Kantelun tausta

1. Kaksi asianajajaa, jäljempänä 'kantelijat', toimitti kantelun oikeusasiamiehelle yrityksen A puolesta.

2. Kantelijat olivat pyytäneet komissiota antamaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001[1] nojalla asiakkailleen oikeuden tutustua Euroopan komission tekemässä päätöksessä[2], jäljempänä 'päätös', tarkoitettuihin asiakirjoihin. Kantelijat halusivat käyttää asiakirjoja kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä, joissa yritys A pyrki saamaan korvausta vahingosta, jonka se väitti kärsineensä EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta.

3. Komissio epäsi oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin seuraavien asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyjen poikkeusten perusteella:

• tutkinnan tarkoituksen suojaaminen; ja
• taloudellisten etujen suojaaminen.

Tutkinnan kohde

4. Kantelijat väittivät, että komissio oli virheellisesti kieltäytynyt antamasta niiden asiakkaille oikeutta tutustua tiettyihin päätöksessä mainittuihin asiakirjoihin. Ne väittivät, että komission olisi annettava niiden asiakkaille oikeus tutustua asiakirjoihin.

KYSYMYS

5. Kantelijat tekivät 6. joulukuuta 2006 kantelun oikeusasiamiehelle, joka toimitti sen 23. tammikuuta 2007 komissiolle. Komissio antoi lausuntonsa 2. heinäkuuta 2007. Oikeusasiamies välitti sen kantelijoille ja kehotti heitä esittämään huomautuksia, jotka he lähettivät 28. syyskuuta 2007.

6. Oikeusasiamies pyysi 21. huhtikuuta 2008 komissiota antamaan yksiköilleen luvan tarkastaa asiakirjat, joihin kantelijat olivat pyytäneet saada tutustua. Tarkastus tehtiin 23 päivänä toukokuuta 2008. Valituksen tekijöille ilmoitettiin tarkastuksesta 9 päivänä kesäkuuta 2008, ja he saivat jäljennöksen tarkastuskertomuksesta.

7. Oikeusasiamies kirjoitti 16. heinäkuuta 2008 komissiolle ja pyysi sovintoratkaisua kanteluun. Komissio lähetti vastauksensa 13. lokakuuta 2008. Oikeusasiamies välitti sen kantelijoille ja kehotti heitä esittämään huomautuksia, jotka he lähettivät 27. lokakuuta 2008.

8. Oikeusasiamies antoi 16. joulukuuta 2008 komissiolle suositusluonnoksen. Komissio toimitti vastauksensa 24.6.2009. Oikeusasiamies välitti sen kantelijoille ja kehotti heitä esittämään huomautuksia, jotka he lähettivät 1. lokakuuta 2009.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Asiakirjoihin tutustumisen epäämistä koskeva väite ja siihen liittyvä vaatimus

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

9. Kantelijat pyysivät komissiota antamaan niille oikeuden tutustua tiettyihin päätöksessä tarkoitettuihin asiakirjoihin.

10. Kantelijat väittivät, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin olisi tulkittava ja sovellettava tiukasti. Ne huomauttivat myös, että kun asetuksessa 1049/2001 luetellaan poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin, siinä ei viitata ryhmään, joka koostuu vireillä oleviin asioihin liittyvistä asiakirjoista. Ne lisäsivät, että tutustumisoikeuden epääminen asian vireilläolon vuoksi merkitsisi sitä, että tutustumisoikeus evättäisiin aina asian käsittelyn päättymiseen saakka. Kantelijat viittasivat tässä yhteydessä yhdistettyihin asioihin T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio[3]. Ne huomauttivat myös, että komission tutkinta oli itse asiassa päättynyt.

11. Kantelijat totesivat myös, että pyydettyjä asiakirjoja käytettiin päätöksessä ainoastaan taustatietojen antamiseen. Ne lisäsivät, että asiakirjoja ei mainittu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa. Lisäksi yhtiön C ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta tekemässään valituksessa esittämissä perusteluissa ei viitata näihin asiakirjoihin.

12. Kantelijat huomauttivat myös, että tiedot koottiin vuonna 2001, joten kun otetaan huomioon markkinoilla sen jälkeen tapahtuneet muutokset, tiedot eivät ole enää kaupallisesti arkaluonteisia. Ne väittivät, että komissio sovelsi joitakin vuosia sitten tehtyjä päätelmiä tarkistamatta, olivatko ne edelleen päteviä, kun tutustumispyynnöt esitettiin.

13. Kantelijoiden mukaan oikeus saada korvausta ja yrityksen A oikeus puolustukseen ovat ylivoimainen yleinen etu. On myös otettava huomioon niiden kuluttajien puolustautumisoikeus, jotka joutuivat komission tuomitsemien väärinkäytösten vuoksi ostamaan yrityksen C tuotteita.

14. Oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa komissio totesi, että niiden asiakirjojen perusteella, joihin kantelijat pyysivät saada tutustua, se pystyi osoittamaan, että yritys B oli rikkonut kilpailusääntöjä tahallisesti ja strategisesti. Yhtiö C valitti päätöksestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen. Kun komissio teki päätöksen kantelijoiden uudistetusta tutustumispyynnöstä, valitus oli edelleen vireillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksen, yhtiö C valitti yhteisöjen tuomioistuimeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta.

15. Komissio väitti, että jos yhteisöjen tuomioistuin kumoaisi päätöksen, komission olisi tutkittava kyseiset asiakirjat uudelleen voidakseen tehdä uuden päätöksen. Se, että yleisölle annettaisiin oikeus tutustua näihin asiakirjoihin ennen kuin komissio on tehnyt uuden päätöksen, vaarantaisi tutkimuksen tavoitteen. Näin ollen asiakirjat kuuluivat asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

16. Mitä tulee kantelijoiden viittaukseen yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk vastaan komissio, komissio selitti, että vaikka yrityksen B tutkimuksen uudelleen aloittaminen voi olla epävarmaa, se ei ole täysin hypoteettinen. Yhteenvetona voidaan todeta, että jos yhteisöjen tuomioistuin kumoaisi päätöksen, komission olisi suoritettava uusi tutkimus asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella siitä ajankohdasta alkaen, jona kumoamisen aiheuttanut ongelma ilmeni.

17. Komissio päätteli, että edellä mainitussa oikeuskäytännössä ei kielletä tutkimuksen suojaa koskevan poikkeuksen soveltamista tässä tapauksessa ja että näissä olosuhteissa 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan oikeudellisen menettelyn päättymiseen saakka.

18. Komissio muistutti, että pyydetyt viisi asiakirjaa ovat peräisin komission tutkimukseen osallistuneilta yrityksiltä. Kaksi asiakirjaa on peräisin yritykseltä D, ja ne ovat yrityksen D vastaus komission tietopyyntöön ja yksi sen liitteistä. Muut asiakirjat ovat jäljennöksiä yrityksen B sisäisistä sähköpostiviesteistä, jotka komissio sai tarkastellessaan yrityksen B toimistoja.

19. Komissio väitti, että nämä viisi asiakirjaa sisältävät arkaluonteisia kaupallisia tietoja asianomaisten yritysten strategioista, toiminnasta ja kehityksestä. Kahden ensimmäisen asiakirjan osalta yhtiön D vastauskirjelmän kansilehdellä todetaan, että sen sisältämien tietojen arkaluonteisuuden vuoksi koko vastaus ja sen liitteet ovat luottamuksellisia. Kolmen muun asiakirjan osalta yritys B ilmoitti, että ne sisälsivät luottamuksellisia tietoja. Päätöksen ei-luottamuksellista versiota laadittaessa yritys B jopa vastusti näiden asiakirjojen viitetietojen ja kuvausten julkaisemista, sillä ne olivat alun perin osa päätöksen luottamuksellista versiota. Tuolloin komissio tutki yrityksen B pyynnön ja päätti, että näitä asiakirjoja olisi pidettävä luottamuksellisina, ja rajoitti julkaistussa versiossa olevat viittaukset näihin asiakirjoihin sivunumeroihin. Komissio analysoi yksityiskohtaisesti näiden asiakirjojen sisältöä määrittääkseen niiden sisällön arkaluonteisuuden. Tämä analyysi oli samanlainen kuin tutkimus, jonka se olisi tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen tutustumispyynnön yhteydessä.

20. Näissä olosuhteissa komissio katsoi, ettei ollut tarpeen kuulla uudelleen näiden asiakirjojen laatijoita, koska oli selvää, ettei niihin pitäisi antaa oikeutta tutustua, tai tutkia niitä uudelleen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 puitteissa, koska komission yksiköt olivat jo suorittaneet konkreettisen arvioinnin samankaltaisissa olosuhteissa.

21. Komissio totesi, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädetty taloudellisten etujen suoja ilmentää SEUT-sopimuksen 339 artiklassa (entinen EY:n perustamissopimuksen 287 artikla)[4] ja asetuksen (EY) N:o 17/62 20 artiklassa (korvattu asetuksen (EY) N:o 1/2003 [5] 28 artiklalla) määrättyäkomission velvollisuutta kunnioittaaliikesalaisuuksia. Tämä sääntö velvoittaa komission suojaamaan luottamuksellisia tietoja ja liikesalaisuuksia. Komissio totesi, että yritykset nojautuvat kilpailupolitiikan sääntöihin ja yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöön, joissa määritellään, mitä tietoja komissio voi antaa kolmansille osapuolille. Komissio päätteli, että se ei voi antaa oikeutta tutustua tällaisiin asiakirjoihin eikä antaa yksityiskohtaisempia tietoja paljastamatta näiden asiakirjojen sisältöä.

22. Komission mukaan ylivoimaista yleistä etua koskevat kantelijoiden perustelut osoittavat, että tietojen ilmaiseminen on yksityisen edun mukaista eikä yleisen edun mukaista. Ylivoimainen yleinen etu on komission mukaan komission mahdollisuus käyttää toimivaltaansa tehokkaasti ja varmistaa, että kilpailusääntöjä ja asianomaisten yritysten oikeutettuja etuja ei vahingoiteta kaupallisten etujen osalta.

23. Komissio lisäsi, että kyseiset asiakirjat ovat lyhyitä eivätkä sisällä osia, joihin tutustumisoikeus voitaisiin myöntää. Näin ollen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia sovellettiin näihin asiakirjoihin kokonaisuudessaan.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

24. Hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että pätevät ja vakuuttavat perustelut on esitettävä, jos asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [6] mukainen asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö hylätään.

25. Oikeusasiamies huomautti, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 2 artiklan mukaan

”kaikillaunionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, joiden asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin tässä asetuksessa määriteltyjen periaatteiden, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti – – Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin eli toimielimen laatimiin tai sen vastaanottamiin ja sen hallussa oleviin asiakirjoihin kaikilla Euroopan unionin toiminnan aloilla.”

Oikeusasiamies totesi, että komission mukaan yleisön oikeutta tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ei voida myöntää, koska tällainen oikeus vahingoittaisi sekä yritystä B koskevan komission tutkimuksen tarkoitusta että yrityksen B ja/tai yrityksen D taloudellisten etujen suojaa ilman, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista.

26. Tutkimuksen tarkoituksen suojaamisen osalta komissio väitti, että kantelijoiden pyytämien asiakirjojen julkistaminen vahingoittaisi yritystä B koskevan tutkimuksen tarkoitusta. Komissio lisäsi tältä osin, että hallinnollista menettelyä ei saada lopullisesti päätökseen ennen kuin unionin tuomioistuin on ratkaissut valituksen.

27. Oikeusasiamies huomautti, että suojatun edun vahingoittumisen riskin on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä puhtaasti hypoteettinen[7].

28. Oikeusasiamies totesi aluksi, että on epävarmaa, kumoaako yhteisöjen tuomioistuin päätöksen.

29. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin kumoaisi päätöksen, ei ole varmuutta siitä, että komissio aloittaisi hallinnollisen menettelyn uudelleen. Vaikka komissiolla on harkintavaltaa aloittaa hallinnollinen menettely uudelleen, jos kumoamisen syyt liittyvät muotovirheisiin[8] tai puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen[9], yhteisöjen tuomioistuinten päätöksen kumoaminen ei voi johtaa menettelyn uudelleen aloittamiseen, jos komissio ei voi myöhemmin korjata päätöksen kumoamiseen johtanutta virhettä. Näin ollen ei ole varmaa, että hallinnollinen menettely aloitettaisiin uudelleen, vaikka päätös kumottaisiin.

