämisestä, välillä oli kulunut tietty aika. Komission mukaan tämä viivästys johtui siitä, että komission päätös alustavista ehdotuksista oli tehty menettelyn C puitteissa sen jälkeen, kun asiasta vastaava valiokunta oli antanut lausuntonsa ja Euroopan parlamentin valvontaoikeudelle säädetty määräaika oli päättynyt.

Komissio totesi lisäksi, että kantelijalle ei ollut aiheutunut vahinkoa siitä, että hänen hakemuksensa oli alun perin jätetty tutkimatta (ks. edellä 2.2 kohdassa jo esitetyt väitteet). Se korosti myös, että yhteisön oikeudessa ei ole "oikeutta" tukeen. Komissio ei näin ollen maksanut tukea hakeneille korvauksia siitä ajasta, jonka he olivat käyttäneet ehdotustensa valmisteluun.

5.3 Kantelija pysyi huomautuksissaan kannassaan.

5.4 Koska komission alkuperäinen päätös jättää alustava ehdotus tutkimatta muodostaa tämän kantelun taustan (ja alkuperän), oikeusasiamies katsoo tarpeelliseksi aloittaa tämän kantelun tutkimisen tarkastelemalla tätä kysymystä lähemmin. Oikeusasiamiehen pyynnöstä komissio esitti valokopion kirjekuoresta, joka sisälsi kantelijan alustavan ehdotuksen ja joka lähetettiin komissiolle lokakuussa 2003. Tämän valokopion perusteella oli todellakin vaikea määrittää, oliko kantelijan alustava ehdotus toimitettu ajoissa. Oikeusasiamiehen on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi kantelijaan ei otettu yhteyttä ja häntä kehotettiin toimittamaan todisteita sen päivän vahvistamiseksi, jona hän oli lähettänyt alustavan ehdotuksensa komissiolle. Kun otetaan huomioon, että hakijoiden oli käytettävä kirjattua postia, asia olisi voitu selvittää helposti. Oikeusasiamiehen on vieläkin vaikeampi ymmärtää, miksi kirje, jossa kantelijalle ilmoitettiin (oletetusta) tutkimatta jättämisestä, lähetettiin vasta 22. joulukuuta 2003 eli yli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun komission valintakomitea oli tehnyt asiasta päätöksen 16. lokakuuta 2003. Lausunnossaan komissio näytti väittävän, että sen oli ensin kuultava Leonardo da Vinci -komiteaa ja odotettava, kunnes aika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti voi käyttää valvontaoikeuksiaan, on kulunut umpeen, ennen kuin se voi kirjoittaa kantelijalle. Tämän jälkeen oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan tarkempia tietoja säännöksistä, joihin tämä näkemys perustui. Oikeusasiamiehen mukaan komission vastauksessa ei esitetä vakuuttavia tietoja, jotka osoittaisivat, että se ei olisi voinut ilmoittaa kantelijalle ajoissa 16. lokakuuta 2003 tekemästään päätöksestä. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komissio on saatettava vastuuseen viivästyksestä, joka tapahtui sen 16. lokakuuta 2003 tekemän päätöksen ja sen päivän välillä, jona tämä päätös saatettiin kantelijan tietoon.

5.5 Kuten edellä todettiin (kohta 3.4), komissio myöntää, että sen alkuperäinen päätös (16. lokakuuta 2003) hylätä kantelijan alustava ehdotus tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi johtui virheestä. Oikeusasiamies on lisäksi todennut, että komissio voidaan saattaa vastuuseen viivästyksestä, joka tapahtui sen 16. lokakuuta 2003 tekemän päätöksen ja sen päivän välillä, jona tämä päätös saatettiin kantelijan tietoon (ks. kohta 5.4). Lopuksi oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut tämän jälkeen varmistanut kantelijan ja niiden muiden hankkeiden toteuttajien yhdenvertaista kohtelua, joiden alustavat ehdotukset oli valittu ja joita oli pyydetty toimittamaan täydellinen ehdotus (kohta 3.11). Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että vahingonkorvausvaatimus on periaatteessa perusteltu.

