Kantelun tausta

1. Kantelija esitti 12 päivänä elokuuta 2011 Euroopan keskuspankille, jäljempänä ’EKP’, pyynnön saada tutustua asiakirjoihin. Kantelija pyysi saada tutustua kirjeeseen, jonka EKP lähetti elokuun 2011 alussa Italian hallitukselle tiettyihin euroalueen maihin vaikuttavan valtionvelkakriisin yhteydessä, jäljempänä 'kirje'.

2. EKP hylkäsi kantelijan hakemuksen 7.9.2011. Se totesi, että asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyn EKP:n päätöksen [1] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan oikeus tutustua kirjeeseen oli evättävä, koska sen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi unionin tai jäsenvaltion raha- ja talouspolitiikkaa koskevan yleisen edun suojaa. Kirjeen julkistaminen heikentäisi erityisesti EKP:n jäsenvaltioille lähettämien viestien tehokkuutta keinona edistää toimintaympäristöä, joka edistää sijoittajien luottamuksen palauttamista rahoitusmarkkinoihin. EKP huomautti, että tämä kysymys on äärimmäisen tärkeä rahapolitiikan moitteettoman harjoittamisen kannalta. Se myös ilmoitti kantelijalle, että tämä voisi jättää uudistetun hakemuksen sen johtokunnalle.

3. Kantelija toimitti 28.9.2011 uudistetun hakemuksen EKP:n johtokunnalle. Seuraavana päivänä hän otti uudelleen yhteyttä EKP:hen ja totesi, että kirje oli julkaistu suuressa italialaisessa sanomalehdessä.

4. EKP hylkäsi uudistetun hakemuksen 20.10.2011, koska se katsoi, että aiemmin mainittua poikkeusta voitiin soveltaa. EKP katsoi, että kirjeen julkistaminen" voisi vaikuttaa niiden viestien tehokkuuteen, joita EKP voi osoittaa" jäsenvaltioille edistääkseen suotuisia olosuhteita rahapolitiikan sujuvalle harjoittamiselle. EKP korosti lisäksi, että sen on kyettävä välittämään asiaankuuluvia ja suoria viestejä kansallisille ja EU:n viranomaisille tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, jotta se voi palvella yleistä etua rahapolitiikan alalla. Olosuhteet voivat edellyttää erityisesti epävirallista ja luottamuksellista viestintää. Käsiteltävässä asiassa luottamuksellisella tiedonannolla pyrittiin edistämään toimintaympäristöä, joka edistää sijoittajien luottamuksen palauttamista rahoitusmarkkinoihin. EKP ilmoitti kantelijalle tämän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista SEUT-sopimuksen 228 ja 263 artiklan [2] mukaisesti.

5. Kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen 26. lokakuuta 2011.

Tutkimuksen kohde

6. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavasta väitteestä ja väitteestä.

Väite:

EKP epäsi lainvastaisesti kantelijalta oikeuden tutustua pyydettyyn asiakirjaan.

Väite:

EKP:n olisi myönnettävä oikeus tutustua pyydettyyn asiakirjaan ja/tai toimitettava valituksen tekijälle riittävät perustelut päätökselleen.

Tiedustelu

7. Oikeusasiamies välitti kantelun 30.11.2011 EKP:n pääjohtajalle ja pyysi tätä antamaan lausunnon edellä mainitusta väitteestä ja vaatimuksesta. Tässä yhteydessä oikeusasiamies ilmoitti myös EKP:n pääjohtajalle haluavansa tutustua kantelua koskevaan pankin asiakirja-aineistoon.

8. Oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat kantelua koskevat EKP:n asiakirjat 1.2.2012. Tarkastuskertomus toimitettiin kanteluun mahdollisia huomautuksia varten. Kantelijalta ei saatu huomautuksia kertomuksesta.

9. EKP antoi lausuntonsa kantelusta 28.2.2012. Oikeusasiamies välitti lausunnon kantelijalle mahdollisia huomautuksia varten. Kantelija lähetti lausunnon 10. toukokuuta 2012.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. Väite, jonka mukaan EKP on lainvastaisesti evännyt kantelijalta oikeuden tutustua pyydettyyn asiakirjaan ja siihen liittyvään vaatimukseen

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

10. Kantelija viittasi kantelussaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja väitti, että EKP ei perustellut pätevästi päätöstään evätä oikeus tutustua kirjeeseen. Kantelija korosti myös, että sen jälkeen, kun kirje oli julkaistu sanomalehdessä, EKP:n mainitsemat epäämisperusteet ja erityisesti sen jäsenvaltioille lähettämien viestien tehokkuuden suojaaminen eivät enää olleet sovellettavissa.

