FOR PREVIEWING & TESTING PURPOSES ONLY.
This notification will disappear once the page will be published.
This link is available for less than 30 minutes.
  • Helppolukuinen aineisto
  • Tekstin koko

Haluatko tehdä kantelun EU:n toimielimestä tai elimestä?

Nykyinen kieli: 
  • Suomi
Lähdekieli: 
Saatavilla olevat kieliversiot: 
Tämä sivu on konekäännetty.
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.

Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiota vastaan tehdyn kantelun 362/2011/KM tutkinnan päättämisestä

Asia koski erään komission entisen virkamiehen komissiolle esittämää pyyntöä saada yksityiskohtaisia tietoja mahdollisista kurinpitomenettelyistä toista komission entistä virkamiestä vastaan.

Komissio vastasi, ettei se voinut paljastaa pyydettyjä tietoja. Se pyrki myös vakuuttamaan kantelijan siitä, että se käsitteli entisen virkamiehen asiaa toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet.

Asiaa koskevaan oikeusasiamiehen tutkimukseen sisältyi entistä virkamiestä koskevien komission asiakirjojen tarkastaminen. Oikeusasiamies katsoi, että vaikka toimielinten on säilytettävä avoimuuden korkea taso, komissiolla oli käsiteltävässä asiassa oikeus katsoa, ettei se voinut paljastaa yksityiskohtia entiseen virkamieheen liittyvistä toimistaan vahingoittamatta menettelyn oikeudenmukaista kulkua yleisesti ja asianomaisen virkamiehen yksityisyyttä.

Näin ollen asian käsittely päätettiin toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut tapahtunut.

Taustaa

1. Kantelija on komission entinen virkamies. Tammikuussa 2010 hän otti yhteyttä Euroopan petostentorjuntavirastoon (OLAF) kysyäkseen, oliko komissio aloittanut tai aloittaisiko se kurinpitomenettelyn korkea-arvoista komission virkamiestä vastaan, joka Sunday Times -lehden artikkelin mukaan tapasi kiinalaisina liikemiehinä esiintyviä toimittajia ja välitti heille luottamuksellisia tietoja.[1] Helmikuussa 2010 OLAF ilmoitti kantelijalle aloittaneensa tutkimuksen. Se lisäsi, että kysymys siitä, aloitetaanko kurinpitomenettely, riippuu sen tutkimusten tuloksesta.

2. Kantelija kirjoitti 28. lokakuuta 2010 komission puheenjohtajalle kirjeen, jossa hän kysyi, aikooko hän aloittaa asiassa kurinpitomenettelyn, tai jos ei aio, selittääkseen syyt tähän päätökseen.

3. Komissio totesi 30. marraskuuta 2010 antamassaan vastauksessa, että "asiasta vastaavat yksiköt olivat toteuttaneet kaikki tilanteen korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet ". Se ei kuitenkaan voinut antaa kantelijalle enempää tietoja, koska kyseessä oli "luottamuksellinen henkilökohtainen asia, jota ei voida paljastaa kolmansille osapuolille".

4. Kantelija ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen. Näin ollen hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.[2]

Väite, jonka mukaan komissio ei vastannut asianmukaisesti kantelijalle ja väitti, että jos se ei aikonut aloittaa kurinpitomenettelyä, sen olisi perusteltava päätöksensä

Oikeusasiamiehen ratkaisuehdotus

5. Tutkittuaan kantelun, tutkittuaan komission asiakirja-aineiston, saatuaan komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies teki 28. kesäkuuta 2013 seuraavan ratkaisuehdotuksen:

"Komission olisi harkittava uudelleen alkuperäistä kieltäytymistään antaa mitään tietoja vastauksena kantelijan kysymykseen siitä, onko virkamieheen kohdistettu kurinpitotoimia".

6. Tuolloinen oikeusasiamies totesi analyysissään, että komissio oli oikeudellisesti oikeassa todetessaan, ettei se voinut antaa kantelijalle tietoja siitä, oliko se aloittanut kurinpitomenettelyn entistä virkamiestä (joka oli tässä vaiheessa jäänyt eläkkeelle) vastaan, ellei kantelija voinut osoittaa, että entisen virkamiehen henkilötietojen siirtäminen hänelle oli tarpeen. [3] Tuolloin oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että tapauksen erityisolosuhteet edellyttivät monivivahteisempaa lähestymistapaa. Ensinnäkin runsaasti tietoa tapauksesta, mukaan lukien entisen virkamiehen nimi, oli jo julkisesti saatavilla The Sunday Timesin artikkelista ja kahdesta oikeustapauksesta, jotka entinen virkamies oli pannut vireille käyttämällä koko nimeään. Toiseksi oikeusasiamies totesi, että virkamiestuomioistuin oli todennut, että vaikka hallinnolla oli velvollisuus huolehtia virkamiestensä hyvinvoinnista eikä se näin ollen voinut antaa enempää tietoja tutkimuksista kuin oli tarpeen, kasvava "vastuullisuuden kulttuuri" merkitsi sitä, että "virkamiesten ja muun henkilöstön, joilla on vastuutehtäviä komission kaltaisessa hallinnossa, on otettava huomioon mahdollinen perusteltu tarve tiedottaa yleisölle." [4] Kolmanneksi oikeusasiamies katsoi, että jos komissio olisi todella saattanut päätökseen asiaa koskevat kurinpitotutkimukset, se voisi nyt antaa tietoja.

