Kantelun tausta

1. Valituksen tekijä edustaa X:ää, toimialajärjestöä, joka toimi yhden jäsenensä Y:n puolesta. Molemmat ovat sijoittautuneet maahan A Valituksen tekijän toimittamien tietojen mukaan Y tuottaa, myy ja vie munia sekä ihmisravinnoksi että elintarvikkeiden valmistukseen. Syyskuussa 2005 maassa B asuva perhe sairastui salmonellaan. Ne väittivät, että tämä johtui majoneesin kulutuksesta, jonka paikallinen tuottaja oli valmistanut käyttämällä Y:n munia. Sekä A:n että B:n elintarviketurvallisuusviranomaiset aloittivat asiaa koskevat tutkimukset. Näiden tutkimusten seurauksena Y:n tuotteiden tuotanto ja vienti keskeytettiin. A:n elintarviketurvallisuusviranomainen totesi kuitenkin 26 päivänä syyskuuta 2005, että taudinpurkaus ei ollut peräisin Y:ltä. Yritys teki myös itse useita tarkastuksia, joiden perusteella se teki saman päätelmän. Lokakuussa 2005 vastaava vaaratilanne ilmeni B:ssä, minkä seurauksena sekä A:n että B:n viranomaiset ottivat käyttöön uuden terveysvaroituksen. Lokakuun lopussa A:n viranomaiset vahvistivat, että Y:n terveydentila oli riittävä ja että sen tuotteisiin ei vaikuttanut liittyvän terveyteen liittyviä ongelmia. A:n viranomaiset ottivat tämän jälkeen yhteyttä B:n vastaaviin viranomaisiin ja toimittivat niille useita tieteellisiä analyyseja, jotka näyttivät osoittavan, että Y:n tuotteet eivät vaarantaneet ihmisten terveyttä. Näistä tiedoista huolimatta sen tuotteita koskevaa terveysvaroitusta ei poistettu kohdasta B.

2.         X teki 25.1.2006 Euroopan komissiolle kaksi kantelua, joissa hän väitti, että tapa, jolla sekä A:n että B:n viranomaiset olivat käsitelleet Y:tä vastaan esitettyjä terveysväitteitä, oli virheellinen. Komission yksiköt ilmoittivat kantelijalle 4. joulukuuta 2006, etteivät ne aikoneet aloittaa rikkomista koskevaa menettelyä, ja ehdottivat asian käsittelyn lopettamista.

Tutkinnan kohde

3.         Komission kanta huomioon ottaen kantelija teki oikeusasiamiehelle 25. toukokuuta 2007 kantelun, jossa hän väitti, että komissio ei ollut käsitellyt hänen kahta kanteluaan asianmukaisesti eikä tutkinut tilannetta tyydyttävällä tavalla. Kantelija totesi myös, että komissio oli painostanut kohtuuttomasti A:n asiasta vastaavia viranomaisia estääkseen niitä puuttumasta asiaan.

4.         Kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa seuraavan väitteen ja vaatimuksen:

Väite:

Komissio ei ollut käsitellyt hänen kantelujaan asianmukaisesti.

Väitteen tueksi kantelija väitti, että komissio

a) jättänyt huomiotta X:n toimittamat asiakirjat, erityisesti ne, jotka koskevat sitä, noudattaako Y A:n asiaa koskevia terveysnormeja;

b) ei ole ottanut yhteyttä B:n viranomaisiin;

c) ei ole ilmoittanut kantelijalle ajoissa asian etenemisestä;

d) ei pyytänyt elintarvikkeiden turvallisuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 178/2002 soveltamisesta vastaavien yksiköiden väliintuloa; ja

e) esti A:n elintarviketurvallisuusviranomaista puuttumasta asiaan.

Vaatimus:

Komission olisi harkittava uudelleen kantaansa hänen kanteluihinsa.

