Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly avasi konferenssin ja korosti hirvittäviä olosuhteita, joissa se tapahtui Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän kiitti Ukrainan parlamentin ihmisoikeusvaltuutetun Liudmyla Denisovan rohkeaa työtä sekä oikeusasiamiesten kaikkialla Euroopassa toteuttamia toimia ukrainalaisten pakolaisten auttamiseksi. O’Reilly korosti myös, että myös kriisiaikoina oikeusasiamiehillä on edelleen oltava keskeinen rooli oikeusvaltioperiaatteen ylläpitämisessä, hallintojen saattamisessa vastuuseen ja demokraattisten arvojen todellisessa toteuttamisessa. Päivän toiseen istuntoon viitaten hän korosti, että vaikka tekninen kehitys voi yhdistää meidät paremmin, siihen liittyy myös vakava riski siitä, että jotkut ihmiset erotetaan julkisista palveluista ja näin ollen kansalaisten luottamus heikkenee.

Parhaiden käytäntöjen jakaminen pakolaisten auttamiseksi

Sisäasioista vastaava komission jäsen Ylva Johansson piti päivän ensimmäisen istunnon avauspuheenvuoron. Hän korosti Euroopan kansalaisten, järjestöjen ja hallitusten kaikilla tasoilla toteuttamia poikkeuksellisia toimia Venäjän hyökkäystä pakenevien ukrainalaisten tukemiseksi. Kriisi oli ensimmäinen kerta, kun EU:n tilapäistä suojelua koskeva direktiivi aktivoitiin. Jäsenvaltiot hyväksyivät direktiivin yksimielisesti. Direktiivissä pakolaisille annetaan oikeuksia, kuten oikeus terveydenhuoltoon, työhön, asumiseen, koulutukseen ja sosiaaliseen tukeen. Tässä mielessä Johansson korosti, että on erittäin tärkeää jatkaa EU:hun tulevien pakolaisten rekisteröintiä. Johansson korosti myös oikeusasiamiesten tärkeää roolia sen varmistamisessa, että pakolaiset voivat käyttää oikeuksiaan.

Johansson kuvaili joitakin komission erityistoimia ja totesi laatineensa indeksin, jonka avulla nähdään, mihin jäsenvaltioihin kohdistuu eniten paineita. Vaikutukset kohdistuvat tällä hetkellä eniten Puolaan, jota seuraavat Kypros (lähinnä muiden kuin ukrainalaisten pakolaisten vuoksi) ja Tšekki. Vähiten kärsineet ovat tällä hetkellä Ranska, Malta, Italia ja Kreikka. Solidaarisuusfoorumi, johon osallistuvat jäsenvaltiot, komissio, EU:n virastot ja muut sidosryhmät, kokoontuu kahdesti viikossa keskustelemaan siitä, mihin valtioihin kohdistuu paineita ja missä on ylikapasiteettia ottaa vastaan pakolaisia. Komissio on myös kartoittanut kaikki liikenteen solmukohdat, joissa EU tarjoaa tietoa pakolaisille, myös heidän oikeuksistaan. Kesäksi on suunnitteilla EU:n pakolaisten osaamisreservi, jolla autetaan löytämään tietyltä alalta työtä hakevia pakolaisia ja heitä työllistäviä pakolaisia.

Johansson toi esiin ukrainalaisten pakolaisten kohtaaman ihmiskaupan riskin ja korosti, että ukrainalaiset kuuluivat jo ennen sodan alkamista EU:hun suuntautuvan ihmiskaupan viiteen suurimpaan kansalaisuuteen. Hän sanoi saaneensa epävirallisia raportteja tästä tapahtumasta ja että on tärkeää toimia mahdollisimman nopeasti. Komissio on jo aktivoinut ihmiskaupan torjunnan koordinaattoriverkostonsa ja aikoo pian käynnistää ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman.

Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly avasi paneelikeskustelun toteamalla, että oikeusasiamiehen tehtävänä on antaa pakolaisille mahdollisuus hyödyntää tilapäistä suojelua koskevan direktiivin tarjoamia oikeuksia, mukaan lukien psykologinen ja emotionaalinen tuki. EU:n tasolla Euroopan oikeusasiamiehellä voi olla kysymyksiä tilapäistä suojelua koskevan direktiivin soveltamisesta. Tulevaisuudessa Euroopan oikeusasiamies voi myös osallistua direktiiviin liittyvien systeemisten ongelmien tai joidenkin asiasta vastaavien EU:n virastojen mahdollisten ongelmien käsittelyyn.

Ukrainan parlamentin ihmisoikeusvaltuutettu Liudmyla Denisova korosti, että on tärkeää dokumentoida sotarikokset, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen, sekä tarjota tukea uhreille, kuten raiskatuille naisille. Denisova sanoi olevansa kiitollinen tuesta, jota EU on osoittanut ukrainalaisille pakolaisille, ja että oli mahdollista alkaa miettiä, miten pakolaiset saataisiin kotiin. Hän sanoi, että on hyvä, että tätä tarkoitusta varten kehitetään ohjelmia, kuten liikkuvien asuntojen rakentaminen ihmisille, joiden talot on tuhottu. Denisova korosti myös ukrainalaisten, myös tuhansien lasten, pakkosiirtoja Venäjälle. Hän sanoi, että Venäjä syyllistyy kansanmurhaan ottamalla pois lasten ukrainalaiset asiakirjat, myöntämällä heille venäläisiä asiakirjoja ja pakottamalla heidät sitten adoptioon. Hän kehotti perustamaan Euroopan oikeusasiamiehen työryhmän, joka voisi auttaa ihmisiä palaamaan Ukrainaan.

Puolan ihmisoikeuskomissaari Hanna Machińskan mukaan Puolassa on yli kolme miljoonaa ukrainalaista pakolaista, joista yli 700 000 on lapsia. Hän puhui toimista, joita Puola ja puolalaiset vapaaehtoiset tekivät varmistaakseen pakolaisten pääsyn majoitukseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Hän korosti myös pitkän aikavälin paineita, joita kriisi on aiheuttanut joillekin kaupungeille, kuten Varsovalle, joka on ottanut vastaan yli 300 000 pakolaista. Machińska sanoi, että hänen henkilökuntansa oli läsnä pakolaisten vastaanottopaikoissa ja että he puuttuvat paikallisiin tapauksiin, kun ongelmia ilmenee. Yksi hänen esiin nostamistaan erityishaasteista oli tukea suuria 30–40-vuotiaita romaniperheitä, jotka kaikki haluavat pysyä yhdessä.

Romanian oikeusasiamiehen Renate Weberin mukaan yli 750 000 ukrainalaista on kulkenut Romanian kautta, mutta vain noin 18 000 on pyytänyt tilapäistä suojelua. Pakolaiset saavat alusta alkaen lääkintäapua ja taloudellista tukea joko paikallisilta kaupunginjohtajilta tai alueellisilta kuvernööreiltä. Kauttakulkumatkalla olevat saivat myös majoitusta, aterioita, ilmaista julkista liikennettä jne. Weber korosti orvoksi jääneiden lasten ongelmaa ja heidän kohtaamaansa kielellistä estettä koulutuksessa. Hän sanoi myös, että pakolaisilta puuttuu ukrainankielisiä psykologeja.

Unkarin perusoikeuskomissaari Ákos Kozma totesi, että Unkarissa on yli 700 000 pakolaista, mikä vastaa noin 10:tä prosenttia Unkarin väestöstä. Hän kertoi vierailleensa rajalla ryhmänsä kanssa pian konfliktin alkamisen jälkeen ja perustaneensa viisi turvakotia tarjotakseen pakolaisille apua hallitukselta ja kansalaisjärjestöiltä. Kozma sanoi, että hänen toimistonsa tarjoaa pakolaisille oikeudellista neuvontaa ja tietoa sekä tietoa siitä, miten he voivat tehdä valituksen mahdollisesta perusoikeuksien rikkomisesta.

