Kantelun tausta

1. Käsiteltävä asia koskee Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) vuonna 2011 tekemää päätöstä sen 30-jäsenisen pankkialan osallisryhmän kokoonpanosta. Päätös tehtiin Euroopan valvontaviranomaisen (EPV) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 [1], jäljempänä 'asetus', nojalla. Suoritettuaan uuden valintamenettelyn (joka käynnistettiin toukokuussa 2013) EPV ilmoitti 23. lokakuuta 2013, että pankkialan ohjausryhmä aloittaa toisen toimikautensa tarkistetulla kokoonpanolla. Tämän kantelun tutkinnassa käytiin rakentavia keskusteluja EPV:n henkilöstön ja oikeusasiamiehen yksiköiden välillä. Näiden keskustelujen perusteella oikeusasiamies odotti, että EPV toteuttaa uuden valintaprosessin asianmukaisesti ja oikeusasiamiehen alkuperäisestä prosessista tekemän analyysin mukaisesti. Tässä päätöksessä ei kuitenkaan arvioida toista valintamenettelyä tai sen tuloksia.

2. Kantelija EuroFinuse (aiemmin EuroInvestors) on Euroopan rahoituspalvelujen käyttäjien liitto, johon kuuluu säästäjiä, sijoittajia, osakkeenomistajia, henkivakuutuksenottajia, lainanottajia ja muita rahoitusalasta riippumattomia sidosryhmiä [2].

3. Asetuksen johdanto-osan 48 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

"Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi kuultava asianomaisia osapuolia teknisistä sääntely- tai täytäntöönpanostandardeista, ohjeista ja suosituksista ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksia ehdotetuista toimenpiteistä. Ennen teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien, ohjeiden ja suositusten luonnosten hyväksymistä pankkiviranomaisen olisi tehtävä vaikutustenarviointi. Tehokkuussyistä pankkialan osallisryhmää olisi käytettävä tähän tarkoitukseen, ja sen olisi edustettava tasasuhtaisesti unionin luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, jotka edustavat finanssilaitosten ja yritysten erilaisia malleja ja kokoja, mukaan lukien tapauksen mukaan yhteisösijoittajat ja muut finanssilaitokset, jotka itse käyttävät finanssipalveluja; pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset); ammattiliitot; tutkijat; kuluttajat; ja muut pankkipalvelujen vähittäiskäyttäjät. Pankkialan osallisryhmän olisi toimittava rajapintana muiden komission perustamien tai unionin lainsäädännöllä perustettujen finanssipalvelualan käyttäjäryhmien kanssa.

4. Asetuksen 37 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Pankkialan osallisryhmässä on 30 jäsentä, jotka edustavat tasasuhtaisesti unionissa toimivia luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, niiden työntekijöiden edustajia sekä kuluttajia, pankkipalvelujen käyttäjiä ja pk-yritysten edustajia. Vähintään viiden sen jäsenistä on oltava riippumattomia huippututkijoita. Sen jäsenistä kymmenen edustaa rahoituslaitoksia, joista kolmen on edustettava osuus- ja säästöpankkeja.

5. Asetuksen 37 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Hallintoneuvosto nimittää pankkialan osallisryhmän jäsenet asianomaisten sidosryhmien ehdotusten perusteella. Tehdessään päätöstään hallintoneuvosto varmistaa mahdollisuuksien mukaan asianmukaisen maantieteellisen ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen sekä sidosryhmien edustuksen kaikkialla unionissa.

6. EPV:n pankkivalvontaryhmän perustamista koskeva kiinnostuksenilmaisupyyntö julkaistiin 26 päivänä marraskuuta 2010 [3], ja hakemusten jättämisen määräaika oli 26 päivänä joulukuuta 2010. EPV antoi 18 päivänä maaliskuuta 2011 lehdistötiedotteen pankkivalvontaryhmän kokoonpanoa koskevasta päätöksestään [4]. Lehdistötiedote sisälsi tietoja BSG:n vastanimitettyjen jäsenten nimistä, kunkin jäsenen edustamista toimielimistä, heidän kansallisuudestaan ja alaryhmästä, johon heidät oli valittu.

