Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 4 artiklan 1 kohdan ^{mukaisesti [1]}

Kantelun tausta

1. Lokakuussa 2021 kantelija pyysi tietosuojaneuvostoa antamaan hänelle pääsyn valmisteluasiakirjoihinsa, jotka johtivat sen lausuman, ohjeiden ja vastauksen hyväksymiseen parlamentin jäsenelle yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisista kansainvälisistä siirroista. Siihen sisältyi luonnoksia asiakirjoista, muistioita ja pöytäkirjoja kokouksista, joissa asiakirjoista keskusteltiin.

2. Tietosuojaneuvosto yksilöi 103 asiakirjaa, jotka kuuluvat valituksen tekijän ´s-pyynnön ^[2] soveltamisalaan. Se myönsi täyden oikeuden tutustua 17 asiakirjaan, osittaisen oikeuden tutustua 16 asiakirjaan ja epäsi oikeuden tutustua muihin asiakirjoihin. Evätessään oikeuden tutustua asiakirjoihin tietosuojaneuvosto vetosi tarpeeseen suojata päätöksentekoprosessiaan ja henkilötietojaan. Tietosuojaneuvosto katsoi, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen ei ollut ylivoimaisen yleisen edun mukaista.

3. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen. Hän valitti, että tietosuojaneuvosto tukeutui päätöksentekoa koskevaan poikkeukseen liian laajasti ja että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen. Hän ilmoitti myös pyytäneensä saada tutustua asiakirjoihin anonymisoidussa muodossa.

4. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, ja hänen tiiminsä tarkasti asiakirjat, joita ei ollut luovutettu kantelijalle osittain tai kokonaan. He pitivät myös kokouksen Euroopan tietosuojaneuvoston edustajien kanssa [3].

5. Tutkimuksen aikana tietosuojaneuvosto arvioi asiakirjat uudelleen ja antoi laajemman osittaisen tutustumisoikeuden kahteen asiakirjaan, jotka toimitettiin kantelijalle.

6. Tietosuojaneuvosto väitti, että asiakirjojen luovuttaminen edelleen aiheuttaisi kohtuutonta ulkoista painetta tietosuojaneuvoston jäseniin, jos heidän näkemyksensä julkistettaisiin, ja että se aiheuttaisi epävarmuutta tai sekaannusta yleisön keskuudessa. Lisäksi tietosuojaneuvosto totesi, että tietojen ilmaiseminen haittaisi sen kykyä tulkita tietosuojasääntöjä johdonmukaisesti, heikentäisi sen tehtävää puhua yhdellä äänellä ja häiritsisi sen riippumatonta roolia. Tietosuojaneuvosto väitti lisäksi, että tietojen julkistaminen vähentäisi julkaistun version huomiota ja kannustaisi sidosryhmiä olemaan noudattamatta tätä lopullista kantaa. Lopuksi tietosuojaneuvosto väitti, että pyydettyjen asiakirjojen julkistaminen heikentäisi sen tulevaa kantaa Yhdysvaltojen ulkomaisia tilejä koskevasta verosäännösten noudattamislaista (FATCA) käytäviin neuvotteluihin.

Oikeusasiamiehen ehdotus ratkaisuksi

7. Tarkasteltuaan kyseisiä asiakirjoja oikeusasiamies totesi, että tietosuojaneuvoston osittain luovuttamat asiakirjat joko jäivät pyynnön soveltamisalan ulkopuolelle, tietosuojaneuvosto vapautti ne myöhemmin tai säilyttivät ainoastaan huomautuksen laatijan henkilöllisyyden, mitä kantelija ei kiistä.

8. Niiden asiakirjojen osalta, joita ei paljastettu kokonaisuudessaan, oikeusasiamies totesi, että tietosuojaneuvosto ei ollut antanut kantelijalle riittävän laajaa oikeutta tutustua asiakirjoihin.

9. Oikeusasiamies myönsi, että kantelijan pyyntö kattoi erityyppisiä valmisteluasiakirjoja eli yhtäältä tietosuojaneuvoston suuntaviivojen [4] laatimiseen liittyviä asiakirjoja ja toisaalta tietosuojaneuvoston lausunnon [5] ja parlamentin jäsenelle annetun vastauksen [6] laatimiseen liittyviä asiakirjoja. Oikeusasiamies totesi, että ei ollut selvää, miten näiden valmisteluasiakirjojen julkistaminen voisi vakavasti haitata tietosuojaneuvoston päätöksentekoprosessia, kun otetaan huomioon niiden luonne ja sisältö, ja että tietosuojaneuvosto ei ollut osoittanut tosiasiallisesti ja konkreettisesti riskejä, joita aiheutuisi laajemmasta oikeudesta tutustua näihin asiakirjoihin.