11. EKP selitti lausunnossaan, että kirje lähetettiin Italian hallitukselle elokuussa 2011. Kyseessä on EKP:n pääjohtajan ehdottoman luottamuksellinen tiedonanto Italian pääministerille, jossa ilmaistaan EKP:n huoli Italian talouden silloisesta poikkeuksellisen vakavasta ja vaikeasta tilanteesta ja sen vaikutuksista euroalueen vakauteen ja kehotetaan Italian hallitusta toteuttamaan päättäväisesti ja nopeasti tarvittavat toimenpiteet kasvupotentiaalin parantamiseksi ja julkisen talouden vakauttamiseksi. Näillä toimenpiteillä olisi lisättävä potentiaalista kasvua, varmistettava julkisen talouden kestävyys ja parannettava hallinnon tehokkuutta. EKP: n tavoitteena oli suojella "rahapolitiikkansa eheyttä ja tehokkuutta euroalueen kansalaisten edun mukaisesti".

12. EKP katsoi, että kirjeen julkistaminen heikentäisi unionin rahapolitiikkaan liittyvän yleisen edun suojaa. Lisäksi EKP totesi, että sen kannalta " on ratkaisevan tärkeää pystyä välittämään asiaankuuluvia ja suoria viestejä euroalueen eurooppalaisille ja kansallisille viranomaisille tavalla, jota pidetään tehokkaimpana yleisen edun mukaisen tehtävän täyttämisen kannalta ". Tähän sisältyy tarvittaessa mahdollisuus lähettää epävirallisia tai luottamuksellisia viestejä.

13. EKP täsmensi lisäksi, että sillä seikalla, että kirje julkaistiin suuressa italialaisessa sanomalehdessä, ei ollut merkitystä, koska pankki itse ei ollut asettanut julkisesti saataville kirjettä, joka oli saatu ilman EKP:n lupaa, eikä antanut lupaa sen julkaisemiseen. EKP huomautti, että jos se olisi velvollinen antamaan yleisön tutustuttavaksi luottamuksellisen asiakirjan, jonka kolmas osapuoli on luovuttanut lainvastaisesti, sen olisi hyväksyttävä jälkikäteen asiakirjan laiton luovuttaminen; tämä johtaisi siihen, että kolmansia osapuolia kannustettaisiin julkaisemaan luottamuksellisia asiakirjoja ilman lupaa ja hakemaan sitten hyväksyntää asiakirjoihin tutustumista koskevien sääntöjen avulla. EKP muistutti myös, että sen kanta tähän asiaan on unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen [3].

14. EKP piti kantelijan alkuperäisten ja uudistettujen hakemusten hylkäämistä koskevassa lausunnossaan esitettyjä perusteluja riittävinä. Se viittasi unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan perusteluja olisi arvioitava tapauskohtaisesti "ottaen huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt"[4]. Perusteluissa ei tarvitse käsitellä kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Kantelijalle osoittamissaan kirjeissä EKP ei olisi voinut esittää enempää syitä sille, miksi tietojen ilmaiseminen olisi vahingoittanut suojattua etua, koska tämä olisi edellyttänyt kirjeen sisällön (osittaista) ilmaisemista.

15. Lopuksi EKP viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee unionin toimielimillä olevaa laajaa harkintavaltaa sen arvioimisessa, vaarantaisiko asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen asetuksen 1049/2001 [5] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa suojatut edut. Samaa olisi sovellettava EKP:hen sen arvioidessa päätöksen EKP/2004/3 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä poikkeuksia. EKP katsoi, että se "noudatti sovellettavia menettelysääntöjä, mukaan lukien perusteluvelvollisuutta, ja että sen yleisen edun arvioinnissa ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin ".

