Päiväys: Tiistai 19. syyskuuta 2023

Etäkokous WebExin kautta

Läsnä

Euroopan komissio

Pääsihteeristön kaksi jäsentä

Sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston (DG GROW) neljä jäsentä

Ympäristöasioiden pääosaston neljä jäsentä

Euroopan oikeusasiamies (tutkintaosasto)

KRAJEWSKI Michał, tiedusteluvastaava

KING Jennifer, oikeudellinen asiantuntija

EHNERT Tanja, tiedustelukoordinaattori

KOSMOPOULOU Maria Eleni, harjoittelija, tiedustelut

WAWRZYCZEK-SEIFERT Krzesimir, harjoittelija, tiedustelut

Kokouksen tarkoitus

Kokouksen tarkoituksena oli, että oikeusasiamiehen tutkimusryhmä ymmärtäisi liitteeseen XIV sisällyttämiseen, yksittäisiin lupiin ja REACH-asetuksen mukaisiin rajoituksiin [1] liittyvien asiakirjojen sisällön luonteen ja selventäisi komission tässä tutkimuksessa antaman kirjallisen vastauksen tiettyjä näkökohtia.

Tarkemmin sanottuna kokouksen tarkoituksena oli ymmärtää paremmin riskinhallintaprosessin hallinnollista organisointia, komission roolia siinä ja prosessin avoimuutta.

Johdanto ja menettelyä koskevat tiedot

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä esitteli itsensä, kiitti komission edustajia heidän tapaamisestaan ja esitteli kokouksen tarkoituksen. He hahmottelivat oikeusasiamiehen kokouksiin sovellettavaa oikeudellista kehystä ja erityisesti sitä, että oikeusasiamies ei paljastaisi komission luottamuksellisiksi määrittelemiä tietoja kenellekään muulle henkilölle oikeusasiamiehen toimiston ulkopuolella ilman komission ennakkosuostumusta ^[2].

Tiedusteluryhmä selitti, että se laatii kokousta koskevan raporttiluonnoksen, joka lähetetään komissiolle sen varmistamiseksi, että sisältö on asiasisällöltään täsmällinen ja täydellinen. Kokousraportti viimeistellään ja sisällytetään asiakirja-aineistoon. Raporttiin ei sisällytettäisi luottamuksellisia tietoja eikä niitä muutenkaan julkistettaisi.

Vaihdetut tiedot

Komission riskinhallintaprosessin aikana laaditut asiakirjat

Vastauksena oikeusasiamiehen tutkimusryhmän kysymykseen komission edustajat esittelivät komission riskinhallintaprosessin eri vaiheita ja prosessin aikana tuotettujen asiakirjojen tyyppejä.

· Toimenpiteen laatiminen: Lupa- ja rajoitusasioista vastaava pääosasto (sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto) laatii ensimmäisen toimenpideluonnoksen, josta keskustellaan toisen johtavan pääosaston (ympäristöasioiden pääosasto) kanssa. sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston ja ympäristöasioiden pääosaston välistä tietojenvaihtoa ei yleensä rekisteröidä Aresiin. Niihin kuuluvat alustavat epäviralliset yhteydenotot ja keskustelut virkailijoiden välillä, jotka raportoivat niistä omille hierarkioilleen. Tässä vaiheessa laaditaan, muokataan ja kommentoidaan varhaisessa vaiheessa laadittavia luonnoksia, kun on kyse äskettäin jaetuissa kansioissa tehdyistä lupapäätöksistä.

Ensimmäinen asiakirja, joka on kirjattu asiakirja-aineistoon, on toimenpideluonnos, johon on liitetty muille pääosastoille osoitettu saateasiakirja ja joka on toimitettu yksiköiden välistä kuulemista varten.

· Yksiköiden välinen kuuleminen: Kuulemisia käydään pääsihteeristön, oikeudellisen yksikön, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston [3], oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston [4], terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston, kauppapolitiikan pääosaston, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston, energian ja liikenteen pääosaston, verotuksen ja tulliliiton pääosaston, yhteisen tutkimuskeskuksen, tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa. Yksiköiden välisen kuulemisen aikana laadittuihin asiakirjoihin kuuluvat myös molemmista pääosastoista vastaavien komission jäsenten kabineteille lähetetyt muistiot, luonnos ilmoituslomakkeeksi Maailman kauppajärjestölle, jäljempänä ’WTO’, kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaisesti (jos on kyse sisällyttämisestä liitteeseen XIV tai rajoituksista) ja selittävä huomautus, jos on kyse REACH-asetuksen 73 artiklassa säädetyistä rajoituksista.