30. Vaikka päätös kumottaisiin ja vaikka komissio aloittaisi uudelleen hallinnollisen menettelyn yritystä B vastaan, pelkkä tutkimuksen olemassaolo ei merkitsisi sitä, että valituksen tekijöiden pyytämien asiakirjojen julkistaminen vahingoittaisi tätä tutkimusta. Osoittaakseen, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tutkimusta, komission olisi osoitettava konkreettisesti ja kunkin asiakirjan osalta, miten tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi kyseistä tutkimusta, esimerkiksi osoittamalla, että tietyn asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen estäisi sitä käyttämästä kyseistä asiakirjaa sen toteamiseksi, että yhtiö B on rikkonut SEUT 101 artiklaa (aiempi EY 81 artikla) tai SEUT 102 artiklaa (aiempi EY 82 artikla)[10], tai estäisi sitä keräämästä lisätodisteita. Kuten kantelijat ovat huomauttaneet, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk vastaan komissio[11], että

”asetuksenN:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä, jonka tarkoituksena on suojata ”tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusta”, sovelletaan ainoastaan, jos kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voi vaarantaa tarkastusten, tutkimusten tai tilintarkastusten loppuun saattamisen”. (Korostus lisätty)

31. Oikeusasiamies ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tietyn asiakirjan julkistaminen voisi tietyissä tapauksissa vahingoittaa tutkimuksen tarkoitusta. Oikeusasiamies on kuitenkin johdonmukaisesti katsonut, että tutustumisoikeuden epääminen voi olla pätevää ja vakuuttavaa vain, jos on selkeästi ja täsmällisesti selitetty, millä tavoin tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tutkimusta[12]. Tällaisen päätelmän tekemiseksi olisi siis tarpeen analysoida kyseisen asiakirjan konkreettista sisältöä. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt riittämättömänä asiakirjojen arvioinnin luokittain eikä kyseisiin asiakirjoihin sisältyvien tosiasiallisten tietojen perusteella[13]. Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että toimielimen ei pitäisi vedota pelkkiin väitteisiin, joita ei ole mitenkään perusteltu yksityiskohtaisilla perusteluilla, perustellakseen kieltäytymistään tutustumisoikeuden myöntämisestä[14]. Sen olisi pikemminkin selitettävä, miten tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa etua, jota suojataan asetuksen 1049/2001 [15] 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella.

32. Oikeusasiamies huomautti, että tässä tapauksessa komissio ei ole esittänyt mitään yksityiskohtaisia perusteluja, joissa otettaisiin huomioon asiakirjojen erityinen sisältö, osoittaakseen, että kantelijoiden pyytämien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi mahdollisten tulevien tutkimusten tarkoitusta. Oikeusasiamies ei näin ollen ollut samaa mieltä siitä, että komissio olisi antanut pätevän ja vakuuttavan selityksen syistä, joiden vuoksi poikkeusta sovelletaan kantelijoiden pyytämien asiakirjojen luovuttamiseen.

33. Komissio väitti myös, että kantelijoiden pyytämien asiakirjojen julkistaminen vahingoittaisi yrityksen B ja/tai yrityksen D kaupallisten etujen suojaa.

34. Oikeusasiamies muistutti, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdan mukaan ”toimielinkuulee kolmatta osapuolta arvioidakseen, voidaanko 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta soveltaa, paitsi jos on selvää, että asiakirja luovutetaan tai sitä ei luovuteta”.

Hän muistutti myös yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännöstä, jossa todetaan seuraavaa:

"...kolmansien osapuolten asiakirjojen osalta asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa asetetaan toimielimille velvollisuus kuulla asianomaista kolmatta osapuolta sen arvioimiseksi, sovelletaanko 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, paitsi jos on selvää, että asiakirja olisi luovutettava tai sitä ei pitäisi luovuttaa. Tästä seuraa, että toimielimet eivät ole velvollisia kuulemaan asianomaista kolmatta osapuolta, jos on ilmeistä, onko asiakirja luovutettava vai ei."[16]

35. Hän totesi, että komissio kuuli yritystä B ja yritystä D päätöksen julkaisemisen yhteydessä. Yritys D merkitsi kaksi ensimmäistä asiakirjaa luottamuksellisiksi. Kolmen muun asiakirjan osalta yritys B ilmoitti komissiolle, että ne sisältävät luottamuksellisia tietoja.

36. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan "─ ─ tutkiminen, joka toimielimen on periaatteessa suoritettava poikkeuksen soveltamiseksi, on suoritettava konkreettisesti ja sen on ilmettävä päätöksen perusteluista".[17]

Yhteisöjen tuomioistuimet totesivat lisäksi, että "tällainentutkinta ei välttämättä ole tarpeen, jos yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden vuoksi on ilmeistä, että tutustumisoikeus on evättävä tai päinvastoin myönnettävä. Näin voisi olla muun muassa silloin, jos yhtäältä tutustumisoikeutta koskeva poikkeus kattaisi selvästi tietyt asiakirjat kokonaisuudessaan tai toisaalta ne olisivat selvästi saatavilla kokonaisuudessaan tai jos komissio olisi jo arvioinut niitä konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti samankaltaisissa olosuhteissa.[18]

37. Komission mukaan sen analyysi osoitti, että nämä asiakirjat sisältävät selvästi arkaluonteisia kaupallisia tietoja kaupallisista strategioista sekä asianomaisten yritysten toiminnasta ja kehityksestä. Komissio täsmensi myös, että asiakirjojen lyhennetyn pituuden vuoksi osittainen tutustumisoikeus ei ollut mahdollinen.

38. Tämän tutkimuksen aikana oikeusasiamiehen yksiköt tarkastivat viisi asiakirjaa arvioidakseen komission esittämää selvitystä asiakirjojen kaupallisesta arkaluonteisuudesta. Tarkasteltuaan huolellisesti kaikkia viittä asiakirjaa oikeusasiamiehen yksiköt totesivat, että jokainen asiakirja sisälsi selvästi kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Oikeusasiamiehen yksiköt totesivat myös, että näiden asiakirjojen julkistaminen vahingoittaisi kolmansien osapuolten oikeutettuja kaupallisia etuja. Oikeusasiamies totesi myös, että osittainen tutustumisoikeus ei ollut mahdollinen.

39. Edellä esitettyä päätelmää tehdessään oikeusasiamies otti huomioon kantelijoiden väitteen, jonka mukaan markkinat ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosina. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että hänen yksiköidensä suorittaman asiakirjojen huolellisen tarkastelun perusteella pyydettyihin asiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat edelleen kaupallisesti arkaluonteisia.

40. Vaikka asiakirja sisältäisi kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, toimielimen, jonka hallussa kyseinen asiakirja on, on arvioitava asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista.

41. Oikeusasiamies totesi, että yritys A tarvitsee oikeuden tutustua komissiolta pyydettyihin asiakirjoihin voidakseen nostaa vahingonkorvauskanteen yritystä C vastaan kansallisessa tuomioistuimessa. Oikeusasiamies totesi komission katsovan, että yrityksen A oikeus vaatia vahingonkorvausta yritykseltä C on pikemminkin "yksityinen etu" kuin "yleinen etu".

42. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio totesi yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista annettuun valkoiseen kirjaanliittyvässä valmisteluasiakirjassaan [19] seuraavaa:

"vahingonkorvauskanteidenmäärän lisäämisellä on myönteinen vaikutus, sillä se lisää mahdollisten oikeudenloukkaajien pelotevaikutusta. Vahingonkorvauskanteet voivat täydentää julkista täytäntöönpanoa lisäämällä hallinnollisen seuraamuksen riskiä ja riskiä siitä, että uhrit joutuvat korvaamaan heille aiheutuneen vahingon.

Komissio totesi lisäksi, että

"viranomaisten vahingonkorvauskanteetja täytäntöönpanotoimet liittyvät väistämättä jossain määrin toisiinsa. Laajempi täytäntöönpano sekä viranomaisten toimesta että yksityisten toimien kautta lisää pelotevaikutusta ja lisää todennäköisyyttä, että oikeudenloukkaajat vastaavat aiheutuneesta vahingosta aiheutuvista kustannuksista."[21]

Samassa asiakirjassa komissio myönsi seuraavaa:

"Jostietojen ilmaisemista koskevan määräyksen vastaanottajat voisivat vedota yleiseen luottamuksellisuutta koskevaan puolustukseen estääkseen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen paljastamisen, totuuden selvittämisen kannalta olennaisten todisteiden saatavuus olisi usein käytännössä mahdotonta."[22]

ja että

”[f]tai jos tietojen ilmaisemisen poissulkeminen tai rajoittaminen on perusteltua, luottamuksellisuuden suojaan liittyvien etujen olisi oltava selvästi suuremmat kuin kantajan edut, jotka yleensä ovat samat kuin yleinen etu, eli kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen tehokas korvaaminen.”[23] (kursivointi tässä)

43. Oikeusasiamies totesi myös, että yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-453/99[24] seuraavaa:

”Perustamissopimuksen [81] artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti [81 artiklan 1 kohdassa] määrätyn kiellon tehokas vaikutus vaarantuisivat, jos kukaan yksityinen ei voisi vaatia korvausta vahingosta, joka hänelle on aiheutunut sopimuksesta tai menettelystä, joka on omiaan rajoittamaan tai vääristämään kilpailua.

Tällaisen oikeuden olemassaolo nimittäin vahvistaa yhteisön kilpailusääntöjen toimintaa ja estää usein peiteltyjä sopimuksia tai menettelytapoja, jotka ovat omiaan rajoittamaan tai vääristämään kilpailua. Tästä näkökulmasta kansallisissa tuomioistuimissa nostetut vahingonkorvauskanteet voivat edistää merkittävästi tehokkaan kilpailun ylläpitämistä yhteisössä."

Oikeusasiamies ymmärsi näin ollen, että komissio katsoo vahingonkorvauskanteiden liittyvän läheisesti kilpailusääntöjen julkiseen täytäntöönpanoon ja että ne edistävät "yleistä etua" (sen lisäksi, että ne edistävät "yksityistä etua"). Oikeusasiamies oli yhtä mieltä siitä, että vaikka yrityksellä A voi olla yksityinen intressi vaatia vahingonkorvausta yritykseltä C, sen vahingonkorvauskanne palvelee myös yleistä etua.

44. Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan silloin, kun sovelletaan jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista, toimielimen, jonka hallussa asiakirja on, on tarkistettava, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa tietyn asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisen[25]. Yhteenvetona voidaan todeta, että toimielimen, jonka hallussa asiakirja on, on verrattava keskenään erityistä etua, jota suojataan sillä, että asiakirjaa ei paljasteta, ja yleistä etua, joka liittyy asiakirjan saatavuuteen[26]. Yleinen etu käsiteltävässä asiassa on se, että vahingonkorvauskanteet lisäävät unionin kilpailuoikeuden varoittavaa vaikutusta.

45. Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ole tähän mennessä arvioinut, onko tarve helpottaa yhtiötä C vastaan nostettuja vahingonkorvauskanteita sellainen ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaisi kyseisten asiakirjojen luovuttamisen. Oikeusasiamies päätteli alustavasti, että tällaisen arvioinnin tekemättä jättäminen on mahdollinen hallinnollinen epäkohta. Tämän mahdollisen hallinnollisen epäkohdan korjaamiseksi oikeusasiamies ehdotti seuraavaa sovintoratkaisua:

"Komissiovoisi suorittaa asianmukaisen tarkastelun siitä, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista kantelijoiden pyytämien asiakirjojen osalta. Näin tehdessään komissio voisi ottaa huomioon yksityisen täytäntöönpanon helpottamiseen liittyvän yleisen edun, joka on yksilöity yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja komission valkoisessa kirjassa EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista.

46. Oikeusasiamies katsoi, että niiden seikkojen joukossa, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää ilmaisemista, komission olisi arvioitava, sisältävätkö asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön kohteena olevat asiakirjat todella tietoja, joista voi yleensä olla hyötyä kansallisissa tuomioistuimissa nostettavissa vahingonkorvauskanteissa. Tällaiset tiedot voisivat koskea esimerkiksi kolmansille osapuolille, kuten yhtiölle A, aiheutunutta vahinkoa ja syy-yhteyttä unionin kilpailuoikeuden rikkomisen ja näille kolmansille osapuolille aiheutuneen vahingon välillä. Jos asiakirjat sisältävät tosiasiallisesti tietoja, jotka voivat olla hyödyllisiä, jotta kansallinen tuomioistuin voi arvioida siinä mahdollisesti nostetun vahingonkorvauskanteen, oikeusasiamies oletti, että on todennäköisempää, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää näiden asiakirjojen ilmaisemista.