10. Oikeusasiamies ehdotti riidanalaisista asiakirjoista tekemänsä arvioinnin ja havaintojensa perusteella, että Euroopan tietosuojaneuvosto arvioisi uudelleen kantelijan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin ja antaisi mahdollisimman laajan oikeuden tutustua niihin asiakirjoihin, joita ei ollut luovutettu kokonaisuudessaan ^[7].

11. Euroopan tietosuojaneuvosto pysyi kannassaan vastauksena oikeusasiamiehen ratkaisuehdotukseen ja kieltäytyi ilmaisemasta tietoja uudelleen. Se toisti edellä mainitut väitteet ja väitti lisäksi, että asiakirjojen luonnosversioiden ilmaiseminen vahingoittaisi henkilötietojen tehokasta suojaa. Tietosuojaneuvosto vetosi myös tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita perusteena sille, ettei riidanalaisia asiakirjoja paljasteta.^[8] Tietosuojaneuvosto selitti erityisesti, että kyseinen kansainvälinen lausuma annettiin, jotta jäsenvaltioita kehotettaisiin arvioimaan ja tarkistamaan kansainvälisiä sopimuksiaan, joihin liittyy henkilötietojen siirtoja, mukaan lukien verotusta koskevat sopimukset. Tietosuojaneuvosto totesi, että aiempien kokemustensa perusteella asiakirjojen anonymisoitujen versioiden ilmaiseminen ei estäisi näkemysten antamista tietyille osapuolille, joten ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti sen päätöksentekoprosessia. 

12. Ratkaisuehdotus ja tietosuojaneuvoston vastaus ehdotukseen toimitettiin kantelijalle, ja hän hylkäsi jälleen tietosuojaneuvoston perustelut, joiden mukaan se piti voimassa päätöksensä evätä pääsy tietoihin.

Oikeusasiamiehen arvio ratkaisuehdotuksen jälkeen

13. Tietosuojaneuvosto on riippumaton EU:n elin, joka koostuu EU:n kansallisten tietosuojaviranomaisten ja Euroopan tietosuojavaltuutetun edustajista sekä EFTA-valtioiden valvontaviranomaisista yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvissä asioissa. Euroopan komissiolla ja yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvissä asioissa EFTAn valvontaviranomaisella on oikeus osallistua tietosuojaneuvoston toimintaan ja kokouksiin ilman äänioikeutta.

14. Tietosuojaneuvoston tehtävänä on edistää tietosuojasääntöjen johdonmukaista soveltamista kaikkialla EU:ssa ja edistää EU:n tietosuojaviranomaisten välistä yhteistyötä. Tätä varten tietosuojaneuvosto antaa yleisiä ohjeita (mukaan lukien suuntaviivat, suositukset ja parhaat käytännöt), joilla selkeytetään lainsäädäntöä ja edistetään yhteisymmärrystä EU:n tietosuojalainsäädännöstä. Tietosuojaneuvosto antaa myös komissiolle tai kansallisille valvontaviranomaisille osoitettuja lausuntoja. Tietosuojaneuvosto voi myös antaa kansallisille valvontaviranomaisille osoitettuja sitovia päätöksiä, joiden tarkoituksena on ratkaista niiden väliset riidat, kun ne tekevät yhteistyötä yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Euroopan tietosuojaneuvostolla on näin ollen keskeinen rooli EU:n tietosuojasääntöjen johdonmukaisessa soveltamisessa ja tulkinnassa kaikkialla EU:ssa, mikä on kansalaisten kannalta erittäin tärkeä osa-alue, joka vaikuttaa perusoikeuteen.

