Taustaa

Kantelu 2166/2008/WP:

1. Tämä oma-aloitteinen tutkimus perustuu Turkin kansalaisuutta edustavan tiedemiehen professori B:n tekemään kanteluun (kantelu 2166/2008/WP). Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) julkaisi 28. toukokuuta 2008 verkkosivustollaan kiinnostuksenilmaisupyynnöt vasta perustetussa Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirastossa (ERCEA) ja tutkimuksen toimeenpanovirastossa (REA) toteutettavista väliaikaisista toimista. Professori B. päätti osallistua ERCEAn palvelukseen otettavien väliaikaisten toimihenkilöiden valintamenettelyyn. Hakuaika päättyi 18. kesäkuuta 2008.

2. Valintamenettely rajoittui alun perin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisiin. Myöhemmin se kuitenkin laajennettiin koskemaan "seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden" eli EU:n seitsemänteen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmaan [1] kuuluvien kumppanimaiden kansalaisia. Turkki kuuluu tähän ryhmään.

3. Professori B. totesi hakemustaan valmistellessaan, että hakijoiden edellytetään osaavan sujuvasti englannin lisäksi myös toista Euroopan unionin (EU) virallista kieltä. Professori B. katsoi, että tämä vaatimus oli välillisesti syrjivä, koska se näytti suosivan EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia. Hän lisäsi hakemukseensa vastaavan huomautuksen.

4. Jonkin ajan kuluttua hakemuksensa jättämisestä professori B:lle ilmoitettiin, ettei hän voi osallistua kilpailuun. Kansalaisuusvaatimusta oli tällä välin muutettu, ja ainoastaan EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset saivat hakea sitä. Professori B. kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että tämä päätös oli sekä väärä että syrjivä.

Oma-aloitteinen tutkimus OI/2/2008/(WP)VIK:

5. Tutkittuaan edellä mainitun kantelun oikeusasiamies totesi, että professori B. ei ollut EU:n kansalainen eikä asunut EU:n jäsenvaltiossa. Professori B:llä ei näin ollen ollut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan nojalla oikeutta tehdä kantelua oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies ei näin ollen voinut aloittaa tutkimusta kantelustaan sellaisenaan. Hän katsoi kuitenkin, että kantelussa oli kyse vakavasta ongelmasta, joka vaikutti koskevan myös REA:n väliaikaisten toimihenkilöiden valintamenettelyä. Oikeusasiamies päätti näin ollen käynnistää tämän oma-aloitteisen tutkimuksen kantelussa esiin tuoduista kysymyksistä.

Oma-aloitteisen tutkimuksen kohde

6. Oikeusasiamies yksilöi seuraavat seikat:

1. Päätös poistaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisilta mahdollisuus hakea väliaikaisen toimihenkilön tointa ERCEAan ja REAan oli mahdollisesti virheellinen ja syrjivä.
2. Vaikutti siltä, että hakijoille, joita tämä päätös koski, ei annettu mitään selityksiä päätöksestä eikä heille esitetty anteeksipyyntöä.
3. Vaatimus, jonka mukaan ehdokkaiden on osattava EU:n toista virallista kieltä, on mahdollisesti syrjivä, koska se suosii EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia.

KYSYMYS

7. Oikeusasiamies käynnisti 12. syyskuuta 2008 oma-aloitteisen tutkimuksensa. Hän pyysi EPSOa antamaan lausunnon edellä mainituista kysymyksistä.

8. EPSO ilmoitti oikeusasiamiehelle 24.9.2008 päivätyllä kirjeellä, että kyseiset valintamenettelyt kuuluivat Euroopan komission vastuualueeseen ja että EPSO oli antanut ainoastaan logistista tukea. EPSO ilmoitti, että se oli näin ollen toimittanut oikeusasiamiehen kirjeen komissiolle.

9. Komissio ilmoitti 29. syyskuuta 2008 oikeusasiamiehelle, että sillä oli todellakin toimivalta käsitellä tätä asiaa.

10. Komissio antoi lausuntonsa 20. tammikuuta 2009. Lausunto toimitettiin professori B:lle kommentoitavaksi. Häneltä ei saatu huomautuksia.

