(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Kantelija, tanskalainen autokauppias, on kirjoittanut useita kertoja komissiolle Tanskan väitetyistä autoverotusta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomisista. Komissio kirjasi kantelijan nimellä rikkomuskantelun, jonka se lopetti vuonna 1997 perusteettomana. Vuonna 1998 komissio kirjasi Tanskaa vastaan uuden rikkomuskantelun hänen nimellään. Komissio ja kantelija ovat sittemmin olleet usein yhteydessä Tanskan viranomaisten väitettyihin yhteisön oikeuden rikkomisiin.

Kesäkuussa 2000 kantelija teki Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun (viitenumero 801/2000/PB), jossa hän valitti, että komissio ei ollut ilmoittanut hänelle Tanskan viranomaisten kanssa käymiensä keskustelujen tuloksista. Komissio ilmoitti odottavansa kahden unionin tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua, minkä vuoksi se ei voinut antaa kantelijalle lopullista oikeudellista näkemystään Tanskaa vastaan tehdystä kantelusta. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen ja totesi, että komissio oli sitoutunut tekemään päätöksen kantelijan rikkomuskantelusta lokakuuhun 2001 mennessä.

Komissio ei kuitenkaan täyttänyt sitoumustaan tehdä päätös kantelijan rikkomuskantelusta lokakuuhun 2001 mennessä. Tämän vuoksi kantelija teki oikeusasiamiehelle uuden kantelun (viitenumero 1237/2002/(PB)OV). Kyseisessä asiassa komissio myönsi, että kantelijan esittämiin kysymyksiin oli vielä vastattava. Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa:

i) Sellaisten ajoneuvojen rajat ylittävä pitkäaikainen leasing, jotka on rekisteröity Saksassa mutta joiden käyttötarkoitus on Tanskassa. Komissio oli ilmoittanut kantelijalle haluavansa odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Cura Anlagen (2) ennen kuin se tekee muita aloitteita, jotka koskevat ajoneuvojen rajatylittävää pitkäaikaista leasing-vuokrausta koskevia sääntöjä. Yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomionsa 21. maaliskuuta 2002.

ii) Tanska verottaa toisesta EU-maasta Tanskaan tuotuja käytettyjä autoja ja arvioi niiden arvon. Komissio oli ilmoittanut kantelijalle aikomuksestaan odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Gomes Valente (3). Asiassa annettiin tuomio 22.2.2001. Lisäksi komissio oli päättänyt odottaa myös asiassa Antti Siilin (4) annettavaa ratkaisua. Asiassa annettiin tuomio 19. syyskuuta 2002. Lisäksi komissio lähetti 1. kesäkuuta 2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se tiedotti niille yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Gomes Valente antaman tuomion seurauksista. Vastauksessaan Tanska vakuutti komissiolle, että sen säännöt olivat asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukaisia. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vielä vastanneet komission 1. kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen.

Asiassa 1237/2002/(PB)OV oikeusasiamies totesi, että komissio selitti sitoumuksensa noudattamatta jättämistä toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa erityisesti yhteistyön avulla ja antamalla selkeällä ja yksinkertaisella kielellä kirjoitettu tiedonanto. Komissio totesi lisäksi, että kyseessä oleva asia kuuluu lainsäädännön alaan, jota ei ole vielä yhdenmukaistettu. Tämän perusteella oikeusasiamies totesi, että "komission selvitys siitä, miksi se ei tehnyt päätöstä lokakuuhun 2001 mennessä, vaikka se oli sitoutunut tekemään niin, ei ole kohtuuton" (kohta 1.6). Oikeusasiamies huomautti kuitenkin, että "kantelijalla on mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusi kantelu oikeusasiamiehelle, jos komissio viivyttää edelleen päätöstään rikkomista koskevasta kantelusta" (kohta 1.7).