KYSYMYS

5.         Oikeusasiamies aloitti 30. heinäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä tutkimuksen kantelijan esittämästä väitteestä ja vaatimuksesta ja pyysi komissiota antamaan lausunnon 30. marraskuuta 2007 mennessä. Komissio antoi 11 päivänä joulukuuta 2007 englanninkielisen lausunnon. Kantelijalle lähetettiin 21. joulukuuta 2007 käännös A:n kielelle. Kantelija lähetti 19. helmikuuta 2008 huomautuksensa komission lausunnosta.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite, jonka mukaan komissio on käsitellyt kanteluja 2006/4171 ja 2006/4172 virheellisesti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

6.         Komissio katsoi 11 päivänä joulukuuta 2007 antamassaan vastauksessa, että kyseiset kanteluasiakirjat käsiteltiin asianmukaisesti ja että kantelijalle tiedotettiin säännöllisesti sen tutkimuksesta.

7.         Komissio viittasi X:n kantelujen viralliseen käsittelyyn ja yhteydenpitoon kantelijan kanssa. Alkuperäiset kantelut lähetettiin 16. tammikuuta 2006 yritystoiminnan pääosastolle, joka siirsi ne 31. tammikuuta 2006 maatalouden pääosastolle ja maaliskuussa 2006 terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle. Kantelut kirjattiin saapuneeksi 10. helmikuuta 2006. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto ilmoitti kantelijalle 17. helmikuuta 2006 kantelujensa siirtämisestä yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolle. Kantelijan terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle esittämän pyynnön johdosta pidettiin kokous 14. maaliskuuta 2006. Komissio liitti lausuntoonsa jäljennökset kaikesta yhteydenpidostaan kantelijan kanssa.

8.         Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto ilmoitti kantelijalle 4. joulukuuta 2006, että koska EU:n lainsäädännön rikkomista ei ollut mahdollista näyttää toteen, sen yksiköt ehdottavat, että komissio lopettaa näiden kahden kantelun käsittelyn. Hänelle asetettiin neljän viikon vakiomääräaika, jonka kuluessa hänen oli toimitettava kaikki uudet tiedot, jotka osoittivat, että unionin oikeutta oli tosiasiallisesti rikottu. Kantelija toimitti 19 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä ja 8 päivänä tammikuuta 2007 hyväksytyllä kirjeellä uutta näyttöä asetetussa määräajassa. Näin ollen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa asiakirja-aineistoa ei päätetty, joten aikaa jäi uusien seikkojen tutkimiseen. Heinäkuussa 2007 kantelijalle kuitenkin ilmoitettiin uusien seikkojen arvioinnin jälkeen, että komission yksiköt ehdottaisivat asian käsittelyn päättämistä.

9.         Asiakysymyksen osalta komissio kuvaili ensin tosiseikkoja ja yksiköidensä oikeudellista kantaa. Se selitti, että B oli kieltäytynyt tuomasta A:sta peräisin olevia munia vuoden 2005 lopussa useiden salmonellamyrkytystapausten vuoksi, jotka B:n viranomaisten mukaan johtuivat Y:stä peräisin olevasta tietystä munaerästä. B:n viranomaiset käynnistivät näin ollen elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän (RASFF). Y otti tämän jälkeen yhteyttä X:ään, joka lähetti komissiolle kantelun sekä A:n että B:n viranomaisia vastaan. X väitti, että koska kyseistä alaa ei ole vielä yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, B:n oli hyväksyttävä munat, jotka olivat A:n asiaa koskevan lainsäädännön mukaisia. X vastusti sitä, että A:n viranomaiset eivät olleet tukeneet sen jäsenen B:n viranomaisia vastaan esittämiä vaatimuksia.

10.      Komissio totesi, että kantelijan 17 päivänä toukokuuta 2006 päivättyyn kirjeeseen liitettyjen asiakirjojen mukaan B pyysi, että A:n munantuottajat soveltaisivat salmonellaa vastaan samoja menettelyjä, joita B:ssä sovellettiin kansalliseen tuotantoon. B väitti, ettei ollut tieteellistä näyttöä siitä, että A:ssa toimivan tuottajan tällä hetkellä soveltamat toimenpiteet olisivat tehokkaita kansanterveyden suojelemiseksi. Ainoa asiaa koskeva kattava EU:n tieteellinen tutkimus osoitti, että hyvin pieni prosenttiosuus B:n tiloista oli sairastunut tautiin, kun taas A:ssa prosenttiosuus oli yli kymmenen kertaa suurempi. Komissio korosti, että koska alaa ei ole vielä yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, B oli päättänyt soveltaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 [1] 7 artiklassa ja EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa vahvistettua ennalta varautumisen periaatetta, jossa määrätään poikkeuksista tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen. Komissio ei kiistänyt viranomaisten kantaa asiassa B, koska se perustui komission asianmukaiseksi katsomaan riskinarviointiin. Komissio ilmoitti tästä kantelijalle 18 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessään.

