Kantelun tausta

1. Euroopan keskuspankki (EKP) käynnisti 4 päivänä syyskuuta 2014 omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman ja kolmannen katettujen joukkolainojen osto-ohjelman. Molempien osto-ohjelmien tarkoituksena oli " tehostaa edelleen rahapolitiikan välittymistä ^[1], helpottaa luotonantoa euroalueen taloudelle, saada aikaan myönteisiä heijastusvaikutuksia muille markkinoille ja siten helpottaa EKP:n rahapolitiikan mitoitusta sekä myötävaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen lähemmäksi kahta prosenttia ^[2]". Ohjelmia on tarkoitus toteuttaa maaliskuun 2017 loppuun saakka ja joka tapauksessa siihen saakka, kunnes EKP:n neuvosto katsoo inflaatiovauhdin palautuvan kestävästi tavoitteensa mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä [3].

2. Kantelija, joka on Lontoossa toimiva talousalan toimittaja, esitti 12 päivänä joulukuuta 2014 pyynnön saada tutustua EKP:hen kahden osto-ohjelman osalta. Hän pyysi erityisesti pääsyä maakohtaiseen, pankkikohtaiseen ja tuotekohtaiseen erittelyyn kaikista EKP:n osto-ohjelman tähänastisista menoista, mukaan lukien arvopapereista maksetut hinnat, ostetut määrät, välitys- ja/tai selvitysyhteisöjärjestelyt, mukaan lukien maksut, ja asiaankuuluvat ISIN-koodit ^[4].

3. EKP vastasi 30.1.2015, että tällaiset tiedot ovat saatavilla sisäisessä tietokannassa, jota käytetään luottamuksellisten sisäisten raporttien laatimiseen (kursivointi tässä). EKP epäsi oikeuden tutustua asiakirjoihin EKP:n asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyn päätöksen EKP/2004/3 ^[5] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan (unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaaminen) ja 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan (luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaaminen) perusteella:

i) Unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaaminen:

4. EKP selitti, että näiden kahden osto-ohjelman tavoitteena oli tehostaa edelleen rahapolitiikan välittymistä (ks. edellä 1 kohta). Näin ollen nämä kaksi ohjelmaa ovat osa EKP:n viime vuosina toteuttamia epätavanomaisia rahapoliittisia toimia.

5. Tähän mennessä ostetuista arvopapereista (mukaan lukien maittain, pankeittain ja tuotekohtaisesti eriteltyinä tehdyt ostot, ISIN-koodit, välitys- tai selvitysyhteisöjärjestelyt, mukaan lukien välittäjille maksetut palkkiot) EKP selitti, että yksityiskohtaisten tietojen julkistaminen yksittäisistä omistusosuuksista paljastaisi, mitä rahoitusvälineitä on ostettu ja mitä liikkeeseenlaskijoita on ostettu. Se totesi, että tietojen antaminen ostojen jakautumisesta liikkeeseenlaskijoiden kesken voi johtaa markkinoiden pirstoutumiseen ja heikentää liikkeeseenlaskijoiden ja alullepanijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Tämä heikentäisi EKP:n aikomusta tukea merkityksellisten markkinoiden toimintaa. Esimerkiksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden ja tosiasiallisesti ostettujen omaisuusvakuudellisten arvopapereiden alullepanijoiden nimien julkistaminen lisää hyvin todennäköisesti tuottoerojen eriytymistä niiden liikkeeseenlaskijoiden/alullepanijoiden hyväksi, joiden rahoitusvälineet on ostettu. Tämä puolestaan heikentäisi niiden liikkeeseenlaskijoiden rahoituspyrkimyksiä, joiden rahoitusvälineitä ei ole ostettu. Lisäksi markkinat saattavat pitää näiden nimien julkistamista osoituksena siitä, että vakavaraiset ja heikot liikkeeseenlaskijat ja alullepanijat erotetaan toisistaan. Tämä heikentäisi eurojärjestelmän pyrkimyksiä palauttaa luottamus rahoitusmarkkinoihin.