11. Oikeusasiamies käynnisti 20. lokakuuta 2009 lisätutkimuksia. Hän pyysi komissiota selventämään tiettyjä asiaan liittyviä näkökohtia. Komissio toimitti vastauksensa 11.3.2010. Vastaus toimitettiin professori B:lle, joka ei esittänyt huomautuksia.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Ensimmäisestä kysymyksestä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

12. Professori B. väitti, että komission päätös sulkea pois seitsemännen puiteohjelman kumppanimaista ja erityisesti Turkista tulevat ehdokkaat oli väärä ja syrjivä. Hän totesi, että tämä lähestymistapa haittasi tieteen kehitystä Euroopassa. Professori B. huomautti, että Turkki osallistuu vuosittain 1,5 miljoonalla eurolla seitsemänteen puiteohjelmaan ja että näin ollen on käsittämätöntä, miksi turkkilaiset tutkijat voitaisiin jättää valintamenettelyn ulkopuolelle. Hänen mielestään turkkilaisilla tutkijoilla oli"luonnollinen oikeus"hakea toimia, jotka liittyvät seitsemännen puiteohjelman yhteydessä esitettyjen hankkeiden arviointiin.

13. Lausunnossaan komissio selitti, että ERCEA ja REA perustettiin sen 14 päivänä joulukuuta 2007 tekemällä päätöksellä [2]. Vuoden 2008 alkupuoliskolla otettiin käyttöön tarvittavat menettelyt henkilöstön rekrytoimiseksi näihin virastoihin budjettivallan käyttäjän hyväksymien henkilöstötaulukoiden mukaisesti. Kun ERCEAn ja REAn väliaikaisia toimihenkilöitä koskevat kiinnostuksenilmaisupyynnöt julkaistiin EPSOn verkkosivustolla, valintamenettelyt rajoitettiin koskemaan ainoastaan EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia.

14. Norjan edustuston ehdotuksesta kiinnostuksenilmaisupyynnöt laajennettiin 5. kesäkuuta 2008 kattamaan seitsemännen puiteohjelman kumppanimaista (Islanti, Liechtenstein, Norja, Israel, Sveitsi, Albania, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Turkki) tulevat hakijat. Hakemusten määräaikaa pidennettiin 25. kesäkuuta 2008 saakka.

15. Kiinnostuksenilmaisupyynnön, johon professori B. oli vastannut, jatkamisesta aiheutuvista toiminnallisista seurauksista käytyjen sisäisten keskustelujen jälkeen kyseinen pyyntö kuitenkin peruutettiin 24.6.2008. Hakijoille lähetettiin sähköpostiviesti, jossa ilmoitettiin peruutuksesta. Myös REA:ta koskeva ehdotuspyyntö peruutettiin.

16. Ehdotuspyynnöt julkaistiin uudelleen 15. heinäkuuta 2008 ainoastaan EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten osalta, ja hakemusten jättämisen määräajaksi asetettiin 14. elokuuta 2008. Edelleen 15.7.2008 entisille hakijoille ja yleisiin postilaatikoihin kirjoittaneille henkilöille ilmoitettiin sähköpostitse uudesta julkaisusta.

17. Komissio totesi, että komission tai sen toimeenpanovirastojen väliaikaisia toimihenkilöitä koskeviin pyyntöihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan mukaan tällaiset ehdotuspyynnöt ovat avoimia ainoastaan EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille. Komissio totesi, että poikkeuksellisesti ehdotuspyynnöt voidaan kuitenkin avata muiden valtioiden kansalaisille nimittävän viranomaisen harkinnan mukaan.