11.      Komissio selitti lisäksi, että tässä tapauksessa sovellettava yhteisön lainsäädäntö on salmonellan ja sen kaltaisten tekijöiden valvonnasta annettu asetus (EY) N:o 2160/2003 [2]. Asetuksella otetaan käyttöön vaiheittaiset salmonellan valvontaohjelmat, joissa vahvistetaan useita munien seurantaa koskevia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet tulevat kuitenkin voimaan vasta joulukuussa 2009. Kyseiseen päivämäärään saakka jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia toimenpiteitä. Komissio katsoi, että kun otetaan huomioon oikeudellinen tilanne ja asiaan liittyvät tosiseikat, sen ei pitäisi kyseenalaistaa B:n hallituksen kantaa. Lisäksi se totesi, että asiassa A toimiva elintarviketurvallisuusviranomainen ei ollut kyseenalaistanut B:n päätöstä eikä viranomaisten toimia.

12.      Komissio vastasi kantelijan esittämiin väitteisiin seuraavasti.

a) Sen yksiköt tunnustivat kaikki X:n toimittamat asiakirjat ja arvioivat ne huolellisesti.

b) Se oli jatkuvasti yhteydessä asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisiin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa B:n viranomaisten kanta oli komission yksiköiden tiedossa sen kirjeen johdosta, jonka kyseiset viranomaiset olivat lähettäneet kantelijalle 12 päivänä huhtikuuta 2006. Lisäksi terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto piti tiiviisti yhteyttä kyseisten kahden jäsenvaltion kansallisiin viranomaisiin elintarvikeketjua ja terveyttä käsittelevän pysyvän komitean ja muiden työryhmien puitteissa.

c) Se oli toiminut sovellettavien sääntöjen, erityisesti hyvän hallintotavan säännöstön [3] ja komission tiedonannon "Yhteisön oikeuden rikkomista koskevat suhteet kantelijaan"[4], mukaisesti. Sillä ei ollut velvollisuutta ilmoittaa kantelijalle yksityiskohtaisesti kaikista käynnissä olevan tutkimuksen yhteydessä toteutetuista toimista. Edellä mainittujen sääntöjen mukaan sillä on ainoastaan velvollisuus ilmoittaa kantelijalle tehdyistä päätöksistä.

d) A:n viranomaiset eivät tukeneet kantelijan vaatimuksia B:tä vastaan; ne tekivät yhteistyötä sekä B:n viranomaisten että komission yksiköiden kanssa meneillään olevan RASSF-varoituksen puitteissa, kuten asiaa koskevassa lainsäädännössä edellytetään. Komissio kiisti myös estäneensä A:n viranomaisia puuttumasta asiaan. Kantelija oli todellakin ilmoittanut komissiolle kyseisten kahden jäsenvaltion kansallisten viranomaisten välisten kahdenvälisten kokousten luonteesta. Komissio ei missään vaiheessa puuttunut näihin keskusteluihin.

13.      Komissio selitti myös, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ei olisi voinut puuttua asiaan, koska kuten asetuksessa (EY) N:o 178/2002 kuvataan, EFSAn tehtävänä on antaa tieteellistä neuvontaa ja tukea yhteisön toimielimille ja jäsenvaltioille aloilla, joilla on vaikutusta elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, ja edistää ihmisten elämän ja terveyden suojelun korkeaa tasoa sisämarkkinoiden toiminnan yhteydessä. Komissio katsoo, että kun otetaan huomioon molemmilta asianomaisilta jäsenvaltioilta saatavilla olevat tiedot, ei ollut mitään syytä pyytää EFSAlta lisää tieteellisiä tietoja. Näin ollen katsottiin, että EFSAn vuosina 2004–2006 toteuttama salmonellan esiintyvyyttä koskeva perustutkimus, joka oli terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston käytettävissä kanteluja tutkittaessa, antoi riittävästi tietoa.