Käsiteltävänä oleva väite

Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelija ilmoitti saaneensa komissiolta 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn kirjeen, jossa häntä ilmeisesti kehotettiin toimittamaan lisätietoja Tanskan viranomaisten tekemistä yhteisön oikeuden rikkomisista. Kantelijan mukaan hän vastasi tähän kirjeeseen 2.2.2004 päivätyllä kirjeellä, jossa hän toimitti komissiolle esimerkkejä väitetyistä rikkomisista ja ilmoitti komissiolle näiden viranomaisten vaatimista veroista. Kantelijan mukaan komissio vastasi, että se ei ryhtyisi toimiin ennen yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian lopullista tuomiota.

Kantelija väittää, että komissio ei ole noudattanut sitoumustaan tehdä johtopäätös hänen rikkomuskantelustaan, joka koskee maahantuotujen autojen verotusta Tanskassa.

KYSYMYS

Komission lausunto

Kantelu lähetettiin komissiolle, joka esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

Oikeudellinen tausta – kantelujen tutkinta

Tutkiessaan kanteluja komissio noudattaa säännöksiä, jotka sisältyvät komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa (5). Erityisesti on otettava huomioon seuraavat säännöt: 3 artikla (kantelujen kirjaaminen), 8 artikla (kantelujen tutkimisen määräaika - yleinen sääntö, jonka mukaan päätös on tehtävä vuoden kuluessa, ja velvollisuus ilmoittaa kantelijalle, jos tätä määräaikaa ei voida noudattaa), 9 artikla (kantelun tutkinnan tulokset - komissio päättää harkintansa mukaan pitäen kantelun ajan tasalla), 10 artikla (asian käsittelyn päättäminen - sääntö, jonka mukaan kantelijalle on annettava ennakkoilmoitus), 14 artikla (kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle).

Komission huomautukset

Oikeusasiamiehelle toimitetussa kantelussa ei tuoda esiin mitään epäkohtia hallinnollisesta menettelystä, josta määrätään Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle annetussa tiedonannossa Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomisten yhteydessä (6) tai komission henkilöstön hyvän hallintotavan säännöstössä suhteissa yleisöön (7). Päinvastoin kantelussa arvostellaan sitä, miten komissio on käsitellyt kantelun asiasisältöä eli sitä, että komissio ei ole päättänyt, aloittaako se Tanskaa vastaan rikkomusmenettelyjä, jotka koskevat autojen leasing-vuokraukseen ja Tanskaan tuotuihin käytettyihin autoihin sovellettavia verotussääntöjä. Komissio kieltäytyy hyväksymästä tätä kritiikkiä.

Autojen rajatylittävän leasing-vuokrauksen osalta komissio ilmoitti kantelijalle 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, että yhteisöjen tuomioistuimen 21 päivänä maaliskuuta 2002 asiassa Cura Anlagen (8) antaman tuomion jälkeen se oli pyytänyt kaikkia jäsenvaltioita - eikä ainoastaan Tanskaa - vahvistamaan, olivatko niiden oikeudelliset järjestelyt uuden oikeuskäytännön mukaisia. Kirjeessä todettiin myös, että rajat ylittävään vuokraukseen liittyvä ala "on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. .... Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta Cura Anlagen -asiassa annetun tuomion kanssa, ennen kuin se päättää, aloitetaanko rikkomusmenettely.

Saatuaan komission 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn kirjeen kantelija pyysi 10 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä komissiota ryhtymään välittömästi toimiin Tanskaa vastaan. Komissio vastasi kantelijalle uudelleen 12 päivänä joulukuuta 2003 ja ilmoitti, että se odottaa, kunnes se on saanut vastaukset kaikilta jäsenvaltioilta, ennen kuin se päättää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisesta, ja että se ottaa huomioon kantelijan toimittamat asiakirjat tutkiessaan Tanskan vastausta.

Komissio ei ole vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se on lähettänyt muistutuksia. Se huomauttaa kuitenkin, että se pitää edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja näin tehdessään käyttää oikeutetusti harkintavaltaansa. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa tietenkin huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt, aloittaako se rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se luonnollisesti ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

Kuten komissio huomautti oikeusasiamiehelle kantelusta 1237/2002/PB esittämissään huomautuksissa, kantelija, joka näyttää olevan osallisena useissa erimielisyyksissä Tanskan veroviranomaisten kanssa, saattaa hyvinkin harkita asian viemistä Tanskan tuomioistuimeen. Asia voidaan tämän jälkeen saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisua varten.

