Kantelun tausta

1. Kantelija teki 20 päivänä heinäkuuta 2002 komissiolle kantelun Italian viranomaisia vastaan EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti (1). Komissio kirjasi kantelun 22.8.2002 numerolla 2002/4946.

2. Kantelija väitti komissiolle tekemässään kantelussa, että Italian viranomaiset olivat hyväksyneet Stintinon jätevedenpuhdistamon rakennushankkeen, jäljempänä 'hanke', rikkoen tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun direktiivin 85/337/ETY (2) ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun direktiivin 92/43/ETY (3) säännöksiä. Kantelija väitti, että Italian viranomaiset hyväksyivät hankkeen ottamatta huomioon mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia ympäröivään maahan. Italia ehdotti tätä maata yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (4) Italian viranomaisten komissiolle toimittamassa luettelossa (5) direktiivin 92/43/ETY mukaisesti. Kantelija katsoi näin ollen, että hankkeesta olisi pitänyt tehdä täydellinen ympäristövaikutusten arviointi (YVA).

3. Tutkittuaan kantelun alustavasti komissio lähetti 28.4.2003 Italian viranomaisille kirjeen, jossa se pyysi tietoja siitä, miten edellä mainittujen kahden direktiivin säännöksiä oli sovellettu hankkeeseen.

4. Italian viranomaisten 10 ja 14 päivänä marraskuuta 2003 antamien vastausten sekä niiden kanssa 25 päivänä kesäkuuta 2003 pidetyssä kokouksessa kerättyjen tietojen perusteella komissio päätteli, ettei direktiivejä 85/337/ETY tai 92/43/ETY ollut rikottu.

5. Komissio ilmoitti kantelijalle edellä mainitusta päätelmästään 10 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä ja ilmoitti, että sen yksiköt aikoivat lopettaa asian käsittelyn. Kantelija lähetti 31 päivän elokuuta 2004 ja 25 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana komissiolle useita kirjeitä ja sähköposteja (yhteensä 22)(6), jotta hänen asiansa tutkittaisiin uudelleen. Tämän vuoksi komissio lykkäsi asian käsittelyn lopettamista koskevaa päätöstään arvioidakseen kantelijan väitteitä.

6. Kantelija kirjoitti 5. ja 7. toukokuuta 2005 ympäristöasioiden pääosaston silloiselle pääjohtajalle Daylle ja pyysi kantelijan asiakirja-aineiston 2002/4946 täydellistä tarkastelua. Komission yksiköt vastasivat 25 päivänä toukokuuta ja 10 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyillä kirjeillä ja korostivat, että toimitetut tiedot eivät sisältäneet uusia seikkoja, joiden perusteella olisi voitu todeta yhteisön ympäristölainsäädännön mahdollinen rikkominen. Kantelija lähetti komissiolle lisäkirjeenvaihtoa 1, 2, 22, 24 ja 25 päivänä kesäkuuta 2005. Komission yksiköt vastasivat 1.7.2005 päivätyllä kirjeellä ja huomauttivat, että koska uusia seikkoja ei ollut ilmennyt, yhteisön ympäristölainsäädäntöä ei ollut mahdollisesti rikottu.

7. Komissio päätti 5. heinäkuuta 2005 asian 2002/4946 käsittelyn ja ilmoitti asiasta kantelijalle 11. heinäkuuta 2005.

8. Kantelija oli jälleen eri mieltä komission päätelmästä. Tämän seurauksena komission ja kantelijan välillä käytiin laajaa kirjeenvaihtoa.

9. Komissio ilmoitti kantelijalle 14 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (7), että komission hyvän hallintotavan säännöstön (Code of Good Administrative Behaviour- Relations with the Public) (8) mukaisesti sen yksiköt eivät enää vastaisi kirjeenvaihtoon, joka on luonteeltaan toistuvaa, väärinkäyttöä ja/tai hyödytöntä. Kantelija kirjoitti lisää kirjeitä, joihin komissio vastasi 17 päivänä marraskuuta 2005.

Tutkinnan kohde

10. Kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa seuraavat väitteet:

1. Komission päätös kantelun 2002/4946 käsittelyn lopettamisesta oli perusteeton ja perustui epäjohdonmukaisiin perusteluihin.
2. Komissio ei vastannut hänen 7.5.2005 päivättyyn kirjeeseensä.
3. Komission 14. lokakuuta 2005 tekemä päätös olla enää vastaamatta hänen kirjeenvaihtoonsa vetoamalla komission hyvän hallintotavan säännöstön 4 artiklaan oli epäasianmukainen ja perusteeton. ja
4. Komissio ei ole noudattanut Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön (9) 8, 9, 10, 12, 14, 15 ja 18 artiklaa.