Strasbourgin pormestari Jeanne Barseghian sanoi, että Ranskassa on 50 000 ukrainalaista pakolaista ja että Strasbourg on tunnistettu mahdolliseksi maahantulopaikaksi sen maantieteellisen sijainnin ja eurooppalaisen kaupungin aseman vuoksi. Kaupunki perusti vastaanottokeskuksen Ukrainasta saapuvien ihmisten vastaanottamiseksi ja auttamiseksi. Hän korosti, että on tärkeää rekisteröidä ihmisiä, myös niitä, jotka ovat saattaneet tehdä matkan Ranskaan yksin. Monet pakolaiset tarvitsevat tukea traumaperäisiin häiriöihin tai terveysongelmiin. Strasbourg tarjoaa myös kieltenoppimista, urheilutoimintaa ja muuta tukea, jolla autetaan pakolaisia kotoutumaan yhteiskuntaan pitkällä aikavälillä. Barseghian totesi, että vaikka tilapäistä suojelua koskeva direktiivi on yleisesti ottaen ollut myönteinen, se on luonut joitakin jännitteitä esimerkiksi niiden keskuudessa, jotka ovat lähteneet Ukrainasta mutta eivät ole Ukrainan kansalaisia tai jotka ovat pakolaisia muista maista.

Kreikan oikeusasiamies Andreas Pottakis korosti kolmea nykytilanteeseen liittyvää paradoksia: että maat, jotka tällä hetkellä hyötyvät eniten tilapäistä suojelua koskevasta direktiivistä, ovat estäneet sen aiemmissa kriiseissä; että ennen sotaa ukrainalaiset kuuluivat niiden kansallisuuksien joukkoon, jotka useimmiten poistettiin väkisin EU:sta; ja että vaikka ukrainalaisten kyky liikkua vapaasti EU:ssa on yleisesti ottaen hyvä asia, se lisää myös haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ihmiskaupan riskiä. Hän kehotti suojelemaan tilapäistä suojelua koskevaa direktiiviä poliittiselta painostukselta ja aktivoimaan sen mahdollisimman automaattisesti tulevissa kriiseissä.

Baden-Württembergin oikeusasiamies Beate Böhlen totesi, että ukrainalaisille vuonna 2022 osoitetun tuen olisi oltava tulevien pakolaiskriisien vertailukohta. Hän sanoi, että Saksa käyttää jakoperustetta jakaakseen pakolaisia maan eri osiin ja että valtiot käyttävät toista jakoperustetta jakaakseen pakolaisia edelleen. Böhlen totesi, että erityisen tärkeä kysymys on tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen, jotta ammattitaitoiset pakolaiset löytäisivät nopeasti sopivan työpaikan.

Julkishallintojen digitalisointi: miten se on vaikuttanut kansalaisten mahdollisuuksiin käyttää oikeuksiaan

Koheesio- ja uudistusasioista vastaava komissaari Elisa Ferreira piti pääpuheenvuoron. Ferreira sanoi, että teknologia ei ole luonnostaan hyvä eikä luonnostaan huono, koska se riippuu siitä, mitä sillä tehdään. Teknologia voi joko laajentaa tai kaventaa kansalaisten ja julkishallinnon välistä kuilua. Esimerkiksi automaatio ja massadata uhkaavat luoda persoonattomia järjestelmiä, jotka vieraannuttavat ihmisiä. Toisaalta uudet sosiaaliset teknologiat ja sähköisen hallinnon välineet voivat tuoda päätöksenteon lähemmäs kansalaisia. Hän toi myös esiin riskin digitaalisesta kuilusta eri ihmisten välillä, sillä köyhemmät tai vanhemmat ihmiset saattavat jäädä digitaalisten palvelujen ulkopuolelle. Ferreira totesi, että oikeusasiamiehet ovat olennaisen tärkeitä näiden erojen kaventamiseksi kansalaisten oikeuksien julkisina puolestapuhujina ja valvojina.