Kuultujen yksiköiden vastausten perusteella laaditaan lopullinen toimenpide-ehdotus, joka esitetään jäsenvaltioille REACH-komiteassa [5].

Komission edustajat vahvistivat, että ennen yksiköiden välisen kuulemisen päättymistä toimenpide-ehdotuksesta ei yleensä ole keskusteltu REACH-komiteassa.

· REACH-komiteassa käydyt keskustelut: Komission edustajat totesivat, että REACH-komitean kanssa vaihdettuihin asiakirjoihin kuuluvat kokouskutsu ja esityslistaluonnos, lopullinen toimenpideluonnos, selittävä huomautus rajoitusten tapauksessa, sidosryhmien esittämät kannat, WTO:lle tehdystä ilmoituksesta saadut kommentit, äänestyskutsut ja tiedot äänestysten tuloksista, kokousten pöytäkirjat sekä REACH-komitean jäsenille esitetyt pyynnöt toimittaa kieliehdotuksia kielitoisintojaan varten.

Ennen REACH-komitean kokouksia jäsenvaltiot esittävät usein kirjallisia huomautuksia toimenpide-ehdotuksista. Nämä huomautukset toimitetaan kaikille REACH-komitean jäsenille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myös esittää huomautuksia toimenpiteestä vain kokouksen aikana ilman, että ne ovat aiemmin esittäneet näkemyksiään kirjallisesti.

Riskienhallintaprosessin hallinnollinen organisointi

Vastauksena oikeusasiamiehen tutkimusryhmän esittämiin kysymyksiin komission edustajat antoivat lisätietoja riskinhallintaprosessin hallinnollisesta organisoinnista.

1) Miten se, että komission henkilöstö osallistuu ECHAn riskinarviointikomiteoiden ja sosioekonomisesta analyysista vastaavien komiteoiden kokouksiin, helpottaa komission riskinhallintaprosessia?

Komission edustajat vahvistivat, että komission henkilöstö osallistuu RAC:n ja SEAC:n kokouksiin tarkkailijoina. Näin komissio voi olla ajan tasalla arvioitavana olevista asiakokonaisuuksista ja lausuntoluonnoksen laatimisesta. Komission edustajat totesivat, että komissio antaa panoksensa ainoastaan sen varmistamiseksi, että näitä päätelmiä tukevat komiteoiden päätelmät ja perustelut ovat riittävän täydellisiä, selkeitä ja luotettavia seuraavan päätöksentekoprosessin kannalta.

Komission edustajat selittivät, että komissio ei voi käynnistää omaa riskinhallintaprosessiaan ennen kuin se on saanut RAC:n ja SEAC:n lopulliset lausunnot, koska käsiteltyjen lausuntoluonnosten ja hyväksyttyjen lopullisten lausuntojen välillä on usein merkittäviä eroja. Tarkkailijan rooli voi kuitenkin säästää aikaa, sillä komissio voi aloittaa asian käsittelyn sen jälkeen, kun lausunto on hyväksytty jo ennen kuin se on virallisesti saatu kemikaalivirastolta.

2) Miten tehtävät jakautuvat sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston ja ympäristöasioiden pääosaston kesken? Onko olemassa menettelyä tai ohjeistusta siitä, miten ne päätyvät yhteiseen kantaan?

Komission edustajat selvensivät, että sekä sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto että ympäristöasioiden pääosasto ovat REACH-asetuksesta vastaavia johtavia yksiköitä. Organisatorisista syistä sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto johtaa kuitenkin liitteeseen XIV sisällyttämistä, rajoituksia ja lupia. Näin ollen sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto vastaa erilaisten ensimmäisten luonnosten laatimisesta (toimenpiteestä, muille pääosastoille osoitetusta saateasiakirjasta, selittävästä muistiosta jne., lukuun ottamatta ympäristöasioiden pääosastosta vastaavan komission jäsenen kabinetille osoitettua muistiota) etukäteen sovittujen mallien pohjalta, kun on kyse lupapäätöksistä. Keskustelut kahden asiasta vastaavan pääosaston välillä jatkuvat, kun luonnokset jaetaan näiden kahden pääosaston asiasta vastaavien vastuuvirkamiesten kesken. Vastauksena jatkokysymykseen, joka koski näiden vaihtojen koordinointia, komission edustajat vahvistivat, että näiden kahden pääosaston välillä on käytännössä käytössä työjärjestelyjä. 

