- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan komissiota vastaan tehdyn kantelun 2187/2012/ANA tutkinnan päättämisestä
Päätös
Kanteluasia 2187/2012/ANA - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Torstaina | 22 marraskuuta 2012 - Päätökset, pvm Torstaina | 12 syyskuuta 2013 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan komissio ( Toimielin sopi asian )
Kantelun tausta
1. Tämä kantelu koskee asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [1] nojalla.
2. Kantelija esitti 12. syyskuuta 2012 asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla Euroopan komission meri- ja kalastusasioiden pääosastolle, jäljempänä ’meri- ja kalastusasioiden pääosasto’, pyynnön saada tutustua kalastus- ja vesiviljelyvaliokunnalle toimitettuun epäviralliseen asiakirjaan: Meribassin suurimman sallitun saaliin (TAC) kehittäminen, jäljempänä 'epävirallinen asiakirja', toukokuu 2012. Kantelija pyysi myös saada tutustua kaikkiin asianomaisen asiakirjan laatimisen kannalta merkityksellisiin asiakirjoihin ja kaikkiin asiakirjoihin, jotka komissio myöhemmin sai epävirallisesta asiakirjasta.
3. Komissio selitti kantelijalle 19 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä, että epävirallinen asiakirja laadittiin käyttäen Kansainvälisen merentutkimusneuvoston, jäljempänä ’ICES’, vuosina 2004 ja 2011 tekemiä kantojen arviointeja. Komissio huomautti, että viimeisimmät saalisluvut on otettu vuoden 2013 lausuntoluonnoksesta ja että nämä luvut ovat julkisesti saatavilla ICESin verkkosivustolla [2].
4. Komissio yksilöi yhdeksän epävirallista asiakirjaa, jotka se oli saanut. Nämä asiakirjat sisälsivät meribassia koskevia tietoja ja neuvoja sekä vastauksia jäsenvaltioiden epäviralliseen asiakirjaan. Komissio antoi kantelijalle oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin.
5. Lisäksi komissio ilmoitti kantelijalle, että sillä oli käytettävissään kalastuksen valvontaa käsittelevän asiantuntijaryhmän kokouksen pöytäkirjaluonnos, mutta se ei voinut myöntää pääsyä siihen. Tämä johtui siitä, että komission sisäisiä menettelyjä pöytäkirjan hyväksymiseksi ei ollut vielä saatettu päätökseen, joten pöytäkirjaluonnos kuului asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan. Komissio ilmoitti arvioivansa kantaansa uudelleen, kun pöytäkirja on hyväksytty.
6. Kantelija kiitti 22 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä komissiota sen hänelle toimittamista asiakirjoista. Hän huomautti kuitenkin, että ICESin lausunnossa suositellaan muita meribassin säilyttämistoimenpiteitä kuin TACeja ja kiintiöitä. Kantelija huomautti, että maaliskuussa 2012 myös WGNEW [3] oli antanut tämänsuuntaisia suosituksia. Kaksi kuukautta myöhemmin komission epävirallisessa asiakirjassa vahvistettiin kuitenkin TAC- ja kiintiöjärjestelmän perusta. Kantelija selitti, että hänen 12 päivänä syyskuuta 2012 päivätyssä pyynnössään pyydettiin selitystä tälle politiikan muutokselle. Kantelija korosti, että hän oli tietoinen niiden asiakirjojen sisällöstä, joihin komissio viittasi, mutta että hänen pyytämäänsä selitystä ei löytynyt sieltä. Tämän vuoksi kantelija totesi, että "vastauksemme on riittämätön, ja pyytäisin teitä jälleen toimittamaan sen, mitä pyysin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ehtojen mukaisesti".
7. Komissio ilmoitti kantelijalle 26 päivänä lokakuuta 2012, että hänen pyytämänsä asiakirjan eli kalastuksenvalvontaa käsittelevän asiantuntijaryhmän kokouksen pöytäkirjan hyväksyminen oli piakkoin odotettavissa ja että komissio voisi piakkoin julkistaa sen. Komissio toisti, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetään nimenomaisesti, että asiakirjoja ei saa luovuttaa sisäisen päätöksenteon aikana. Se vakuutti kantelijalle, että hänen pyyntöönsä kiinnitettäisiin erityistä huomiota.