47. Oikeusasiamies katsoi myös, että yksi niistä tekijöistä, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää ilmaisemista, on se, voiko kansallinen tuomioistuin tosiasiallisesti pyytää oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan mukaisesti[27]. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että vaikka kansallisilla tuomioistuimilla on asetuksen (EY) N:o 1/2003 ja sovellettavan oikeuskäytännön[28] nojalla erityinen toimivalta pyytää komissiolta asiakirjoja, kansallisen tuomioistuimen voi olla vaikea esittää tällaisia pyyntöjä, ellei se ole tietoinen siitä, että komissiolla on hallussaan asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä sen käsiteltäväksi saatetun vahingonkorvauskanteen kannalta. Erityisesti on epätodennäköistä, että kansallinen tuomioistuin pyytää komissiota toimittamaan sille asiakirjoja, ellei se ole tietoinen siitä, että kyseiset asiakirjat sisältävät tietoja, joilla voi olla merkitystä kolmansille osapuolille aiheutuneen vahingon ja/tai unionin kilpailuoikeuden rikkomisen ja näille kolmansille osapuolille aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden kannalta. Komission olisi näin ollen tutkittava, i) onko se jo tehnyt (esimerkiksi päätökseensä sisältyvien tietojen avulla) tai ii) voiko se tällä hetkellä tehdä (esimerkiksi kansallisen tuomioistuimen kanssa käymänsä suoran kirjeenvaihdon avulla) kansalliselle tuomioistuimelle tiettäväksi, että sillä on hallussaan asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä kyseisessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn kannalta, jotta kansallinen tuomioistuin voi käyttää oikeuttaan pyytää jäljennöksiä tällaisista asiakirjoista.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

48. Komissio väitti ensin, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei pitäisi käyttää todisteiden keräämiseen yksityisiä vahingonkorvauskanteita varten[29].

49. Komissio väitti myös, että kantelijoiden esittämissä väitteissä viitattiin ainoastaan yksityiseen etuun, joka edellyttää päätelmien ilmoittamista. Se totesi, että vaikka on totta, että yksityiset vahingonkorvauskanteet yleensä täydentävät julkista täytäntöönpanoa ja palvelevat siten yleistä etua, kantelijoiden ensisijaisena tavoitteena on nostaa yksityinen vahingonkorvauskanne asiakkaansa edun mukaisesti. Komissio viittasi yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk vastaan komissio[30], annetun tuomion 138 kohtaan, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että kantajan puolustautumisoikeus asiassa on luonteeltaan yksityinen etu. Sen vuoksi komissio katsoi edelleen, että kantelijoiden intressi saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ei ollut ylivoimainen yleinen etu.

50. Komissio katsoi, että pyydetyt asiakirjat kuuluvat komission puhtaasti hallinnollisiin tehtäviin. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti asiassa T-403/05, yleisön intressillä saada tutustua asiakirjaan avoimuusperiaatteen mukaisesti ei näin ollen ole samaa painoarvoa silloin, kun on kyse hallinnollisessa menettelyssä laaditusta asiakirjasta, jonka tarkoituksena on soveltaa yrityskeskittymien valvontaa koskevia sääntöjä tai kilpailuoikeutta yleensä, kuin silloin, kun on kyse asiakirjasta, joka liittyy menettelyyn, jossa yhteisön toimielin toimii lainsäätäjänä[31]. Kantelijoiden tilanne on samankaltainen kuin asiassa T-403/05 annettuun tuomioon johtaneessa tilanteessa. Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin selvensi, että asetuksessa tarkoitetun ylivoimaisen yleisen edun on oltava objektiivinen ja yleinen eikä sitä saa erottaa yksittäisistä tai yksityisistä eduista, kuten yhteisön toimielimiä vastaan nostetun kanteen nostamiseen liittyvistä eduista, koska tällaiset yksilölliset tai yksityiset edut eivät ole merkityksellinen seikka[32]. Komissio huomautti myös, että avoimuuden vuoksi se julkaisee ei-luottamuksellisia versioita kartellipäätöksistään.

51. Jos komissio katsoisi, että vahingonkorvauskanteen käsittelyn helpottaminen on ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää pyydettyjen asiakirjojen ilmaisemista, sen olisi annettava kilpailuoikeudellisiin asioihin liittyvät asiakirjat aina, kun vahingonkorvauskanteen tueksi esitetään pyyntö. Pyydettyjen asiakirjojen luovuttamista koskevalla päätöksellä olisi näin ollen kauaskantoisia seurauksia. Jos komissio luovuttaisi pyydetyt asiakirjat, se ilmoittaisi liike-elämälle, että kilpailuoikeudellisen menettelyn aikana kerätyt tiedot asetetaan julkisesti saataville, jos vahingonkorvauskanteen yhteydessä esitetään tutustumispyyntö, vaikka tällainen luovuttaminen vahingoittaisi menettelyn kohteena olevien yritysten kaupallisia etuja. Tämä rikkoisi selvästi SEUT-sopimuksen 339 artiklan (aiempi EY-sopimuksen 287 artikla) ja asetuksen (EY) N:o 1/2003[33] 28 artiklan mukaisia komission velvoitteita ja asettaisi näin ollen yhteisön vastuuseen sitä vastaan nostetuista vahingonkorvauskanteista. Lisäksi tietojen julkistaminen johtaisi tilanteeseen, jossa yritykset vähentäisivät yhteistyönsä ehdottomaan minimiin ja olisivat hyvin haluttomia esittämään tietoja, jotka ovat olennaisia komissiolle kilpailuoikeudellisten tutkimusten suorittamisessa. Tällainen tulos vaikuttaisi vakavasti komission kykyyn panna täytäntöön EU:n kilpailulainsäädäntöä ja siten täyttää sille perussopimuksessa annetut tehtävät.

52. Kantelijat olivat huomautuksissaan eri mieltä komission kanssa. Ne katsoivat, että kilpailunvastaisten käytäntöjen torjuminen avustamalla yksityisiä vahingonkorvauskanteita on ylivoimainen yleinen etu. He pahoittelivat, että komissio ei vastannut oikeusasiamiehen pyyntöön harkita ilmoittamista kansalliselle tuomioistuimelle, että sillä on hallussaan asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä kyseisessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn kannalta. Ne totesivat, että luottamuksellisuusvelvollisuudestaan huolimatta komissio kiinnitti päätöksessään huomiota näihin asiakirjoihin. Se voisi myös kiinnittää kansallisten tuomioistuinten huomion näihin asiakirjoihin. Kantelijat huomauttivat, että kansalliset tuomioistuimet joko eivät olleet tietoisia asetuksen (EY) N:o 1/2003 mukaisesta mahdollisuudesta pyytää komissiolta asiakirjoja tai olivat haluttomia käyttämään sitä.

Oikeusasiamiehen arvio, joka johti suositusluonnokseen

53. Oikeusasiamies oli eri mieltä komission väitteestä, jonka mukaan asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei pitäisi käyttää todisteiden keräämiseen yksityisiä vahingonkorvauskanteita varten. Asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan kaikkiin sen toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, jolle asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö on osoitettu. Se, että erityisillä säännöillä voidaan tietyissä olosuhteissa antaa tietyille osapuolille erityisiä oikeuksia tutustua samoihin asiakirjoihin, ei merkitse sitä, että pyyntöä saada tutustua samoihin asiakirjoihin ei voitaisi tehdä myös asetuksen 1049/2001 nojalla. Oikeusasiamies totesi tältä osin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut seuraavaa:

” ── se, että keskittymään osallistuvalla yrityksellä ei ole asetuksen N:o 802/2004 17 artiklan 3 kohdan nojalla oikeutta tutustua hallinnolliseen asiakirja-aineistoon sisältyviin sisäisiin asiakirjoihin, ei sulje pois sitä, että kenellä tahansa henkilöllä, olipa hän kuka tahansa, voi olla oikeus tutustua näihin asiakirjoihin asetuksessa N:o 1049/2001 vahvistettujen periaatteiden perusteella.”[34]

Yhteenvetona voidaan todeta, että erityisasetuksiin perustuvien etuoikeutettujen käyttöoikeuksien olemassaolo ei sulje pois mahdollisuutta pyytää oikeutta tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

54. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio esitti tämän väitteen ensimmäistä kertaa vastauksessaan sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseensa. Komissio ei käsiteltävässä asiassa hylännyt kantelijoiden pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin ja niiden uudistettua pyyntöä sillä perusteella, että asetusta 1049/2001 ei sovellettu pyydettyihin asiakirjoihin.

55. Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan jos se pitäisi vahingonkorvauskanteen helpottamista "ylivoimaisena yleisenä etuna", sen olisi annettava kilpailuoikeudellisiin asioihin liittyviä asiakirjoja aina, kun vahingonkorvauskanteen tueksi esitetään pyyntö, oikeusasiamies totesi, että tämä lausunto voi olla harhaanjohtava. Yksityistä täytäntöönpanoa koskevan yleisen edun olemassaolo ei tarkoita, että tämä yleinen etu olisi kaikissa tapauksissa "ylivoimainen" yleinen etu. Se, onko yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa koskeva yleinen etu "ylivoimainen" yleinen etu, voidaan ratkaista vain vertaamalla yhtäältä yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa koskevaa yleistä etua asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten taustalla oleviin etuihin. Ei voida sulkea pois sitä, että tutkittuaan tietyn tutustumispyynnön komissio voi tietyissä poikkeustapauksissa todeta, että ilmaisemista koskeva yleinen etu ei syrjäytä asiakirjan ilmaisematta jättämistä.

56. Komission esittämien konkreettisten väitteiden osalta oikeusasiamies käsitteli ensin kolmansien osapuolten taloudellisten etujen suojaamista ja sen jälkeen tutkimuksen tarkoituksen suojaamista.

Kolmansien osapuolten taloudellisten etujen suojaaminen

57. Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Toimielimetkieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa:

- luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, - -

jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”

Oikeusasiamies katsoi sovintoratkaisuehdotuksessaan, että pyydetyt asiakirjat sisältävät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja ja että näiden asiakirjojen julkistaminen voi vahingoittaa kolmansien osapuolten oikeutettuja kaupallisia etuja. Taloudellisten etujen suojaa koskevaa poikkeusta sovelletaan kuitenkin vain, jos ylivoimainen yleinen etu puuttuu. Komission on asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa soveltaessaan verrattava keskenään ilmaisematta jättämisellä suojattavaa etua ja yleistä etua.

58. EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevaan valkoiseen kirjaan liitetyn komission valmisteluasiakirjan[35] ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-453/99[36] antaman tuomion perusteella oikeusasiamies katsoi, että yleinen etu tässä asiassa perustuu arvioon, jonka mukaan vahingonkorvauskanteet lisäävät EU:n kilpailuoikeuden pelotevaikutusta. Näin ollen oikeusasiamies oli eri mieltä komission väitteestä, jonka mukaan esillä olevassa asiassa on kyse vain yksityisestä edusta. Kuten komissio itsekin toteaa vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen, "yksityisetvahingonkorvauskanteet täydentävät julkista täytäntöönpanoa ja palvelevat yleistä etua". Oikeusasiamies totesi lisäksi, että asiassa T-22/02 komissio väitti seuraavaa: ”–– siviilioikeudellisia vahingonkorvauksia koskevat oikeussuojakeinot voivat myös olla yleisen edun mukaisia, jos ne ovat omiaan estämään kilpailusääntöjen rikkomisen. Yhteisön oikeudessa nämä oikeussuojakeinot katsotaan välttämättömiksi EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täysimääräisen soveltamisen varmistamiseksi.

59. Komissio viittasi asiaan T-403/05[38], jonka se katsoi vastaavan nyt käsiteltävää asiaa, päätelläkseen ilman lisäanalyyseja, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt pyydettyjen asiakirjojen luovuttamista kantelijoille.