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, onko tässä yhteistyössä haasteita. Komission edustajat totesivat, että tähän kysymykseen on vaikea antaa yleistä vastausta ja yksilöidä erityisiä haasteita. Komission edustajat selittivät, että pääosastojen erilaisten poliittisten tavoitteiden ja huomioon otettavien erilaisten etujen vuoksi eri pääosastojen tietyistä asiakokonaisuuksista esittämät näkemykset eroavat oikeutetusti toisistaan. Vaikka ympäristöasioiden pääosastolla ja sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosastolla on yleensä samanlaiset näkemykset REACH-asiakirjoista (esim. tietyn rajoituksen tarve), on yleensä tarpeen keskustella tietyistä yksityiskohdista, ja yksittäisissä tapauksissa voi ilmetä ongelmia.

Vaikka komission edustajat selittivät, että on epätavallista, että komissiossa on kaksi johtavaa pääosastoa, jotka vastaavat samoista asioista, on spekulatiivista, lisääkö tämä järjestely näiden asioiden käsittelyyn tarvittavaa aikaa ja kuinka paljon. Ne totesivat, että erot ilmenevät todennäköisesti riskinhallintaprosessin organisaatiorakenteesta riippumatta viimeistään yksiköiden välisen kuulemisen aikana.

3) Miten komissio käsittelee rajoitusehdotusten ja liitteeseen XIV sisällyttämistä koskevien suositusten päällekkäisyyksiä?

Komission edustajat totesivat, että päällekkäisyyksien ilmetessä komissio arvioi asiaankuuluvat asiakirjat ja etsii asianmukaista etenemistapaa tapauskohtaisesti. Komissio on lykännyt päätöstään aineen sisällyttämisestä liitteeseen XIV tapauksissa, joissa kemikaaliviraston liitteeseen XIV sisällyttämistä varten suositteleman aineen osalta on tähän mennessä ollut käynnissä rajoitusmenettely. Komission edustajat mainitsivat kaksi esimerkkiä: toinen koski ainetta ”Dechlorane Plus”, joka sisältyi kemikaaliviraston vuonna 2019 antamaan suositukseen prioriteettiaineiden sisällyttämisestä liitteeseen XIV, ja toinen seitsemää lyijy-yhdistettä, jotka sisältyivät samaan suositukseen ja joita esiintyy pääasiassa kierrätetyssä PVC:ssä.

Komission edustajat totesivat, että komissio ei voi estää jäsenvaltioita ehdottamasta rajoituksia REACH-asetuksen nojalla, mikä voi aiheuttaa päällekkäisyyttä saman aineen rajoittamista ja hyväksymistä koskevissa sääntelyvälineissä. Komissio on kuitenkin kannustanut jäsenvaltioita, ennen kuin ne esittävät rajoitusehdotuksen tai ehdotuksen aineen tunnistamiseksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi (jotka luetellaan liitteessä XIV), sisällyttämään ehdotukseen sääntelyn hallintavaihtoehtoa koskevan analyysin. Analyysin avulla voidaan selvittää, voisiko esimerkiksi rajoitus olla sopivin sääntelyväline kussakin yksittäistapauksessa. Komission edustajat totesivat, että kullakin sääntelyvälineellä on omat etunsa ja haittansa. Toistaiseksi aineen liitteeseen XIV sisällyttämistä koskevan menettelyn lykkääminen on kuitenkin tuottanut myönteisiä tuloksia.

Komission rooli riskinhallintaprosessissa

4) Komissio totesi kirjallisessa vastauksessaan, että ”RAC:n ja SEAC:n lausunnoissa ei aina esitetty kaikkia komission tehokkaan päätöksenteon edellyttämiä seikkoja tai ne eivät aina olleet riittävän selkeitä”. Mitkä olivat syyt siihen, että kaikki tarvittavat osatekijät eivät olleet riittävän selkeitä tai puutteellisia?

Komission edustajat korostivat, että ECHA on riippumaton virasto ja että komissio ei voi vaikuttaa ECHAn lausuntoprosessiin. Komissio voi kuitenkin kääntyä ECHAn puoleen, jos se katsoo, että sen lausunnot ovat puutteellisia tai eivät ole riittävän selkeitä.