6. EKP päätteli, että aktiivisista osto-ohjelmista pyydettyjen tietojen julkistaminen vaarantaisi niiden tehokkuuden ja EKP:n neuvoston epätavanomaisten rahapoliittisten operaatioiden tehokkuuden.

ii) Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaaminen

7. EKP selitti, että pyydettyjen tietojen julkistaminen heikentäisi EKP:n vastapuolten, myös omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmassa sopimusperusteisesti nimitettyjen neljän toimeenpanevan omaisuudenhoitajan, kaupallisten etujen suojaa. Eurojärjestelmän on suojattava vastapuoltensa kanssa tehtyjen ja niihin liittyvien yksittäisten transaktiotietojen luottamuksellisuus. Tällaisten tietojen paljastaminen voi vahingoittaa niiden kaupallisia etuja. Lisäksi johtajien (tai itse määritysyhtiön) kanssa tehtyjen sopimusjärjestelyjen julkistaminen, mukaan lukien niiden palkkiot, heikentäisi niiden taloudellisten etujen suojaa. Tämän jälkeen EKP väitti, ettei myöskään ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt tietojen ilmaisemista.

8. EKP totesi kuitenkin, että lisätäkseen edelleen osto-ohjelmien läpinäkyvyyttä se antaa viikoittain yksityiskohtaisia tietoja jaksotettuun hankintamenoon arvostettavista arvopapereista. Nämä tiedot julkaistaan eurojärjestelmän konsolidoidussa viikkotaseessa ja EKP:n avomarkkinaoperaatioita käsittelevällä verkkosivulla. Lisäksi liikkeeseenlaskijakohtaiset tiedot jäljellä olevien maturiteettien painotetusta keskiarvosta julkaistaan kuukausittain. EKP toimitti kantelijalle verkkosivuillaan neljä hyperlinkkiä, jotka sisälsivät edellä mainitut tiedot (avointen markkinoiden operaatiosivu, likviditeettianalyysisivu, viikkotilinpäätössivu ja lehdistötiedote johtajista).

9. Kantelija pyysi 27 päivänä helmikuuta 2015 päätöksen uudelleentarkastelua, jäljempänä ’uudistettu pyyntö’. Hän väitti pyytäneensä täydellistä luetteloa euroalueen maista ja pankeista, joita EKP on suosinut, ja siitä, kuinka paljon rahaa kukin oli saanut. Hän totesi, että EKP:n kieltäytyminen luovuttamasta pyydettyjä tietoja sai sen näyttämään syyllistyneen peittelyyn. Hän väitti, että monet pitävät julkisten varojen käyttöä koskevaa liikesalaisuutta merkkinä korruptiosta ja vallan väärinkäytöstä. Kantelija esitti EKP:lle noin 30 yksityiskohtaista kysymystä ja lisätietopyyntöä.

10. EKP hylkäsi kantelijan uudistetun hakemuksen 25.3.2015. Se lisäsi seuraavat lisäperusteet evätäkseen oikeuden tutustua asiakirjoihin:

i) Unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaaminen:

11. EKP totesi ensin, että yksityiskohtaiset tiedot rahoitusinstrumenteista, mukaan lukien omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman ja katettujen joukkolainojen osto-ohjelman kelpoisuusvaatimukset3, ovat julkisesti saatavilla EKP:n verkkosivuilla.