Komission vastaus ratkaisuehdotukseen

7. Komissio väitti, ettei se voinut antaa tietoja siitä, oliko entiseen virkamieheen kohdistettu kurinpitotoimia. Se totesi, että kantelijan pyytämät tiedot eivät olleet vielä julkisia eivätkä ne olleet helposti löydettävissä. Se totesi, että sekä lehdistötiedotteissa että virkamiestuomioistuimen tuomioissa, jotka koskivat asianomaista virkamiestä koskevia asioita F-80/08 tai F75/09, viitattiin kyseisten oikeustapausten taustalla oleviin väitettyihin tosiseikkoihin, OLAFin tutkimukseen ja komission toteuttamiin kurinpitomenettelyä edeltäviin toimenpiteisiin. Julkisesti saatavilla olevissa tiedoissa ei kuitenkaan paljastettu tietoja komission mahdollisista kurinpidollisista jatkotoimista.

8. Yleisemmällä tasolla komissio vaati, että mahdollisia kurinpitomenettelyjä koskevien tietojen paljastaminen voisi haitata menettelyjen oikeudenmukaista kulkua, jos ne aloitettaisiin. Se voisi myös haitata oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jos väitetyt tosiseikat ovat kiistanalaisia missä tahansa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Se korosti, että hyvän oikeudenkäytön vaarantamatta jättäminen on selvästi etusijalla kantelijan mahdollisiin etuihin nähden, vaikka hän olisi osoittanut sellaisen, mitä (komission mukaan) ei tapahtunut.

9. Komissio totesi myös, että näiden tietojen paljastaminen kantelijalle voisi loukata virkamiehen oikeutta yksityisyyteen, erityisesti jos kantelija käsitteli tai paljasti niitä epäasianmukaisesti. Kantelija ei ole täyttänyt tietosuojasäännöissä edellytettyä tiedonsaantitarvetta, eli hän ei ole osoittanut, että hänellä olisi erityisesti ollut tarve saada nämä tiedot. Se lisäsi, ettei hän ollut osoittanut, miksi hänen mahdollisen tarpeensa olisi pitänyt syrjäyttää Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja henkilötietojen suojasta annetussa asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädetty komission velvollisuus suojella entisen virkamiehen yksityisyyttä.

10. Komissio päätteli, että kyseisten tietojen ilmoittaminen kantelijalle ei ollut perusteltua. Näin ollen se totesi, ettei se voi hyväksyä oikeusasiamiehen ratkaisuehdotusta. Se totesi, että se pystyi vain vahvistamaan, että se reagoi, kun sanomalehti raportoi entiseen virkamieheen kohdistuneista syytöksistä: se keskeytti virkamiehen virantoimituksen, koska syytökset olivat erittäin vakavia. Virkamiestuomioistuin kumosi tämän lykkäyksen menettelyllisistä syistä. Kyseinen virkamies oli tällä välin jäänyt eläkkeelle, eikä hän ole enää komission palveluksessa. Nämä tiedot ovat julkisia. Tämän tapauksen yksityiskohdista komissio totesi, ettei se voi esittää huomautuksia edellä mainituista syistä.

11. Komissio totesi voivansa yleisesti vakuuttaa oikeusasiamiehelle, että se käsittelee kaikki tapaukset, joissa henkilöstön jäsen rikkoo sääntöjä ja velvoitteita, ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin todettujen tosiseikkojen ja lainsäädännön perusteella. Se totesi, että jos kurinpitoseuraamus on perusteltu, se, että virkamies on jäänyt eläkkeelle, ei estä unionin toimielintä jatkamasta kurinpitoseuraamusta.