Komission edustajat selittivät, että näin voi käydä, jos lausunto ei ole selkeä tai jos tieteellisten komiteoiden päätelmien tueksi ei ole riittävästi perusteluja. Komission edustajat viittasivat useisiin esimerkkeihin, joissa katsottiin, että kemikaaliviraston lausunnot olivat epäselviä tai että ne eivät sisältäneet kaikkia tehokkaan päätöksenteon edellyttämiä tekijöitä.

• Ensimmäinen esimerkki koski kolmea riskinarviointikomitean lausuntoa trikloorietyleenin yksittäisistä luvista. Riskinarviointikomitean alustavat lausunnot sisälsivät joitakin epäselviä lausuntoja riskistä ja suosituksia riskinhallintatoimenpiteiden ja toimintaolosuhteiden parantamiseksi työntekijöiden altistumisen vähentämiseksi. Näin ollen komissio pyysi kemikaalivirastoa selventämään lausuntoja. Tässä tapauksessa kemikaalivirasto toimitti lausuntoihin lisäyksiä, joissa selvennettiin arviointia ja päätelmiä hakemusten riskinhallintatoimenpiteiden ja toimintaolosuhteiden asianmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Lisäyksissä selitettiin myös riskinarviointikomitean rajoituksia näissä tapauksissa siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta täsmentää suosituksia, mutta niissä mainittiin mahdollisuuksien mukaan samat näkökohdat, joita voitaisiin harkita niiden käsittelemiseksi.
• Toinen komission edustajien esittämä esimerkki koski kromitrioksidin yksittäishyväksyntää koskevia laajakantoisia hakemuksia, joiden osalta lausunnot olivat epäselviä, koska hakemukset itsessään eivät olleet yksityiskohtaisia ja yksityiskohtaisia. Näissä tapauksissa sekä RAC että SEAC olivat antaneet yleisesti ottaen myönteisen lausunnon, mutta epävarmuustekijöitä oli edelleen. Komissio oli huolissaan hakemuksiin liittyvistä epävarmuustekijöistä, ja nämä tapaukset ovat edellyttäneet komissiolta pidempiä arviointeja, koska komission edustajat korostivat, että komission on varmistettava, että jäljellä on vain vähäisiä epävarmuustekijöitä, jos se aikoo ehdottaa toimenpidettä REACH-asetuksen mukaisen luvan myöntämiseksi.
• Kolmas esimerkki koski ehdotettua formaldehydin rajoitusta, johon SEAC:n lausunnon oli perustuttava riittämättömiin tietoihin, koska riskinarviointikomitea ehdotti alempaa päästörajaa kuin ECHA:n laatimassa asiakirja-aineistossa. Vaikka SEAC ei ole velvollinen etsimään lisää tietoja, se otti huomioon kolmansien osapuolten kuulemisten aikana toimitetut tiedot vaikutuksista täyttääkseen aukon ja arvioidakseen raja-arvon alentamiseen liittyviä vaikutuksia, mukaan lukien muut RAC:n tarkastelemat raja-arvot. Näin ollen RAC:n ja SEAC:n lausunnoissa ei selvästi viitattu tiettyyn päästörajaan, jota olisi pidettävä asianmukaisimpana riskin torjumiseksi, kun otetaan huomioon myös sen sosioekonomiset vaikutukset, joten komission oli tehtävä oma laaja arviointinsa laatiakseen oikeasuhteisen toimenpiteen formaldehydin rajoittamiseksi.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, mikä on yleinen syy ECHAn lausuntojen epäselvyydelle. Komission edustajat vastasivat, että toisinaan pyynnön esittäjän toimittamat tiedot puuttuvat. Ne viittasivat laajoihin tuotantoketjun alkupään lupahakemuksiin, joista on nostettu kanne tuomioistuimessa.[6] Tuotantoketjun alkupään hakijoilla ei useinkaan ole riittävästi tietoa ja/tai ymmärrystä kunkin tuotantoketjun loppupään käyttäjän toimipaikan täsmällisistä altistumisskenaarioista eikä mahdollisista vaihtoehtoisista aineista ja tekniikoista, joilla voitaisiin korvata erityistä huolta aiheuttava aine lupahakemuksen kattamien erityisten käyttötarkoitusten osalta. jatkokäyttäjien tekemät hakemukset ovat yleensä täsmällisempiä ja paremmin perusteltuja.