14.      Komissio korosti, että X:n toimittamia kahta valitusta käsitellessään sen yksiköt noudattivat hyvän hallintotavan säännöstöä. Komissio katsoo, että kantelija on riitauttanut pääpiirteissään päätöksensä olla aloittamatta rikkomusmenettelyä näitä kahta jäsenvaltiota vastaan. Kuten yhteisöjen tuomioistuimet ovat todenneet, tällainen päätös kuuluu niiden harkintavaltaan. Komissio väitti selittäneensä selvästi syyt, joiden vuoksi se päätti, ettei se aloittaisi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä näissä kahdessa kantelussa.

15.      Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija toisti väitteensä. Hän katsoi, että komission yksiköt eivät noudattaneet asianmukaista huolellisuutta, kun ne eivät pyytäneet B:n viranomaisia vahvistamaan, miten ne olivat tehneet Y:tä koskevat päätelmänsä.

Oikeusasiamiehen arviointi

16.      Oikeusasiamies toteaa, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komission on "perustamissopimuksen valvojana" varmistettava, että yhteisön oikeutta sovelletaan.

17.      Tehtäviään hoitaessaan komissio tutkii yhteisön oikeuden mahdollisia rikkomisia, jotka tulevat sen tietoon suurelta osin kansalaisten valitusten seurauksena. Jos komissio tutkimuksensa perusteella katsoo, että jäsenvaltio ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, se voi EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn vastuussa olevaa jäsenvaltiota vastaan ja saattaa asian lopulta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

18.      Menettelyt, joita komission on noudatettava kanteluja käsitellessään, sekä kantelijoille annettavat tiedot esitetään komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomisten yhteydessä [5], jäljempänä 'tiedonanto'. Tiedonannon liitteessä esitetään tärkeimmät velvoitteet, joita komission olisi muodolliselta ja menettelylliseltä kannalta noudatettava kanteluja käsitellessään, erityisesti kantelujen kirjaamisen (3 kohta)[6], vastaanottoilmoituksen (4 kohta)[7], kantelijoiden kanssa käytävän yhteydenpidon (7 kohta)[8], kantelujen tutkimisen määräajan (8 kohta)[9] ja asian käsittelyn päättämisen (10 kohta)[10] osalta.

19.      Arvioidakseen, onko komissio käsitellyt kantelijan tekemät kantelut asianmukaisesti, oikeusasiamies tutkii ensin, onko toimielimen tutkimuksissaan noudattama menettely toteutettu edellä mainittujen säännösten mukaisesti, ja toiseksi, ovatko sen asian käsittelyn lopettamista koskevan päätöksen tueksi esittämät perustelut riittävät.

20.      Käytettävissä olevien tietojen perusteella oikeusasiamies toteaa, että komissio ilmoitti 10. helmikuuta 2006 vastaanottaneensa kantelijan 16. tammikuuta 2006 lähettämän kirjeen, jossa hän viittasi tiettyihin sekä A:n että B:n viranomaisten käytäntöihin ja väitti niiden olevan unionin oikeuden vastaisia. Komission yksiköt kirjasivat kirjeen kahtena erillisenä kanteluna viitenumeroilla 2006/4171 ja 2006/4172. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio on kirjannut kantelijan kirjeenvaihdon kahtena kanteluna ja pian sen jälkeen ilmoittanut vastaanottaneensa sen tiedonannon liitteessä olevassa 3 ja 4 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

21.      Kantelijalle toimitettujen tietojen osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio tapasi kantelijan ja oli häneen usein yhteydessä puhelimitse, sähköpostitse ja kirjeitse. Näiden keskustelujen perusteella vaikuttaa lisäksi siltä, että komission yksiköt vastasivat hänen kirjeenvaihtoonsa oikea-aikaisesti.