12. EKP vahvisti, että pyydettyjen tietojen julkaiseminen voisi heikentää näiden kahden osto-ohjelman nimenomaista tarkoitusta. Erityisesti on todettava, että vaikka EKP pyrkii ostoillaan markkinaneutraaliuteen, tällaista jakelua koskevien tietojen julkistamiseen liittyy riski siitä, että markkinaosapuolet tulkitsevat sitä väärin. Jälkimmäinen voi olettaa, että tiedot kuvastavat osto-ohjelmien rakenteellisia piirteitä eivätkä pelkkää ostojen väliaikaista jakautumista, kun otetaan huomioon kulloinkin vallitsevat markkinaolosuhteet. Ne voivat jopa virheellisesti olettaa, että EKP:n omaisuudenhoitajilla on etuoikeutettuja tietoja tietyistä liikkeeseenlaskijoista tai alullepanijoista. EKP toisti, että markkinat voivat pitää liikkeeseenlaskijoiden ja alullepanijoiden nimien julkistamista osoituksena siitä, että vakavaraiset ja heikot liikkeeseenlaskijat ja alullepanijat on erotettu toisistaan. Tämä voisi viime kädessä aiheuttaa tarpeetonta epävakautta ja vääristymiä markkinoilla, mikä puolestaan voisi heikentää EU:n rahapolitiikkaan liittyvän yleisen edun suojaa. EKP päätteli, että se ei myönnä täydellistä tai edes osittaista pääsyä pyydettyihin tietoihin, koska tämä heikentäisi eurojärjestelmän nimenomaista tavoitetta palauttaa luottamus rahoitusmarkkinoihin ja tehostaa rahapoliittisten impulssien välittymistä. EKP korosti myös, että rahoitus-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaa 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan poikkeusta ei rajoita ylivoimaisen yleisen edun arviointi.

ii) Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaaminen

13. EKP toisti aiemmat väitteensä ja lisäsi, että kantelija ei ollut osoittanut ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa. EKP ei myöskään ollut yksilöinyt yleistä etua, joka syrjäyttäisi edellä mainitun suojatun edun. Näin ollen ei ollut mahdollista myöntää osittaista pääsyä pyydettyihin tietoihin vahingoittamatta kyseessä olevia kaupallisia etuja.

14. Valituksen tekijälle 2. huhtikuuta ja 6. marraskuuta 2015 antamissaan lisävastauksissa EKP huomautti jälleen, että vaikka osto-ohjelmia koskevat kootut tiedot olivat saatavilla sen verkkosivustolla, yksityiskohtaisia ja eriteltyjä tietoja ohjelmista ei voitu antaa.

Tiedustelu

15. Kantelija kääntyi 3. marraskuuta 2015 oikeusasiamiehen puoleen ja esitti seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

Väite:

EKP kieltäytyi virheellisesti antamasta yleisön tutustuttavaksi yksityiskohtaisia tietoja EKP:n omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelmasta (ABSPP) ja kolmannesta katettujen joukkolainojen osto-ohjelmasta (CBPP3), mukaan lukien maakohtaiset tiedot, pankkikohtaiset tiedot ja tuotekohtaiset erittelyt sekä arvopapereista maksetut hinnat, ostetut määrät, välitys- ja/tai selvitysyhteisöjärjestelyt, mukaan lukien maksut, ja asianomainen kansainvälinen arvopaperien tunnistenumero (ISIN).

Väite:

EKP:n olisi myönnettävä yleisölle oikeus tutustua pyydettyihin tietoihin.

16. Oikeusasiamiehen toimisto piti 25.1.2016 EKP:n kanssa videoneuvottelun, jossa se pyysi lisäselvityksiä ja -selvennyksiä EKP:n kannasta, jonka mukaan pyydettyjä asiakirjoja ei voitu antaa yleisön tutustuttavaksi. Oikeusasiamiehen toimisto ilmoitti kantelijalle sähköpostitse 22. helmikuuta 2016 EKP:n toimittamista lisätiedoista ja -selvityksistä. Kantelija ei esittänyt lisähuomautuksia vastauksena kyseiseen sähköpostiviestiin. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

Väitetty virheellinen kieltäytyminen antamasta pyydettyjä asiakirjoja tutustuttavaksi

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Kantelija väitti, että EKP:n olisi oltava avoin ostamiensa arvopapereiden ja katettujen joukkolainojen henkilöllisyydestä ja siitä, kuinka paljon se on maksanut kustakin niistä. Lisäksi EKP:n olisi julkistettava välittäjien henkilöllisyys ja heille maksetut palkkiot.  

18. EKP:n edustajat kertoivat 25.1.2016 pidetyssä videoneuvottelussa, että EKP on perustanut osto-ohjelmia koskevan sisäisen tietokannan ja että EKP laatii siitä saatujen tietojen perusteella viikoittain luottamuksellisia sisäisiä raportteja, joiden avulla johtokunta voi seurata tehtyjä ostoja ja päättää mahdollisista tulevista ostoista. 

