Kantelun tausta

1. Kantelija, Irlannin kansalainen, joka kampanjoi tuulimyllyjen rakentamista vastaan alueellaan Irlannissa, valitti toukokuussa 2014 oikeusasiamiehelle siitä, miten komissio järjesti julkisen kuulemisen laatiessaan luetteloa energiainfrastruktuurihankkeista, joille komissio myöntäisi ensisijaisesti rahoitusta.

Tiedustelu

2. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavat väitteet ja väitteet:

Väitteet:

1) Komissio ei noudattanut energiainfrastruktuurihankkeita koskevasta julkisesta kuulemisesta antamaansa tiedonantoa [1].

2) Rajoittamalla julkista kuulemista koskevan verkkosivustonsa kielen ainoastaan englantiin komissio epäsi monilta kansalaisilta äänioikeuden maissa, joissa energiainfrastruktuurihankkeita voidaan rakentaa.

Korvausvaatimukset:

1) Komission olisi varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat ympäristötiedot ovat niiden yhteisöjen saatavilla, joihin kyseiset hankkeet vaikuttavat.

2) Komission olisi harkittava verkkosivustojensa julkaisemista julkisissa kuulemisissa kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä tai ainakin niiden jäsenvaltioiden virallisilla kielillä, joihin julkiset kuulemiset vaikuttaisivat.

3. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai Euroopan komission lausunnon kantelusta ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena komission lausuntoon. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

Julkisten kuulemisten toteuttamistapaan liittyvät väitetyt puutteet

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

4. Kantelija väitti, että komissio ei varmistanut, että yleisö voisi esittää näkemyksensä komission ehdotuksesta asettaa etusijalle useiden tuulimyllyhankkeiden rahoitus Irlannissa. Hän väitti erityisesti, että komissio ei käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja julkaistakseen tietoja tuulimyllyhankkeista eikä toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Irlannin asianomaiset osapuolet voisivat osallistua komission julkiseen kuulemiseen. Näiden väitteiden osalta hän totesi, että komissio ei ollut antanut hänelle mitään esimerkkejä siitä, miten Irlannin Midlandsin (jossa hän asuu) asukkaille tiedotettiin tuulimyllyhankkeita koskevasta komission julkisesta kuulemisesta.

5. Kantelija totesi, että se, että eri tuulimyllyhankkeiden vaikutuspiiriin kuuluviin ihmisiin eli tuulimyllyjen rakennusalueilla asuviin ihmisiin ei oltu otettu yhteyttä, rikkoi Århusin yleissopimusta [2].

6. Lausunnossaan komissio totesi järjestävänsä laajoja julkisia kuulemisia ennen hankkeen sisällyttämistä komission ensisijaisiksi rahoittamien hankkeiden luetteloon [3]. Sen lisäksi, että komissio rahoittaa hankkeita, komissio totesi, että kansallisten viranomaisten on järjestettävä hankekohtaisia kuulemisia paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla ennen kuin yksittäiset hankkeet hyväksytään toteutettaviksi.

7. Komissio ilmoitti käynnistäneensä julkisen kuulemisen komission mahdollisesti rahoittamien hankkeiden luettelosta Sinun äänesi Euroopassa -verkkosivustolla, joka on keskitetty yhteyspiste kaikille komission käynnistämille julkisille kuulemisille.

8. Komissio totesi, että uusista kuulemistilaisuuksista tiedotettiin yleisölle energian pääosaston eri verkkosivustoilla, kuten julkisia kuulemisia koskevalla verkkosivustolla, tapahtumia koskevalla verkkosivustolla ja uutisia koskevalla verkkosivustolla. Mitä uutta energiapolitiikan verkkosivulla?

9. Lisäksi komissio totesi, että Irlannin viestintä-, energia- ja luonnonvaraministeriön verkkosivustolla oli tietoa kuulemismenettelystä ja linkki asiaankuuluvalle energian pääosaston verkkosivustolle.

10. Komissio totesi myös käyttäneensä "perinteisempiä vaihtoehtoja internetille", kuten lehdistötiedotteita ja muistioita, joissa esitettiin usein kysyttyjä kysymyksiä.

11. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle myös, että sen kuulemisprosessiin sisältyi seitsemän sidosryhmille suunnattua tapahtumaa [4].