15. Tässä tutkimuksessa kyseessä olevat asiakirjat voidaan jakaa kolmeen luokkaan: i) luonnokset tietosuojaneuvoston lausumaksi 4/2021 kansainvälisistä sopimuksista, mukaan lukien siirrot, ii) luonnokset vastaukseksi Euroopan parlamentin jäsenelle ja iii) luonnokset tietosuojaneuvoston suuntaviivoiksi 2/2020.^[9] Vastauksessaan oikeusasiamiehelle tietosuojaneuvosto selitti, että jotkin valmisteluasiakirjat ovat puhtaita luonnoksia, mikä tarkoittaa, että ne eivät sisällä raitamuutoksia tai huomautuksia, toiset luonnokset sisältävät raitamuutoksia ilman huomautuksia ja toiset sisältävät joko tietosuojaneuvoston jäsenten, tietosuojaneuvoston sihteeristön tai joissakin tapauksissa komission huomautuksia.

16. Tietosuojaneuvoston lausuma sisältää lopullisessa muodossaan jäsenvaltioille osoitetun kehotuksen ja suosituksen tarkistaa voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksiaan sen varmistamiseksi, että ne ovat tietosuojaa koskevan unionin lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaisia. Lausuma laadittiin vastauksena Euroopan parlamentin 5. heinäkuuta 2018 antamaan päätöslauselmaan FATCAn kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ^[10] ja kantelijoiden 29 artiklan työryhmälle tältä osin esittämiin pyyntöihin ^[11].

17. Tietosuojaneuvoston vastaus Euroopan parlamentin jäsenelle perustui Euroopan parlamentin jäsenen 28. toukokuuta 2021 lähettämään kirjeeseen. Kirjeen lopullisessa muodossa tietosuojaneuvosto selittää kansallisten valvontaviranomaisten roolia yleisen tietosuoja-asetuksen seurannassa ja täytäntöönpanossa sekä tietosuojaneuvoston pyrkimyksiä selventää henkilötietojen kansainvälisiä siirtoja koskevia EU:n sääntöjä hyväksymällä lausumansa ja ohjeensa.

18. On tärkeää selventää, että tietosuojaneuvoston lausuma ja vastaus eivät ole yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten tulkintaa. Ne ovat tietosuojaneuvoston virallisia vastauksia sen saamiin kysymyksiin, joissa se toistaa yleisen tietosuoja-asetuksen ja lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin vaatimukset viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa. Näin ollen näiden vastausten antamiseen johtaneet valmisteluasiakirjat ja oikeusasiamiehen aiemman asian 386/2021/AMF valmisteluasiakirjat, jotka koskivat tietosuojaneuvoston ohjetta, joka sisälsi yleisen tietosuoja-asetuksen arvovaltaisen tulkinnan, eivät ole luonteeltaan samanlaisia.

19. Suuntaviivoilla pyritään toisaalta antamaan ETA:n julkisille elimille ohjeita yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisesta, kun henkilötietoja siirretään erilaisiin hallinnollisen yhteistyön tarkoituksiin kolmansien maiden julkisille elimille tai kansainvälisille järjestöille, joita tietosuojan riittävyyttä koskeva toteamus ei kata. Ohjeisiin sisältyy näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen arvovaltainen tulkinta.

20. Oikeusasiamies haluaa kuitenkin korostaa, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan kaikkiin toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin ^[12] ja että se perustuu oletukseen, jonka mukaan ”avoimuus antaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua tiiviimmin päätöksentekoprosessiin ja takaa, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suurempi legitimiteetti ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa kansalaisia kohtaan”.^[13] Tätä avoimuusperiaatetta sovelletaan riippumatta siitä, kuuluvatko asiakirjat unionin lainsäädäntöprosessiin vai eivät. Asiakirjoihin tutustumista voidaan rajoittaa vain, jos sovelletaan yhtä (tai useampaa) asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetyistä harvoista poikkeuksista.^[14]

21. Tietosuojaneuvosto vetosi tässä tapauksessa useisiin asetuksessa 1049/2001 säädettyihin poikkeuksiin evätäkseen oikeuden tutustua pyydettyihin valmisteluasiakirjoihin kokonaisuudessaan, nimittäin tarpeeseen suojata sen päätöksentekomenettelyä, henkilötietoja ja kansainvälisiä suhteita koskevaa yleistä etua.

22. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija ei kiistä henkilötietojen poistamista pyytämistään asiakirjoista. Oikeusasiamiehen ei näin ollen tarvitse arvioida, oliko tietosuojaneuvoston tähän poikkeukseen vetoaminen perusteltua.

