Kantelun tausta

Yleinen tausta

1. Valituksen tekijä on kemianteollisuudessa toimiva yritys. Sen toiminta kuuluu kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun asetuksen (EY) N:o 1907/2006 [1], jäljempänä ’REACH-asetus’, soveltamisalaan. Asetuksessa velvoitetaan kaikki kemiallisten aineiden valmistajat ja maahantuojat rekisteröimään nämä aineet (eli toimittamaan rekisteröintiasiakirja-aineisto) Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA). Tämä kantelu perustui ECHAn ja valituksen tekijän väliseen erimielisyyteen siitä, mitä tietoja REACH-asetuksen mukaisesti on levitettävä julkisesti.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

REACH-asetuksen asiaa koskevat säännökset

2. Direktiivin 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröintiin– – on sisällyttävä – – a) tekninen asiakirja-aineisto, joka sisältää: i) valmistajan (valmistajien) tai maahantuojan (maahantuojien) tunnistetiedot liitteessä VI olevan 1 jakson mukaisesti;

[...]

xi) pyyntö siitä, mitä 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tiedoista valmistajan tai maahantuojan mielestä ei pitäisi asettaa saataville internetissä 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti, mukaan lukien perustelut sille, miksi julkaiseminen voisi vahingoittaa sen tai jonkin muun asianomaisen osapuolen kaupallisia etuja.”

3. Direktiivin 77 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sihteeristö huolehtii seuraavista tehtävistä: [...] e) sellaisen tietokannan (tietokantojen) perustaminen ja ylläpito, joka sisältää tiedot kaikista rekisteröidyistä aineista, luokitusten ja merkintöjen luettelosta sekä asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti laaditusta yhdenmukaistetusta luokitusten ja merkintöjen luettelosta. Sen on asetettava tietokannassa tai tietokannoissa olevat 119 artiklan 1 ja 2 kohdassa yksilöidyt tiedot julkisesti saataville maksutta internetissä, paitsi jos 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukainen pyyntö katsotaan perustelluksi. Kemikaalivirasto asettaa tietokannoissa olevat muut tiedot pyynnöstä saataville 118 artiklan mukaisesti.”

4. Perustamissopimuksen 119 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. Seuraavat kemikaaliviraston hallussa olevat tiedot aineista sellaisenaan, seoksissa tai esineissä on asetettava julkisesti saataville maksutta internetissä 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti:

[...]

2. Seuraavat tiedot aineista sellaisenaan, seoksissa tai esineissä on asetettava julkisesti ja maksutta saataville internetissä 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti, paitsi jos tiedot toimittava osapuoli toimittaa kemikaaliviraston hyväksymät 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukaiset perustelut sille, miksi tällainen julkaiseminen voi vahingoittaa rekisteröijän tai jonkin muun asianomaisen osapuolen kaupallisia etuja:

[...]

b) kokonaisvetoisuusluokka (1–10 tonnia, 10–100 tonnia, 100–1 000 tonnia tai yli 1 000 tonnia), johon tietty aine on rekisteröity;

[...].

d) käyttöturvallisuustiedotteeseen sisältyvät muut kuin 1 kohdassa luetellut tiedot;

[...]".

5. REACH-asetuksen liitteen II otsikko on ”Käyttöturvallisuustiedotteiden laatimista koskevat vaatimukset”. Liitteessä II olevan 1.3 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.3. Käyttöturvallisuustiedotteen toimittajan tiedot

Tavarantoimittaja on yksilöitävä riippumatta siitä, onko se valmistaja, maahantuoja, ainoa edustaja, jatkokäyttäjä vai jakelija. Tavarantoimittajan täydellinen osoite ja puhelinnumero sekä käyttöturvallisuustiedotteesta vastaavan toimivaltaisen henkilön sähköpostiosoite on ilmoitettava.

Lisäksi jos toimittaja ei ole sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa aine tai seos saatetaan markkinoille, ja hän on nimennyt vastuuhenkilön kyseisestä jäsenvaltiosta, on ilmoitettava kyseisen vastuuhenkilön täydellinen osoite ja puhelinnumero.

Rekisteröijien osalta tietojen on oltava yhdenmukaisia rekisteröinnissä ilmoitettujen valmistajan tai maahantuojan tunnistetietojen kanssa.

Jos on nimetty ainoa edustaja, voidaan antaa myös tiedot yhteisön ulkopuolisesta valmistajasta tai formuloijasta.”