KYSYMYS

11. Oikeusasiamies aloitti 19. kesäkuuta 2006 tutkimuksen kantelijan edellä mainituista väitteistä.

12. Komissio lähetti 28. syyskuuta 2006 lausuntonsa kantelijan väitteistä. Komission lausunto toimitettiin kantelijalle, ja häntä pyydettiin esittämään huomautuksensa, jotka hän esitti 17. marraskuuta 2006.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite, jonka mukaan komission päätös lopettaa kantelu nro 2002/4946 oli perusteeton ja perustui epäjohdonmukaisiin perusteluihin

Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet

13. Kantelija väitti, että komission päätös lopettaa kantelu nro 2002/4946 Italian viranomaisia vastaan oli perusteeton ja perustui epäjohdonmukaisiin perusteluihin.

14. Kantelijan mukaan komissio oli väärässä hyväksyessään Italian viranomaisten päätöksen, jonka mukaan hanke ei edellyttänyt ympäristövaikutusten ennakkoarviointia. Komission ei olisi pitänyt luottaa Italian viranomaisilta saatuihin virheellisiin tietoihin eli Relazione tecnico agronomica di ripristino ambientale del sedime dell'impianto di trattamento reflui di Stintino-raporttiin, koska tämä raportti oli väärennös. Komission olisi päinvastoin pitänyt ottaa asianmukaisesti huomioon kantelijan toimittamat tiedot (Analisi ambientale di un complesso forestale interessato dalla realizzazione di un sistema integrato di raccolta collettamento e depurazione del abitato e degli insediamenti turistici, affinamento, regolazione idraulica e redistribuzione delle acque usate- scarico degli esuberi da parte del Comune di Stintino - "B:n asiantuntijalausunto"). Komissio ei myöskään tehnyt omaa tarkastusta paikan päällä vaan tukeutui Italian viranomaisten suorittaman tarkastuksen tuloksiin.

15. Komissio katsoi, että Italian viranomaisten tekemä arviointi oli asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukainen, ja selitti tätä yksityiskohtaisesti lukuisissa kantelijan kanssa käymissään yhteydenotoissa (ja erityisesti kantelijan tapauksen käsittelyn lopettamisesta 19 päivänä huhtikuuta 2005 tekemässään päätöksessä). Komissio hyväksyi Italian viranomaisten päätelmän, jonka mukaan hankkeella ei ollut kielteisiä ympäristövaikutuksia, i) hankkeesta paikalla tehdyn tarkastuksen tulosten ja ii) useiden näiden viranomaisten toimittamien asiakirjojen, muun muassa edellä mainitun Relazionen raportin, perusteella. Komissio korosti, että B:n asiantuntijalausunto ei ollut muodollisesti pätevä, koska siinä ei ollut päivämäärää eikä virallista leimaa.

Oikeusasiamiehen arviointi

16. Oikeusasiamies ymmärtää osapuolten kannan seuraavasti: Komissio perusteli päätöstään lopettaa kantelun käsittely sillä, että Italian viranomaiset olivat käyttäneet asianmukaisesti harkintavaltaansa päättäessään olla tekemättä hanketta koskevaa ympäristövaikutusten arviointia. Italian viranomaiset toimittivat komissiolle päätöksensä tueksi asiakirjoja.

17. Kantelija ei ollut samaa mieltä komission päätelmästä. Ensinnäkin hän katsoi, että Italian viranomaiset eivät noudattaneet yhteisön oikeutta, koska B:n asiantuntijalausunto osoitti, että hankkeella oli tosiasiallisesti kielteisiä ympäristövaikutuksia. Hän katsoi, että Italian viranomaisten olisi näin ollen pitänyt tehdä täydellinen ympäristövaikutusten arviointi. Toiseksi hän katsoi, että Italian viranomaisten selitykset ja asiakirjat, mukaan lukien paikalla tehdyn tarkastuksen tulokset, olivat virheellisiä. Komissio ei ole noudattanut riittävällä tavalla huolellisuusvelvollisuuttaan arvioidessaan Italian viranomaisten toimittamia todisteita eikä se ole ottanut huomioon tämän itsensä toimittamia tietoja.