5.6 Vahingon määrän osalta kantelija on esittänyt laskelman, jossa hän vaati 2 275 euroa kustannuksista, jotka liittyivät hänen pyrkimyksiinsä saada komissio harkitsemaan alustavaa ehdotustaan (30 työtuntia 75 euron tuntitaksalla lisättynä 25 euron kertakorvauksella faksien lähettämisestä ja puhelujen soittamisesta aiheutuvista kustannuksista) ja 8 752,60 euroa (kuten kävi ilmi) turhasta vaivasta laatia ehdotus (20 työpäivää 409 euron päivätaksalla lisättynä 7 prosentin kertakorvauksella kustannuksista).

5.7 Ensimmäisen kohdan osalta oikeusasiamies katsoo, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kansalainen voi pyytää hallintoa korvaamaan hänelle erityiset kustannukset, joita hänelle on aiheutunut oikeuksiensa harjoittamisesta. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi kantelijan olisi pitänyt käyttää 30 työtuntia asian käsittelyyn. Kantelijan 29 päivänä joulukuuta 2003 komissiolle osoittama kirje on alle kaksisivuinen, eikä sen laatiminen ole voinut vaatia suhteettoman paljon aikaa ja työtä. Sama koskee kantelijan oikeusasiamiehelle tekemiä kahta kantelua (kantelu 33/2004/GG ja kantelu 221/2004/GG). Oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole toimittanut riittävää näyttöä siitä, että toimet, joita hänen oli toteutettava saadakseen komission hyväksymään, että hänen alustava ehdotuksensa oli toimitettu ajoissa, ylittivät sen, mitä voidaan kohtuudella odottaa kansalaiselta, joka ottaa yhteyttä EU:n toimielimeen saadakseen tukea.

5.8 Oikeusasiamies katsoo, että täydellisen ehdotuksen valmistelukustannuksiin olisi suhtauduttava eri tavoin. Kuten kantelija perustellusti väittää, on mahdollista, että hän olisi voinut laatia paremman ehdotuksen tai päättää olla tekemättä ehdotusta lainkaan, jos hän olisi saanut alustavan ehdotuksensa arvioinnin.

Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että myös seuraavat näkökohdat olisi otettava huomioon:

- Vaikka komissio olisi antanut neuvoja, joita kantelija väittää, että hänelle olisi pitänyt antaa, mikään ei osoita, että kantelija olisi pidättäytynyt esittämästä täydellistä ehdotusta. Täydellisen ehdotuksen tekeminen ei kuitenkaan taannut onnistumista, koska vain 50 prosenttia hankkeen toteuttajista, joita pyydettiin jättämään ehdotus, näytti lopulta tulleen valituksi.

- Kantelija totesi komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan, että hän oli olettanut, että komissiolla ei ollut asiasisältöä tai muotoa koskevia perustavanlaatuisia vastalauseita ja että komissio ei katsonut, että alustavaa ehdotusta olisi optimoitava perustavanlaatuisella tavalla. Tämän odotuksen perusteella hän oli valmistellut koko ehdotuksen. On kuitenkin huomattava, että 2 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä komission kirjeessä, jossa kantelijaa kehotettiin esittämään täydellinen ehdotus, todettiin yksiselitteisesti, että tuen maksamisesta ei ollut takeita.

- Kuten komissio on todennut, yhteisön oikeudessa ei ole "oikeutta" tukeen. Avustusta hakevat henkilöt voivat vain toivoa saavansa haetun määrän ilman minkäänlaisia takeita menestyksestä. Hakijoiden riskinä on näin ollen, että heidän ehdotustensa valmisteluun käyttämänsä aika on käytetty turhaan.