19. Kokouksessa EKP:n edustajat antoivat oikeusasiamiehelle esimerkin viikoittaisesta sisäisestä kertomuksesta. Raportti sisälsi taulukoita, joissa ostot oli eritelty maittain. EKP:n edustajat selittivät, että vaikka osto-ohjelmien kokonaismäärä on julkisesti saatavilla olevaa tietoa, jäsenvaltioittain jaotellut yksityiskohtaiset tiedot ovat luottamuksellisia. EKP:n edustajat perustelivat näiden tietojen luokittelemista luottamuksellisiksi EKP:n vastauksissa asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön (ks. edellä 3–14 kohta).

20. EKP:n edustajat selittivät myös, että se, että osto-ohjelma eräänä päivänä lopetettaisiin, ei tarkoita sitä, että kaikki tuotetut raportit olisivat automaattisesti julkisesti saatavilla. Ne totesivat, että EKP:n olisi tehtävä tapauskohtainen analyysi, koska suljettuja ohjelmia koskevien raporttien julkaiseminen voisi edelleen paljastaa EKP:n rahapolitiikan strategian ja siten heikentää ohjelmien toteuttamisen tehokkuutta.

21. EKP: n edustajat totesivat myös, että EKP: n verkkosivuilla on julkaistu paljon yleistä tietoa osto-ohjelmista ja että EKP ei ollut saanut muita vastaavia yleisön tutustumispyyntöjä kuin kantelijan. 

Oikeusasiamiehen arviointi

22. Asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen ja 25. tammikuuta 2016 pidetyssä kokouksessa saatujen lisätietojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että EKP:n päätös evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on oikea ja EKP:n hallussa olevien asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevan oikeuskäytännön mukainen.

Asiaa koskeva oikeuskäytäntö:

23. Unionin yleinen tuomioistuin totesi jo asiassa T-376/13, Versorgungswerk v. EKP, 4.6.2015 antamassaan tuomiossa ^[6] (ei vielä julkaistu) poikkeuksesta, joka koskee sitä, että EKP suojaa unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaa yleistä etua (päätöksen EKP/2004/3 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta), seuraavaa:

”... EKP:llä on laaja harkintavalta sen määrittämisessä, voiko [pyydettyjen] tietojen ilmaiseminen vahingoittaa unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaa yleistä etua – –”, ja että ”unionin tuomioistuinten harjoittaman tällaisen päätöksen laillisuusvalvonnan on näin ollen rajoituttava sen tarkistamiseen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin – –. Nyt käsiteltävässä asiassa perusteluvelvollisuus ei kuitenkaan estänyt EKP:tä nojautumasta näkökohtiin, joissa otetaan huomioon hypoteettinen käyttäytyminen, johon markkinaosapuolet voivat ryhtyä [pyydettyjen] tietojen ilmaisemisen jälkeen (...), ja vaikutukset, joita tällaisella käyttäytymisellä voi olla tuleviin interventioihin (53–55 kohta).

24. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi seuraavaa:

"Jos markkinaosapuolille annettaisiin pääsy valuuttasopimuksen liitteissä A ja B oleviin yksityiskohtaisiin ja eriteltyihin tietoihin, interventiotoimenpiteiden tehokkuus ja viime kädessä rahapolitiikka vaarantuisivat samoin kuin EKP:n ja eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien sisäinen talous. Tässä skenaariossa markkinaosapuolet haluaisivat yleensä laatia ennusteita määrittääkseen tarkemmin EKP:n ja eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien ostamien valtion joukkolainojen tyypin ja keskittääkseen ostonsa tämäntyyppisiin joukkolainoihin. Yhtäältä on olemassa riski, että se johtaisi korkeampiin hintoihin sellaisten joukkovelkakirjalainojen osalta, jotka markkinaosapuolet ovat todenneet EKP:n ja eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien todennäköisesti ostamiksi "(kohta 80).

25. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kun interventioon liittyy EKP:n suorittama valtion joukkolainojen osto, on olemassa selvä riski, että markkinatoimijat tukeutuvat aiemmin tämäntyyppisistä ostoista saatuihin tietoihin yksilöidäkseen EKP:n mieltymykset tietyntyyppisiin valtion joukkolainoihin (96 kohta).