18. Kantelijan ensimmäisen näkemyksen osalta oikeusasiamies muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan hän voi ottaa vastaan ja tutkia kanteluja Euroopan yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista. Hänelle ei voida valittaa minkään muun viranomaisen toimista. Oikeusasiamiehen tehtävänä ei näin ollen ole tutkia, ovatko Italian viranomaiset soveltaneet oikein kansallista tai unionin oikeutta. Oikeusasiamiehen arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, toimiko komissio oikein todetessaan, että Italian viranomaisten toiminta oli ympäristövaikutusten arviointiin sovellettavien sääntöjen mukaista.

19. Mitä tulee kantelijan toiseen näkemykseen eli hänen väitteisiinsä, jotka koskevat komission huolellisuusvelvollisuutta, oikeusasiamies huomauttaa ensinnäkin, että kansallisten viranomaisten olisi toteutettava YVA-direktiivien edellyttämä YVA-menettely (10). Lisäksi direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 97/11/EY (11) liitteessä II lueteltuja luokkia vastaavien hankkeiden osalta kansallisilla viranomaisilla on kyseisen direktiivin liitteessä III vahvistettujen perusteiden mukaisesti harkintavalta päättää, tarvitaanko ympäristövaikutusten arviointia vai ei. Direktiivin 92/43/ETY (12) 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Kaikille suunnitelmille tai hankkeille, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia mutta joilla on todennäköisesti merkittävä vaikutus alueeseen joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on tehtävä asianmukainen arviointi niiden vaikutuksista alueeseen alueen suojelutavoitteet huomioon ottaen. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin päätelmien perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä suunnitelman tai hankkeen vasta varmistuttuaan siitä, että se ei vaikuta haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja tarvittaessa kuultuaan suurta yleisöä."(kursivointi tässä)

20. Kantelija väitti myös, että komission ei olisi pitänyt luottaa kansallisten viranomaisten tekemiin ja sille toimittamiin tarkastuksiin ja päätelmiin. Tältä osin oikeusasiamies muistuttaa EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa yhteisön toimielimille ja jäsenvaltioille asetetusta keskinäisestä vilpittömän yhteistyön velvoitteesta. Yhteisöjen tuomioistuimet ovat vedonneet tähän periaatteeseen EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisissa rikkomismenettelyissä (13). Molemmissa artikloissa määrätään, että jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamisen.

21. Kun otetaan huomioon edellä mainittu periaate, on kohtuullista katsoa, että komissio saattoi i) perustellusti katsoa, että Italian viranomaiset noudattivat sovellettavia ympäristönsuojelua koskevia säännöksiä tehdessään paikan päällä tarkastuksia hankkeen mahdollisista ympäristövaikutuksista, ja ii) perustellusti odottaa, että Italian viranomaiset toimittivat sille luotettavia tietoja asiaa koskevan yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamisesta hankkeeseen.

22. Käytettävissä olevan näytön perusteella vaikuttaa siltä, että komissio on tutkinut huolellisesti Italian viranomaisten toimittamat selitykset ja todistusasiakirjat. Vaikka Relazionen raportin aitous oli jossain määrin kiistanalainen, koska se oli kantelijan mielestä väärennetty, komissio huomautti perustellusti, että niin kauan kuin Italian toimivaltaiset hallinto- ja oikeusviranomaiset eivät osoita toisin, tämä asiakirja on edelleen merkityksellinen komission arvioinnin kannalta.

23. Lisäksi vaikuttaa siltä, että komissio ei tutkinut ainoastaan Italian viranomaisten toimittamia asiakirjoja (mukaan lukien edellä mainittu Relazionen raportti) ja niiden kanssa 25 päivänä kesäkuuta 2003 pidetyssä kokouksessa kerättyjä tietoja vaan myös kantelijan toimittaman erityisen asiakirjan (tohtori B:n asiantuntijalausunto), vaikka sillä ei ollut virallista asemaa, koska siinä ei komission mukaan ollut päivämäärää eikä virallista leimaa. Komissio viittasi kantelijalle osoitetussa 19 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään useaan otteeseen tohtori B:n asiantuntijalausunnossa esitettyihin tietoihin ja perusteluihin ja otti niihin kantaa (14).

24. Kantelijan ja ympäristöasioiden pääosaston välillä käydyn kirjeenvaihdon perusteella vaikuttaa lisäksi siltä, että komission yksiköt ottivat asianmukaisesti huomioon kaikki kantelijan toimittamat tiedot viitatessaan nimenomaisesti kantelijan esittämiin väitteisiin (eli " Väittämänne pilaantumisen tueksi ei ole esitetty mitään konkreettista näyttöä")(15).