7. Kantelija lähetti 4 päivänä huhtikuuta 2011 EPV:lle kirjeen, jossa se ilmaisi pettymyksensä BSG:n kokoonpanoon ja siihen, että säästäjien, sijoittajajärjestöjen ja rahoituspalvelujen käyttäjien järjestöt eivät olleet edustettuina. Kantelija pyysi EPV:tä ryhtymään ”välittömiin toimiin” sen varmistamiseksi, että kaikki pankkikäyttäjät ovat tasapuolisesti edustettuina asetuksen mukaisesti.

8. EPV vastasi kantelijalle 26 päivänä huhtikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Se selitti, että hakemusten määrä ja laatu kuuluivat kriteereihin, jotka otettiin huomioon eri luokkien nimityksissä, ja korosti, että oli pyritty kaikin tavoin varmistamaan tarvittava monimuotoisuus paitsi suunniteltujen luokkien välillä myös niiden sisällä, mikä selitti, miksi saman toimielimen tai liiton etuja edustaville hakijoille annettiin vain yksi tehtävä. EPV:n mukaan pankkipalvelujen käyttäjien tapauksessa etusija annettiin hakemuksille, jotka olivat peräisin yhteisöiltä, joilla on eurooppalainen tai kansainvälinen läsnäolo.

9. Koska kantelija ei ollut tyytyväinen edellä mainittuun vastaukseen, hän teki tämän valituksen 14. syyskuuta 2011.

Tutkimuksen kohde

10. Kantelija esitti seuraavat väitteet ja seuraavat väitteet, jotka sisältyivät oikeusasiamiehen tutkimukseen:

Väitteet:

1. EPV ei varmistanut i) maantieteellistä ja ii) sukupuolten tasapuolista edustusta asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädetyissä sidosryhmäluokissa ja niiden välillä.

2. EPV ei varmistanut riittävää tasapainoa käyttäjien ja palveluntarjoajien edustuksen välillä valitessaan BSG:n jäseniä, mikä rikkoi asetusta (EU) N:o 1093/2010.

3. EPV hyväksyi asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädetyn eri sidosryhmäluokkien virheellisen määritelmän.

Korvausvaatimukset:

1. EPV:n olisi harkittava uudelleen budjettitukiryhmän kokoonpanoa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa odottamatta budjettitukiryhmän uudelleennimitystä, joka tapahtuu vuonna 2013.

2. EPV:n olisi julkaistava valittujen jäsenten ansioluettelot ja valintaperusteet verkkosivustollaan.

Tiedustelu

11. Oikeusasiamies pyysi 14. lokakuuta 2011 EPV:tä antamaan lausunnon edellä mainituista väitteistä ja väitteistä.

12. EPV toimitti 31. tammikuuta 2012 lausuntonsa oikeusasiamiehelle, joka toimitti sen kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija esitti huomautuksensa 27 päivänä helmikuuta 2012.

13. Tutkittuaan EPV:n lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies totesi, että tätä asiaa koskeva EPV:n asiakirja-aineisto oli tutkittava. Tarkastus tehtiin 19 päivänä maaliskuuta 2013. Tarkastuskertomus lähetettiin kantelijalle 30.5.2013 mahdollisia huomautuksia varten. Kantelija ei esittänyt huomautuksia asetetussa määräajassa.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite, jonka mukaan EPV ei ole varmistanut maantieteellistä ja sukupuolten tasapuolista edustusta asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädetyissä sidosryhmäluokissa ja niiden välillä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

14. Kantelija kiistää, että EPV olisi noudattanut asetuksen 37 artiklan 3 kohdan vaatimuksia. Se arvosteli erityisesti sitä, että i) pankkialan kymmenestä edustajasta yhdeksän oli "vanhojen" jäsenvaltioiden (eli EU:n jäsenvaltioiden ennen vuoden 2004 laajentumista) johtavista monikansallisista pankeista, kun taas vain yksi heistä oli "uusista" jäsenvaltioista (eli EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneistä jäsenvaltioista); ii) EPV ei valinnut edustajia ”vanhoista” jäsenvaltioista BSG:n kuluttajaryhmään, iii) vähintään kahdeksan BSG:n jäsentä tuli Yhdistyneestä kuningaskunnasta, joka oli siten yliedustettuna BSG:ssä; ja iv) EPV valitsi BSG:n 30 jäsenestä vain 10 naista.