12. Tämän jälkeen komissio korosti, että kuulemismenettelyyn osallistumiselle ei ollut asetettu sijaintiin tai sidosryhmien erityispiirteisiin perustuvia rajoituksia. Se totesi, että osallistuminen tiedotuspäivään oli maksutonta.

13. Komissio lisäsi, että kuuleminen alkoi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eli 17 kuukautta ennen kuin se teki päätöksen siitä, mitkä hankkeet olisi asetettava etusijalle rahoituksen osalta. Kuuleminen kesti tämän jälkeen 15 viikkoa (20. kesäkuuta – 4. lokakuuta 2012).

14. Komissio totesi lopuksi, että komission verkkosivustolla julkaistiin kesäkuussa 2012 niiden komission yksiköiden yhteystiedot, jotka vastaavat komission rahoituksen osalta etusijalle asetettavien energiainfrastruktuurihankkeiden luettelon laatimisesta, sekä näistä hankkeista vastaavien hankkeiden toteuttajien, ,, nimet. Sen vuoksi yleisöllä, joka oli kiinnostunut mistä tahansa hankkeesta, oli mahdollisuus pyytää lisätietoja hankkeen toteuttajilta tai komissiolta. Komissio totesi tältä osin, että se vastaanotti ja käsitteli useita tietopyyntöjä, jotka liittyivät energiainfrastruktuurihankkeiden luettelossa oleviin hankkeisiin.

15. Huomautuksissaan kantelija kysyi: "Kuinka moni tavallinen ihminen voi vaivautua lukemaan komission "Sinun äänesi Euroopassa" -verkkosivun, jos he edes löytävät sen?"Kantelija oli eri mieltä komission näkemyksestä, jonka mukaan verkkosivustolla olevat ilmoitukset ovat "julkisia ilmoituksia". Kantelija kysyi, julkaistiinko komission lehdistötiedote irlantilaisissa sanomalehdissä.

Oikeusasiamiehen arviointi

16. Oikeusasiamies toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklassa todetaan, että sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

17. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan noudattaminen edellyttää, että EU:n toimielimet antavat hyvissä ajoin yleisölle riittävästi tietoa niistä politiikoista ja päätöksistä, joita ne aikovat toteuttaa, ja tarjoavat yleisölle asianmukaiset mahdollisuudet esittää näkemyksensä näistä ehdotetuista politiikoista ja päätöksistä.

18. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan noudattaminen on erityisen tärkeää sellaisten politiikkojen ja päätösten yhteydessä, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön. Ensinnäkin ympäristön suojelu ja parantaminen on EU:n keskeinen pilari [5]. Toiseksi ympäristön tehokas suojelu ja parantaminen edellyttää kansalaisten panosta kaikkialla EU:ssa, sillä heillä on usein parhaat edellytykset tunnistaa ympäristöön kohdistuvat uhat.

19. Edellä mainitut periaatteet on otettu huomioon Århusin yleissopimuksessa, jonka EU on allekirjoittanut ja johon se on sitoutunut. Yleissopimuksessa vahvistetaan joukko yleisön oikeuksia ympäristön suhteen. Yleissopimuksessa määrätään, että jokaisella on oikeus saada viranomaisten hallussa olevaa ympäristötietoa, joka sisältää tietoa ympäristön tilasta mutta myös siihen liittyvistä politiikoista tai toimenpiteistä. Lisäksi viranomaiset ovat yleissopimuksen nojalla velvollisia levittämään aktiivisesti hallussaan olevaa ympäristötietoa. Yleissopimuksella luodaan myös oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Viranomaisten olisi näin ollen tehtävä järjestelyjä, jotta yleisö, jota asia koskee, ja ympäristöalan kansalaisjärjestöt voivat kommentoida esimerkiksi ympäristöön vaikuttavia hanke-ehdotuksia tai ympäristöön liittyviä suunnitelmia ja ohjelmia. Tällaiset huomautukset olisi otettava asianmukaisesti huomioon päätöksenteossa.

20. Edellä mainitut periaatteet on otettu huomioon Århus-asetuksessa [6]. Århus-asetuksen 9 artiklassa annetaan konkreettinen vaikutus yleisön oikeudelle osallistua unionin toimielinten ja elinten päätöksentekoon, joka koskee ympäristöön vaikuttavia hankkeita. Siinä todetaan seuraavaa (oikeusasiamiehen korostama):

”1. Yhteisön toimielimet ja elimet huolehtivat asianmukaisin käytännön ja/tai muin määräyksin yleisön varhaisesta ja tehokkaasta mahdollisuudesta osallistua ympäristöön liittyvien suunnitelmien tai ohjelmien valmisteluun, muuttamiseen tai tarkistamiseen, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Erityisesti silloin, kun komissio laatii tällaista suunnitelmaa tai ohjelmaa koskevan ehdotuksen, joka toimitetaan muiden yhteisön toimielinten tai elinten päätettäväksi, se huolehtii yleisön osallistumisesta kyseiseen valmisteluvaiheeseen.