25. Komissio ilmoitti 19 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään myös, että se harkitsisi edelleen mahdollisuutta aloittaa uusi rikkomismenettely kantelijan tapauksen käsittelyn lopettamisen jälkeen, jos kantelija toimittaisi uusia ja merkityksellisiä tietoja.

26. On myös syytä huomata, että komissio lykkäsi asian käsittelyn lopettamista koskevaa päätöstään analysoidakseen kantelijan toimittamaa näyttöä. Oikeusasiamies ymmärtää, että komissio teki niin, koska jos se olisi löytänyt riittävästi seikkoja Italian viranomaisten tietojen kyseenalaistamiseksi, se olisi tarkistanut nämä tiedot tekemällä oman tarkastuksensa paikan päällä. Komissio ei kuitenkaan havainnut tällaisia seikkoja ja väitti sen vuoksi perustellusti, että Italian viranomaiset olivat suorittaneet riittävän tutkimuksen paikan päällä.

27. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei osoittanut, että i) komissio ei noudattanut huolellisuusvelvollisuuttaan tutkiessaan asiakirjoja ja selityksiä, joiden perusteella se päätti lopettaa hänen tapauksensa käsittelyn, ja ii) se luotti virheellisesti Italian viranomaisten toimittamiin asiakirjoihin sen sijaan, että se olisi kiinnittänyt asianmukaista huomiota hänen toimittamiinsa tietoihin ja asiakirjoihin.

28. Lisäksi oikeusasiamies huomauttaa, että komissio selitti kantelijalle 19. huhtikuuta 2005 lähettämässään kirjeessä yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi se oli päättänyt hänen tapauksensa käsittelyn.

29. Direktiivin 85/337/ETY väitetystä rikkomisesta komissio totesi, että Relazionen raportin mukaan, jonka Italian viranomaiset ottivat huomioon päättäessään olla tekemättä hanketta koskevaa ympäristövaikutusten arviointia, vaikuttaa siltä, että Italian viranomaiset ottivat huomioon kyseisen direktiivin liitteessä III vahvistetut perusteet.

30. Direktiivin 92/43/ETY, luettuna yhdessä direktiivin 79/409/ETY (16) kanssa, väitetyn rikkomisen osalta komissio viittasi asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön (17) ja muistutti, että rakennushankkeet alueilla, joita jäsenvaltiot ovat ehdottaneet hyväksyttäviksi yksilöitäviksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi komissiolle toimitetussa luettelossa, eivät välttämättä edellytä ympäristövaikutusten arviointia ennen kuin komissio on hyväksynyt luettelon. Tällä välin jäsenvaltioiden on kuitenkin direktiivin 92/43/ETY mukaisesti toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ehdotetussa luettelossa olevien alueiden suojelemiseksi. Komissio selitti selvästi, että Italian viranomaiset olisivat rikkoneet direktiiviä 93/43/ETY, jos ne eivät olisi toteuttaneet asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen alueen suojelemiseksi, mutta ne tekivät niin.

31. Lopuksi komissio huomautti, että Italian viranomaiset suorittivat ympäristövaikutusten arvioinnin kahdella muulla luettelossa ehdotetulla alueella (”ITB010043 Coste e Isolette nord ovest della Sardegna” ja ”ITB010002 ” Stagno di Pilo e Stagno di Casaraccio”), vaikka niillä ei ollut siihen velvollisuutta. Näiden kahden suojelualueen arvioinnin jälkeen Italian viranomaiset totesivat, että kyseessä olevalla hankkeella ei olisi direktiivien 92/43/ETY ja 79/409/ETY säännöksissä tarkoitettua merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisten Natura 2000 -alueiden koskemattomuuteen.

32. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio esitti kantelijalle 19. huhtikuuta 2005 lähettämässään kirjeessä riittävät perustelut päätökselleen lopettaa kantelijan asian käsittely.

33. Lisäksi komissio täydensi kantelua koskevassa lausunnossaan tyhjentävästi perustelujaan toistamalla oikeudelliset perusteet päätökselleen lopettaa kantelun tekijän 226 artiklan nojalla tekemän kantelun käsittely.

34. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissiolla ei näytä olleen hallinnollista epäkohtaa tämän väitteen osalta.