18. Komissio huomautti, että yleisesti ottaen oli perusteltuja syitä esittää pyyntöjä valtioille, jotka osallistuvat hallinnoitujen ohjelmien budjettiin. Tämän perustelun ei kuitenkaan pitäisi hämärtää sitä, että seitsemännen puiteohjelman kumppanimaat eivät ole tasavertaisessa asemassa EU:n jäsenvaltioiden kanssa. Näille maille koituvat hyödyt keskittyvät seitsemännestä puiteohjelmasta saatuihin tuloksiin sen sijaan, että ne liittyisivät ohjelman hallinnointiin. Tämän lausuman tueksi komissio totesi esimerkiksi, että seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden osallistuminen seitsemännen puiteohjelman ohjelmakomiteoihin oli äänioikeudetonta.

19. Komissio lisäsi vielä, että huolimatta väitteistä, jotka puoltavat kyseisten pyyntöjen laajentamista, joidenkin valtuuksien siirtäminen toimeenpanovirastoille seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanoa varten merkitsi tiettyjä toiminnallisia seurauksia. Ne johtuivat oikeudellisista ja hallinnollisista olosuhteista, jotka vaikeuttivat EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten osallistumista. Erityisesti pidettiin todennäköisenä, että EU:n ulkopuolisista jäsenvaltioista tuleville hakijoille olisi tehtävä erityisiä turvallisuustarkastuksia, mikä merkitsisi väistämättä valintamenettelyn viivästymistä, jotta he voisivat noudattaa asianmukaisesti EU:n tietosuojalainsäädäntöä. Vaikka toimivaltaiset yksiköt yrittivät tehdä parhaansa, osoittautui mahdottomaksi käsitellä kaikkia asiaankuuluvia kysymyksiä ajoissa ja säilyttää mahdollisuus saattaa palvelukseenottomenettelyt päätökseen tyydyttävästi ja kohtuullisessa ajassa. Komissio korosti tässä yhteydessä, että virastojen toiminta on ehdottomasti saatava käyntiin. Se lisäsi, että tästä syystä se päätti peruuttaa ehdotuspyynnöt ja julkaista uusia ehdotuspyyntöjä, jotka rajoittuivat EU:n jäsenvaltioiden kansalaisiin.

20. Analysoituaan huolellisesti edellä esitetyt väitteet oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Tämän vuoksi hän esitti komissiolle seuraavan kysymyksen:

"Komissio katsoi, että EU:n ulkopuolisten ehdokkaiden poissulkeminen on tarpeen sen varmistamiseksi, että asianomaiset virastot voivat aloittaa toimintansa mahdollisimman pian. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että alkuperäisiä ehdotuspyyntöjä koskevien hakemusten jättämisen määräaika oli 25. kesäkuuta 2008, kun taas uusiin ehdotuspyyntöihin liittyvät hakemukset oli jätettävä 14. elokuuta 2008 mennessä eli lähes kaksi kuukautta myöhemmin. Kun otetaan huomioon, että komission omaksuma lähestymistapa viivästytti rekrytointimenettelyjä, voisiko komissio täsmentää, miksi se kuitenkin katsoi, että EU:n ulkopuolisista maista tulevien hakijoiden poissulkeminen oli tarpeen, jotta voitiin varmistaa oikea-aikainen rekrytointi kyseisten virkojen osalta? Voisiko komissio ilmoittaa myös, kuinka monta ehdokasta EU:n ulkopuolisista maista vastasi alkuperäisiin ehdotuspyyntöihin?”

21. Komissio totesi vastauksessaan, että uusi julkaisu todellakin viivästytti palvelukseenottomenettelyjä lähes kahdella kuukaudella. Se toisti tässä yhteydessä, että sen turvallisuusosasto katsoi, että olisi olennaisen tärkeää seuloa kaikki varallaololuetteloon merkityt kolmansien maiden hakijat ennen kuin työpaikkoja voidaan tarjota. Tällaisten hakijoiden ylimääräisen turvallisuustarkastuksen suorittaminen olisi pitänyt mainita ehdotuspyynnöissä, jotka kuitenkin julkaistiin jo tuolloin. Lisäksi Euroopan tietosuojavaltuutettua olisi pitänyt kuulla henkilötietojen myöhemmästä käsittelystä. Komissio katsoo, että tällainen kuuleminen olisi kestänyt useita kuukausia ja vaarantanut rekrytointien ajoituksen. Komissio totesi, että ehdotuspyyntöjen peruuttamisesta ja uudelleenjulkaisemisesta johtuvaa viivettä pidettiin lyhyempänä.