15. EPV totesi lausunnossaan, että asetuksessa säädetään ”asianmukaisesta maantieteellisestä tasapainosta” ja ”sidosryhmien edustuksesta kaikkialla unionissa”. Näin ollen on olemassa vain yleinen maantieteellisen tasapainon vaatimus eikä erityistä vaatimusta maantieteellisen tasapainon varmistamisesta eri sidosryhmäryhmien välillä. EPV:n mukaan se oli asetuksen 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskittynyt ensisijaisesti ehdokkaiden ominaisuuksiin ja varmistanut eri sidosryhmäryhmien asiantuntemuksen ja kokemuksen tasapuolisen edustuksen.

16. Luokan ”teollisuus” koostumuksen osalta EPV selitti, että suurin osa kyseistä luokkaa koskevista hakemuksista oli peräisin ”vanhoista” jäsenvaltioista. Tämä seikka ja sen päätös nimetä edustajia rajat ylittävistä pankkiryhmittymistä, joilla on merkittävä edustus eri puolilla Eurooppaa, johtivat puolestaan kuluttajien edustajien nimittämiseen pääasiassa "uusista" jäsenvaltioista.

17. EPV selitti, että hyväksyttyjen sidosryhmien luettelo luokittain oli seuraava:

Luokka	Lukumäärä
Teollisuus	10
Työntekijöiden edustajat/ammattiliitot	1
Kuluttajat	5
Pankkipalvelujen käyttäjät	5
Pk-yritykset	3
Huippututkijat	6
Yhteensä	30

18. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuutta edustavien edustajien väitetystä suuresta määrästä EPV huomautti, että toisin kuin kantelija väitti, Yhdistyneestä kuningaskunnasta oli 5 eikä 8 edustajaa, jotka edustivat i) rahoituslaitoksia, ii) pk-yrityksiä, iii) kuluttajia, iv) pankkipalvelujen käyttäjiä ja v) johtavia tutkijoita. Se toisti, että hakijoiden henkilökohtainen pätevyys ja kustakin maasta saatujen hakemusten määrä olivat tärkeitä huomioon otettavia tekijöitä. Koska useimmat hakemukset saatiin Saksasta, Ranskasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta, EPV:n hallintoneuvosto päätti rajoittaa nimitettyjen jäsenten määrää maittain. Joissakin tapauksissa halu varmistaa tietyn sidosryhmäryhmän asianmukainen edustus merkitsi kuitenkin sitä, että kansalaisuusvaatimus jäisi toiseksi. Näin ollen pk-yrityksiä edustavien jäsenten tavoitemääräksi asetettiin kolme, mikä oli sama määrä vastaanotettuja hakemuksia. Näin ollen päätös nimittää kolme pk-yritysten edustajaa oli ensisijainen kansalaisuutta koskevaan vaatimukseen nähden, koska yksi kolmesta kantajasta oli brittiläinen.

19. Sukupuolten valinnan osalta EPV huomautti, että naisten osuus kaikista vastaanotetuista hakemuksista oli 21 prosenttia. Tästä alhaisesta prosenttiosuudesta huolimatta EPV asetti naispuolisten sidosryhmien tavoitemääräksi 10 eli 33 prosenttia kaikista vastaanotetuista hakemuksista.

20. Huomautuksissaan kantelija väitti, että EPV ei ollut perustanut varsin tasapainoista pankkivalvontaryhmää.

Oikeusasiamiehen arviointi

21. Tämä on ensimmäinen kerta, kun EPV nimittää pankkivalvontaryhmän asetuksen nojalla. Oikeusasiamies pitää tältä osin hyödyllisenä esittää kaksi alustavaa huomautusta. Ensinnäkään oikeusasiamiehen tehtävänä ei ole korvata EPV:n tekemää valintaa BSG:n jäsenistä. Tutkiessaan hallinnollisen epäkohdan olemassaoloa oikeusasiamies tarkistaa, toimiko EPV valintamenettelyä suorittaessaan lainmukaisesti ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Toiseksi oikeusasiamies on tietoinen vaikeuksista, joita liittyy maantieteellisten, sukupuoli- ja edunvalvontakriteerien yhdistämiseen tarpeeseen varmistaa, että valitut jäsenet ovat päteviä, erityisesti kun otetaan huomioon, että kuten edellä todettiin, EPV:llä ei ollut aiempaa kokemusta tämän tehtävän hoitamisesta. Lopuksi oikeusasiamies katsoo, että oli kohtuullista, että EPV oli rajannut BSG:n jäsenten valinnan hakijoihin, jotka olivat ilmaisseet kiinnostuksensa nimittämiseen mahdollisille sidosryhmille osoitetun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella. Tämä lähestymistapa noudatti asetuksen 37 artiklan 3 kohtaa ja siinä säädettyä vaatimusta, jonka mukaan ”hallintoneuvosto nimittää pankkialan osallisryhmän jäsenet asianomaisten sidosryhmien ehdotusten perusteella”(ks. edellä 5 kohta).