Tosiseikat

6. ECHA julkaisi 11.5.2011 lehdistötiedotteen REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan soveltamisalan tulkinnasta. Lehdistötiedotteella pyrittiin tiedottamaan yleisölle, että ECHA aikoi julkaista rekisteröijiensä nimet internetissä kyseisen säännöksen perusteella. Kemikaalivirasto perusti tulkintansa komission oikeudellisen yksikön lausuntoon ja hallintoneuvoston päätökseen.

7. Kantelija ilmoitti 26. syyskuuta 2011 päivätyssä kirjeessään olevansa eri mieltä ECHAn REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan tulkinnasta. Sen mukaan 119 artiklan 2 kohdassa ei sallita rekisteröijien nimien julkaisemista. Valituksen tekijä väitti, että i) 119 artiklan 2 kohta koskee ainoastaan aineisiin liittyviä tietoja; ii) käyttöturvallisuustiedotteessa ilmoitettu toimittajan nimi voi olla eri kuin rekisteröijän nimi; iii) rekisteröijän nimen julkistaminen tekisi merkityksettömäksi REACH-asetuksen 4 artiklan, jossa säädetään mahdollisuudesta kolmannen osapuolen edustusjärjestelyyn [2]. Se pyysi näin ollen ECHAa arvioimaan uudelleen kantaansa.

8. ECHA ilmoitti 20. lokakuuta 2011 valituksen tekijälle, että huolellisen tarkastelun jälkeen sen hallintoneuvosto ja komission oikeudellinen yksikkö tulivat siihen tulokseen, että rekisteröijien nimet on julkaistava REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, koska ne sisältyvät yleensä käyttöturvallisuustiedotteeseen. ECHA huomautti lisäksi, että 119 artiklan 2 kohta ei rajoitu aineiden luontaisiin ominaisuuksiin. Tämä käy ilmi kyseisen säännöksen b alakohdasta, joka koskee kokonaisvetoisuusluokkia. Kemikaalivirasto ilmoitti valituksen tekijälle myös, että rekisteröijät voivat pyytää, ettei heidän nimeään paljasteta. Se lisäsi, että tämä voisi olla erityisen merkityksellistä tapauksissa, joissa nimetään kolmannen osapuolen edustaja REACH-asetuksen 4 artiklan mukaisesti.

9. Kantelija kääntyi 2. joulukuuta 2011 Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

10. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavasta väitteestä ja väitteestä:

Väite:

Kemikaalivirastolla ei ollut toimivaltaa eikä oikeusperustaa päättää rekisteröijien nimien julkistamisesta.

Väite:

Kemikaaliviraston ei pitäisi julkistaa verkkosivustollaan valituksen tekijän nimeä yhtenä rekisteröijistä.

Tiedustelu

11. Oikeusasiamies pyysi 16. tammikuuta 2012 kemikaalivirastoa antamaan lausunnon kantelusta. Kemikaalivirasto lähetti 2.5.2012 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle ja johon sisältyi kehotus esittää huomautuksia. Kantelija esitti huomautuksensa 11 päivänä heinäkuuta 2012.

12. Kantelija lähetti 5. elokuuta 2013 uuden kantelun, joka koski olennaisilta osin samaa asiaa eli rekisteröijien nimien julkaisemista.

13. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 9. lokakuuta 2013, että se tutkii tämän tutkimuksen yhteydessä 5. elokuuta 2013 päivätyssä kirjeessä esitetyt huomautukset.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

Alustavat huomautukset

14. ECHA kyseenalaisti lausunnossaan tämän väitteen tutkittavaksi ottamisen. Se väitti, että i) kantelija pyysi oikeudellista lausuntoa abstraktista oikeuskysymyksestä eikä vedonnut konkreettiseen hallinnolliseen epäkohtaan, ii) kantelu koski hypoteettista tulevaa hallintokäytäntöä, joka ei ollut riittävän konkreettinen tutkittavaksi, ja iii) ECHAn olisi voitava ottaa käyttöön hallinnollinen menettely ennen kuin oikeusasiamies tutkii sitä. Valituksen tekijä oli huomautuksissaan eri mieltä ECHAn huomautuksista, jotka koskivat valituksen tutkimatta jättämistä.

15. Oikeusasiamies pitää hyödyllisenä huomauttaa, että Euroopan parlamentin hyväksymän "hallinnollisen epäkohdan" määritelmän perusteella hallinnollisesta epäkohdasta on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti. Käsiteltävä asia koskee ECHAn tulkintaa REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdasta eli virastoa sitovasta konkreettisesta säännöstä. Vielä tärkeämpää on, että hyvän hallinnon perusperiaatteena on toimia ennakoivasti ja estää hallinnollisen epäkohdan ilmeneminen. Näin ollen ECHA:n väitteitä, jotka koskevat valituksen tutkittavaksi ottamista, ei voida hyväksyä.