Käytettyjen tuontiautojen verotuksen osalta komissio lähetti 1. kesäkuuta 2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se ilmoitti niille asiassa Gomes Valente annetun tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole vielä vastanneet, vaikka komissio on lähettänyt niille lukuisia muistutuksia. Näin ollen tätä erityiskysymystä ei ole vielä tarkasteltu täysimääräisesti. On tärkeää korostaa, että operatiivisesta näkökulmasta tätä asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Tanska oli kuitenkin vastannut komission 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyihin kirjeisiin, ja Tanskan viranomaiset katsoivat, että Tanskan lainsäädäntö on asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukainen. Kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvoverotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Weigel (9). Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Weigel antama tuomio annettiin 29. huhtikuuta 2004, ja komission asiasta vastaavat yksiköt tutkivat sitä parhaillaan.

Päätelmä

Komissio on vastannut asianmukaisesti kaikkiin kirjeisiin, jotka kantelija lähetti oikeusasiamiehen tehtyä kantelua 1237/2002/(PB)OV koskevan päätöksen. Kussakin komission vastauksessa esitettiin yksityiskohtaisia toteamuksia asian asiasisällöstä. On sanomattakin selvää, että komissio ilmoittaa hänelle henkilökohtaisesti hänen kantelunsa tuloksesta.

Hyvä hallintokäytäntö (kuten tiedonannossa KOM/2002/14 ja komission hyvän hallintotavan säännöstössä todetaan) edellyttää, että kun komissio päättää, nostaako se kanteen jäsenvaltiota vastaan yhteisön oikeuden noudattamatta jättämisen vuoksi, se ottaa huomioon kaikki kantelijan esittämät huomautukset ja pyrkii samalla varmistamaan, että tutkintatoimet ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Kun tutkinta on saatu päätökseen, komissio voi käyttää harkintavaltaansa päättäessään, aloittaako se rikkomusmenettelyn. Kun komissio päättää odottaa, kunnes kaikki jäsenvaltiot ovat vastanneet, ennen kuin se päättää, aloittaako se jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kutakin jäsenvaltiota vastaan, ja omaksuu näin kokonaisvaltaisen lähestymistavan, se ei toimi ainoastaan rationaalisesti vaan käyttää myös legitiimisti harkintavaltaansa. Rikkomusasiassa kantelijalla on näin ollen oikeus odottaa, että komissio ottaa huomioon kaikki hänen esittämänsä merkitykselliset perustelut tutkiessaan asiaa, ja jos asian käsittelyn lopettamista ehdotetaan, että kantelijalle ilmoitetaan asiasta etukäteen kirjeellä, jossa esitetään syyt tähän. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia, että komissio aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, eikä vaatia, että komissio omaksuu hänen tulkintansa sovellettavasta yhteisön oikeudesta. Edellä esitettyjen perustelujen ja oikeusasiamiehelle samaan asiakirja-aineistoon liittyviä kanteluja koskevien aiempien huomautusten perusteella komissio katsoo, ettei se ole laiminlyönyt hyvän hallinnon velvoitettaan kantelijaa kohtaan.

Kantelijan huomautukset

Komission lausunto toimitettiin kantelijalle. Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa.