22. Ensimmäisessä väitteessään kantelija arvosteli sitä, että EPV i) päätti nimittää yhdeksän kymmenestä ”teollisuuden” ryhmän jäsenestä ”vanhoista” jäsenvaltioista, ii) nimitti kaikki ”kuluttajien” ryhmän jäsenet ainoastaan ”uusista” jäsenvaltioista, iii) nimitti vähintään kahdeksan BSG:n jäsentä Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja iv) valitsi vain kymmenen naista BSG:n 30 jäsenestä.

23. Tältä osin oikeusasiamies toteaa, että täsmälleen samoja edellä mainittuja väitteitä on äskettäin käsitelty ja tutkittu yksityiskohtaisesti hänen äskettäisessä päätöksessään lopettaa EPV:tä vastaan tehdyn kantelun 1966/2011/(EIS)LP, jäljempänä 'UNI:n päätös'[5], tutkinta.

24. UNI:n päätöksessä todettiin ensin, että asianmukaista maantieteellistä tasapainoa koskevan vaatimuksen tarkoitus vaarantuisi, ellei sitä sovellettaisi mahdollisuuksien mukaan myös kussakin BSG:n jäsenryhmässä (”teollisuuden osallistujat”, ”työntekijät/ammattiliittojen edustajat”, ”kuluttajat”, ”käyttäjät”, ”pk-yritykset” ja ”huippututkijat”), minkä jälkeen oikeusasiamies teki seuraavat päätelmät.

25. Ensinnäkin "teollisuuden" ryhmän kokoonpanon osalta oikeusasiamies totesi, että koska vakuuttavia selityksiä ei ollut, EPV ei noudattanut vaatimusta varmistaa "mahdollisuuksien mukaan" "asianmukainen maantieteellinen tasapaino ja sidosryhmien edustus kaikkialla unionissa", kun se päätti nimittää yhdeksän kymmenestä "teollisuuden" ryhmän jäsenestä valitsemalla edustajia "vanhoista" jäsenvaltioista. Näin ollen se syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan (ks. UNI:n päätöksen 26–29 kohta). Näistä syistä oikeusasiamies esittää jäljempänä saman kriittisen huomautuksen kuin UNI:n päätöksessä.

26. Toiseksi kuluttajaryhmän kokoonpanon osalta oikeusasiamies totesi myös, että EPV ei noudattanut vaatimusta varmistaa ”mahdollisuuksien mukaan” ”asianmukainen maantieteellinen tasapaino ja sidosryhmien edustus kaikkialla unionissa”. Näin tehdessään EPV syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan (ks. UNI-päätöksen kohdat 30–32). Oikeusasiamies esittää näin ollen jäljempänä saman kriittisen huomautuksen kuin UNI:n päätöksessä.

27. Kolmanneksi oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuutta edustavien edustajien määrän osalta. UNI:n päätöksen 33 kohdassa esitetyistä syistä oikeusasiamies esittää kuitenkin tässä tapauksessa saman lisähuomautuksen kuin UNI:n päätöksessä.

28. Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan 30 nimitetystä edustajasta vain kymmenen oli naisia, oikeusasiamies ei katsonut EPV:n syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan (ks. UNI:n päätöksen 34 kohta). Kyseisessä päätöksessä esitetyistä syistä oikeusasiamies esittää kuitenkin saman lisähuomautuksen kuin UNI:n päätöksessä.