22. Komissio lisäsi, että merkityksellisenä ajankohtana komission eri yksiköiden välillä oli käyty yksityiskohtaisia sisäisiä keskusteluja. Erityistä huolta herätti se, että ehdotuspyyntöjen avaaminen EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille saattaisi luoda ennakkotapauksen EU:n politiikan alalla, jolla jatkettiin keskusteluja uusien maiden osallistumisesta EU:n ohjelmiin.

23. Edellä esitetyn perusteella ja vastatakseen nopean rekrytoinnin tarpeeseen komissio päätti peruuttaa kyseiset ehdotuspyynnöt ja julkaista ne uudelleen.

24. Vastauksena oikeusasiamiehen kysymykseen asianomaisten henkilöiden määrästä komissio täsmensi, että alkuperäisten ehdotuspyyntöjen peruuttamishetkellä oli jätetty 5328 hakemusta, joista 46 oli peräisin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilta. Nämä 46 hakemusta jätti yhteensä 27 ehdokasta. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia koskevien ehdotuspyyntöjen sulkeminen koski kuitenkin vain 21:tä hakijaa, koska muut hakemukset eivät missään tapauksessa olleet tukikelpoisia.

Oikeusasiamiehen arviointi

25. Professori B. väitti, että komission päätös peruuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisten mahdollisuus hakea kyseisiä väliaikaisia toimihenkilöitä oli sekä i) virheellinen että ii) syrjivä. Oikeusasiamies analysoi sen vuoksi näitä kahta näkökohtaa jäljempänä.

Edellä olevan i alakohdan osalta:

26. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että "väliaikainen toimihenkilö voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan sillä edellytyksellä, että hän on jonkin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltion kansalainen, jollei poikkeukseen ole annettu lupaa".

27. Käsiteltävässä asiassa komissio rajoitti alun perin kiinnostuksenilmaisupyynnöt ERCEA:n ja REA:n väliaikaisten toimihenkilöiden virkoihin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisiin. Oikeusasiamies katsoo, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa annetaan komissiolle oikeus toimia tällä tavoin.

28. Professori B. väitti, että Turkin osuus seitsemännen puiteohjelman talousarviosta oli huomattava. Hänen mukaansa Turkin kansalaisilla oli näin ollen luontainen oikeus hakea toimia, jotka liittyvät tämän ohjelman hankkeiden arviointiin. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään kuitenkin, että tällaiset pyynnöt ovat pääsääntöisesti avoimia ainoastaan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille . Komissiolla ei näin ollen ollut velvollisuutta ulottaa näitä pyyntöjä koskemaan seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisia.

29. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa sallitaan kuitenkin poikkeukset edellä mainitusta yleisestä tukikelpoisuussäännöstä. Seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden rahoitusosuudet ovat selvästi tekijä, joka voidaan ottaa huomioon tässä yhteydessä. Komissio myönsi, että oli perusteltuja syitä avata ehdotuspyynnöt valtioille, jotka osallistuvat hallinnoitujen ohjelmien talousarvioon. Komission päätös avata ehdotuspyynnöt – jotka oli alun perin rajattu EU:n kansalaisiin – seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden, myös Turkin, kansalaisille oli näin ollen ymmärrettävä.

30. On kuitenkin huomattava, että oikeusasiamiehen ei tarvitse tutkia alkuperäistä päätöstä rajoittaa kyseiset ehdotuspyynnöt EU:n kansalaisiin tai niiden myöhempää laajentamista seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisiin. Hänen on tutkittava, oliko komission päätös peruuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisten mahdollisuus hakea tukea eli komission päätös kumota komission aiempi päätös avata asiaa koskevat ehdotuspyynnöt seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisille perusteltu ja hyvän hallinnon periaatteiden mukainen.