Kantelijan vastaus

12. Vastauksessaan komission lausuntoon kantelija toisti näkemyksensä, jonka mukaan komissio suojelee komission johtavaa virkamiestä sensuurilla ja kieltäytymällä aloittamasta kurinpitomenettelyä entistä virkamiestä vastaan, joka on syyllistynyt vakavaan ammatilliseen sääntöjenvastaisuuteen, joka vahingoittaa komission mainetta. Kantelija katsoi, että komissio ei koskaan tee yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa tapauksissa, joissa ilmenee vakavia hallinnollisia epäkohtia ja jopa korruptiota ja muuta rikollista toimintaa. Hän oli eri mieltä siitä, että entisen virkamiehen oikeus yksityisyyteen estää komissiota selittämästä päätöstensä perusteluja. Päätöksessään erottaa entinen virkamies virantoimituksesta komissio itse luonnehti virkamiehen toimintaa "vakavaksi ammatilliseksi sääntöjenvastaisuudeksi". Kantelija väitti, että kyseessä olevat tosiseikat eivät olleet enää pelkkiä väitteitä, vaan ne oli jo vahvistettu tuomioistuimessa.

Oikeusasiamiehen lisäarviointi

Toinen tarkastus

13. Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat heinäkuussa 2015 toisen kerran komission asiakirja-aineiston selvittääkseen, mihin toimiin komissio olisi tällä välin mahdollisesti ryhtynyt. Tämän tarkastuksen tarkoituksena oli lisäksi tarkistaa, olivatko komission havaitsemat tietojen ilmaisemisen esteet edelleen voimassa ajan kuluessa.

14. Tarkastuksen aikana saatujen tietojen perusteella oikeusasiamies oli vakuuttunut komission kannasta. Oikeusasiamies hyväksyi komission näkemyksen, jonka mukaan lokakuussa 2013, kun se vastasi ratkaisuehdotukseen, komission ei ollut mahdollista paljastaa kantelijalle mitään yksityiskohtia komission toteuttamista toimista vahingoittamatta edellä 8 kohdassa mainittuja etuja. Lisäksi tämän tarkastuksen jälkeen ja käsitellessään tätä erityistapausta oikeusasiamies myönsi, että komissio vaikutti perustellulta antaessaan lausunnon, jonka mukaan "yleisesti ottaen komissio voi vakuuttaa oikeusasiamiehelle, että se käsittelee kaikki tapaukset, joissa henkilöstön jäsen rikkoo sääntöjä ja velvoitteita, ja tekee asianmukaiset johtopäätökset todettujen tosiseikkojen ja lainsäädännön perusteella. Jos kurinpitoseuraamus on perusteltu, eläkkeelle jääminen ei estä EU:n toimielintä jatkamasta sitä.”

15. Valituksen tekijälle lähetettiin tarkastusraportti ja kehotettiin esittämään siitä huomautuksia.

16. Kyseisestä kertomuksesta esittämissään huomautuksissa kantelija katsoi, että tarkastuskertomuksessa ei annettu mitään tietoja komission toteuttamista toimista eikä paljastettu yhtäkään seikkaa, jonka perusteella hän olisi voinut ymmärtää oikeusasiamiehen tarkastuksen perusteella tekemät johtopäätökset. Hän epäili, että oikeusasiamiehen henkilöstö olisi tutkinut komission asiakirjat riittävän huolellisesti. Hän syytti myös oikeusasiamiestä ja oikeusasiamiehen henkilöstöä puolueettomuudesta.

Oikeusasiamiehen analyysi

17. On tärkeää, että EU:n toimielimet harjoittavat toimintaansa mahdollisimman avoimesti ja antavat kansalaisille mahdollisimman paljon tietoa toiminnastaan. Tämä yleinen avoimuusperiaate ei kuitenkaan ole täysin rajallinen.

18. Tässä tapauksessa oikeusasiamies oli aiemmin katsonut, että suurin osa asiaan liittyvistä tosiseikoista oli jo julkisia. Komission asiakirja-aineiston toisesta tarkastuksesta on kuitenkin käynyt ilmi, että tietyt tärkeät merkitykselliset tosiseikat eivät ole vielä julkisia. Näiden tietojen luonteen vuoksi oikeusasiamies päättelee, että komissio ei voi tällä hetkellä paljastaa näitä tietoja. Oikeusasiamies päättelee myös, että yksityiskohtaisten tietojen antaminen näiden tietojen ilmoittamatta jättämisen syistä ei olisi mahdollista paljastamatta tietojen keskeistä luonnetta.