- Tässä tapauksessa kantelija suostui toimittamaan täydellisen ehdotuksen, vaikka hänen alustavaa ehdotustaan ei ollut arvioitu. Kantelijan on siis oletettava hyväksyneen osan siitä riskistä, että hänen ehdotuksensa epäonnistuisi näissä olosuhteissa.

5.9 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komission olisi hyvän hallintokäytännön mukaista tarjota kantelijalle kohtuullinen korvaus hänelle aiheutuneesta hallinnollisesta epäkohdasta aiheutuneista kielteisistä seurauksista. Tämän vuoksi oikeusasiamies laatii jäljempänä suositusluonnoksen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että määrä, jota voidaan pitää oikeudenmukaisena käsiteltävänä olevan asian olosuhteissa, on varmasti paljon pienempi kuin kantelijan vaatima määrä.

6 Vaatimus saada vastaus Dienstaufsichtsbeschwerdeniin

6.1 Kantelija vaati, että komission olisi vastattava hänen "Dienstaufsichtsbeschwerdeniin" (valitukset komission henkilöstön yksittäisiä jäseniä vastaan).

6.2 Komissio totesi lausunnossaan, että saatuaan kantelijan 29 päivänä joulukuuta 2003 päivätyn kirjeen se oli arvioinut asian uudelleen. Komission mukaan tämä tarkastelu oli johtanut päätelmään, että vastuussa olevaa virkamiestä tai valintakomiteaa, joka oli tehnyt virheen "vilpittömässä mielessä", ei voitu moittia. Komissio totesi esittäneensä kantansa 19 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, jossa se selitti, ettei sillä ollut tiedossaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyvää oikeusperustaa "Dienstaufsichtsbeschwerdenille", ja kehotti kantelijaa toimittamaan tarkempia tietoja tällaisten kantelujen perusteista. Komission mukaan kantelija ei ollut vastannut tähän pyyntöön.

6.3 Oikeusasiamies katsoo, että jättämällä "Dienstaufsichtbeschwerdenin" kantelija halusi valittaa asianomaisten yksittäisten virkamiesten käyttäytymisestä eikä toimielimen käyttäytymisestä sinänsä. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että mikään ei viittaa siihen, että nämä virkamiehet eivät olisi toimineet "hyvässä uskossa". Oikeusasiamiehen mielestä komission kanta vaikuttaa näin ollen kohtuulliselta.

6.4 Tapauksen tämän näkökohdan osalta ei näin ollen voida todeta hallinnollista epäkohtaa.

7 Päätelmä

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamiehen on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan sovintoratkaisuun kantelijan tyydyttämiseksi. Komissio katsoi lausunnossaan, että kantelijalla ei ollut oikeutta vahingonkorvauksiin. Kantelija väittää kuitenkin, että hänen olisi saatava vahingonkorvausta yli 10 000 euroa. Koska kantelijan ja komission kannat ovat kaukana toisistaan, oikeusasiamies katsoo, että on epätodennäköistä, että sovintoratkaisua koskeva ehdotus onnistuisi tässä tapauksessa.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää komissiolle seuraavat suositusluonnokset oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnokset

(1) Komission olisi käsiteltävä kaikkia kantelijan pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin.

(2) Komission olisi tarjottava kantelijalle sopiva hyvitys niistä kielteisistä seurauksista, joita hänelle aiheutuu siitä, että komissio ei myönnä hänelle samanlaista kohtelua kuin muille hakijoille, joiden alustavat ehdotukset oli valittu ja joita oli pyydetty toimittamaan täydellinen ehdotus.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan näistä suositusluonnoksista. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnosten täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 27. syyskuuta 2005

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) Oikeusasiamies olettaa, että tällaisia tietoja annettiin vain niille promoottoreille, joiden alustavat ehdotukset oli valittu, ja vasta sen jälkeen, kun valintaa koskeva päätös oli tehty.

(3) EYVL L 145, s. 43.