PÄÄTÖS

1 Väitetty laiminlyönti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun ratkaisemisessa

1.1 Vuonna 1998 kantelija, tanskalainen autokauppias, oli valittanut komissiolle Tanskan väitetyistä autoverotusta koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomisista. Kantelijan rikkomusta koskeva kantelu koski käytettyjen maahantuotujen autojen verotusta, mukaan lukien kyseisten autojen arviointi, ja rajat ylittävää pitkäaikaista leasing-vuokrausta. Kantelija oli tehnyt oikeusasiamiehelle kaksi muuta kantelua: 801/2000/PB ja 1237/2002/(PB)OV. Asiassa 801/2000/PB komissio ilmoitti odottavansa kahden yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisua, minkä vuoksi se ei voinut esittää kantelijalle lopullista oikeudellista kantaansa hänen Tanskaa vastaan tekemäänsä kanteluun. Oikeusasiamies hyväksyi tämän selityksen ja totesi, että komissio oli sitoutunut tekemään päätöksen hänen rikkomista koskevasta kantelustaan lokakuuhun 2001 mennessä. Komissio ei kuitenkaan noudattanut tätä sitoumusta. Asiassa 1237/2002/(PB)OV komissio selitti, ettei se noudattanut sitoumustaan, toteamalla, että se piti parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa autoverotukseen liittyviin ongelmiin ja että sen tavoitteena oli ratkaista nämä ongelmat samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa erityisesti yhteistyön avulla ja antamalla selkeällä ja yksinkertaisella kielellä laadittu tiedonanto. Komissio totesi lisäksi, että kyseessä oleva asia kuuluu lainsäädännön alaan, jota ei ole vielä yhdenmukaistettu. Oikeusasiamies katsoi, että nämä olivat perusteltuja syitä siihen, miksi komissio ei ollut tehnyt päätöstä lokakuuhun 2001 mennessä, ja siksi hän päätti kantelua koskevan tutkimuksensa 19. toukokuuta 2003. Oikeusasiamies huomautti kuitenkin, että "kantelijalla on mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa uusi kantelu oikeusasiamiehelle, jos komissio viivyttää edelleen päätöstään rikkomista koskevasta kantelusta" (kohta 1.7).

1.2 Kantelija ilmoitti 29. maaliskuuta 2004 oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa saaneensa komissiolta 20. lokakuuta 2003 päivätyn kirjeen, jossa häntä ilmeisesti kehotettiin toimittamaan lisätietoja väitetyistä yhteisön oikeuden rikkomisista. Kantelijan mukaan hän vastasi tähän kirjeeseen 2.2.2004 päivätyllä kirjeellä, jossa hän toimitti komissiolle esimerkkejä Tanskan viranomaisten väitetyistä rikkomisista ja ilmoitti komissiolle näiden viranomaisten vaatimista veronmaksuista. Kantelijan mukaan komissio vastasi, että se ei ryhtyisi toimiin ennen yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan asian lopullista tuomiota. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komissio ei ollut noudattanut sitoumustaan tehdä johtopäätös hänen rikkomuskanteluistaan, jotka koskivat maahantuotujen autojen verotusta Tanskassa.

1.3 Käytettyjen tuontiautojen verotuksen osalta komissio totesi 5. elokuuta 2004 antamassaan lausunnossa, että asiassa Gomes Valente annetun tuomion (10) jälkeen se oli lähettänyt 1. kesäkuuta 2001 kaikille jäsenvaltioille kirjeen, jossa se ilmoitti niille tuomion seurauksista. Jotkin jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet vielä vastanneet, vaikka komissio oli lähettänyt niille lukuisia muistutuksia. Tämän vuoksi tätä erityiskysymystä ei ollut vielä tutkittu täysimääräisesti. Komissio totesi, että operatiivisesta näkökulmasta asiaa on käsiteltävä osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Komissio totesi kuitenkin, että Tanska oli vastannut sen 1 päivänä kesäkuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen ja että Tanskan viranomaiset pitivät Tanskan lainsäädäntöä asiassa Gomes Valente annetun tuomion mukaisena. Kantelijan kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle helmikuussa 2004, että ajoneuvoverotuksen osalta komissio oli päättänyt odottaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota asiassa Weigel (11). Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Weigel antama tuomio annettiin 29. huhtikuuta 2004, ja komission asiasta vastaavat yksiköt tutkivat sitä parhaillaan.