2. Yhteisön toimielinten ja elinten on yksilöitävä yleisö, johon 1 kohdassa tarkoitettu suunnitelma tai ohjelma vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, tai yleisö, jonka etua se koskee, ottaen huomioon tämän asetuksen tavoitteet.

3. Yhteisön toimielimet ja elimet varmistavat, että 2 kohdassa tarkoitetulle yleisölle tiedotetaan joko julkisilla ilmoituksilla tai muilla asianmukaisilla keinoilla, kuten sähköisillä viestimillä, jos sellaisia on saatavilla:

a) ehdotusluonnos, jos se on saatavilla;

b) valmisteilla olevan suunnitelman tai ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötiedot tai -arvioinnit, jos ne ovat saatavilla; ja

c) osallistumista koskevat käytännön järjestelyt, mukaan lukien

i) hallinnollinen yksikkö, jolta asiaankuuluvat tiedot voidaan saada,

ii) hallinnollinen yksikkö, jolle huomautuksia, lausuntoja tai kysymyksiä voidaan esittää, ja

iii) kohtuulliset määräajat, jotka antavat yleisölle riittävästi aikaa saada tietoa ja valmistautua ja osallistua tehokkaasti ympäristöä koskevaan päätöksentekoprosessiin.

(...)."

21. Kantelija väittää, että komissio ei ole toteuttanut riittäviä toimia tiedottaakseen henkilöille, jotka sijaitsevat hänen asuinalueellaan Irlannissa (Midlands), jossa oli tuolloin tuulimyllyhanke niiden hankkeiden luettelossa, jotka komissio asettaisi etusijalle rahoitusta myönnettäessä. Hän toteaa, että komission olisi pitänyt pitää kokouksia Irlannin Midlandsissa asuvien henkilöiden kanssa ja ilmoittaa asiasta paikallisissa sanomalehdissä.

22. Oikeusasiamies toteaa, että Århus-asetuksen 9 artiklassa keskitytään tuloksiin. Århus-asetuksen 9 artiklassa ei säädetä jäykästä muodollisesta oikeudellisesta järjestelmästä, jossa edellytetään erityisten julkisen osallistumisen muotojen järjestämistä, vaan siinä keskitytään varmistamaan, että yleisön osallistumisella päätöksentekoon saavutetaan tehokkaita tuloksia. Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että Århus-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa viitataan tarpeeseen ”asianmukaisista” käytännön ja/tai muista säännöksistä sen varmistamiseksi, että yleisöllä on varhaisessa vaiheessa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua ympäristöön liittyvien suunnitelmien tai ohjelmien valmisteluun, muuttamiseen tai tarkistamiseen, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoinna [7]. Tältä osin oikeusasiamies on eri mieltä kantelijan väitteeseen sisältyvästä näkemyksestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt käyttää kaikkia mahdollisia keinoja varmistaakseen energiainfrastruktuurihankkeiden luettelossa olevien julkaisujen/tietojen saatavuuden. Komission ei tarvitse käyttää kaikkia mahdollisia keinoja varmistaakseen energiainfrastruktuurihankkeiden luettelossa olevien julkaisujen/tietojen saatavuuden. Sen on pikemminkin käytettävä kaikkia asianmukaisia keinoja varmistaakseen energiainfrastruktuurihankkeiden luettelossa olevien julkaisujen/tietojen saatavuuden. Toimenpiteen soveltuvuus riippuu päätöksenteon kohteena olevan ympäristökysymyksen luonteesta ja päätöksenteon luonteesta. Riippuu myös siitä, onko muilla elimillä paremmat edellytykset toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.

