Kantelun tausta

1. Kantelija on kansalaisyhteiskunnan organisaatio, joka verkkosivustonsa mukaan on lähes 200 yleisen edun mukaisen ryhmän, ammattiliiton, tiedeyhteisön ja julkisten asioiden alan yrityksen yhteenliittymä, joka on huolissaan yritysten lobbaajien kasvavasta vaikutuksesta Euroopan poliittiseen asialistaan ja sen vaikutuksesta poliittiseen päätöksentekoon EU:ssa.

2. Kantelijan muodostamaan koalitioon kuuluva järjestö lähetti 8. elokuuta 2008 Euroopan komission puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle avoimet kirjeet, joissa se kiinnitti komission huomion tiettyihin asiantuntijaryhmiä koskeviin kysymyksiin. Tässä yhteydessä se viittasi asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskeviin komission periaatteisiin ja suuntaviivoihin [1] sekä kuulemista koskeviin vähimmäisvaatimuksiin [2]. Kantelija korosti lähinnä, että avoimuuden vuoksi on tärkeää, että yleisö tietää, ketä kuullaan ja miksi, ja pyysi komissiota neuvovien asiantuntijaryhmien jäsenluetteloiden julkaisemista. Lisäksi se väitti, että tietyillä eturyhmillä on etuoikeutettu pääsy komissioon ja että toisin kuin edellä mainituissa komission tiedonannoissa, liike-elämän edut muodostavat ehdottoman enemmistön kaikista muista kuulluista valtiosta riippumattomista toimijoista. Kantelija kehotti komissiota vahvistamaan johdonmukaiset jäsenyyskriteerit ja sisällyttämään niihin selkeän määritelmän siitä, mitä kaikkien yhteiskunnan asiaankuuluvien ja asianosaisten ryhmien tasapuolinen, oikeasuhteinen ja osallistava edustus tarkoittaa.

3. Komission pääsihteeri vastasi 19. syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä komission puolesta ja totesi, että avoimuus on asetettu komission strategisen ohjelman kärkeen Euroopan avoimuusaloitteen kautta. Alan viimeisin kehitys oli edunvalvontaa koskevan sähköisen rekisterin ja asiantuntijaryhmien rekisterin perustaminen (mukaan lukien asiantuntijaryhmien jäsenten nimien julkaiseminen vuodesta 2006). Lisäksi komissio hyväksyi asiantuntijaryhmiä koskevat horisontaaliset säännöt (SEC(2005)1004), joita kaikkien komission yksiköiden on noudatettava perustaessaan asiantuntijaryhmän, nimittäessään asiantuntijoitaan tai järjestäessään kokouksiaan. Komission pääsihteeri selitti, että asiantuntijaryhmien tehtävänä on tarjota korkean tason teknistä asiantuntemusta komission yksiköille eikä edunvalvontaa. Asiantuntijoiden valinta perustuu näin ollen heidän erityisosaamiseensa, vaikka he voivat myös edustaa erityisiä etuja. Kun otetaan huomioon, että puolet asiantuntijaryhmistä koostuu kansallisten hallintojen asiantuntijoista, jäljelle jäävillä ryhmillä on sekalaisia kokoonpanoja, joihin kuuluu yksityishenkilöinä toimivia tutkijoita tai tutkijoita, virkamiehiä, kansalaisjärjestöjä ja yrityssektoria. Komission mukaan asiantuntijaryhmien kokoonpano on tasapainoinen: Kansalaisjärjestöt ja ammattiliitot sekä yrityssektori ovat edustettuina 25 prosentissa asiantuntijaryhmistä, korkeakoulut ja tutkijat 30 prosentissa ja julkiset toimijat 70 prosentissa asiantuntijaryhmistä.

4. Kantelijan kirjeissä mainittujen erityisryhmien osalta komission pääsihteeri toimitti liitteen ”Tekniset tiedot tietyistä yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston [3], ympäristöasioiden pääosaston, tutkimuksen pääosaston, liikenteen ja energian pääosaston sekä terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston toimialaan kuuluvista ryhmistä”. Komissio kehotti kantelijaa ottamaan huomioon seuraavat tekijät näiden asiantuntijaryhmien kokoonpanon osalta: i) kokoonpano riippuu ryhmän erityisestä tavoitteesta/tehtävästä, ii) asiantuntijaryhmät eivät tee päätöksiä, iii) yhdestä ehdotuksesta voidaan kuulla useita ryhmiä ja iv) asiantuntijaryhmät ovat vain yksi tapa kerätä kokemuksia tai pyytää näkemyksiä eri sidosryhmiltä, koska komissio käyttää täydentäviä tai vaihtoehtoisia keinoja asiantuntemuksen ja/tai edunvalvonnan keräämiseksi, kuten tutkimuksia, EU:n virastoja, vihreitä kirjoja, kuulemisia jne.

5. Asiantuntijaryhmän jäsenten nimien julkaisemisen osalta komissio toisti sitoumuksensa tehdä niin, mutta selitti, että tämä on ennakoitavissa vain yksityishenkilöiden osalta. Kun organisaatiota edustavat vuorotteluperiaatteella yksityishenkilöt, julkaistaan organisaation nimi. Komissio vakuutti kantelijalle, että henkilöiden nimien julkaiseminen saadaan päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä. Komissio selitti myös, että se arvioi parhaillaan asiantuntijaryhmiä koskevia horisontaalisia sääntöjä arvioidakseen, voitaisiinko lisäparannuksia tehdä.

6. Kantelija ilmaisi 16 päivänä joulukuuta 2008 päivätyssä avoimessa kirjeessä tyytyväisyytensä edistymiseen asiantuntijaryhmien jäsenyyden julkistamisessa ja totesi, että komissio aikoo julkaista kaikki nimet ennen tammikuuta 2009. Se huomautti kuitenkin, että perustiedot puuttuivat edelleen kahdelta kolmasosalta ryhmistä. Kantelija pyysi komissiota selventämään seuraavia kirjeessään esiin tuotuja seikkoja: Ensinnäkin kantelija väitti, että asiantuntijaryhmän jäsenyyden ehtona olisi oltava asiantuntijan nimen julkistaminen ja että avoimuuden vuoksi luottamuksellisuutta olisi sovellettava vain poikkeuksellisesti. Toiseksi kantelija pyysi vahvistusta sille, että kuulemista koskevan tiedonannon vähimmäisvaatimuksia sekä asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevia ohjeita sovelletaan asiantuntijaryhmiin. Kolmanneksi kantelija pyysi komissiolta lausuntoa siitä, noudattavatko tietyt ryhmät edellä mainittuja tiedonantoja [4]. Neljänneksi kantelija ilmaisi huolensa komission lausunnosta, jonka mukaan ”asiantuntemuksen laatu on etusijalla edunvalvontaan nähden” ja että ”kussakin kokouksessa esitettyjen yksittäisten asiantuntijoiden taso ja laatu ovat usein tärkeämpiä kuin eri etuja edustavien asiantuntijoiden määrä”. Kantelijan mukaan tämä selitti, miksi asiantuntijaryhmien kokoonpano ei ole riittävän monipuolinen sen varmistamiseksi, että ”tieteellisen lähestymistavan erot” ovat edustettuina. ”[D] jos puuttui erityyppistä asiantuntemusta ja erilaisia institutionaalisia yhteyksiä”, kuten yliopistoja ja yleishyödyllisiä organisaatioita, kun taas ainoastaan yrityksiä, joilla on välitön taloudellinen etu tietyissä EU:n toimintapolitiikoissa, pyydetään tarjoamaan asiaankuuluvaa asiantuntemusta komissiolle. Viidenneksi kantelija ilmaisi huolensa komission lausunnosta, jonka mukaan asiantuntijaryhmään kuuluvien organisaatioiden määrä ei vaikuta etujen tasapainoon, ja selitti, että se, kuinka monta kertaa tietty näkemys on edustettuna, voi vaikuttaa ryhmän päätöksentekoon. Lopuksi kantelija ilmoitti olevansa eri mieltä väitteestä, jonka mukaan asiantuntijaryhmiä koskevilla horisontaalisilla säännöillä varmistetaan avoimuus. Siksi oli ilahduttavaa kuulla, että näitä sääntöjä arvioidaan. Lisäksi kantelija katsoi, että komission olisi otettava käyttöön avoin, läpinäkyvä ja osallistava prosessi asiantuntijaryhmän jäsenten valitsemiseksi.

7. Komissio ilmoitti kantelijalle 9. maaliskuuta 2009, että vaikka se ei ollut virallisesti saanut 16. joulukuuta 2008 päivättyä kirjettään, tämä kirje oli parlamentin kysymyksen E-7074/08 liitteenä. Komissio katsoi, että komission puheenjohtajan 6 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyssä vastauksessa tähän kysymykseen käsiteltiin useimpia tässä kirjeessä esiin tuotuja kysymyksiä. Komissio ilmoitti kantelijalle myös, että julkinen asiantuntijaryhmien rekisteri valmistui tammikuussa 2009.

8. Komission vastaus parlamentin kysymykseen E-7074/08 on seuraava. Asiantuntijoiden nimien julkistamisen osalta komissio totesi lähinnä, että julkaisemista vastustavien jäsenten on esitettävä pätevät perustelut, ja jos he eivät tee niin, he eivät voi enää olla asiantuntijaryhmien jäseniä. Kuulemisen vähimmäisvaatimuksia koskevan tiedonannon sovellettavuuden osalta komissio vahvisti, että niitä sovelletaan poliittisen päätöksenteon eri vaiheisiin osallistuviin asiantuntijaryhmiin, mutta ne eivät ole merkityksellisiä, kun asiantuntijaryhmät käsittelevät puhtaasti teknisiä kysymyksiä. Mitä tulee kantelijan 16 päivänä joulukuuta 2008 päivätyssä kirjeessään mainitsemien kuuden asiantuntijaryhmän yhdenmukaisuuteen asiaa koskevien tiedonantojen kanssa, komissio totesi, että näin oli viiden asiantuntijaryhmän kohdalla, kun taas yksi ryhmä ei ollut kokoontunut vuoden 2004 jälkeen. Komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan asiantuntemuksen laadun ja näkökulmien moninaisuuden välillä olisi kompromissi. Komissio puolusti aiempaa lausuntoaan, jonka mukaan organisaatioiden lukumäärää ei pidetä etujen tasapainon vertailukohtana. Lopuksi komissio totesi, ettei se pitänyt yleisten valintaperusteiden laatimista tarpeellisena. Asiantuntijoiden valinta silloin, kun komissio pyrkii hankkimaan parasta käytettävissä olevaa asiantuntemusta ja varmistamaan kyseessä olevien etujen tasapuolisen edustuksen, voi riippua useista tekijöistä, kuten asianomaisesta alasta ja ryhmän toimeksiannosta. Kun näihin ryhmiin on nimitettävä asiantuntijoita, komissio vahvistaa valintaperusteet hakuilmoituksessa.

9. Kantelija kirjoitti komissiolle 31. heinäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, jossa hän valitti siitä, että "komissio ei anna riittävää avoimuutta asiantuntijaryhmien kokoonpanosta eikä ole ryhtynyt riittäviin toimiin korjatakseen tiettyjen asiantuntijaryhmien epätasapainoisen kokoonpanon." Kantelija kiisti erityisesti seuraavan komission kannan, joka esitettiin aiemmassa kirjeenvaihdossa ja komission vastauksessa parlamentin kysymykseen E-7074/08: i) ilmoitus asiantuntijaryhmien jäsenyydestä ei ole täydellinen; ii) kuulemistiedonannon vähimmäisvaatimuksia sovelletaan teknisiä kysymyksiä käsitteleviin asiantuntijaryhmiin; iii) tietyt toimialan hallitsemat asiantuntijaryhmät eivät noudata asiaankuuluvia tiedonantoja; iv) on tarpeen hyväksyä asiantuntijaryhmien uudet valintaperusteet; v) perusteet, joiden nojalla asiantuntijaryhmän jäsenet on jätetty julkistamisen ulkopuolelle, olisi julkaistava; ja vi) yritysten edustajat ja lobbaajat eivät voi osallistua "henkilökohtaiseen toimintaan". Kantelija pyysi komissiota ryhtymään toimiin edellä esitettyjen näkemystensä mukaisesti.

10. Komissio vastasi kantelijalle 23 päivänä lokakuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, kiitti sitä tapaamisesta komission kanssa 22 päivänä syyskuuta 2009 epävirallisesta keskustelusta ja käsitteli kantelijan kirjeessään esille ottamia seikkoja niiden esittämisjärjestyksessä.

i) Asiantuntijaryhmien rekisterin jäsenyyden julkistamisen osalta komissio puolusti lausuntoaan, jonka mukaan täydelliset tiedot julkistetaan tällä hetkellä. Komissio selitti erityisesti, että kantelijan kirjeessä yksilöitiin 103 ryhmää. Näistä 44 koostuu yksinomaan kansallisista viranomaisista, eikä asiantuntijaryhmän kokouksiin osallistuvia asiantuntijoita nimitetä nimittävällä tavalla. Näissä tapauksissa riittää, että ilmoitetaan kansallinen viranomainen. 38 muun ryhmän osalta komissio kiitti kantelijaa siitä, että tämä kiinnitti sen huomion rekisterissä oleviin asiavirheisiin, jotka oli sittemmin korjattu. Se katsoi virheiden johtuvan valtavasta tietomäärästä ja käytettävissä olevista rajallisista resursseista ja sitoutui parantamaan asiantuntijaryhmiä koskevaa tietoa. Komissio katsoi 20 tapauksessa, että kantelijan väitteet eivät olleet perusteltuja joko siksi, että luettelo on tosiasiallisesti toimitettu, tai siksi, että ”rekisterissä olevien tietojen perusteella ei voida todeta, että jäsenet edustavat teollisuutta, joten teollisuutta edustavien jäsenten nimiä ei ole ilmoitettava.” Jäljelle jäävän ryhmän osalta komissio myönsi, että luetteloa ei ollut toimitettu. Tätä ryhmää koskevat tiedot oli poistettu rekisteristä ", koska se ei näyttänyt olevan todellinen asiantuntijaryhmä vaan pikemminkin sarja kertaluonteisia kokouksia ".

ii) Kuulemisen vähimmäisvaatimuksia koskevan tiedonannon sovellettavuudesta komissio totesi, että sitä sovelletaan vain silloin, kun komissio haluaa saada asianomaisilta osapuolilta palautetta politiikan muotoiluun ennen komission päätöstä ja kun se kuulee merkittävistä poliittisista aloitteista. Tiedonantoa voitaisiin soveltaa asiantuntijaryhmiin, jotka käsittelevät kysymyksiä, jotka eivät kuulu päätöksentekosykliin, edellyttäen, että ne on räätälöity suoritettavien tehtävien mukaan.

iii) Asiantuntijaryhmien kokoonpanon osalta komissio totesi, että "asiantuntijaryhmien kokoonpano määräytyy ensinnäkin ryhmän toimeksiannon/tehtävien ja tarvittavan erityisasiantuntemuksen perusteella. Kun komissio nimittää asiantuntijoita henkilökohtaisessa ominaisuudessaan, valinta tehdään erityisesti hakumenettelyillä. Joskus lainsäätäjä vahvistaa asiantuntijaryhmien kokoonpanon. Lisäksi asiantuntijaryhmät ovat vain yksi tapa kerätä asiantuntemusta sidosryhmien näkemysten saamiseksi. Asiantuntijaryhmien työtä täydennetään usein muilla välineillä ja prosesseilla, kuten selvityksillä, julkisilla kuulemisilla, EU:n virastoilla, vihreillä kirjoilla ja kuulemisilla. Sen vuoksi sidosryhmien kokonaisosallistumisastetta ja -osallistumisastetta tietyssä asiassa olisi arvioitava kaikkien komission tekemien aloitteiden perusteella eikä pelkästään tarkastelemalla yksittäisten asiantuntijaryhmien kokoonpanoa."

iv) Asiantuntijaryhmien jäsenten yleisten valintaperusteiden kehittämisen osalta komissio korosti, että "asiantuntijoiden valinta riippuu useista eri tekijöistä, kuten asianomaisesta alasta, ryhmän toimeksiannosta, tarvittavasta erityisasiantuntemuksesta sekä mahdollisista valintamenettelyistä, jotka lainsäätäjä voi vahvistaa asiantuntijaryhmiä perustaessaan. Kun komissio nimittää asiantuntijoita yksityishenkilöinä, pyrimme aina järjestämään valintaprosessin siten, että taataan korkeatasoinen asiantuntemus ja mahdollisuuksien mukaan maantieteellinen ja sukupuolten tasapuolinen edustus välttäen samalla eturistiriitoja. Kuten jo todettiin, valinta tehdään muun muassa hakumenettelyillä." Komissio ilmoitti olevansa sitoutunut lisäämään avoimuutta ja harkitsevansa lisätoimia sovellettavien valintamenettelyjen parantamiseksi, kun se päivittää asiantuntijaryhmiä koskevaa kehystä.

v) Kunkin ryhmän asiantuntijoiden lukumäärän julkaisemisesta rekisterissä ja syistä, joiden vuoksi tiettyjä nimiä ei ole ilmoitettu, komissio selitti, että julkaisemisesta voidaan poiketa vain, jos asiantuntijan nimen ilmaiseminen voisi vaarantaa hänen turvallisuutensa tai koskemattomuutensa tai kohtuuttomasti vahingoittaa hänen yksityisyyttään. Jos nimettömyyden erityinen syy julkaistaan rekisterissä, asianomainen henkilö on vaarassa joutua tunnistetuksi, mikä todennäköisesti loukkaa asiantuntijan yksityisyyttä ja henkilötietoja.

vi) Mitä tulee kysymykseen teollisuuden edustajien osallistumisesta yksityishenkilöinä, komissio korosti asiantuntijaryhmän edellyttämän erityisasiantuntemuksen merkitystä, joka voi oikeuttaa alan jäsenen osallistumisen. Kun tällaiset asiantuntijat nimitetään yksityishenkilöinä, "heidän on allekirjoitettava kirjallinen vakuutus siitä, että he toimivat yleisen edun mukaisesti, sekä ilmoitus siitä, onko olemassa etunäkökohtia, jotka vaarantaisivat heidän riippumattomuutensa. Jos asiantuntijat kieltäytyvät allekirjoittamasta näitä julkilausumia, heidät suljetaan asiantuntijaryhmien ulkopuolelle." Tämän jälkeen komissio analysoi asiantuntijaryhmien roolia keskustelu- ja ideointifoorumeina, joiden päätehtävänä on tarjota komissiolle korkeatasoista asiantuntemusta. Se lisäsi kuitenkin, että se on edelleen täysin riippumaton ehdottaessaan uutta politiikkaa tai toimenpidettä. Komissio selitti, että kaikkien yleistä etua ja eturistiriitoja koskevien ilmoitusten julkaiseminen ei olisi hyödyllistä, koska monissa tapauksissa asiaankuuluvat asiakirjat ovat vain allekirjoitettuja vakiomuotoisia ilmoituksia. Jos yleisöön kuuluva on kiinnostunut näiden ilmoitusten erityisestä sisällöstä, hän voi tehdä asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

11. Kirjeensä liitteessä komissio toimitti yksityiskohtaisia tietoja kantelijan kirjeessä mainituista yksittäisistä asiantuntijaryhmistä. Ne koskevat kuutta yritystoiminnan pääosaston hallinnoimaa ryhmää, kahta tutkimuksen pääosaston hallinnoimaa ryhmää, kahta sisämarkkinoiden pääosaston hallinnoimaa ryhmää, yhtä ympäristöasioiden pääosaston hallinnoimaa ryhmää, yhtä tietoyhteiskunnan pääosaston hallinnoimaa ryhmää ja yhtä liikenteen ja energian pääosaston hallinnoimaa ryhmää.

12. Marraskuussa 2009 kantelija julkaisi raportin ”A Captive Commission: finanssialan rooli EU:n sääntelyn muotoilussa". Yhteenvetona voidaan todeta, että kertomuksessa arvostellaan komissiota varainhoitoasetuksen alalla neuvovien asiantuntijaryhmien kokoonpanoa. Kantelijan mukaan komission rahoitusalan hallitsemilta asiantuntijaryhmiltä saamat yksipuoliset tiedot "vaikuttivat suoraan nykyiseen rahoitusalan epävakauteen".

13. Sisämarkkinoista ja palveluista vastaavalle komission jäsenelle osoitetussa 18. helmikuuta 2010 päivätyssä kirjeessä kantelija yksilöi kahdeksan ryhmää, joiden jäsenyys suosi marraskuussa 2009 tehdyssä tutkimuksessa tarkoitettua rahoitusalaa, ja lisäsi vastikään perustetun ryhmän .. Kantelija toisti näkemyksensä, jonka mukaan nämä ryhmät eivät noudattaneet asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevia suuntaviivoja eivätkä kuulemista koskevia vähimmäisvaatimuksia koskevaa tiedonantoa, ja pyysi kokousta, jossa keskusteltaisiin konkreettisista toimista, joita komissio aikoo toteuttaa tasapainoisen edustuksen takaamiseksi.

14. Kantelija teki tämän kantelun oikeusasiamiehelle 28. heinäkuuta 2010.

Tutkimuksen kohde

15. Valituksessaan kantelija esitti seuraavat väitteet ja väitteet:

Väitteet

(1) Komissio ei toimittanut täydellistä asiantuntijaryhmien rekisteriä.

Tämän väitteen tueksi kantelija väittää, että useiden asiantuntijaryhmien jäsenyys on edelleen epäselvä. Lisäksi on olemassa asiantuntijaryhmiä, jotka eivät ole lainkaan rekisterissä.

(2) Komissio ei ole varmistanut asiantuntijaryhmien toiminnan riittävää avoimuutta.

Tämän väitteen tueksi kantelija väittää, että i) komissio ei anna yleisölle tietoja, joita tarvitaan sidosryhmien yleisen osallistumisen ja osallisuuden arvioimiseksi tietyssä asiassa; ii) komissio ei julkaise kattavaa yleiskatsausta kokouksista eikä sillä ole verkkosivustoa, joka kokoaa yhteen kaikki kuulemis- ja asiantuntijatoimet eri politiikka- ja lainsäädäntöaloitteiden osalta, ja iii) suurimmassa osassa asiantuntijaryhmiä esityslistat ja pöytäkirjat eivät ole saatavilla verkossa asiantuntijaryhmien rekisterin linkkien kautta asianomaisen pääosaston verkkosivuille.

(3) Komissio ei ole omaksunut yhdenmukaisesti parhaita käytäntöjä, jotka koskevat asiantuntijaryhmiin yksityishenkilöinä nimitettäviä teollisuuden edustajia.

Tämän väitteen tueksi kantelija väittää, että i) komissio ei ota asianmukaisesti huomioon yksityishenkilöinä toimivien teollisuuden edustajien mahdollisia eturistiriitoja; ii) että (mahdollista) eturistiriitaa ei voida kompensoida ilmoituksella sitoutumisesta yleiseen etuun.

(4) Komissio ei ole esittänyt vakuuttavia syitä sille, miksi se ei ole laatinut yleisiä kriteerejä asiantuntijaryhmien jäsenten valintaa varten.

Tämän väitteen tueksi kantelija väittää, että nykyinen valintamenettely on ristiriidassa asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien ohjeiden ja kuulemista koskevan tiedonannon vähimmäisvaatimusten kanssa.

(5) Komissio ei ole varmistanut asiantuntijaryhmien tasapainoista kokoonpanoa.

Tämän väitteen tueksi valituksen tekijä väittää, että suurimmassa osassa valituksen tekijän yksilöimistä asiantuntijaryhmistä teollisuuden edustajat muodostavat enemmistön, kun taas kaikki muut sidosryhmät, kuten kuluttajaryhmät, tutkijat ja kansalaisyhteiskunta, ovat aliedustettuina.