A. Rekisteröijien nimien julkistamista koskevan toimivallan tai oikeusperustan väitetty puuttuminen

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Kantelija väitti, että REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdassa viitataan ainoastaan aineita koskeviin tietoihin. Näin ollen viittaus käyttöturvallisuustiedotteeseen on ymmärrettävä siten, että se koskee ainoastaan aineita koskevia tietoja. Tulkinnassa, joka perustuu ainoastaan tiettyihin 119 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyviin sanoihin, jätetään huomiotta koko säännöksen sanamuoto ja erityisesti säännöksen ja REACH-asetuksen asiayhteys ja tarkoitus.

17. Käyttöturvallisuustiedotteessa mainitaan ainoastaan toimittaja. Tavarantoimittaja ja rekisteröijä eivät kuitenkaan välttämättä ole samoja yhteisöjä. Kantelijan mukaan on siis selvää, että rekisteröijän nimen levittämistä REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdan perusteella ei ollut suunniteltu. Lisäksi REACH-asetuksen [3] johdanto-osan 117 kappaleessa säädetään, että EU:n kansalaisten olisi saatava tietoa kemiallisista aineista. valmistajan tunnistetiedot eivät ole tällaisia tietoja.

18. Lisäksi REACH-asetuksen 4 artiklassa tarkoitettu kolmannen osapuolen edustusjärjestely menettäisi merkityksensä, jos rekisteröijän nimi julkistettaisiin.

19. Rekisteröijän nimi on liikesalaisuus, koska jos se paljastettaisiin, rekisteröijän osoite, tuotantopaikka ja arvioidut määrät voitaisiin tunnistaa.

20. REACH-asetuksen 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukainen luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö ei olisi asianmukainen vaihtoehtoinen ratkaisu, koska i) ECHA voisi yksinkertaisesti hylätä sen ja ii) luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä perittävä maksu olisi joka tapauksessa suhteeton ECHAn tältä osin suorittamaan työhön nähden.

21. Kemikaalivirasto selitti lausunnossaan, että REACH-asetus velvoittaa kaikki kemikaalien valmistajat ja maahantuojat rekisteröimään kemikaalit kemikaalivirastossa, jos kemikaalien määrä on vähintään yksi tonni vuodessa. Niiden on toimitettava kemikaalivirastolle rekisteröintiasiakirja-aineisto, joka sisältää tiettyjä tietoja aineen ominaisuuksista, sekä arviointi ja suosituksia aineeseen liittyvien riskien hallitsemiseksi. Kun rekisteröintiasiakirja-aineisto on toimitettu, kemikaalivirasto sisällyttää tiedot tietokantaansa. REACH-asetuksen 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan ECHAn on asetettava 119 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetellut tiedot julkisesti saataville, paitsi jos 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukainen luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö katsotaan perustelluksi.

22. REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ECHA velvoitetaan asettamaan julkisesti saataville käyttöturvallisuustiedotteeseen sisältyvät tiedot, joita ei jo levitetä 119 artiklan 1 kohdan nojalla. Koska kemikaalivirasto ei itse saa jäljennöstä käyttöturvallisuustiedotteesta [4], tiedot, joiden katsotaan vastaavan käyttöturvallisuustiedotteeseen sisältyviä tietoja, on määritettävä niiden kemikaaliviraston hallussa olevien tietojen tyypin perusteella, jotka on aina sisällytettävä käyttöturvallisuustiedotteeseen. Kemikaalivirasto katsoi aluksi, että ainoastaan tiedot käytöistä ja käyttötarkoituksista, joita ei suositella, olivat luonteeltaan tällaisia. Tarkastellessaan 119 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltamisalaa virasto havaitsi kuitenkin lisätietoja, jotka olisi aina sisällytettävä käyttöturvallisuustiedotteisiin, kuten rekisteröijän henkilöllisyys [5].

23. Käyttöturvallisuustiedote sisältää rekisteröijän nimen, koska rekisteröijä on aineen ensimmäinen toimittaja ja on siten velvollinen laatimaan käyttöturvallisuustiedotteen REACH-asetuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Käyttöturvallisuustiedotteeseen merkitään toimittajan tunnistetiedot REACH-asetuksen liitteessä II olevan 1.3 kohdan mukaisesti.

24. Kemikaalivirasto totesi, että kaikille rekisteröijille annetaan 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan nojalla mahdollisuus esittää pyyntö olla levittämättä nimeään internetissä.