23. Oikeusasiamies panee tässä yhteydessä merkille komission väitteen, jonka mukaan kaikkien energiainfrastruktuurihankkeiden luettelossa olevien yksittäisten energiainfrastruktuurihankkeiden on käytävä läpi täydellinen lupamenettely kansallisella tasolla ennen kuin ne voivat edetä. Tähän sisältyy hankekohtainen julkinen kuuleminen, joka on suunnattu niille sidosryhmille, joihin kukin hanke todennäköisesti vaikuttaa suoraan, mukaan lukien paikallisesti asuvat henkilöt [8]. Tämä huomautus on tärkeä, koska vaikka hanke olisi hyväksytty rahoitettavaksi EU:n tasolla, se ei voisi edetä ilman kansallisen tason lupaa.

24. Asiaa koskeva lainsäädäntö tukee komission lausumaa. Oikeusasiamies toteaa, että Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista annetun asetuksen (EU) N:o 347/2013 9 artiklassa todetaan, että kaikkien hankkeiden lupamenettelyyn osallistuvien osapuolten on noudatettava asetuksen liitteessä VI vahvistettuja yleisön osallistumista koskevia periaatteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Århusin ja Espoon yleissopimusten ja asiaa koskevan unionin lainsäädännön vaatimusten soveltamista. Asetuksessa säädetään lisäksi, että hankkeen toteuttajan tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, toimivaltaisen (kansallisen, alueellisen tai paikallisen) viranomaisen on järjestettävä vähintään yksi julkinen kuuleminen ennen lopullisten ja täydellisten hakemusasiakirjojen toimittamista toimivaltaiselle viranomaiselle.

25. Asetuksen (EU) N:o 347/2013 liitteessä VI todetaan, että jotta voidaan lisätä yleisön osallistumista lupamenettelyyn ja varmistaa etukäteen tiedottaminen ja vuoropuhelu yleisön kanssa, edellä mainittuun julkiseen kuulemiseen on sovellettava seuraavia periaatteita:

"a) Sidosryhmille, joihin yhteistä etua koskeva hanke vaikuttaa, mukaan lukien asiaankuuluvat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, maanomistajat ja hankkeen läheisyydessä asuvat kansalaiset, suuri yleisö ja heidän järjestönsä, järjestönsä tai ryhmänsä, on tiedotettava laajasti ja niitä on kuultava varhaisessa vaiheessa, kun yleisön mahdolliset huolenaiheet voidaan vielä ottaa huomioon, ja avoimesti ja läpinäkyvästi. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa aktiivisesti tuettava hankkeen toteuttajan toteuttamia toimia.

b) Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että yhteistä etua koskevien hankkeiden julkiset kuulemismenettelyt kootaan mahdollisuuksien mukaan yhteen. Kunkin julkisen kuulemisen on katettava kaikki menettelyn tietyn vaiheen kannalta merkitykselliset aiheet, eikä yhtä menettelyn tietyn vaiheen kannalta merkityksellistä aihetta saa käsitellä useammassa kuin yhdessä julkisessa kuulemisessa; yksi julkinen kuuleminen voidaan kuitenkin järjestää useammassa kuin yhdessä maantieteellisessä paikassa. Julkisessa kuulemisessa käsiteltävät aiheet on ilmoitettava selkeästi julkista kuulemista koskevassa ilmoituksessa.

c) Huomautukset ja vastaväitteet voidaan ottaa tutkittaviksi julkisen kuulemisen alusta ainoastaan määräajan päättymiseen saakka.”

26. Liitteessä VI lisätään, että yleisön osallistumisen käsitteeseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

"a) asianomaiset sidosryhmät, joita asia koskee;

b) suunnitellut toimenpiteet, mukaan lukien erityisten kokousten ehdotetut yleiset paikat ja päivämäärät;

c) aikataulu;

d) kuhunkin tehtävään osoitetut henkilöresurssit."

27. Liitteessä VI lisätään, että ennen hakemusasiakirjojen toimittamista toteutettavan julkisen kuulemisen yhteydessä asianomaisten osapuolten on vähintään

"a) julkaistava enintään 15-sivuinen tiedote, jossa annetaan selkeä ja tiivis yleiskatsaus hankkeen tarkoituksesta ja alustavasta aikataulusta, kansallisesta verkon kehittämissuunnitelmasta, huomioon otetuista vaihtoehtoisista reiteistä, odotetuista vaikutuksista, mukaan lukien rajatylittävät vaikutukset, ja mahdollisista lieventävistä toimenpiteistä, ja joka on julkaistava ennen kuulemisen aloittamista; tiedotteessa on lisäksi lueteltava 18 artiklassa tarkoitetun avoimuusfoorumin ja 1 kohdassa tarkoitetun menettelykäsikirjan verkko-osoitteet;