23. Tärkein syy, johon tietosuojaneuvosto vetoaa evätäkseen oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, on suojata päätöksentekoprosessiaan suojaamalla tietosuojaneuvoston jäseniä ulkoiselta painostukselta, jotta tietosuojaneuvostossa voidaan käydä rehellistä keskustelua ja vaihtaa ”sensuroimattomia lausuntoja”. Tietosuojaneuvosto on myös huolissaan siitä, että valmisteluasiakirjoja voidaan tulkita väärin, mikä vaikuttaa hyväksytyn asiakirjan selkeyteen ja aiheuttaa sekaannusta ja epäselvyyttä. Lisäksi tietosuojaneuvosto on huolissaan siitä, että sellaisten valmisteluasiakirjojen julkistaminen, joista käy ilmi jäsenten näkemykset, heikentäisi tietosuojaneuvoston toimivaltaa tai riippumattomuutta.

24. Tietosuojaneuvoston esittämät perustelut valmisteluasiakirjoihin kohdistuvasta ulkoisesta painostuksesta ovat edelleen epämääräisiä ja yleisluonteisia. Unionin tuomioistuin on myöntänyt, että päätöksentekomenettelyn suojaaminen kohdennetulta ulkoiselta painostukselta voi olla oikeutettu peruste rajoittaa oikeutta tutustua asiakirjoihin. Se on kuitenkin myös korostanut, että tällaisen ulkoisen paineen olemassaolo ”on osoitettava varmasti” ja että ”on esitettävä näyttöä siitä, että on olemassa kohtuudella ennakoitavissa oleva riski”, että kyseinen ulkoinen paine vaikuttaa merkittävästi kyseiseen päätökseen ^[15].

25. Joka tapauksessa on niin, että vaikka tällaisen ulkoisen painostuksen olemassaolo olisi näytettävä toteen, on epäselvää, miten tällainen painostus heikentäisi vakavasti tietosuojaneuvoston kykyä vaihtaa tietoja vapaasti, erityisesti kun otetaan huomioon, että lausuman ja suuntaviivojen antamiseen johtaneet päätöksentekoprosessit olivat päättyneet vahvistavan päätöksen tekemiseen mennessä.

26. Lisäksi ei ole näytetty toteen tietosuojaneuvoston huolta siitä, että asiakirjaluonnosten ilmaiseminen selittämättä näiden muutosten taustalla olevia syitä aiheuttaisi sekaannusta yleisön silmissä tai että se heikentäisi sen toimivaltaa tai riippumattomuutta.

27. Euroopan tietosuojaneuvoston päätöksentekoprosessiin liittyy väistämättä useiden toimijoiden vuorovaikutusta kansallisella ja EU:n tasolla. Tietosuojaneuvosto toteaa, että lukuisat toimijat osallistuvat sen asiakirjojen laatimiseen ja yleisen tietosuoja-asetuksen tulkintaan ja että tähän prosessiin kuuluu näkemysten vaihtoa ja neuvotteluja. Ehdotusten luonteen vuoksi niistä on tarkoitus keskustella, ja yleisö voi täysin ymmärtää, että tässä yhteydessä vaihdetut kannat voivat muuttua ja että niiden sisältöä voidaan muuttaa myöhemmin. Tästä yhteistyömuodosta säädetään itse yleisessä tietosuoja-asetuksessa, ja sitä pidetään tietosuojaneuvoston toiminnan olennaisena osana, kun lopulliset kannat hyväksytään ääntenenemmistöllä eikä yksimielisyydellä. Näin ollen kehyksessä itsessään ennakoidaan, että kriisinratkaisuneuvostossa on eriäviä kantoja.

28. Valmisteluasiakirjojen tarkastus osoitti, että lausuma- ja vastausluonnoksiin sisältyy enimmäkseen toimituksellisia muutoksia sekä selvennyksiä tai yksinkertaistuksia tiettyihin tekstin osiin, jotka eivät vaikuta erityisen arkaluonteisilta. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että niihin ei sisälly tietosuojasääntöjen tulkintaa eikä niissä havainnollisteta tietosuojaneuvoston eriäviä näkemyksiä.