60. Oikeusasiamies ei ollut samaa mieltä komission päätelmästä. Hän totesi, että asian T-403/05 kantaja oli myös nostanut komissiota vastaan vahingonkorvauskanteen yrityskeskittymää koskevan ilmoituksen yhteydessä tehtyjen virheiden vuoksi[39]. Ainoa "yleinen" etu, jonka kantaja väitti olevan vaakalaudalla asiassa T-403/05,oli "hyvää oikeudenkäyttöä koskeva yleinen etu". Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi tässä yhteydessä, että kantaja väitti, että oikeus tutustua kyseiseen asiakirjaan antaisi sille mahdollisuuden esittää asiansa paremmin komissiota vastaan nostamassaan vahingonkorvauskanteessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että ”hyvänoikeudenkäytön” helpottamista koskevaintressi liittyi yksinomaan siihen, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi auttaa kantajaa voittamaan vahingonkorvauskanteensa. Kantaja ei ole vedonnut mihinkään muuhun intressiin, joka olisi erotettavissa vahingonkorvauskanteen menestyksekkääseen ajamiseen liittyvästä intressistä.

61. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että yleisen edun on oltava "objektiivinen ja yleinen, eikä sitä saa erottaa yksityisistä tai yksityisistä eduista, kuten niistä, jotka liittyvät yhteisön toimielimiä vastaan nostetun kanteen ajamiseen". Yhteisöjen tuomioistuin totesi lisäksi, että tällaiset "yksityisettai yksityiset intressit eivät ole asetuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn intressivertailun kannalta merkityksellisiätekijöitä ". Asiasta T-403/05 on pääteltävä, että intressi vahingonkorvausasian menestyksekkääseen käsittelyyn viittaamatta mihinkään muuhun objektiiviseen ja yleiseen erotettavissa olevaan yleiseen etuun ei ole merkityksellinen asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn intressivertailun kannalta.

62. Käsiteltävässä asiassa kantelijat nostivat kuitenkin kansallisessa tuomioistuimessa vahingonkorvauskanteen yhtiötä vastaan, jonka komissio oli todennut rikkoneen unionin kilpailuoikeutta. Kantelijat pyysivät saada tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin helpottaakseen vahingonkorvauskanteitaan kyseistä yritystä vastaan. On kiistatonta, että kantelijoiden asiakkaalla on yksityinen intressi tämän vahingonkorvauskanteen nostamiseen. Kuten edellä on korostettu, kyseessä on kuitenkin myös yleinen etu, koska kantelijoiden toiminta estäisi muita yrityksiä rikkomasta EU:n kilpailusääntöjä. Komissio on itse johdonmukaisesti todennut, että tämän yleisen edun toteutumista voidaan helpottaa yksityisoikeudellisella täytäntöönpanolla. Tämä yleinen etu estää yrityksiä rikkomasta EU:n kilpailusääntöjä eroaa selvästi yksityisestä edusta saada korvausta tietyltä yritykseltä. Lisäksi yleinen etu estää yrityksiä rikkomasta EU:n kilpailusääntöjä on selvästi objektiivinen ja yleinen.

63. Yhteenvetona voidaan todeta, että taloudellisten etujen suojaa koskevaa poikkeusta on verrattava ilmaisemista koskevaan yleiseen etuun sen tarkistamiseksi, syrjäyttääkö ilmaisemista koskeva yleinen etu tosiasiallisesti taloudellisten etujen suojaa koskevan edun. Näin ollen vastuu tosiseikkojen perusteellisesta arvioinnista ja komission myöhemmän päätöksen perusteluista kuuluu komissiolle.

64. Kohdassa 63 kuvattu vertailu on suoritettava kunkin asiakirjan osalta, johon tutustumista pyydetään, ja kunkin asiakirjan erityinen sisältö on otettava huomioon.

65. Tiettyjen asiakirjojen luokitteleminen kaupallisesti arkaluonteisia tietoja sisältäviksi asiakirjoiksi ei merkitse sitä, että kaikki asiakirjat olisivat yhtä arkaluonteisia. Asiakirjojen arkaluonteisuus voi vaihdella, koska tietyt tiedot voivat olla erittäin arkaluonteisia, kun taas muut tiedot voivat olla vähemmän arkaluonteisia. Edellä 63 kohdassa kuvattua analyysia tehdessään komission olisi näin ollen otettava huomioon kunkin asiakirjan erityinen sisältö sekä suojeltavien kaupallisten etujen luonne ja merkitys, jotta yksityiset ja yleiset edut voidaan tasapainottaa täsmällisesti.

Tutkinnan tarkoituksen suojaaminen

66. Vastauksessaan sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen komissio esitti uuden perustelun. Se väitti, että jos se luovuttaisi pyydetyt asiakirjat, se lähettäisi liike-elämälle viestin, jonka mukaan kartellimenettelyn aikana kerätyt tiedot asetetaan julkisesti saataville, vaikka niiden luovuttaminen vahingoittaisi yritysten kaupallisia etuja.

67. Oikeusasiamies totesi, että tämän väitteen olisi ymmärrettävä viittaavan toiseen asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaiseen poikkeukseen eli tutkimuksen tarkoituksen suojaamiseen.

68. Oikeusasiamies oli täysin tietoinen siitä, että on yleisen edun mukaista varmistaa, että komissio voi hoitaa tehokkaasti tehtävänsä SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan (aiemmat EY-sopimuksen 81 ja 82 artikla) täytäntöönpanossa. Komission kyky kerätä tietoja on tärkeä tekijä, jolla varmistetaan, että se voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.

69. Vaikka myönnetään, että komission tietojenkeruukyvyn osalta voidaan soveltaa tutkimuksen tarkoituksen suojaa koskevaa poikkeusta, on kuitenkin niin, että tätä poikkeusta on myös verrattava tietojen ilmaisemista koskevaan yleiseen etuun sen tarkistamiseksi, syrjäyttääkö tietojen ilmaisemista koskeva yleinen etu tosiasiallisesti tutkimuksen tarkoituksen suojaa koskevan edun. Komission on jälleen tehtävä tämä kattava analyysi ja perusteltava myöhempää päätöstään.

70. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että intressivertailussa on tarpeen erottaa toisistaan kolme asiakirjaryhmää:

• komissiolle sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman puitteissa vapaaehtoisesti toimitetut asiakirjat;
• komission asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan mukaisesti esittämän pyynnön perusteella saadut asiakirjat[40]
• asiakirjat, jotka on saatu komission asetuksen (EY) N:o 1/2003[41] 20 artiklan mukaisesti suorittaman tarkastuksen perusteella.

71. Oikeusasiamies ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tietyissä olosuhteissa voi olla tarpeen yleisen edun suojelemiseksi varmistaa komissiolle vapaaehtoisesti sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman puitteissa toimitettujen tietojen suoja, erityisesti jos tiedot toimittaneelle osapuolelle myönnetään täysimääräinen sakoista vapauttaminen tai niiden lieventämisen myöntäminen. Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuus ei saisi itse asiassa vaarantua.

72. Oikeusasiamies ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuus voisi riippua myös kantajan luottamuksesta siihen, että komissio ei luovuta asiakirjoja kolmansille osapuolille. Käsiteltävässä asiassa komissio ei kuitenkaan saanut mitään pyydetyistä asiakirjoista sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen yhteydessä.

73. Asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan mukaan komissio voi vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan komissiolle kaikki tarvittavat tiedot. Periaatteessa osapuoli, joka on asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan mukaisen pyynnön vastaanottaja, ei voi kieltäytyä pyynnöstä tai kieltäytyä antamasta tiettyjä tietoja. Voi olla kohtuullista olettaa, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan mukaisesta velvollisuudesta vastata pyyntöön huolimatta yrityksillä voi olla tiettyä harkintavaltaa sen suhteen, mitä tietoja komissiolle toimitetaan, erityisesti kun on kyse laajasti muotoilluista tietopyynnöistä[42]. On vaikea taata, että komissiolle annettaisiin samat tiedot, jos tällaisten tietojen julkistaminen olisi mahdollista. Tässä tapauksessa yrityksen D asiakirjat kerättiin asetuksen N:o 17[43] 11 artiklan nojalla, joka vastaa nyt sovellettavaa asetuksen N:o 1/2003 18 artiklaa. Tutkittuaan nämä asiakirjat tarkastuksen aikana oikeusasiamies ei voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että näiden asiakirjojen paljastaminen voisi vaikuttaa haitallisesti komission kykyyn kerätä tietoja.

74. Toisin kuin edellä 72–73 kohdassa kuvatut asiakirjaluokat, asiakirjat, jotka saadaan ns. aamunkoiton ratsialla eli komission asetuksen (EY) N:o 1/2003 20 artiklan, aiemmin asetuksen (EY) N:o 17[44] 14 artiklan mukaisesti suorittamalla tarkastuksella, saadaan ilman tutkimuksen kohteena olevan osapuolen suostumusta tai yhteistyötä. Näin ollen oikeusasiamies ei ollut samaa mieltä siitä, että se, että nämä asiakirjat saatetaan lopulta antaa yleisön tutustuttavaksi, vaikuttaisi kielteisesti komission valtuuksiin kerätä tällaisia asiakirjoja. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio sai kolme pyydettyä asiakirjaa tarkastuksesta, jonka se suoritti asetuksen N:o 17 entisen 14 artiklan mukaisesti yrityksen B tiloissa. Näin ollen näiden asiakirjojen mahdollinen julkistaminen ei voinut vaikuttaa komission kykyyn kerätä tietoja.

75. Kuten edellä on todettu, komission olisi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti verrattava keskenään tutkinnan aikana saatujen asiakirjojen suojaamista koskevaa etua ja ilmaisemista koskevaa yleistä etua. Tämän vuoksi komission olisi arvioitava yrityksen D asiakirjojen osalta, syrjäyttävätkö yleinen etu, joka estää yrityksiä rikkomasta EU:n kilpailusääntöjä, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojan ja sen mahdollisuuden kerätä tietoja. Komission olisi yrityksen B asiakirjojen osalta arvioitava, syrjäyttääkö yleinen etu kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojan estämällä yrityksiä rikkomasta EU:n kilpailusääntöjä.

76. Edellä kuvattu intressivertailu edellyttää myös sitä, että toimielin arvioi kunkin asiakirjan konkreettisen sisällön tarkistaakseen, missä määrin asiakirjalla voi olla yleistä merkitystä kolmansille osapuolille kansallisissa tuomioistuimissa nostettavissa vahingonkorvauskanteissa (ks. edellä 46 kohta). Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että yksi niistä tekijöistä, jotka olisi otettava huomioon arvioitaessa, onko ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt ilmaisemista, on se, voiko kansallinen tuomioistuin tosiasiallisesti pyytää oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan mukaisesti (ks. edellä 47 kohta)[45].

77. Mitä tulee komission pelkoon siitä, että se voi joutua vahingonkorvauskanteiden kohteeksi, jos se luovuttaa asiakirjoja, oikeusasiamies katsoi, että komissiota ei voida pitää vahingonkorvauskanteen yhteydessä vastuullisena, jos se luovuttaa asiakirjoja sitä sitovien tietojen luovuttamista koskevien sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien asetuksen 1049/2001 mukaiset säännöt.

78. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies totesi, että komissio kieltäytyi edelleen tekemästä asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 edellytettyä täydellistä analyysia eli vertaamasta tietojen ilmaisemista koskevaa yleistä etua taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen ja D-yhtiön asiakirjojen tapauksessa tutkimuksen tarkoituksen suojaa koskevaan poikkeukseen sen tarkistamiseksi, syrjäyttääkö tietojen ilmaisemista koskeva yleinen etu tosiasiassa nämä edut. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Tämän vuoksi hän laati vastaavan suositusluonnoksen.

79. Suositusluonnos koski ainoastaan menettelyä, jota komission olisi noudatettava niiden asiakirjojen osalta, joihin tutustumista pyydettiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla. Se ei vaikuttanut menettelyn tulokseen. Komission tehtävänä on toteuttaa tämä menettely. Suositusluonnoksella ja sovintoratkaisuehdotuksella oli sama tarkoitus eli suositella ja ehdottaa, että komissio analysoisi perusteellisesti asiakirjat, joihin tutustumista pyydettiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

Oikeusasiamiehelle hänen suositusluonnoksensa jälkeen esitetyt perustelut

80. Vastauksessaan komissio arvioi ensin, voiko vahingonkorvauskanne olla yleinen etu. Se viittasi asioissa T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk vastaan komissio,annettuihin tuomioihin[46] ja päätteli, että puolustautumisoikeus ei sellaisenaan voi olla ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista. Lisäksi se totesi, että asiassa T-403/05, MyTravel vastaan komissio,antamassaan tuomiossa [47] ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että yrityksen yhteisön toimielintä vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen yhteydessä kantajan tavoite saada tutustua asiakirjoihin voidakseen esittää asiansa paremmin vahingonkorvauskanteensa yhteydessä ei sinänsä ole sellainen ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttäisi ilmaisemista ja joka olisi riittävän suuri, jotta se olisi ensisijainen asetuksen 1049/2001 4 artiklassa säädettyyn poikkeukseen nähden.