b) tiedottaa hankkeesta kaikille sidosryhmille, joita hanke koskee, verkkosivuston ja muiden asianmukaisten tiedotuskeinojen kautta. Hankkeen verkkosivustolla on asetettava saataville vähintään seuraavat tiedot: viitattu tiedotuslehtinen; enintään 50 sivun pituinen ei-tekninen ja säännöllisesti päivitetty tiivistelmä, joka kuvastaa hankkeen nykytilaa ja jossa ilmoitetaan selkeästi aiempiin versioihin tehdyt muutokset, jos niitä päivitetään; hankkeen ja julkisen kuulemisen suunnittelu, jossa ilmoitetaan selkeästi julkisten kuulemisten ja kuulemisten päivämäärät ja paikat sekä kyseisten kuulemisten kannalta merkitykselliset suunnitellut aiheet; yhteystiedot kaikkien hakemusasiakirjojen saamiseksi; ja yhteystiedot huomautusten ja vastalauseiden esittämiseksi julkisten kuulemisten aikana.

c) kutsuttava kirjallisesti asianomaiset sidosryhmät erityisiin kokouksiin, joissa keskustellaan huolenaiheista."

28. Oikeusasiamies korostaa, että edellä esitetyn perusteella mitään rahoitettavien hankkeiden luettelossa olevista hankkeista ei voida toteuttaa, ellei niistä ole järjestetty asianmukaista paikallistason kuulemista, jossa henkilöt, joihin hankkeet vaikuttavat eniten ja jotka voivat saada enemmän tietoa hankkeiden ympäristövaikutuksista, voivat esittää näkemyksensä ja huolenaiheensa. Näin ollen on selvää, että on olemassa takeita, joilla varmistetaan, että kansalaiset voivat osallistua yksittäisiä hankkeita koskevaan päätöksentekoon ja esittää näkemyksensä näiden hankkeiden ympäristövaikutuksista ennen niiden toteuttamista.

29. On huomattava, että jos hanke ei läpäise kansallisen tason hyväksymisvaihetta, sen rahoitusta koskevilla EU:n tason päätöksillä ei ole vaikutusta, koska rahoitusta voidaan myöntää vain toteutettaville hankkeille.

30. Oikeusasiamiehen mielestä komission ei olisi tarkoituksenmukaista yrittää toistaa kuulemista, joka on jo toteutettava kansallisella tasolla. Tässä yhteydessä komissiota ei voida moittia siitä, että se päätti olla pitämättä kokouksia paikkakunnilla, joilla hankkeet toteutetaan [9].

31. Vaikka komissio ei pyrkinyt toistamaan kansallisella tasolla toteutettavan kuulemisen tyyppiä, se toteutti kuitenkin toimia toteuttaakseen laajan kuulemisen suunnitelmistaan rahoittaa tiettyjä hankkeita painottaen erityisesti rajat ylittäviä kysymyksiä, jotka kuuluvat sen erityisosaamiseen ja asiantuntemukseen.

32. Oikeusasiamies toteaa, että komission kuulemisen aiheet olivat erittäin laajoja eivätkä rajoittuneet ympäristökysymyksiin. Komission päätöksentekoprosessissa edellytettiin myös hankkeiden kokonaisvaikutusten arviointia taloudellisesta ja ympäristönäkökulmasta. Hankkeiden arvioinnissa käytettäviin kriteereihin kuuluivat markkinoiden yhdentyminen ja yhteentoimivuus, kilpailun lisääntyminen painottaen monipuolistamista, mukaan lukien kotimaisten hankintalähteiden saatavuuden helpottaminen; toimitusvarmuus; kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen arvioinnilla mitattu päästötaso ja sähköverkkoinfrastruktuurin ympäristövaikutukset; siirto- ja jakeluverkkojen kapasiteetti liittää ja tuoda sähköä käyttäjiltä ja käyttäjille. Kuten jäljempänä selitetään, henkilöillä ja eturyhmillä kaikkialla EU:ssa eikä ainoastaan niillä henkilöillä ja ryhmillä, jotka sijaitsevat alueilla, joilla tietyt hankkeet saatetaan lopulta saattaa päätökseen, oli oikeus ja valtuudet esittää näkemyksensä näistä laajoista kysymyksistä.