22.      Lisäksi komission yksiköt ilmoittivat kantelijalle kaikista toimista, joihin kantelijan kantelujen johdosta oli ryhdytty kunkin komission päätöksen jälkeen. Tältä osin komissio toimi tiedonannon liitteessä olevassa 7 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

23.      Oikeusasiamies toteaa sen ajan osalta, joka kului komission päätelmiin tapauksen asiasisällöstä, että suoritettuaan asiaa koskevan tutkimuksen, johon liittyi useita keskusteluja A:n ja B:n viranomaisten kanssa, komission yksiköt totesivat, ettei unionin oikeutta ollut rikottu. Komissio ilmoitti kantelijalle 4. joulukuuta 2006 aikomuksestaan lopettaa asian käsittely. Tämä kanta vahvistettiin 18 päivänä heinäkuuta 2007 sen jälkeen, kun komissio oli tarkastellut kantelijan lähettämiä uusia huomautuksia. Molemmissa kirjeissä selitettiin ne syyt, joiden vuoksi komissio katsoi, että asian käsittely olisi lopetettava. Yhteenvetona komissio katsoi, että A ja B eivät olleet rikkoneet unionin oikeutta.

24.      Oikeusasiamies katsoo, että saatuaan kantelun tutkimisen päätökseen komissio ilmoitti kantelijalle kantansa perusteet ja antoi hänelle mahdollisuuden esittää huomautuksensa vuoden kuluessa kantelijoiden kirjaamispäivästä. Tältä osin komissio toimi tiedonannon liitteessä olevassa 8 ja 10 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

25.      Kantelujen asiasisältöä koskevan komission kannan osalta oikeusasiamies toteaa, että toimielin kuvasi kantelujen käsittelyn päättämistä koskevia perusteluja kantelijalle osoittamissaan 4. joulukuuta 2006 ja 18. heinäkuuta 2007 päivätyissä kirjeissä. Näissä kirjeissä komissio selitti, että koska asiaa koskevaa yhdenmukaistettua EU:n lainsäädäntöä ei ollut, B oli hyödyntänyt asianmukaisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa poikkeusta, joka perustuu EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa vahvistettuun ihmisten terveyden suojeluun.

26.      Oikeusasiamies on tarkastellut huolellisesti komission tulkintaa asiaan liittyvistä säännöksistä eli asetuksesta (EY) N:o 2160/2003 [11] sekä EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklasta, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuimet niitä tulkitsevat.

27.      Asetuksella (EY) N:o 2160/2003 pyritään yhdenmukaistamaan EU:n tasolla valvontatyypit, joita jäsenvaltiot voivat käyttää salmonellan aiheuttamien terveysriskien rajoittamiseksi. Kuten asetuksen 4 artiklassa säädetään, asetuksen tavoitteena on vahvistaa joukko yhteisön tavoitteita, joilla pyritään varmistamaan, että salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien havaitsemiseksi ja valvomiseksi toteutetaan asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi 5 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot laativat kansalliset valvontaohjelmat kutakin zoonoosia ja zoonoosin aiheuttajaa varten. Liitteen II , D jakson mukaan munivien kanojen parvien valvontaa koskevia yhteisön tavoitteita sovelletaan kuitenkin vasta joulukuussa 2009 eli 72 kuukautta asetuksen voimaantulon (joulukuu 2003) jälkeen [12].

28.      Näin ollen vaikuttaa siltä, että komissio on perustellusti päätellyt, että asetuksen merkityksellisiä säännöksiä ei voitu soveltaa Y:n tilanteeseen.

29.      Koska ei ole olemassa erityistä EU:n lainsäädäntöä, jolla tämä ala olisi voitu yhdenmukaistaa, tässä asiassa olisi sovellettava EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklassa vahvistettuja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia yleisiä perusteita, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet. Vaikka tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate kieltää kansallisia viranomaisia asettamasta tuonnin määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä (28 artikla), jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti tehdä niin muun muassa ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai kaupan peiteltyyn rajoittamiseen (30 artikla). Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaisesti tätä poikkeusta sovellettaessa on noudatettava suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaan kyseinen toimenpide ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, sen on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään ja sen on oltava kauppaa vähiten rajoittava [13].