1.4 Rajatylittävän autojen leasing-vuokrauksen osalta komissio viittasi lausunnossaan kantelijalle 20. lokakuuta 2003 lähettämäänsä kirjeeseen, jossa se ilmoitti kantelijalle, että rajat ylittävään ajoneuvojen leasing-vuokraukseen liittyvä ala ”on hyvin monimutkainen eikä sitä ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu. Komissio on päättänyt omaksua kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden tilanteet. .... Sen vuoksi komissio aikoo odottaa, kunnes se saa jäsenvaltioilta vastaukset juuri lähetettyyn kirjeeseen, joka koskee niiden lainsäädännön yhteensopivuutta Cura Anlagen -asiassa annetun tuomion kanssa, ennen kuin se päättää, aloitetaanko rikkomusmenettely. Komissio totesi lausunnossaan, että se ei ollut vieläkään saanut vastauksia kaikilta jäsenvaltioilta, vaikka se oli lähettänyt muistutuksia. Se korosti kuitenkin pitävänsä edelleen parempana kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja käyttäneensä näin tehdessään perustellusti harkintavaltaansa. Kun kaikki vastaukset on tutkittu, komissio ottaa huomioon kaikki saamansa tiedot, myös kantelijan toimittamat tiedot. Kun komissio on päättänyt, aloittaako se rikkomusmenettelyn Tanskaa vastaan, se ilmoittaa päätöksestään kantelijalle.

1.5 Kantelija pitäytyi huomautuksissaan kantelussaan. Kantelija soitti 4. maaliskuuta 2005 oikeusasiamiehen yksiköille tiedustellakseen oikeusasiamiehen kanteluaan koskevan tutkimuksen etenemistä. Tämän puhelinkeskustelun aikana kantelija ilmoitti oikeusasiamiehen yksiköille, ettei hän ollut vieläkään saanut Euroopan komissiolta päätöstä siitä, mihin toimiin se ryhtyisi hänen rikkomuskantelunsa johdosta.

1.6 Kuten oikeusasiamies totesi 13. lokakuuta 1997 tekemässään päätöksessä, joka koski oma-aloitteista tutkimusta komission hallinnollisista menettelyistä, jotka liittyvät kansalaisten kanteluihin kansallisista viranomaisista, komission kyseisessä asiassa esittämistä huomautuksista kävi ilmi, että "komission sisäisten sääntöjen mukaan päätös asian käsittelyn lopettamisesta ryhtymättä toimenpiteisiin tai päätös virallisen rikkomusmenettelyn aloittamisesta on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa kantelun kirjaamispäivästä, lukuun ottamatta erityistapauksia, joiden syyt on ilmoitettava" (kursivointi tässä).

Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomisesta johtuvista suhteista kantelijaan annetun komission tiedonannon (12) 8 artiklassa todetaan nyt seuraavaa:

"Komission yksiköt tutkivat kantelut pääsääntöisesti tehdäkseen päätöksen virallisen ilmoituksen antamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun pääsihteeristö on kirjannut kantelun.

Jos tämä määräaika ylittyy, asiasta vastaava komission yksikkö ilmoittaa asiasta kantelijalle kirjallisesti."

1.7 Oikeusasiamies katsoo, että kun komissio ilmoittaa kantelijalle määräajan ylittymisestä, viivästymiselle on esitettävä pätevät syyt.

1.8 Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kiistattomalta, että yhden vuoden määräaika on ylitetty. Näin ollen on kysyttävä, onko komissio perustellut asianmukaisesti viivästyksen, jonka vuoksi se on tehnyt päätöksen kantelijan rikkomista koskevasta kantelusta.

1.9 Komissio on käsillä olevassa asiassa antamassaan lausunnossa todennut, että se noudattaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Se on viitannut tietopyyntöihin, jotka se lähetti kaikille jäsenvaltioille 1. kesäkuuta 2001 ja vuonna 2002, ja ilmoittanut odottavansa edelleen joidenkin jäsenvaltioiden vastauksia. Komissio on ilmoittanut, ettei se aio tehdä päätöstä kantelijan Tanskaa vastaan nostamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kantelusta saamatta ja analysoimatta vastauksia näihin tietopyyntöihin.