81. Komissio ei ollut samaa mieltä oikeusasiamiehen tulkinnasta, jonka mukaan asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitettu yleinen etu olisi olemassa pelkästään sen vuoksi, että asiakirjoihin tutustumista hakeva hakija vetoaa mahdollisuuteen nostaa vahingonkorvauskanne. Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, asetuksen N:o 1049/2001 mukaan asiakirjoihin ei anneta oikeutta tutustua tiettyä määrättyä tarkoitusta varten. Kun asiakirjat on myönnetty yhdelle henkilölle, ne ovat julkisia ja kaikkien saatavilla. Ylivoimaisen yleisen edun on näin ollen koskettava koko "yleisöä", eikä se voi koskea ainoastaan hakijaa. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen asioissa T-391/03 ja T-70/04 antamasta tuomiosta käy ilmi, että perusoikeuteen perustuva yleinen etu on erotettava siitä, että se ilmenee yksittäistapauksessa erikseen.

82. Komissio totesi tämän jälkeen, että oikeus vahingonkorvaukseen ja yksityiset kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet lisäävät yleisesti SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan (aiemmat EY 81 ja EY 82 artikla) tehokkuutta ja voivat toimia kilpailunvastaisen toiminnan vahvempana pelotteena. Näin tehdessään ne ajavat yleistä etua. Kun otetaan huomioon erittäin vakava vahinko, joka yritykselle voi aiheutua kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ilmaisemisesta, tällaisia intressejä on kuitenkin suojattava tavalla, joka tasapainottaa oikeudenmukaisesti tarpeen sallia vahingonkorvausten maksaminen suhteessa yritysten oikeutettuihin intresseihin. Yritysten oikeus liikesalaisuuksiin ja muihin kaupallisiin tietoihin, joita yhteisön toimielimet suojaavat, on nimittäin vahvistettu myös SEUT 339 artiklassa (aiempi EY 287 artikla) ja toistettu johdetussa oikeudessa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa T-353/94, Postbank NV vastaan komissio,antamassaan tuomiossa [48],komissio ei voi missään tapauksessa loukata salassapitovelvollisuutta koskevilla yhteisön säännöksillä yksityisille annettuja takeita edes tarjotessaan yhteistyötään kansallisille lainkäyttöalueille.

83. Yleisesti ottaen yksityiset vahingonkorvauskanteet täydentävät julkista täytäntöönpanoa, koska ne "edistävätmerkittävästi toimivan kilpailun ylläpitämistä yhteisössä".[49] Komissio täsmensi, että EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista annettuun valkoiseen kirjaan liitetyssä valmisteluasiakirjassa, johon oikeusasiamies viittasi sovintoratkaisuehdotuksessaan, todetaan, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei pitäisi käyttää todisteiden keräämiseen yksityisiä vahingonkorvauskanteita varten. Tämän asiakirjan 104 kohdassa todetaan seuraavaa: "Tässäyhteydessä on tärkeää korostaa, että komission mielestä EY 255 artikla ja asetus (EY) N:o 1049/2001, joissa vahvistetaan periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua yhteisön toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin, eivät yleensä ole asianmukainen oikeusperusta todisteiden saamiselle yksityisten vahingonkorvauskanteiden nostamista varten". Valmisteluasiakirjan alaviitteessä 50 selitetään lisäksi seuraavaa: "Henkilöiden,jotka pyytävät oikeutta tutustua asiakirjoihin [asetuksen 1049/2001] nojalla, ei tarvitse perustella pyyntöään. Jos asiakirja on saatavilla kyseisen asetuksen nojalla, kuka tahansa voi tutustua siihen. Tästä seuraa, että asiakirjan luovuttaminen yhdelle henkilölle johtaa siihen, että asiakirja tulee julkiseksi, koska se on kaikkien muiden saatavilla. Komissiolle kilpailuoikeudellisen menettelyn yhteydessä toimitetut asiakirjat voivat luonteensa vuoksi sisältää kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joiden julkistaminen voisi vahingoittaa asianomaisten yritysten oikeutettuja etuja. Lisäksi yleiset edut, kuten asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettu tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaaminen, voivat myös edellyttää tällaisten tietojen suojaamista. Sen vuoksi siviilioikeudellisen vahingonkorvauskanteen asianosaisten ei pitäisi vedota kyseiseen asetukseen saadakseen käyttöönsä todisteita vahingonkorvausvaatimustaan varten.”

84. Komissio päätteli, että valmisteluasiakirjaan ei voitu vedota tässä tapauksessa asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitetun ylivoimaisen yleisen edun perustelemiseksi.

85. Tämän jälkeen komissio tarkasteli kunkin asiakirjan konkreettista sisältöä ja vertasi tietojen ilmaisematta jättämisellä suojattavaa etua tietojen ilmaisemista koskevaan yleiseen etuun. Komission mukaan tutustumisoikeutta ei voitu myöntää, vaikka tämän arvioinnin perusteella olisi päätelty, että käsiteltävässä asiassa oli olemassa ylivoimainen yleinen etu. Kaksi pyydetyistä asiakirjoista on peräisin yritykseltä D. Ensimmäinen asiakirja on yrityksen D vastaus komission tietopyyntöön. Tämä asiakirja sisältää tietoja yrityksen D eri asiakkaille toimittamien tuotteiden määrästä. Toinen asiakirja on yrityksen D yritykselle C lähettämä kirje tuotteiden toimituksista.

86. Kolme muuta asiakirjaa sisältävät yrityksen B sisäisen sähköpostiviestin. Näissä asiakirjoissa annetaan taustatietoa tuotteiden toimittamisesta, ja niitä käytetään päätöksessä kuvaamaan yrityksen B strategiaa. Toisin sanoen ne esittävät todisteita unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta.

87. Komissio totesi, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että näillä viidellä asiakirjalla voi olla merkitystä kolmansien osapuolten vahingonkorvausvaatimusten kannalta. Arvioidessaan, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista, komissio on kuitenkin tarkastellut myös sitä, voiko kansallinen tuomioistuin tosiasiallisesti pyytää oikeutta tutustua kyseisiin asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan mukaisesti.

88. Komissio totesi, että sen päätös sisältää yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä viidestä asiakirjasta. Päätöksessä ilmoitetaan asiakirjojen sisältö ja viitataan selvästi sen tiedoston sivunumeroon, josta asiakirja on löydettävissä. Komission päätöksestä saatavat tiedot antavat kansalliselle tuomioistuimelle mahdollisuuden pyytää tosiasiallisesti oikeutta tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan nojalla.

89. Komissio huomautti, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan käyttäminen on ainoa asianmukainen oikeusperusta asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden saamiseksi, kunhan ei ole olemassa poikkeuksia, jotka oikeuttaisivat epäämisen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-2/88 Zwartveld[50] esittämien toteamusten mukaisesti, eli pakottavia syitä, jotka liittyvät tarpeeseen välttää kaikenlainen puuttuminen yhteisöjen toimintaan ja riippumattomuuteen sekä kolmansien osapuolten oikeuksien suojeluun. Asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklassa sallitaan lähtökohtaisesti asiakirjojen hankkiminen vahingonkorvauskannetta varten kansallisessa tuomioistuimessa ilman, että on olemassa vaara, että asiakirjat tulevat julkisiksi. Asiassa T-353/94[51] annetun tuomion mukaan kansallisen tuomioistuimen olisi varmistettava luottamuksellisten tietojen, erityisesti liikesalaisuuksien, suoja.

90. Komissio katsoi, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 säännösten ja nykyisen oikeuskäytännön perusteella tässä tapauksessa ei voida osoittaa, että tietojen ilmaiseminen olisi yleisen edun mukaista. Sen vuoksi suojattavien etujen vertailevaa arviointia ei tarvittu. Vaikka kyseessä olisikin yleinen etu, asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen ei olisi perusteltua, koska yhteisön oikeudessa säädetään yleisen edun suojaamisesta erityisellä menettelyllä, jossa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja sisältäviä asiakirjoja ei tarvitse saattaa suuren yleisön saataville.

91. Kantelijat huomauttivat huomautuksissaan, että komissio ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että kyseisillä asiakirjoilla saattaa olla jonkin verran merkitystä vahingonkorvauskanteen kannalta, ja että se kannusti välillisesti kansallista tuomioistuinta pyytämään oikeutta tutustua näihin asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan nojalla, jotta nämä asiakirjat eivät tulisi julkisiksi. Kantelijat pyysivät oikeusasiamiestä toistamaan sovintoratkaisuehdotuksessaan komissiolle esittämänsä ehdotuksen, jonka mukaan komissio voisi ottaa yhteyttä kansalliseen tuomioistuimeen ja kannustaa sitä esittämään tämän pyynnön.

Oikeusasiamiehen arvio suositusluonnoksen jälkeen

92. Kuten oikeusasiamiehen suositusluonnoksessa todetaan, oikeusasiamies korostaa aluksi, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan kaikkiin komission hallussa oleviin asiakirjoihin. Asetus 1049/2001 on näin ollen asianmukainen oikeusperusta käsiteltävässä asiassa kyseessä oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelemiseksi[52]. Se, että tietyille etuoikeutetuille osapuolille voidaan antaa oikeus tutustua komission hallussa oleviin kilpailuasiakirjoihin erityisten asetusten nojalla, ei merkitse millään tavoin sitä, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei sovellettaisi myös näihin asiakirjoihin[53].

93. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että monet asiakirjat, jotka kuuluvat komission asiakirja-aineistoon EU:n kilpailuoikeudellisessa menettelyssä, sisältävät kyseisten menettelyjen luonteen vuoksi liikesalaisuuksia ja muita kaupallisesti arkaluonteisia tietoja[54]. Jos komission hallussa olevasta asiakirjasta tehdyn erityisen analyysin perusteella voidaan tosiasiallisesti päätellä, että asiakirja sisältää liikesalaisuuksia ja/tai muita kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, tällaiset asiakirjat voidaan antaa yleisön tutustuttavaksi vain, jos on olemassa "ylivoimainenyleinen etu",joka edellyttää niiden ilmaisemista[55].

94. Oikeusasiamies huomauttaa tässä yhteydessä, että hänen suositusluonnoksensa nimenomaisena tarkoituksena oli pyytää komissiota tekemään asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 edellytetty täydellinen analyysi eli arvioimaan, onko olemassa "ylivoimainenyleinen etu",joka edellyttää asiakirjojen ilmaisemista. Suositusluonnosta laatiessaan oikeusasiamies ei kuitenkaan tehnyt mitään olettamuksia tällaisen analyysin mahdollisesta tuloksesta.

95. Komissio väittää, että tässä tapauksessa asiakirjojen julkistamiseen ei liity asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 tarkoitettua "yleistä etua". Se väitti, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaan asiakirja tulee julkiseksi sen jälkeen, kun se on myönnetty yhdelle henkilölle. Se päättelee tämän perusteella, että "ylivoimaisenyleisen edun on koskettava koko yleisöä".

96. Käsiteltävänä olevassa asiassa on selvää, että kantelijoilla on yksityinen intressi saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Tarkemmin sanottuna kantelijoiden asiakas haluaa saada asiakirjat lisätäkseen mahdollisuuksiaan saada vahingonkorvauksia yritykseltä, jonka on todettu rikkoneen EU:n kilpailulainsäädäntöä. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että hakijan yksilöllinen syy tutustua asiakirjoihin ei ole tekijä, joka olisi otettava huomioon määritettäessä, olisiko tutustumisoikeus myönnettävä vai ei[56].

97. Sen lisäksi, että on yksityisen edun mukaista saada vahingonkorvausta yritykseltä, joka on jo rikkonut EU:n kilpailuoikeutta, on myös yleisen edun mukaista tehostaa EU:n kilpailusääntöjen yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa kansallisissa tuomioistuimissa. Vaikka suuri yleisö ei saa suoraan korvausta tällaisista vahingonkorvauskanteista, suuren yleisön etua palvelee kuitenkin se ehkäisevä vaikutus, joka menestyksekkäillä vahingonkorvauskanteilla on kaikkien unionin kilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvien yritysten tulevaan käyttäytymiseen. Tämä johtuu siitä, että EU:n kilpailulainsäädännön tehostumisella on yleensä myönteinen vaikutus kaikkien EU:n markkinoiden kilpailurakenteeseen, mikä antaa kuluttajille mahdollisuuden saada parempia tuotteita ja/tai alhaisempia hintoja. EU:n kilpailulainsäädännön pelotevaikutuksen lisääminen, mikä puolestaan lisää sen tehokkuutta, on näin ollen kaikkien EU:n kansalaisten edun mukaista.