31. Lähestymistapansa tueksi komissio vetosi palvelukseenottoprosessiin liittyviin hallinnollisiin ja ajallisiin rajoituksiin. Komissio katsoi, että sen oli varmistettava, että ERCEA ja REA aloittivat toimintansa mahdollisimman pian. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille olisi tehtävä turvallisuusselvitys, mikä edellyttäisi Euroopan tietosuojavaltuutetun kuulemista henkilötietojen käsittelystä. Näin ollen komissio pelkäsi, että muutetut ehdotuspyynnöt – ja siten seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaiden osallistuminen – sekä viivästyttäisivät että vaarantaisivat valintamenettelyjen oikea-aikaisen päätökseen saattamisen. Komissio väitti, että tästä syystä se päätti peruuttaa ehdotuspyynnöt ja julkaista uusia ehdotuspyyntöjä, jotka oli rajattu EU:n kansalaisiin.

32. Oikeusasiamies ei pidä tätä väitettä vakuuttavana.

33. Kuten edellä on jo todettu, komission päätös peruuttaa muutetut ehdotuspyynnöt ja julkaista uusia pyyntöjä johti jo sinänsä lähes kahden kuukauden viiveeseen. Komissio väittää lähinnä, että viivästys, joka olisi aiheutunut seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaiden hyväksymisestä, olisi ollut vielä pidempi. Oikeusasiamies ei selvästikään pysty tarkistamaan tätä lausuntoa. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin esitettävä kolme huomautusta. Ensinnäkin komissio totesi vastauksessaan oikeusasiamiehen sille esittämään erityiskysymykseen, että ehdotuspyyntöjen peruuttamisesta ja uudelleenjulkaisemisesta johtuvaa viivettä" pidettiin lyhyempänä". Tämä näyttää viittaavan siihen, että komissio ei tarkastellut konkreettisesti, kuinka pitkä viive olisi. Toiseksi komission toimittamista tiedoista ilmenee, että niiden ehdokkaiden määrä, jotka olivat seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisia, oli vähäinen verrattuna niiden ehdokkaiden määrään, jotka olivat EU:n kansalaisia. On myös kohtuullista olettaa, että kaikkia seitsemännen puiteohjelman kumppanuusmaiden 21:tä ehdokasta, joiden hakemukset otettiin käsiteltäväksi, ei olisi lopulta hyväksytty. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että turvallisuusselvitys ja Euroopan tietosuojavaltuutetun kuuleminen henkilötietojen käsittelystä olisi voitu saattaa päätökseen melko nopeasti. Kolmanneksi professori B. huomautti, että hän oli jo työskennellyt komission tieteellisenä asiantuntijana, mitä komissio ei ole kiistänyt. Oikeusasiamies ihmetteleekin, miksi kantelija olisi joutunut turvallisuusseulontaan.

34. Komissio totesi myös, että seitsemännen puiteohjelman maista tulevien hakijoiden hyväksyminen voisi luoda ennakkotapauksen EU:n politiikan alalla, jolla jatketaan keskusteluja uusien maiden osallistumisesta EU:n ohjelmiin. Oikeusasiamiehellä on tiettyjä epäilyjä siitä, onko tämä pätevä perustelu, koska komissio itse myöntää, että oli yleisesti ottaen perusteltuja syitä esittää pyyntöjä valtioille, jotka osallistuvat hallinnoitujen ohjelmien talousarvioon.

35. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, ettei hänen tarvitse selvittää, voisivatko komission esittämät syyt todella oikeuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaiden poissulkemisen. Itse asiassa oikeusasiamies katsoo, että kaikki nämä syyt olisi pitänyt ottaa huomioon ennen kuin komissio päätti 5. kesäkuuta 2008 käynnistää asiaankuuluvat seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalliset ehdotuspyynnöt. Ei selvästikään ole hyvä hallintokäytäntö, että ensin tehdään päätös ja vasta sitten tutkitaan sen mahdolliset kielteiset seuraukset. Jos komissio olisi kaikkia asiaan liittyviä näkökohtia asianmukaisesti tarkasteltuaan tullut siihen tulokseen, että asiaa koskevien ehdotuspyyntöjen ulottamisella koskemaan seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisia olisi kielteiset seuraukset, joihin se viittasi lausunnossaan, se ei todennäköisesti olisi avannut ehdotuspyyntöjä kyseisille henkilöille. Näin ollen se olisi voinut helposti välttää 5 päivänä kesäkuuta 2008 tekemäänsä päätökseen liittyvät ongelmat. Oikeusasiamiehen mielestä kansalaiset eivät saa joutua viranomaisten tekemien liian hätiköityjen päätösten uhreiksi.

36. Edellä esitetyn perusteella 5. kesäkuuta 2008 tehdyllä komission päätöksellä luotu komission päätös peruuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisten mahdollisuus hakea tukea voidaan perustella vain, jos siihen on pakottavia syitä. Jos komissio olisi osoittanut kiistattomasti, että seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaiden olisi ollut mahdotonta osallistua ehdotuspyyntöihin ja saada virastot nopeasti toimintaan, oikeusasiamies olisi voinut päätellä, että käsiteltävänä oleva päätös oli perusteltu. Kuten edellä on selitetty, komissio ei kuitenkaan ole esittänyt selkeitä ja vakuuttavia todisteita tai perusteluja, jotka osoittaisivat, että näin todella oli.

37. Näissä olosuhteissa ja vakuuttavien perustelujen puuttuessa oikeusasiamies päättelee, että komission päätös peruuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisten mahdollisuus hakea tukea eli kumota aiempi päätöksensä avata asiaa koskevat ehdotuspyynnöt seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisille oli hallinnollinen epäkohta. Jäljempänä esitetään kriittinen huomautus.

Edellä olevan ii alakohdan osalta:

38. Väitteestä, jonka mukaan komission päätös peruuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisilta mahdollisuus hakea väliaikaisen toimihenkilön tointa ERCEA:ssa ja REA:ssa on syrjivä, oikeusasiamies muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää tapahtuu, kun samanlaisia tai toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdellaan eri tavalla ja kun tämä erilainen kohtelu ei ole objektiivisesti perusteltua.

39. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan mukaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia voidaan kuitenkin kohdella eri tavalla kuin EU:n kansalaisia siltä osin kuin on kyse pääsystä väliaikaisiin toimihenkilöihin. Näin ollen käsiteltävässä asiassa ei voida todeta minkäänlaista syrjintää.

B. Toisesta kysymyksestä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

40. Professori B. väitti, että hakijoille, joihin komission päätös vaikutti, ei annettu mitään selityksiä eikä niille esitetty anteeksipyyntöä.

41. Komissio huomautti, että kun ERCEAa ja REAa koskevat alkuperäiset ehdotuspyynnöt peruutettiin 24.6.2008, EPSOn verkkosivuilla julkaistiin ilmoitus. Tässä tiedonannossa komissio pahoittelee aiheutunutta haittaa. Hakijoille, jotka olivat hakeneet paikkaa REA:ssa, lähetettiin myös sähköpostiviesti, jossa toistettiin anteeksipyyntö, kun taas ERCEA halusi odottaa ennen sähköpostiviestien lähettämistä päättääkseen ehdotuspyynnön uudelleen avaamisen käytännön järjestelyistä.

42. Komissio totesi lisäksi, että kun uusi julkaisu julkaistiin 15. heinäkuuta 2008, kaikki hakijat (seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden hakijat mukaan luettuina), jotka hakivat tukea muutettujen ehdotuspyyntöjen perusteella, saivat sähköpostiviestin. EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisiksi rekisteröidyille hakijoille lähetetyissä sähköpostiviesteissä täsmennettiin, että heidän olisi tarkistettava ehdotuspyynnön ehdot. Lopuksi komissio selitti, että kuhunkin julkaistuun profiiliin lisättiin lisäselvennys.