25. Kemikaalivirasto myönsi, että luottamuksellisuutta koskevan pyynnön esittäminen on erityisen tärkeää silloin, kun rekisteröijä nimeää kolmannen osapuolen edustajan REACH-asetuksen 4 artiklan mukaisesti. Se vahvisti, että toimitusketjua tai hinnan laskentaa koskevia tietoja ja muita tietoja, joita pidetään luottamuksellisina kilpailuun perustuvilla markkinoilla, ei paljastettaisi REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Koska julkaiseminen voisi vahingoittaa rekisteröijän kaupallisia etuja, ECHA todennäköisesti hyväksyisi hyvin perustellun luottamuksellisuutta koskevan pyynnön.

26. Mitä tulee valituksen tekijän huoleen siitä, että sen tuotantotonnimäärä voitaisiin päätellä sen nimen julkaisemisesta, ECHA huomautti, että REACH-asetuksen 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan ja 119 artiklan 2 kohdan mukaan jokainen rekisteröijä voi jo toimittaa luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön rekisteröintiasiakirja-aineistossaan ilmoitetun tonnimäärän osalta.

27. Kemikaalivirasto lisäsi, että luottamuksellisuutta koskevan pyynnön hylkääminen edellyttää erilaisia oikeussuojakeinoja, kuten REACH-asetuksen 118 artiklan 3 kohdan mukaista uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä tai myöhempää kumoamiskannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa.

28. Kantelija viittasi huomautuksissaan aiemmin esittämiinsä väitteisiin. Se lisäsi, että luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö ei ole asianmukainen ratkaisu, koska luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä perittävä määrä on suhteeton rekisteröintimaksuun nähden eikä vastaa työtä, joka ECHAn on REACH-asetuksen 74 artiklan 3 kohdan nojalla suoritettava.

Oikeusasiamiehen arviointi

29. Nyt käsiteltävä väite koskee REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdan tulkintaa. Oikeusasiamies toteaa, että EU:n tuomioistuimella ei ole vielä ollut tilaisuutta tarkastella kyseistä säännöstä. Koska unionin tuomioistuin ei ole antanut tulkintaa, ECHAlla oli oikeus laatia omat tulkintasääntönsä voidakseen soveltaa REACH-asetusta, ja oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia, oliko tulkinta oikea ja kohtuullinen. Ylin viranomainen, joka voi tulkita REACH-asetusta, ja ainoa viranomainen, joka voi antaa sitovan tulkinnan, on kuitenkin unionin tuomioistuin.

30. ECHA selitti lausunnossaan, että REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdassa se velvoitetaan asettamaan julkisesti saataville käyttöturvallisuustiedotteeseen sisältyvät tiedot, joita ei ole jo jaettu 119 artiklan 1 kohdan nojalla. Kantelija ei kiistä sitä, että rekisteröijän nimi on osa näitä tietoja.

31. Valituksen tekijä väitti kuitenkin, että i) 119 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetään ainoastaan aineita koskevien tietojen julkaisemista ja ii) kemikaaliviraston tulkinta on ristiriidassa johdanto-osan 117 kappaleen kanssa. Väitteen i osalta kantelijan tulkinta on yhteensopiva kyseisen säännöksen sanamuodon kanssa. Kuten ECHA on perustellusti huomauttanut, REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ECHA velvoitetaan kuitenkin myös asettamaan julkisesti saataville tiedot kokonaistonnimäärästä, jolla aine on rekisteröity. Tällaiset tiedot eivät ole tietoja " aineista" kantelijan suosittelemassa suppeassa merkityksessä. Koska REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ECHA velvoitetaan julkaisemaan käyttöturvallisuustiedotteeseen sisältyvät tiedot (lukuun ottamatta tietoja, jotka on jo julkaistava REACH-asetuksen 119 artiklan 1 kohdan nojalla) ja koska on kiistatonta, että rekisteröijän nimi on osa näitä tietoja, oikeusasiamies katsoo, että ECHAn tulkinta on uskottava. ECHA ei käsitellyt erityisesti väitettä ii. Mikään johdanto-osan 117 kappaleessa ei kuitenkaan viittaa siihen, että ECHAn tulkinta olisi ollut ilmeisen virheellinen.