33. Mitä tulee yksittäisistä hankkeista toimitettujen tietojen laajuuteen, oikeusasiamies toteaa, että luettelo rahoitettavista hankkeista sisältää yli 200 hanketta eri puolilla EU:ta. Kunkin hankkeen kuvaus kuulemisasiakirjoissa oli hyvin rajallinen. Useimmissa tapauksissa hanke kuvataan yhdellä rivillä. Kuvauksessa esitetään hankkeen tyyppi (esimerkiksi hanke E155 on kuvattu seuraavasti: "Irlannissa 3 GW maatuulivoimaa, joka liitetään suoraan c250 km:n HVDC-kaapeleilla Yhdistyneen kuningaskunnan sähköjärjestelmään Walesissa"), sen valmistumispäivä, jos se on saatavilla, ja hankkeen toteuttava yritys (jäljempänä 'Promoter'). Komissio totesi kuitenkin oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa, että se oli valmis toimittamaan kaikille tahoille, jotka pyysivät lisätietoja tietyistä hankkeista, lisätietoja kyseisistä hankkeista. Se totesi vastaanottaneensa tällaiset pyynnöt ja vastanneensa niihin myönteisesti.

34. Oikeusasiamies toteaa, että komission valitsema tapa tiedottaa kyseessä olevista ympäristökysymyksistä yleisölle oli pääasiassa verkkopohjainen. Komissio sijoitti tietoja useille verkkosivustoilleen ja varmisti, että tiedot sijoitettiin kansallisten ympäristöviranomaisten verkkosivustoille. Periaatteessa olisi asianmukaista ottaa yhteyttä henkilöihin kaikkialla EU:ssa käyttämällä verkkopohjaisia viestintävälineitä (edellyttäen, että – kuten jäljempänä toisen väitteen yhteydessä käsitellään – toteutetaan asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että olennaiset tiedot ovat saatavilla kaikilla kansalaisten ja ryhmien saatavilla olevilla kielillä).

35. Verkkopohjaisten viestintämenetelmien käytön laajuuden ja intensiteetin osalta oikeusasiamies toteaa, että komission käyttämä verkkopohjainen "menetelmä" oli verkkosivusto. Verkkosivustot ovat pohjimmiltaan staattinen viestintäväline. Oikeusasiamies toteaa, että samankaltaisissa prosesseissa voi tulevaisuudessa olla hyödyllistä tarkastella myös dynaamisemman ja vuorovaikutteisemman sosiaalisen median verkkoviestinnän käytön etuja. Oikeusasiamies esittää tältä osin lisähuomautuksen.

36. Komissio järjesti prosessin aikana myös useita tapahtumia sidosryhmille. Tapahtumat järjestettiin Brysselissä, Madridissa ja Firenzessä. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että tällaisten kokousten järjestäminen on myös asianmukaista, koska toisin kuin verkkopohjaiset viestintämuodot (ja painettu viestintä), ne mahdollistavat välittömän näkemystenvaihdon ja keskustelun. Kuten edellä todettiin, se, että komissio ei järjestänyt paikallistason kokouksia, joissa toteutettaisiin erityisiä infrastruktuurihankkeita, ei ole ongelmallista, koska toimivaltaiset viranomaiset järjestävät tällaisia paikallisia kuulemisia yksittäisistä hankkeista kansallisella tasolla. Komission ei tarvinnut toistaa tällaisia kokouksia.

37. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei havaitse hallinnollista epäkohtaa ensimmäisen väitteen osalta.

Väitetty kansalaisten äänioikeuden menettäminen rajoittamalla julkisessa kuulemismenettelyssä käytettäviä kieliä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

38. Kantelija väitti, että komissio toteutti julkisen kuulemisen vain englanniksi. Kantelija totesi, että hankkeilla on yleiseurooppalainen ulottuvuus. Näin ollen kantelijan mukaan suurin osa EU:n kansalaisista menetti äänioikeutensa kokonaan käyttämällä vain englantia.

39. Lausunnossaan komissio totesi olevansa tietoinen siitä, että on tärkeää antaa yleisölle tietoa heidän kansallisilla kielillään. Se oli kuitenkin eri mieltä väitteestä, jonka mukaan se rajoitti verkkosivustonsa kielen englantiin. Komissio totesi, että tiedot julkisesta kuulemisesta julkaistiin "Sinun äänesi Euroopassa" -verkkosivustolla kaikilla kansallisilla kielillä. Komissio totesi kuitenkin, että sen käännöspalvelulla on rajalliset resurssit, minkä vuoksi se ei voi kääntää kaikkia kuulemisasiakirjoja.