43. Lausunnossaan komissio pahoitteli haittaa, joka aiheutui hakijoille, joita päätös peruuttaa seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden kansalaisten mahdollisuus hakea väliaikaisen toimihenkilön tointa ERCEAssa ja REAssa koskee. Lisäksi se pahoitteli sitä, että hakijoille, joita tämä päätös koskee, ei esitetty aiempaa anteeksipyyntöä.

44. Oikeusasiamies pyysi lisätutkimuksissaan komissiota vastaamaan myös seuraavaan kysymykseen:

Oikeusasiamies katsoo, että komission ei tarvinnut perustella alkuperäistä päätöstään rajoittaa kyseiset ehdotuspyynnöt EU:n kansalaisiin. Nyt käsiteltävä asia koskee kuitenkin tilannetta, jossa kolmansien maiden kansalaiset on myöhemmin päästetty maahan, jossa ainakin yksi tällainen kolmannen maan kansalainen on hakenut maahanpääsyä ja jossa komissio on tämän jälkeen päättänyt muuttaa kantaansa uudelleen ja rajoittaa kyseiset virat unionin kansalaisiin. Voisiko komissio tätä taustaa vasten selittää, miksi se ei ilmoittanut hakijoille päätöksensä syitä ja miksi sen lisäksi, että se pyysi yleisesti anteeksi aiheutuneita haittoja, mitään erityistä anteeksipyyntöä ei tarjottu hakijoille EU:n ulkopuolisista maista, jotka olivat jättäneet hakemuksen mutta jotka eivät enää olleet tukikelpoisia komission tekemän päätöksen vuoksi?

45. Komissio totesi vastauksessaan, että se olisi helposti antanut lisätietoja päätöksensä perusteluista kaikille sitä pyytäneille. Tässä tapauksessa kukaan ei kuitenkaan ollut pyytänyt tällaisia tietoja komissiolta tai EPSOlta ennen oikeusasiamiehen yhteydenottoa.

46. Mitä tulee oikeusasiamiehen kysymykseen siitä, miksi komissio ei esittänyt erityistä anteeksipyyntöä EU:n ulkopuolisista maista tuleville hakijoille, toimielin pahoitteli, että tällaista erityistä anteeksipyyntöä ei tarjottu hakijoille, joiden hakemukset todennäköisesti hylättiin ehdotuspyynnön uudelleenjulkaisemista koskevalla päätöksellä. Komissio totesi, että asia oli tuolloin ratkaistava nopeasti. Valitettavasti puhelun pikaisen uudelleenjulkaisemisen vuoksi ei käsitelty kysymystä erityisen anteeksipyynnön lähettämisestä ja puhelun peruuttamisen syistä.

47. Komissio pyysi professori B:ltä anteeksi sitä, ettei tämä ollut tuolloin selittänyt päätöksensä syitä. Se huomautti pyrkivänsä välttämään vastaavia tilanteita tulevaisuudessa.

Oikeusasiamiehen arviointi

48. Tutkimuksen aikana komissio toimitti jäljennökset kantajille lähetetyistä tiedoista, kun se peruutti alkuperäiset ehdotuspyynnöt ja käynnisti myöhemmin uudet ehdotuspyynnöt uudelleen. Kun ERCEAa ja REAa koskevat uudet ehdotuspyynnöt julkaistiin, komissio ilmoitti hakijoille selvästi, että ”[hakijan] on oltava Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen, jotta hän voi osallistua tähän ehdotuspyyntöön”. Komissio ei kuitenkaan selittänyt, miksi aiemmat ehdotuspyynnöt oli peruutettu ja miksi hakijoiden kansalaisuuteen liittyviä tukikelpoisuusvaatimuksia oli muutettu.

49. Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että hallinto perustelee kansalaisille täsmällisesti kaikki päätökset, jotka voivat vaikuttaa kansalaisiin [3]. Kuten edellä on todettu, komissio ei ole tässä tapauksessa perustellut päätöstään muuttaa tukikelpoisuusedellytyksiä. Toimielin yksinkertaisesti ilmoitti asianomaisille henkilöille asian kannalta merkityksellisestä muutoksesta. Oikeusasiamies ei etenkään ymmärrä, miksi komissio ei sisällyttänyt tällaista selitystä EU:n ulkopuolisille hakijoille lähetettyihin sähköpostiviesteihin, koska muutos vaikutti suoraan näihin henkilöihin. Olisi myös ollut kohteliasta, että komissio olisi esittänyt tässä yhteydessä selkeän anteeksipyynnön.

50. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana komissio kuitenkin myönsi, että se oli jättänyt lähettämättä erityisen anteeksipyynnön EU:n ulkopuolisille hakijoille ja ilmoittanut syyt pyyntöjen peruuttamiseen. Se pyysi anteeksi tätä laiminlyöntiä ja esitti tässä yhteydessä erityisen anteeksipyynnön professori B:lle. Toimielin selitti lisäksi lähestymistapansa syyt ja sitoutui välttämään vastaavia tilanteita tulevaisuudessa. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että asiaan liittyvistä tapahtumista on nyt kulunut kaksi vuotta, oikeusasiamies katsoo, että asian tätä näkökohtaa koskevia lisätutkimuksia ei tarvita.

C. Kolmannen kysymyksen osalta

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

51. Professori B. vastusti vaatimusta, jonka mukaan hakijoiden on osattava toista EU:n virallista kieltä, ja väitti, että tämä vaatimus on syrjivä, koska se suosii EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia.

52. Komissio huomautti, että vaatimus puhua kahta EU:n virallista kieltä on henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa säädetty vaatimus ja että tästä vaatimuksesta ei ole mahdollista poiketa.

Oikeusasiamiehen arviointi

53. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetään, että väliaikainen toimihenkilö voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan sillä edellytyksellä, että "hän osoittaa, että hänellä on perusteellinen kielitaito yhdessä yhteisöjen kielessä ja tehtäviensä hoitamiseksi riittävä kielitaito toisessa yhteisöjen kielessä."

54. Kuten komissio on todennut, vaatimus, jonka mukaan hakijalla on oltava vähintään kahden EU:n virallisen kielen perusteellinen tai tyydyttävä taito, on lakisääteinen vaatimus, johon ei sovelleta poikkeuksia. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tämän asian osalta ei voida todeta hallinnollista epäkohtaa.

D. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Hyvä hallintokäytäntö edellyttää, että ennen päätöksen tekemistä toimielin tutkii asianmukaisesti kielteiset seuraukset, joita siitä voi aiheutua. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on alun perin rajoittanut ERCEA:n ja REA:n väliaikaisia toimihenkilöitä koskevat pyynnöt EU:n kansalaisiin, minkä jälkeen se on hyväksynyt seitsemännen puiteohjelman kumppanimaista tulevat hakijat tutkimatta asianmukaisesti niiden seurauksia. Sen myöhempi päätös jälleen sulkea seitsemännen puiteohjelman kumppanimaiden ehdokkaat mainittujen pyyntöjen ulkopuolelle on näin ollen hallinnollinen epäkohta, koska ei ole selkeitä ja vakuuttavia todisteita tai perusteluja, jotka osoittaisivat, että tämä päätös oli tehtävä pakottavista syistä.

Päätöksestä ilmoitetaan professori B:lle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 10 päivänä elokuuta 2010.

---

[1] Lisätietoja EU:n seitsemännestä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmasta on saatavilla osoitteessa http://cordis.europa.eu/fp7

[2] Tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen alalla toteutettavaa "Ideat"-erityisohjelmaa hallinnoivan "Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston" perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 14.12.2007 tehty komission päätös 2008/46/EY (EUVL 2008, L 11, s. 9).

[3] EU:n hyvän hallintotavan säännöstön 18 artikla (Päätösten perusteluvelvollisuus), saatavilla osoitteessa www.ombudsman.europa.eu