19. Oikeusasiamies noudattaa tältä osin Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöä [5]. Vaikka on olemassa yleinen vaatimus, jonka mukaan EU:n elinten olisi selitettävä toimensa ja päätöksensä selkeästi ja yksiselitteisesti, voi olla yksittäisiä tapauksia, joissa selityksen antamisen laajuus on rajallinen. Tällainen tilanne koskee myös esimerkiksi asetuksen N:o 1049/2001 nojalla tehtyjä asiakirjapyyntöjä. Kun kyseessä on asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö ja kun kyseinen toimielin epää tällaisen tutustumisoikeuden, sen on kussakin yksittäistapauksessa osoitettava käytettävissään olevien tietojen perusteella, että asiakirjat, joihin tutustumista pyydetään, kuuluvat tosiasiallisesti asetuksessa N:o 1049/2001 lueteltujen poikkeusten soveltamisalaan. Voi kuitenkin olla mahdotonta perustella luottamuksellisuuden tarvetta kunkin yksittäisen asiakirjan osalta paljastamatta asiakirjan sisältöä ja siten sivuuttamatta poikkeuksen tarkoitusta.

20. Oikeusasiamies ymmärtää, että laki estää häntä antamasta kattavampaa selvitystä siitä, miksi hän on nyt vakuuttunut siitä, että komissiolla on perusteet omaksua kanta, jonka se on omaksunut tässä tapauksessa. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 4 artiklan 1 kohdan mukaan oikeusasiamiestä ja hänen henkilöstöään sitoo koko EU:n henkilöstön tavoin salassapitovelvollisuus, josta määrätään nyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklassa [6]. Oikeusasiamies ei näin ollen saa paljastaa tietoja tai asiakirjoja, jotka on saatu oikeusasiamiehen tutkimusten aikana, varsinkaan jos nämä tiedot ovat turvaluokiteltuja tai "tietoja, jotka voisivat vahingoittaa kantelun tekijää tai muuta asianosaista...".

21. Oikeusasiamiehen toimielimelle on yleensä ominaista, että oikeusasiamiehellä on etuoikeutettu oikeus tutustua tietoihin ja asiakirjoihin, jotka ovat tarpeen oikeusasiamiehen tutkimuksen suorittamiseksi. Useimmissa tapauksissa oikeusasiamies voi tutkintakertomuksen tai -päätöksen julkaisemisen yhteydessä kertoa ainakin sen, mitä oikeusasiamies on oppinut toimitetuista tiedoista tai asiakirjoista. Joissakin tapauksissa, kuten tässä tutkimuksessa, oikeusasiamies ei voi paljastaa yksityiskohtaisesti, mitä hän on oppinut toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista. Jälkimmäisissä tapauksissa kantelijan ja suuren yleisön on luotettava oikeusasiamiehen lahjomattomuuteen ja riippumattomuuteen. Tässä tutkimuksessa kantelija on ilmaissut luottamuksen puutteen oikeusasiamiestä kohtaan. Tämä on valitettavaa, mutta se ei voi oikeuttaa oikeusasiamiestä poikkeamaan häntä sitovista oikeudellisista velvoitteista.

22. Lopuksi oikeusasiamies katsoo, että komissio oli oikeassa todetessaan, ettei se voi paljastaa kantelijalle lisätietoja. Vaikka kantelun vastaanottamisesta vuonna 2011 on kulunut aikaa, oikeusasiamies katsoo, että komissio ei vielä pysty paljastamaan kantelijan pyytämiä tietoja. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole tapahtunut.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Hallinnollisia epäkohtia ei ole ilmennyt.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Emily O'Reilly

Strasbourgissa 22.12.2015

 

[1] Perustelut esitetään yksityiskohtaisesti virkamiestuomioistuimen päätöksessä asiassa F-80/08, Wenig v. komissio (ECR – Staff Cases 2009 I-A-1-00479; II-A-1-02609, 11–24 kohta). Virkamiestuomioistuin kumosi menettelyllisistä syistä komission päätöksen virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä.

[2] Lisätietoja kantelun taustasta, osapuolten perusteluista ja oikeusasiamiehen tutkimuksesta on oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksen koko tekstissä, joka on saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/cases/correspondence.faces/en/61721/html.bookmark .

[3] Asia F-30/08, Nanopoulos v. komissio, 171 kohta.

[4] F-23/05, Jean-Louis Giraudy v. komissio, [2007] FP-I-A-1, s. 121; FP-II-A-1, s. 657, 161–165 kohta.

[5] Yhdistetyt asiat T-355/04 ja T-446/04, Co-Frutta v. komissio, Kok. 2010, s. II, 99–101 kohta.

[6] Unionin toimielinten jäsenet, komiteoiden jäsenet sekä unionin virkamiehet ja muu henkilöstö eivät saa tehtäviensä päättymisen jälkeenkään ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eivätkä varsinkaan tietoja yrityksistä, niiden liikesuhteista tai niiden kustannustekijöistä.

Mitä mieltä olet tästä konekäännöksestä? Anna meille palautetta