98. Yhteenvetona voidaan todeta, että tällaiset yritykset rikkovat vähemmän todennäköisesti unionin kilpailuoikeutta ja siten vahingoittavat vähemmän unionin kuluttajia yleensä, jos ne katsovat, että on todennäköisempää, että kansallisissa tuomioistuimissa unionin kilpailuoikeutta rikkovia yrityksiä vastaan nostetut vahingonkorvauskanteet menestyvät. Tältä osin oikeusasiamies korostaa, että komissio on samaa mieltä siitä, että myös yksityisillä kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvilla vahingonkorvauskanteilla pyritään ”yleiseenetuun”[57].

99. Oikeusasiamies korostaa, että jos hakijalla voi (myös) olla erillinen yksityinen etu saada tutustua asiakirjaan, tämän ei pitäisi vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti sen arviointiin, onko ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt ilmaisemista. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että komissio viittaa asiassa Franchet ja Bykannettuun tuomioon [58] väittääkseen, että "ontarpeen erottaa yleinen etu siitä, että se ilmenee erikseen tietyssä tapauksessa."[59] Oikeusasiamies toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa Franchet ja Byk antamassaan tuomiossa seuraavaa:

"Yleinen etu, johon kantajat vetoavat, on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. On totta, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on itsessään yleinen etu. Se, että tämä oikeus ilmenee käsiteltävässä asiassa kantajien henkilökohtaisena intressinä puolustautua, merkitsee kuitenkin sitä, että kantajien esiin tuoma intressi ei ole yleinen vaan pikemminkin yksityinen intressi.”[60]

100. Yhteenvetona ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että yhdistetyissä asioissa Franchet ja Byk annetussa tuomiossa ei voitu tehdä minkäänlaista eroa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden (joka olisi abstraktisti yleisen edun mukaista) ja sen välillä, että tämä oikeus ilmeni yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemässä asiassa (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ilmeni yhdistetyissä asioissa Franchet ja Byk annetussa tuomiossa kantajien henkilökohtaisena intressinä puolustautua). On korostettava, että käsiteltävässä asiassa yleisen edun mukaista on se, että onnistuneilla vahingonkorvauskanteilla on entistä suurempi pelotevaikutus kaikkien unionin kilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvien yritysten tulevaan käyttäytymiseen. Tämä yleinen etu ei ole sama kuin kantelijoiden erityinen etu. Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä tapauksessa yleinen etu (joka lisää EU:n kilpailulainsäädännön pelotevaikutusta kaikkien yritysten tulevaan käyttäytymiseen) voidaan selvästi erottaa kantelijoiden edusta (joka on korvauksen saaminen tietyssä vahingonkorvauskanteessa)[61].

101. Vastaavasti oikeusasiamies toteaa, että komissio viittaa jälleen MyTravel-tapaukseen [62]. Se toteaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut yrityksen yhteisön toimielintä vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen yhteydessä, että kantajan tavoite saada tutustua asiakirjoihin, jotta se voisi puolustaa paremmin kantaansa vahingonkorvauskanteessa, ei sellaisenaan[63] ole sellainen ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttäisi ilmaisemista ja joka voisi olla ensisijainen asetuksen 1049/2001 4 artiklassa säädettyyn poikkeukseen nähden. Kuten oikeusasiamiehen suositusluonnoksessa todettiin (ks. edellä 60–62 kohta), oikeusasiamies totesi jo, että ainoa ”yleinen etu”, jota kantaja väitti MyTravelissa, oli ”hyvääoikeudenkäyttöä koskeva yleinen etu”. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että tässä yhteydessä kantaja väitti, että oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin antaisi sille mahdollisuuden esittää asiansa paremmin komissiota vastaan nostetun vahingonkorvauskanteen yhteydessä. Yhteenvetona voidaan todeta, että ”hyvänoikeudenkäytön” helpottamista koskevaintressi liittyi kyseisessä asiassa yksinomaan siihen, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi auttaa kantajaa voittamaan vahingonkorvauskanteensa. Kantaja ei ole vedonnut mihinkään muuhun intressiin, joka eroaisi sen intressistä jatkaa menestyksekkäästi vahingonkorvauskannettaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että merkityksellisen yleisen edun on oltava "objektiivinen ja yleinen, eikä sitä saa erottaa yksittäisistä tai yksityisistä eduista, kuten niistä, jotka liittyvät yhteisön toimielimiä vastaan nostetun kanteen ajamiseen" (kursivointi tässä). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lisäksi, että tällaiset "yksityisettai yksityiset intressit eivät ole asetuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun intressivertailun kannalta merkityksellisiätekijöitä ". Asiassa MyTravel annetusta tuomiosta on pääteltävä, että intressi vahingonkorvausasian menestyksekkääseen käsittelyyn viittaamatta mihinkään muuhun objektiiviseen ja yleiseen erotettavissa olevaan yleiseen etuun ei ole merkityksellinen asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn intressivertailun kannalta. Kuten edellä on todettu, käsiteltävässä asiassa yleinen etu (EU:n kilpailuoikeuden pelotevaikutuksen lisääntyminen kaikkien EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvien yritysten tulevan toiminnan osalta) voidaan kuitenkin erottaa selvästi kantelijoiden edusta (joka on korvauksen saaminen tietyn vahingonkorvauskanteen yhteydessä). Tämä erottuva yleinen etu on myös objektiivinen ja yleinen.

102. Vaikka on varmasti yleisen edun mukaista tehostaa unionin kilpailusääntöjen yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa kansallisissa tuomioistuimissa, pelkästään tämä seikka ei automaattisesti merkitse sitä, että kyseessä olevien asiakirjojen julkistaminen olisi yleisen edun mukaista . Oikeusasiamies korostaa ensinnäkin, että jotta yleinen etu voisi tehostaa EU:n kilpailusääntöjen yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa viittaamalla siihen, että kyseessä olevien asiakirjojen julkistaminen on yleisen edun mukaista, kyseisillä asiakirjoilla on oltava merkitystä tuomioistuimille, joissa on nostettu vahingonkorvauskanne. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että komissio on itse asiassa todennut oikeusasiamiehelle antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa, että kyseiset asiakirjat voivat sisältää tietoja, joilla voi olla merkitystä vahingonkorvauskanteiden kannalta.

103. Pelkästään se, että kyseessä olevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen on yleisen edun mukaista, ei edellytä asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista asetuksen 1049/2001 nojalla. Jotta tietojen luovuttaminen olisi oikeudellisesti pakollista, yleisen edun on syrjäytettävä salassapitoon liittyvät edut.

104. Vaikka komissio on lausunnossaan vastustanut asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 edellytetyn tasapainottamisen tarvetta, se on perusteluistaan huolimatta tehnyt niin. Yhteenvetona voidaan todeta, että se on punninnut tiedon ilmaisematta jättämisellä suojattavaa etua tiedon ilmaisemista koskevaan yleiseen etuun nähden. Oikeusasiamies kiittää komissiota ensinnäkin tästä myönteisestä lähestymistavasta, joka käytännössä tarkoittaa, että komissio oli halukas noudattamaan oikeusasiamiehen suositusluonnosta.

105. Oikeusasiamies katsoo, että hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että komissio antaa yksityiskohtaiset ja vakuuttavat selvitykset siitä, miten se on suorittanut asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 edellytetyn tasapainottamisen. Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että tutustumisoikeuden epääminen voi olla pätevää ja vakuuttavaa vain, jos täsmällinen tapa, jolla tietojen ilmaiseminen vahingoittaa tutkimusta, on selitetty selkeästi ja täsmällisesti[64]. Tältä osin hän huomauttaa, että perusteellinen arviointi edellyttää, että komissio ottaa kantaa sen vahingon tasoon, joka aiheutuisi poikkeuksella suojatun edun ilmaisemisesta, ja siihen, missä määrin yleisö hyötyisi ilmaisemisesta. Tietojen ilmaisemisesta aiheutuvan vahingon tasoa voidaan sitten verrata tietojen ilmaisemisesta aiheutuvaan yleiseen etuun sen määrittämiseksi, onko tietojen ilmaisemista koskeva yleinen etu ensisijainen tietojen ilmaisemisesta aiheutuvaan vahinkoon nähden. Tällaisen päätelmän tekemiseksi on analysoitava asiakirjojen konkreettista sisältöä. Oikeusasiamies toteaa tältä osin jälleen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt riittämättömänä asiakirjojen arvioinnin luokittain eikä kyseisiin asiakirjoihin sisältyvien tosiasiallisten tietojen perusteella[65]. Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että toimielimen ei pitäisi vedota pelkkiin väitteisiin, joiden tueksi ei ole esitetty yksityiskohtaisia perusteluja,perustellakseen tutustumisoikeuden epäämistä [66].

106. Oikeusasiamies toteaa, että komissio viittasi asiaan T-353/94 (Postbank NV v. komissio)[67]. Vaikka tämä asia ei koske suoraan kysymystä yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin (se koskee komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä suoraa yhteistyötä), oikeusasiamies katsoo, että sillä on merkitystä arvioitaessa sitä suhteellista merkitystä, joka yhteisöjen tuomioistuinten mielestä on annettava komission kilpailuoikeudenkäynneissä saamien luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suojaamiselle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kyseisessä asiassa seuraavaa:

"Kuitenkaantarjotessaan yhteistyötään kansallisille tuomioistuimille komissio ei voi missään tapauksessa loukata salassapitovelvollisuutta koskevissa yhteisön säännöksissä yksityisille annettuja takeita (ks. em. asia Delimitis, tuomion 53 kohta). Tällaisten takeiden voimassa pitäminen edellyttää, että komissio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin varotoimiin sen varmistamiseksi, että asianomaisten yritysten oikeutta näiden tietojen suojaan ei heikennetä toimittamalla asiakirjoja kansallisille tuomioistuimille tai sen aikana, kun yritys pyytää lupaa esittää näille tuomioistuimille asiakirjoja, jotka sisältävät luottamuksellisia tietoja ja liikesalaisuuksia. Tällaisiin varotoimiin voi kuulua erityisesti luottamuksellisia tietoja tai liikesalaisuuksia sisältävien asiakirjojen tai asiakirjojen kohtien ilmoittaminen viimeksi mainitulle. Kuten edellä on jo todettu, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on taata tällaisten tietojen tai liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden suoja."[68]

Asiassa Postbank annetusta tuomiosta ilmenee, että siltä osin kuin merkittäviä varotoimia on toteutettava myös silloin, kun tällaisia tietoja toimitetaan suoraan kansalliselle tuomioistuimelle, on kiinnitettävä erittäin suurta huomiota tarpeeseen suojata tällaisia tietoja sisältävät asiakirjat[69].

107. Komissio totesi, että kaksi pyydetyistä asiakirjoista on peräisin yritykseltä D. Ensimmäinen asiakirja on yrityksen D vastaus komission tietopyyntöön. Tämä asiakirja sisältää tietoja yrityksen D eri asiakkaille toimittamien tuotteiden määrästä. Toinen asiakirja on yrityksen D yritykselle C lähettämä kirje tuotteiden toimituksista. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että tämä selitys riittää osoittamaan, että nämä asiakirjat sisältävät kaupallisesti hyvin arkaluonteisia tietoja.

108. Komissio toteaa, että kolme muuta asiakirjaa sisältävät yrityksen B sisäisen sähköpostiviestin. Ne tarjoavat taustatietoa tuotteiden tarjonnasta. Oikeusasiamies katsoo, että tämä selitys riittää myös osoittamaan, että nämä asiakirjat sisältävät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.

109. Päätelmiä tehdessään oikeusasiamies ottaa asianmukaisesti huomioon sen, että komissiolta tällaisten selvitysten antamisessa edellytettävä yksityiskohtaisuuden taso ei voi koskaan olla sellainen, että komissio joutuisi paljastamaan tarkasteltavina oleviin asiakirjoihin sisältyvät luottamukselliset tiedot[70].