1.10 Kantelusta 1237/2002/(PB)OV 19. toukokuuta 2003 tekemässään päätöksessä oikeusasiamies päätteli, että komission päätös omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa voisi selittää kohtuullisesti sen, miksi kantelijan rikkomuskantelua koskevan päätöksen tekeminen oli viivästynyt lokakuuhun 2001 mennessä. On kuitenkin huomattava, että oikeusasiamies ei todennut, että komissio voisi tosiasiallisesti pidättäytyä tekemästä päätöstä kantelijan rikkomista koskevasta kantelusta niin kauan kuin se noudatti kokonaisvaltaista lähestymistapaansa. Oikeusasiamiehen mielestä ei ole komission rikkomuskantelujen käsittelyyn sovellettavan menettelyn mukaista, että kantelijan rikkomuskantelusta ei ole tehty päätöstä sillä perusteella, että komissio ei ole vielä saanut jäsenvaltioilta vuosina 2001 ja 2002 pyytämiään tietoja. Vaikuttaa siltä, että komissiolla on ollut huomattavasti aikaa yrittää saada nämä tiedot, eikä ole selvää, miksi näihin tietopyyntöihin vastaamatta jättämisen pitäisi edelleen estää komissiota tekemästä päätöstä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista. Tältä osin oikeusasiamies huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava komission tehtävää perustamissopimuksen valvojana perustamissopimuksen 211 artiklan 13 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimittava vilpittömässä mielessä yhteistyössä komission perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla suorittamassa tutkimuksessa ja toimitettava komissiolle kaikki tätä varten pyydetyt tiedot (14). Se, että jäsenvaltio kieltäytyy avustamasta komissiota sen tutkimuksissa, merkitsee sen 10 artiklan mukaisen velvollisuuden laiminlyöntiä, joka jokaisella jäsenvaltiolla on helpottaa komission tehtävien suorittamista (15). Tällaisessa tapauksessa komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällaisessa tapauksessa komissio voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos komissio kuitenkin katsoo, että vaikeudet saada jäsenvaltioilta tietoja sen kokonaisvaltaisen lähestymistavan puitteissa estävät sitä tekemästä johtopäätöksiä yksittäisistä rikkomista koskevista kanteluista, sen olisi harkittava vakavasti, olisiko tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa arvioitava uudelleen.

1.11 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissiolla on hallinnollinen epäkohta, ja jäljempänä esitetään suositusluonnos.

2 Päätelmät

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies antaa Euroopan komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Komission olisi tehtävä päätös kantelijan Tanskaa vastaan tekemästä rikkomuskantelusta mahdollisimman pian ja ilmoitettava päätöksestään kantelijalle.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2005.

Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 18. maaliskuuta 2005

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) Asia C-451-99, Kok. 2002, s. I-3193.

(3) Asia C-98/393, Kok. 2001, s. I-1327.

(4) Asia C-101/00, Kok. 2001, s. I-7487.

(5) Euroopan unionin virallinen lehti 2002, C 244, s. 5.

(6) Euroopan unionin virallinen lehti 2002, C 244, s. 5.

(7) Euroopan unionin virallinen lehti 2000, L 308, s. 26, liite, s. 32.

(8) Asia C-451-99, Kok. 2002, s. I-3193.

(9) Asia C-387/01, tuomio 29.4.2004.

(10) Asia C-393/98, Kok. 2001, s.

(11) Asia C-387/01, tuomio 29.4.2004.

(12) Euroopan unionin virallinen lehti 2002, C 244, s. 5.

(13) Komissio: - varmistaa, että tämän sopimuksen määräyksiä ja toimielinten sen nojalla toteuttamia toimenpiteitä sovelletaan; (....)

(14) Asia C-192/84, Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta, tuomio 10.7.1985 (Kok. 1985, s. 3967, 19 kohta).

(15) Asia C-240/86, Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta, Kok. 1988, s. 1835, 28 kohta.