16. Kantelija totesi huomautuksissaan, että hän oli jo esittänyt perustelunsa ja luottanut oikeusasiamiehen päätökseen.

Oikeusasiamiehen arviointi

17. EKP:n asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyn päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään seuraavaa: "EKP:n on kieltäydyttävä antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: a) yleinen etu seuraavien osalta: ... - yhteisön tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikka". Tämä poikkeus asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevaan yleiseen sääntöön on sama kuin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljännessä luetelmakohdassa vahvistettu poikkeus.

18. Näin ollen on arvioitava, saattoiko EKP uudistettua hakemusta hylätessään i) perustellusti katsoa, että sen päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä talous- ja rahapolitiikan suojaa koskevaa poikkeusta voitiin soveltaa; ja ii) välitti asianmukaisesti kantansa kantelijalle asianmukaisin perusteluin.

19. EKP:n mainitseman poikkeuksen sovellettavuuden osalta oikeusasiamies muistuttaa unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, joka koskee asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen yleistä etua koskevien aineellisten poikkeusten soveltamista:  "toimielimellä on oltava laaja harkintavalta sen määrittämisessä, voiko näiden poikkeusten kattamia aloja koskevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaa yleistä etua", koska "tällainen epäämispäätös on monitahoinen ja arkaluonteinen ja edellyttää erityistä huolellisuutta ja koska asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt perusteet ovat hyvin yleisiä"[6].

20. Tutkittuaan kirjeen oikeusasiamies voi vahvistaa, että EKP on kuvannut sen sisällön tarkasti lausunnossaan. Lisäksi hän katsoo, että kirje sisälsi tietoja, jotka vaikuttivat erittäin arkaluonteisilta ja joissa tuotiin esiin useita Italian talouden vakavia heikkouksia ja niiden mahdollisia seurauksia; sen haavoittuvimpien alueiden tunnistaminen; ja ehdotetaan toimenpiteitä, joita voitaisiin harkita näiden heikkouksien poistamiseksi.

21. Italiassa kyseisenä ajankohtana (eli uudistetun hakemuksen hylkäämispäivänä) vallinnut vaikea talous- ja markkinatilanne on yleisesti tiedossa. Kirjeen tarkastelun perusteella oikeusasiamies katsoo, että EKP:n yksityiskohtainen analyysi Italian talouden vaikeuksista kyseisenä ajankohtana olisi voinut vaarantaa kyseisen maan (ja sen kansalaisten) edut altistamalla sen rahoitusmarkkinoihin kohdistuville spekulatiivisille uhkille, mikä olisi heikentänyt sen talouspolitiikkaa.

22. Lisäksi oikeusasiamies tunnustaa EKP:n ja jäsenvaltion hallituksen välisen vilpittömän viestinnän merkityksen, mitä pankki on itse korostanut. Vaikka tämä etu ei sinänsä riitä sulkemaan yleisesti ja kaikissa olosuhteissa tällaista viestintää yleisen tietämyksen ulkopuolelle, se on kuitenkin seikka, joka on otettava huomioon viestinnän konkreettista arviointia tehtäessä sen selvittämiseksi, vaarantaisiko sen ilmaiseminen tosiasiallisesti asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyllä EKP:n päätöksellä [7] suojatut oikeutetut edut.

23. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies myöntää, että ei ollut kohtuutonta katsoa, kuten EKP teki hylätessään kantelijan uudistetun pyynnön, että kirjeen luovuttaminen edes osittain olisi voinut vahingoittaa vakavasti etuja, joita suojataan asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyn EKP:n päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyillä poikkeuksilla.

24. Oikeusasiamies huomauttaa, että tähän päätelmään ei voi vaikuttaa se, että kirje julkaistiin suuressa italialaisessa sanomalehdessä pian sen jälkeen, kun kantelija oli esittänyt tutustumispyynnön. Hän katsoo, että EKP:n lausunnossaan mainitsemalla oikeuskäytännöllä (edellä 13 kohta) ei näytä olevan välitöntä merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, koska se koskee yksityisten intressiä nostaa kumoamiskanne päätöksestä, jolla evätään oikeus tutustua asiakirjoihin, ja siinä suljetaan erityisesti pois se mahdollisuus, että pyydetyn asiakirjan julkaiseminen kolmannen toimesta voisi vaikuttaa tällaiseen intressiin. EKP väitti kuitenkin myös, että jos se olisi velvollinen antamaan yleisön tutustuttavaksi luottamuksellisen asiakirjan, jonka kolmas osapuoli on luovuttanut lainvastaisesti, sen olisi hyväksyttävä tietojen laiton luovuttaminen jälkikäteen. Tämä kannustaisi kolmansia osapuolia julkaisemaan luottamuksellisia asiakirjoja ilman lupaa. Oikeusasiamies pitää tätä kantaa kohtuullisena.