40. Huomautuksissaan kantelija totesi, että hän käytti saksankielistä "Sinun äänesi Euroopassa" -sivustoa. Tämän jälkeen hän siirtyi osioon ”Konsultationen nach Politikbereichen”(kuulemiset toimintalohkoittain). Tämän jälkeen hän siirtyi osioon "Energie"(Energia). Yhteydet mahdollisiin energiainfrastruktuurihankkeisiin antoivat aiheen seuraavaan viestiin "Die gesuchten Informationen stehen in folgender Sprache/folgenden Sprachen zur Verfügung: Englanti" (pyydetyt tiedot ovat saatavilla seuraavalla kielellä / seuraavilla kielillä: englanti).

Oikeusasiamiehen arviointi

41. Oikeusasiamies korostaa, että julkinen kuuleminen on toteutettava kansalaisten ja muiden sidosryhmien ymmärtämillä kielillä, jotta se olisi tehokas erityisesti silloin, kun se liittyy Euroopan laajuisesti merkitykselliseen kysymykseen. Oikeusasiamies on jo suositellut [10], että komission olisi tutkittava kaikkia käytettävissä olevia keinoja, joilla varmistetaan julkisen kuulemisen asiakirjojen laajempi saatavuus kielellisesti, esimerkiksi varmistamalla järjestelmällisempi linkkien tarjoaminen asiaankuuluvien asiakirjojen saatavilla oleviin käännöksiin ja lisäämällä yksiköiden tietoisuutta käytettävissä olevista käännösvälineistä ja -keinoista niiden tehokkaan käytön helpottamiseksi. Oikeusasiamies toteaa myös, että Euroopan parlamentti hyväksyi vuonna 2012 päätöslauselman 2012/2676(RSP) julkisista kuulemisista ja niiden saatavuudesta kaikilla EU:n kielillä [11]. Päätöslauselmassa kehotettiin komissiota tarkistamaan julkisia kuulemisia koskevia rajoittavia kielipolitiikkoja.

42 Oikeusasiamies arvostaa sitä, että komissiolla on vaikea tehtävä löytää tasapaino sen välillä, että on tarpeen varmistaa, että EU:n kansalaiset saavat kaikilla EU:n virallisilla kielillä tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat osallistua tehokkaasti julkiseen kuulemiseen, ja että on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatetta. Kansalaisilta ei kuitenkaan saisi koskaan riistää julkiseen kuulemiseen liittyvää olennaista tietämystä, kuten julkisen kuulemisen olemassaoloa ja siihen liittyviä keskeisiä tietoja. Resurssi- ja budjettirajoitteet eivät myöskään voi oikeuttaa sitä, että kansalaiset joutuvat järjestelmällisesti maksamaan itse käännettävistä kuulemisasiakirjoista, jos he haluavat osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa komission julkisten kuulemisten kautta.

43. Oikeusasiamies toteaa erityistapauksen osalta, että komissio julkaisi kaikilla virallisilla kielillä tiedot julkisesta kuulemisestaan, joka koski komission mahdollisesti rahoittamia hankkeita. Sitä on kiitettävä siitä, että se on tehnyt niin. Se ei kuitenkaan kääntänyt kaikkia kuulemiseen liittyviä asiakirjoja (etenkään hankeluetteloa, joka toimitettiin vain englanniksi). Oikeusasiamies toteaa, että luettelo sisältää tietoja, jotka ovat tarpeen, jotta kansalaiset voivat osallistua täysimääräisesti julkiseen kuulemiseen, mukaan lukien lyhyet kuvaukset kyseisistä hankkeista. Hän huomauttaa myös, että mitään perusteluja ei voida esittää siitä, olisiko luettelon kääntäminen niukkojen taloudellisten resurssien suhteetonta käyttöä, koska lopullinen luettelo (joka ei eroa suuresti luettelosta, joka on saatavilla englanniksi julkista kuulemista varten) käännettiin 22 muulle viralliselle kielelle, kun se lopulta hyväksyttiin. Näin ollen se ei olisi edellyttänyt julkisten varojen laajempaa käyttöä luettelon kääntämiseksi näille kielille aikaisemmassa vaiheessa, jolloin näitä käännöksiä olisi voitu käyttää komission julkisessa kuulemisessa. Tässä yhteydessä oikeusasiamies esittää kriittisen huomautuksen.