29. Ohjeluonnosten osalta oikeusasiamies toteaa, että jotkin luonnokset sisältävät puhtaita versioita tai toimituksellisia muutoksia ja selventävät tai yksinkertaistavat tekstiä, kuten lausumaluonnoksissa ja parlamentin jäsenelle annettavissa vastausluonnoksissa, eivätkä ne vaikuta erityisen arkaluonteisilta. Muissa tapauksissa on mahdollista tunnistaa eriäviä näkemyksiä tietosuojasääntöjen tulkinnasta. Tietosuojaneuvosto kuitenkin totesi, että nämä tietosuojaneuvostossa käydyt keskustelut tai neuvottelut olivat tietosuojaneuvoston toiminnan olennainen osa, mukaan lukien sen suuntaviivojen hyväksyminen. Oikeusasiamies ei näe, miten tällaiset kommentit voitaisiin liittää tiettyyn tekijään, jos tekijöiden näkemykset muutetaan nimettömiksi, erityisesti jos julkisuudessa ei ole eriäviä näkemyksiä. Päinvastoin, näiden valmisteluasiakirjojen julkistaminen auttaisi yleisöä ymmärtämään paremmin, miten yleisen tietosuoja-asetuksen arvovaltainen tulkinta saavutettiin. Asiakirjojen tarkastelusta ei myöskään käy ilmi, miten ne voisivat aiheuttaa sekaannusta yleisön keskuudessa tai miten tietosuojaneuvoston toimivalta vaarantuisi, koska asiakirjat on selvästi merkitty luonnoksiksi.

30. Ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää tietojen ilmaisemista, arvioinnin osalta tietosuojaneuvosto väittää ottaneensa huomioon valituksen tekijän avoimuusongelmat. Se katsoi, että sen päätöksentekoprosessille erityisesti ulkoisesta painostuksesta aiheutuva vahinko on suurempi kuin tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Oikeusasiamiehelle ei kuitenkaan ole selvää, miten tietosuojaneuvosto on tasapainottanut avoimuutta koskevaa yleistä etua, kun otetaan huomioon, että sen ohjeissa esitetään yleisen tietosuoja-asetuksen arvovaltainen tulkinta ja että niihin olisi sovellettava suurempaa avoimuutta [16].

31. Edellä esitetyn analyysin perusteella oikeusasiamies katsoo, että tietosuojaneuvosto ei esittänyt riittävän vakuuttavia perusteluja sen päätöksentekoprosessiin kohdistuvan ”erityisen ja todellisen riskin” osoittamiseksi. Vaikka tällainen riski voitaisiin osoittaa, oikeusasiamies katsoo kuitenkin tietosuojaneuvoston ohjeiden osalta, että ne sisältävät yleisen tietosuoja-asetuksen arvovaltaisen tulkinnan, ja kun otetaan huomioon henkilötietojen merkitys unionin kansalaisten ja yritysten elämässä, on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää laajempaa ja laajempaa ilmaisemista.

32. Mitä tulee tietosuojaneuvoston vastauksessaan oikeusasiamiehen ratkaisuehdotukseen esittämään väitteeseen, jonka mukaan riidanalaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi kansainvälisiä suhteita, tietosuojaneuvosto ei ole esittänyt mitään perusteluja tähän poikkeukseen vetoamiselle. Tietosuojaneuvosto toteaa ainoastaan, että se kehotti lausunnossaan jäsenvaltioita arvioimaan ja tarkistamaan kansainvälisiä sopimuksiaan, joihin liittyy henkilötietojen siirtoja, mukaan lukien verotusta koskevat sopimukset.

33. Vaikka unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, kun ne päättävät, mitä kansainvälisten suhteiden suojaaminen edellyttää asiakirjojen luovuttamisen osalta, niiden on kuitenkin osoitettava ”erityisen ja todellisen riskin” olemassaolo . Pelkästään se, että tietosuojaneuvosto kehotti jäsenvaltioita arvioimaan ja tarkistamaan kansainvälisiä suhteitaan, ei sinänsä osoita, miten asiakirjojen luovuttaminen konkreettisesti ja tosiasiallisesti vaikuttaisi haitallisesti kansainvälisiin suhteisiin.

34. Oikeusasiamies on jakanut tietosuojaneuvostolle erillisen luottamuksellisen muistion, joka on tämän suosituksen liitteenä ja joka sisältää yksityiskohtaisemman arvioinnin valmisteluasiakirjojen luonteesta ja sisällöstä ottaen huomioon poikkeukset, joihin tietosuojaneuvosto on vedonnut tutustumisoikeuden epäämiseksi.