8. Samana päivänä sähköpostitse kantelija ilmaisi tyytymättömyytensä komission vastaukseen. Hän selitti, että hän ei pyytänyt mitään vireillä olevasta päätöksestä. Hän pyysi vain taustatietoja asiakirjasta, joka oli ollut julkinen toukokuusta 2012 lähtien.
9. Kantelija selvensi komissiolle 30 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä, että hän pyysi meribassin TACin kehittämistä koskevan epävirallisen asiakirjan laatimiseen liittyvien asiakirjojen julkistamista. Ne olisi julkaistava ennen epävirallisen asiakirjan julkaisemista. Hän totesi lisäksi, että tässä vaiheessa hän ei ollut kiinnostunut mistään myöhemmistä asiakirjoista. Hän pyysi komissiota tarkastelemaan pyyntöään uudelleen.
10. Kantelija teki tämän kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 31. lokakuuta 2012.
Tutkimuksen kohde
11. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavasta kantelijan esittämästä väitteestä ja vaatimuksesta.
Väite:
Käsitellessään kantelijan pyyntöä saada tutustua meribassin TACin kehittämistä koskevan epävirallisen asiakirjan valmistelun kannalta merkityksellisiin tausta-asiakirjoihin komissio ei noudattanut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisia avoimuusvelvoitteitaan.
Väite:
Komission olisi myönnettävä oikeus tutustua tausta-asiakirjoihin, jotka liittyvät meribassin TACin kehittämistä koskevan epävirallisen asiakirjan valmisteluun.
Tiedustelu
12. Oikeusasiamies pyysi 22. marraskuuta 2012 komissiota antamaan lausunnon kantelijan väitteestä ja vaatimuksesta.
13. Komissio ilmoitti kantelijalle 28 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä, että kalastuksenvalvonnan asiantuntijaryhmän kokousten pöytäkirjojen hyväksymistä koskevat sisäiset menettelyt oli nyt saatu päätökseen ja että se pystyi luovuttamaan pyydetyt asiakirjat. Komissio liitti oheen jäljennöksen 27. kesäkuuta 2012 ja 27. syyskuuta 2012 pidettyjen kokousten pöytäkirjoista, jotka koskivat meribassin TACin kehittämistä.
14. Kantelija ilmoitti samana päivänä sähköpostitse komissiolle ja oikeusasiamiehelle, että luovutetut asiakirjat eivät olleet hänen pyytämiään asiakirjoja, koska ne oli laadittu epävirallisen asiakirjan hyväksymisen jälkeen. Kantelija selvensi, että kuten hänen aiemmassa kirjeenvaihdossaan todettiin, hänen pyyntönsä koski yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka edelsivät epävirallista asiakirjaa ja jotka näin ollen voitiin ottaa huomioon sen valmistelussa.
15. Komissio lähetti 14. maaliskuuta 2013 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Kantelija esitti huomautuksensa 22 päivänä maaliskuuta 2013.
16. Oikeusasiamiehen yksiköt ottivat 8. elokuuta 2013 yhteyttä kantelijaan keskustellakseen komission kanssa mahdollisuudesta löytää sovintoratkaisu. Oikeusasiamiehen yksiköt esittelivät sovintoratkaisua koskevan ehdotusluonnoksen sisällön seuraavasti: "Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot komissio voisi harkita seuraavaa: i) niiden asiakirjojen yksilöinti, jotka se otti huomioon valmistellessaan kalastus- ja vesiviljelykomitealle toimitettua epävirallista asiakirjaa, jossa käsiteltiin meribassin TACin kehittämistä; ii) tutkia viipymättä uudelleen kantelijan pyyntö saada tutustua näihin asiakirjoihin; ja iii) myöntämällä kantelijalle pääsy niihin. Kantelija ilmoitti olevansa valmis hyväksymään tällaisen sovintoratkaisun.
17. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 12. elokuuta 2013 lähettäneensä kantelijalle uuden vastauksen, johon se oli liittänyt täydentäviä asiakirjoja. Kantelija lähetti 14. elokuuta 2013 huomautuksensa komission täydentävästä vastauksesta ja toimitti niistä kopion oikeusasiamiehelle. Komissio vastasi kantelijan lisähuomautuksiin 22 päivänä elokuuta 2013. Kantelija lähetti 30. elokuuta 2013 lopulliset huomautuksensa komission vastauksesta ja toimitti niistä kopion oikeusasiamiehelle.
Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät
A. Väite, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut asetuksen 1049/2001 mukaisia avoimuusvelvoitteitaan, ja vaatimus, jonka mukaan sen olisi myönnettävä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin
Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut
18. Kantelussaan kantelija selvensi, että hän pyysi meribassin TACin kehittämistä koskevan epävirallisen asiakirjan laatimiseen liittyvien asiakirjojen julkistamista. Nämä asiakirjat olisi sen vuoksi julkaistava ennen epävirallisen asiakirjan julkaisemista.
19. Lausunnossaan komissio väitti, että vastatessaan kantelijan 12. syyskuuta 2012 esittämään pyyntöön se oli noudattanut täysimääräisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 asiaankuuluvien säännösten mukaisia avoimuusvelvoitteitaan. Komissio väitti, että se asetti kantelijan saataville kaikki hänen pyyntöönsä liittyvät olemassa olevat asiakirjat.
20. Komissio totesi, että kantelija selvensi myöhemmin 10 päivänä joulukuuta 2012 päivätyssä sähköpostiviestissä kiinnostuksensa tarkkaa kohdetta. Se lisäsi, että se arvioisi tätä pyyntöä käytettävissä olevien asiaan liittyvien seikkojen perusteella ja ilmoittaisi asiasta valituksen tekijälle.
21. Huomautuksissaan kantelija vahvisti näkemyksensä, jonka mukaan hänen pyyntöään ei ollut käsitelty asianmukaisesti, koska epävirallisen asiakirjan laatimiseen liittyvät asiakirjat puuttuivat edelleen.
22. Tältä osin kantelija väitti, että epävirallisen asiakirjan ymmärtämiseksi tarvittavat keskeiset asiakirjat puuttuivat edelleen. Erityisesti useiden viime vuosikymmenen meribassia koskevien työ- ja valmisteluryhmien raporttien, ICESin lausunnon ja WGNEW:n raportin perusteella, joissa kaikissa korostettiin erilaisia säilyttämistoimenpiteitä, kantelija väitti, että se, että epävirallisessa asiakirjassa suosittiin meribassin TACia, ei ollut looginen tai luonnollinen jatko tähänastiselle politiikalle. Lisäksi jäsenvaltiot olivat esittäneet meribassin TACin käyttöönottoa koskevia varaumia sekä kirjallisissa vastauksissaan että kalastuksen valvontaa käsittelevän asiantuntijaryhmän kokouksissa. Näin ollen kantelijan mukaan komissio näytti edistävän hallintomekanismia, joka oli ristiriidassa tieteellisen mielipiteen kanssa, mutta ei ollut valmis paljastamaan kantansa perusteluja. Kantelija väitti, että selkeyden ja avoimuuden on aina oltava ensiarvoisen tärkeää ja että komission olisi selitettävä epävirallisen asiakirjan hyväksymiseen johtanut prosessi, joka oli tuonut epävarmuutta meribassin kalastuksen tulevaan hoitoon.
23. Komissio selitti 8.8.2013 päivätyssä täydentävässä vastauksessaan, että vakiintuneena käytäntönä oli "edelleenjakelu" joka vuosi, toisin sanoen se ilmoitti jäsenvaltioille kalastusmahdollisuuksia koskevan komission vuotuisen ehdotuksen mahdollisista suuntaviivoista lausuntojen saamiseksi. Kun ennakkojakelun kohde on määritetty, komission yksiköiden on laadittava epävirallinen asiakirja ottaen asianmukaisesti huomioon tieteelliset lausunnot. Epävirallisen asiakirjan sisältö on pohjimmiltaan tosiasioihin perustuva: ne liittyvät kannan tilaan ja kalastuksesta saatavilla oleviin tietoihin (erityisesti kirjattuihin lippuvaltiokohtaisiin saaliisiin/purkamisiin). Komissio väitti, että näin ollen ei ollut olemassa asiakirjaa, jossa olisi annettu erityisiä ohjeita meribassia koskevan epävirallisen asiakirjan laatimiseksi. Tämä epävirallinen asiakirja laadittiin tavanomaisen käytännön mukaisesti ja tavalla, joka ei millään tavoin vaikuttanut komission lopulliseen päätökseen neuvostolle esitettävistä ehdotuksista. Komissio on liittänyt mukaan lisäasiakirjoja menettelystä, jota noudatettiin meribassin TACia vuonna 2012 koskevaan ehdotukseen johtaneessa ennakkojakelumenettelyssä.