5) Miten komissio käsittelee laadultaan riittämättömiä yksittäisiä lupia koskevat hakemukset? Miten komissio panee täytäntöön viimeaikaisen oikeuskäytännön, jossa selvennetään, että todistustaakka yksittäisten lupien myöntämisprosessissa on hakijoilla?

Komission edustajat totesivat, että lupa voidaan myöntää ”riittävän valvonnan” reitin perusteella (jos aineen käytöstä aiheutuvien riskien on osoitettu olevan riittävästi hallinnassa) tai ”sosioekonomisen” reitin perusteella (jos aineen käytöstä saatavien hyötyjen on osoitettu olevan riskejä suuremmat eikä soveltuvia vaihtoehtoja ole). Komission edustajat selittivät, että ECHAn aiempien ohjeiden mukaan korvaamissuunnitelma katsottiin tarpeelliseksi vain ”riittävän valvonnan” reitin yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin selvensi kuitenkin, että hakijoiden on toimitettava korvaussuunnitelma myös ”sosioekonomisen” reitin yhteydessä, jos soveltuvia vaihtoehtoja on yleisesti saatavilla, mutta nämä vaihtoehdot eivät ole vielä pyynnön esittäjän kannalta toteuttamiskelpoisia.[7] Jälkimmäisten osalta komissio kehotti helmikuussa 2020 useita hakijoita toimittamaan korvaussuunnitelman hakemustensa täydentämiseksi. SEAC arvioi kyseiset korvaamissuunnitelmat ja antoi niihin lisäyksiä kesällä 2021.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, miksi komissio ei äskettäisen tuomioistuimen tuomion perusteella hylännyt ”sosioekonomista” reittiä koskevia lupahakemuksia, joihin ei sisältynyt korvaussuunnitelmaa. Tutkintaryhmä tiedusteli myös, johtaisiko sellaisten hakemusten hylkääminen, jotka eivät sisällä korvaussuunnitelmaa, kyseisen haitallisen aineen käytön keskeyttämiseen ja olisiko hakijoilla mahdollisuus jättää uusi hakemus tällaisissa tapauksissa.

Komission edustajat selittivät, että tuomioistuimen tuomiossa tarkasteltiin yleisesti saatavilla olevia vaihtoehtoja, kun taas komission ja SEAC:n arvioinnissa oli keskitytty hakijan kannalta toteuttamiskelpoisiin vaihtoehtoihin. Tuomioistuin selvensi, että jos vaihtoehtoja on yleisesti saatavilla, mutta ne eivät vielä ole hakijan kannalta toteuttamiskelpoisia, lupa voidaan myöntää, jos hakija toimittaa korvaamissuunnitelman. Koska vaatimus esittää korvaussuunnitelma yksittäisiä lupia koskevien hakemusten yhteydessä ”sosioekonomista” reittiä käyttäen perustui tuomioistuimen tuomioon ja hakemukset toimitettiin ennen kyseistä tuomiota, asiakirja-aineisto ei ollut täydellinen, jotta komissio olisi voinut arvioida ja tehdä päätöksen kyseisistä hakemuksista, ja se antoi asianomaisille hakijoille mahdollisuuden toimittaa puuttuvat suunnitelmat. ECHA arvioisi tällaiset suunnitelmat. Lisäksi niiden mukaan sellaisten hakemusten hylkääminen, jotka eivät sisältäneet korvaamissuunnitelmaa, koska ne noudattivat ECHA:n ohjeasiakirjaa, olisi epäreilua kantajien kannalta ECHA:n ohjeasiakirjaa tarkasteltaessa.

Komission edustajat selvensivät, että komissio on hylännyt hakemukset pyynnön esittäjän toimittamien riittämättömien tietojen vuoksi. Komission edustajat korostivat kuitenkin, että hakemuksen hylkääminen edellyttää, että REACH-komitea saavuttaa määräenemmistön, ja totesivat, että vähemmistöjä on toisinaan estetty. Ne totesivat lisäksi, että toimitettujen hakemusten laatu on viime aikoina parantunut, mikä johtuu tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jossa on selvennetty muun muassa, että hakijoiden on otettava huomioon paitsi teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoiset vaihtoehdot myös EU:ssa yleisesti saatavilla olevat vaihtoehdot [8].