B. Väite, jonka mukaan EPV ei varmistanut riittävää tasapainoa käyttäjien ja palveluntarjoajien edustuksen välillä valitessaan BSG:n jäseniä, mikä rikkoi asetusta (EU) N:o 1093/2010

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

29. Kantelija väitti, että EPV ei varmistanut riittävää tasapainoa asetuksessa säädettyjen sidosryhmäluokkien välillä. Tässä yhteydessä kantelija esitti seuraavat kaksi pääargumenttia: Ensinnäkin BSG:n 30 jäsenestä kymmenen oli ylemmän tason ammattilaisia, jotka pankkiala palkkasi suoraan. Toiseksi yksi kolmesta pk-yritysten edustajasta tuli yhdestä suurimmista eurooppalaisista liitoista ("BUSINESSEUROPE"), joka pk-yritysten lisäksi edusti myös kaikkien suurten pankkiliittojen etuja. Sen vuoksi tätä edustajaa voitaisiin pitää myös teollisuuden edustajana.

30. Valituksen tekijän esittämän ensimmäisen väitteen osalta EPV selitti, että valitsemalla 10 BSG:n 30 jäsenestä pankkialan palveluksessa olevien ja suoraan palkkaamien ylemmän tason ammattilaisten joukosta se noudatti täysimääräisesti asetusta, jossa säädetään nimenomaisesti, että BSG:n jäsenistä 10:n olisi edustettava rahoituslaitoksia. Pk-yritysten edustuksen osalta EPV selitti, että se oli vastaanottanut vain neljä hakemusta, joista yhtä ei pidetty asianmukaisena. Asetettuaan budjettitukiryhmässä olevien pk-yritysten edustajien tavoitenumeroksi kolme se valitsi kaikki kolme hakemusta ja muistutti, että yksi valituista jäsenistä oli peräisin eurooppalaisesta liitosta, joka oli aiemmin Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean neuvoa-antavan paneelin jäsen.

Oikeusasiamiehen arviointi

31. Oikeusasiamies toteaa, että täsmälleen samoja edellä mainittuja väitteitä on jo tarkasteltu yksityiskohtaisesti hänen äskettäisessä UNI-päätöksessään.

32. Erityisesti UNI:n päätöksessä oikeusasiamies totesi, että valitsemalla pankkialan palveluksessa olevien ja palkkaamien ammattilaisten joukosta kymmenen BSG:n 30 jäsenestä EPV ei poikennut asetuksen 37 artiklan 2 kohdan vaatimuksista, sillä kyseisessä kohdassa teollisuuden edustajien määräksi vahvistettiin täsmälleen kymmenen jäsentä (ks. UNI:n päätöksen 39–39 kohta). Näin ollen EPV ei tältä osin syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

33. Siltä osin kuin on kyse pk-yritysten edustuksesta ja siitä, kuten kantelija on myös väittänyt käsiteltävässä asiassa, että yksi tähän ryhmään valituista edustajista työskenteli suurelle organisaatiolle, joka edusti pk-yritysten etujen lisäksi myös pankkiliittojen etuja, oikeusasiamies ei myöskään havaitse tältä osin hallinnollista epäkohtaa samoista syistä kuin UNI-päätöksen 43–44 kohdassa.

C. Väite, jonka mukaan EPV on määritellyt asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 säädetyt eri sidosryhmäluokat virheellisesti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

34. Kantelija väitti, että EPV oli määritellyt asetuksessa säädetyt eri sidosryhmäluokat virheellisesti. Tältä osin kantelija esitti kaksi pääasiallista väitettä. Ensinnäkin kuluttajaryhmän osalta se väitti, että yksi valituista jäsenistä oli itse asiassa akateeminen, kun taas toinen työskenteli ajatushautomossa (Re-Define). Näin ollen ei voida sanoa, että kumpikaan näistä kahdesta edustajasta edustaisi kuluttajien etuja.

35. Toiseksi "käyttäjien" ryhmän osalta kyseiseen ryhmään valitut viisi edustajaa olivat itse asiassa pankkipalvelujen "tarjoajia" eivätkä "käyttäjiä", jotka edustivat vaikutusvaltaisia organisaatioita (eli suuria luottoluokituslaitoksia ja tilintarkastusyrityksiä), jotka tarjosivat palveluja pankkialalle. EPV tulkitsi termiä "käyttäjät" laajasti, minkä ansiosta BSG:hen voitiin nimittää enemmän toimialaan kuuluvia jäseniä, mutta säästäjien ja sijoittajajärjestöjen edustajia ei valittu. Valituksen tekijä totesi myös, että pankkien asiakkaina olevista yrityksistä, kuten suurista vähittäiskauppiaista tai niiden järjestöistä, ei ole edustajia.