30.      Kuten komission kantelijalle osoittamissa 4 päivänä joulukuuta 2006 ja 18 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyissä kirjeissä todettiin, B:n viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että niiden Y:tä vastaan nostamat kanteet perustuivat EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa määrättyyn poikkeukseen, joka koskee ihmisten terveyden ja elämän suojelua. Kuten yhteisöjen tuomioistuimet ovat todenneet, koska EU:n lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden asiana on päättää kansanterveyden suojelun tasosta, jota ne pitävät asianmukaisena, ottaen huomioon mahdolliset haittavaikutukset ja käytettävissä olevat tieteelliset tiedot [14]. Komissio päätti olla kiistämättä B:n viranomaisten kantaa sillä perusteella, että se vaikutti perustuvan asianmukaiseen riskinarviointiin ja oli näin ollen ennalta varautumisen periaatteen [15] mukainen. Päättäessään olla jatkamatta asian käsittelyä komissio otti tässä yhteydessä huomioon sen, että B:n viranomaiset olivat esittäneet kantansa salmonellan leviämistä EU:ssa koskevan tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tauti oli vaikuttanut vähimmäisprosenttiosuuteen B:ssä sijaitsevista tiloista, kun taas A:ssa prosenttiosuus oli huomattavasti suurempi.

31.      Kantelija väitti lähettäneensä komissiolle tietoja, jotka osoittivat, että Y noudatti A:ssa voimassa olleita terveysvaatimuksia. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ole saanut tietoja, jotka osoittaisivat, että B:n vaatimat vaatimukset todella täyttyivät, mikä merkitsisi sitä, että B:n viranomaisten asettamat vientirajoitukset olisi pitänyt poistaa. Oikeusasiamies päättelee tilanteen perusteella, että komission tässä tapauksessa esittämä oikeudellinen näkemys on kohtuullinen.

32.      Kantelija esitti useita lisäperusteluja kyseenalaistaakseen tavan, jolla komissio käsitteli hänen kantelunsa. Hän väitti erityisesti, että komissio ei pyytänyt EFSAn väliintuloa ja esti elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaavan A:n viranomaisia puuttumasta asiaan.

33.      Tarkasteltuaan näitä väitteitä oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei ole esittänyt mitään näyttöä väitteidensä tueksi. EFSAn rooli ei ole riskinhallinnassa vaan pikemminkin riskinarvioinnissa. EFSA antaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 22 artiklan mukaisesti tieteellistä neuvontaa sekä tieteellistä ja teknistä tukea yhteisön lainsäädännölle ja politiikoille kaikilla aloilla, joilla on suora tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen. Näin ollen EFSAlla ei näytä olevan valtuuksia puuttua yksittäisten elintarvikkeisiin liittyvien ongelmien käsittelyyn, kuten Y:n tapauksessa.

34.      Asetuksen (EY) N:o 178/2002 30 artiklan 4 kohdan mukaan EFSA voi esittää näkemyksensä, jos tietystä tieteellisestä kysymyksestä on abstraktisti eriäviä tieteellisiä lausuntoja. Oikeusasiamies huomauttaa, että hän ei ole saanut tietoja, jotka osoittaisivat, että asiasta olisi esitetty näin erilaisia näkemyksiä. Kuten asetuksen (EY) N:o 178/2002 60 artiklassa säädetään, EFSAa olisi voitu pyytää antamaan tieteellinen lausunto, jos A:n viranomaiset olisivat valittaneet komissiolle B .in toteuttamista toimenpiteistä. Tällaista valitusta ei tehty.

35.      Oikeusasiamies ei ole saanut tutkimuksensa aikana tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että komissio olisi painostanut A:n asiasta vastaavia viranomaisia estääkseen niitä puuttumasta Y:tä koskevaan asiaan tai tekemästä kantelua yksiköilleen.

36.      Edellä esitetyn perusteella komission perustelut päätökselleen olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä joko A:ta tai B:tä vastaan vaikuttavat kohtuullisilta. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissio toimi oikeudellisen toimivaltansa puitteissa päättäessään asian käsittelyn lopettamisesta.