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi ECHAn lausuntojen muodosta ja laadusta niissä tapauksissa, joissa komissio hylkäsi hakemuksen. Komission edustajat viittasivat tuotantoketjun alkupään hakemukseen, jossa ECHA oli ennen edellä mainittua tuomioistuimen tuomiota yleisesti ottaen tehnyt myönteisen päätöksen yksittäistä lupaa koskevasta hakemuksesta, mutta epävarmuustekijöiden vuoksi siihen liittyi varaumia. Tuomion jälkeen komissio pyysi hakijalta korvaussuunnitelmaa, jonka SEAC arvioi. SEAC totesi alkuperäisen lausunnon lisäyksessä, että korvaussuunnitelma ei ollut uskottava. Tarkastelun jälkeen komissio katsoi, että kantaja ei ollut täyttänyt todistustaakkaa, joten se epäsi luvan. Komission edustajat selvensivät, että kun komissio pyysi hakijalta korvaussuunnitelmaa, se ei voinut päivittää, täydentää tai oikaista hakemuksen muita osia ja SEAC:n lisäys koskee ainoastaan korvaussuunnitelmaa.

Yleisesti ottaen komission edustajat korostivat, että lupajärjestelmä on tällä hetkellä ylikuormitettu. Vaikka tuomioistuin antoi tiettyjä selvennyksiä noudatettavasta menettelystä, tällä selvennyksellä on ollut myönteinen vaikutus ainoastaan hakemuksiin, jotka on jätetty tämän tuomion julistamisen jälkeen. Aikaisemmin jätetyt hakemukset, jotka eivät sisällä ECHAn aiempiin ohjeisiin perustuvaa korvaussuunnitelmaa, katsotaan nyt puutteellisiksi, mikä vaikuttaa arviointiprosessin loppuun saattamiseen tarvittavaan aikaan. Komission edustajat totesivat, että kemikaalivirasto on arvioinut valmiutensa antaa noin 60 lausuntoa vuodessa ja että tällä hetkellä on vireillä noin 250 hakemusta.

Lopuksi oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, missä määrin tilintarkastustuomioistuimen selvennykset voivat helpottaa ECHAn arviointia ja onko ECHAn ja komission välillä käyty keskusteluja siitä, miten tilintarkastustuomioistuimen viimeisin tuomio pannaan täytäntöön. Komission edustajat vastasivat, että viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä on keskusteltu. Komissio on erityisesti ilmoittanut SEAC:lle ja RAC:lle näkemyksensä tästä oikeuskäytännöstä ja siitä, miten se vaikuttaa komiteoiden arviointiin. Komission edustajat totesivat myös, että komissio tekee yhteistyötä kemikaaliviraston kanssa päivittääkseen hakijoille antamiaan ohjeita.

6) Milloin komissio on ”ottanut huomioon tiedot ja näkökohdat, jotka eivät sisälly ECHAn suosituksiin tai lausuntoihin”?

Lupapäätösten osalta komission edustajat mainitsivat poikkeuksellisen tapauksen, jossa komissio otti huomioon tietoja ja näkökohtia, jotka eivät sisältyneet ECHAn lausuntoihin aineesta 4-(1,1,3,3-tetrametyylibutyyli)fenoli, etoksyloitu (”4-tert-OPnEO”). RAC oli joissakin sovelluksissa suositellut, että kaikki tämän aineen saastuttama jätevesi olisi kerättävä poltettavaksi. Tämä olisi vaikuttanut tuhansiin sairaaloihin ja laboratorioihin, jotka ovat päästäneet tuhansia tonneja jätevettä siten, että aineen pitoisuus on minimaalinen, ja vaatineet näin suurten jätevesimäärien kuljettamista ja polttamista, mikä vaatii suuria määriä energiaa. Riskinhallinnan yhteydessä komissio otti huomioon jäsenvaltioiden vesihuoltojärjestelmistä ja hakijoilta saadut tiedot, arvioi muita vaihtoehtoja ja omaksui laajemman näkemyksen sekä asetti hakijoille erityisiä välikäytön vähentämistavoitteita, joita niiden on noudatettava, sekä sisällytti niihin hakijoita koskevia velvoitteita ilmoittaa asianomaisille paikallisviranomaisille päästöstä. Nämä tapaukset olivat kuitenkin enemmän poikkeuksia kuin sääntö.