110. Sitä vastoin sen osalta, missä määrin tietojen ilmaiseminen on yleisen edun mukaista, oikeusasiamies katsoo, että seuraavat kysymykset ovat merkityksellisiä arvioitaessa, missä määrin yleisö hyötyisi kyseisten asiakirjojen julkistamisesta:

a) Missä määrin asiakirjat voisivat olla hyödyllisiä määriteltäessä vahingonkorvauskanteiden perusteltavuutta ja missä määrin tietojen julkistamisesta olisi hyötyä EU:n kilpailusääntöjen yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon tehostamisessa? Kuinka tärkeitä asiakirjat voisivat olla vahingonkorvauskanteissa?

b) Onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin pyydettyjen asiakirjojen antaminen yleisön tutustuttavaksi, joilla saavutettaisiin sama lopputulos tehostamalla EU:n kilpailusääntöjen yksityistä täytäntöönpanoa?

111. Siltä osin kuin on kyse siitä, kuinka tärkeitä konkreettiset tiedot voivat olla vahingonkorvauskanteen kannalta, oikeusasiamies toteaa, että komissio on oikeusasiamiehelle antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa tosiasiallisesti määrittänyt, voivatko kyseiset asiakirjat sisältää tietoja, joilla voi olla merkitystä vahingonkorvauskanteen kannalta (ks. edellä 87 kohta). Komissio tutki kunkin asiakirjan sisällön ja antoi viitteitä sen sisällöstä. Nämä tiedot osoittavat, miten merkityksellisiä kyseiset asiakirjat voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle.

112. Komissio viittasi myös asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklaan siltä osin kuin on kyse siitä, onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin kyseisten asiakirjojen antaminen yleisön tutustuttavaksi, joilla päästäisiin samaan lopputulokseen eli lisättäisiin unionin kilpailuoikeuden varoittavaa vaikutusta tehokkaamman yksityisoikeudellisen täytäntöönpanojärjestelmän avulla. Asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan mukaan kansallisilla tuomioistuimilla on erityinen toimivalta pyytää komissiolta asiakirjoja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamiseksi. Kansallisilla tuomioistuimilla voi siten olla oikeus tutustua kaupallisesti arkaluonteisia tietoja sisältäviin asiakirjoihin paljastamatta niiden sisältöä asianosaisille tai yleisölle. Yleinen etu, joka koskee EU:n kilpailuoikeuden pelotevaikutuksen lisäämistä tehokkaamman yksityisoikeudellisen täytäntöönpanojärjestelmän avulla, voidaan näin ollen saavuttaa antamatta yleisölle oikeutta tutustua asiakirjoihin. Tällä seikalla on välitön merkitys komission asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla suorittaman vertailun kannalta.

113. Se, että sama yleinen hyöty EU:n kilpailuoikeuden tehokkaammasta yksityisoikeudellisesta täytäntöönpanojärjestelmästä voidaan saavuttaa vaihtoehtoisen kanavan eli asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan avulla ja että tämä kanava tarjoaa takeet kolmansien osapuolten oikeutettujen etujen suojaamiseksi[71], vähentää merkittävästi tarvetta myöntää yleisölle mahdollisuus tutustua tietoihin tasapainottamisen yhteydessä. Tämä huomautus ei tarkoita sitä, että asetusta (EY) N:o 1/2003 sovellettaisiin kyseisiin asiakirjoihin lukuun ottamatta asetusta (EY) N:o 1049/2001, vaan sitä, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisessa kattavassa analyysissä otetaan merkityksellisenä tekijänä huomioon asetuksen (EY) N:o 1/2003 vaikutukset[72].

114. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on tehnyt yksityiskohtaisessa lausunnossaan selväksi, että kyseisiin asiakirjoihin sisältyvillä tiedoilla voi olla merkitystä kansallisessa tuomioistuimessa nostettavan vahingonkorvauskanteen kannalta. Oikeusasiamies toteaa myös, että kantelijat voisivat toimittaa yksityiskohtaisen lausunnon kansalliselle tuomioistuimelle, jolla on asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan nojalla mahdollisuus pyytää komissiolta asiakirjoja SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi. Lopuksi oikeusasiamies toteaa, että komissio on myös ilmoittanut kantelijoille viimeksi mainitusta mahdollisuudesta[73]. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on näin parantanut 15 artiklan mukaisen mekanismin käytännön tehokkuutta keinona edistää yksityistä täytäntöönpanoa koskevaa yleistä etua ja siten vähentää tarvetta edistää samaa yleistä etua myöntämällä yleisölle oikeuden tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies haluaisi kannustaa komissiota harkitsemaan, olisiko hyödyllistä omaksua samanlainen lähestymistapa tulevissa tapauksissa, ja esittää sen vuoksi lisähuomautuksen.

115. Suositusluonnoksessaan oikeusasiamies pyysi komissiota myös punnitsemaan asiakirjojen ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua ja tutkimuksen tarkoituksen suojaa koskevaa poikkeusta sen tarkistamiseksi, oliko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää ilmaisemista. Komissio on nyt tehnyt riittävän analyysin osoittaakseen, miksi kaikkien viiden asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemista koskeva yleinen etu ei syrjäyttäisi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta eli taloudellisten etujen suojaamisen tarpeellisuuteen viittaavaa poikkeusta. Jos on selvää, että tutustumisoikeuden epääminen on perusteltavissa yhdellä asetuksessa 1049/2001 säädetyllä poikkeuksella, ei ole tarpeen osoittaa, että tutustumisoikeuden epääminen olisi perusteltavissa myös toisella poikkeuksella. Nyt on selvää, että komission päätös olla antamatta yleisön tutustuttavaksi on perusteltu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla. Tässä yhteydessä oikeusasiamies ei katso nyt käsiteltävässä asiassa tarpeelliseksi, että myös komissio vertaisi asiakirjojen ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua tutkimuksen tarkoituksen suojaa koskevaan poikkeukseen.

116. Kun otetaan huomioon kaikki edellä mainitut tekijät, oikeusasiamies päättelee, että komissio on hyväksynyt hänen suositusluonnoksensa, jonka mukaan olisi analysoitava perusteellisesti asiakirjat, joihin tutustumista on pyydetty asetuksen 1049/2001 nojalla.

117. Oikeusasiamies on tietoinen tässä tutkimuksessa käsiteltyjen kysymysten arkaluontoisuudesta ja monimutkaisuudesta, sillä ne liittyvät sekä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamiseen että komission kehittyvään politiikkaan, joka koskee EU:n kilpailuoikeuden yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on ponnistellut huomattavasti käsitelläkseen mahdollisimman täysimääräisesti tässä kantelussa esiin tuotuja kysymyksiä. Tässä yhteydessä hän haluaa kiittää komissiota yhteistyöhengestä, jossa se vastasi hänelle tämän tutkimuksen aikana.

B. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Komissio on hyväksynyt oikeusasiamiehen suositusluonnoksen.

Kantelijoille ja komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Lisähuomautus

Oikeusasiamies huomauttaa, että komissio voisi edistää yksityistä täytäntöönpanoa koskevaa yleistä etua asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan mekanismin avulla ilmoittamalla vastatessaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiseen pyyntöön saada tutustua komission kilpailuasioita koskeviin asiakirjoihin, i) että asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan nojalla kansallisilla tuomioistuimilla on valtuudet pyytää komissiolta asiakirjoja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamiseksi ja ii) voivatko kyseiset asiakirjat olla merkityksellisiä kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen vahingonkorvauskanteiden kannalta.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä huhtikuuta 2010.

---

[1] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145).

[2] Yhtiö C (yhtiön B oikeudellinen seuraaja) valitti päätöksestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti komission päätöksen. Yhtiö C valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Unionin tuomioistuin hylkäsi yrityksen C valituksen (Tämä oikeusasiamiehelle osoitettu kantelu ei koske kysymyksiä, joita Euroopan unionin tuomioistuimet ovat käsitelleet edellä mainituissa asioissa).

[3] Yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio, Kok. 2006, s. II-2023. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Franchet ja Byk vastaan komissio antamassaan tuomiossa seuraavaa: ”–– asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä, jonka tarkoituksena on suojata ”tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusta”, sovelletaan ainoastaan, jos kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voi vaarantaa tarkastusten, tutkimusten tai tilintarkastusten loppuun saattamisen. ─ ─ sen salliminen, että eri asiakirjoihin, jotka liittyvät tarkastuksiin, tutkimuksiin tai tilintarkastuksiin, sovelletaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua poikkeusta siihen saakka, kunnes jatkotoimista on päätetty, merkitsisi sitä, että oikeus tutustua IAS:n asiakirjoihin riippuisi epävarmasta, tulevasta ja mahdollisesti kaukaisesta tapahtumasta, joka riippuisi eri viranomaisten nopeudesta ja huolellisuudesta.”

[4] SEUT 339 artiklassa (aiempi EY 287 artikla) määrätään seuraavaa:

"Unionintoimielinten jäsenet, komiteoiden jäsenet sekä unionin virkamiehet ja muu henkilöstö eivät saa tehtäviensä päättymisen jälkeenkään ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eivätkä varsinkaan tietoja yrityksistä, niiden liikesuhteista tai niiden kustannustekijöistä."

[5] Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1).

[6] Päätös kanteluun 1463/2005/TN.

[7] Yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi v. neuvosto ym. [2008], ei vielä julkaistu, 43 kohta.

[8] Yhdistetyt asiat T-305/94, T-306/94, T-307/94, T-313/94, T-314/94, T-315/94, T-316/94, T-318/94, T-325/94, T-328/94, T-329/94 ja T-335/94, Limburgse Vinyl v. komissio, Kok. 1999, s. II-931.

Lain 151 §:ssä säädetään seuraavaa: "Tämänyleisen tavoitteen ja komissiolle annetun tehtävän perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka komissiolla ei ollut 15.6.1994 annetun, vuoden 1988 päätöksen kumoamista koskevan tuomion jälkeen velvollisuutta tehdä päätöstä vahvistaakseen moititun kilpailunvastaisen käyttäytymisen olemassaolon, se ei myöskään ollut estynyt tekemästä niin - -" (kursivointi tässä).

[9] Ks. asia T-37/91, ICI v. komissio, Kok. 1995, s. II-1901.

Lain 72 §:ssä säädetään seuraavaa: "Samoin komission, joka kantajan mukaan tulkitsi tiettyjä asiakirjoja niiden merkityksen vääristävällä tavalla, väitetysti osoittamaa objektiivisuuden puutetta on tutkittava sen valvonnan yhteydessä, joka koskee sitä, onko komissio arvioinut todisteita oikein. Se ei merkitse puolustautumisoikeuksien loukkaamista, joka voisi johtaa päätöksen kumoamiseen ja mahdollisesti hallinnollisen menettelyn uudelleen aloittamiseen.

Ks. myös asia C-395/96 P, Compagnie Maritime Belge Transports ym. v. komissio, Kok. 2000, s. I-1365.

[10] Oikeusasiamies toteaa, että ei voida olettaa, että komission asiakirja-aineistoon sisältyvän asiakirjan julkistaminen tekisi automaattisesti kyseisestä asiakirjasta käyttökelvottoman SEUT 101 artiklan (aiempi EY 81 artikla) ja SEUT 102 artiklan (aiempi EY 82 artikla) rikkomisen toteamiseksi. Tällaisen näkemyksen omaksuminen merkitsisi sitä, että komissio ei voi käyttää SEUT 101 artiklan (aiempi EY 81 artikla) ja SEUT 102 artiklan (aiempi EY 82 artikla) soveltamiseksi mitään tietoja, jotka ovat jo julkisia. Tällainen näkemys ei selvästikään ole pätevä etenkään sen vuoksi, että komissio käyttää SEUT 101 artiklan (aiempi EY 81 artikla) ja SEUT 102 artiklan (aiempi EY 82 artikla) soveltamismenettelyssä todisteena säännöllisesti tietoja, jotka ovat jo julkisia.

[11] Edellä mainitut yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio.

[12] Päätös kantelusta 1844/2005/GG.

[13] Asia T-123/99, JT's Corporation v. komissio, Kok. 2000, s. II-3269, 46 kohta, ja asia T-2/03, Verein fûr Konsumenteninformation v. komissio, Kok. 2005, s. II-1121, 73 kohta.

[14] Yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi v. neuvosto ym., mainittu edellä, 63 kohta.

[15] Yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi v. neuvosto ym., mainittu edellä, 49 kohta.

[16] Asia T-168/02, IFAW v. komissio, Kok. 2004, s. II-4135, 55–56 kohta.