37.      Oikeusasiamies toteaa näin ollen, ettei asiassa ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

B. Vaatii komissiota harkitsemaan uudelleen päätöstään asioissa 2006/4171 ja 2006/4172

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

38.      Kantelija väitti, että komission olisi harkittava uudelleen kantaansa hänen kanteluihinsa.

Oikeusasiamiehen arviointi

39.      Ottaen huomioon edellä esitetyt havainnot ja erityisesti 36 kohdassa esitetyt päätelmät, joiden mukaan komissio toimi oikeudellisen toimivaltansa puitteissa päättäessään kantelujen käsittelyn lopettamisesta, oikeusasiamies katsoo, ettei kantelijan väitettä voida hyväksyä.

C. Päätelmät

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä joulukuuta 2008.

---

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä; EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1–24.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta; EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1–15.

[3] http://ec.europa.eu/civil_society/code/_docs/code_en.pdf

[4] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan; KOM/2002/0141 lopullinen; EYVL 244, ,, 10.10.2002, s. 5.

[5] EYVL 2002, C 244, s. 5.

[6] "Kaikki kirjeenvaihto, jota todennäköisesti tutkitaan valituksena, on kirjattava komission pääsihteeristön ‑pääsihteeristön ylläpitämään valitusten keskusrekisteriin."

[7] "Sihteeristö ‑General vahvistaa valitukseksi kirjatun kirjeenvaihdon uudelleen kuukauden kuluessa alkuperäisen vahvistuksen lähettämispäivästä."

[8] "Komission yksiköt ottavat kantelijoihin kirjallisesti yhteyttä kunkin komission päätöksen (virallinen ilmoitus, perusteltu lausunto, asian saattaminen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai asian käsittelyn lopettaminen) jälkeen kantelun johdosta toteutetuista toimista."

[9] "Pääsääntöisesti komission yksiköt tutkivat valitukset tehdäkseen päätöksen virallisen ilmoituksen antamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun sihteeristö ‑General on rekisteröinyt valituksen."

[10] "Jos komission yksikkö aikoo ehdottaa, että kantelun johdosta ei toteuteta jatkotoimia, se ilmoittaa asiasta kantelijalle etukäteen kirjeellä, jossa esitetään syyt, joiden vuoksi se ehdottaa asian käsittelyn lopettamista, ja kehottaa kantelijaa esittämään mahdolliset huomautuksensa neljän viikon kuluessa, paitsi jos on kyse kiireellisiä toimenpiteitä edellyttävistä poikkeuksellisista olosuhteista."

[11] Ks. edellä alaviite 2.

[12] Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 18 artikla.

[13] Asia 174/82, Officier van Justitie v. Sandoz BV, Kok. 1983, s. 2445, s. 18-19.

[14] Ks. asia 174/82 edellä; Asia 42/90, Bellon, Kok. 2003, s. I-04863 ja asia C-192/01, komissio v. Tanska, Kok. 2003, s. I-9693.

[15] Ks. asetuksen (EY) N:o 178/2002 7 artikla [ks. alaviite 1]:

     Ennalta varautumisen periaate

1. Erityisolosuhteissa, joissa käytettävissä olevien tietojen arvioinnin perusteella todetaan, että terveydelle voi aiheutua haitallisia vaikutuksia, mutta asiasta ei ole tieteellistä varmuutta, voidaan hyväksyä väliaikaisia riskinhallintatoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen yhteisössä valitun terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi, kunnes saadaan lisää tieteellistä tietoa kattavampaa riskinarviointia varten.

2. Edellä olevan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia eivätkä ne saa rajoittaa kauppaa enempää kuin on tarpeen yhteisössä valitun terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon tekninen ja taloudellinen toteutettavuus sekä muut tekijät, joita pidetään oikeutettuina tarkasteltavana olevassa asiassa. Toimenpiteitä on tarkasteltava uudelleen kohtuullisen ajan kuluessa sen mukaan, millaisesta ihmishenkeen tai terveyteen kohdistuvasta riskistä on kyse ja minkä tyyppistä tieteellistä tietoa tarvitaan tieteellisen epävarmuuden selventämiseksi ja kattavamman riskinarvioinnin tekemiseksi.