Riskienhallintaprosessin läpinäkyvyys

7) Miten komissio varmistaa menettelyn avoimuuden ennen kuin se esittää toimenpide-ehdotuksen REACH-komitealle?

Komission edustajat selittivät, että komissio julkaisee säännöllisesti CARACALin säännöllisesti päivitettävän työsuunnitelman [9], jossa tarkastellaan seuraavia kolmea tai neljää REACH-komitean kokousta. Kukin säännöllisesti päivitettävä työsuunnitelma kattaa REACH-komitealle jo toimitetut toimenpide-ehdotukset ja osoittaa, milloin uusia toimenpide-ehdotuksia odotetaan esitettävän. Komission edustajat vahvistivat, että REACH-komiteassa keskustellaan ainoastaan työsuunnitelmassa luetelluista asioista. Edellä esitetyn perusteella komission edustajat väittivät, että jo julkaistun aineiston läpinäkyvyys on tyydyttävällä tasolla.

Komission edustajat lisäsivät, että sillä on käytössään muita avoimuusvälineitä. Esimerkiksi rajoitusten ja liitteeseen XIV sisällyttämisen osalta komissio ilmoittaa toimenpide-ehdotukset WTO:lle, minkä jälkeen ne asetetaan saataville komission julkisesti saatavilla olevaan kaupan teknisten esteiden tietokantaan. Kemikaaliviraston lausunnot ja suositukset ovat myös julkisesti saatavilla. Lisäksi jos komissio tarvitsee ECHA:lta täydentäviä lausuntoja, tällaisia täydentäviä lausuntoja koskevat pyynnöt ja niistä johtuvat lausunnot julkistetaan.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä kysyi, onko komissio harkinnut luonnosten lisäämistä Kerro mielipiteesi -portaaliin saadakseen kommentteja yleisöltä. Komissio totesi, että aineiden sisällyttämiset liitteeseen XIV julkaistaan Kerro mielipiteesi -portaalissa, kun taas ECHA järjestää julkisia kuulemisia kustakin rajoituksia koskevasta asiakirja-aineistosta ja lupahakemuksesta. Lisäksi yksiköiden välisen kuulemisen jälkeen julkistetaan jo paljon tietoja, kuten jo mainittu WTO:n ilmoitus, joka sisältää lopullisen toimenpide-ehdotuksen.

Komission edustajat katsoivat, että lisätietojen julkaiseminen voisi olla harhaanjohtavaa niin kauan kuin komissio ei ole sisäisesti sopinut lopullisesta toimenpide-ehdotuksesta (eli yksiköiden välisen kuulemisen päättämisestä). Ne lisäsivät, että komission päätösten ajoitusta koskevien tietojen toimittaminen on vaikeaa, koska eräät prosessin osatekijät eivät ole ennakoitavissa.

8) Miten yleisö voi olla tietoinen käsiteltävän asian tilanteesta ennen kuin REACH-komitea äänestää asiasta?

Komission edustajat toistivat, että asian käsittelyn etenemistä koskevat tiedot julkistetaan säännöllisesti päivitettävässä työsuunnitelmassa.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä totesi, että yleisölle tiedottaminen asiakirja-aineiston tilanteesta säännöllisesti päivitettävillä työsuunnitelmilla toimii vain, jos asiakirja-aineistosta keskustellaan aktiivisesti. Muutoin yleisöä ei päivitetä.

Komission edustajat selittivät myös, että jokainen toimenpide-ehdotus julkaistaan kokonaisuudessaan komiteamenettelyrekisterissä ennen kutakin REACH-komitean kokousta, jossa siitä keskustellaan. Esimerkiksi mikromuoveja koskevista rajoituksista julkaistaan toimenpide-ehdotuksen eri versiot, joita yleisö voi vertailla. Lisäksi REACH-komitean kokousten yhteenvedot ovat aina saatavilla pian kunkin kokouksen jälkeen, ja niissä täsmennetään, keskusteltiinko niistä ja/tai äänestettiinkö niistä.

Komission edustajat totesivat, että REACH-komitealle ei ole asetettu määräaikoja neuvottelujen päättämiseksi. Ne myönsivät, että REACH-komiteassa käytävien neuvottelujen tilanteesta ei ole mahdollista tehdä yksityiskohtaisia päätelmiä.  