25. Toisin kuin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdassa ei säädetä mahdollisuudesta ylivoimaiseen yleiseen etuun, joka edellyttää ilmaisemista. Unionin tuomioistuimen mukaan [8] "asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee, että – – toimielimen on kieltäydyttävä antamasta asiakirjaa tutustuttavaksi, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen yleisölle vahingoittaisi etuja, joita kyseisellä säännöksellä suojataan, ilman että tällaisessa tapauksessa olisi tarpeen – – punnita näiden etujen suojaamiseen liittyviä vaatimuksia ja muista eduista johtuvia vaatimuksia"(kursivointi tässä). Tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan analogisesti asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi tehdyn EKP:n päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, jonka sisältö on sama kuin asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan. Näin ollen asetuksessa 1049/2001 tai EKP:n päätöksessä asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi ei säädetä kansalaisten oikeutetusta demokraattisesta edusta saada tietoa EKP:n Italialle ehdottamista toimenpiteistä, jotta kyseisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyjen etujen suojaamisen välttämättömyys voitaisiin välttää.

26. Perusteluista, jotka EKP on toimittanut kantelijalle hylätessään sekä hänen alkuperäiset että uudistetut hakemuksensa, EKP on oikeassa todetessaan, että ”perusteluvaatimukset riippuvat kunkin tapauksen olosuhteista” ja että perusteluissa on vältettävä vahingoittamasta arkaluonteisia etuja, joita suojataan sovellettavalla poikkeuksella. Käsiteltävässä asiassa oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että pelkkä viittaus vaarantuneisiin intresseihin ilman mitään selitystä, joka yhdistäisi näille intresseille mahdollisesti aiheutuneen vahingon asiakirjan konkreettiseen sisältöön, ei ollut riittävä perustelujen vaatimusten täyttämiseksi.

27. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että tätä kantelua koskevan tutkimuksensa aikana EKP tarkasteli uudelleen kantaa, jonka se oli ottanut vastauksena alkuperäisiin ja uudistettuihin pyyntöihin, ja mukautti alkuperäiset perustelunsa vaadittuihin vaatimuksiin. EKP arvioi lausunnossaan konkreettisesti kirjeen sisältöä ja kuvaili sitä riittävän yksityiskohtaisesti antaakseen käsityksen sen arkaluonteisuudesta. EKP selitti myös sekä syyt kirjeen lähettämiseen Italian viranomaisille että sen taustalla olevat aikomukset. EKP selitti myös, miksi se, että kirjeen väitetty jäljennös oli jo julkaistu, ei merkinnyt sitä, että pankin olisi pitänyt julkistaa kyseinen asiakirja. Nämä tiedot yhdistettynä pankin kantelijalle alun perin antamiin vastauksiin sisältyvään arvioon riskeistä, joita tietojen ilmaiseminen aiheuttaisi suojelluille eduille, antavat kantelijalle objektiivisesti tarkasteltuna mahdollisuuden selvittää, miksi tietojen ilmaiseminen evättiin tässä tapauksessa.

28. Oikeudenkäynnissä, joka koskee päätöstä evätä oikeus tutustua asiakirjaan, unionin tuomioistuimen on ratkaistava, kumotaanko kyseinen päätös vai ei. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että ”[jos] päätös sisältää jonkinlaisia perusteluja – – tätä päättelyä ei voida kehittää ja selittää ensimmäisen kerran jälkikäteen” tuomioistuimessa, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.[9] Koska oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa kumota päätöstä, oikeusasiamiehen menettely täyttää eri kriteerit kuin tuomioistuinmenettely eikä sillä välttämättä ole samaa tavoitetta kuin tuomioistuinmenettelyllä. Käsiteltävänä olevassa asiassa oikeusasiamies ei katso, että olisi hyödyllistä arvostella EKP:n alkuperäisiä perusteluja päätökselleen hylätä uudistettu hakemus. Oikeusasiamies esittää kuitenkin jäljempänä lisähuomautuksen ja kannustaa EKP:tä keskittymään perustelujensa laatuun vastatessaan asiakirjoihin tutustumista koskeviin hakemuksiin.

29. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että asian lisätutkimuksille ei ole perusteita.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Asian jatkotutkimuksille ei ole perusteita.

Valituksen tekijälle ja EKP:lle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Lisähuomautus

Oikeusasiamies kannustaa Euroopan keskuspankkia pitämään edelleen asiakirjojen julkistamista yleisölle ja julkistamisen epäämistä koskevien päätösten perusteluja paitsi oikeudellisina velvoitteina myös tilaisuutena osoittaa sitoutumisensa avoimuuden periaatteeseen ja siten vahvistaa sen legitimiteettiä kansalaisten silmissä.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 19 päivänä joulukuuta 2012.

[1] Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehty Euroopan keskuspankin päätös 2004/258/EY (EUVL 2004, L 80, s. 42).

[2] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet ottaa vastaan Euroopan kansalaisilta kanteluja EU:n toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista. SEUT 263 artiklassa määrätään yksityisten oikeudesta nostaa tietyin edellytyksin kumoamiskanne unionin toimielinten toimista, joiden katsotaan rikkovan unionin oikeutta.

[3] EKP viittasi asiaan T-233/09, Access Info Europe v. neuvosto, Kok. 2011, s. II-1073, 36 kohta, ja asiaan T-174/95, Svenska Journalistförbundet v. neuvosto, Kok. 1998, s. II-2289, 69 kohta, joissa molemmissa vahvistetaan, että se, että asiakirjan on julkaissut kolmas osapuoli, ei vaikuta asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön.

[4] EKP viittasi seuraaviin tapauksiin: asia C-122/94, komissio v. neuvosto, Kok. 1996, s. I-881, 29 kohta; asia C-41/00 P, Interporc v. komissio, Kok. 2003, s. I-2125, 55 kohta; asia T-188/98, Kuijer v. neuvosto, Kok. 2000, s. II-1959, 36 kohta; ja yhdistetyt asiat T-355/04 ja T-466/04, Co-Frutta v. komissio, Kok. 2010, s. II-1, 100 kohta.

[5] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[6] Asiat C‑266/05 P, Sison v. neuvosto, Kok. 2007, s. I‑1233, 34–36 kohta; ja T‑362/08, IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds GmbH v. komissio, tuomio 13.1.2011, 104 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[7] Unionin tuomioistuin on nimittäin selvästi todennut, että kun toimielimet käsittelevät asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemusta, niiden on tutkittava jokainen kyseessä oleva asiakirja erikseen. Pelkästään se, että asiakirja koskee poikkeuksella suojattua etua, ei sellaisenaan riitä oikeuttamaan tämän poikkeuksen soveltamista. Kyseisen toimielimen on päinvastoin lähtökohtaisesti selitettävä, miten asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa sillä poikkeuksella suojattua etua, johon vedotaan. Tämän lisäksi suojatuille eduille aiheutuvan vahingon vaaran on oltava kohtuudella ennakoitavissa eikä täysin hypoteettinen. asia C-506/08 P, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, tuomio 21.7.2011, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 76 kohta; Asia T‑250/08, Bachelor v. komissio, tuomio 24.5.2011, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 78 kohta; Asia T-166/05, Borax Europe v. komissio, tuomio 11.3.2009, 88 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; yhdistetyt asiat C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, Ruotsi ym. v. API ja komissio, Kok. 2010, s. I-8533, 72 kohta; yhdistetyt asiat C‑39/05 P ja C‑52/05 P, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, Kok. 2008, s. I-4723, 43 kohta; asia T-2/03, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, Kok. 2005, s. II-1121, 69 kohta; Edellä alaviitteessä 6 mainittu asia Sison v. neuvosto, tuomion 75 kohta.

[8] Edellä alaviitteessä 6 mainittu asia Sison v. neuvosto, tuomion 46 kohta; Yhdistetyt asiat T-3/00 ja T-337/04, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, Kok. 2007, s. II-4779, 227 kohta.

[9] Ks. edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, tuomion 278 kohta.