Ferreira korosti kahta komission keskeistä digitaalista tavoitetta vuodelle 2030: vähintään 80 prosentilla kaikista aikuisista olisi oltava digitaaliset perustaidot, ja kaikkien keskeisten julkisten palvelujen olisi oltava saatavilla verkossa ja kaikkien kansalaisten olisi voitava käyttää niitä. Hän totesi, että EU investoi ennennäkemättömän määrän digitaalialaan elpymis- ja palautumistukivälineen sekä koheesiopolitiikkansa kautta. Viimeksi mainitun tavoitteena on varmistaa, ettei yhtäkään aluetta jätetä jälkeen digitaalisessa muutoksessa. Ferreira mainitsi, että digitaalisten palvelujen parantaminen ja niiden yhdenvertaisen saatavuuden varmistaminen ovat uuden sukupolven koheesio-ohjelmista käytävien neuvottelujen keskiössä.

Ferreiran mukaan EU:n investoinneilla olisi autettava kansalaisia ja yrityksiä hankkimaan tarvittavat digitaaliset taidot, tuettava uusien tai parannettujen sähköisen hallinnon ja tietoyhteiskuntaan osallistamisen palvelujen käyttöönottoa ja tuettava laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoa maaseutualueilla, harvaan asutuilla alueilla ja EU:n syrjäisimmillä alueilla. EU tukee myös julkishallintojen digitalisaatiota kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla pilottihankkeiden, asiantuntemuksen ja kokemusten vaihdon avulla.

Varmistaakseen, että EU:n oikeudet ja arvot otetaan täysimääräisesti huomioon verkkoympäristössä, Ferreira sanoi, että Euroopan komissio haluaa kehittää digitaalisten periaatteiden ja oikeuksien kehyksen. Tähän sisältyisi pääsy laadukkaisiin yhteyksiin, riittäviin digitaalisiin taitoihin, julkisiin palveluihin sekä oikeudenmukaisiin ja syrjimättömiin verkkopalveluihin. Komissio haluaa myös seurata vuotuisen Eurobarometri-tutkimuksen avulla, kokevatko eurooppalaiset, että heidän digitaalisia oikeuksiaan kunnioitetaan.

Ranskalainen oikeuksien puolustaja Claire Hédon avasi paneelikeskustelun. Hän kertoi monien ihmisten vaikeuksista käyttää julkisia palveluja verkossa ja siitä, miten covid-19-pandemia on pahentanut tätä ongelmaa. Hän mainitsi, että Ranskassa noin 10-13 miljoonaa ihmistä on digitaalisesti lukutaidottomia. Hédon toi esiin joitakin suosituksia, jotka sisältyivät hänen toimistonsa raporttiin julkisten palvelujen aineettomasta käytöstä: kasvokkain tapahtuva viestintä ja puhelinpalvelut olisi säilytettävä; katsoo, että verkkosivustojen olisi oltava käyttäjäystävällisiä ja että niitä suunnittelevia henkilöitä olisi koulutettava parantamaan niiden saavutettavuutta; ja että ihmisillä olisi oltava oikeus olla yhteydessä toisiinsa, mukaan lukien mahdollisuus käyttää tarvittavia tietoteknisiä laitteita.

Alankomaiden kansallinen oikeusasiamies Reinier van Zutphen sanoi, että kun ihmiset tuntevat jääneensä jälkeen hallinnollisista menettelyistä, jotka muuttuvat digitaalisiksi, he voivat alkaa menettää luottamuksensa itse hallitukseen. Hän korosti, että julkishallinnossa ei ylläpidetä digitaalisia järjestelmiä. Hänen toimistonsa julkaisi äskettäin raportin datan ja algoritmien asianmukaisesta käytöstä julkisen sektorin viranomaisissa. Raportissa todetaan, että kansalaisten olisi oltava mukana, kun julkishallinnot suunnittelevat uusia digitaalisia järjestelmiä tai menettelyjä. Raportin päätelmissä todetaan, että uusien digitaalisten järjestelmien olisi oltava selkeitä, helposti saatavilla ja korjattavissa, kun asiat menevät pieleen. Lisäksi Van Zutphen varoitti, että digitaalinen köyhyys voi usein johtaa todelliseen köyhyyteen.