Vaatimukset

(1) Komission olisi täydennettävä asiantuntijaryhmien rekisteriään varmistamalla, että siihen kuuluvat kaikki asiantuntijat ja kaikki asiantuntijaryhmät.

(2) Komission olisi varmistettava asiantuntijaryhmien työn asianmukainen avoimuus julkaisemalla pidetyt kokoukset ja tarjoamalla linkkejä esityslistoihin ja pöytäkirjoihin sekä muihin asiaankuuluviin tietoihin, kuten yleistä etua ja eturistiriitoja koskeviin ilmoituksiin.

(3) Komission olisi sovellettava kaikissa muissa pääosastoissa johdonmukaisesti terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston eturistiriitoja koskeviin suuntaviivoihin sisältyvää periaatetta, jonka mukaan henkilöä, jonka tiedetään työskentelevän organisaatiossa, jolla on erityisiä etuja tietyssä poliittisessa kysymyksessä, ei pitäisi nimittää antamaan neuvoja komissiolle.

(4) Komission olisi laadittava ja julkistettava asiantuntijaryhmien jäsenten valintaa koskevat yleiset kriteerit.

(5) Komission olisi puututtava asiantuntijaryhmien epätasapainoiseen kokoonpanoon.

Tiedustelu

16. Kantelu toimitettiin komission puheenjohtajalle lausuntoa varten. Komission 22 päivänä helmikuuta 2011 päivätty lausunto toimitettiin kantelijalle ja sitä pyydettiin esittämään huomautuksia. Kantelija esitti huomautuksensa 31. toukokuuta 2011.

17. Oikeusasiamies teki 27. kesäkuuta 2013 komissiolle sovintoratkaisuehdotuksen, johon komissio vastasi 30. lokakuuta 2013. Komission vastaus ja kehotus huomautusten esittämiseen toimitettiin kantelijalle. Huomautuksina kantelija toimitti 6 päivänä marraskuuta 2013 raportin ”A Year of Broken Promises – Big business still put in responsible of EU Expert Groups, huolimatta sitoutumisestaan uudistukseen”, jonka laatimiseen kantelija on osallistunut.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

Alustavat huomautukset

18. Oikeusasiamiehen käsiteltävänä oleva tutkimus koskee tiettyjä komission asiantuntijaryhmien kokoonpanoon, toimintaan ja avoimuuteen liittyviä näkökohtia. Komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen [5] 2 artiklassa määritellään komission asiantuntijaryhmä seuraavasti:

"(1) 'komission asiantuntijaryhmällä', jäljempänä 'asiantuntijaryhmä', neuvoa-antavaa yksikköä, jonka komissio tai sen yksiköt ovat perustaneet antamaan niille 3 artiklassa tarkoitettua neuvontaa ja asiantuntemusta ja joka koostuu vähintään kuudesta jäsenestä ja jonka on määrä kokoontua useammin kuin kerran.

(2) 'muodollisella asiantuntijaryhmällä' komission päätöksellä perustettua asiantuntijaryhmää.

(3) 'epävirallisella asiantuntijaryhmällä' asiantuntijaryhmää, jonka komission yksikkö on perustanut pääsihteeristön suostumuksella."

Lisäksi komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 2 artiklan 4 kohdassa määritellään muut samankaltaiset yksiköt seuraavasti:

"(4) 'muulla samankaltaisella yksiköllä' neuvoa-antavaa yksikköä, jota komissio tai sen yksiköt eivät ole perustaneet ja jonka asema on sama tai samankaltainen kuin 3 säännössä vahvistettu asema ja jonka hallinto- ja taloushallinnosta komission yksiköt huolehtivat."

Komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 3 artiklassa määritellään asiantuntijaryhmien rooli seuraavasti:

"Asiantuntijaryhmien tehtävänä on antaa komissiolle ja sen yksiköille neuvoja ja asiantuntemusta seuraavissa asioissa:

1) lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden valmistelu komission aloiteoikeuden puitteissa;

2) delegoitujen säädösten valmistelu;

(3) voimassa olevan unionin lainsäädännön, ohjelmien ja politiikkojen täytäntöönpano sekä tähän liittyvä koordinointi ja yhteistyö jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa."

Tässä tutkimuksessa oikeusasiamies katsoo, että kantelijan esittämissä väitteissä ja väitteissä oleva viittaus "asiantuntijaryhmiin" kattaa komission viralliset ja epäviralliset asiantuntijaryhmät sekä muut vastaavat yksiköt.

19. Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija katsoi, että tällä hetkellä on yli 100 epätasapainoista asiantuntijaryhmää, mikä on johtanut siihen, että EU:n politiikat palvelevat kapeaa etua EU:n kansalaisten yhteisen edun sijasta. Kantelijan mukaan tätä korosti esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden riittämätön sääntely ja ympäristöpolitiikan vesittäminen, mikä vaaransi kansalaisten toimeentulon EU:ssa ja kolmansissa maissa.

20. Väärinkäsitysten välttämiseksi oikeusasiamies muistuttaa, että tässä tutkimuksessa on kyse tietyistä komission asiantuntijaryhmien kokoonpanoon, toimintaan ja avoimuuteen liittyvistä näkökohdista. Tutkimus ei sitä vastoin koske komission politiikan sisältöä, jota asiantuntijaryhmät ovat aiemmin tarkastelleet, eikä asiantuntijaryhmien komissiolle antamia neuvoja. Oikeusasiamiehen ei näin ollen tarvitse ottaa arvioinnissaan huomioon asiantuntijaryhmien työn tuloksia.

21. Lausunnossaan komissio huomautti, että sekä asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevissa periaatteissa ja suuntaviivoissa että kuulemista koskevissa vähimmäisvaatimuksissa viitataan ennen kaikkea päätöksentekosykliin. Kantelijan kanssa käymänsä aiemman kirjeenvaihdon mukaisesti komissio kuitenkin vahvisti, että kyseisiä tiedonantoja voidaan soveltaa myös asiantuntijaryhmiin, jotka käsittelevät kysymyksiä, jotka eivät kuulu päätöksentekosykliin," edellyttäen, että ne on räätälöity suoritettavien tehtävien mukaan ". Oikeusasiamies pitää jälkimmäistä varaumaa erityisen epäselvänä ja jättää nähtävästi komissiolle rajoittamattoman harkintavallan siltä osin kuin on kyse tiedonantojen sovellettavuudesta tietyillä aloilla. Vaikka se ei nimenomaisesti ottanut tätä kysymystä esiin väitteissään, kantelija viittasi niihin toistuvasti. Koska kysymys mainittujen tiedonantojen sovellettavuudesta liittyy erottamattomasti käsiteltävässä asiassa tutkittaviin väitteisiin ja väitteisiin, oikeusasiamies otti tämän näkökohdan esiin sovintoratkaisuehdotuksessaan (ks. jäljempänä 144 kohta).

Oikeudellinen kehys

22. Oikeusasiamiehen tästä kantelusta tekemää arviointia koskevien sääntöjen ja periaatteiden osalta viitataan seuraaviin säännöksiin.

23. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 9 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta, ja sen toimielimet, elimet ja laitokset kiinnittävät niihin yhtä paljon huomiota. ...”

24. SEU 11 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. Toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti näkemyksiään kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisin keinoin.

2. Toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

3. Euroopan komissio kuulee laajasti asianomaisia osapuolia varmistaakseen, että unionin toimet ovat johdonmukaisia ja avoimia.

25. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön [6] 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että "tehdessään päätöksiä virkamiehen on kunnioitettava yksityishenkilöiden etujen ja yleisen edun välistä oikeudenmukaista tasapainoa."

26. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 9 artiklassa määrätään, että "tehdessään päätöksiä virkamiehen on otettava huomioon merkitykselliset tekijät ja annettava kullekin niistä asianmukainen painoarvo päätöksessä, mutta jätettävä huomiotta kaikki asiaankuulumattomat seikat."

27. Komission vuonna 2005 antama tiedonanto "Komission asiantuntijaryhmien toimintakehys: Horisontaaliset säännöt ja julkinen rekisteri"[7] (jäljempänä 'vuoden 2005 puitteet') sisältävät "[M] inimum horizontal rules" -säännöt, jotka koskevat muun muassa asiantuntijaryhmien jäsenten kokoonpanoa ja nimittämistä sekä niiden toimintaa. Siinä säädetään myös asiantuntijaryhmien julkisen rekisterin perustamisesta.

28. Komission vuonna 2010 antama tiedonanto "Komission asiantuntijaryhmien toimintakehys: Horisontaalisilla säännöillä ja julkisella rekisterillä"[8], jäljempänä 'vuoden 2010 puitteet', ja siihen liittyvällä komission yksiköiden valmisteluasiakirjalla [9] pyritään yksinkertaistamaan ja selkeyttämään vuoden 2005 puitteissa käyttöön otettuja säännöksiä ja säädetään komission asiantuntijaryhmiä koskevista horisontaalisista säännöistä. Liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja sisältää

pääpiirteittäinen kuvaus komission asiantuntijaryhmien ja muiden vastaavien elinten rekisterin pääpiirteistä (liite I);

komission vakiopäätös asiantuntijaryhmän perustamisesta (liite II);

- vakiomuotoinen hakumenettely, joka koskee yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijoiden valintaa (liite III); ja

- asiantuntijaryhmän työjärjestysmalli (liite IV).

29. Vuonna 2002 annetussa komission tiedonannossa "Kohti vahvistettua kuulemis- ja vuoropuhelukulttuuria - Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset"[10], jäljempänä 'kuulemisen vähimmäisvaatimuksia koskeva tiedonanto', esitetään joukko yleisiä periaatteita, joiden olisi ohjattava komission suhteita asianomaisiin osapuoliin, ja vahvistetaan komission kuulemisprosessia koskevat vähimmäisvaatimukset.

30. Komission vuonna 2002 antama tiedonanto "Asiantuntemuksen kerääminen ja käyttö komissiossa: Periaatteilla ja suuntaviivoilla [11], jäljempänä 'asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevat suuntaviivat', pyritään tunnistamaan ja edistämään hyviä käytäntöjä, jotka koskevat asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä komission päätöksenteon kaikissa vaiheissa.

31. Euroopan avoimuusaloitteessa [12] käynnistetään tietokantoja, joissa annetaan tietoa komissiota neuvovista neuvoa-antavista elimistä ja asiantuntijaryhmistä. Aloitteen tavoitteena on sidosryhmien laaja kuuleminen ja perusteelliset vaikutustenarvioinnit ennen lainsäädäntöehdotuksia.

32. Eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa [13] asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi a) vähimmäisvaatimusten laatiminen ja julkaiseminen EU:n politiikkaa koskevaa kuulemista varten, b) vähimmäisvaatimukset ylittävien kumppanuusjärjestelyjen luominen valituilla aloilla ja c) komission velvoittaminen lisäkuulemiseen vastineeksi enemmän takeita kuultujen organisaatioiden avoimuudesta ja edustavuudesta.

A. Epätäydellistä rekisteriä koskeva väite ja siihen liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

33. Kantelija väitti, että komissio ei toimittanut täydellistä asiantuntijaryhmien rekisteriä. Väitteen tueksi kantelija väitti, että useiden asiantuntijaryhmien jäsenyys on edelleen epäselvä. Lisäksi on olemassa asiantuntijaryhmiä, jotka eivät ole lainkaan rekisterissä. Kantelija väitti, että komission olisi täydennettävä asiantuntijaryhmien rekisteriään varmistamalla, että siihen kuuluvat kaikki asiantuntijat ja kaikki asiantuntijaryhmät.

34. Lausunnossaan komissio viittasi suuriin ponnisteluihin, joita se on tehnyt varmistaakseen avoimuuden asiantuntijaryhmien suhteen. Vuoden 2005 kehyksen hyväksymisen jälkeen lokakuussa 2005 otettiin käyttöön julkinen asiantuntijaryhmien sähköinen rekisteri. Rekisteriä päivitettiin säännöllisesti, mutta aina ei ollut ollut mahdollista välttää asiavirheitä tai viivästyksiä sen päivittämisessä.

35. Komissio totesi, että vuoden 2010 puitteet muodostivat perustan rekisterin uuden ja tarkemman version käyttöönotolle joulukuussa 2010. Komissio on vuodesta 2007 lähtien julkaissut asteittain asiantuntijaryhmän jäsenten nimet. Vaikka vuoden 2005 kehyksessä säädettiin julkaisemisesta vain virallisten asiantuntijaryhmien osalta, komissio oli ylittänyt tämän sitoumuksen asettamalla saataville myös epävirallisia ryhmiä koskevia asiaankuuluvia tietoja. Komissio totesi lisäksi, että asiantuntijaryhmien jäsenyyden ilmoittaminen rekisteriin saatiin päätökseen tammikuussa 2009. Näin ollen periaatteessa kaikkien asiantuntijaryhmien jäsenten nimet ovat saatavilla." Näissä olosuhteissa komissio katsoi, että rekisteri on täydellinen, ja ilmoitti olevansa täysin sitoutunut varmistamaan, että kaikki asiantuntijaryhmät ja kaikki ryhmän jäsenet julkistetaan ja että asiaankuuluvat tiedot päivitetään säännöllisesti. Komissio totesi myös, että rekisterin uusi versio on lisännyt avoimuutta, ja huomautti, että "siirtyminen rekisterin vanhasta versiosta uuteen versioon on edelleen käynnissä, joten osa tiedoista on vielä validoitava; Siirtymävaihe on tarkoitus saattaa päätökseen lähikuukausina.

36. Komissio lisäsi, että kuten sen aiemmassa kirjeenvaihdossa kantelijan kanssa selitettiin, rekisterissä julkaistujen tietojen tyyppi riippui ryhmän jäsenyydestä. Näin ollen se julkaisi yksittäisiä nimiä ", kun jäsenet nimitetään nimittävällä tavalla". Jos jäsenet ovat organisaatioita tai jäsenvaltioita, julkaistaan kuitenkin kyseisten organisaatioiden tai jäsenvaltioiden nimet, koska kyseisiä järjestöjä tai jäsenvaltioita eikä niitä edustavia henkilöitä olisi pidettävä ryhmän jäseninä. Komissio totesi kuitenkin, että se menee joskus tätä järjestelyä pidemmälle ja julkaisee myös edustajien yksittäisiä nimiä. Komissio huomautti lisäksi, että jäsenvaltioiden tapauksessa se julkaisee usein asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten nimet. Komissio viittasi myös liitteeseen, jossa annetaan yksityiskohtaisia tietoja seuraavista komission pääosastojen hallinnoimista asiantuntijaryhmistä: Yritystoiminnan pääosasto, maatalouden pääosasto, sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto, tutkimuksen pääosasto, tietoyhteiskunnan pääosasto, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, liikenteen ja liikkumisen pääosasto, verotuksen ja tulliliiton pääosasto, ympäristöasioiden pääosasto, energian pääosasto, aluepolitiikan pääosasto, Eurostat ja talouden ja rahoituksen pääosasto.

37. Kantelija väitti huomautuksissaan, että komissio antoi ristiriitaisia lausuntoja rekisterin täydellisyydestä. Vaikka komissio totesi pitävänsä rekisteriä täydellisenä, se huomautti samalla, että siirtyminen vanhasta rekisteristä uuteen rekisteriin oli käynnissä ja edellytti edelleen asiaankuuluvien tietojen validointia, jotta ne olisivat täydellisiä. Tässä yhteydessä kantelija kiinnitti huomiota rekisterin käytön yhteydessä ilmenevään viestiin, joka kuuluu seuraavasti: ”Rekisteriä ollaan parhaillaan rekonstruoimassa, eikä se tällä hetkellä sisällä kaikkia komission asiantuntijaryhmiä ja muita vastaavia yksiköitä.” Tätä taustaa vasten kantelija totesi, että komission ei pitäisi katsoa rekisteriään täydelliseksi. Kantelija viittasi myös komission pääsihteeristön kanssa pidetyssä kokouksessa annettuihin lausuntoihin, joissa kantelijan mukaan todettiin, että rekisteri ei koskaan olisi 100-prosenttisesti täydellinen, kun otetaan erityisesti huomioon ryhmien perustamisessa ja lakkauttamisessa ilmenneet vaihtelut. Kantelija kuitenkin painotti, että sovellettavat säännöt edellyttivät täyttä avoimuutta. Rekisteri, joka ei olisi 100-prosenttisesti täydellinen tai täysin luotettava, olisi näin ollen hallinnollinen epäkohta.

38. Kantelija totesi myös, että komission lausunnon liitteessä luetellaan tiettyjä asiantuntijaryhmiä (esim. CARS 21 ja CESAME2), joita ei useiden muiden ryhmien ohella löytynyt rekisteristä. Rekisteristä ei myöskään käynyt selvästi ilmi, oliko tietyt ryhmät, kuten bioteknologian kilpailukykyä käsittelevä neuvoa-antava ryhmä, lakkautettu vai olivatko ne vain passiivisia.

39. Lisäksi Propriété industrielle -asiantuntijaryhmän kokoonpanoa ei paljastettu lainkaan. Rekisterissä annetut tiedot maatalouden pääosaston hallinnoimien asiantuntijaryhmien jäsenten määrästä eivät myöskään vastanneet päätöksessä 2004/391/EY säädettyä paikkajakoa.

40. Kantelija katsoi myös, että rekisteriin sisältyvät tiedot niiden yhteisöjen luonteesta, joista asiantuntijaryhmän jäsenet tulevat, olivat harhaanjohtavia. Kantelija totesi esimerkiksi, että edunvalvontaryhmiä kutsuttiin toisinaan kansalaisjärjestöiksi tai kansainvälisiksi järjestöiksi, kun taas yliopiston katsottiin kuuluvan "yrityksen" luokkaan. Kantelijan mukaan nämä epäjohdonmukaisuudet tekisivät yleisölle mahdottomaksi arvioida ja valvoa asiantuntijaryhmien kokoonpanoa. Kantelija esitti näin ollen, että komission olisi otettava käyttöön yhteinen lähestymistapa eturyhmien luokitteluun.

41. Kantelija muistutti, että komission pääsihteeristön on hyväksyttävä asiantuntijaryhmien perustaminen. Se totesi, että tällaista hyväksyntää olisi pidettävä pätevänä ja että jäsenet olisi valtuutettava kokoontumaan vain, jos kaikki asiaankuuluvat tiedot ryhmästä on ladattu rekisteriin kuukauden kuluessa ryhmän perustamisesta. Kantelijan mukaan oli selvästi mahdotonta hyväksyä sitä, että CARS21:n kaltaista asiantuntijaryhmää ei ollut vielä sisällytetty rekisteriin, vaikka se oli perustettu kuusi kuukautta sitten. Kantelija totesi myös, että komission olisi ilmoitettava selvästi, milloin tietojen siirtäminen on saatettu päätökseen, ja että ”[t] tässä ei olisi mitään tekosyytä jättää kaikki asiantuntijaryhmät pois rekisteristä sen jälkeen”. Kantelija katsoi myös, että rekisterin hakukoneet eivät toimi asianmukaisesti, ja ehdotti, että kaikki saatavilla olevat tiedot tallennettaisiin yhteen tietokantaan eikä valtavaan määrään erilaisia tietokantoja.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

Alustava huomautus

42. Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija katsoi, että komission lausunnot, joiden mukaan rekisteri on täydellinen, ovat virheellisiä ja että niitä olisi pidettävä hallinnollisena epäkohtana. Oikeusasiamies muistutti, että käsiteltävänä oleva väite koskee sitä, onko rekisteri täydellinen, mutta ei sitä, pitävätkö komission tältä osin antamat lausunnot paikkansa. Oikeusasiamiehen oli näin ollen analysoitava, onko kantelijan väite, jonka mukaan komissio ei ollut toimittanut täydellistä rekisteriä, perusteltu. Näin tehdessään hänen oli tarkasteltava komission tutkimuksen aikana esittämiä lausumia ja ainakin implisiittisesti otettava niihin kantaa. Tämän lisäksi oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että ei olisi hyödyllistä sisällyttää tähän tutkimukseen kysymystä siitä, onko komissio antanut tältä osin oikeita lausuntoja.

43. Kantelija väitti myös, että monien ryhmien kokoonpano on epäselvä, koska yksityishenkilöinä toimivien jäsenten sidoksia ei paljasteta. Tämä koskee esimerkiksi maksukyvyttömyyslainsäädäntöä käsittelevää asiantuntijaryhmää ja yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää käsittelevää eurooppalaista foorumia. Koska kantelija esitti erillisen väitteen yksityishenkilöinä toimivien asiantuntijoiden nimittämisestä, oikeusasiamies tarkasteli tätä kysymystä kyseisen väitteen tutkimisen yhteydessä.

Oikeusasiamiehen alustava arviointi

44. SEU-sopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa määrätään, että päätökset olisi tehtävä mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä avoimuusperiaate sai uutta pontta, ja SEU-sopimuksen 11 artiklan nojalla, jossa muun muassa edellytetään, että EU:n toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, se on saanut lisää tunnustusta unionin toimintaa ohjaavien demokraattisten periaatteiden keskeisenä osatekijänä. Lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan 1 kohdassa yhdistetään nyt nimenomaisesti unionin oikeuden yleiseksi periaatteeksi kasvanut toiminta unionin toimielinten, elinten ja laitosten työhön. Lisäksi siinä yhdistetään avoimuus kaksitahoiseen tavoitteeseen eli hyvän hallintotavan edistämiseen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen varmistamiseen.

45. Vuonna 2002 hyväksytyssä kuulemista koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa tiedonannossa komissio totesi jo, että "... jotta kuulemisprosessi olisi mielekäs ja uskottava, on tärkeää täsmentää, ketkä ovat osallistuneet näihin prosesseihin." Tiedonannosta seuraa, että kuulemisprosessissa olisi sen vuoksi tehtävä selväksi, ketä kuullaan ja mitä etuja kuultavat osapuolet edustavat, jotta muun muassa asiasta kiinnostuneet kansalaiset voivat arvioida sen osallistavuutta. Vuoden 2005 puitteiden myötä komission avoimuusvelvoitteita tiukennettiin edelleen perustamalla rekisteri ja edellyttämällä mahdollisimman suurta avoimuutta komission virallisten asiantuntijaryhmien osalta. Vuoden 2010 puitteisiin liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa [14] annetaan komission pääsihteeristölle tehtäväksi jatkaa rekisterin hallinnointia komission yksiköiden koodaamien tietojen perusteella ja tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa. Kyseisessä asiakirjassa todetaan lisäksi seuraavaa: "Avoimuuden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että rekisterissä olevat tiedot ovat täysin luotettavia. Kaikkien palvelujen olisi päivitettävä tietoja säännöllisesti.”

46. Tästä komission tiedonantojen lyhyestä läpinäkyvyysperiaatteen mukaisesta tarkastelusta seurasi, että komissio on antanut selkeän ja yksiselitteisen sitoumuksen täydellisen ja luotettavan rekisterin perustamisesta. Näin ollen kansalaiset voivat perustellusti odottaa, että rekisterissä olevat tiedot ovat luotettavia ja että kaikki asiantuntijaryhmän olemassaolon ja toiminnan aikana tapahtuvat muutokset kirjataan rekisteriin oikea-aikaisesti.

47. Vaikka kantelija katsoi, että rekisterissä on aukkoja tiettyjen ryhmien osalta mutta myös jo luetteloitujen ryhmien jäsenyyden osalta, komissio katsoi lausunnossaan, että rekisteri on täydellinen, mutta katsoi myös, että siirtymä oli edelleen käynnissä. Oikeusasiamies katsoi, että komission huomautukset rekisterin tilasta lausuntoa annettaessa eivät olleet helposti sovitettavissa yhteen. Itse asiassa ilmoitettu siirtymän tarve, johon liittyy lisätietojen kirjaaminen rekisteriin, näyttäisi sulkevan pois päätelmän siitä, että rekisteri on täydellinen. Kun komission lausuntoja luetaan yhdessä, niistä ilmenee joka tapauksessa, että sen lausunnon antamisajankohtana rekisterin täydentäminen edellytti vielä lisätoimia.