24. Lisähuomautuksissaan 14. elokuuta 2013 kantelija väitti, että oli edelleen epäselvää, kuka teki ehdotuksen meribassin TACista ja millä perusteella, kun otetaan huomioon, että tieteellisissä lausunnoissa, joihin komissio viittasi, suosittiin muita toimenpiteitä kuin meribassin TACia.
25. Lopullisessa vastauksessaan komissio selitti, että "ennakkojakelua" varten ainoa käsiteltävä kysymys oli se, oliko viimeisimmän lausunnon perusteella olemassa kantoja, joihin ei sovelleta TACia. Ottaen huomioon ICESin vuoden 2011 lopulla raportoimien kantojen määrän huomattavan paranemisen komissio katsoi, että meribassi voisi todellakin olla TAC-ehdokas. Komissio selvensi, että tämän seurauksena käynnistetty ennakkojakelu ei koske sen velvollisuutta tutkia muita toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen, jotta kalakannan hoitotarpeisiin voidaan vastata asianmukaisesti, kuten teknisiä toimenpiteitä, aluesuunnittelua, laivaston hallinnointia jne. Tällaisia näkökohtia ei oteta huomioon ennakkojakelussa, koska SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki mahdolliset muut toimenpiteet kuin TACit jätetään vuotuisen kalastusmahdollisuuksia koskevan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja ne on hyväksyttävä muiden välineiden perusteella, joihin sovelletaan eri menettelyä (SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohta). Komissio lisäsi, että vaikka ICES ei nimenomaisesti suositellut meribassin TACia, se antoi kuitenkin suosituksen, jonka mukaan ”saaliiden ei pitäisi antaa kasvaa vuonna 2012, mikä on täysin perusteltua, koska TAC kuuluu komission tehtäviin vuotuisen kalastuksenhoitosyklin osalta.
26. Lopullisissa huomautuksissaan kantelija korosti, että komissio antoi hänelle lopullisessa vastauksessaan täsmällisesti ne tiedot, joita hän oli pyytänyt. Hän kiitti oikeusasiamiestä hänen ponnisteluistaan asian saattamiseksi tyydyttävään päätökseen.
Oikeusasiamiehen arviointi
27. Alustavana huomautuksena oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi todeta, että hänen tätä kantelua koskeva tutkimuksensa koskee sitä, miten komissio on käsitellyt kantelijan pyyntöä saada tutustua tausta-asiakirjoihin, jotka ovat merkityksellisiä meribassin TACin kehittämistä koskevan epävirallisen asiakirjan valmistelun kannalta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 valossa. Komissio antoi kantelijalle oikeuden tutustua useisiin asiakirjoihin. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiset tutustumispyynnöt koskevat olemassa olevia asiakirjoja. Tutkimuksen aikana ilmeni kuitenkin epävarmuutta siitä, oliko niiden asiakirjojen lisäksi, joihin komissio oli jo myöntänyt oikeuden tutustua, todella olemassa muita kantelijan pyynnön piiriin kuuluvia asiakirjoja.
28. Lisähuomautuksissaan komissio toimitti lisätietoja selittääkseen, miksi ei ollut olemassa muita tausta-asiakirjoja, jotka olisivat johtaneet meribassin TACin kehittämistä koskevan epävirallisen asiakirjan hyväksymiseen ja jotka olisi voitu julkistaa kantelijalle. Näin tehdessään komissio selvitti myös, miten asiaa koskeva epävirallinen asiakirja oli laadittu. Lopullisissa huomautuksissaan kantelija selitti olevansa tyytyväinen komission antamiin selityksiin ja kiitti oikeusasiamiestä hänen väliintulostaan.
29. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi kantelijaa tyydyttävällä tavalla. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn.
B. Päätelmät
Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:
Oikeusasiamiehen tutkimuksen jälkeen komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi kantelijaa tyydyttävällä tavalla.
Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.
P. Nikiforos Diamandouros
Tehty Strasbourgissa 12 päivänä syyskuuta 2013.
[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).
[2] http://www.ices.dk/Pages/default.aspx
[3] WGNEW on uusien yhteisymmärryspöytäkirjan lajien arviointia käsittelevä työryhmä. WGNEW-työryhmän päätehtävänä on antaa tietoa ICESin ja EU:n välisen yhteisymmärryspöytäkirjan kattamista uusista lajeista: meribassi, raidallinen punamullo, punagurnardi, harmaagurnardi, piikkikampela, silokampela, hietakampela, kampela, pikkupääkampela, noitakampela, lyyraturska ja sinimailanen.