Tältä osin komission edustajat totesivat, että komissio saattaa yleisön ajan tasalle myös vastaamalla tietopyyntöihin ja että se pyrkii olemaan vastauksissaan mahdollisimman avoin. Lisäksi ne selvensivät, että komissio saa etupäässä tietopyyntöjä asianomaisilta osapuolilta, usein yhdessä tiettyjä asiakirjoja koskevien huomautusten kanssa.

9) Mitä tulee komission kirjallisessa vastauksessa mainittuihin asiakirjoihin tutustumista koskeviin tapauksiin, miten komissio on käsitellyt nämä pyynnöt? Myönsikö se täyden tai osittaisen käyttöoikeuden?

Kirjallisen vastauksensa sivulla 19 olevaan kolmanteen luetelmakohtaan [10] viitaten komissio viittasi pyyntöön saada tutustua REACH-komitean tiettyä rajoitusta koskevan äänestyksen tuloksiin. Pyynnön esittäjä oli erityisesti kysynyt, miten yksittäiset jäsenvaltiot olivat äänestäneet. Komission edustajat totesivat, että komissio epäsi oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti, koska pyydetty asiakirja koskee päätöstä, jota ei ollut vielä tehty, ja komissio katsoi, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti sen päätöksentekomenettelyä eikä ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi niiden ilmaisemista.

Kirjallisen vastauksensa sivulla 19 olevan neljännen luetelmakohdan osalta komissio viittasi kahteen pyyntöön saada tutustua samaa rajoitusta koskevaan komission kirjeenvaihtoon tietyn jäsenvaltion kanssa. Komission edustajat selvensivät, että ensimmäinen pyyntö koski asiakirja-aineistoa, josta ei ollut tehty päätöstä kyseisenä ajankohtana, kun taas toisen pyynnön ajankohtana päätös oli tehty, ja totesivat, että molemmat pyynnöt oli esittänyt sama pyynnön esittäjä. Toisen pyynnön jälkeen komissio epäsi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti oikeuden tutustua kokonaisuudessaan kahteen asiakirjaan, koska se katsoi, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti sen meneillään olevaa päätöksentekomenettelyä eikä ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi niiden sisältämien tietojen ilmaisemista. Se ei yksilöinyt ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi tietojen ilmaisemista. Komissio otti huomioon myös sen jäsenvaltion kannan, josta tietyt asiakirjat olivat peräisin, edellä mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Se antoi kuitenkin oikeuden tutustua osittain seitsemään yhdeksästä asiakirjasta, jotka kuuluivat toisen pyynnön soveltamisalaan, ja poisti henkilötiedot ja jäsenvaltion kannat.

Näistä kolmesta pyynnöstä ei esitetty uudistettuja hakemuksia.

Vastauksena oikeusasiamiehen tutkimusryhmän kysymykseen komission edustajat pidättyivät kommentoimasta unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Pollinis antamaa tuomiota [11]. Ne totesivat, että komissio pidättyy ottamasta kantaa siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin on ratkaissut komission tuomiosta tekemän valituksen.

Kokouksen päättäminen

Tutkimusryhmä kiitti komission edustajia heidän ajastaan ja annetuista selvityksistä, ja kokous päättyi.

Bryssel 29. marraskuuta 2023

 

Michał Krajewski Jennifer King

Tiedusteluvastaava Oikeudellinen asiantuntija

 

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (EUVL L 396/1, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A02006R1907-20140410).

[2] Euroopan oikeusasiamiehen täytäntöönpanomääräysten 4 artiklan 8 kohta.

[3] Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto.

[4] Oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto.

[5] Koostuu jäsenvaltioiden edustajista osana komiteamenettelyä.

[6] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.3.2019, asia T-837/16, ja unionin tuomioistuimen tuomio 25.2.2021, Ruotsi v. komissio, asia C-389/19,

https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=211428&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=561546; Unionin tuomioistuimen tuomio 20.4.2023, parlamentti v. komissio, C-144/21, https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=272682&pageIndex=0&doclang=en&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=480945

[7] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.3.2019, Ruotsi v. komissio, T-837/16, 74–76 kohta, https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=211428&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=561546

[8] Sama kuin edellä.

[9] Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) sekä luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ryhmä, https://ec.europa.eu/transparency/expert-groups-register/screen/expert-groups/consult?lang=en&do=groupDetail.groupDetail&groupID=2385

[10] Saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/case/en/63908

[11] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.9.2022, Pollinis France v. Euroopan komissio, https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=265442&pageIndex=0&doclang=en&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=566540