48. Tästä seurasi, että komission omat lausunnot tukivat kantelijan näkemystä, jonka mukaan rekisteri ei ollut täydellinen. Tässä yhteydessä oikeusasiamies kiinnitti huomiota myös siihen, että niinkin äskettäin kuin vuoden 2012 alussa rekisterin hakulomakkeessa oli seuraava vastuuvapauslauseke: ”Rekisteriä ollaan rekonstruoimassa, eikä se tällä hetkellä sisällä kaikkia komission asiantuntijaryhmiä ja muita vastaavia yksiköitä.” Näin ollen ei ollut epäilystäkään siitä, että ainakin vuoden 2012 alussa komissio itse katsoi, ettei rekisterissä ollut lueteltu kaikkia komission asiantuntijaryhmiä ja muita vastaavia yksiköitä. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että kantelija viittasi huomautuksissaan konkreettisiin esimerkkeihin, joiden mukaan rekisteriin merkityt tiedot eivät komission antamien sitoumusten vastaisesti olleet täydellisiä.

49. Oikeusasiamies piti huomionarvoisena, että i) sovintoratkaisuehdotusta tehtäessä edellä mainittu vastuuvapauslauseke ei enää näkynyt rekisterin hakulomakkeessa. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että ii) rekisterin sisältämien tietojen määrää oli tällä välin parannettu. Näin ollen kantelija huomautti esimerkiksi, että ei ollut selvää, oliko "oikeusvarmuusryhmä" edelleen aktiivinen, koska sitä ei ollut merkitty rekisteriin. Kun oikeusasiamies kuitenkin teki sovintoratkaisuehdotuksen komissiolle, rekisteriin kirjattiin "oikeusvarmuusryhmä" suljetuksi asiantuntijaryhmäksi ja kuvattiin sen jäsenyyttä sen mukaan, miten yksityiskohtaisia tiedot olivat muiden ryhmien osalta. Vastaavasti kantelija huomautti, että rekisterissä ei ole CARS 21 -ryhmiä. Sopivaa ratkaisua koskevaa ehdotusta tehtäessä korkean tason CARS 21 -ryhmä kuitenkin luokiteltiin asiantuntijaryhmäksi, jonka työskentely oli keskeytetty. Tässä yhteydessä oikeusasiamies pani tyytyväisenä merkille, että hakulomakkeen avulla voidaan etsiä aktiivisten ryhmien lisäksi myös "suljettuja" tai "keskeytettävissä olevia" ryhmiä. Oikeusasiamies piti lisäksi kohtuullisena komission päätöstä julkaista ryhmien jäsenyyden osalta yksittäiset nimet vain silloin, kun jäsenet nimitetään nimittävällä tavalla, mutta ei silloin, kun kyseessä ovat jäseninä olevat järjestöt tai jäsenvaltiot.

50. On kuitenkin edelleen tapauksia, joissa ryhmiä ei ole vielä merkitty rekisteriin. Esimerkiksi energia-alan etenemissuunnitelmaa 2050 käsittelevää neuvoa-antavaa ryhmää, johon kantelija viittasi ja joka näytti saattaneen tehtävänsä päätökseen [15], ei ollut merkitty rekisteriin. Sama vaikutti koskevan bioteknologian kilpailukykyä käsittelevää neuvoa-antavaa ryhmää, joka ei ollut rekisterissä.

51. Oikeusasiamies totesi, että kantelija viittasi erityisesti huomautuksissaan moniin muihin ryhmiin, joita ei hänen mukaansa ollut merkitty rekisteriin. Hän katsoi, että oikeusasiamiehen olisi vaikea suorittaa aikaa vievää ja työlästä tehtävää eli rekisterin kattavaa ja järjestelmällistä tarkastusta sen täydellisyyden arvioimiseksi. Joka tapauksessa tällaisen tarkastuksen suorittaminen ei olisi hyödyllistä käsiteltävässä asiassa, jossa edellä tarkastellut esimerkit i) paljastavat tietyillä aloilla saavutetun edistyksen lisäksi selviä puutteita rekisterin kattavuudessa ja ii) viittaavat siihen, että rekisteri on puutteellinen myös muiden ryhmien osalta. Täydellisen rekisterin puuttuminen komission tätä koskevista sitoumuksista huolimatta viittasi hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies otti tämän näkökohdan esille jäljempänä esitetyssä sovintoratkaisuehdotuksessa.

52. Oikeusasiamies pani lisäksi merkille kantelijan näkemyksen, jonka mukaan komission luokittelu tiettyihin yksiköihin, joista asiantuntijaryhmän jäsenet tulevat, on harhaanjohtava. Samalla hän ymmärsi, että tietyn organisaation luokittelu voi olla komissiolle monimutkainen tehtävä. Ei esimerkiksi vaikuta mahdottomalta ajatella, että toimiala itse asiassa perustaa valtiosta riippumattoman järjestön tietyn edun edistämiseksi. Tämä voi luonnollisesti herättää kysymyksiä asianmukaisesta luokittelusta. Myös teollisuuden ylläpitämien ja rahoittamien tutkimuskeskusten asianmukaisesta luokittelusta voi olla epäilyksiä. Näistä vaikeuksista huolimatta oikeusasiamies piti hyödyllisenä, että komissio harkitsee kriteerien määrittämistä eri yhteisöluokille, jotta voidaan varmistaa rekisterin asiaankuuluvien tietojen oikeellisuus ja asianmukaisuus. Koska kattavan ja luotettavan rekisterin on perustuttava niiden yhteisöjen asianmukaiseen luokitteluun, joihin asiantuntijaryhmien jäsenet ovat sidoksissa, oikeusasiamies otti tämän näkökohdan esiin myös sovintoratkaisuehdotuksessa.

53. Huomautuksissaan kantelija katsoi myös, että rekisterin hakukoneet eivät toimi asianmukaisesti, ja ehdotti, että kaikki saatavilla olevat tiedot koottaisiin yhteen tietokantaan lukuisten eri tietokantojen sijaan. Vaikka näytti siltä, että kantelija ei ollut vielä ottanut tätä näkökohtaa esille komission kanssa, oikeusasiamies pyysi komissiota ottamaan sen huomioon harkitessaan sovintoratkaisuehdotusta.

54. Oikeusasiamies ymmärsi lopuksi, että kantelijan mukaan asiantuntijaryhmille olisi annettava lupa kokoontua vain, jos ja kun kaikki asiaankuuluvat tiedot on ladattu rekisteriin kuukauden kuluessa tietyn ryhmän perustamisesta. Oikeusasiamies oli täysin samaa mieltä kantelijan perusolettamuksesta, jonka mukaan rekisterin täydellisyys edellyttää myös, että jo toiminnassa olevia uusia ryhmiä tai ryhmiä koskevat päivitykset tehdään hyvissä ajoin. Samalla hän epäili, voitaisiinko kantelijan ehdottamalla toimenpiteellä puuttua ongelmaan asianmukaisesti. Se ei etenkään edistäisi nykyisten ryhmien päivitysten oikea-aikaisuutta. Muutoin oikeusasiamies totesi kuitenkin, että vuoden 2010 kehykseen liitettyjen komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 4 artiklan 4 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Komission yksikkö, joka haluaa perustaa epävirallisen asiantuntijaryhmän, esittää pyynnön pääsihteeristölle rekisterin kautta. Jos kaikki asiaankuuluvat tiedot toimitetaan, pääsihteeristö antaa virallisen luvan asiantuntijaryhmän perustamiseen..." Näin ollen vaikutti siltä, että tapauksissa, joihin sovelletaan komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 4 artiklan 4 kohtaa, pääsihteeristöllä on kaikki tarvittavat tiedot, jotka on merkittävä rekisteriin ennen asiantuntijaryhmän perustamisen virallista hyväksymistä.

B. Riittävän avoimuuden puuttumista koskeva väite ja siihen liittyvä väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

55. Kantelija väitti, että komissio ei ollut varmistanut riittävää avoimuutta asiantuntijaryhmien toiminnassa. Väitteen tueksi kantelija väitti, että i) komissio ei anna yleisölle tietoja, joita tarvitaan sidosryhmien yleisen osallistumisen ja osallisuuden arvioimiseksi tietyssä asiassa; ii) komissio ei julkaise kattavaa yleiskatsausta kokouksista eikä sillä ole verkkosivustoa, joka kokoaa yhteen kaikki kuulemis- ja asiantuntijatoimet eri politiikka- ja lainsäädäntöaloitteiden osalta, ja iii) suurimmassa osassa asiantuntijaryhmiä esityslistat ja pöytäkirjat eivät ole saatavilla verkossa linkkien kautta, jotka yhdistävät asiantuntijaryhmärekisterin asianomaisen pääosaston verkkosivuihin. Kantelija väitti, että komission olisi varmistettava asiantuntijaryhmien työn asianmukainen avoimuus julkaisemalla pidetyt kokoukset ja tarjoamalla linkkejä esityslistoihin ja pöytäkirjoihin sekä muihin asiaankuuluviin tietoihin, kuten yleistä etua ja eturistiriitoja koskeviin ilmoituksiin.

56. Lausunnossaan komissio totesi, että "toimivaltaiset komission yksiköt ovat monissa tapauksissa toimittaneet Internetissä asiaa käsittelevillä verkkosivuilla asiaankuuluvia tietoja asiantuntijaryhmien toiminnasta, mukaan lukien esityslistat, pöytäkirjat ja keskusteluasiakirjat" sekä muista asiantuntijaryhmien työtä täydentävistä aloitteista. Komissio antoi lausuntonsa liitteessä lisätietoja toiminnastaan, jonka tarkoituksena on varmistaa asiantuntijaryhmien toiminnan avoimuus.

57. Komissio totesi lisäksi, että vuoden 2010 puitteiden tarkoituksena on lisätä avoimuutta säätämällä erityisesti, että sen yksiköiden on varmistettava, että näiden ryhmien toimintaa koskevat tiedot julkistetaan suoraan rekisterissä tai rekisterin linkin kautta asiaa koskevalle verkkosivustolle. Komissio korosti olevansa sitoutunut varmistamaan, että kaikki asianomaiset yksiköt täyttävät tämän vaatimuksen asianmukaisesti.

58. Komissio katsoi, että a) kirjallisten ilmoitusten julkaiseminen rekisterissä siten, että ne allekirjoittaneet asiantuntijat sitoutuvat toimimaan yleisen edun mukaisesti, ja b) ilmoitusten julkaiseminen heidän riippumattomuutensa loukkaamisesta ei tuottaisi arvokasta tietoa, koska asiantuntijat allekirjoittavat yleensä vakiomuotoisia ilmoituksia. Kun lisäksi otetaan huomioon asianomaisten asiantuntijoiden suuri määrä ja käytettävissä olevat rajalliset resurssit, näiden tietojen julkaiseminen vaikuttaisi tarpeettomalta ja suhteettomalta. Komissio lisäsi, että vuoden 2010 kehyksessä ei enää edellytetä, että asiantuntijat allekirjoittavat edellä mainitut lausumat. Sen sijaan vuoden 2010 puitteiden 9 säännön 1 kohdassa määrätään, että asianomaiset komission yksiköt ilmoittavat yksityishenkilöinä nimitetyille asiantuntijoille, että hyväksymällä heidät ryhmän jäseniksi he sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Komission yksiköt ilmoittavat kyseisille asiantuntijoille myös, että heidät voidaan eturistiriidan ilmetessä sulkea ryhmän tai sen tietyn kokouksen ulkopuolelle. Komissio korosti olevansa sitoutunut varmistamaan, että kaikki asianomaiset yksiköt noudattavat näitä vaatimuksia.

59. Huomautuksissaan kantelija pani merkille komission kannan asiantuntijaryhmän toiminnan avoimuuteen vuoden 2010 puitteiden mukaisesti. Samalla kantelija väitti, että rekisteriin tehty satunnaistarkastus vahvisti, että useimmissa tapauksissa rekisterin sisältämät hyperlinkit antoivat yleistä tietoa vain asiaa koskevista toimintaperiaatteista mutta eivät asiantuntijaryhmien kokousten pöytäkirjoista tai esityslistoista. Kantelija ilmaisi myös huolensa siitä, että vuoden 2010 puitteiden mukaan nämä asiakirjat toimitetaan, kun "on mahdollista", mikä jätti komissiolle rajoittamattoman harkintavallan olla julkaisematta niitä. Kantelijan mukaan tämä on lisäksi vastoin asiantuntijuuden keräämistä ja käyttöä koskevia suuntaviivoja, joissa todetaan, että "tärkeimmät asiakirjat, jotka liittyvät asiantuntemuksen käyttöön poliittisessa kysymyksessä ja erityisesti itse neuvonnassa, olisi asetettava yleisön saataville". Kantelija viittasi myös eurooppalaista hallintotapaa koskevaan valkoiseen kirjaan, jonka mukaan "emokratia riippuu ihmisten mahdollisuudesta osallistua julkiseen keskusteluun. Tätä varten niillä on oltava käytettävissään luotettavaa tietoa EU-asioista ja niiden on voitava valvoa poliittista prosessia sen eri vaiheissa.

60. Lisäksi kantelija väitti, että rekisterissä ei ole linkkejä tiettyihin ryhmiin, kuten markkinainfrastruktuuria käsittelevään asiantuntijaryhmään. Kantelijan mukaan komissio ei myöskään selittänyt, miten se varmistaa avoimuuden tietyn asian osalta toteuttamiensa erityyppisten kuulemisten osalta.

61. Lopuksi kantelija katsoi, että komissio ei anna useimpien asiantuntijaryhmien tutustua pöytäkirjoihin ja esityslistoihin, mikä on kantelijan mukaan hallinnollinen epäkohta. Väitteensä osalta kantelija totesi, että asiantuntijaryhmien jäsenten esityslistat, pöytäkirjat ja kannanotot olisi toimitettava rekisterin asianomaisten pääosastojen verkkosivustoille johtavien linkkien kautta ", lukuun ottamatta erityistilanteita, joista säädetään lainsäädännössä (turvallisuus jne.)". Komission olisi myös annettava tietoja kaikista kuulemismenetelmistä, joita se käyttää tietyllä alalla.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

62. Oikeusasiamies muistutti aluksi, että tämä tutkimus koskee komission asiantuntijaryhmien kokoonpanoa ja toimintaa. Käsiteltävänä olevassa väitteessään kantelija väitti, että komission asiantuntijaryhmien toiminta ei ollut avointa. Samaan aikaan kantelija näytti kuitenkin joissakin asiaa tukevissa väitteissään menevän näiden ryhmien toiminnan avoimuutta pidemmälle. Näin ollen kantelija väitti esimerkiksi, että sidosryhmien yleinen osallistuminen ja osallistuminen tiettyihin poliittisiin kysymyksiin ei ole avointa. Kantelija viittasi myös siihen, mitä se piti kattavan yleiskatsauksen puuttumisena kuulemis- ja asiantuntijatoiminnasta. Ottaen huomioon tutkimuksen painopisteen ja tiettyjen kantelijan esittämien perustelujen laajuuden, jotka ylittävät jo itsessään laajan ja monimutkaisen kysymyksen eli komission asiantuntijaryhmien toiminnan avoimuuden, oikeusasiamies otti seuraavassa huomioon vain ne perustelut, jotka vastasivat kantelijan väitettä komission asiantuntijaryhmien toiminnan avoimuuden puutteesta.

63. Tämän vuoksi oikeusasiamiehen oli tutkittava, onko komissio asettanut saataville erityisesti rekisterin kautta riittävät tiedot i) sidosryhmien osallistumisesta asiantuntijaryhmiin, ja ii) asiantuntijaryhmien kokoukset, mukaan lukien esityslistat ja pöytäkirjat.

64. Oikeusasiamies totesi, että eurooppalaista hallintotapaa koskevassa komission valkoisessa kirjassa luetellaan toimet, jotka komission on toteutettava julkaisemalla "... ohjeet asiantuntijoiden neuvojen keräämisestä ja käytöstä komissiossa asiantuntemuksen käytön vastuullisuuden, moniarvoisuuden ja lahjomattomuuden varmistamiseksi. Tähän olisi sisällyttävä annettujen neuvojen julkaiseminen."[16]

65. Tätä sitoumusta toteutettaessa asiantuntijatiedon keräämistä ja käyttöä koskevissa vuoden 2002 suuntaviivoissa määritellään tietyt keskeiset periaatteet ja suuntaviivat, joita sovelletaan "aina, kun komission yksiköt keräävät ja käyttävät asiasta vastaavan yksikön ulkopuolelta tulevien asiantuntijoiden neuvoja". Tiedonannon suuntaviivan 13 mukaan "keskeiset asiakirjat, jotka liittyvät asiantuntemuksen käyttöön jossakin poliittisessa kysymyksessä, ja erityisesti itse neuvonta, olisi saatettava yleisön saataville mahdollisimman nopeasti, eikä tutustumisoikeuteen sovelleta poikkeuksia."

66. Oikeusasiamies muistutti lisäksi, että vuoden 2010 kehyksen liitteenä olevissa komission asiantuntijaryhmiä koskevissa horisontaalisissa säännöissä vahvistetaan asiantuntijaryhmien avoimuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki komission asiantuntijaryhmät ja muut vastaavat elimet "julkaistaan rekisterissä". Vaikka työjärjestyksen 17 artiklan 2 kohdassa säädetään ainoastaan komission yksiköiden velvollisuudesta toimittaa rekisteriin " vaaditut tiedot" määrittelemättä näitä tietoja, julkaistavat tiedot eivät rajoitu asiantuntijaryhmän kokoonpanoon. Tämä käy ilmi, kun komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 17 artiklaa luetaan yhdessä niiden 18 artiklan kanssa, jossa määrätään nimenomaisesti asiantuntijaryhmän jäsenten nimien julkaisemisesta. Sama päätelmä tehtiin edellä lainatusta asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien ohjeiden suuntaviivasta 13, jossa julkaisuvaatimukset ulotetaan koskemaan pääasiallisia asiakirjoja ja itse neuvontaa. Oikeusasiamies ymmärsi näin ollen viittauksen "rekisterissä vaadittaviin tietoihin" laajasti siten, että se kattaa tiedot asiantuntijaryhmien kokoonpanosta sekä niiden menettelyistä, mukaan lukien niiden käsittelyn tulokset. Tätä käsitystä tukee komission oma käytäntö, josta on esimerkkinä rekisteri, jossa on kunkin luetellun ryhmän osalta eri välilehdet, joissa on seuraavat otsikot: "Yksityiskohdat", "Lisätietoja", "Alaryhmät", "Tilastot" ja "Jäsenet".

67. Lopuksi oikeusasiamies katsoi erityisesti SEUT-sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan huomioon ottaen, että komissio on sitoutunut toimittamaan yksityiskohtaisia tietoja sekä i) asiantuntijaryhmien kokoonpanosta että ii) niiden toiminnasta. Jälkimmäisten tietojen osalta komission sitoumuksen ehtona on, että tiedonsaantioikeudesta ei ole poikkeusta. Oikeusasiamies ymmärsi tämän tarkoittavan, että komission olisi julkaistava asiaankuuluvat tiedot, ellei salassapitoon ole asianmukaisesti perusteltuja syitä. Vaikutti hyödylliseltä lisätä, että poikkeuksia yleiseen avoimuussitoumukseen olisi tulkittava suppeasti.

68. Soveltaessaan edellä mainittuja periaatteita komission toimittamiin tietoihin oikeusasiamies totesi, että kantelija viittasi huomautuksissaan muun muassa markkinainfrastruktuuria käsittelevään asiantuntijaryhmään tukeakseen näkemystään, jonka mukaan komission toimittamat tiedot eivät ole riittäviä. Seuraavassa oikeusasiamies käytti tätä ryhmää esimerkkinä ja arvioi siitä toimitettuja tietoja ennen yleisempien päätelmien tekemistä.

69. Rekisterissä luetellaan markkinainfrastruktuuria käsittelevä asiantuntijaryhmä suljettujen asiantuntijaryhmien luokassa. Välilehdellä "Yksityiskohdat" komissio antaa jäsenyyden yleisen kuvauksen lisäksi perustiedot ryhmän tehtävästä, tehtävästä ja toiminnan alkamispäivästä. Välilehdeltä "Lisätietoja" voi hakea tietoa jäsenten valinnasta ja ryhmän sisäisestä työjärjestyksestä. Tämän ryhmän kokousten osalta on olemassa hyperlinkki sisämarkkinoiden pääosaston verkkosivustolle, jossa on lisäksi hyperlinkkejä ryhmän kokousten esityslistoihin, osallistujaluetteloihin ja yhteenvetoraportteihin. Alaryhmiä koskevassa välilehdessä ilmoitetaan, että ryhmälle ei ole osoitettu alaryhmiä, ja tilastoja koskevassa välilehdessä annetaan yleisiä tilastotietoja esimerkiksi ryhmän jäsenten sukupuolijakaumasta. Välilehdellä "Jäsenet" luetellaan kaikki henkilökohtaisesti nimitetyt jäsenet ja ilmoitetaan heidän nimensä ja jäsenyytensä sekä järjestöt, joilla on tarkkailijan asema.

70. Edellä esitetty kuvaus osoitti, että rekisterissä julkaistut tiedot markkinainfrastruktuuria käsittelevästä asiantuntijaryhmästä vaikuttivat yleisesti ottaen tyydyttäviltä ja komission antamien sitoumusten mukaisilta. On kuitenkin kaksi näkökohtaa, joista on syytä esittää lisähuomautuksia.

71. Ensinnäkin kyseisen ryhmän kokousten pöytäkirjoista on todettava, että sisämarkkinoiden pääosaston verkkosivustolla julkaistut "yhteenvetokertomukset" näyttävät antavan vain hyvin karkean yleiskuvan ryhmän työskentelystä, minkä vuoksi käyttäjä ei voi tutustua riittävästi ryhmän varsinaiseen työhön. Sitä vastoin muiden ryhmien, kuten CESAME 2:n (Clearing and Settlement Advisory and Monitoring Expert Group) tai FISCO:n (Fiscal Compliance Group), työskentelyn dokumentointi näytti olevan paljon yksityiskohtaisempaa ja antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua perusteellisesti eri näkemyksiin ja kantoihin, joita he vaihtoivat tietyn kokouksen aikana. Oikeusasiamies katsoi, että hänen ei tarvitse analysoida kattavasti ja järjestelmällisesti rekisterissä annettuja tietoja kunkin luetellun asiantuntijaryhmän osalta, jotta hän voisi päätellä, että markkinainfrastruktuuria käsittelevän asiantuntijaryhmän esimerkissä esitettiin yleisemmin, että toisin kuin edellä tarkastellut sitoumukset, komissio ei asettanut rekisterissä saataville riittävän yksityiskohtaisia pöytäkirjoja ja/tai kokousraportteja. Tämä voi merkitä hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies otti tämän näkökohdan esille jäljempänä esitetyssä sovintoratkaisuehdotuksessa.

