Euroopan oikeusasiamies P. Nikiforos Diamandouros jatkaa pyrkimyksiään parantaa EU:n toimielinten ja elinten rekrytointikäytäntöjä. Oikeusasiamies viittasi kahteen äskettäiseen päätökseen, jotka koskevat kanteluja Euroopan komissiota ja Europolia vastaan, ja totesi seuraavaa: "Monille kansalaisille heidän ensimmäiset todelliset suhteensa EU:n hallintoon ovat työnhaku. Kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi ja syventämiseksi on tärkeää, että EU:n toimielinten ja elinten rekrytointikäytännöt ovat huippuluokkaa. Aion jatkossakin tehdä kaikkeni sen varmistamiseksi, että unionin hallinnossa työtä hakevia kansalaisia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja asianmukaisesti.”

Oikeusasiamiehen huomautuksiin johtaneet kaksi päätöstä olivat seuraavat:

Euroopan komissio: Ranskan/Bulgarian kansalainen haki paikallisen toimihenkilön tointa komission Sofian-edustustossa Bulgariassa. Komissio hylkäsi hänen hakemuksensa hänen kaksoiskansalaisuutensa vuoksi. Se vetosi 18.4.1961 tehtyyn diplomaattisia suhteita koskevaan Wienin yleissopimukseen ja totesi, että kyseinen paikallisen edustajan toimi oli varattu hakijoille, jotka eivät olleet sen maan kansalaisia, jossa he hoitaisivat tehtäviään, eivätkä asuneet pysyvästi kyseisessä maassa.

Oikeusasiamies arvosteli komissiota siitä, ettei se ollut esittänyt objektiivisia perusteluja kantelijan hakemuksen hylkäämiselle, koska se oli loukannut syrjimättömyyden periaatetta. Missään paikallisiin toimihenkilöihin sovellettavissa säännöissä ei ollut säännöksiä, joiden mukaan Bulgarian kansalaiset jätettäisiin näiden sopimusten ulkopuolelle. Oikeusasiamies totesi myös, että kyseistä toimea koskevassa avointa toimea koskevassa ilmoituksessa ei annettu hakijoille kaikkia tarvittavia tietoja palvelukseenottomenettelystä.

Oikeusasiamiehen päätös on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa

Europol: Eräs kansalainen valitti oikeusasiamiehelle ja väitti, että Europol ei ollut noudattanut sen henkilöstösääntöjä, koska se oli ottanut hänet palvelukseen hallinnolliseksi avustajaksi paikallisen toimihenkilösopimuksen nojalla eikä Europolin henkilöstön jäsenenä. Tämä tarkoitti sitä, että hän työskenteli vähemmän edullisissa olosuhteissa. Europol väitti, että tilanteissa, joissa sen henkilöstötaulukkoon ei sisältynyt henkilöstövirkoja ja työmäärä oli niin suuri, että tarvittiin tilapäistä apua, sen oli palkattava väliaikaisia toimihenkilöitä paikalliseen henkilöstöön sovellettavin ehdoin. Se väitti, että se voi tehdä niin vapaasti niin kauan kuin se pysyy henkilöstöbudjettinsa rajoissa.

Oikeusasiamies huomautti, että Europolin henkilöstösäännöissä mainittiin selvästi, että hallinnollisen avustajan virka on Europolin henkilöstön virka. Hän ei löytänyt oikeusperustaa Europolin käytännölle palkata väliaikaisia toimihenkilöitä paikallisiin toimihenkilöihin sovellettavin ehdoin. Siksi hän esitti kriittisen huomautuksen kiinnittääkseen Europolin huomion tarpeeseen tarkistaa henkilöstön palkkaamista koskevia käytäntöjään.

Oikeusasiamiehen päätös on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa