Kantelujen taustaa

1. Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY [1] 25 artiklan mukaan komission olisi tarkasteltava säännöllisesti televiestintämarkkinoiden toimintaa ja annettava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2. Ranskalainen matkaviestinoperaattori kirjoitti 11 päivänä huhtikuuta 2008 komissiolle Euroopan sähköisen viestinnän sisämarkkinoita koskevasta 13. ^{tilannekatsauksesta} 2007. Se pyysi komissiota oikaisemaan edellä mainitussa kertomuksessa esitetyt tiedot toteamalla, että komission päätelmät eivät vastaa sen matkaviestintätariffeja.

3. Komissio julkaisi 25. maaliskuuta 2009 neljännentoista tilannekatsauksensa Euroopan sähköisen viestinnän sisämarkkinoista vuonna 2008, jäljempänä ’neljästoista kertomus’. Komissio on liittänyt 14. ^kertomuksen julkaisemiseen seuraavat asiakirjat: i) komission yksiköiden valmisteluasiakirja, joka koostuu kahdesta liitteestä [2]; ii) lehdistötiedote 14. ^{kertomuksesta,} joka koskee kaikkia EU:n jäsenvaltioita, ja iii) tiedote kustakin EU:n jäsenvaltiosta.

4. Sama ranskalainen matkaviestinoperaattori otti 2. huhtikuuta 2009 uudelleen yhteyttä komissioon 14. ^kertomuksen osalta. Se ilmaisi jälleen huolensa menetelmästä, jota komissio on käyttänyt tehdessään vertailevan arvion matkaviestinnän hinnoista EU:ssa.

5. Alankomaalainen matkaviestinoperaattori kirjoitti komissiolle 20. toukokuuta 2009 14. ^{kertomuksesta.} Se ilmaisi samanlaisen huolensa komission toimittamista tiedoista, jotka liittyvät matkaviestinnän hintojen vertailevaan arviointiin eri puolilla EU:ta.

6. Komissio vastasi edellä mainittuihin kirjeisiin 7 päivänä toukokuuta 2009 ja 22 päivänä kesäkuuta 2009.

7. Ranskalaisen matkaviestinoperaattorin puolesta toimiva asianajotoimisto kääntyi 25. elokuuta 2009 oikeusasiamiehen puoleen 14. ^kertomuksen osalta (viite 2131/2009/RT).

8. Sama asianajotoimisto, joka tällä kertaa toimi alankomaalaisen matkaviestinoperaattorin puolesta, teki 17. syyskuuta 2009 oikeusasiamiehelle uuden kantelun 14. ^{kertomuksesta} (viite 2373/2009/RT).

Tutkinnan kohde

9. Kantelijat väittivät, että komissio antoi virheellisiä tietoja 14. ^{kertomuksessa} sekä liitteenä olevissa jäsenvaltioita koskevissa tietosivuissa, jäljempänä ’ensimmäinen väite’.

10. Valituksen tekijät väittivät lisäksi, että edellä mainitut tiedot olivat harhaanjohtavia. (jäljempänä toinen väite).

11. Ensimmäisen ja toisen väitteensä tueksi kantelijat huomauttivat, että komissio a) päätti virheellisesti käyttää OECD:n menetelmää ja b) käytti kyseistä menetelmää epäasianmukaisella tavalla.

12. Lisäksi kantelijat väittivät, että komissio ei i) käsitellyt asianmukaisesti niiden 11 päivänä huhtikuuta 2008 ja 2 päivänä huhtikuuta 2009 päivättyjä kirjeitä eikä ii) vastannut tyhjentävästi niiden 20 päivänä toukokuuta 2009 päivättyyn kirjeeseen, jäljempänä ’kolmas väite’.

13. Ne väittivät, että komission olisi i) mukautettava tehokkaasti matkaviestinhintojen vertailevassa arvioinnissa käyttämäänsä menetelmää, ja ii) poistaa tai selventää epätarkkoja tai harhaanjohtavia tietoja, jotka se antoi 14. ^{kertomuksessa} ja EU:n jäsenvaltioita koskevissa tietosivuissa. Tältä osin komission olisi i) otettava huomioon kaikkien matkaviestinoperaattoreiden kunkin jäsenvaltion markkinoilla asettamat hinnat; ii) otettava huomioon ostovoimapariteettikerroin; ja iii) kuvastavat matkaviestintarjonnan monimuotoisuutta Euroopan markkinoilla. Joka tapauksessa niin kauan kuin komissio ei ota huomioon kantelijoiden tariffeja, sen olisi täsmennettävä kertomuksessa ja sen liitteissä sekä lehdistötiedotteissaan, että matkaviestinpalvelujen hintojen vertaileva arviointi perustuu kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin asettamiin tariffeihin.

KYSYMYS

14. Koska kantelijoiden molemmissa tapauksissa esittämät väitteet ja vaatimukset näyttivät liittyvän läheisesti toisiinsa, oikeusasiamies päätti tehdä yhteisen tutkimuksen molemmista kanteluista.

15. Oikeusasiamies pyysi 9. lokakuuta 2010 komissiota antamaan lausunnon molemmista kanteluista. Komissio lähetti 7 päivänä joulukuuta 2009 molempien kantelujen osalta saman lausunnon, joka toimitettiin kantelijoille [3] ja jossa pyydettiin niitä esittämään huomautuksensa.

16. Kantelijat lähettivät 1. helmikuuta 2010 yhteisiä huomautuksia molemmista kanteluista.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väitetyt virheelliset tiedot

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Väitteensä tueksi kantelijat huomauttivat alun perin, että komissio a) päätti virheellisesti käyttää OECD:n menetelmää ja b) käytti kyseistä menetelmää epäasianmukaisella tavalla.

18. Kantelijat ja komissio esittivät monitahoisia väitteitä näkemystensä tueksi. Ne voidaan tiivistää seuraavasti.

19. Ensinnäkin kantelijat väittivät, että komission ei olisi pitänyt valita OECD:n menetelmää [4], koska siinä analysoidaan kunkin maan koko televiestintämarkkinoita kunkin maan kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin tariffien perusteella. Ne väittivät, että sen sijaan olisi otettava huomioon kaikki matkaviestinoperaattorit kyseisillä markkinoilla (kolmannet operaattorit ja virtuaaliverkko-operaattorit [5]). Komission analyysissä ei myöskään oteta huomioon ostovoimapariteettikerrointa matkaviestinnän hintojen vertailevassa arvioinnissa. Kantelijoiden mukaan komission olisi joko otettava käyttöön menetelmä, jossa otetaan huomioon kaikkien matkaviestinoperaattoreiden markkinoilla asettamat hinnat, tai rajoitettava analyysinsa ja päätelmiensä soveltaminen kahteen pääkilpailijaan markkinoilla, eikä sen pitäisi analysoida kokonaismarkkinoita pelkästään kahta kilpailijaa koskevien tietojen perusteella.

20. Valituksen tekijät väittivät lisäksi, että OECD:n menetelmä ei perustu keskimääräisiin lukuihin, jotka saadaan vertaamalla kahden tärkeimmän operaattorin kaikkia tarjouksia, vaan ainoastaan niiden halvimpien tariffisuunnitelmien keskimääräisiin kustannuksiin. Jos tätä menetelmää käytetään, ei ole mahdollista tarkistaa, ovatko vertailussa käytetyt tariffisuunnitelmat tosiasiallisesti käytettyjä ja edustavatko ne alaa. Vaikka komissio väittäisikin, että järkevät kuluttajat valitsevat halvimmat hinnat ja että näin ollen halvimmat hinnat ovat väistämättä yleisimmin käytettyjä hintoja, tämä olisi pelkkä olettama, eikä sillä varmistettaisi sitä, että sovellettu menetelmä mahdollistaa sen, että yleisö voi vertailla tosiasiallisesti matkaviestinoperaattoreiden perimiä hintoja.

21. Lisäksi kantelijat huomauttivat, että OECD:n menetelmässä ei oteta huomioon matkapuhelinten käytön monimuotoisuutta ja laajuutta, Euroopan markkinoilla sovellettavia tariffeja tai matkapuhelinten hintoja. Esimerkiksi OECD:n menetelmässä ei oteta huomioon rajoittamattomia suunnitelmia (puhelut tai tekstiviestit). Jos sovelletaan OECD:n menetelmää, tässä yhteydessä otetaan huomioon vain keskitason käyttökorin halvin tarjous, joka koostuu 65 jatkuvasta puhelusta kuukaudessa + 50 tekstiviestistä + 2-3 MMS:stä [6].

22. Lausunnossaan komissio viittasi ensin kertomusten taustaan ja niiden kokoonpanoon. Komissio antaa vuosittain kertomuksen Euroopan sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden edistymisestä, jäljempänä 'seurantakertomus'. Kussakin edistymiskertomuksessa esitetään tärkeimmät taloudelliset ja sääntelyyn liittyvät muutokset, jotka ovat tapahtuneet raportointijaksolla yhden vuoden aikana, minkä ansiosta on mahdollista vertailla eri jäsenvaltioiden tietoja tietyltä vuodelta ja osoittaa niiden kehitys edellisiin vuosiin verrattuna. Edistymiskertomus sisältää komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koostuu kahdesta liitteestä. Komission tiedonannossa esitetään yleiset suuntaukset ja komission havainnot raportointivuodelta jäsenvaltioiden osalta. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja sisältää kaksi liitettä, joissa annetaan tietoja talouden ja sääntelyn suuntauksista koko sähköisen viestinnän alalla sekä yksityiskohtainen analyysi eri segmenteistä. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liite 2 sisältää useita sähköisen viestinnän alaan liittyviä taloudellisia indikaattoreita. Tietoindikaattoreita ja edistymiskertomuksen esitystapaa parannetaan vuosittain ottamalla käyttöön uusia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon alan kehitys.

23. Komissio selitti lisäksi, miten edistymiskertomukset laaditaan. Se korosti tältä osin tiivistä yhteistyötään asiaankuuluvien kansallisten ministeriöiden ja jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten kanssa. Edistymiskertomuksia laatiessaan komissio seuraa kehitystä kussakin jäsenvaltiossa päivittäin ja arvioi muun muassa EU:n televiestintäsääntöjen täytäntöönpanoa. Komission virkamiehiä lähetetään jäsenvaltioihin vuosittain tiedonhankintamatkalla. Kansallisten sääntelyviranomaisten, ministeriöiden, operaattoreiden, kuluttajajärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien kansallisten sidosryhmien kanssa pidetään kokouksia, joissa keskustellaan kyseisen jäsenvaltion tämänhetkisestä kehityksestä. Tämän jälkeen jokaista edistymiskertomusta varten järjestetään validointikokous kansallisten sääntelyviranomaisten edustajien kanssa ennen kertomuksen viimeistelyä. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan toiseen liitteeseen sisältyvien kaavioiden luonnokset (lukuun ottamatta tariffeja koskevia tietoja) jaetaan kansallisille sääntelyviranomaisille kommentoitavaksi ennen edistymiskertomuksen viimeistelyä. Näin ollen kansalliset sääntelyviranomaiset toimittavat ja validoivat suurimman osan tiedoista. Jotkin tiedot, kuten matkaviestintätariffeihin, kiinteän verkon puhelutariffeihin ja kiinteiden yhteyksien vähittäishintoihin liittyvät hintatiedot, ovat kuitenkin peräisin riippumattomien yritysten komission pyynnöstä tekemistä erityistutkimuksista. Vaikka näitä tutkimuksia koskevat tiedot kerätään suoraan operaattoreilta, kansalliset sääntelyviranomaiset tarkastavat ne edelleen. Tietojen käsittely tutkimusta varten perustuu "OECD:n mobiilikäyttökoreihin".

24. Komissio viittasi yksityiskohtaisesti 14. ^{kertomukseen.} Komissio julkaisi vuonna 2008 kertomuksen 14. ^painoksen, jossa esitetään tilannekatsaus EU:n televiestintämarkkinoista ja tärkeimmistä vuonna 2008 tapahtuneista sääntelyn muutoksista. Lausunnossaan komissio selitti komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteiden 1 ja 2 sisältöä. Liite 1 sisältää matkaviestinmarkkinoita koskevan osion, jossa viitataan matkaviestinpalvelujen vähittäis- ja tukkuhintoihin, matkapuhelinten käyttöön kaikkialla EU:ssa ("matkaviestinten levinneisyysaste"), markkinatoimijoihin, datapalvelujen ja kansainvälisten verkkovierailujen kehitykseen sekä matkapuhelinnumeroiden siirrettävyyden kehitykseen. Liite 2 sisältää useita markkinaindikaattoreita ja niissä käytetyn menetelmän.

25. Komissio korosti, että 14. ^{kertomuksessa} esitettävien matkaviestinnän keskimääräisiä hintoja koskevien tietojen tavoitteena ei ole antaa loppukäyttäjille kattavaa yleiskuvaa saatavilla olevista todellisista vähittäishinnoista eri puolilla EU:ta vaan tarjota heille vertailukelpoisia tietoja hintakehityksestä.

26. Edistymiskertomuksissa on vuodesta 1999 lähtien annettu tietoja käyttäjien eri jäsenvaltioissa maksamista tyypillisistä matkaviestinhinnoista. Vuodesta 2002 lähtien näitä tietoja on tarkennettu vastaamaan matkaviestintäpalvelujen käytön intensiteettiä (vähäinen, keskisuuri tai suuri). Menetelmä kuvataan yksityiskohtaisesti komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteessä 2 (jossa ilmoitetaan toimijat, jotka on otettu huomioon laskettaessa tyypillistä hintaa kussakin jäsenvaltiossa)[7]. Menetelmän avulla voidaan vertailla tyydyttävästi paitsi hintoja EU:n eri jäsenvaltioissa myös hintoja OECD-maissa, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita. Komissio selitti, että menetelmän on tarkoitus kattaa vähintään 50 prosenttia markkinoista tilaajamäärän perusteella. Tämä prosenttiosuus saavutetaan yleensä valitsemalla kaksi matkaviestinoperaattoria. Erityisesti Ranskassa niiden kahden matkaviestinoperaattorin osuus, joilla on suurimmat markkinaosuudet, on tilaajamäärän perusteella yhteensä noin 77 prosenttia markkinoista. Komissio katsoo, että tätä voidaan pitää matkaviestintämarkkinoiden vankkana edustuksena. Vastaavasti Belgiassa niiden kahden matkaviestinoperaattorin, joilla on suurimmat markkinaosuudet, osuus markkinoista on noin 77 prosenttia. Saksassa niiden osuus markkinoista on 69 prosenttia ja Espanjassa 76,5 prosenttia. Näiden prosenttiosuuksien perusteella komissio katsoo, että 14. ^kertomus kattaa merkittävän ja edustavan osuuden kunkin jäsenvaltion matkaviestintämarkkinoista, joten sitä voidaan pitää asianmukaisena välineenä matkaviestinnän hintakehityksen vertailemiseksi EU:ssa. Toisin sanoen saavutetut tulokset edustavat eri jäsenvaltioiden hintakehitystä. Komission mukaan useamman kuin kahden merkittävimmän toimijan ottaminen mukaan tutkimukseen yhdessä jäsenvaltiossa lisäisi kustannuksia merkittävästi lisäämättä tulosten arvoa. Kun otetaan huomioon matkaviestinten vähittäishintojen moninaisuus ja lisääntyvä monimutkaisuus Euroopassa, tyypillisten matkaviestinhintojen vertailumenetelmän määrittäminen eri jäsenvaltioissa on monimutkainen prosessi. Kaikista edellä mainituista syistä komissio katsoi, että OECD:n menetelmän käyttö oli tehokkain käytettävissä oleva tapa ilmoittaa keskimääräiset mobiilihinnat 14. ^{kertomuksessa.}

27. Komissio selitti lisäksi, että OECD:n menetelmää sovellettiin johdonmukaisesti kuhunkin jäsenvaltioon.

28. Vaikka komissio katsoo, että OECD:n menetelmä on edelleen sopivin tapa raportoida tyypillisistä matkaviestinhinnoista, se myöntää, että tällä menetelmällä on rajansa. Tämän vuoksi ja vastauksena useiden matkaviestinoperaattoreiden, joista kaksi on kantelijoita, kanssa käytyihin keskusteluihin se kehitti lisäindikaattoreita, jotka antaisivat tietoa myös matkaviestinpalvelujen vähittäispalveluista eri jäsenvaltioissa. Tämän seurauksena 14. kertomus sisälsi kaksi uutta indikaattoria, nimittäin matkaviestinnän minuuttikohtaista keskihintaa koskevan indikaattorin ja matkaviestinkäyttäjien keskimääräisiä tuloja kussakin jäsenvaltiossa koskevan indikaattorin. Matkaviestinnän keskimääräisen minuuttihinnan indikaattorin mukaan matkapuhelujen hinnat olivat vuonna 2007 Belgiassa 19 senttiä ja Ranskassa 15 senttiä, jotka molemmat olivat EU:n keskiarvon (14 senttiä) yläpuolella. Komissio pyysi myös yritystä, jonka tehtäväksi se oli antanut EU:n matkaviestintämarkkinoita koskevan tutkimuksen, ottamaan analyysissään tarvittaessa huomioon ennakkoon maksetut tarjoukset, kiinteät hinnat ja eriytetyt tarjoukset OECD:n vakiomuotoisten ”jälkimaksullisten pakettien” lisäksi sen varmistamiseksi, että kyseinen tutkimus antaisi tarkemman kuvan tyypillisten eurooppalaisten kuluttajien nykyisistä kulutustottumuksista. Lopuksi komissio selitti, että se tekee parhaillaan yhteistyötä OECD:n kanssa parantaakseen näitä käyttökoreja, jotta kulutustottumusten viimeaikainen kehitys voidaan ottaa tarkemmin huomioon.

29. Komissio myönsi, että hintatasoissa voi olla eroja, jos vertailu tehdään nimellisarvoina (eli euromääräisinä hintoina) tai ostovoimapariteettikorjattuina arvoina. Komissio selitti käyttäneensä ostovoimapariteettikorjattuja hintoja vuosien 1999, 2000 ja 2001 edistymiskertomuksissa (viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä edistymiskertomuksessa), koska OECD oli käyttänyt ostovoimapariteettia vuotuisissa viestintänäkymissään. Se huomautti kuitenkin, että 14. ^kertomuksen tarkoituksena on arvioida markkinasääntelyn tehokkuutta, mukaan lukien tätä varten tiedot kuluttajien tosiasiallisesti maksamien hintojen kehityksestä. Sen vuoksi komissio katsoi, että nimellisarvojen käyttö on sopivampaa verrattaessa tietyn ajanjakson hintakehitystä verrattuna ostovoimapariteettikorjattuihin arvoihin, joita käytetään yleensä arvioitaessa tavaroiden/palvelujen hintaa suhteessa kuluttajien käytettävissä oleviin tuloihin tiettynä ajankohtana.

30. Huomautuksissaan kantelijat huomauttivat, että edellä mainituissa arviointimenetelmään tehdyissä muutoksissa ei käsitelty huomioon otettujen toimijoiden lukumäärää. Vaikka komissio myöntää, että sen on tärkeää mukauttaa menetelmäänsä uudentyyppisten tarjousten huomioon ottamiseksi, se jättää täysin huomiotta tarpeen ottaa huomioon riippumattomien toimijoiden määrän kasvu markkinoilla.

31. Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan 14. ^kertomuksen päätelmiin sisältyy uusia indikaattoreita, kuten matkaviestinnän keskimääräinen minuuttihinta, jotka täydentävät OECD:n menetelmällä saatuja tuloksia, kantelijat huomauttivat, että jos puhelujen hintoja verrataan, tulokset eroavat toisistaan ja joissakin tapauksissa jopa ovat ristiriidassa OECD:n menetelmällä saatujen tulosten kanssa. Uusien indikaattorien käyttö johtaa itse asiassa täysin eri tulokseen kuin komission perinteisellä OECD:n menetelmällä saavutettu tulos. Kantelijat korostivat esimerkiksi, että uudet indikaattorit osoittavat, että Ranska sijoittuu 12. sijalle maana, jossa puhelujen hinnat ovat kalleimmat, sen sijaan, että sitä pidettäisiin EU:n toiseksi kalleimpana maana, jos sovelletaan OECD:n menetelmää. Vastaavat päätelmät pätevät Espanjaan, joka on matkaviestinnän hintojen perusteella yhdeksänneksi kallein maa sen sijaan, että sitä pidettäisiin EU:n kalleimpana maana. Samoin Saksa on 20. kallein maa, kun taas OECD:n menetelmää sovellettaessa se on 13. Belgia on ainoa maa, jossa OECD:n luokitus korreloi jossain määrin minuuttihinnan luokituksen kanssa. Näin ollen OECD:n menetelmällä saadun järjestyksen ja puhelujen hintojen perusteella saadun järjestyksen vertailu osoittaa, että komissio ei voi juurikaan vahvistaa OECD:n päätelmiään puhelujen hintavertailulla. OECD:n luokituksen ja minuuttikohtaisen luokituksen välillä on keskimäärin seitsemän sijan ero.

32. Kantelijat huomauttivat myös, että käyttämällä vain kolmea koria 27 maassa komission hinta-analyysiä ei voitu pitää luotettavana. Näissä kolmessa korissa ei voida ottaa huomioon jäsenvaltioiden käytössä olevia suuria eroja. Tältä osin ne huomauttivat, että esimerkiksi Ranskassa Ranskan tilastolaitos (INSEE) käyttää myös korimenetelmää. INSEE nimeää kuitenkin 18 koria operaattoria kohden eli yhteensä 54 koria, jotka edustavat mobiilikäyttöprofiilien monimuotoisuutta. Matkaviestinten käyttö voi vaihdella huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, ja vain kolmen korin nimeäminen 27 jäsenvaltiota varten ei vaikuta tilastollisesti riittävältä matkaviestinten käytön monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi [8]. Lisäksi OECD on rakentanut ja määritellyt nämä kolme koria OECD-maista saatujen tietojen perusteella. OECD:hen kuuluu 30 maata, joista vain 19 on EU:n jäsenvaltioita. Kantelijoiden mukaan OECD:n kolme koria eivät voineet edustaa EU:n jäsenvaltioita. Lisäksi esimerkiksi komission "korkea" kori sisältää noin 250 lähtevää minuuttia kuukaudessa eli noin neljä käyttötuntia kuukaudessa. Kantelijat katsovat, että kun otetaan huomioon rajoittamattomien suunnitelmien kehittyminen, neljä tuntia mobiilikäyttöä kuukaudessa ei edusta suurta käyttöä.

33. OVP:n käytön osalta kantelijat totesivat, että OECD käyttää OVP-kerrointa matkaviestinnän hintojen tarkan vertailevan arvioinnin laatimiseksi. Komission käyttämä menetelmä ei anna tarkkoja tietoja esimerkiksi ranskalaisten kuluttajien matkaviestintäpalveluista maksamasta todellisesta hinnasta, koska siinä ei oteta huomioon ostovoimapariteettitekijää. Jos komissio olisi ottanut huomioon julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevan tekijän, Ranska olisi EU:n yleisessä paremmuusjärjestyksessä sijalla 11 ^{eikä sijalla} 2 niiden hintojen osalta, joita kuluttajat maksavat matkapuhelintensa käytöstä.

34. Kantelijat huomauttivat myös, että komissio ei selittänyt, miksi se katsoi, että olisi epätarkoituksenmukaisempaa ottaa huomioon ostovoimapariteettikorjatut luvut kuin todelliset hinnat. Kantelijat kyseenalaistivat tämän sitäkin suuremmalla syyllä, koska komissio käytti aiemmin viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä edistymiskertomuksessaan ostovoimapariteettikorjattuja lukuja. Väitetystä tarpeesta arvioida sääntelyn vaikutusta tariffeihin voidaan tehdä luotettava vuotuinen vertailu, kuten kantelijat huomauttivat, käyttämällä ostovoimapariteettikorjattuja lukuja. Tämä voidaan tehdä yksinkertaisesti kertomalla nimellishinnat ostovoimapariteettikertoimella. Vaikka komission ilmoittamana tavoitteena oli arvioida ainoastaan hintakehitystä eikä myös hintatasoa kussakin jäsenvaltiossa (vaikka komissio arvioi Ranskan maaraportissa sekä hintatasoa että hintakehitystä [9]), ostovoimapariteettikorjattujen lukujen käyttö ei tarkoita sitä, että hintakehitystä tietyllä ajanjaksolla ei voitaisi verrata.

35. Kantelijat korostivat, että kunkin jäsenvaltion kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat markkinasääntelyä hyväksyessään huomioon omassa maassaan vallitsevan taloudellisen tilanteen. Sen vuoksi, jos OECD:n menetelmän tarkoituksena on arvioida markkinasääntelyn tehokkuutta, hintavertailuissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kunkin maan varallisuustasoon.

36. Kantelijat väittivät myös, että komission 14. ^{kertomuksessa} esittämät omat lausumat ovat ristiriidassa sen väitteiden kanssa. Esimerkiksi kun komissio tutkii syitä suuriin hintaeroihin EU:ssa, se toteaa, että "paikalliset kustannukset ja ostovoima" voivat olla yksi syy tällaisiin eroihin.

Oikeusasiamiehen arviointi

37. Oikeusasiamies huomauttaa jälleen, että monet kantelijoiden ja komission perustelut ovat monimutkaisia ja erittäin teknisiä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelijat katsoivat komission antaneen virheellisiä tietoja 14. ^{kertomuksessa.} Ensinnäkin ne katsoivat, että komission ei olisi pitänyt käyttää OECD:n menetelmää arvioidessaan matkaviestintätariffeja EU:n markkinoilla. Toiseksi, kun tämä (valitettava) valinta oli tehty, mainittua menetelmää olisi pitänyt soveltaa asianmukaisesti, mitä ei tapahtunut.

38. Oikeusasiamies muistuttaa näin ollen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan tuomioistuinvalvonta on rajoitettua asioissa, joissa on kyse monitahoisten taloudellisten ja teknisten tilanteiden arvioinnista. Näissä olosuhteissa molempien osapuolten esittämien väitteiden ja vastaväitteiden tarkastelu rajoittuu sen varmistamiseen, että tosiseikat on esitetty oikein ja että ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty [10]. Oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi noudattaa samaa lähestymistapaa tässä tutkimuksessaan käsitellessään kysymystä komission valitsemasta menetelmästä 14. ^kertomuksen perustaksi ja siitä, sovelsiko se kyseistä menetelmää oikein. Hänen tarkastelunsa rajoittuu siten OECD:n menetelmän käyttöä puoltavien komission väitteiden kohtuullisuuden tutkimiseen ja sen menettelyn tutkimiseen, jonka komissio on ottanut käyttöön laatiessaan 14. ^kertomusta tämän menetelmän perusteella. Oikeusasiamies muistuttaa tältä osin, että olettamus ilmeisestä arviointivirheestä ei voi perustua pelkästään siihen, että kantelijoilla oli erilainen taloudellinen mielipide kuin komissiolla. Jos tosiseikoista voidaan kohtuudella tehdä erilaisia taloudellisia arviointeja, se, että komissio suosii jotakin niistä, jos se on asianmukaisesti perusteltua, ei merkitse ilmeistä arviointivirhettä.

39. Ensinnäkin oikeusasiamies katsoo, että komission 14. kertomuksessa annettiin riittävästi johdonmukaista tietoa OECD:n menetelmän pääpiirteistä. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteessä 2 II olevassa 1.5 kohdassa, jossa todetaan, että 14. ^{kertomuksessa} esitetty kansallisten matkaviestintäpalvelujen analyysi perustuu OECD:n vuoden 2006 menetelmään ("Baskets for digital mobile services"), kuvataan menetelmää yksityiskohtaisesti seuraavasti: "OECD:n koreja on tarkistettu, mikä johti uusiin koreihin vuoden 2006 alussa verrattuna vanhoihin OECD:n vuoden 2002 koreihin. …Korit sisältävät SMS-elementin, ne sisältävät puheluita useisiin matkaviestinverkkoihin, eivätkä ne kata ulkomaanpuheluita. Lisäksi MMS-elementti sisältyy koriin, kun taas sekä MMS että SMS erotetaan ruuhka-aikoina ja ruuhka-aikojen ulkopuolella sekä verkossa ja verkon ulkopuolella. Myös vastaajaviesti sisältyy koreihin, kun taas verkon ulkopuoliset puhelut voidaan ohjata useisiin verkkoihin. Koreja on kolme erilaista, ja ne perustuvat alhaiseen, keskisuureen ja korkeaan käyttötasoon [11]. … Kunkin maan kaksi merkittävintä operaattoria on katettu saatavilla olevien tilaajanumeroiden perusteella. Huomioon otetaan kaikki kunkin toimijan asiaankuuluvat paketit, mutta tässä esitetyt lopulliset tulokset osoittavat vain kunkin korin halvimman paketin." Nämä tiedot vastaavat OECD:n verkkosivustollaan [12] antamia tietoja.

40. OECD:n menetelmän valinnan osalta oikeusasiamies ymmärtää, että komission päätavoitteena 14. ^kertomuksen laatimisessa oli a) antaa yleisölle tietoa kuluttajien sähköisistä viestintäpalveluista maksamien todellisten hintojen kehityksestä ja siten b) antaa yleisölle mahdollisuus tehdä vertaileva arvio matkaviestintäpalvelujen hintojen kehityksestä EU:n markkinoilla. Komissio katsoo, että tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin käyttämällä OECD:n menetelmää seuraavista syistä: i) OECD:n menetelmä on laajalti tunnustettu väline hyvin monimutkaisten taloudellisten ympäristöjen analysoimiseksi; ii) kummankin maan kaksi tärkeintä matkaviestinoperaattoria kattavat yleensä yli 50 prosenttia markkinoista, ja tämä prosenttiosuus on riittävä hintakehityksen osoittamiseksi; iii) OECD:n menetelmää on käytetty menestyksekkäästi ja siihen on tehty muutoksia vuodesta 1999 lähtien, eivätkä uuden menetelmän kehittämisestä aiheutuvat kustannukset olisi oikeasuhteisia; iv) OECD:n menetelmän avulla on mahdollista verrata EU:n jäsenvaltioita toisiinsa ja myös OECD-maihin, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita; v) OECD:n koreja on tarkistettu vuodesta 2002 lähtien matkaviestintäpalvelujen käytön intensiteetin huomioon ottamiseksi. Riidanalaisessa 14. ^{kertomuksessa} komissio käytti ensimmäistä kertaa matkaviestinnän keskimääräistä minuuttihintaa koskevaa indikaattoria ja matkaviestinkäyttäjien keskimääräisiä tuloja koskevaa indikaattoria kussakin jäsenvaltiossa. Lisäksi komissio pyysi yritystä, jonka se oli sitoutunut tekemään tutkimuksia matkaviestintämarkkinoista EU:ssa, ottamaan tulevassa analyysissään tarvittaessa huomioon ennakkoon maksetut tarjoukset, kiinteät hinnat ja eriytetyt tarjoukset OECD:n vakiomuotoisten ”jälkimaksullisten pakettien” lisäksi sen varmistamiseksi, että kyseiset tutkimukset antaisivat tarkemman kuvan tyypillisten eurooppalaisten kuluttajien nykyisistä kulutustottumuksista.

41. Mitä tulee edellä 40 kohdan i alakohdassa esitettyyn komission väitteeseen OECD:n menetelmän kansainvälisestä maineesta, oikeusasiamies toteaa, että menetelmä perustettiin riippumattomien taloudellisten tutkimusten perusteella ja sidosryhmien ja kansallisten sääntelyviranomaisten kuulemisen jälkeen. Hän toteaa myös, että kantelijat eivät ehdottaneet vaihtoehtoista, kansainvälisesti tunnustettua menetelmää vaan ehdottivat OECD:n menetelmän mukauttamista. Oikeusasiamies ymmärtää, että komissio tarkastelee jo joitakin näistä ehdotuksista ja aikoo panna ne täytäntöön tulevissa kertomuksissaan. Ilmoitetut muutokset, joiden tarkoituksena on puuttua mobiilitarjonnan moninaisuuteen eri puolilla EU:ta, ovat tästä hyvä esimerkki. Oikeusasiamies pitää näin ollen komission väitettä kohtuullisena.

42. Oikeusasiamies on samaa mieltä komission kanssa edellä 40 kohdan ii ja iii alakohdassa esitetyistä väitteistä, jotka koskevat resurssien parempaa käyttöä ja joihin komissio viittasi lausunnossaan ja kantelijoille 20 päivänä toukokuuta 2009 lähettämässään kirjeessä [13]. Kantelijat ehdottivat, että komission edistymiskertomuksiin sisällytettäisiin tiedot kaikkien matkaviestinoperaattoreiden televiestintämarkkinoilla asettamista hinnoista. Oikeusasiamies katsoo, että tämä johtaisi väistämättä resurssien kysynnän kasvuun ja lisäkustannuksiin. Tällaisen uuden arviointimenetelmän käyttöönotto ei lisäisi merkittävästi komission edistymiskertomuksen arvoa eikä näin ollen olisi oikeasuhteista.

43. Kantelijoiden väitteestä, jonka mukaan olisi parempi vertailla matkaviestinnän hintakehitystä soveltamalla ostovoimapariteettikerrointa, oikeusasiamies huomauttaa, että kuten komissio toteaa lausunnossaan, edistymiskertomuksen päätavoitteena on osoittaa matkaviestinnän hintakehitys tiettyinä ajanjaksoina. Oikeusasiamies katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi riittää nimellishintojen vertailu euroina.

44. Lisäksi oikeusasiamies panee merkille komission selityksen, jota kantelijat eivät kiistäneet ja jonka mukaan OECD:n menetelmä mahdollistaa mobiilihintojen vertailun paitsi EU:n jäsenvaltioiden välillä myös EU:n jäsenvaltioiden ja EU:hun kuulumattomien OECD-maiden välillä (ks. edellä 40 kohdan iv alakohta).

45. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on esittänyt riittävät perustelut päätökselleen valita OECD:n menetelmä. Huomionarvoista on myös komission lausunto, jonka mukaan se tekee yhteistyötä OECD:n kanssa tämän menetelmän ja muiden uusien indikaattoreiden kehittämiseksi edelleen.

46. Menetelmän soveltamisen osalta oikeusasiamies toteaa, että komission 14. ^kertomus perustuu pääasiassa matkaviestinoperaattoreiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimittamiin tietoihin [14]. Edellä mainittujen tietojen keräämiseen sitoutuneen riippumattoman yrityksen työn lisäksi komission virkamiehet tapaavat säännöllisesti kansallisia sääntelyviranomaisia, ministeriöitä, liikenteenharjoittajia, kuluttajajärjestöjä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä. Lisäksi kansalliset sääntelyviranomaiset tarkastelivat ja validoivat sekä komission tutkimusta että 14. loppukertomusta ennen niiden julkaisemista. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että laatiessaan 14. ^kertomusta komissio hyväksyi tyydyttävän menettelyn, jotta kertomuksessa esitetyt tiedot olisivat erittäin tarkkoja.

47. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei katso kantelijoiden onnistuneen osoittamaan, että komission valinta OECD:n menetelmäksi ei ollut asianmukainen ja että komissio ei hyväksynyt ja soveltanut asianmukaista menettelyä laatiessaan 14. ^kertomusta. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse ilmeistä virhettä komission riitautetuissa toimissa. Hän päättelee, että ensimmäisen väitteen osalta ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

B. Väitetyt harhaanjohtavat tiedot

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

48. Kantelijoiden mukaan komissio antoi harhaanjohtavia tietoja pääasiassa yksittäisiä maita koskevissa tietosivuissa, jäljempänä 'maakohtaiset tietosivut', jotka liittyivät 14. ^kertomuksen julkaisemiseen. Kantelijat viittasivat tältä osin esimerkiksi Ranskaa koskevaan maakohtaiseen tietokoosteeseen "Kohti Euroopan telealan yhtenäismarkkinoita: Keskitytään Ranskaan. Tässä tiedotteessa todetaan seuraavaa: "Vaikka matkapuhelimien hinnat laskivat vuonna 2008, matkapuhelimiaan keskinkertaisesti käyttävä ranskalainen kuluttaja maksaisi EU:n toiseksi korkeimman kuukausihinnan, hieman alle 30 euroa."

49. Kantelijat huomauttivat myös, että 22 päivänä kesäkuuta 2009 yhden niistä kanssa käymässään kirjeenvaihdossa komissio totesi, että ”[14. ^raportin] tietyissä maakohtaisissa luvuissa mainitaan tarvittaessa haastajien hinnat”. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteessä 1, joka koskee kutakin jäsenvaltiota, ei kuitenkaan viitata minkään haastajan tariffeihin.

50. Lisäksi matkaviestinnän keskimääräistä minuuttihintaa koskeva kaavio esitetään vain 14. ^{kertomuksessa,} eikä sitä ole sisällytetty maakohtaisiin tietosivuihin. Kantelijat korostivat, että maakohtaisia tietosivuja käytetään yleisemmin kuin maaraporttia ja että jäsenvaltioiden kansalliset tiedotusvälineet lainaavat niitä laajalti, koska ne kuvastavat komission näkemystä alasta. Jos matkaviestinnän minuuttihintaa koskeva indikaattori oli merkityksellinen matkaviestintäpalvelujen hintojen kehitystä koskevan vertailevan arvioinnin kannalta, komission olisi pitänyt sisällyttää kaavio myös maakohtaisiin tietosivuihin.

51. Lisäksi komissio sisällytti maakohtaisiin tietosivuihin kaksi kaaviota. Ensimmäinen oli nimeltään "Tyypillinen kuluttajahinta keskimääräiselle matkaviestinkäytölle vuosina 2007 ja 2008" ja toinen "Televiestintäalan tunnusluvut".Kantelijat huomauttivat, että ensimmäisellä sivulla olevassa ensimmäisessä kaaviossa ei viitata siihen, että matkaviestinhintojen vertailussa EU:ssa otetaan huomioon vain kunkin jäsenvaltion kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin asettamat halvimmat hinnat. Maakohtaisen tietosivun toiselle sivulle sijoitetussa toisessa kaaviossa annetaan nämä tiedot, mutta ainoastaan alaviitteessä [15]. Tässä alaviitteessä ei kuitenkaan anneta tietoja vertailevassa arvioinnissa käytetyistä vuoden 2007 tariffeista, eikä sen perusteella voida päätellä, että valituksen tekijöiden asettamat tariffit olisivat alhaisemmat kuin niiden tärkeimpien kilpailijoiden tariffit.

52. Komissio huomautti lausunnossaan, että sekä yleisen lehdistötiedotteen että yksittäisten maakohtaisten tietosivujen tarkoituksena on tarjota lukijaystävällinen yhteenveto 14. ^kertomuksen yleisistä havainnoista korostamalla kysymyksiä, joissa edistyttiin eniten kussakin jäsenvaltiossa, sekä aloja, joilla tarvitaan jonkin verran parannuksia. Tältä osin yksi 14. ^kertomuksen tärkeimmistä havainnoista oli matkapuhelimien käytön korkea ja kasvava suuntaus EU:ssa. Toinen syy oli se, että matkaviestintäpalvelujen hinnat olivat laskeneet merkittävästi viiden viime vuoden aikana.

53. Mitä tulee kaavion "Keskimääräisen matkaviestinkäytön tyypillinen kuluttajahinta vuosina 2007 ja 2008" sisällyttämiseen maakohtaisiin tietosivuihin kaavion "Keskimääräinen matkaviestinminuuttihinta" sijasta, komissio totesi, että sen mielestä ensimmäinen kaavio "antoi riittävän vankan vertailun matkaviestinpalvelujen hintatilanteesta kaikissa jäsenvaltioissa sekä sen kehityksestä edelliseen vuoteen verrattuna". Lisäksi matkaviestinnän minuuttikohtaisen keskihinnan kehitystä ajan mittaan ei olisi ollut mahdollista vertailla, koska tämä indikaattori sisällytettiin vasta ensimmäistä kertaa 14. raporttiin. Komissio huomautti myös, että se ilmoitti jokaisen maakohtaisen tietosivun toisella sivulla, että matkaviestintäpalvelujen hintojen vertailua kuvaava kaavio kuvastaa ainoastaan kahden tärkeimmän matkaviestintäoperaattorin hintoja.

54. Molemmat kantelijat olivat yhtä mieltä huomautuksissaan esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan maakohtaisen tietosivun sivun 2 alareunassa olevat kaksi alaviitettä, joissa viitataan hintojen vertailuun käytettyyn menetelmään, eivät olleet riittävän selkeitä. Samat alaviitteet eivät myöskään näy ensimmäisellä sivulla olevassa kaaviossa "Matkapuhelinten keskimääräisen käytön tyypillinen kuluttajahinta vuosina 2007 ja 2008", jossa keskitytään EU-maiden väliseen hintavertailuun ja paremmuusjärjestykseen. Tariffien vertailussa huomioon otettavien toimijoiden lukumäärästä ei ole tietoa. Viittaus siihen, että vain kahden merkittävimmän operaattorin tariffit mainitaan, mainitaan vain kaavion "Televiestintäsektorin avainluvut" toisella sivulla. Tämä tarkoittaa sitä, että suuren yleisön ja toimittajien ei voitu kohtuudella odottaa ymmärtävän, että niiden oli tarkoitus täydentää käytettyä menetelmää koskevaa selitystä, joka liitettiin vertailukaavioon maakohtaisen tietosivun ensimmäisellä sivulla, kommentilla kahdessa alaviitteessä, jotka liittyvät maakohtaisen tietosivun toisella sivulla olevaan kaavioon.

55. Kantelijat toistivat, että kansalliset lehdistöt ovat laajalti siteeranneet komission maakohtaisten tietosivujen ensimmäisellä sivulla olevassa kaaviossa toimittamia tietoja, jotka kuvastavat kuluttajien maksamia keskimääräisiä matkaviestinhintoja eri maissa.

Oikeusasiamiehen arviointi

56. Oikeusasiamies analysoi maakohtaiset tiedotteet, jotka liittyivät komission 14. ^kertomuksen julkaisemiseen. Hän ymmärtää, että maakohtaisten tietosivujen tarkoituksena oli esittää yhteenveto 14. ^kertomukseen sisältyvistä tiedoista, jotta tiedot olisivat helposti yleisön saatavilla. Oikeusasiamies huomauttaa lisäksi, että on kohtuullista odottaa, että kansalaiset käyttäisivät maakohtaisia tietosivuja lukematta koko kertomusta. Siksi niiden olisi oltava mahdollisimman itsestään selviä, eivätkä ne saisi johtaa lukijoita harhaan.

57. Edellä esitettyjen alustavien huomioiden perusteella oikeusasiamies toteaa, että jokaisen tietosivun ensimmäisellä sivulla oli kaavio, jonka otsikkona oli "Langattomien laitteiden keskimääräisen käytön tyypillinen kuluttajahinta vuosina 2007 ja 2008", jäljempänä 'tyypillinen hintakaavio'. Tähän kaavioon liittyvä selitys on seuraava: "Edellä oleva taulukko koskee OECD:n menetelmiin perustuvan keskisuuren käyttökorin halvinta tarjousta vuodesta 2006 alkaen. Se koostuu 65 lähtevästä puhelusta kuukaudessa + 50 tekstiviestistä + 2-3 MMS: stä. 21 prosenttia puheluista on kiinteän verkon puhelimiin, 72 prosenttia matkapuhelimiin ja 7 prosenttia vastaajaan. Tarvittaessa se sisältää kuukausivuokran ja mahdolliset rekisteröintimaksut (erityisesti jälkikäteen maksetut tarjoukset)."

58. Tyypillisestä hintakaaviosta ei käy ilmi, että tariffeja vertailtaessa olisi otettu huomioon ainoastaan kunkin jäsenvaltion kahden tärkeimmän operaattorin asettamat tariffit. Nämä tiedot ovat kuitenkin tarpeen, koska muussa tapauksessa maakohtaiset tiedot voisivat johtaa yleisöä harhaan väittämällä, että maakohtaisessa tiedotteessa esitetty halvin hinta on kyseisillä markkinoilla voimassa oleva halvin hinta, vaikka todellisuudessa se kuvastaa vain kahden tärkeimmän toimijan alinta hintaa. Tämä voisi todellakin vahingoittaa matkapuhelinoperaattoreiden imagoa, sillä niiden hinnat ovat alhaisemmat kuin kahden tärkeimmän operaattorin hinnat, mutta niitä ei kuitenkaan otettu huomioon, kun verrattiin matkapuhelinten hintoja EU:n televiestintämarkkinoilla.

59. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että kunkin maakohtaisen tietosivun toinen sivu sisältää toisen kaavion ”Televiestintäalan avainluvut”, jossa vertaillaan yksityiskohtaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden keskimääräisiä avainlukuja televiestintämarkkinoilla. Kaavion ”Televiestintäsektorin tunnusluvut” alla on seuraava selitys: "Luku … viittaa markkinoiden kahden suurimman operaattorin halvimpaan saatavilla olevaan tarjoukseen "(Ombudsmanin painotus). Oikeusasiamies ei näin ollen näe, miksi samat tiedot eivät sisältyneet tyypilliseen hintataulukkoon, joka oli maakohtaisen tietosivun ensimmäisellä sivulla. Tältä osin oikeusasiamies on kantelijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että suuren yleisön ja toimittajien, joille maakohtaisten tietosivujen sisältämät tiedot oli pääasiassa tarkoitettu, ei voitu kohtuudella odottaa ymmärtävän, että niiden oli tarkoitus täydentää maakohtaisten tietosivujen ensimmäisellä sivulla olevaan kaavioon liitettyä selitystä maakohtaisten tietosivujen toisella sivulla olevaan kaavioon liitetyllä huomautuksella. Lisäksi tämä tärkeä huomautus esitettiin ainoastaan alaviitteessä.

60. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että jättäessään ilmoittamatta lukijoille kaavion "Tyypillinen kuluttajahinta keskimääräiselle matkaviestinkäytölle vuosina 2007 ja 2008"sisältävän maakohtaisen tietosivun ensimmäisellä sivulla, että kaavio perustui ainoastaan kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin tietoihin, komissio johti niitä harhaan ja syyllistyi näin ollen hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies esittää jäljempänä kriittisen huomautuksen. Hän luottaa myös siihen, että komissio ilmoittaa tulevissa kertomuksissaan selvästi maakohtaisissa tiedoissa, että matkaviestinpalveluista maksettujen hintojen vertailu perustuu kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin kullekin kansalliselle markkinalle asettamiin hintoihin.

C. Väite, jonka mukaan kantelijoiden kirjeenvaihtoa ei ole käsitelty asianmukaisesti eikä siihen ole vastattu tyhjentävästi

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

61. Kantelijat väittivät, että i) komissio ei vastannut lainkaan niiden 11 päivänä huhtikuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen ja että ii) sen 7 päivänä toukokuuta 2009 ja 22 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyt vastaukset eivät vastanneet tyhjentävästi niiden 2 päivänä huhtikuuta 2009 ja 20 päivänä toukokuuta 2009 päivättyihin kirjeisiin.

62. Komissio selitti ensin, että kantelijoiden mainitsemat kirjeet eivät olleet ainoita yhteydenottoja tai kirjeenvaihtoa komission kanssa. Tältä osin komissio totesi, että kantelijoiden kanssa käytiin säännöllisesti keskusteluja niiden kantelujen kohteesta. Tämän seurauksena kantelijoille tiedotettiin kattavasti menetelmästä, jota komissio käytti matkaviestinnän hintakehityksen laskemiseen kaikkialla EU:ssa, ja niille esitettiin syyt, miksi tämä menetelmä otettiin käyttöön. Tämä tapahtui kirjeitse, tapaamisissa komission virkamiesten kanssa ja yhteydenpidossa järjestöihin, joihin kantelijat kuuluvat. Komissio toimitti jäljennökset kantelijoiden kanssa käymästään kirjeenvaihdosta, joka koski niiden kantelujen aihetta, sekä luettelon eri kokouksista, joissa asiasta keskusteltiin.

63. Komissio katsoo, että edellä mainitut jäljennökset ovat riittävä todiste siitä, että komission yksiköiden ja kantelijoiden välillä oli säännöllistä viestintää ja ajatustenvaihtoa. Lisäksi komissio huomautti, että se vastasi 8 päivänä toukokuuta 2008 kantelijoiden 11 päivänä huhtikuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen. Kantelijoiden 2 päivänä huhtikuuta 2009 päivätystä kirjeestä komissio totesi, että koska kantelijat esittivät samanlaisia huolenaiheita kuin aiemmassa kirjeenvaihdossaan, komissio lähetti niille tiiviimmän vastauksen 7 päivänä toukokuuta 2009. Lopuksi komissio huomautti, että se vastasi 22 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessään kantelijoiden 20 päivänä toukokuuta 2009 päivätyssä kirjeessä esittämiin väitteisiin ja että se esitti asianmukaiset perustelut käyttämästään menetelmästä vastauksena kantelijoiden esittämiin huolenaiheisiin.

64. Kantelijat ilmoittivat huomautuksissaan, etteivät ne olleet koskaan saaneet komission 8 päivänä toukokuuta 2008 päivättyä kirjettä. Vaikka ne olisivat saaneet sen, ne katsoivat, että tämä kirje ei olisi ollut Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 18 artiklassa tarkoitettu asianmukainen vastaus. Tältä osin kantelijat huomauttivat, että ne väittivät 11 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään, että 13. ^{edistymiskertomus} (2007) sisälsi virheellisiä ja harhaanjohtavia lausuntoja ranskalaisten matkaviestintäpalvelujen hinnoista, koska komission analyysissa otettiin huomioon ainoastaan Ranskan markkinoilla toimivien kahden tärkeimmän matkaviestintäoperaattorin hinnat ottamatta huomioon kantelijoiden hintoja. Kantelijat pyysivät komissiota selkeästi mukauttamaan menetelmäänsä siten, että siihen sisällytetään kaikkien Ranskan markkinoilla toimivien matkaviestinoperaattoreiden tariffit, tai vaihtoehtoisesti täsmentämään selvästi, että sen kertomukseen sisältyvä hintakehitystä koskeva yleinen lausuma ei sisällä kantelijoiden tariffeja. Vastauksessaan komissio tyytyi toteamaan, että sen 13. ^{edistymiskertomuksesta} kävi selvästi ilmi, että hintavertailu tehtiin kahden matkaviestinoperaattorin toimittamien tietojen perusteella yleisesti tyydyttävänä pidetyn menetelmän mukaisesti, jota on sovellettu vuodesta 2000 lähtien.