72. Toiseksi ryhmän jäsenten yleistä etua ja eturistiriitoja koskevat ilmoitukset eivät ole saatavilla rekisterin kautta. Tältä osin oikeusasiamies pani merkille komission kannan, jonka mukaan vuoden 2010 kehyksessä ei enää edellytetä asiantuntijoiden allekirjoittavan tällaisia ilmoituksia ja että vakiomuotoisten ilmoitusten julkaiseminen olisi tarpeetonta ja suhteetonta. Vaikka vuoden 2010 puitteiden mukaisen ilmoitusten allekirjoittamista koskevan vaatimuksen puuttuminen ei estäisi komissiota julkaisemasta sille aiempien sääntöjen mukaisesti toimitettuja ilmoituksia tai korostamasta sitä, että tietty jäsen on toimittanut vakiomuotoisen ilmoituksen, oikeusasiamies katsoi, että tällainen julkaisukäytäntö voisi johtaa väärinkäsityksiin vaatimuksista, jotka koskevat ilmoitusten toimittamista nykyisten sääntöjen mukaisesti. Näin ollen hän piti komission kantaa kohtuullisena.

C. Väite parhaiden käytäntöjen noudattamatta jättämisestä ja siihen liittyvä väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

73. Valituksen tekijä väitti, että komissio ei noudattanut yhdenmukaisesti parhaita käytäntöjä, jotka koskevat asiantuntijaryhmiin yksityishenkilöinä nimitettäviä teollisuuden edustajia. Väitteen tueksi valituksen tekijä väitti, että i) komissio ei ota asianmukaisesti huomioon yksityishenkilöinä toimivien teollisuuden edustajien mahdollisia eturistiriitoja; ja ii) (mahdollista) eturistiriitaa ei voida kompensoida ilmoituksella sitoutumisesta yleiseen etuun. Valituksen tekijä väitti, että komission olisi sovellettava kaikissa muissa pääosastoissa johdonmukaisesti terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston eturistiriitoja koskeviin suuntaviivoihin sisältyvää periaatetta, jonka mukaan henkilöä, jonka tiedetään työskentelevän organisaatiossa, jolla on erityisiä etuja tietyssä poliittisessa kysymyksessä, ei pitäisi nimittää komissiolle neuvoja antavaan asiantuntijaryhmään.

74. Lausunnossaan komissio totesi, että asiantuntijaryhmien jäsenet valitaan ensisijaisesti niiden taitojen ja asiantuntemuksen perusteella, joita tarvitaan, jotta erityisryhmän toimeksianto voidaan täyttää mahdollisimman vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla. Tältä osin toimialalta tulevien jäsenten osallistumista voidaan hakea suhteessa tehtävään, joka ryhmän on suoritettava. Mahdollisiin eturistiriitoihin puututaan joko valintavaiheessa analysoimalla perusteellisesti hakijoiden aiempaa työkokemusta, eettiset toimintatavat mukaan luettuina, ja/tai nimittämisvaiheessa ilmoittamalla pakollisesti kaikki etunäkökohdat, jotka voivat vaarantaa asiantuntijan riippumattomuuden ja muodollisen sitoutumisen yleisen edun mukaiseen toimintaan." Komissio totesi lisäksi, että se kiinnittää huomiota mahdollisiin eturistiriitoihin, joita voi syntyä ryhmän toiminnan aikana ja jotka " voivat saastuttaa" sen tavoitteet ja vaarantaa sen tehokkuuden ja vaikuttavuuden.

75. Komissio toisti, että vuoden 2010 kehyksessä säädetään selkeämmistä ja vahvemmista eturistiriitojen hallintaa koskevista horisontaalisista säännöistä, joita sovelletaan kaikkiin asiantuntijaryhmiin. Komissio totesi lisäksi, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto oli laatinut pohdinta-asiakirjan siitä, miten edellä mainittu politiikka pannaan täytäntöön sen toimialaan kuuluvalla erityisalalla. Toisin kuin kantelija oli ehdottanut, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston asiaa koskevassa asiakirjassa ei kuitenkaan esitetty kyseisen pääosaston eturistiriitoja koskevia ohjeita, vaan se oli sidosryhmävuoropuheluryhmän huhtikuussa 2008 laatima keskusteluasiakirja. Asiaa koskevaan asiakirjaan ei sisältynyt erityisiä jatkotoimia, eikä se ollut virallinen lausunto terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston eturistiriitoja koskevista toimintaperiaatteista.

76. Huomautuksissaan, jotka koskivat asiantuntijoiden nimittämistä yksityishenkilöinä, kantelija muistutti, että vuoden 2010 puitteiden mukaan asiantuntijoiden valinnassa on vältettävä eturistiriitoja. Lisäksi vuoden 2010 kehyksessä määrätään, että hyväksymällä ryhmän jäseniksi yksityishenkilöinä nimitetyt asiantuntijat sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Heidät voidaan jättää ryhmän tai sen tietyn kokouksen ulkopuolelle, jos syntyy eturistiriita. Tätä taustaa vasten kantelija katsoi, että vuoden 2010 puitteet olivat ristiriidassa komission lausunnossa ja aiemmissa yhteydenotoissa kantelijaan esitettyjen lausuntojen kanssa.

77. Kantelija totesi erityisesti, että komission henkilöstön jäsenet olivat huomauttaneet kantelijan kanssa pidetyissä kokouksissa, että teollisuudessa työskentelevien henkilöiden jättäminen henkilökohtaisen nimityksen ulkopuolelle vaikeuttaisi sellaisten asiantuntijoiden löytämistä, joilla olisi tarvittava tekninen asiantuntemus. Samaan aikaan komission henkilöstön jäsenet olivat myös myöntäneet, että yritysten työntekijät olivat velvollisia tukemaan yrityksensä etuja ja että ei ollut loogista olettaa, että yritysten työntekijät jättäisivät yrityksensä edut huomiotta osallistuessaan asiantuntijaryhmään. Valituksen tekijä löysi tieteellisen tutkimuksen perusteella vahvistuksen jälkimmäiselle seikalle. Kantelijan mukaan oli täysin perusteltua ja loogista, että komissio tukeutui teollisuuden palveluksessa olevien henkilöiden tekniseen asiantuntemukseen. Komission olisi kuitenkin tunnustettava, että toisin kuin vuoden 2010 puitteissa oletetaan, on täysin mahdotonta, että nämä henkilöt toimivat "riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti". Näin ollen komission ei pitäisi koskaan nimittää alan asiantuntijoita yksityishenkilöinä vaan asiantuntijoina ja sidosryhminä pitäen mielessä tarpeen säilyttää tasapaino erityyppisten intressien välillä. Näin ollen eturistiriitojen välttäminen vuoden 2010 puitteissa edellytetyllä tavalla ja komission käytäntö nimittää teollisuuden edustajat riippumattomiksi jäseniksi olivat ristiriidassa keskenään.

78. Viitaten OECD:n eturistiriidan määritelmään kantelija totesi, että yksityishenkilöinä nimitetyillä yritysten edustajilla oli eturistiriita, koska he voisivat hyödyntää jäsenyyttään toimialansa hyväksi.

79. Kantelija totesi, että komissio oli todennut yhteydenpidossaan ennen tämän kantelun jättämistä, että yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijoiden oli allekirjoitettava kirjalliset vakuutukset, joiden mukaan a) he toimisivat yleisen edun mukaisesti, b) mikään heidän etunsa ei vaarantaisi heidän riippumattomuuttaan ja c) näiden ehtojen rikkominen voisi johtaa heidän sulkemiseensa ryhmän ulkopuolelle. Tätä lähestymistapaa ei kuitenkaan ollut koskaan pantu täytäntöön. Kantelija selitti, että asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön jälkeen se oli saanut tutustua sisämarkkinoiden pääosaston hallinnoimien kahdeksan asiantuntijaryhmän jäsenten asiaa koskeviin ilmoituksiin. Vaikka monien asiantuntijoiden lausumat puuttuivat, heitä ei jätetty ryhmän ulkopuolelle.

80. Kantelija huomautti lisäksi, että komission mukaan vuoden 2010 kehyksessä ei enää edellytetä asiantuntijaryhmien jäsenten allekirjoittavan asiaankuuluvia lausumia. Sen sijaan komissio totesi, että mahdollisiin eturistiriitoihin puututaan valintavaiheessa ja asiantuntijoiden nimittämisen yhteydessä ilmoittamalla kaikista haitallisista eduista. Näiden näkökohtien osalta kantelija huomautti, että i) vuoden 2010 puitteissa ei mainita ”mahdollisten etujen pakollista ilmoittamista”. Säännöissä olisi joka tapauksessa määrättävä tällaisesta pakollisesta julkistamisesta kaikessa ammattimaisessa ja pro bono -toiminnassa, jonka olisi oltava julkisesti saatavilla. Lisäksi kantelija viittasi ii) tietyn valtiosta riippumattoman järjestön osallistumiseen kahteen asiantuntijaryhmään. Tähän valtiosta riippumattomaan järjestöön liittyvässä valintaprosessissa analysoitiin perusteellisesti yksittäisen hakijan aiempaa työkokemusta haastattelujen sarjassa. Oli kuitenkin epäselvää, oliko valintamenettely yhtä tiukka kaikkien hakijoiden osalta. Kantelijan mukaan komissio ei ollut esittänyt mitään viitteitä vakavasta menettelystä yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijoiden mahdollisten eturistiriitojen arvioimiseksi ennen asiantuntijaryhmän kokoonpanosta päättämistä. Komission olisi lopuksi pitänyt iii) jättää asiantuntijaryhmien ulkopuolelle ne asiantuntijat, jotka eivät ole allekirjoittaneet asiaa koskevia lausumia.

81. Kantelija totesi myös, että oli aivan normaalia, että asiantuntijat eivät halunneet allekirjoittaa" irrationaalista ja väärää lausuntoa siitä, että he ovat riippumattomia, kun on niin selvää, että he eivät ole". Kantelijan mukaan tämä oli yksi lisäperuste sille, että komissio lakkasi nimittämästä alan asiantuntijoita yksityishenkilöinä. Tässä yhteydessä kantelija huomautti, että komission pääsihteeristö oli suhtautunut jossain määrin avoimesti kantelijan kantaan, jonka mukaan ”asiantuntijaryhmien yritysjäsenet olisi joko rekisteröitävä sen yrityksen puolesta, jossa he työskentelevät, tai niiden olisi edustettava tiettyä alaa”. Kantelijan mukaan eräs komission pääsihteeristön henkilöstön jäsen oli ilmoittanut, että komissio ei hyväksyisi ryhmiä, joissa jäsenten taustaa ei mainita selkeästi. Nykyisten ryhmien tilanne oli kuitenkin monimutkaisempi ja sen muuttaminen veisi jonkin aikaa. Kantelija huomautti, että se ei hyväksy "asteittaista muutosta" tässä asiassa, koska komission nykyinen käytäntö ei perustu sovellettaviin sääntöihin ja on yleisön kannalta harhaanjohtava. Kantelija kiinnitti huomiota myös siihen, että tietyt Euroopan parlamentin jäsenet olivat arvostelleet komission käytäntöä helmikuussa 2011 pidetyssä täysistuntokeskustelussa. Lisäksi Euroopan parlamentin jäsenten ryhmä pyysi äskettäin kahdelle komission jäsenelle osoittamassaan kirjeessä komissiota kehittämään menettelyjä, jotta henkilöt, joiden etua asia koskee, eivät voisi osallistua asiantuntijaryhmiin yksityishenkilöinä.

82. Kantelija toimitti lopuksi luettelon 19 asiantuntijaryhmästä, joiden tapauksessa "nykyisiä eturistiriitoja koskevia sääntöjä rikotaan selvästi siten, että teollisuuden edustajat nimitetään "yksityishenkilöinä"."Kantelija lisäsi, että tämä koski todennäköisesti myös monia muita asiantuntijaryhmiä.

83. Kommentoidessaan terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolta peräisin olevaa asiakirjaa koskevia komission lausuntoja kantelija hyväksyi komission selitykset, joiden mukaan kyseinen asiakirja oli vain keskusteluasiakirja. Samalla kantelija katsoi, että kyseiseen asiakirjaan sisältyvät periaatteet ovat oikeansuuntaisia, ja huomautti, että myös edellä mainitut parlamentin jäsenet olivat hyväksyneet tämän näkemyksen. Näin ollen yritysten ja edunvalvontaryhmien palveluksessa olevia henkilöitä ei pitäisi koskaan nimittää yksityishenkilöinä vaan ainoastaan sidosryhminä. Kantelija katsoi, että vuoden 2010 puitteiden eturistiriitoja koskevia säännöksiä olisi selkeytettävä ja vahvistettava. Sen sijaan, että niissä viitattaisiin tarpeeseen välttää eturistiriitoja asiantuntijoiden valinnassa, niissä olisi todettava, että "asiantuntijoiden valinnassa olisi arvioitava huolellisesti mahdollisten eturistiriitojen riskit ja suljettava pois asiantuntijat, joihin liittyy suuria riskejä". Sen sijaan, että säännöissä säädettäisiin mahdollisuudesta sulkea pois henkilökohtaisesti nimitetyt asiantuntijat eturistiriidan ilmetessä, säännöissä olisi säädettävä, että asiantuntijat "suljetaan ryhmien ulkopuolelle, jos heillä on eturistiriita". Lisäksi yksityishenkilöinä toimivien asiantuntijoiden ammatillista toimintaa koskevien ilmoitusten olisi oltava saatavilla rekisterin kautta, ja tästä olisi säädettävä asiaa koskevissa säännöissä.

Oikeusasiamiehen arviointi

84. Oikeusasiamies totesi, että kantelijan väite koskee nimittämistä asiantuntijaryhmiin, joissa on yksityishenkilöinä toimialaan liittyviä edustajia. Ottaen huomioon, että kantelijan tähän väitteeseen liittyvä väite koskee henkilöitä, jotka ovat sidoksissa organisaatioihin, joilla on saavutettu etu, oikeusasiamies käytti seuraavassa arvioinnissaan jälkimmäistä käsitettä ottaen huomioon, että organisaatio, jolla on saavutettu etu tietyssä politiikassa, ei välttämättä ole yritys tai liikeyritys.

85. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan [17] liitetyn komission mallipäätöksen, jäljempänä 'mallipäätös', 4 artiklan 2 kohdassa tehdään nimenomainen ero yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijaryhmien jäsenten ja edunvalvojiksi nimitettyjen jäsenten välillä. Entisen jäsenryhmän osalta mallipäätöksen 4 artiklan 7 kohdassa säädetään, että jäsenryhmän on toimittava riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Lisäksi mallipäätöksen 4 artiklan 8 kohdassa edellytetään, että niiden nimet julkaistaan rekisterissä.

86. Asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevissa ohjeissa on seuraava maininta: On truismia, että kukaan ei ole täysin 'riippumaton'. Asiantuntijoiden olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan toimittava riippumattomasti. Asiantuntijat voivat tietenkin edelleen tuoda pöytään tietoja, joita heillä on jäsenyytensä tai kansalaisuutensa perusteella: Asiantuntijat voidaan joskus valita juuri tästä syystä. Tavoitteena on kuitenkin minimoida riski siitä, että omat edut vääristävät annettuja neuvoja, ottamalla käyttöön lahjomattomuutta edistäviä käytäntöjä, tekemällä riippuvuudet selkeiksi ja tunnustamalla, että jotkin riippuvuudet – jotka vaihtelevat kysymyksestä toiseen – voivat vaikuttaa poliittiseen prosessiin enemmän kuin toiset."[18] Suuntaviivan 12 mukaan asiantuntijoiden olisi ilmoitettava välittömästi kaikista suorista tai välillisistä sidonnaisuuksista kyseessä olevaan asiaan sekä kaikista merkityksellisistä muutoksista työn aloittamisen jälkeen.

87. Vuoden 2010 kehykseen liitettyjen komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 9 artikla sisältää yksityiskohtaiset säännöt yksityishenkilöinä nimitettävien asiantuntijaryhmien jäsenten valinnasta ja nimittämisestä. Kannattaa lainata niitä kokonaisuudessaan:

”Valintamenettely ja jäsenten nimeäminen

Kun komissio tai sen yksiköt nimittävät asiantuntijaryhmän jäsenet, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

(1) Jos yksittäiset asiantuntijat nimitetään yksityishenkilöinä, heidät on valittava sellaisen valintamenettelyn mukaisesti, jolla taataan korkeatasoinen asiantuntemus ja mahdollisuuksien mukaan maantieteellinen ja sukupuolten tasapuolinen edustus, ottaen huomioon asiantuntijaryhmän erityistehtävät ja tarvittavan asiantuntemuksen tyyppi. Lisäksi asiantuntijat on valittava siten, että vältetään eturistiriidat.

Julkisia hakumenettelyjä on käytettävä siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiantuntijaryhmien perustamista koskevissa komission päätöksissä säädettyjen erityisten valintamenettelyjen soveltamista. Tätä varten komission yksiköt käyttävät pääsihteeristön vahvistamaa vakiomallia hakuilmoitukselle, joka koskee yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijoiden valintaa. Palvelut voivat poiketa mallista tai täydentää sitä, jos se on perusteltua erityisten vaatimusten vuoksi.

Jos hakumenettely ei ole kohtuudella toteutettavissa (esimerkiksi jos tarvitaan hyvin erityistä asiantuntemusta), asiantuntijat valitaan objektiivisesti todennettavissa olevien kriteerien perusteella.

Asianomaisten komission yksiköiden on ilmoitettava yksityishenkilöinä nimitetyille asiantuntijoille, että hyväksymällä heidät ryhmän jäseniksi he sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Komission yksiköt ilmoittavat näille asiantuntijoille myös, että heidät voidaan sulkea ryhmän tai sen tietyn kokouksen ulkopuolelle, jos ilmenee eturistiriita.”

88. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan [19] liitteenä oleva malli ”Henkilökohtaisesti nimitettyjen asiantuntijoiden valintaa koskeva hakemuspyyntö” sisältää seuraavat säännökset: "Jäsenten on annettava komissiolle riippumaton lausunto, johon ulkopuoliset tahot eivät voi vaikuttaa..." Hakumenettelyn malliin sisältyy myös seuraava määräys: ”Niiden on sitouduttava toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.”

89. Lisäksi samaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan liitetyn työjärjestyksen mallin 11 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos asiantuntijaan liittyy eturistiriita, komission yksiköt voivat sulkea kyseisen asiantuntijan ryhmän tai sen tietyn kokouksen ulkopuolelle. Vaihtoehtoisesti ne voivat päättää, että kyseinen asiantuntija pidättäytyy käsittelemästä kyseisiä esityslistan kohtia ja äänestämästä niistä.

90. Oikeusasiamiehen oli arvioitava käsiteltävänä oleva kantelijan väite näiden sääntöjen perusteella.

91. Hän totesi aluksi, että nimittäminen asiantuntijaryhmään henkilökohtaisessa ominaisuudessa on eri asia kuin nimittäminen edustamaan tiettyä intressiä. Lisäksi asiantuntijoiden nimittäminen yksityishenkilöinä ei rajoitu toimialalta tuleviin henkilöihin, vaan siihen voivat osallistua kaikki henkilöt, jotka täyttävät muun muassa komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 9 artiklan 1 kohdan vaatimukset. Tästä seuraa, että sovellettavat säännöt perustuvat ilmeisesti siihen olettamaan, että asiantuntijoilta voidaan lähtökohtaisesti saada yleistä etua palvelevaa objektiivista neuvontaa riippumatta siitä, miten he ovat sidoksissa organisaatioihin, joilla on saavutettu etu, edellyttäen, että tiettyjä takeita noudatetaan.

92. Lausunnossaan komissio viittasi henkilökohtaisesti nimitettyjen jäsenten ryhmälle tuomaan taitoon ja kokemukseen. Oikeusasiamies piti komission lausuntoja tältä osin uskottavina. Kantelija ei kiistänyt henkilökohtaisesti nimitettyjen jäsenten ryhmille tuoman kokemuksen ja asiantuntemuksen hyödyllisyyttä. Kantelija väitti kuitenkin, että komission ei pitäisi koskaan nimittää alan asiantuntijoita yksityishenkilöinä vaan asiantuntijoina ja sidosryhminä. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijan kannan hyväksyminen, jonka mukaan hänen henkilökohtaisessa ominaisuudessaan nimitetty jäsen edustaisi lähtökohtaisesti sen yhdistyksen etuja, johon hän on sidoksissa, sulkee käytännössä pois asiantuntijan nimittämisen henkilökohtaisessa ominaisuudessa, kun otetaan huomioon, että ei ole sovittu määritelmästä tai kynnysarvosta siitä, mitä yksinomaan yleisen edun hyväksi toimiva organisaatio muodostaisi. Oikeusasiamies suhtautui kuitenkin myönteisesti asiaa koskevaan tulevaan pohdintaan ja ymmärsi, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston laatima asiakirja on tässä suhteessa merkittävä panos.

93. Oikeusasiamies piti kuitenkin ilmeisenä, että sellaisen henkilön nimittäminen, joka on sidoksissa organisaatioon, jolla on saavutettu etu, voi aiheuttaa eturistiriitoja. Näin ollen oli yhtä selvää, että eturistiriitojen riskin minimoimiseksi on noudatettava erityistä varovaisuutta i) erityisesti päätettäessä jäsenten nimittämisestä yksityishenkilöinä. Lisäksi ii) henkilökohtaisesti nimitettyjen jäsenten jäsenyyden aikana eturistiriitojen riskiä on myös hallittava asianmukaisin keinoin.

94. Ensimmäisen näkökohdan osalta oikeusasiamies piti olennaisen tärkeänä, että julkisia hakumenettelyjä käytetään mahdollisimman laajasti ja että tapauksissa, joissa julkiset ehdotuspyynnöt eivät olisi hyödyllisiä, valinta perustuu objektiivisiin kriteereihin. Oikeusasiamies pani tyytyväisenä merkille, että komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 9 artiklassa säädetään tästä nimenomaisesti. Työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdassa määrätään myös eturistiriitojen välttämisestä asiantuntijoiden valinnassa ja mahdollistetaan siten eturistiriitojen ratkaiseminen henkilökohtaisesti nimitettyjen jäsenten valinnan ratkaisevassa vaiheessa. Edellä mainitut säännöt tukevat näin ollen komission väitettä, jonka mukaan mahdollisia eturistiriitoja arvioidaan valintavaiheessa ja/tai nimityshetkellä.

95. Toisen näkökohdan osalta edellä mainituissa säännöissä määrätään, että yksityishenkilöinä nimitettyjen jäsenten on sitouduttava toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Oikeusasiamies yhtyi kantelijan epäilyihin virallisen ilmoituksen tehokkuudesta riippumattomuuden varmistamisessa ja sitoumuksesta toimia yleisen edun mukaisesti. Samalla hän muistutti, että komission asiantuntijaryhmiä koskevien horisontaalisten sääntöjen 9 artiklan 1 kohdassa sallitaan jäsenen sulkeminen ryhmän tai sen tietyn kokouksen ulkopuolelle ja määrätään näin ollen erityisistä seuraamuksista eturistiriidan ilmetessä. Vaikka kantelija näytti väittävän, että eturistiriidan olisi johdettava asianomaisen ryhmän jäsenen automaattiseen poissulkemiseen, oikeusasiamies katsoi, että kantelija ei osoittanut, miksi tällainen sääntö, jossa ei sallita liikkumavaraa tietyn eturistiriidan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi, olisi tarpeen.

96. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että suunnitellut seuraamukset voivat olla tehokkaita vain, jos eturistiriita ylipäätään havaitaan. Seuraamusten tehokkuus riippuu näin ollen i) asianomaisen jäsenen valmiudesta ilmoittaa tällaisesta selkkauksesta ja/tai ii) mahdollisuuksista havaita tällainen selkkaus muilla keinoin. Oikeusasiamies katsoi, että vaikka jäsen ei olisi ilmoittanut eturistiriidasta, tosiasiallisten tai mahdollisten eturistiriitojen olemassaolo voidaan varmistaa, jos tiedot i) asiantuntijaryhmien jäsenistä, myös yksityishenkilöinä nimitettyjen jäsenten sidonnaisuuksista, ja ii) asiantuntijaryhmien keskusteluista, mukaan lukien kokousten esityslistat, kokouspöytäkirjat ja ryhmien toiminnasta laaditut kertomukset, ovat saatavilla komission rekisterissä.

97. Koska oikeusasiamies teki sovintoratkaisuehdotuksen jäljempänä olevasta komission rekisteristä, oikeusasiamiehen ei tarvinnut ryhtyä lisätoimiin kantelijan kolmannen väitteen ja vaatimuksen osalta.

D. Väite, jonka mukaan ei ole esitetty vakuuttavia syitä sille, miksi ei ole kehitetty yhdenmukaisia valintaperusteita, ja siihen liittyvä väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

98. Kantelija väitti, että komissio ei esittänyt vakuuttavia syitä sille, miksi se ei laatinut yleisiä kriteerejä asiantuntijaryhmien jäsenten valintaa varten. Väitteen tueksi kantelija väitti, että nykyinen valintamenettely on ristiriidassa asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien ohjeiden ja kuulemista koskevan tiedonannon vähimmäisvaatimusten kanssa. Kantelija väitti, että komission olisi kehitettävä ja julkistettava asiantuntijaryhmien jäsenten valintaa koskevat yleiset kriteerit.

99. Lausunnossaan komissio selitti, että se perustaa asiantuntijaryhmiä, kun sen on kerättävä ulkopuolista asiantuntemusta tehtäviensä hoitamiseksi. Tämän seurauksena "asiantuntijat valitaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon heidän erityisasiantuntemuksensa tietyllä alalla ja ottaen huomioon tehtävän työn tyyppi, joka voi vaihdella suuresti ". Komissio korosti tiettyjen ryhmien käsittelemien kysymysten teknisyyttä ja niiden soveltamisalan eroja. Se tarjosi havainnollistavina esimerkkeinä kysymyksiä, jotka liittyivät voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon tai uusien poliittisten aloitteiden valmisteluun. Henkilökohtaisten asiantuntijoiden nimittämisen osalta komissio huomautti, että valinta perustui asiantuntijan kyseiseen politiikkaan liittyvään pätevyyteen, joka määriteltiin muun muassa hakumenettelyissä. Viranomaisten ja/tai organisaatioiden jäsenyyden osalta komissio totesi, että yleensä niiden tehtävänä on nimetä edustajansa ja varmistaa korkeatasoinen asiantuntemus.

100. Toisin kuin kantelija väitti, komissio katsoi edellä mainitun käytäntönsä olevan täysin"asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä sekä kuulemista koskevia vähimmäisvaatimuksia koskevien tiedonantojen mukainen". Aiemman tiedonannon mukaan "asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevat järjestelyt olisi suunniteltava suhteessa kulloiseenkin tehtävään ottaen huomioon kyseinen ala, kyseinen kysymys ja toimintapoliittisen syklin vaihe". Lisäksi kuulemista koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun tiedonannon mukaan "suhteellisuusperiaatteen on ohjattava komission hallintokäytäntöä" ja "komission on arvioitava kuulemistarpeensa tapauskohtaisesti aloiteoikeutensa mukaisesti ". Komissio viittasi myös järkevää sääntelyä koskevaan tiedonantoon [20], jonka mukaan " komission yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa on tarkasteltava ottaen huomioon kaikki mahdollisuudet, joita kansalaisilla ja muilla sidosryhmillä on osallistua päätöksentekoprosessiin". Tässä yhteydessä komissio totesi, että se oli kehittänyt "säännöllisen vuoropuhelun sidosryhmien kanssa eri muodoissa, joista asiantuntijaryhmät ovat vain yksi ". Komission mukaan näissä muodoissa otetaan huomioon sen pitkäaikainen avoimuus- ja osallistavuuspolitiikka ja politiikanalojen suuret erot sekä sidosryhmien monimuotoisuus.

101. Ottaen huomioon edellä mainitut erilaiset olosuhteet komissio totesi, ettei se ollut vakuuttunut siitä, että sen vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan kanssa koskevat tiukemmat säännöt voisivat tuoda lisäarvoa. Näin ollen se totesi, ettei se pitänyt tarkoituksenmukaisena laatia asiantuntijaryhmän jäsenten valintaa koskevia yleisiä perusteita.

102. Komissio totesi myös, että se on täysin sitoutunut varmistamaan vuoden 2010 puitteisiin sisältyvien säännösten täytäntöönpanon ja erityisesti sen, että yksityishenkilöinä nimitetyt asiantuntijat valitaan sellaisen valintamenettelyn mukaisesti, jolla taataan korkeatasoinen asiantuntemus ja vältetään eturistiriidat. Komissio huomautti myös, että vuoden 2010 puitteiden mukaan julkisia hakumenettelyjä on käytettävä siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista, ja jos näin ei ole, asiantuntijat on valittava objektiivisesti todennettavissa olevien kriteerien perusteella. Komissio ilmoitti myös olevansa sitoutunut lisäämään edelleen valintamenettelyjen avoimuutta sisällyttämällä edellä mainittuja valintamenettelyjä koskevat tiedot rekisterin uuteen versioon vuoden 2010 puitteiden mukaisesti.

103. Huomautuksissaan ja otettuaan huomioon komission viittauksen asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskeviin suuntaviivoihin kantelija katsoi, että koska niitä käytetään vuorovaikutuksessa komission kanssa ja asiantuntemuksen keräämisessä, asiantuntijaryhmiä on pidettävä kuulemista koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun tiedonannon sitomina. Kantelijan mukaan komissio oli hyväksynyt tämän. Kantelija huomautti, että kuulemista koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa tiedonannossa edellytetään, että komissio varmistaa, että sen yksiköt noudattavat kuulemismenettelyjään johdonmukaisesti ja avoimesti. Kantelija katsoi, että kun tätä periaatetta luetaan yhdessä asiantuntijaryhmien moniarvoista ja monipuolista kokoonpanoa koskevien periaatteiden kanssa, joiden tarkoituksena on välttää se mahdollisuus, että tietyt ryhmät hyötyvät etuoikeutetusta pääsystä, sellaisina kuin ne ilmenevät komission tiedonannoista, komission olisi vahvistettava joitakin yhteisiä kriteerejä asiantuntijaryhmien kokoonpanolle. Kantelijan mukaan tämä olisi ainoa varma tapa panna täytäntöön periaate, jonka mukaan komission yksiköiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava tasapainoinen edustus.

104. Toisaalta "komission käytännesääntöjä ja asiantuntijaryhmiä koskevia uusia sääntöjä rikotaan yhteisten valintaperusteiden vuoksi". Kantelijan mukaan komission nykyinen tulkinta sovellettavista säännöistä antaa sille mahdollisuuden puolustaa mitä tahansa kokoonpanoa riippumatta siitä, onko se epätasapainoinen, keskittymällä "tehokkuuteen". Koska vuoden 2010 kehyksessä edellytetään vain "mahdollisuuksien mukaan" tasapainoista kokoonpanoa, komissio ei ole selittänyt, miksi tasapainoinen kokoonpano ei joissakin tapauksissa ole mahdollinen. Kantelijan mukaan ainoastaan komissio voi tällä hetkellä arvioida, onko sidosryhmien tasapuolisen edustuksen ja tehokkuuden välillä saavutettu riittävä tasapaino. Kantelija arvosteli myös komission käsitystä "tehokkuudesta", jota ilmeisesti tulkitaan "lyhyellä aikavälillä ja hallinnollisesti, kun taas todellisessa tehokkuudessa on kyse koko yhteiskuntaa hyödyttävien politiikkojen ja lainsäädännön laatimisesta".

105. Kantelijan mielestä yleisiin valintaperusteisiin" olisi sisällyttävä suojatoimia, joilla estetään asiantuntijaryhmien ylivalta erityisten intressien ja erityisesti yritysten intressien vuoksi". Lisäksi asiantuntijaryhmien perustamisesta olisi tiedotettava julkisesti, ja asiasta kiinnostuneille tahoille olisi esitettävä julkisia pyyntöjä "silloin, kun ryhmät koostuvat yksityishenkilöinä toimivista asiantuntijoista ja kun asiantuntijat ovat myös edunvalvojia".

106. Kantelija totesi lopuksi, että ”vähimmäistasapaino komission kuulemissa eturyhmissä” edistäisi tasapainoisempaa päätöksentekoprosessia SEU-sopimuksen 9 artiklan mukaisesti. Kantelija oli samaa mieltä siitä, että tapauskohtaisesti eriytetyt valintaperusteet voitaisiin säilyttää, mutta katsoi, että olisi oltava "jotain yleistä sääntöä, joka tarjoaa takeet siitä, että asiantuntijaryhmät eivät ole määräävässä asemassa erityisen edun vuoksi". Elleivät asiantuntijat ole riippumattomia etunäkökohdista, he ovat myös edunvalvojia riippumatta siitä, onko heidän tehtävänsä "tekninen". Tasapaino olisi siksi säilytettävä aina eikä vain "mahdollisuuksien mukaan".

Oikeusasiamiehen arviointi

107. Oikeusasiamies totesi, että käsiteltävänä oleva väite koskee sitä, että ei ole vakuuttavia syitä olla laatimatta yleisiä kriteerejä asiantuntijaryhmän jäsenten valintaa varten. Kantelija viittasi huomautuksissaan toistuvasti kysymykseen tasapainoisesta edustuksesta komission asiantuntijaryhmissä, mutta oikeusasiamies muistutti, että viimeksi mainittu kysymys on osa erillistä väitettä ja että sitä analysoidaan tämän otsikon alla. Seuraava arviointi koski siis edustavuutta vain siltä osin kuin se liittyy suoraan asiantuntijoiden nimittämisen yleisiä kriteerejä koskevien parhaiden käytäntöjen väitettyyn puuttumiseen.

108. Asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien ohjeiden suuntaviivassa 8 todetaan, että asiantuntijoiden nimeämisen ja valinnan yhteydessä osastojen" olisi valettava verkkonsa mahdollisimman laajasti asianmukaisen asiantuntemuksen hankkimiseksi. Mahdollisuuksien mukaan tuoreita ideoita ja oivalluksia olisi etsittävä ottamalla henkilöt mukaan osaston tavanomaisen kontaktipiirin ulkopuolelle. Osastojen olisi myös pyrittävä varmistamaan, että ryhmissä on vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta."Suuntaviivassa 9 edellytetään lisäksi, että otetaan huomioon sekä yleiset että toisistaan poikkeavat näkemykset. Suuntaviivojen liitteessä esitetään yksityiskohtaisesti tiettyjä käytännön kysymyksiä, joita niiden soveltamisessa voi ilmetä, sekä käytännön vinkkejä näihin kysymyksiin vastaamiseksi. Otsikko "Asiantuntijoiden tunnistaminen ja valitseminen" sisältää seuraavat lausumat: "Pitäisikö asiantuntijaryhmien asiantuntemusta etsittäessä julkaista avoimia hakuja hakijoille? Onko tällaisista ehdotuspyynnöistä tiedotettu mahdollisimman laajasti, myös sähköisesti? Avoimet ehdotuspyynnöt voivat olla erityisen tarkoituksenmukaisia silloin, kun käsitellään arkaluonteisia kysymyksiä ja kun ryhmät voivat kestää kohtuullisen ajan."[21]

109. Kuulemisen vähimmäisvaatimuksia koskevan tiedonannon mukaan komission toteuttamien kuulemismenettelyjen on oltava avoimia sekä suoraan osallisille että suurelle yleisölle. Tiedonannon mukaan on muun muassa oltava selvää," ketä kuullaan ja miksi"[22].

110. Vuoden 2005 puitteiden 3.2 kohdassa todetaan, että ”keltaiset on valittava avoimella tavalla selkeästi määriteltyjen objektiivisten perusteiden mukaisesti. Yksityishenkilöinä nimitetyt jäsenet valitaan mahdollisuuksien mukaan hakuilmoituksella.”

111. Vuoden 2010 puitteiden 9 säännön 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jos yksittäiset asiantuntijat nimitetään yksityishenkilöinä, heidät valitaan valintamenettelyllä, jossa taataan korkeatasoinen asiantuntemus ja mahdollisuuksien mukaan maantieteellinen ja sukupuolten tasapuolinen edustus ottaen huomioon asiantuntijaryhmän erityistehtävät ja tarvittavan asiantuntemuksen tyyppi. ...

Julkisia hakumenettelyjä on käytettävä siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiantuntijaryhmien perustamista koskevissa komission päätöksissä säädettyjen erityisten valintamenettelyjen soveltamista. Tätä varten komission yksiköt käyttävät pääsihteeristön vahvistamaa vakiomallia hakuilmoitukselle, joka koskee yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijoiden valintaa. Palvelut voivat poiketa mallista tai täydentää sitä, jos se on perusteltua erityisten vaatimusten vuoksi.

Jos hakumenettely ei ole kohtuudella toteutettavissa (esimerkiksi jos tarvitaan hyvin erityistä asiantuntemusta), asiantuntijat valitaan objektiivisesti todennettavissa olevien perusteiden mukaisesti."[23]

112. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan [24] 8 kohdan mukaan avoimuussyistä asiaankuuluvat tiedot käytetystä valintamenettelystä asetetaan saataville rekisteriin. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteenä olevassa mallissa ”Henkilökohtaisesti nimitettyjen asiantuntijoiden valintaa koskeva hakemuspyyntö” luetellaan perusteet, jotka on otettava huomioon hakemuksia arvioitaessa. Näihin kuuluvat todistettu pätevyys ja kokemus asiaankuuluvilta aloilta; tarve löytää tasapaino ryhmän sisällä hakijoiden edustavuuden osalta; sekä sukupuoli ja maantieteellinen alkuperä.

113. Oikeusasiamies totesi, että komissio viittasi lausunnossaan tapauskohtaiseen analyysiin, joka sen on tehtävä päättäessään asiantuntijaryhmien jäseniltä vaadittavasta asiantuntemuksesta. Ottaen huomioon, että asiantuntijaryhmät toimivat kaikilla EU:n politiikan aloilla ja että näin ollen tavoiteltu asiantuntemus on laajaa ja edellyttää, että komissiolla on riittävästi harkintavaltaa, oikeusasiamies piti komission kantaa kohtuullisena. Hän ei etenkään voinut yhtyä kantelijan näkemykseen, jonka mukaan komission kanta on ristiriidassa edellä tarkasteltujen sovellettavien sääntöjen kanssa, joissa päinvastoin ilmeisesti tunnustetaan komission harkintavalta ja asetetaan samalla tiettyjä rajoituksia tälle harkintavallalle. Näin ollen esimerkiksi vuoden 2010 puitteiden 9 säännön 1 kohdassa edellytetään, että komissio käyttää valintamenettelyä, jolla taataan korkeatasoinen asiantuntemus ja mahdollisuuksien mukaan maantieteellinen ja sukupuolten tasapuolinen edustus, kun on kyse yksityishenkilöinä nimitetyistä asiantuntijoista, ottaen huomioon asiantuntijaryhmän erityistehtävät ja tarvittavan asiantuntemuksen tyypin. Ensi näkemältä vaikuttaisi vaikealta määritellä kaikkiin asiantuntijaryhmiin sovellettavia yleisiä lisäperusteita. Toisaalta siltä osin kuin kantelija viittasi edustavuutta koskevaan kriteeriin, tätä näkökohtaa tarkasteltaisiin sen viidennen väitteen otsikon alla.

114. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissio oli ottanut käyttöön asiantuntijaryhmien jäsenten valintaa koskevat yleiset kriteerit. Lisäksi hän piti vakuuttavana komission kantaa, jonka mukaan tiukempien yleisten sääntöjen antaminen ei olisi hyödyllistä. Samalla hän pani merkille komission sitoumuksen lisätä entisestään valintamenettelyjen avoimuutta sisällyttämällä asiaankuuluvat tiedot rekisteriin ja antoi sille tunnustusta. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että tämän väitteen lisätutkimuksille ei ole perusteita.

E. Väite tasapainoisen koostumuksen varmistamatta jättämisestä ja siihen liittyvä väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

115. Kantelija väitti, että komissio ei varmistanut asiantuntijaryhmien tasapainoista kokoonpanoa. Väitteen tueksi valituksen tekijä väitti, että useimmissa sen nimeämissä asiantuntijaryhmissä teollisuuden edustajat muodostavat enemmistön, kun taas kaikki muut sidosryhmät, kuten kuluttajaryhmät, tutkijat ja kansalaisyhteiskunta, ovat aliedustettuina. Kantelija väitti, että komission olisi puututtava asiantuntijaryhmien epätasapainoiseen kokoonpanoon.

116. Lausunnossaan komissio huomautti, että toisin kuin kantelija totesi, se kunnioittaa asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien suuntaviivojen kirjainta ja henkeä, joissa huippuosaaminen, asiantuntijoiden riippumaton toiminta ja moniarvoisuus mainitaan neuvojen laadun määräävinä tekijöinä. Komissio totesi, että valitessaan asiantuntijaryhmien jäseniä se pyrkii aina löytämään tasapainon edellä mainittujen kolmen kriteerin välillä. Komissio totesi myös, että kuten kantelija totesi aiemmassa kirjeenvaihdossaan komission kanssa, se oli toistuvasti toimittanut kantelijalle "merkityksellisiä ja yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten tämä oli tosiasiallisesti varmistettu useiden asiantuntijaryhmien osalta".

117. Komissio viittasi lausuntonsa liitteeseen saadakseen yksityiskohtaista ja ajantasaista tietoa useiden asiantuntijaryhmien kokoonpanon perusteista. Komission mukaan toimitetut tiedot osoittivat, että kantelijan väite oli suurelta osin perusteeton tai virheellinen. Samalla komissio huomautti, että tehokkuussyistä se ei pysty tekemään kallista ja pitkää työtä yksityiskohtaisten tietojen toimittamiseksi kustakin kantelijan kantelussa mainitusta 111 asiantuntijaryhmästä.

118. Lisäksi komissio totesi, että vuoden 2010 kehyksessä edellytetään, että sen asianomaiset yksiköt pyrkivät varmistamaan asiantuntemuksen ja kiinnostuksen kohteiden tasapainoisen edustuksen ottaen samalla huomioon tehtävän työn ja tarvittavan erityisasiantuntemuksen. Komissio korosti olevansa täysin sitoutunut näiden säännösten täytäntöönpanoon ja ilmaisi myös valmiutensa" pohtia tarvittaessa tapoja parantaa nykyisten asiantuntijaryhmien kokoonpanon tasapainoa ". Esimerkkinä sitoutumisestaan komissio viittasi tiedonantoon "Sisämarkkinasäädös", jossa säädetään kansalaisyhteiskunnan kuulemisen ja vuoropuhelun lisäämisestä. Erityisesti asiantuntijaryhmiä laajennettaisiin, jos se on toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista, yritysmaailman edustajia laajemmalle muun muassa kuluttajien, kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen näkemysten huomioon ottamiseksi.

119. Komissio muistutti myös, että kantelijalle osoitetussa kirjeessä komission jäsen Barnier myönsi täysin, että olisi vielä saavutettava oikeudenmukainen tasapaino muiden kuin teollisuuden sidosryhmien edustuksessa kuulemisprosesseissa. Komissio huomautti, että se on sitoutunut "pyrkimään siihen, että kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat asianmukaisesti edustettuina sen sisämarkkinoiden alan asiantuntijaryhmissä" sekä nykyisten että vasta perustettujen ryhmien osalta. Komissio korosti kuitenkin, että tietynasteinen joustavuus on tarpeen, kun otetaan huomioon tiettyjen ryhmien "tekninen" luonne, sillä niiden kohdalla ei ehkä ole optimaalista saada enemmistöä kansalaisyhteiskunnan edustajista. Komissio viittasi esimerkiksi tukkupalvelujen ja maksujen alalla toimiviin asiantuntijaryhmiin.

120. Komissio totesi lisäksi, että myös tietoyhteiskunnan alalla pyrittiin varmistamaan asiaankuuluvien sidosryhmien tasapuolisempi edustus sekä maantieteellinen ja sukupuolten tasapuolinen edustus kaikissa ryhmissä. Tämän alan asiantuntijaryhmien jäsenet valittaisiin julkisten ehdotuspyyntöjen perusteella.

121. Kantelija katsoi huomautuksissaan, että komissio ei väittänyt pyrkivänsä varmistamaan asiantuntijaryhmien tasapainoista kokoonpanoa vaan ainoastaan pyrkivänsä löytämään tasapainon huippuosaamisen, riippumattomuuden ja moniarvoisuuden välillä. Kantelijan mukaan oli epäselvää, mitä komissio tarkoitti "erinomaisuudella". Kantelija huomautti myös, että viittaus "erinomaisuuteen" voisi käytännössä tehdä minkä tahansa kokoonpanon puolustettavaksi. Sitä vastoin kantelija totesi itse antaneensa selkeän määritelmän siitä, mitä se tarkoitti "tasapainolla" ja "moniarvoisuudella", eli että "enintään puolet valtiosta riippumattomista toimijoista saisi olla yhdentyyppisistä intresseistä (erityisesti suuryrityksistä)". Tämän periaatteen, jota olisi sovellettava jokaiseen asiantuntijaryhmään ja joka on Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 6 artiklan mukainen, taustalla on se, että erityisten taloudellisten etujen ja "yleisen tai yleisen edun"välillä olisi oltava tasapaino. Kantelijan mukaan "asiantuntijoita, joilla on erilaiset taustat ja jotka edustavat yleisen edun eri näkökohtia (ympäristö, kuluttajat, sosiaaliset näkökohdat jne.) sekä laajaa väestöryhmää (työvoima, pk-yritykset, ammattilaiset) ja riippumattomia tutkijoita, olisi aina oltava kollektiivisesti enemmän kuin suuryritysten edustajia". Muussa tapauksessa kyse olisi syrjinnästä, joka suosisi liiketaloudellisia etuja erityisenä eturyhmänä.

122. Edellä esitetyn perusteella "huippuosaamisen" ja "moniarvoisuuden" välisen tasapainon löytäminen ei voi oikeuttaa sitä, että asiantuntijaryhmää hallitsevat yritysten edut. Se, että yrityssektorilla työskentelevää asiantuntijaa voidaan pitää erinomaisena, ei voi vaikuttaa päätelmään, jonka mukaan kyseisen asiantuntijan lausuntoa ei voida erottaa kyseisen alan taloudellisista eduista. Yrityssektorin asiantuntijoiden mukaan ottaminen edellytti näin ollen vastapainoa niiden sisällyttämiselle muuntyyppisiin etuihin liittyviin asiantuntijoihin. Se, että kaikilla yrityssektorin asiantuntijoilla ei olisi samaa etua, ei takaa sitä, että yleinen etu, jota ei pidä rinnastaa erilaisten kaupallisten etujen summaan, otettaisiin asianmukaisesti huomioon. Kantelijan mielestä se, että asiantuntijat tarkastelevat ongelmaa pääasiassa kaupallisesta näkökulmasta, voisi vakavasti vääristää komission käsitystä tietystä asiasta.

123. Kommentoidessaan komission toimittamia tietoja eri asiantuntijaryhmien kokoonpanosta kantelija katsoi ilmeisesti menneisyydestä puhuen, että komission lausunto, jonka mukaan se oli toimittanut sille merkityksellisiä ja yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten tasapaino varmistetaan, on perusteeton. Se huomautti, että komissio ei ollut koskaan aiemmin yrittänyt selittää, miten tällainen tasapaino saavutettaisiin. Lausunnossa todetaan kuitenkin, että "näemme- joissakin tapauksissa - sen ensimmäiset pyrkimykset tehdä niin, mutta nämä selitykset ovat riittämättömiä". Yleisesti ottaen kantelija totesi, että joidenkin ryhmien kokoonpanon perusteista toimitetut tiedot olivat hyvin yleisiä ja abstrakteja. Lisäksi se korosti, että komissio on useissa tapauksissa omaksunut "ongelmallisia lähestymistapoja" osoittaen selkeää puolueellisuutta yritysten etujen suhteen.