Viron oikeuskansleri Ülle Madise totesi, että 99 prosenttia Viron julkisista palveluista on digitalisoitu ja että ne toimivat enimmäkseen sujuvasti. Hän totesi, että Viron sähköisten palvelujen kulmakivi on kansallinen henkilökortti. Se, että tämä henkilökortti on ollut pakollinen 20 vuotta, on auttanut ihmisiä sopeutumaan digitaalisten julkisten palvelujen käyttöön. Madise sanoi myös, että maan maaseutuluonne tekee sähköisistä palveluista välttämättömyyden monille ihmisille. Ongelmia esiintyy kuitenkin edelleen. Esimerkiksi Viron hallitus unohti ottaa sokeat huomioon luodessaan verkkojärjestelmän covid-19-rokotukseen rekisteröitymistä varten. Madisen toimisto auttoi heitä korjaamaan tämän ongelman.

Marine Boudeau La direction interministérielle du numériquesta (DINUM) sanoi, että oli tullut liian helpoksi luoda uusia digitaalisia järjestelmiä katsomatta, kuinka helposti tai käyttökelpoisia ne ovat. Hän sanoi, että hänen osastonsa työskentelee luodakseen lähtökohdan Ranskassa tarjottavien palvelujen laadulle. Vuonna 2019 ne perustivat verkkopalvelujen laadun seurantakeskuksen ja tekevät usein yhteistyötä Ranskan eri ministeriöiden kanssa digitaalisten palvelujen parantamiseksi.

Institut national de recherche pour l'agriculture, l'alimentation et l'environnementin (INRAE) edustaja Clara Deville kertoi julkisten palvelujen dematerialisointia koskevan väitöskirjansa tuloksista. Hän korosti, että digitaalisten palvelujen menestys riippuu myös ihmisten ja heidän hallitustensa välisestä luottamuksesta. Hän sanoi, että ihmiset pelkäävät usein, kun he pyytävät oikeuksia julkiselta laitokselta. Erityisesti köyhillä ja ulkomaalaisilla on saattanut olla huonoja kokemuksia julkishallinnosta, mikä voi tehdä heistä haluttomampia vaatimaan oikeuksiaan. Hän korosti myös, että valtion virastojen sulkeminen maaseutualueilla on tehnyt julkisista laitoksista tuntemattomia ja etäisiä.

Thomas Lecourt Emmaüs Connectista sanoi, että hänen yhdistyksensä pyrkii yhdistämään ihmisiä, jotka ovat eristyksissä digitaaliteknologioista, tarjoamalla halpoja IT-laitteita, datapalveluja ja koulutusta. Hän korosti, että yli neljännes heidän auttamistaan ihmisistä on alle 30-vuotiaita ja että yli 80 prosenttia elää alle 600 eurolla kuukaudessa. Lecourt korosti, että julkisten laitosten on tunnustettava, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole digitaalisia taitoja tai pääsyä tietojärjestelmiin, ja että niiden on osoitettava näille ihmisille, että he välittävät heistä.

Lazion oikeusasiamies Marino Fardelli korosti kahta digitaalista kuilua: kulttuuri, joka vaikuttaa ikäihmisten kaltaisiin ihmisryhmiin, ja rakenne, joka liittyy hyvän tietoteknisen infrastruktuurin tai laitteiston puutteeseen. Hän sanoi, että Italian oikeusasiamiehet tekivät yhdessä ehdotuksen Italian hallitukselle näiden digitaalisten kuilujen kaventamiseksi. Hän sanoi myös, että he tekevät tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa, mutta että kaupunginjohtajat näkevät joskus oikeusasiamiesten hidastavan työtä, vaikka he voivat todella auttaa nopeuttamaan asioita.

Yleiskeskustelussa keskityttiin siihen, miten ihmiset, erityisesti köyhät, ikääntyneet tai maahanmuuttajat, eivät useinkaan voineet käyttää julkisia palveluja digitalisaation vuoksi ja miten covid-19-pandemia on pahentanut tätä ongelmaa. Monet puhujat varoittivat, että digitaalinen syrjäytyminen voi johtaa yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen ja jopa köyhyyteen. Ongelman korjaamiseksi monet oikeusasiamiehet korostivat tarvetta ylläpitää julkishallinnossa kasvokkain pidettäviä kokouksia ja puhelinpalvelua. Tarve suunnitella uusia digitaalisia palveluja saavutettavuus mielessä alusta alkaen mainittiin myös toistuvasti.