36. EPV väitti vastauksessaan, että hakijat voivat vapaasti ilmoittaa hakemuksessaan kiinnostuksensa useampaan kuin yhteen kuudesta sidosryhmäluokasta, ja EPV:n tehtävänä oli päättää tapauskohtaisesti, mihin luokkaan kukin hakemus olisi jaettava. Mitä tulee kuluttajien edustajaan, joka on akateeminen, EPV selitti, että hän oli myös jäsen finanssipalvelujen käyttäjäryhmässä (FSUG)[6], joka työskenteli myös kuluttajansuojaan ja hintojen avoimuuteen liittyvien kysymysten parissa. EPV:n mukaan kyseisellä henkilöllä oli merkittävää kokemusta rahoituspalvelujen "käyttäjiin" vaikuttavien aloitteiden edustamisesta, lausuntojen ja suositusten laatimisesta, ja hän oli aiemmin ollut myös rahoituspalvelujen alan käyttäjäasiantuntijoiden foorumin (FIN-USE) jäsen ja yksilöinyt rahoituspalvelujen käyttäjiin vaikuttavia keskeisiä kysymyksiä. Hänet nimitettiin aiemmin myös edustamaan rahoitusalan käyttäjien etuja aiemmassa CEBS:n neuvoa-antavassa paneelissa [7]. Ottaen huomioon hänen arvokkaan panoksensa Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean (CEBS) aiemmassa työssä EPV suhtautui häneen myönteisesti, joten hänet nimitettiin kuluttajaryhmän jäseneksi.

37. "Re-define"-ajatushautomoa edustaneen jäsenen osalta EPV selitti, että "Re-define" on riippumaton ja voittoa tavoittelematon kansainvälinen järjestö, joka oli äskettäin allekirjoittanut Euroopan parlamentin kanssa nelivuotisen puitesopimuksen neuvoakseen ECON-valiokuntaa rahoituspalvelujen sääntelyyn ja talouspolitiikkaan liittyvissä asioissa, ja että kyseinen edustaja oli julkaissut laajasti artikkeleita ja ehdotuksia kuluttaja-asioista.

38. "Käyttäjien" käsitteen määritelmän osalta EPV totesi, että koska asetuksessa ei säädetä "käyttäjien" määritelmästä, se päätti tulkita tätä termiä laajasti, jotta BSG:ssä olisi johdonmukainen ja tasapainoinen kokonaisedustus. Näin ollen termiä "käyttäjät" tulkittiin siten, että se kattaa kaikki mahdolliset yhteisöt, lukuun ottamatta alan edustajia, joiden avulla loppukäyttäjät voivat tehdä päätöksensä rahoitus-/pankkipalveluista. Se selitti lisäksi, että tähän ryhmään kuuluvia hakemuksia vastaanotettiin vain viisitoista ja että vain seitsemän niistä osoitti selvästi pankkipalvelujen käyttäjien edun.

Oikeusasiamiehen arviointi

39. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijan väitettä, jonka mukaan kahdella EPV:n kuluttajaluokkaan nimittämällä edustajalla ei näyttänyt olevan tarvittavaa asiantuntemusta tai yhteyttä kuluttajaliikkeeseen, on jo tarkasteltu UNI:n päätöksessä. Näin ollen oikeusasiamies katsoo samoista syistä kuin UNI:n päätöksessä (ks. kohdat 51–52), että tältä osin ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies esittää kuitenkin tältä osin saman lisähuomautuksen kuin UNI:n päätöksessä (ks. kyseisen päätöksen 52 kohta).

40. Samoin oikeusasiamies tarkasteli UNI:n päätöksessä yksityiskohtaisesti kantelijan tässä tapauksessa esittämiä väitteitä, jotka koskivat EPV:n tapaa määritellä termi "pankkipalvelujen käyttäjät". UNI:n päätöksessä oikeusasiamies totesi, että EPV syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan, kun se ei jättänyt käyttäjäluokan ulkopuolelle hakemuksia yhteisöiltä, jotka selvästi tarjoavat vastikkeellisia palveluja rahoitusalalle eivätkä ole sen palvelujen käyttäjiä (ks. UNI:n päätöksen 53–54 kohta). Oikeusasiamies esittää siis tässä tapauksessa saman kriittisen huomautuksen kuin UNI:n päätöksessä.