124. Kantelija esitti yksityiskohtaisia huomautuksia erityisistä asiantuntijaryhmistä, joihin komissio viittasi lausuntonsa liitteessä. Tiedot valituksen tekijän havaitsemista ongelmista, jotka ovat merkityksellisiä väitteen ja tämän tarkastelun kohteena olevan väitteen arvioinnin kannalta, voidaan tiivistää seuraavasti:

-CARS 21 -konsernin osalta komissio katsoi, että se oli aiempaa tasapainoisempi ja että valmistajien ja toimittajien välinen tasapaino oli nyt parempi. Kantelija katsoi näin ollen komission lähestymistavan olevan se, että kyseisen ryhmän kokoonpanossa ei olisi ongelmia niin kauan kuin eri teollisuudenalojen välillä on tasapaino. Kantelija piti tätä lähestymistapaa virheellisenä.

Kemianteollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän osalta komissio totesi, että se oli toistuvasti kannustanut valtiosta riippumattomia järjestöjä lisäämään osallistumistaan, mutta se oli onnistunut siinä vain vähän. Valituksen tekijä katsoi, että näissä olosuhteissa komission olisi pitänyt vähentää alan toimijoiden määrää tasapainoisen kokoonpanon aikaansaamiseksi.

-Bioteknologian kilpailukykyä käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän osalta kantelija huomautti, että bioteknologian kilpailukyvyn tutkiminen ottamatta huomioon eettisiä, yhteiskunnallisia ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia on erittäin riskialtista.

-Kantelija huomautti, että kilpailukyvyn ja innovoinnin strategisen neuvoa-antavan lautakunnan olisi koostuttava teollisuuden ja elinkeinoelämän järjestöjen edustajista, kun taas jäsenet on nimitettävä yksityishenkilöinä ja neuvottava komissiota ulkopuolisesta vaikutuksesta riippumatta. Kantelijan mukaan oli järjetöntä vaatia jäseniä edustamaan elinkeinoelämän järjestöjä ja samalla olemaan riippumattomia.

-Kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän (hajautetun) korkean tason ryhmän osalta kantelija katsoi, että komissio ei edes yrittänyt selittää, miten ryhmää voitaisiin pitää "tasapainoisena". Joka tapauksessa, kun otetaan huomioon, että tähän ryhmään kuului 13 toimialan jäsentä ja vain neljä "valtiosta riippumatonta osallistujaa", oli mahdotonta väittää, että tämä ryhmä olisi tasapainoinen.

-Kantelija huomautti AGRI-pääosaston (maatalous) hallinnoimia asiantuntijaryhmiä koskevissa huomautuksissaan, että päätöksessä 2004/391 [25] edellytetään, että komissio "pyytää sosioekonomisilta aloilta ja kuluttajilta" näkemyksiä tietyistä kysymyksistä. Huomiota ei kuitenkaan kiinnitetty sen varmistamiseen, että eri sidosryhmien näkemyksiä etsittäisiin tasapainoisesti. Tässä yhteydessä kantelija totesi, että päätöksessä 2004/391 työntekijät, kuluttajat ja ympäristönsuojelijat luokitellaan yhteen ryhmään, kun taas viljelijät ja yritykset luokitellaan kolmeen ryhmään. Yksi erityinen organisaatio edusti 48:aa prosenttia kaikista AGRI-pääosaston hallinnoimien neuvoa-antavien ryhmien paikoista.

-MARKT-pääosaston hallinnoimien asiantuntijaryhmien osalta kantelija piti yllättävänä, että komissio viittasi teollisuuden etujen väitettyyn yliedustukseen, vaikka esimerkiksi komission jäsen Barnier oli tunnustanut tarpeen tasapainottaa asiantuntijaryhmiä. Lisäksi komissio tukeutui kyseessä olevien kysymysten tekniseen luonteeseen selittääkseen sen, että muiden kuin teollisuuden toimijoiden ja kuluttajien määrä näissä asiantuntijaryhmissä on vähäisempi. Kantelijan mukaan tämä oli virheellinen lähestymistapa, joka oli ristiriidassa sen kanssa, että komissio tunnusti asiantuntijaryhmien tasapainottamisen tarpeen. Kantelija kommentoi yksityiskohtaisesti useiden asiantuntijaryhmien kokoonpanoa osoittaakseen, että ne ovat epätasapainossa suuryritysten eduksi, ja totesi, että komissio ei kommentoinut kahden ryhmän kokoonpanoa.

-Varainhoidon sääntelyä käsittelevien asiantuntijaryhmien osalta kantelija totesi, että ne olivat edelleen erittäin epätasapainoisia, vaikka komissio tunnusti riittävän ja tasapainoisen edustuksen tarpeen. Kantelija huomautti, että 11 ryhmässä 20:stä rahoitusalan sääntelyä käsittelevästä ryhmästä on valtiosta riippumattomia jäseniä, joista seitsemää hallitsevat yritysten edustajat. Kantelija myönsi, että yritysneuvojien osuus sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastossa tällä alalla oli laskenut 84 prosentista (vuonna 2009) 73 prosenttiin. Tällä vauhdilla tapahtuvalla muutoksella ei kuitenkaan voi olla vaikutusta yksipuoliseen politiikkaan. Kantelija huomautti myös, että sisämarkkinoiden pääosaston virkamiesten mukaan heidän lähestymistapansa tasapainottamiseen oli korvata ryhmän jättäneet jäsenet eri eturyhmiin kuuluvilla henkilöillä, mikä tosin johti liian hitaaseen edistymiseen. Kantelija korosti nopeamman edistymisen tarvetta ja väitti, että komission harkitsema yksinkertainen menetelmä olisi yritysvaltaisten konsernien purkaminen.

-Kantelija totesi, että myös muiden kuin taloudellisten asiantuntijaryhmien osalta monet ryhmät olivat ongelmallisia. Se huomautti, että joidenkin näiden ryhmien jäsenyyttä ei paljastettu.

-Tutkimuksen pääosaston hallinnoimiin asiantuntijaryhmiin siirryttäessä kantelija totesi, että komission mukaan jotkin ryhmät, joita kantelija piti suuryritysten hallitsemina, seuraavat käynnissä olevia avustussopimusten kattamia hankkeita, minkä vuoksi niiden pöytäkirjoja ja tarkkoja menettelyjä ei pitäisi julkaista julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla. Kantelija katsoi, että komission olisi edelleen voitava antaa lisätietoja vaarantamatta käynnissä olevia hankkeita. Kantelija totesi myös, että seurantaa ei pitäisi jättää yritysasiantuntijoiden tehtäväksi, koska on olemassa eturistiriitojen riski.

-Kantelija arvosteli komission lähestymistapaa ”hiili- ja teräsalan teknisten ryhmien” kokoonpanon osalta, koska se ei tunnustanut, että myös yrityssektorin asiantuntijat ovat edunvalvojia. Nämä asiantuntijat olisi näin ollen suljettava teknisten ryhmien ulkopuolelle tai heillä olisi ainakin oltava vain vähemmistö jäsenistä, jolloin seurantatehtävät jätettäisiin toimijoille, joilla ei ole suoraa intressiä tutkimusrahoitukseen.

-Kantelija huomautti myös, että komissio oli eri mieltä kantelijan mainitsemista luvuista, jotka liittyivät seitsemännen puiteohjelman liikennealan neuvoa-antavaan ryhmään. Vaikka kantelija ei sulkenut pois sitä, että se teki virheen, sen ja komission väliset erot osoittivat, että rekisterin luotettavuudessa oli ongelmia. Yritysten edustajia ei pitäisi hyväksyä asiantuntijoiksi yksityishenkilöinä.

-DF INFSO:n hallinnoimien ja komission kommentoimien kolmen ryhmän osalta kantelija kiisti komission oletuksen, jonka mukaan yritysten palveluksessa olevat henkilöt eivät toimi pelkkinä edunvalvojina ryhmän jäseninä. Kantelija väitti, että ainakin he toimivat myös edunvalvojina. Kantelija lisäsi, että se, että komissio katsoi tiettyjen tutkimuslaboratorioiden kuuluvan ”tiedeyhteisöön”, jätti huomiotta sen, että monet laboratoriot kuuluvat yhtiöihin tai ovat itse yrityksiä, joilla on omat etunsa.

-Älykkäitä valmistusjärjestelmiä käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän (Intelligent Manufacturing Systems Industrial Advisory Group) osalta komissio totesi nimenomaisesti, että kyseisessä ryhmässä oli edustettuna ainoastaan yrityksiä. Kantelijan mukaan ei ole olemassa muita neuvoa-antavia rakenteita, jotka antaisivat muille osapuolille sananvaltaa. eSafety-ryhmän osalta kantelija korosti, että komissio ei kiistänyt kantelijan näkemystä, jonka mukaan sitä hallitsee yritysteollisuus, mutta selitti, että kyseisen ryhmän ohjausryhmä päättää nimityksistä. Kantelijan mukaan komission olisi valvottava ryhmien kokoonpanoa eikä delegoitava tätä valtaa kolmansille osapuolille.

-Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston hallinnoimien asiantuntijaryhmien osalta kantelija huomautti, että komission mielestä kyseinen pääosasto totesi, että ”valittaessa …-ryhmien jäseniä teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välinen tasapaino on keskeinen tasapaino”. Kantelijan mukaan koko komission olisi noudatettava tätä periaatetta.

-Kantelija huomautti terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston hallinnoimista erityisryhmistä, että elintarvikeketjua sekä eläinten ja kasvien terveyttä käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän osalta komissio käynnisti vuonna 2010 julkisen ehdotuspyynnön” tyhjien lähtö- ja saapumisaikojen täyttämiseksi erityisesti edustusta vailla olevilla aloilla”. Vaikka prosessia ei ollut vielä saatu päätökseen vuoden 2011 alussa, kantelija korosti, että tämä oli oikea lähestymistapa ryhmän epätasapainoiseen kokoonpanoon puuttumiseksi. Samaan aikaan kantelija arvosteli sitä, että kyseessä oleva konserni oli edelleen epätasapainoinen.

-Kantelijan mukaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä ryhmä ei ollut enää saatavilla rekisterissä, mutta se oli epätasapainossa, koska ”alansa suuret yritykset yhdessä” ovat hallitsevassa asemassa. Euroopan alkoholi- ja terveysfoorumin kokoonpanosta suurin osa on suuryrityksiä. Kliinistä tutkimusta ja arviointia käsittelevä työryhmä kattaa ainoastaan hallitukset ja yritysryhmät, mutta siihen olisi kuuluttava myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

-MOVE-pääosaston hallinnoimien asiantuntijaryhmien osalta kantelija pani tyytyväisenä merkille, että yritysjohtoinen Télépéages-konserni oli lakkautettu. Sisävesiliikenteen asiantuntijaryhmä vaikutti olevan nyt tasapainossa. Intermodaalisuutta ja logistiikkaa käsittelevät asiantuntijaryhmät olivat kuitenkin edelleen epätasapainossa, ja liike-elämän järjestöt edustivat suurinta osaa valtiosta riippumattomista toimijoista.

-Verotuksen ja tulliliiton pääosaston hallinnoimien ryhmien osalta kantelija piti kaupan yhteysryhmää esimerkkinä väärästä lähestymistavasta, koska ”kaikki kansainväliset järjestöt, jotka pyytävät jäsenyyttä ja todistavat osallistuvansa tullialan toimintaan, hyväksytään”. Tämän vuoksi komission oli käytännössä mahdotonta välttää teollisuuden edustuksen yliedustusta. Ryhmän alaryhmä ei ollut saatavilla rekisterissä.

-Valmisteveron yhteysryhmän osalta kantelija oli eri mieltä komission näkemyksestä, jonka mukaan olisi vaikea nähdä, mitkä muut sidosryhmät kuin toimialajärjestöt olisivat kiinnostuneita osallistumaan tällaiseen ryhmään. Tässä yhteydessä kantelija katsoi, että kyseisen ryhmän olisi oltava kuluttajien edun mukainen, koska valmistevero voi vaikuttaa tuotteiden lopulliseen hintaan. ”Verotusta ja säästöjä käsittelevässä asiantuntijaryhmässä” on vain finanssialan jäseniä, kun taas myös kuluttaja- ja muiden ryhmien olisi oltava edustettuina. Yhteinen siirtohinnoittelufoorumi oli toinen pöyristyttävä tapaus, jossa toimialalla oli määräävä asema arkaluonteisessa asiassa.

-Kantelija toi jälleen esiin tiettyjen ympäristöasioiden pääosaston hallinnoimien ryhmien kokoonpanolle ominaisen epätasapainon. Komissio katsoi teollisuuden päästöjä koskevan lainsäädännön mukaista parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käsittelevän tietojenvaihtofoorumin osalta, että se, että IPCC-direktiivissä [26] viitataan ainoastaan teollisuuden osallistumiseen, on tyypillinen esimerkki virheellisestä lähestymistavasta.

-Energian pääosaston (energia) hallinnoimien ryhmien osalta kantelija vastusti komission näkemystä, jonka mukaan Euratomin hankintakeskuksen perussäännön [27] 11 artiklan mukaan jäsenvaltiot valitsevat ”Comité Consultatif de l'Agence d'Approvisionnement de l'Euratomin” jäsenet julkisten organisaatioiden, teollisuuden ja käyttäjien keskuudesta. Valituksen tekijä huomautti, että 11 artiklassa ei säädetä, että lisäjäsenten olisi tultava teollisuudesta. Yritysten edustajia ei missään tapauksessa ole merkitty rekisteriin valtion edustajina, mitä komission olisi selvennettävä. Tässä yhteydessä kantelija esitti myös, että äskettäin perustettua energia-alan etenemissuunnitelmaa 2050 käsittelevää tilapäistä neuvoa-antavaa ryhmää ei ole sisällytetty rekisteriin.

Talouden ja rahoituksen pääosaston osalta kantelija huomautti, että yrityssektori on yliedustettuna eurokäteisen käyttäjäryhmässä. Komissio ei ole kiistänyt tätä, vaan se on ainoastaan korostanut, että kyseinen ryhmä ei osallistu lainsäädännön valmisteluun vaan tietojen ja näkemysten vaihtoon. Kantelijan mukaan komission ei pitäisi syrjiä tiettyjä ryhmiä, kun se antaa tietoja ja/tai vaihtaa näkemyksiä.

-Kantelija viittasi aluepolitiikan pääosaston hallinnoimaan Information des partenaires sociaux sur les activités des Fonds structurels-ryhmään ja totesi, että komissio viittasi teollisuuden ilmeiseen yliedustukseen, joka johtuu siitä, että eri työnantajajärjestöjen erityispiirteet ovat vähemmän keskittyneitä kuin työntekijäjärjestöjen. Kantelijan mukaan ratkaisu tähän kysymykseen oli yksinkertainen, eli komission olisi kutsuttava enemmän ammattiliittojen edustajia mukaan.

-Lopuksi kantelija huomautti ESTAT-pääosaston osalta ”FEBI-FEBS-BUSINESSEUROPE-EUROCHAMBRES-INS-EUROSTATin” epätasapainoisesta kokoonpanosta. Komissio huomautti, että tämä ryhmä on avoin kaikille liitoille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan sen tiedotuskokouksiin ja joilla on edustajia kaikilta talouden aloilta. Kantelijan mukaan tämä oli selvästi syrjivää, koska ammattiliitot ja kuluttajat ovat myös ”talouden toimijoita”, ja ne olisi kutsuttava mukaan.

125. Kantelija totesi, että edellä mainitut tapaukset ”sekä lukuisat ryhmät, joihin komissio ei ole vastannut” osoittavat, että komissio ei ole tehokkaasti varmistanut monien asiantuntijaryhmiensä tasapainoista kokoonpanoa. Ongelmat komission lähestymistavassa ilmenivät myös järkevää sääntelyä koskevasta komission tiedonannosta, joka perustuu ajatukseen siitä, että kansalaisille ja yrityksille annetaan yhtä suuri merkitys EU:n toimielinten keskustelukumppaneina. Kantelijan mukaan useiden asiantuntijaryhmien epätasapainoinen kokoonpano rikkoo kuulemista koskevia komission vähimmäisvaatimuksia koskevaa tiedonantoa, asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevia suuntaviivoja, eurooppalaista hallintotapaa koskevaa valkoista kirjaa, eurooppalaista hyvän hallintotavan säännöstöä ja SEU-sopimuksen 9 artiklaa.

126. Erityisesti väitteensä osalta kantelija katsoi, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston käytäntö vaikutti parhaalta, kun yritysvaltaisten asiantuntijaryhmien osuus oli suhteellisen pieni. Näin ollen kantelija totesi, että komission olisi kokonaisuudessaan hyväksyttävä terveys-ja kuluttaja-asioiden pääosaston muotoilema periaate, jonka mukaan ”valittaessa …-ryhmien jäseniä teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välinen tasapaino on keskeinen”.

127. Kantelija huomautti, että sisämarkkinoiden pääosaston hallinnoima sisämarkkinoiden epävirallista vuoropuhelua käsittelevä ryhmä on hyvä esimerkki tasapainoisesta ryhmästä. Toisaalta sellaisten ryhmien jäsenyyttä, joissa yli puolet valtiosta riippumattomista jäsenistä on peräisin yhdentyyppisistä eduista ja erityisesti suuryrityksistä, olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan luoda tasapaino erityisten taloudellisten etujen ja yleisen edun välillä. Komission olisi lakkautettava asiantuntijaryhmät, joita hallitsevat omat intressit, tai vaihtoehtoisesti lisättävä kansalaisyhteiskunnan osallistumista tai vähennettävä yritysten osallistumista. Yksittäisen intressin, jolla olisi ehdoton enemmistö tietyssä ryhmässä, puuttumisen olisi oltava olennainen edellytys sille, että pääosastot perustavat tai ylläpitävät asiantuntijaryhmiä.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

Alustavat huomautukset

128. Huomautuksissaan kantelija totesi, että komissio oli esittänyt huomautuksia vain tiettyjen sen kantelussa mainittujen asiantuntijaryhmien kokoonpanosta. Kantelija viittasi erityisesti yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston hallinnoimiin asiantuntijaryhmiin ja tulkitsi sen, että komissio ei esittänyt huomautuksia kaikista ryhmistä, viittaavan siihen, että niiden kokoonpanoa ei voida perustella. Oikeusasiamies muistutti, että komissio totesi lausunnossaan, että tehokkuussyistä se ei voinut antaa yksityiskohtaisia tietoja kustakin kantelijan kantelussa mainitusta 111 asiantuntijaryhmästä. Vaikka komission kanta asiaan liittyvien tietojen toimittamiseen tarvittaviin hallinnollisiin toimiin saattoi olla epävarma, oikeusasiamies katsoi, että komission selitykset huomioon ottaen kantelijan päätelmä ei ollut vakuuttava.

129. Ottaessaan kantaa asiantuntijaryhmien kokoonpanoon kantelija toisti huomautuksissaan myös joitakin muiden väitteidensä kattamia kysymyksiä. Näin ollen valituksen tekijä kyseenalaisti rekisterin kattavuuden ja luotettavuuden tiettyjen asiantuntijaryhmien osalta ja toisti näkemyksensä, jonka mukaan toimialaan liittyviä asiantuntijoita ei pitäisi nimittää jäseniksi yksityishenkilöinä. Koska oikeusasiamies käsitteli näitä kysymyksiä kantelijan muiden väitteiden otsikon alla, niitä ei ollut tarpeen käsitellä uudelleen kantelijan tätä väitettä arvioitaessa.

130. Huomautuksissaan kantelija väitti myös, että komission olisi selitettävä, onko se tutkinut eturistiriitojen riskiä energia-alan etenemissuunnitelman 2050 tilapäisen neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtajan osalta. Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että ennen kanteluja asianomaiseen toimielimeen on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä. Ei vaikuttanut siltä, että kantelija olisi jo ottanut yhteyttä komissioon tältä osin, joten oikeusasiamies ei voinut käsitellä tätä näkökohtaa. Joka tapauksessa hän totesi, että kun otetaan huomioon hänen tämän tutkimuksensa painopiste, ei vaikuta hyödylliseltä sisällyttää tätä kysymystä tutkimukseen. Hän selitti kuitenkin, että kantelija voi edelleen vapaasti tehdä uuden kantelun sen jälkeen, kun hän on ottanut komissioon yhteyttä asianmukaisilla hallinnollisilla menettelyillä.

131. Kantelijan kantelu koskee suurta määrää asiantuntijaryhmiä, myös tiettyjä ryhmiä, joiden kokoonpano on määritelty unionin lainsäädännössä. Kantelija arvosteli esimerkiksi sitä, että IPCC-direktiivissä [28] säädetään vain teollisuuden osallistumisesta asiantuntijaryhmiin tietyillä aloilla. Oikeusasiamies muistutti, että hänen tehtävänään on tutkia unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia (SEUT:n 228 artikla). Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta tarkastella unionin poliittisten toimielinten antaman lainsäädännön ansioita. Oikeusasiamiehen arvioon ei näin ollen voitu sisällyttää asiantuntijaryhmien kokoonpanoa, kuten unionin lainsäädännössä säädetään.

Arviointi

132. Oikeusasiamies totesi aluksi, että periaatteessa osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että komission on pyrittävä asiantuntijaryhmien tasapainoiseen kokoonpanoon. Oikeusasiamies perusteli lisäksi, että ajatus siitä, että toimielinten olisi saatava moniarvoista palautetta, on juurtunut vahvasti SEU-sopimukseen sekä komission tiedonantoihin, jotka sisältävät sääntöjä kansalaisten kuulemisesta, ja eurooppalaista hallintotapaa koskevaan valkoiseen kirjaan, jossa EU:n politiikan laatu kytketään laajan osallistumisen varmistamiseen koko toimintapoliittisessa ketjussa. Asianosaiset ovat eri mieltä komission velvollisuuden laajuudesta ja täsmällisestä sisällöstä.

133. Oikeusasiamiehellä oli jo ollut tilaisuus todeta, että EU:n kansalaisten EU:n toimielinten, elinten ja laitosten työhön osallistumisen laajentaminen ja tehostaminen lisää EU:n demokraattista luonnetta. Tasa-arvon ja avoimuuden periaatteisiin perustuva osallistava demokratia lisää kansalaisten luottamusta EU:hun ja EU:n hallintoon. Luottamuksen lisääminen EU:ta ja EU:n hallintoa kohtaan on keskeinen tekijä EU:n ja sen hallinnon tehokkuuden lisäämisessä [29].

134. SEU-sopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa määrätään, että toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti näkemyksiään kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisin keinoin. Toimielimillä on lisäksi velvollisuus käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (SEU:n 11 artiklan 2 kohta). Komissio kuulee laajasti asianomaisia osapuolia varmistaakseen, että unionin toimet ovat johdonmukaisia ja avoimia (SEU-sopimuksen 11 artiklan 3 kohta). SEU 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään näin ollen, että toimielimet määrittävät, millä asianmukaisilla keinoilla kansalaisille ja etujärjestöille on annettava mahdollisuus esittää ja vaihtaa julkisesti näkemyksiään. Samaa näkökohtaa oli sovellettava SEU 11 artiklan 2 ja 2 kohtaan.

135. Oikeusasiamies väitti tämän jälkeen, että osallistuvan demokratian täsmällinen toteuttamistapa eli asianmukaiset keinot sen toteuttamiseksi kaikissa olosuhteissa riippuvat kyseessä olevan unionin toiminnan erityisluonteesta. Siihen kuuluu myös sen määrittäminen, milloin ja miten osallistuminen on asianmukaista tietyssä prosessissa [30]. Unionin toimielimillä on väistämättä harkintavaltaa, kun ne päättävät osallistuvan demokratian täsmällisestä tehokkuudesta. Tämä koskee erityisesti teknisesti monimutkaisia aloja. Niiden olisi kuitenkin aina varmistettava, että ne voivat objektiivisesti perustella, miten ne ovat käyttäneet tätä harkintavaltaansa [31].