32. Kantelija arvosteli myös ECHAn lähestymistapaa viittaamalla REACH-asetuksen 4 artiklassa säädettyihin kolmannen osapuolen edustusjärjestelyihin. Vaikuttaa siltä, että tällaista järjestelyä käytettäessä käyttöturvallisuustiedotteessa ei mainita rekisteröijän vaan kolmannen osapuolen edustajan nimeä. ECHA huomautti kuitenkin perustellusti, että REACH-asetuksen 10 artiklan a alakohdan xi alakohdassa annetaan mahdollisuus pyytää, että tiettyjä tietoja ei aseteta julkisesti saataville internetissä. Kemikaaliviraston lausunnosta käy ilmi, että se suhtautuu myönteisesti nimiä koskevien pyyntöjen hyväksymiseen. Valituksen tekijän ja ECHA:n välisestä kirjeenvaihdosta (ks. edellä 12 kohta) nimittäin ilmeni, että tällä välin valituksen tekijä esitti ECHA:lle useita tällaisia pyyntöjä, jotka kaikki hyväksyttiin. Kemikaalivirasto myös kehotti kantelijaa harkitsemaan tätä uusien rekisteröintiasiakirjojen julkaisemisen osalta. Näissä olosuhteissa vaikuttaa siltä, että rekisteröijien nimien julkaiseminen ei ole väistämätöntä ja että kemikaalivirasto ei ryhtyisi tällaiseen julkaisemiseen, jos tätä koskeva perusteltu luottamuksellisuutta koskeva pyyntö esitetään.

33. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies katsoo, että ECHAn tulkinta REACH-asetuksen 119 artiklan 2 kohdan d alakohdasta on kohtuullinen.

34. Lopuksi kantelija väitti, että luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä perittävä määrä on suhteeton rekisteröintimaksuun nähden eikä vastaa työtä, joka kemikaaliviraston on REACH-asetuksen 74 artiklan 3 kohdan nojalla tehtävä. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että kemikaaliviraston perimistä maksuista, mukaan lukien REACH-asetuksen 10 artiklan a alakohdan xi alakohdan mukaisesta luottamuksellisuutta koskevasta pyynnöstä perittävät maksut, säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 340/2008 [6]. Tästä seuraa lähtökohtaisesti, että koska ECHA noudatti asetusta 340/2008, sen ei voitu katsoa syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan. Voi myös olla hyödyllistä lisätä, että asetuksessa (EY) N:o 340/2008 säädetään, että maksujen rakenteessa ja määrässä olisi otettava huomioon REACH-asetuksessa edellytetty työ ja ne olisi vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, että niistä saatavat tulot yhdessä kemikaaliviraston muiden tulonlähteiden kanssa riittävät kattamaan tarjottujen palvelujen kustannukset [7].

35. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Käsiteltävässä asiassa ei ole todettu hallinnollista epäkohtaa.

Valituksen tekijälle ja kemikaalivirastolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

Emily O'Reilly

Tehty Strasbourgissa 12 päivänä maaliskuuta 2014.

---

[1] Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.

[2] "Valmistaja, maahantuoja tai tapauksen mukaan jatkokäyttäjä voi nimetä kolmannen osapuolen edustajan kaikkiin 11, 19, III ja 53 artiklan mukaisiin menettelyihin, joihin liittyy keskusteluja muiden valmistajien, maahantuojien tai tapauksen mukaan jatkokäyttäjien kanssa, mutta säilyttää kuitenkin täyden vastuun tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa noudattamisesta. Tällaisissa tapauksissa kemikaalivirasto ei yleensä paljasta edustajan nimenneen valmistajan, maahantuojan tai jatkokäyttäjän henkilöllisyyttä muille valmistajille, maahantuojille tai tapauksen mukaan jatkokäyttäjille.”

[3] Johdanto-osan 117 kappaleen asian kannalta merkitykselliset osat kuuluvat seuraavasti: ”EU:n kansalaisten olisi saatava tietoa kemikaaleista, joille he voivat altistua, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kemikaalien käytöstään. Avoin keino tämän saavuttamiseksi on antaa heille vapaa ja helppo pääsy viraston tietokannassa oleviin perustietoihin, mukaan lukien lyhyet profiilit vaarallisista ominaisuuksista, merkintävaatimukset ja asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö, mukaan lukien sallitut käyttötarkoitukset ja riskinhallintatoimenpiteet..."

[4] Käyttöturvallisuustiedotteen laatimisvelvollisuus on tarkoitettu kolmansien osapuolten hyödyksi.

[5] Arviointiprosessin käynnisti kemikaaliviraston hallintoneuvoston tiedonlevitystä käsittelevä neuvoa-antava ryhmä. Neuvoa-antava ryhmä koostui hallintoneuvoston jäsenistä eri jäsenvaltioista sekä komission, teollisuuden, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen edustajista. Teollisuuden edustaja oli Euroopan kemianteollisuuden neuvostosta, jonka jäsen valituksen tekijä oli.

[6] Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 340/2008 (EUVL 2008, L 107, s. 6).

[7] Ks. asetuksen 340/2008 johdanto-osan toinen perustelukappale.