D. Kantelijan väitteet

Kantelijan väitteet

41. Kantelija väitti, että i) EPV:n olisi harkittava uudelleen BSG:n kokoonpanoa mahdollisimman pian ja joka tapauksessa odottamatta sen jäsenyyden uusimista vuonna 2013. Se väitti myös, että ii) EPV:n olisi julkaistava verkkosivustollaan valittujen jäsenten ansioluettelot sekä yksityiskohtaiset tiedot valintaperusteista ja valintaprosessista, jolla kukin ehdokas valittiin.

42. EPV totesi lausunnossaan, että valintamenettely toteutettiin vilpittömässä mielessä ja parhaan kykynsä mukaan. BSG:n kokoonpanon mahdollinen uudelleentarkastelu olisi hyvin aikaa vievää ja vaikuttaisi siihen, miten sidosryhmien odotetaan edistävän EPV:n vuodeksi 2012 suunnittelemia tavoitteita. EPV olisi kuitenkin enemmän kuin halukas ottamaan huomioon oikeusasiamiehen ehdotukset ja suositukset, jotka koskevat BSG:n jäsenten seuraavaa uudelleennimitystä vuonna 2013.

43. EPV vahvisti myös, että se on jo julkaissut BSG:n valittujen jäsenten ansioluettelot ja että ne ovat saatavilla sen verkkosivustolla. Sekä yleisten että luokkakohtaisten valintaperusteiden osalta EPV totesi, että se nojautui asetuksen 37 artiklassa ja sen vastaavissa johdanto-osan kappaleissa säädettyihin omiin vaatimuksiin. Se selvensi myös, että yleiset ja luokkakohtaiset kriteerit hyväksyttiin helmikuussa 2011 pidetyssä EPV:n hallintoneuvoston kokouksessa ja että niitä käytettiin myöhemmin laadittaessa ehdotettua sidosryhmäluetteloa, joka toimitettiin EPV:n hallintoneuvoston maaliskuussa 2011 pidettyyn kokoukseen.

Oikeusasiamiehen arviointi

44. Oikeusasiamies tutki täsmälleen samat väitteet UNI-päätöksessä. Näin ollen hän on jo selittänyt kyseisen päätöksen 58 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi ensimmäinen vaatimus ei voi menestyä. Kantelijan toisen väitteen osalta oikeusasiamies totesi UNI:n päätöksessä, että kaikki BSG:n jäsenten ansioluettelot oli nyt julkaistu EPV:n verkkosivustolla. Oikeusasiamies selitti UNI-päätöksessä myös, miksi hän ei ollut vakuuttunut siitä, että EPV olisi velvoitettava julkaisemaan yksityiskohtaisia tietoja käytetyistä valintaperusteista ja kunkin ehdokkaan valintamenettelystä (ks. UNI-päätöksen kohta 59). Kuten UNI:n päätöksessä todetaan (ks. kohta 59), valintaprosessin yleistä avoimuutta parantaisi kuitenkin edelleen se, että EPV julkistaisi sen jälkeen, kun budjettitukiryhmän jäsenet on nimitetty, merkitykselliset tiedot, jotka voisivat osoittaa, miten EPV noudatti vastaanotettujen eri hakemusten perusteella vaatimusta varmistaa kaikkien asianomaisten eri sidosryhmäryhmien tasapainoinen edustus ja miten se näin tehdessään myös varmisti ”mahdollisuuksien mukaan (...) asianmukaisen maantieteellisen ja sukupuolten tasapuolisen edustuksen ja sidosryhmien edustuksen kaikkialla unionissa”. Oikeusasiamies esittää näin ollen jäljempänä lisähuomautuksen.

E. Päätelmät

45. Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn esittämällä seuraavat kriittiset huomautukset:

1. EPV on syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan soveltamalla asetuksen 37 artiklan 3 kohdassa säädettyä vaatimusta varmistaa mahdollisuuksien mukaan ”asianmukainen maantieteellinen ja sukupuolten tasapuolinen edustus sekä sidosryhmien edustus kaikkialla unionissa” ainoastaan koko BSG:n kokoonpanon osalta eikä myös kunkin jäsenyysluokan sisällä.