Päätelmät

Kantelun tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää sen seuraaviin päätelmiin ja lisähuomautuksiin:

Ensimmäisen väitteen osalta oikeusasiamies ei katso komission syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan.

Toisen väitteen osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio ei toimittanut kansalaisille tarvittavia käännöksiä asiakirjasta, jotta he olisivat voineet osallistua täysimääräisesti julkiseen kuulemiseen, ja että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Lisähuomautus

Komission olisi www-sivustojen käytön lisäksi harkittava myös dynaamisempien internetmuotojen käyttöä viestinnässä kansalaisten kanssa julkisissa kuulemisissa.

 

Emily O'Reilly

Strasbourgissa 28.4.2015

 

[1] Komission tiedonanto: Kohti vahvistettua kuulemis- ja vuoropuhelukulttuuria - Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset, KOM(2002) 704 lopullinen, Bryssel, 11.12.2002.

[2] Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1998.

[3] On huomattava, että hankkeen sisällyttäminen lopulliseen luetteloon merkitsee sitä, että komissio voi sen jälkeen rahoittaa sen. Hankkeen sisällyttäminen lopulliseen luetteloon ei kuitenkaan tarkoita, että se saisi varmasti rahoitusta.

[4] Näitä olivat muun muassa i) Brysselissä järjestetty tiedotuspäivä (tietoa kokouksesta julkaistiin energian pääosaston ”Tapahtumat”-verkkosivustolla); ii) Euroopan kaasualan sääntelyfoorumi (Madridissa 18. huhtikuuta 2013); ja iii) sähköalan sääntelyfoorumi (Firenzessä 16. toukokuuta 2013).

[5] Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että perusoikeuskirjan 37 artiklassa todetaan, että ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määrätään, että unioni pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen muun muassa ympäristön laadun parantamisen pohjalta. Hän toteaa myös, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artiklassa todetaan, että ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi.

[6] Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

[7] Tätä tulkintaa vahvistaa Århus-asetuksen 9 artiklan 3 kohdan sanamuoto, jonka mukaan unionin viranomaisella on useita vaihtoehtoja sen suhteen, miten se varmistaa yleisön osallistumisen päätöksentekoon. Kuten Århus-asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa todetaan, EU:n viranomainen voi käyttää julkisia ilmoituksia, jotka on suunnattu yleisölle, johon ympäristöongelma vaikuttaa, tai se voi käyttää myös muita asianmukaisia keinoja, kuten sähköisiä tiedotusvälineitä.

[8] Oikeusasiamies toteaa, että ympäristönsuojelu kuuluu jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Vaikka hankkeelle myönnettäisiin EU:n rahoitusta, jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta päättää, saako tietty hanke rakennusluvan ja eteneekö se.

[9] Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että jos komissio saa perusteltuja kanteluja siitä, että asetusta (EU) N:o 347/2013 ei ole noudatettu kansallisella tasolla, sen olisi tutkittava tällaiset kantelut.

[10] Ks. suositusluonnos asiassa 640/2011/AN, saatavilla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/cases/draftrecommendation.faces/en/11043/html.kirjanmerkki: Kyseisessä tapauksessa annettiin seuraavat suositusluonnokset:

”1. Komission olisi periaatteessa julkaistava kuulemisasiakirjansa kaikilla unionin virallisilla kielillä tai toimitettava kansalaisille pyynnöstä käännös. Näin tehdessään komission olisi otettava huomioon, että Lissabonin sopimuksessa on korostettu erityisesti kansalaisyhteiskunnan oikeutta osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa.

2. Lisäksi komission olisi laadittava selkeät, objektiiviset ja kohtuulliset suuntaviivat, jotka koskevat perussopimusten kielten käyttöä sen julkisissa kuulemisissa, ottaen huomioon, että SEU-sopimuksen 10 artiklan 3 kohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen, kansalaisten demokraattista osallistumista päätöksentekoprosessiin ja komission suorittamaa laajaa kuulemista koskevien periaatteiden rajoittamisen on oltava perusteltua ja oikeasuhteista. Näiden ohjeiden olisi oltava julkisia ja helposti saatavilla. Komissio voisi sisällyttää ne sidosryhmien kuulemista koskeviin erinomaisiin yleisiin periaatteisiinsa ja vähimmäisvaatimuksiinsa tai ainakin Sinun äänesi Euroopassa -verkkosivustolle.”

[11] http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2012-0256&language=EN