26. Käsiteltävänä olevassa asiassa EKP asetti saataville tietoja kahdesta osto-ohjelmasta. EKP:n verkkosivuilla on yleisiä (yhteenlaskettuja kvantitatiivisia) tietoja näistä kahdesta osto-ohjelmasta, mukaan lukien omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman ja katettujen joukkolainojen osto-ohjelman kelpoisuusvaatimukset3, yksityiskohtaisia tietoja (viikoittain) jaksotettuun hankintamenoon arvostettavista arvopaperiomistuksista (julkaistaan eurojärjestelmän viikoittaisessa taseessa) ja liikkeeseenlaskijakohtaisia painotettuja keskimaturiteettitietoja (julkaistaan kuukausittain).

27. Näiden yleisten tietojen lisäksi EKP katsoo, että yksityiskohtaisempia, eriteltyjä (jaoteltuja) tietoja osto-ohjelmista ei voida julkistaa kokonaan tai osittain.

28. EU:n tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikan yleisen edun suojaamista koskevan poikkeuksen osalta EKP selitti, että nämä kaksi osto-ohjelmaa ovat osa EKP:n epätavanomaisia rahapoliittisia toimia. Yksityiskohtaisten tietojen julkistaminen ostojen jakautumisesta liikkeeseenlaskijoiden kesken voi johtaa markkinoiden pirstoutumiseen ja heikentää liikkeeseenlaskijoiden ja alullepanijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä. EKP totesi esimerkiksi, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden ja tosiasiallisesti ostettujen omaisuusvakuudellisten arvopapereiden alullepanijoiden nimien julkistaminen todennäköisesti lisää tuottoerojen eriytymistä niiden liikkeeseenlaskijoiden/alullepanijoiden hyväksi, joiden rahoitusvälineet eurojärjestelmä on ostanut, mikä puolestaan heikentäisi niiden liikkeeseenlaskijoiden rahoituspyrkimyksiä, joiden rahoitusvälineitä ei ole ostettu. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että jos näin tapahtuisi, yleinen etu kärsisi vakavasti.

29. Lisäksi EKP totesi, että markkinat saattavat pitää liikkeeseenlaskijoiden ja alullepanijoiden nimien julkistamista osoituksena siitä, että vakavaraiset ja heikot liikkeeseenlaskijat ja alullepanijat erotetaan toisistaan, mikä lisää markkinoiden epävakautta ja vääristymiä. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että jos näin tapahtuisi, yleinen etu kärsisi vakavasti.

30. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan - EKP:n 25. tammikuuta 2015 pidetyssä kokouksessa antamien vastausten ja esimerkin perusteella - EKP:n kieltäytyminen antamasta kantelijalle oikeutta tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on vakuuttava. Kuten EKP on väittänyt ja EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännössä on hyväksytty, tällaisten tietojen julkaiseminen todennäköisesti heikentäisi eurojärjestelmän pyrkimyksiä palauttaa luottamus rahoitusmarkkinoihin ja tehostaa rahapoliittisten impulssien välittymistä. Edellä mainitussa oikeuskäytännössä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että EKP voi epäämisperusteissaan vedota ennakoituun käyttäytymiseen rahoitusmarkkinoilla.

31. Viikoittaisen sisäisen kertomuksen esimerkin hyvin yksityiskohtaisen ja kattavan tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoo myös, että EKP:n kanta, jonka mukaan osittaista tutustumisoikeutta ei voitu myöntää, on oikea. Kertomuksen sisältämät tiedot kuuluivat kokonaisuudessaan selvästi siihen, mitä voidaan pitää erittäin arkaluonteisina taloudellisina tietoina.

32. Tältä osin on tärkeää muistaa, että – kuten EKP on myös korostanut – 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa koskeva poikkeus, joka koskee rahoitus-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaa, ei ole ylivoimaisen yleisen edun arviointiperusteen alainen. Toisin sanoen, jos asiakirjat kuuluvat poikkeuksen piiriin (jota EKP on oikeusasiamiehen mielestä vakuuttavasti väittänyt), EKP:n on kieltäydyttävä antamasta asiakirjoja tutustuttavaksi.