136. Mitä tulee erityisesti asiantuntemuksen keräämiseen, joka olisi ymmärrettävä yhdeksi keinoksi toteuttaa SEU-sopimuksen 11 artiklassa vahvistettu osallistavan demokratian periaate, asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevissa suuntaviivoissa todetaan, että tapa, jolla asiantuntijat osallistuvat ", olisi määritettävä poliittisen kysymyksen kiireellisyyden, monimutkaisuuden ja arkaluonteisuuden perusteella" (suuntaviiva 3). Esimerkkinä voidaan mainita asiantuntijaryhmien ohella suuntaviivassa 3 olevat luettelot, joihin osallistuu asiantuntijoita yrityksen sisällä sekä konsultoinnin ja konferenssien avulla. Lisäksi on huomattava, että vuoden 2010 puitteiden mukaan komissio voi luottaa muihin välineisiin ja prosesseihin kuin asiantuntijaryhmiin, kuten tutkimuksiin, virastoihin, vihreisiin kirjoihin ja kuulemisiin, varmistaakseen, että sillä on kaikki näkemykset ja asiantuntemus tietystä asiasta.

137. Tästä seuraa, että vaikka asiantuntijaryhmiin turvautuminen on epäilemättä erittäin tärkeää, se on vain yksi SEU 11 artiklassa tarkoitetun kansalaisten ja unionin toimielinten välisen vuoropuhelun osa-alue. Oikeusasiamiehellä ei näin ollen ollut mitään ongelmaa hyväksyä sitä, että "sidosryhmien osallistumisen ja edustuksen yleistä tasoa olisi arvioitava kaikkien komission tekemien aloitteiden perusteella. "[32] Oikeusasiamies katsoi, että sen arvioimista, onko SEU-sopimuksen 11 artiklassa tarkoitettu vuoropuhelu tasapainoista ja riittävän moniarvoista, ei voida rinnastaa pelkkään aritmeettiseen arviointiin. Näin ollen se, että tietyn alan asiantuntijaryhmässä ei ole erityisen edun mukaisia edustajia, voitaisiin kompensoida ottamalla nämä sidosryhmät mukaan muilla keinoin. Koska tarvittavan asiantuntemuksen ja sen hankkimiskeinojen valinta kuuluu komission harkintavaltaan, SEU 11 artiklan soveltamiseksi vaikuttaa periaatteessa riittävältä, että kansalaisille ja heitä edustaville järjestöille, joilla on tarvittava asiantuntemus, annetaan mahdollisuus tulla kuulluiksi sellaisin keinoin, että ne voivat esittää asianmukaisesti näkemyksensä. Tässä yhteydessä oikeusasiamies totesi, että asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevissa ohjeissa mainitaan moninaisuus yhtenä neuvonnan laatuun vaikuttavana tekijänä ja tunnustetaan, että näkemysten moninaisuus voi johtua eroista tieteellisessä lähestymistavassa, erityyppisessä asiantuntemuksessa, erilaisista institutionaalisista kytköksistä tai eriävistä mielipiteistä asian taustalla oleviin perusoletuksiin nähden.

138. On totta, että vuoden 2010 puitteiden 9 artiklan 2 kohdassa määrätään erityisistä lisävaatimuksista ryhmille, joihin nimetään yksittäisiä asiantuntijoita edustamaan tiettyä etua tai joissa organisaatioita nimitetään ryhmien jäseniksi. Tällaisissa tapauksissa komissio ”varmistaa mahdollisuuksien mukaan” asiaankuuluvien sidosryhmien tasapainoisen edustuksen”ottaen huomioon asiantuntijaryhmän erityistehtävät ja tarvittavan asiantuntemuksen”. Lisäksi komission tiedonannossa todetaan, että ”määrittäessään asiantuntijaryhmien kokoonpanon komissio ja sen yksiköt pyrkivät varmistamaan asiaankuuluvien asiantuntemuksen alojen ja intressialojen tasapainoisen edustuksen sekä sukupuolen ja maantieteellisen alkuperän tasapuolisen edustuksen ottaen samalla huomioon kunkin asiantuntijaryhmän erityistehtävät ja tarvittavan asiantuntemuksen tyypin”.

139. Oikeusasiamiehen mielestä oli huomionarvoista, että tasapainoisen edustuksen vaatimus liittyy läheisesti lisäehtoihin, jotka komission on otettava huomioon lukuun ottamatta sukupuoleen ja maantieteelliseen alkuperään liittyviä näkökohtia, ryhmän erityistehtävät, vaadittavan asiantuntemuksen tyyppi sekä asiaankuuluvat asiantuntemuksen ja kiinnostuksen kohteet. Jälleen kerran tämä viittasi vahvasti siihen, että sen arvioiminen, hyötyykö ryhmä tasapainoisesta edustuksesta, ei ole pelkästään aritmeettista toimintaa, kun otetaan huomioon, että asiantuntijaryhmät eivät ole yksiköitä, jotka päättävät toimintapoliittisesta asiasta äänestämällä. Sen sijaan niiden eri näkökohtien perusteella, jotka komission on otettava huomioon asiantuntijaryhmän muodostamisessa, voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti, johtaako ryhmän kokoonpano tasapainoiseen edustukseen. Tällaisessa analyysissä on myös otettava huomioon todelliset erot siinä, miten eri eturyhmät on organisoitu. Tässä yhteydessä oikeusasiamies pani merkille komission viittauksen "Informations des partenaires sociaux sur les activités des Fonds structurels"-ryhmän yhteydessä työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen eri keskittymisasteisiin. Komission näkemys, jonka mukaan näiden tosiasiallisten erojen vuoksi kummaltakin osapuolelta tulevien jäsenten määrä on erilainen, ei vaikuta ensi näkemältä kohtuuttomalta. Samoista syistä kantelijan näkemys, jonka mukaan yleistä etua edustavia edustajia olisi aina oltava enemmän kuin teollisuuden edustajia, ei ollut vakuuttava.

140. Oikeusasiamiehen oli kuitenkin vaikea hyväksyä kantelijan kantaa, jonka mukaan huippuosaamista koskevan kriteerin käyttäminen johtaisi väistämättä teollisuuden yliedustukseen. Ensinnäkin tämä väite perustuu olettamukseen, jonka mukaan huippuosaamista voidaan löytää vain kyseisellä alalla, lukuun ottamatta esimerkiksi tiedeyhteisöä, jota oikeusasiamies katsoi vaikeaksi hyväksyä. Toiseksi se jättää huomiotta sen, että asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaan huippuosaaminen on vain yksi kriteeri, joka on tasapainotettava moniarvoisuuden kanssa ottamatta automaattisesti huomioon viimeksi mainittua kriteeriä. Joka tapauksessa on niin, että vaikka vertailu kuuluu komission harkintavaltaan, komission on voitava objektiivisesti perustella päätöksensä asiantuntijoiden nimittämisestä (ks. edellä 135 kohta).

141. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissiolla on ensi näkemältä käytössä asianmukaiset säännöt, joilla varmistetaan eri etujen tasapainoinen edustus sen asiantuntijaryhmissä, ja oli tyytyväinen komission sitoumukseen noudattaa näitä sääntöjä.

142. Samalla oikeusasiamies totesi, että näiden sääntöjen tosiasiallisen täytäntöönpanon osalta kantelija viittasi useisiin esimerkkeihin asiantuntijaryhmistä, joissa vaikutti vaikealta väittää, että niiden kokoonpano vastaa mitään tasapainoisen edustuksen käsitettä. Näin näytti olevan esimerkiksi eurokäteisen käyttäjäryhmässä, joka on jatkuvassa toiminnassa oleva aktiivinen ryhmä. Rekisterin tietojen mukaan tähän ryhmään kuuluu 27 jäsentä, joista 24 on merkitty ryhmään "yritys". Intermodaalisuutta ja logistiikkaa käsittelevän ryhmän tasapainoisesta kokoonpanosta voisi olla epäilyksiä, sillä ilmeisesti suurin osa sen jäsenistä on peräisin liikennealalta. Toisaalta on ryhmiä, joiden kokoonpano näytti olevan täysin edellä esitettyjen komission sääntöjen mukainen. Esimerkiksi Autot 2020 -asiantuntijaryhmän 37 jäsenestä 21 on institutionaalisia jäseniä, jotka edustavat komissiota, alueiden komiteaa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa sekä jäsenvaltioita. Jäljelle jäävien 16 paikan osalta näytti siltä, että i) teollisuuden edustajia (kuten auto- ja moottoripyörävalmistajien yhdistyksiä) ja ii) ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen jäseniä oli täsmälleen yhtä paljon, ja kummallakin näistä kahdesta ryhmästä oli kahdeksan paikkaa.

143. Lausunnossaan komissio toi toistuvasti esiin tarpeen parantaa edelleen tasapainoa tietyillä aloilla. Lisäksi se totesi, että lisäaloilla on jo ryhdytty toimiin. Huomautuksissaan kantelija myönsi, että tiettyjen ryhmien osalta oli edistytty, mutta piti väitteensä voimassa ja viittasi tiettyihin tapauksiin, joissa asiantuntijaryhmät olivat epätasapainossa. Oikeusasiamies katsoi, että edellä tarkastellut esimerkit riittävät osoittamaan, että asiantuntijaryhmien kokoonpanoa koskevien komission sääntöjen täytäntöönpanossa oli edelleen ongelmia. Vaikka oikeusasiamies ymmärsi, että komissio on tietoinen asiantuntijaryhmien kokoonpanoon liittyvästä ongelmasta sekä siitä, että tiettyjen ryhmien kokoonpanossa on edistyttävä tasapainoisemman kokoonpanon varmistamiseksi, hän kuitenkin sisällytti tämän näkökohdan jäljempänä esitettyyn sovintoratkaisuehdotukseen.

F. Sopivaa ratkaisua koskeva ehdotus

144. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esitti komissiolle seuraavan sovintoratkaisuehdotuksen:

”Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot komissio voisi harkita

(1) Selvennetään i) tiedonannon "Kohti vahvistettua kuulemis- ja vuoropuhelukulttuuria - Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset" ja ii) tiedonannon "Asiantuntemuksen kerääminen ja käyttö komissiossa: Periaatteet ja suuntaviivat"

(2) Määritellään kriteerit ryhmittymissä edustettuina olevien eri yksiköiden (teollisuus, tiedeyhteisö jne.) luokittelemiseksi, jotta varmistetaan rekisterissä olevien asiaankuuluvien tietojen oikeellisuus ja asianmukaisuus.

(3) täydentää asiantuntijaryhmärekisteriään varmistamalla, että siihen kuuluvat kaikki asiantuntijat ja kaikki asiantuntijaryhmät ja että se on riittävän yksityiskohtainen kokouspöytäkirjojen ja/tai kokousraporttien osalta;

(4) rekisterin sisältämien tietojen käyttäjäystävällisyyden ja käytettävyyden tarkistaminen;

(5) Toteutetaan lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan asiaa koskevien tiedonantojen mukaisesti asiaankuuluvien asiantuntemuksen alojen ja kiinnostuksen kohteiden tasapainoinen edustus asiantuntijaryhmissä.”

G. Oikeusasiamiehen ehdotuksen ensimmäisen osan osalta (”soveltamisalan selventäminen”)

Oikeusasiamiehelle sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen esitetyt perustelut

145. Komissio toisti, että molemmat tiedonannot liittyvät ensisijaisesti päätöksentekosykliin, kuten niiden sisällöstä ilmenee. Komissio täsmensi, että asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevissa suuntaviivoissa todetaan, että ne”ovat merkityksellisiä asiantuntemuksen osallistumisen kannalta päätöksenteon kaikissa vaiheissa”. Vastaavasti kuulemista koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa tiedonannossa ’kuulemisella’ tarkoitetaan ”prosesseja, joiden avulla komissio haluaa saada ulkopuolisia asianomaisia osapuolia osallistumaan politiikan muotoiluun ennen komission päätöstä”.

146. Komissio lisäsi, että se voi soveltaa molempiin tiedonantoihin sisältyviä periaatteita ja suuntaviivoja myös sellaisten asiantuntijaryhmien osalta, jotka käsittelevät kysymyksiä, jotka eivät kuulu päätöksentekosykliin. Harkitessaan erilaisia kuulemisvaihtoehtoja tältä osin komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa komission kuulemistarpeiden tapauskohtaista arviointia ja asiaankuuluvien järjestelyjen suunnittelua suhteessa käsillä olevaan tehtävään ottaen huomioon esimerkiksi kyseinen ala ja kyseessä oleva kysymys. Komissio totesi lopuksi, että ”kyseisten säännösten henki” on merkityksellinen myös poliittisen päätöksenteon syklin ulkopuolella toimivien asiantuntijaryhmien kannalta huolimatta siitä, että siinä esitetyt suhteellisuusnäkökohdat pätevät muodollisesti vain poliittisen päätöksenteon sykliin.

147. Komission sovintoratkaisuehdotukseen antamasta vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija ei nimenomaisesti kommentoinut tätä kysymystä.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

148. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on antanut selvennyksiä edellä mainittujen tiedonantojen sovellettavuudesta. Näin ollen se selitti, että i) ne molemmat on suunnattu päätöksentekosykliin; ii) niiden henkeä voidaan kuitenkin soveltaa päätöksentekosyklin ulkopuolisiin asiantuntijaryhmiin; ja iii) siihen, missä määrin niitä sovelletaan poliittisen päätöksenteon syklin ulkopuolisiin ryhmiin, sovelletaan suhteellisuusperiaatetta. Näin ollen hän päättelee, että komissio on hyväksynyt sovintoratkaisuehdotuksen ensimmäisen osan.

H. Oikeusasiamiehen ehdotuksen toisen osan (”Eri yksiköiden luokitteluperusteiden määrittely”) osalta

Oikeusasiamiehelle sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen esitetyt perustelut

149. Komissio totesi, että sen asiantuntijaryhmiä koskevissa säännöissä vahvistetaan neljä erityyppistä ryhmän jäsentä: i) yksityishenkilöinä nimitetyt henkilöt, ii) yhteistä etua edustavat henkilöt, iii) järjestöt sanan laajassa merkityksessä ja iv) jäsenvaltioiden viranomaiset. Komissio totesi, että voidakseen antaa suurelle yleisölle lisäselvennyksiä jäsentyyppien välisistä eroista se muutti rekisterissä heinäkuussa 2013 olevaa selittävää tekstiä.

150. Keväällä 2012 komissio antoi yksiköilleen tehtäväksi tarkastella uudelleen ryhmiä, joihin kuuluu yksityishenkilöinä nimitettyjä jäseniä, sen varmistamiseksi, että sääntöjä noudatetaan kaikilta osin. Tarkastelun tuloksena kävi ilmi, että rekisteriin merkittiin joukko asiantuntijoita yksityishenkilöinä nimitetyiksi asiantuntijoiksi, vaikka todellisuudessa he olivat sidosryhmien tai jäsenvaltioiden edustajia. Asia korjattiin kesällä 2012.

151. Komissio viittasi myös vastauskirjelmänsä liitteeseen. Liitteen otsikko on ”Tilannekatsaus Euroopan parlamentin asettamiin edellytyksiin poistaa vuoden 2012 talousarviossa asiantuntijaryhmiä koskeva varaus (2 miljoonaa euroa)”, ja se on päivätty 6. syyskuuta 2012. Yksi parlamentin asettamista edellytyksistä varauksen poistamiselle oli kieltää edunvalvojien ja yritysjohtajien istuminen asiantuntijaryhmissä ”henkilökohtaisessa ominaisuudessa”. Liitteessä mainitaan komission tältä osin toteuttamien jatkotoimien joukossa, että komissio on aloittanut vastuullaan olevien asiantuntijaryhmien tarkastelun varmistaakseen, että eturistiriitoja koskevia sääntöjä noudatetaan. Lisäksi tarkastelussa kävi ilmi, että jotkin tai kaikki 31 ryhmän asiantuntijat ovat itse asiassa sidosryhmien ja joissakin tapauksissa jäsenvaltioiden edustajia, mutta eivät yksityishenkilöinä nimitettyjä asiantuntijoita. Liitteen mukaan tarvittavien muutosten tekeminen edellyttää asianomaisten ryhmien perustamista koskevien komission päätösten muuttamista.

152. Komissio totesi lisäksi, että sen yksiköt ovat kesästä 2012 lähtien toteuttaneet lisätoimenpiteitä muiden ongelmallisten tapausten osalta, myös vastauksena useiden sidosryhmien, kuten kantelijan, pyyntöihin. Tältä osin komissio viittasi kahteen muuhun liitteeseen, joista toisessa raportoitiin tilanteesta helmi- ja kesäkuussa 2013, ja toiseen liitteeseen, joka sisälsi yksittäisten komission yksiköiden vastaukset sidosryhmien erityisistä asiantuntijaryhmistä esittämiin huomautuksiin. Komissio lisäsi, että sidosryhmien pyynnöt välitettiin sille joko suoraan tai samanmielisten parlamentin jäsenten ryhmän kautta, jonka kanssa se käynnisti vuonna 2012 epävirallisen vuoropuhelun asiantuntijaryhmistä.

153. Komissio päätteli, että edellä esitetyn perusteella se ei pidä tarpeellisena määritellä erityisiä lisäperusteita ryhminä edustettuina olevien eri yksiköiden luokittelemiseksi. Jäsenet olisi pikemminkin luokiteltava tapauskohtaisesti voimassa olevia sääntöjä noudattaen ja ottaen huomioon komission yksiköiden hallussa olevat yksittäisiä jäseniä koskevat tiedot. Tätä lähestymistapaa olisi sovellettava myös luokitusorganisaatioihin (yritykset, kansalaisjärjestöt, yliopistot jne.). Komissio korosti olevansa sitoutunut varmistamaan, että tätä lähestymistapaa sovelletaan johdonmukaisesti kaikissa pääosastoissa ja että asiantuntijaryhmien jäsenten nimet näkyvät rekisterissä asianmukaisesti. Se totesi myös, että näin tehdessään se jatkaa yhteydenpitoa sidosryhmiin ja parlamenttiin.

154. Komissio liitti vastaukseensa myös liitteen ”Ryhmät, joiden jäsenyyttä on selkeytetty rekisterissä”. Liitteen mukaan selvennyksiä on tehty yhteensä 31 asiantuntijaryhmän osalta.

155. Huomautuksissaan kantelija totesi, että suurin osa kaikista organisaatioista, joita ei ole luokiteltu yritysten etuja edustaviksi, on luokiteltu yhdistyksiksi. Kantelijan mukaan tämä epätäsmällinen nimitys, joka kattaa valtiosta riippumattomat järjestöt, ammattiliitot, viljelijät ja osuuskunnat, ei kuitenkaan anna mitään viitteitä siitä, mitä etua kyseinen järjestö voi edustaa. Kantelija totesi myös, että ”kansainvälinen järjestö” on toinen epämääräinen ja kaikenkattava merkki, joka mahdollistaa yritysten etujen kattamisen.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

156. Oikeusasiamies panee merkille komission näkemyksen, jonka mukaan asiantuntijaryhmissä edustettuina olevien eri yksiköiden luokittelua varten ei ole tarpeen määritellä tarkempia kriteerejä. Hän myöntää myös komission korostaneen, että nykyisissä säännöissä tehdään jo ero eri yksiköiden välillä. Tältä osin hän huomauttaa lisäksi, että komission rekisterissä on nyt linkki, jonka otsikko on "Selitetyt asiantuntijaryhmät" ja jossa muun muassa selitetään ryhmän jäsenten tyypit ja viitataan tällä tavoin neljään yhteisöjen luokkaan, joihin komissio viittasi sovintoratkaisuehdotukseen antamassaan vastauksessa (ks. edellä 149 kohta).

157. ”Järjestelmien” luokan osalta rekisteri antaa seuraavat selitykset: "Organisaatiot sanan laajassa merkityksessä, mukaan lukien yritykset, yhdistykset, kansalaisjärjestöt, ammattiliitot, yliopistot, tutkimuslaitokset, EU:n elimet ja kansainväliset järjestöt. Nämä järjestöt nimeävät henkilöitä pysyviksi edustajikseen ryhmään tai nimittävät edustajia tapauskohtaisesti kokouksen esityslistan mukaan." Sen vuoksi on aivan oikein väittää, että järjestöiksi luokitellut jäsenet voivat itse asiassa olla luonteeltaan hyvin erilaisia ja voivat siten olla esimerkiksi yritysjäseniä, kansalaisjärjestöjä tai tutkimuslaitoksia. Tämä ei kuitenkaan aiheuta huolta niin kauan kuin organisaation nimi on luettelossa ja antaa siten mahdollisuuden saada tarkka käsitys tietyn ryhmän jäsenen toiminta-alasta.

158. Oikeusasiamies muistuttaa kuitenkin myös, että rekisterissä ei viitata pelkästään asiantuntijaryhmien institutionaalisiin jäseniin "organisaatioina", vaan sen sijaan kohdassa "luokka" selitetään, onko organisaatio esimerkiksi kansalaisjärjestö ja yhdistys vai ammattiliitto. Kuten sovintoratkaisuehdotuksessa todetaan, esimerkiksi tietyn organisaation nimeäminen yhdistykseksi tai kansalaisjärjestöksi voi olla monimutkainen tehtävä.

159. Vaikka oikeusasiamies katsoo edelleen, että komission voisi olla hyödyllistä harkita ohjeiden antamista henkilöstölleen siitä, miten se ymmärtää täsmällisesti sellaiset käsitteet kuin "kansalaisjärjestö" tai "yhdistys", hän katsoo myös, että vaikka tällaiset ohjeet olisivat käytössä, kuten komissio aivan oikein toteaa, päätös tietyn jäsenen asianmukaisesta luokittelusta on viime kädessä tehtävä tapauskohtaisesti.

160. Lisäksi on huomattava, että kaikki tällaiset päätökset ovat julkisen valvonnan alaisia, koska sekä organisaation nimi että luokka, johon se kuuluu, ovat julkisia rekisterin kautta. Koska komissio on toistuvasti tehnyt selväksi, että se on valmis korjaamaan mahdolliset virheet, ja se on itse asiassa tehnyt tämän tutkimuksen aikana useita tällaisia korjauksia, oikeusasiamies katsoo, ettei tätä kysymystä ole tällä hetkellä tarpeen käsitellä enempää.

I. Oikeusasiamiehen ehdotuksen kolmas osa (”Rekisterin täydentäminen”)

Oikeusasiamiehelle sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen esitetyt perustelut

161. Komissio toisti uskovansa, että joulukuussa 2010 perustetun uuden rekisterin myötä asiantuntijaryhmien avoimuus lisääntyi monin tavoin. Komissio myönsi, että kun otetaan huomioon käsiteltävien tietojen valtava määrä, siirtyminen rekisterin vanhasta versiosta uuteen versioon kesti suunniteltua kauemmin ja saatiin päätökseen vasta vuoden 2012 alussa. Samalla se huomautti, että rekisteri on "elävä" väline, joka sisältää tietoja sadoista ryhmistä, jotka kuuluvat kymmenien komission eri osastojen vastuulle. Rekisteriä muutetaan päivittäin asianomaisten yksiköiden koodaamien ja pääsihteeristön sovellettavien sääntöjen mukaisesti vahvistamien tietojen perusteella. Komissio totesi, että tässä yhteydessä puutteita tai epätarkkuuksia ei aina voida täysin välttää.