2. Sisällyttämällä ”käyttäjät”-luokkaan sellaisten yhteisöjen edustajien hakemukset, jotka eivät selvästikään ole rahoitus-/pankkialan tarjoamien palvelujen vähittäiskäyttäjiä vaan pikemminkin maksullisten palvelujen tarjoajia, EPV syyllistyi toiseen hallinnolliseen epäkohtaan.

Kantelijan väitteiden ja väitteiden muissa näkökohdissa ei ole havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Lisähuomautuksia

1. BSG:n jäsenten tulevissa valinnoissa EPV:n olisi suotavaa välttää riski siitä, että yksi tai useampi jäsenvaltio vaikuttaa olevan yliedustettuna.

2. EPV voisi julkaista tulevia kiinnostuksenilmaisupyyntöjä BSG:n jäseneksi tulemisesta paitsi omalla verkkosivustollaan myös erikoistuneessa talousalan lehdistössä ja käyttää yleisesti mitä tahansa muuta viestintäkanavaa, joka voisi lisätä naisehdokkaiden tietoisuutta ja kiinnostusta.

3. Valintaprosessia helpottaisi ja parantaisi edelleen se, että EPV vaatisi tulevia hakijoita ilmoittamaan vain yhden niistä kuudesta luokasta, joiden osalta he haluaisivat tulla otetuiksi huomioon.

4. Valintamenettelyn yleinen avoimuus paranisi entisestään, jos EPV julkistaisi sen jälkeen, kun budjettitukiryhmän jäsenet on nimitetty, merkitykselliset tiedot, jotka voisivat osoittaa, miten EPV noudatti vastaanotettujen eri hakemusten perusteella vaatimusta varmistaa kaikkien asianomaisten eri sidosryhmäryhmien tasapainoinen edustus ja miten se näin tehdessään myös varmisti ”mahdollisuuksien mukaan (...) asianmukaisen maantieteellisen ja sukupuolten välisen tasapainon sekä sidosryhmien edustuksen kaikkialla unionissa”.

Tutkimuksen aikana ja erityisesti asiakirjojen tarkastuksen yhteydessä EPV:n ja oikeusasiamiehen yksiköiden välillä käytiin epävirallisia ja rakentavia keskusteluja. Näissä keskusteluissa EPV ilmaisi halukkuutensa tarkistaa lähestymistapaansa toisella valintakierroksella. Kuten jo todettiin, EPV ilmoitti pankkialan ohjausryhmän uudesta kokoonpanosta 23. lokakuuta 2013. Vaikka tämä päätös koskee vain ensimmäistä valintamenettelyä, joka toteutettiin maaliskuussa 2011, oikeusasiamies pyytää EPV:tä selittämään edellä esitettyjen kriittisten ja lisähuomautusten jatkotoimena, miten se tarkisti lähestymistapaansa toisen valintamenettelyn aikana ottaakseen huomioon oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana mahdollisesti saadut kokemukset.

 

Emily O'Reilly

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä joulukuuta 2013.

---

[1] EUVL 2010, L 331, s. 12.

[2] http://www.eurofinuse.org/index.php?id=72

[3] http://www.eba.europa.eu/cebs/media/Publications/Other%20Publications/Others/2010/BSG%20call%20for%20ilmaisu%20of%20interest/Complete-call-text.pdf

[4] http://www.eba.europa.eu/-/the-eba-establishes-its-banking-sidosryhmä

[5] Päätös, tehty 7 päivänä marraskuuta 2013, http://www.ombudsman.europa.eu/en/cases/decision.faces/en/52432/html.bookmark

[6] Euroopan komissio perusti vuonna 2010 finanssipalvelujen käyttäjäryhmän (Financial Services User Group, FSUG). Ryhmän tehtävät siirtyivät kahdelle aikaisemmalle ryhmälle, rahoituspalvelujen käyttäjäasiantuntijoiden foorumille (FIN-USE) ja rahoituspalvelujen kuluttajaryhmälle (FSCG).

[7] Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea (CEBS). Euroopan pankkiviranomainen (EPV) perustettiin 1. tammikuuta 2011, ja se otti hoitaakseen Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean (CEBS) jatkuvat tehtävät ja vastuualueet.