33. Vaikka laissa ei sallita sen poikkeuksen kumoamista, johon vedotaan, yleisen edun vuoksi, oikeusasiamies katsoo asiakirjojen tarkastuksen perusteella, että yleistä etua ei paljastettaisi riidanalaisten asiakirjojen luovuttamisella.

34. EKP vetosi myös toiseen poikkeukseen (päätöksen EKP/2004/3 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta), joka koskee EKP:n vastapuolten taloudellisten etujen suojaamista, mukaan lukien ABSPP-ohjelmassa sopimusperusteisesti nimitettyjen neljän rahastonhoitajan taloudellisten etujen suojaa. EKP väitti, että sen vastapuoliin liittyvien yksittäisten transaktiotietojen (niille maksetut palkkiot ja palkkiot) julkistaminen vahingoittaisi niiden kaupallisia etuja samoin kuin johtajien tai selvitysyhtiön kanssa tehtyjen sopimusjärjestelyjen julkistaminen. Oikeusasiamies pitää EKP:n perusteluja vakuuttavina, koska tällaiset tiedot (maksetut palkkiot) ovat kaupallisesti arkaluonteisia ja luottamuksellisia. Oikeusasiamies toteaa tältä osin myös, että EKP nimitti kyseiset neljä johtajaa julkisen tarjouskilpailun perusteella. Ei siis ole mitään syytä kyseenalaistaa EKP:n kantaa.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

EKP:ssä ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Valituksen tekijälle ja EKP:lle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourg, 18.7.2016

 

[1] Rahapolitiikan välittymismekanismi on prosessi, jossa rahapoliittiset päätökset vaikuttavat talouteen yleensä ja erityisesti hintatasoon.

[2] Omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman täytäntöönpanosta 19.11.2014 annettu EKP:n päätös EKP/2014/45, johdanto-osan 2 kappale, ja katettujen joukkolainojen kolmannen osto-ohjelman täytäntöönpanosta 15.10.2014 annettu EKP:n päätös EKP/2014/40, johdanto-osan 2 kappale.

[3] https://www.ecb.europa.eu/mopo/implement/omt/html/index.en.html

[4] "International Securities Identification Number" (ISIN).

[5] EKP:n asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehty EKP:n päätös (EKP/2004/3), EUVL 2004, L 80, s. 42, sellaisena kuin se on muutettuna 9.5.2011 tehdyllä päätöksellä EKP/2011/6, EUVL 2011, L 158, s. 37, ja 21.1.2015 tehdyllä päätöksellä EKP/2015/1, EUVL 2015, L 84, s. 64.

[6] Käsiteltävä asia, joka on hyvin samankaltainen kuin nyt käsiteltävä asia, koski EKP:n kieltäytymistä antamasta oikeutta tutustua Kreikan, EKP:n ja tässä lueteltujen eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien välillä 15.2.2012 tehdyn valuuttasopimuksen liitteisiin. Valuuttasopimus tehtiin osana EKP:n toukokuussa 2010 käynnistämää velkapaperiohjelmaa rahapolitiikan välittymismekanismin asianmukaisen toiminnan palauttamiseksi. Kyseisessä asiassa EKP vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämiseksi samankaltaisiin perusteluihin kuin nyt käsiteltävässä asiassa. EKP väitti erityisesti, että "yksityiskohtaisten ja eriteltyjen tietojen julkistaminen valtion joukkolainoista, jotka se ja eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit ovat ostaneet velkapaperiohjelmassa, voisi johtaa siihen, että markkinaosapuolet tekevät johtopäätöksiä velkapaperiohjelmassa sovelletusta strategiasta, taktiikasta ja menetelmästä ja ennustavat strategiaa, taktiikoita tai menetelmiä, joita voidaan käyttää tulevissa interventioissa. Tämä voisi heikentää näiden toimien tehokkuutta ja viime kädessä Euroopan unionin rahapolitiikkaa sekä EKP:n ja eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien sisäistä taloutta"(ks. kohta 67).