162. Komissio piti valitettavana, että energia-alan etenemissuunnitelmaa 2050 käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän tietoja ei julkaistu rekisterissä. Ottaen huomioon, että työtä tehtiin muutamassa kuukaudessa, toukokuusta syyskuuhun 2011, jolloin pidettiin vain kolme kokousta, tätä ryhmää pidettiin pikemminkin tilapäisten kokousten sarjana kuin asianmukaisena komission asiantuntijaryhmänä. Täysi avoimuus varmistettiin kuitenkin asiaa koskevalla verkkosivustolla [34].

163. Komissio korosti kuitenkin, että tiettynä päivänä havaitut mahdolliset epäjohdonmukaisuudet eivät saisi viitata siihen, että rekisteri itsessään olisi puutteellinen tai että se ei tarjoa riittävää avoimuutta. Se totesi myös, että useat valituksen tekijän esittämät huomautukset eivät ole perusteltuja tai niissä ei oteta huomioon viimeaikaista kehitystä tai erityisolosuhteita, joissa tietyt ryhmät ovat toimineet. Tämän jälkeen komissio esitti huomautuksia useista ryhmistä, joiden tietoja ei kantelijan mukaan julkaistu rekisterissä.

164. Komission arkistojen mukaan CESAME 2 -asiantuntijaryhmää (Clearing and Settlement Advisory and Monitoring Expert Group 2) koskevat tiedot julkaistiin rekisterissä lokakuussa 2008, joten ne olivat näkyvissä valituksen tekohetkellä. Ryhmä suljettiin joulukuussa 2010, mikä selittää sen, miksi sitä ei enää merkitty rekisteriin, kun kantelija toimitti huomautuksensa oikeusasiamiehelle kesäkuussa 2011. Tältä osin komissio selitti, että rekisteri suunniteltiin alun perin tietokantaan, jossa on vain aktiivisia ryhmiä. Huhtikuusta 2013 lähtien tämä ryhmä on merkitty rekisteriin suljettuna ryhmänä, mikä johtuu komission käyttöön ottaman hakukoneen parannuksista, jotka mahdollistavat hakujen tekemisen aktiivisten ryhmien lisäksi myös keskeytettyjen ryhmien ja suljettujen ryhmien osalta.

165. Komissio vaati, että ”CARS 21:tä” koskevat tiedot oli jo julkaistu rekisterissä, kun kantelija toimitti huomautuksensa oikeusasiamiehelle kesäkuussa 2011, koska nämä tiedot julkaistiin toukokuun 2011 alussa. Ryhmä keskeytettiin helmikuussa 2013 ja suljettiin kesäkuussa 2013. Komissio väitti, että sama koskee oikeusvarmuusryhmää, joka suljettiin joulukuussa 2010 ja joka näin ollen näkyi rekisterissä vasta huhtikuussa 2013. Bioteknologian kilpailukykyä käsittelevä neuvoa-antava ryhmä merkittiin rekisteriin tällä nimellä kesäkuussa 2006. Vuonna 2008 tämän ryhmän nimi muutettiin muotoon ”Biopohjaisten tuotteiden tilapäinen neuvoa-antava ryhmä”, mikä selittää sen, miksi sitä ei voitu löytää rekisteristä sen alkuperäisellä nimellä, kun kantelija toimitti huomautuksensa oikeusasiamiehelle kesäkuussa 2011.

167. Komissio totesi olevansa edelleen sitoutunut varmistamaan, että rekisteri mahdollistaa asiantuntijaryhmiä koskevan täyden avoimuuden, ja korosti olevansa valmis korjaamaan sen tietoon tulleet epäjohdonmukaisuudet ja asiavirheet. Se muistutti, että se on toistuvasti toteuttanut toimia tältä osin, myös vastauksena useiden sidosryhmien, muun muassa valituksen tekijän, esittämiin erityisiin huomautuksiin ja pyyntöihin.

168. Komissio totesi myös, että maaliskuussa 2012 se sitoutui parlamentin pyynnön ja oikeusasiamiehen ehdotuksen mukaisesti lisäämään edelleen asiantuntijaryhmien työn avoimuutta julkaisemalla kaikki asiaankuuluvat asiakirjat (kuten esityslistat, pöytäkirjat ja osallistujien kannanotot) joko rekisterissä tai rekisterissä olevan linkin kautta asiaa koskevalle verkkosivustolle. Komissio totesi, että tämä sitoumus, joka koskee 1. huhtikuuta 2012 alkaen laadittuja asiakirjoja, vastaa myönteisesti oikeusasiamiehen ehdotukseen ja on asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä koskevien suuntaviivojen mukainen. Komissio vahvisti sitoumuksensa ja korosti pyrkivänsä varmistamaan, että kaikki asiaankuuluvat asiakirjat todella julkaistaan.

169. Komissio katsoi, että vaikka kokousraporttien yksityiskohtaisuus riippuu useista tekijöistä eikä sitä näin ollen voida täysin standardoida komission tasolla, erilaisten asiaankuuluvien asiakirjojen julkaisemisen pitäisi mahdollistaa se, että suuri yleisö saa riittävästi tietoa asiantuntijaryhmien työstä. Se lisäsi, että julkaisemisesta voidaan poiketa, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [35] 4 artiklassa määriteltyä julkisen tai yksityisen edun suojaa. Lopuksi komissio oli oikeusasiamiehen kanssa samaa mieltä siitä, että eturistiriidat voidaan havaita helpommin, jos rekisterissä on riittävästi tietoa asiantuntijaryhmien jäsenistä ja ryhmien toiminnasta.

170. Huomautuksissaan kantelija väitti, että rekisterin perustaminen ja sen asteittainen parantaminen ovat mahdollistaneet sen, että yleisö on saanut paremman käsityksen asiantuntijaryhmistä. Kantelija totesi myös, että kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin jäsenten painostus oli saanut komission lataamaan rekisteriin kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, mukaan lukien esityslistat, pöytäkirjat ja kokousten aikaiset kannanotot. Samalla kantelija katsoi, että uusien asiantuntijaryhmien osalta ei ollut vielä mahdollista arvioida, oliko komissio täyttänyt lupauksensa. Vaikka kantelija myönsikin, että kyse oli”varmista parannuksista”, hän huomautti myös ongelmista, jotka liittyvät sen varmistamiseen, kuinka kauan ryhmät ovat olleet aktiivisia.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

171. Oikeusasiamies panee merkille komission ilmoituksen, jonka mukaan rekisteri valmistui vuoden 2012 alussa, ja on tyytyväinen komission päätökseen lisätä avoimuutta myös suljettujen ryhmien osalta.

172. Kuten sovintoratkaisuehdotuksessa korostetaan, on olennaisen tärkeää, että rekisterissä olevat tiedot ovat täydellisiä ja luotettavia. Tämä tarkoittaa, että rekisterin olisi annettava tietoja myös niistä ryhmistä, jotka asettavat saataville tietoja työstään yksittäisillä verkkosivustoilla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki asiantuntijaryhmän olemassaolon ja toiminnan aikana tapahtuvat muutokset kirjataan rekisteriin oikea-aikaisesti.

173. Tässä yhteydessä oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille komission uudistetut sitoumukset pitää rekisteri täydellisenä ja ajan tasalla ja asettaa saataville rekisterissä asiantuntijaryhmien työn sisältö, mukaan lukien esityslistat, pöytäkirjat ja osallistujien lausunnot.

174. Ottaen myös huomioon, että kantelija myönsi huomautuksissaan, että parannuksia oli tehty, oikeusasiamies päättelee, että komissio on hyväksynyt sovintoratkaisuehdotuksen kolmannen osan. Oikeusasiamies panee merkille kantelijan huolen siitä, että tietoja ryhmien toiminnan aloittamispäivästä ei ole saatavilla, ja kehottaa komissiota ottamaan ne huomioon. Lisäksi niiden ryhmien osalta, jotka ovat olemassaolonsa aikana muuttaneet nimeään, oikeusasiamies pitää hyödyllisenä sekä vanhan että uuden nimen kirjaamista rekisteriin, jotta ryhmät voidaan hakea rekisteristä jompaakumpaa nimeä etsittäessä.

175. Oikeusasiamies toteaa lopuksi, että kantelija viittasi huomautuksissaan 20. syyskuuta 2012 jälkeen perustettuihin ryhmiin ja totesi näiden ryhmien osalta, ettei ollut vielä mahdollista arvioida, oliko komissio noudattanut sitoumuksiaan. Vaikka oikeusasiamies katsoo, että tämä seikka ei vaikuta edellä esitettyyn päätelmään, hän varaa itselleen oikeuden sisällyttää tämän näkökohdan vuodeksi 2014 suunniteltuun asiantuntijaryhmiä koskevaan oma-aloitteiseen tutkimukseensa (ks. jäljempänä 194 kohta).

J. Oikeusasiamiehen ehdotuksen neljännen osan (”Käyttöystävällisyyden ja saavutettavuuden tarkistaminen”) osalta

Oikeusasiamiehelle sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen esitetyt perustelut

176. Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio totesi, että se on viime vuosina parantanut merkittävästi sekä rekisteriin sisältyvien tietojen käyttäjäystävällisyyttä että niiden saatavuutta. Komissio totesi erityisesti seuraavaa:

i) koodattujen tietojen tarkkuutta ja luettavuutta on jatkuvasti parannettu;

ii) elokuussa 2012 rekisteriin lisättiin "uutisosasto", jossa on muun muassa keskitetty asiointipiste, josta saa tietoa uusista hakupyynnöistä, jotka koskevat rekisterissä lueteltuja tai siihen sisällytettäviä ryhmiä, mikä helpottaa muun muassa suuren yleisön ja ryhmiin liittymisestä kiinnostuneiden asiantuntijoiden tiedonsaantia;

iii) hakukonetta on parannettu ja se mahdollistaa huhtikuusta 2013 alkaen suljettujen ryhmien etsimisen, kun taas suljettuja ryhmiä koskevat tiedot on aiemmin poistettu rekisteristä; ja

iv) huhtikuusta 2013 lähtien kaikki tiedot ovat olleet ladattavissa rekisteristä koneellisesti luettavassa muodossa.

177. Huomautuksissaan kantelija ei nimenomaisesti viitannut tähän kysymykseen.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

178. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on edistynyt merkittävästi tällä alalla useilla tasoilla, ja pitää erityisen tärkeänä sitä, että rekisterin avulla voidaan nyt johdonmukaisesti hakea tietoja myös suljetuista ryhmistä. Näin ollen hän päättelee, että komissio on hyväksynyt hänen sovintoratkaisuehdotuksensa neljännen osan.

K. Oikeusasiamiehen ehdotuksen viidennen osan (”…-ohjelman tasapainoisen edustuksen varmistaminen”) osalta

Oikeusasiamiehelle sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen esitetyt perustelut

179. Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio pani tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen näkemyksen, jonka mukaan sillä on asianmukaiset säännöt, joilla varmistetaan eri etujen tasapainoinen edustus sen asiantuntijaryhmissä. Komissio piti lisäksi huomionarvoisena, että oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että sidosryhmien yleistä osallistumista ja edustusta olisi arvioitava kaikkien komission tekemien aloitteiden perusteella ja että tasapainoisen ja moniarvoisen vuoropuhelun varmistamista ei voida rinnastaa laskennalliseen menettelyyn.

180. Asiantuntijaryhmien kokoonpanoa koskevien nykyisten sääntöjen täytäntöönpanon osalta komissio totesi pitävänsä erittäin tärkeänä oikeusasiamiehen kehotusta käsitellä ongelmallisia tapauksia. Komissio katsoi, että se oli itse asiassa jo viime vuosina toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä mahdollisen epätasapainon korjaamiseksi. Keväällä 2012 komission yksiköt tarkastelivat yleisesti asiantuntijaryhmiä, jotka eivät koostu yksinomaan viranomaisista. Komission tarkastelu johti siihen, että useiden kantelijan mainitsemien ryhmien kokoonpanoa muutettiin tai ollaan muuttamassa. Komissio lisäsi, että nämä toimet toteutettiin myös vastauksena sidosryhmien pyyntöihin riippumatta siitä, lähetettiinkö ne suoraan komissiolle vai edellä mainitun samanmielisten parlamentin jäsenten ryhmän kautta.

181. Tarkempia tietoja varten komissio viittasi edellä mainittuihin liitteisiin (ks. edellä 151 ja 152 kohta).

182. Tämän jälkeen komissio selitti, että useissa tapauksissa komission yksiköiden hakupyynnöistä ja suorista kutsuista huolimatta ei ollut mahdollista nimittää riittävästi uusia jäseniä. Joissakin tapauksissa uusia jäseniä ei ollut mahdollista nimittää lainkaan. Tämä johtui usein vastaanotettujen hakemusten vähäisestä määrästä ja siitä, että monet hakemukset eivät soveltuneet suoritettavaan työhön. Komissio lisäsi, että se on toistuvasti ilmoittanut sidosryhmille ja Euroopan parlamentin jäsenille, että sen yksiköt ovat valmiita tutkimaan asiasta kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen tai kansalaisyhteiskunnan esittämiä lisähakemuksia paremman tasapainon löytämiseksi niille ryhmille, joiden osalta tasapaino ei edelleenkään ole optimaalinen.

183. Komissio viittasi yksityiskohtaisemmin edellä mainittuihin liitteisiin (ks. edellä 151 ja 152 kohta).

184. Huomautuksissaan kantelija myönsi, että joidenkin Euroopan parlamentin jäsenten julkisen kampanjoinnin ja painostuksen seurauksena tietyt pääosastot ovat toteuttaneet toimia, joiden seurauksena jotkin yritysjohtoiset asiantuntijaryhmät on lakkautettu tai niille on järjestetty uusia hakukierroksia. Kantelija pani myös merkille komission hyväksynnän sille, että yritysten etujen ei pitäisi antaa hallita asiantuntijaryhmiä.

185. Kantelija väitti kuitenkin edelleen, että 20 päivän syyskuuta 2012 ja 20 päivän syyskuuta 2013 välisenä aikana perustettujen ryhmien (jäljempänä ’uudet asiantuntijaryhmät’) osalta komission epävirallinen vuoropuhelu Euroopan parlamentin jäsenten kanssa oli osoittautunut tuloksettomaksi ja komissio vaikutti rikkoneen lupauksensa. Kantelija väitti erityisesti, että yritysten edut hallitsevat edelleen komission keskeisten pääosastojen, kuten verotuksen ja tulliliiton pääosaston, yritystoiminnan pääosaston ja komission pääsihteeristön, isännöimiä uusia asiantuntijaryhmiä. Valituksen tekijän mukaan komission uusissa asiantuntijaryhmissä on enemmän yritysten edustajia (52 prosenttia) kuin kaikissa muissa sidosryhmissä yhteensä, ja pk-yritysten ja ammattiliittojen osuus paikoista on vain 3 prosenttia.” Valituksen tekijä toimitti yksityiskohtaisia lukuja näkemyksensä tueksi ja esimerkiksi CARS 2020 -ryhmän osalta väitti, että sillä on edelleen 10 paikkaa 16:sta yritysten etujen täyttämästä paikasta.”

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

186. Sopivaa ratkaisua koskevassa ehdotuksessa oikeusasiamies pyysi komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että asiantuntijaryhmissä on tasapuolisesti edustettuina asiaankuuluvia asiantuntemuksen aloja ja kiinnostuksen kohteita.

187. Komission toimittamista tiedoista ja erityisesti sen vastauksen liitteistä, jotka sisältävät yksityiskohtaisia tietoja toteutetuista toimista, ilmenee, että komissio on edistynyt merkittävästi asiantuntijaryhmien tasapainottamisessa. Esimerkiksi kolme kertomusta, jotka koskevat komission nykyisten ryhmien tarkastelun tilannetta, osoittavat, että komissio on sitoutunut tasapainottamaan yli 50 ryhmän kokoonpanoa. Komission helmikuussa 2013 julkaisemassa tilannekatsauksessa todetaan, että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston 13 ryhmää on tasapainotettu yhden ainoan kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella. Lisäksi samassa kertomuksessa todetaan, että useita ryhmiä, joiden kokoonpanon väitettiin olevan epätasapainoinen, on suljettu. Samasta kertomuksesta ilmenee erityisesti ”CARS 2020” -ryhmästä, johon kantelija viittasi huomautuksissaan ja jonka seuraaja oli ”CARS21”, että komissio kutsui kaksi muuta toimialan ulkopuolista jäsentä uuden ryhmän ensimmäiseen kokoukseen helmikuussa 2013 etujen tasapainon parantamiseksi. Komissio lisäsi, että ”ryhmälle on tarkoitus järjestää julkinen kuulemistilaisuus alkukesästä, joten kaikilla asianomaisilla osapuolilla on mahdollisuus ilmaista näkemyksensä ja mielipiteensä ryhmän käsittelemistä aiheista.”

188. Kuva ei varmastikaan ole täydellinen, ja komissio itse viittasi ongelmiin pyrkimyksissään saavuttaa tasapainoinen edustus. Komissio viittasi erityisesti asianomaisten ryhmien määrään, muutosprosessien monimutkaisuuteen ja institutionaalisiin rajoitteisiin, joiden vuoksi tarvittiin jonkin verran aikaa, jotta se voisi panna täysimääräisesti täytäntöön lujan poliittisen sitoumuksensa varmistaa näiden ryhmien tasapainoinen kokoonpano. Komissio totesi myös, että komission yksiköiden hakupyynnöistä ja suorista kutsuista huolimatta ei ollut mahdollista nimittää riittävää määrää uusia jäseniä tiettyihin ryhmiin, esimerkiksi yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston isännöimiin ryhmiin. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto vahvisti kesäkuussa 2013 antamassaan tilannekatsauksessa olevansa valmis ”tutkimaan asiasta kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen tai kansalaisyhteiskunnan esittämiä lisähakemuksia paremman tasapainon löytämiseksi niille ryhmille, joiden lopullinen tulos ei edelleenkään ole optimaalinen”.

189. Huomautuksissaan kantelija myönsi, että nykyisten ryhmien suhteen oli edistytty. Muutoin kantelija viittasi ongelmiin, jotka liittyivät uusiin asiantuntijaryhmiin eli 20 päivän syyskuuta 2012 ja 20 päivän syyskuuta 2013 välisenä aikana perustettuihin asiantuntijaryhmiin.

190. Näiden uusien asiantuntijaryhmien osalta oikeusasiamies muistuttaa, että tämä kantelu tehtiin vuonna 2010 ja että siinä viitattiin suureen määrään tuolloin olemassa olleita asiantuntijaryhmiä. Näin ollen oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotus ja komission siihen antama vastaus koskivat ryhmiä, jotka kantelija oli sisällyttänyt kanteluunsa.

191. Vaikka oikeusasiamies voisi periaatteessa laajentaa tutkimustaan tutkiakseen uusia asiantuntijaryhmiä, joihin kantelija viittasi huomautuksissaan ja jotka on perustettu tutkimuksen aikana, hän ei pidä sitä asianmukaisena, kun otetaan huomioon prosessiekonomia.

192. Ottaen huomioon komission tekemät selvät parannukset kantelijan kantelussa tarkoitettuihin asiantuntijaryhmiin nähden oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio on hyväksynyt sovintoratkaisuehdotuksen viidennen osan.

193. Tästä toteamuksesta huolimatta kantelijan huomautuksissa esitetyt tiedot herättävät huolta uusien asiantuntijaryhmien osalta. Oikeusasiamies pitää siksi välttämättömänä, että tilannetta seurataan tarkasti.

194. Oikeusasiamies aikoo käynnistää oma-aloitteisen tutkimuksen komission asiantuntijaryhmien kokoonpanosta vuonna 2014. Näin hän voi tarkastella tarkasti komission käytännön tulevaa kehitystä erityisesti syyskuusta 2012 lähtien perustettujen ryhmien osalta. Tällaisen oma-aloitteisen tutkimuksen käynnistäminen antaa myös kaikille asiasta kiinnostuneille sidosryhmille mahdollisuuden esittää näkemyksensä, jolloin oikeusasiamies voi ottaa nämä näkemykset huomioon.

L. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen seuraaviin päätelmiin:

Komissio on hyväksynyt oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen ensimmäisen ja kolmannen–viidennen osan.

Mitä tulee toiseen osaan, oikeusasiamiehen ei tällä hetkellä tarvitse ryhtyä lisätoimiin.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

Emily O'Reilly

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä joulukuuta 2013.

---

[1] Asiantuntemuksen kerääminen ja käyttö komissiossa: Periaatteet ja suuntaviivat, ”Tietopohjan parantaminen politiikkojen parantamiseksi”, KOM(2002) 713 lopullinen, Bryssel, 11.12.2002.

[2] Kohti vahvistettua kuulemis- ja vuoropuhelukulttuuria - Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset, KOM(2002) 704, Bryssel, 11.12.2002.

[3] Pääosasto tarkoittaa pääosastoa.

[4] "- Bioteknologian kilpailukykyä käsittelevä neuvoa-antava ryhmä (CBAG)

Euroopan kemikaaliteollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason työryhmä

Euroopan turvallisuustutkimuksen neuvottelukunta

Kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevä korkean tason työryhmä

- Surveillance de la moyenne des émissions spécifiques de CO2 dues aux véhicules particuliers neufs

- Hiilenpoltto, puhtaat ja tehokkaat hiiliteknologiat, hiilidioksidin talteenotto".

[5] K(2010) 7649 lopullinen, 10.11.2010.

[6] Käytännesäännöt ovat saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/resources/code.faces#/page/1

[7] K(2005) 2817, 27.7.2005.

[8] Ks. edellä alaviite 5.

[9] SEK(2010) 1360 lopullinen.

[10] Ks. edellä alaviite 3.

[11] Ks. edellä alaviite 2.

[12] Vihreä kirja Euroopan avoimuusaloitteesta, KOM(2006) 194 lopullinen, 3.5.2006.

[13] Valkoinen kirja eurooppalaisesta hallintotavasta, KOM(2001) 428 lopullinen, Bryssel, 25. heinäkuuta 2001.

[14] Ks. edellä alaviite 11.

[15] Ks. http://ec.europa.eu/energy/energy2020/roadmap/doc/sec_2011_1569_1.pdf

[16] s. 19. Kursivointi tässä.

[17] Ks. edellä alaviite 8.

[18] Kursivointi tässä.

[19] Ks. edellä alaviite 10.

[20] KOM(2010) 543 lopullinen.

[21] Kursivointi tässä.

[22] Kursivointi tässä.

[23] Kursivointi tässä.

[24] Ks. edellä alaviite 8.

[25] Yhteisen maatalouspolitiikan alaan kuuluvia asioita käsittelevistä neuvoa-antavista ryhmistä 23.4.2004 tehty komission päätös 2004/391/EY (EUVL L 120, s. 20).

[26] Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY (kodifioitu toisinto) (EUVL 2008, L 24, s. 8).

[27] Euratomin hankintakeskuksen perussäännöstä 12.2.2008 tehty neuvoston päätös 2008/114/EY (EUVL 2008, L 41, s. 15).

[28] Ks. edellä alaviite 25.

[29] Päätös kantelua 2558/2009(TN)DK koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen päättämisestä, 8 ja 9 kohta.

[30] Päätös kantelua 2558/2009(TN)DK koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen päättämisestä, 12 kohta; Päätös kantelua 2097/2011/RA koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen päättämisestä, 32 kohta; Suositusluonnos kantelussa 1151/2008/ANA, 70 kohta.

[31] Päätös kantelua 2558/2009(TN)DK koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen päättämisestä, 13 kohta; Päätös kantelua 2097/2011/RA koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen päättämisestä, 33 kohta; Suositusluonnos kantelussa 1151/2008/ANA, 70 kohta.

[32] K(2010) 7649 lopullinen, 10.11.2010, II.2 jakso.

[33] s. 9.

[34] http://ec.europa.eu/energy/energy2020/roadmap/index_en.htm.

[35] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).