35. Tietosuojaneuvosto väitti lisäksi, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa luodaan lisäpoikkeus yleisön oikeuteen tutustua sen asiakirjoihin sillä perusteella, että se on riippumaton elin. Oikeusasiamies katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen sanamuoto kokonaisuutena tarkasteltuna tai EU:n tuomioistuinten oikeuskäytäntö ^[17] eivät tue tätä tulkintaa. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetään nimenomaisesti, että tietosuojaneuvoston asiakirjoihin sovelletaan asetuksen 1049/2001 säännöksiä.

36. Tietosuojaneuvosto on myös viitannut työjärjestykseensä, jonka mukaan tietosuojaneuvoston keskusteluja voidaan pitää luottamuksellisina. Tässä yhteydessä oikeusasiamies toteaa, että sisäinen työjärjestys ei voi olla oikeudellisesti ensisijainen asetukseen nähden. Työjärjestyksen on oltava asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[18] mukainen. Näin ollen tietosuojaneuvosto ei voi käyttää tietosuojaneuvoston työjärjestystä evätäkseen yleisön oikeuden tutustua asiakirjoihin, jos unionin primaari- tai sekundaarioikeus edellyttää niiden ilmaisemista.

37. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että se, että tietosuojaneuvosto soveltaa poikkeuksia päätöksentekoprosessiensa ja kansainvälisten suhteidensa suojaamiseksi, on hallinnollinen epäkohta. Siksi hän esittää jäljempänä vastaavan suosituksen.

Suositus

38. Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies antaa Euroopan tietosuojaneuvostolle seuraavan suosituksen:

Tietosuojaneuvoston olisi annettava kantelijalle mahdollisimman laaja oikeus tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.

Euroopan tietosuojaneuvostolle ja valituksen tekijälle ilmoitetaan tästä suosituksesta. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tietosuojaneuvosto lähettää yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 28. kesäkuuta 2023.

 

Emily O'Reilly
Euroopan oikeusasiamies

Strasbourg, 29.3.2023

 

[1] Saatavilla osoitteessa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.L_.2021.253.01.0001.01.ENG&toc=OJ%3AL%3A2021%3A253%3ATOC

[2] Tutkinnan aikana kävi ilmi, että kumpaankaan tietosuojaneuvoston lausumaan liittyviä valmisteluasiakirjoja ei arvioitu alustavassa vaiheessa eikä vahvistavassa vaiheessa. Oikeusasiamies kannusti tietosuojaneuvostoa käsittelemään näitä 141:tä asiakirjaa erillisenä tutustumispyyntönä.

[3] https://www.ombudsman.europa.eu/en/doc/inspection-report/en/156600

[4] Tietosuojaneuvoston suuntaviivat 2/2020 asetuksen 2016/679 46 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ja 46 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ETA:n ja ETA:n ulkopuolisten viranomaisten ja elinten välisten henkilötietojen siirtojen osalta

[5] Tietosuojaneuvoston lausuma 4/2021 ”Siirrot sisältävät kansainväliset sopimukset”

[6] Vastaus löytyy täältä: https://edpb.europa.eu/system/files/2021-07/edpb_letter_out2021-0119_intveld_igas.pdf

[7] Lisätietoja kantelun taustasta, osapuolten perusteluista ja oikeusasiamiehen tutkimuksesta on oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksen koko tekstissä.  

[8] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas luetelmakohta.

[9] Tietosuojaneuvoston 3. kesäkuuta 2022 antama virallinen vastaus, joka toimitettiin kantelijalle.

[10] http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P8-TA-2018-0316+0+DOC+XML+V0//EN&language=FI

[11] Tietosuojatyöryhmä oli riippumaton eurooppalainen työryhmä, joka käsitteli yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan liittyviä kysymyksiä 25. toukokuuta 2018 saakka (yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen).

[12] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 johdanto-osan 11 kappale: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/en/TXT/?uri=CELEX%3A32001R1049

[13] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 johdanto-osan 2 kappale.

[14] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 1 artikla.

[15] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 18.12.2008, Pablo Muñiz v. Euroopan yhteisöjen komissio, asia T‑144/05, 86 kohta; Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 22.3.2018, Emilio de Capitani v. Euroopan parlamentti, asia T‑540/15, 99 kohta.

[16] ks. asia 386/2021/AMF.

[17] Ks. yleisen tietosuoja-asetuksen 76 artikla; Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.6.2018, Baumeister, C‑15/16, 46 kohta.

[18] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.9.2022, yhdistetyt asiat T‑371/20 ja T‑554/20, Pollinis France v. komissio, 96 kohta (valitus vireillä)