[17] Asia T-237/02, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, Kok. 2006, s. II-5131, 77 kohta; ks. myös asia T-36/04, API v. komissio, tuomio 12.9.2007, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 54 kohta.

[18] Edellä mainittu asia T-36/04, API v. komissio, 58 kohta.

[19] Valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista, KOM(2008) 165 lopullinen; Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, SEC(2008) 404.

[20] 15 kohta.

[21] Tuomion 20 kohta.

[22] Tuomion 114 kohta.

[23] Tuomion 116 kohta.

[24] Asia C-453/99, Courage v. Crehan, tuomio 13.3.2001 (Kok. 2001, s. I-629, 26–27 kohta).

[25] Yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi v. neuvosto ym., mainittu edellä, 44 kohta.

[26] Yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi v. neuvosto ym., mainittu edellä, 45 kohta.

[27] Edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklassa säädetään seuraavaa: ”1. Perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat pyytää komissiota toimittamaan niille hallussaan olevat tiedot tai lausuntonsa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista koskevista kysymyksistä ─ ─.”

[28] Asia C-2/88 IMM Zwartveld, Kok. 1990, s. I-03365, 22 kohta, jossa todetaan, että "kaikkienyhteisön toimielinten on aktiivisesti avustettava tällaisia kansallisia oikeudenkäyntejä esittämällä asiakirjoja kansalliselle tuomioistuimelle - -".

[29] Tässä yhteydessä komissio viittasi valmisteluasiakirjan alaviitteessä 24 olevaan 104 jaksoon.

[30] Edellä mainitut yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio.

[31] Asia T-403/05, MyTravel v. komissio, tuomio 9.9.2008, 49 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[32] Edellä mainittu asia T-403/05, MyTravel v. komissio, 65 kohta.

[33] Asetuksen (EY) N:o 1/2003 (mainittu edellä) 28 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Komissioja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset, niiden virkamiehet, toimihenkilöt ja muut näiden viranomaisten valvonnassa työskentelevät henkilöt sekä jäsenvaltioiden muiden viranomaisten virkamiehet ja toimihenkilöt eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet tämän asetuksen nojalla ja jotka ovat salassa pidettäviä."

[34] Edellä mainittu asia T-403/05, MyTravel v. komissio, 89 kohta.

[35] Edellä mainittu valkoinen kirja EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista.

[36] Edellä mainittu asia Courage v. Crehan.

[37] Asia T-22/02, Sumitomo Chemical v. komissio, Kok. 2005, s. II-4065, 128 kohta.

[38] Edellä mainittu asia T-403/05, MyTravel v. komissio.

[39] Asia T-212/03, MyTravel v. komissio, Kok. 2008, s. II-1967. Komissiota vastaan nostetun vahingonkorvauskanteen perustana oleva virhe oli yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89, sellaisena kuin se on muutettuna 30.6.1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1310/97 (EYVL L 180, s. 1), nojalla ilmoitetun keskittymän arvioinnissa tehty virhe.

[40] Edellä mainitussa asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Tässäasetuksessa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi komissio voi pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot."

[41] Edellä mainitussa asetuksen (EY) N:o 1/2003 20 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässäasetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi komissio voi suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä.”

[42] Yrityksen harkintavalta voi kuitenkin olla vähäinen, jos komission tietopyyntö on hyvin konkreettinen.

[43] Asetuksen N:o 17 11 artiklassa säädetään seuraavaa: Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, jota tuolloin sovellettiin (EYVL 13, 1962).

[44] Asetuksen N:o 17 14 artiklassa säädetään seuraavaa: Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, jota sovellettiin edellä mainittuna ajankohtana.

[45] Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei ole käsitellyt hänen sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan esittämäänsä väitettä, joka koskee komission velvollisuutta tehdä yhteistyötä kansallisten tuomioistuinten kanssa.

[46] Edellä mainitut yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio.

[47] Edellä mainittu asia T-403/05, MyTravel v. komissio.

[48] Asia T-353/94, Postbank NV v. komissio, Kok. 1996, s. II-0921.

Lain 90 §:ssä säädetään seuraavaa: "Kuitenkaantarjotessaan yhteistyötään kansallisille tuomioistuimille komissio ei voi missään tapauksessa loukata salassapitovelvollisuutta koskevissa yhteisön säännöksissä yksityisille annettuja takeita (ks. em. asia Delimitis, tuomion 53 kohta). Tällaisten takeiden voimassa pitäminen edellyttää, että komissio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin varotoimiin sen varmistamiseksi, että asianomaisten yritysten oikeutta näiden tietojen suojaan ei heikennetä toimittamalla asiakirjoja kansallisille tuomioistuimille tai sen aikana, kun yritys pyytää lupaa esittää näille tuomioistuimille asiakirjoja, jotka sisältävät luottamuksellisia tietoja ja liikesalaisuuksia. Tällaisiin varotoimiin voi kuulua erityisesti luottamuksellisia tietoja tai liikesalaisuuksia sisältävien asiakirjojen tai asiakirjojen kohtien ilmoittaminen viimeksi mainitulle. Kuten edellä on jo todettu, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on taata tällaisten tietojen tai liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden suoja.”

[49] Em. asia Courage ja Crehan, tuomion 27 kohta.

[50] Edellä mainittu asia C-2/88, IMM Zwartveld.

[51] Edellä mainittu asia T-353/94, Postbank NV v. komissio.

[52] Ks. edellä 53 kohta.

[53] Tämän tutkimuksen yhteydessä komissio suhtautui aluksi vastahakoisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen analyysin tekemiseen. Se väitti, että koska asetusta (EY) N:o 1/2003 sovellettiin kyseisiin asiakirjoihin, asetusta (EY) N:o 1049/2001 ei sovellettu niihin. Tästä alkuperäisestä vastahakoisuudesta huolimatta komissio toimitti myöhemmin oikeusasiamiehelle asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaiset perustelut. Se antoi myös oikeusasiamiehelle mahdollisuuden tarkistaa (yksikkönsä suorittaman tarkastuksen avulla), että nämä perustelut olivat perusteltuja. Näin tehdessään oikeusasiamies katsoo, että komissio on nyt samaa mieltä siitä, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan kyseisiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies toteaa, että komission alkuperäinen vastahakoisuus myöntää, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan tarkasteltaviin asiakirjoihin, tapahtui ennen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-403/05, MyTravel vastaan komissio, antaman tuomion 89 kohdassa esittämää täsmennystä (johon viitataan edellä tämän päätöksen 53 kohdassa). Ks. myös tämän päätöksen 104 kohta.

[54] Näin on asianlaita tässä tutkimuksessa tarkasteltavien asiakirjojen osalta.

[55] Käsiteltävänä olevassa asiassa tämä edellyttää, että komissio vertaa tarkastelun kohteena olevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista koskevaa yleistä etua i) taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen (tämä poikkeus koskee kaikkia viittä asiakirjaa) ja ii) tutkimuksen tarkoituksen suojaa koskevaan poikkeukseen (tämä poikkeus koskee oikeusasiamiehen mukaan ainoastaan yhtiöltä D hankittuja asiakirjoja) tarkistaakseen, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista.

[56] Oikeusasiamies toteaa, että kun oikeutta pyytää saada tutustua asiakirjaan tosiasiallisesti käytetään, hakijalla on hyvin todennäköisesti erityinen yksilöllinen intressi saada tutustua kyseiseen asiakirjaan. Oikeusasiamies toteaa, että tämä seikka ei millään tavoin vaikuta myönteisesti tai kielteisesti siihen, voiko yleinen etu koskea myös sitä, että tällaisten asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevat pyynnöt myönnetään niille henkilöille, jotka tosiasiallisesti päättävät esittää asiakirjoihin tutustumista koskevia pyyntöjä.

[57] Ks. edellä 83 kohta.

[58] Ks. edellä mainitut yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio.

[59] Ks. edellä 80 kohta.

[60] Ks. edellä mainitut yhdistetyt asiat T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio, 138 kohta.

[61] Tämän arkaluonteisen seikan havainnollistamiseksi oikeusasiamies toteaa, että ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että henkilöillä, jotka hakevat oikeutta tutustua asiakirjoihin käyttääkseen niitä saadakseen vahingonkorvausta itselleen SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan aiempien rikkomisten vuoksi, ei ehkä ole mitään intressiä lisätä EU:n kilpailulainsäädännön tulevaa pelotevaikutusta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutustumisoikeutta hakevan henkilön yksilöllinen etu ja tutustumisoikeuden myöntämistä koskeva yleinen etu voidaan tällaisissa tapauksissa erottaa selvästi toisistaan. Sitä vastoin henkilöt, jotka hakevat asiakirjaa sen vuoksi, että heillä on henkilökohtainen intressi puolustautua, eivät voi väittää, ettei heillä ole samanaikaisesti intressiä varmistaa, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevaa periaatetta noudatetaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että yksittäistä etua ja yleistä etua ei voida tällaisissa tapauksissa selvästi erottaa toisistaan.

[62] Edellä mainittu asia T-403/05, MyTravel v. komissio.

[63] Oikeusasiamiehen painotus.

[64] Valitusta 1844/2005/GG koskeva päätös.

[65] Asia T-123/99, JT's Corporation v. komissio, Kok. 2000, s. II-3269, 46 kohta, ja asia T-2/03, Verein fûr Konsumenteninformation v. komissio, Kok. 2005, s. II-1121, 73 kohta.

[66] Yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi v. neuvosto ym., mainittu edellä, 63 kohta.

[67] Ks. edellä mainittu asia T-353/94, Postbank NV v. komissio.

[68] Ks. em. asia Postbank NV v. komissio, tuomion 90 kohta.

[69] Oikeusasiamies katsoo kuitenkin tarpeelliseksi korostaa, että se, että tällaisten tällaisia tietoja sisältävien asiakirjojen suojaamiselle annetaan huomattava painoarvo, ei merkitse sitä, että asiakirjoja ei voitaisi koskaan julkistaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että edellä mainitussa asiassa Postbank annetussa tuomiossa tarkoitetuilla salassapitovelvollisuutta koskevilla yhteisön säännöksillä yksityisille annetut oikeudelliset takeet eivät ole ehdottomia. Oikeudellisissa takeissa on erityisesti otettava huomioon sovellettavat oikeussäännöt, kuten asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 vahvistetut säännöt, jotka mahdollistavat asiakirjojen saamisen yleisön tutustuttavaksi poikkeuksellisissa olosuhteissa (eli silloin, kun on kyse ylivoimaisesta yleisestä edusta).

[70] Asia T-105/95, WWF UK v. komissio, Kok. 1997, s. II-313. Lain 65 §:ssä säädetään seuraavaa: ”Käytännönkannalta olisi mahdotonta perustella luottamuksellisuuden tarvetta kunkin yksittäisen asiakirjan osalta paljastamatta asiakirjan sisältöä ja siten poistamalla poikkeus sen tarkoituksesta.”

[71] Edellä mainitussa asiassa T-353/94, Postbank NV vastaan komissio, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että toimielinten ja kansallisten viranomaisten lojaalin yhteistyön velvoite edellyttää, että kansallinen tuomioistuin huolehtii luottamuksellisten tietojen, erityisesti liikesalaisuuksien, suojaamisesta.

[72] Oikeusasiamies on tarkastellut huolellisesti edellä 90 kohdassa esitettyä komission toteamusta, jonka mukaan vaikka kyseessä olisikin yleinen etu, asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen ei olisi perusteltua, koska yhteisön oikeudessa säädetään yleisen edun suojaamisesta erityisellä menettelyllä, jossa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja sisältäviä asiakirjoja ei tarvitse saattaa suuren yleisön saataville. Oikeusasiamies ei pidä tätä lausuntoa komission yrityksenä palata alkuperäiseen (virheelliseen) kantaansa, jonka mukaan asetusta (EY) N:o 1/2003 sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisalan ulkopuolelle jättämiseen. Hän ymmärtää pikemminkin, että komissio katsoo perustellusti, että mahdollisuus tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1/2003 nojalla on merkityksellinen tekijä, joka on otettava huomioon suoritettaessa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaista vertailua.

[73] Oikeusasiamies toteaa, että vastauksena kantelijoiden uudistettuun pyyntöön komissio totesi seuraavaa:

"toimielintenja kansallisten viranomaisten, erityisesti tuomioistuinten, välinen lojaalin yhteistyön velvoite voi johtaa siihen, että komissio toimittaa tuomioistuimille asiakirjoja, joihin yleisöllä ei ole pääsyä, yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Zwartveld antamien määräysten mukaisesti ".