65. Mitä tulee komission vastaukseen kantelijoiden 2 päivänä huhtikuuta 2009 päivättyyn kirjeeseen, komissio myönsi, että sen vastaus oli jopa "tiiviimpi", koska komissio oli jo antanut vastauksen 8 päivänä toukokuuta 2008. Komissio ei kuitenkaan ilmoittanut kantelijoille, että 14. ^kertomus sisältää uudet minuuttikohtaiset mobiilihintojen vertailut, jotka eivät sisältyneet 13. ^{kertomukseen.}

66. Mitä tulee komission 22 päivänä kesäkuuta 2009 antamaan vastaukseen, joka lähetettiin vastauksena kantelijan 20 päivänä toukokuuta 2009 päivättyyn kirjeeseen, kantelijat huomauttivat, että niiden kirjeessä esiin tuoduista kahdesta ensimmäisestä kysymyksestä eli haastajien jättämisestä vuotuisten täytäntöönpanokertomusten ulkopuolelle ja kuluttajien viimeisimpien kulutus- ja käyttömallien huomiotta jättämisestä komissio tyytyi toteamaan, että i) olisi kustannusnäkökulmasta suhteetonta ottaa analyysiin mukaan kaikki markkinatoimijat ja ii) sen nykyinen arviointimenetelmä perustuu OECD:n kehittämään malliin, jota on käytetty vuodesta 2000 lähtien ja joka on tähän asti havainnollistanut tyydyttävästi alan merkittäviä suuntauksia. Kantelijoiden väitteestä, jonka mukaan komissio ei ottanut huomioon haastajaoperaattoreiden tariffeja, komissio ei kiistänyt sitä, että nykyisin käytetty raportointimenetelmä ei soveltunut tiettyjen kilpailuun vaikuttavien kysymysten, kuten verkkopuhelujen ja verkon ulkopuolisten puhelujen hintaerojen ja siirrettävyyteen liittyvien vaikeuksien, käsittelyyn. Se vain ilmoitti olevansa tietoinen näistä kysymyksistä ja tekevänsä yhteistyötä OECD:n kanssa tehdäkseen muutoksia, joiden tarkoituksena on puuttua näihin erityisiin huolenaiheisiin.

67. Lopuksi kantelijat katsoivat, että komissio ei sen mielestä viitannut mihinkään tiettyyn toimialajärjestöön, johon alankomaalainen matkaviestinoperaattori kuuluu ja jonka kautta se olisi ollut välillisesti yhteydessä komission yksiköihin valituksessa esiin tuoduissa kysymyksissä.

Oikeusasiamiehen arviointi

68. Alankomaiden kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio ei nimennyt organisaatioita, joihin se kuuluu ja joiden kautta sille voitiin ilmoittaa komission näkemyksistä, oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei viime kädessä kiistänyt sitä, että kyseiset tiedot annettiin organisaatioille, joiden jäsen se on.

69. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden ja komission välillä käytiin tiivistä kirjeenvaihtoa. Hän toteaa myös, että komissio vastasi kaikkiin kantelijoiden kirjeisiin.

70. Lisäksi komissio vastasi yksityiskohtaisesti kantelijoiden huolenaiheisiin tätä kantelua koskevassa lausunnossaan. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kantelijoiden väitteen osalta ei ole perusteltua tehdä lisätutkimuksia.

D. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Tietosivun ensimmäisellä sivulla, joka sisältää kaavion "Matkapuhelinten keskimääräisen käytön tyypilliset kuluttajahinnat vuosina 2007 ja 2008, komissio ei ilmoittanut lukijoille, että kaavio perustui vain kahden tärkeimmän matkaviestinoperaattorin toimittamiin tietoihin. Tämä voi olla harhaanjohtavaa. Se, että komissio ei ole kiinnittänyt lukijan huomiota tähän seikkaan, on hallinnollinen epäkohta.

Kantelijoille ja komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 30 päivänä heinäkuuta 2010.

---

[1] EUVL L 108, s. 33.

[2] SEC(2009) 376, päivätty 24. maaliskuuta 2009. Komissio julkaisi 30. heinäkuuta 2009 oikaisun tämän asiakirjan englanninkieliseen toisintoon (SEC(2009) 376/2).

[3] Monikossa "Kantelijat" viittaa kantelijaan asiassa 2131/2009/RT ja kantelijaan asiassa 2373/2009/RT, jotka molemmat kuuluvat yhteisen tutkimuksen piiriin.

[4] Neljännessätoista ^raportissa esitetty kansallisten matkaviestintäpalvelujen analyysi perustuu OECD:n digitaalisten matkaviestintäpalvelujen koreihin. On olemassa 3 erilaista koria, jotka perustuvat alhaiseen, keskitasoiseen ja korkeaan käyttötasoon.

[5] Virtuaaliverkko-operaattorit.

[6] Multimediaviestipalvelu.

[7] "Kaksi merkittävintä operaattoria kussakin maassa katetaan saatavilla olevien tilaajanumeroiden perusteella. Kaikki kunkin toimijan asiaankuuluvat paketit otetaan huomioon, mutta tässä esitetyt lopulliset tulokset osoittavat vain kunkin korin halvimman paketin".

[8] Esimerkiksi Puolassa ja Luxemburgissa keskimääräinen mobiilikulutus on noin 100 minuuttia kuukaudessa käyttäjää kohti, kun taas Irlannissa ja Itävallassa keskimääräinen mobiilikulutus on kaksi kertaa suurempi.

[9] Kantelijat viittasivat seuraavaan Ranskan maakohtaiseen selvitykseen: "hinnat laskivat, mutta pysyivät edelleen korkeina kuluttajien kannalta".

[10] Ks. yhdistetyt asiat C-403/04 P ja C-405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, Kok. 2007, s. I-729, 40 kohta; asia C-413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala ('Impala'), Kok. 2008, s. I-4951, 117 kohta; ja asia C-47/07 P, Masdar (UK) v. komissio, tuomio 11.7.2008 (77 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

[11] Alhaisen käytön kori, jossa on:

30 lähtevää puhelua (44 minuuttia) kuukaudessa + 33 tekstiviestiä + 2/3 MMS

22 prosenttia puheluista suuntautuu kiinteän verkon puhelimiin, 70 prosenttia matkapuhelimiin ja 8 prosenttia vastaajaan;

Keskikokoinen käyttökori, jossa on:

65 lähtevää puhelua (114 minuuttia) kuukaudessa + 50 tekstiviestiä + 2/3 MMS

kiinteän verkon puhelimiin soitetuista puheluista 21 prosenttia, matkapuhelimiin soitetuista 72 prosenttia ja vastaajaan soitetuista puheluista 7 prosenttia;

Korkean käyttöasteen kori, jossa on:

140 lähtevää puhelua (246 minuuttia) kuukaudessa + 55 tekstiviestiä + 1 multimediaviesti

20 prosenttia puheluista on kiinteän verkon puhelimiin, 73 prosenttia matkapuhelimiin ja 7 prosenttia vastaajaan.

[12] OECD Communications Outlook 2009, saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://www.oecd.org/document/44/0,3343,en_2649_34225_43435308_1_1_1_1,00.html#TOC

[13] Kantelijoille 20 päivänä toukokuuta 2009 osoittamassaan kirjeessä, jonka jäljennöksen komissio toimitti lausuntonsa mukana, komissio esimerkiksi totesi, että olisi kustannusnäkökulmasta suhteetonta ottaa analyysiin mukaan kaikki markkinatoimijat.

[14] Tutkimus on saatavilla komission verkkosivustolla osoitteessa http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/doc/library/ext_studies/price_developments_1998_2008/tariff_trends_report_1998_2008.pdf

[15] Kuten komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SEC(2009) 376, kertomuksen liite, s. 149) todetaan, OECD:n korissa otetaan huomioon "kaksi operaattoria, joilla on eniten tilaajia kussakin maassa ja joiden kokonaismarkkinaosuus on 50 prosenttia tilaajamäärien perusteella".