B. Komission väitetty vastaamatta jättäminen kantelijan 7.5.2005 päivättyyn kirjeeseen Oikeusasiamiehelle esitetyt

perustelut

35. Kantelija väitti, että komissio ei vastannut hänen 7. toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseensä.

36. Komissio totesi lausunnossaan, että koska 7.5.2005 päivätty kirje oli sama kuin ympäristöasioiden pääosastolle 5.5.2005 osoitettu kirje, johon komissio vastasi 25.5.2005, se vastasi tähän kirjeeseen. Joka tapauksessa komissio pyysi 8 päivänä syyskuuta 2005 päivätyssä kirjeessään kantelijalta anteeksi sitä, ettei tämä vastannut virallisesti 7 päivänä toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseensä.

Oikeusasiamiehen arviointi

37. Oikeusasiamies tutki kantelijan ja komission hänelle toimittaman kirjeenvaihdon.

38. Kantelija toisti 5. toukokuuta 2005 päivätyssä kirjeessään ympäristöasioiden pääosastolle näkemyksensä, jonka mukaan Italian viranomaiset olivat rikkoneet yhteisön ympäristölainsäädäntöä.

Kantelija pyysi 7 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä kirjeessään (18) koko asiakirja-aineiston 2002/4946 uudelleentarkastelua.

Komissio totesi 25 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että toimitetut tiedot eivät sisältäneet uusia seikkoja, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta yhteisön ympäristölainsäädännön mahdollisen rikkomisen.

39 Oikeusasiamiehen mielestä ei siis vaikuta kohtuuttomalta katsoa, että kantelijan kaksi kirjettä koskivat olennaisilta osiltaan samaa asiaa. Oikeusasiamies hyväksyy näin ollen komission näkemyksen, jonka mukaan sen 25. toukokuuta 2005 antaman vastauksen voitaisiin katsoa viittaavan myös kantelijan 5. toukokuuta 2005 ja 7. toukokuuta 2005 päivättyjen kirjeiden kohteeseen.

40. Lisäksi komissio pyysi kantelijalta anteeksi sitä, ettei tämä vastannut virallisesti hänen 7. toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseensä.

41. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitteen lisätutkimuksille ei näytä olevan perusteita.

C. Väite, joka koskee komission 8. lokakuuta 2005 tekemää päätöstä olla enää vastaamatta kantelijan kirjeenvaihtoon vetoamalla komission hyvän hallintotavan säännöstön 4 artiklaan Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet

42. Kantelija väitti, että 14 päivänä lokakuuta 2005 tehty komission päätös (eli kyseisenä päivänä päivätty komission kirje) olla enää vastaamatta hänen kirjeenvaihtoonsa vetoamalla komission hyvän hallintotavan säännöstön 4 artiklaan oli epäasianmukainen ja perusteeton.

43 Komissio totesi lausunnossaan, että ympäristöasioiden pääosaston päätös lopettaa toistuva, vilpillinen tai hyödytön kirjeenvaihto kantelijan kanssa tehtiin komission hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti, koska kantelijan ympäristöasioiden pääosastolle (sekä sen yksiköille että pääjohtajalle), komission jäsenelle Dimasille ja puheenjohtaja Barrosolle jatkuvasti osoittamat kirjeet olivat toistuvia ja hyödyttömiä. Tältä osin komissio totesi, että "sillä oli velvollisuus käyttää veronmaksajien rahoja asianmukaisesti."

Oikeusasiamiehen arviointi

44. Komission hyvän hallintotavan säännöstön 4 artiklassa todetaan seuraavaa:

"Vastaus komissiolle osoitettuun kirjeeseen on lähetettävä viidentoista työpäivän kuluessa siitä, kun asiasta vastaava komission yksikkö (…) on vastaanottanut kirjeen.

Jos vastausta ei voida lähettää edellä mainitussa määräajassa ja kaikissa tapauksissa, joissa vastaus edellyttää muuta työtä, kuten yksiköiden välistä kuulemista tai kääntämistä, asiasta vastaavan henkilöstön jäsenen olisi lähetettävä pysyvä vastaus, jossa ilmoitetaan päivämäärä, johon mennessä vastaanottaja voi odottaa saavansa vastauksen tämän lisätyön perusteella, ottaen huomioon asian suhteellinen kiireellisyys ja monimutkaisuus (…).

Näitä sääntöjä ei sovelleta kirjeenvaihtoon, jota voidaan kohtuudella pitää sopimattomana esimerkiksi siksi, että se on toistuvaa, loukkaavaa ja/tai merkityksetöntä. Komissio pidättää itsellään oikeuden lopettaa tällainen kirjeenvaihto." (kursivointi tässä)

45. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että komissiolla on todellakin velvollisuus käyttää sille osoitetut varat asianmukaisesti, jotta se voi hoitaa hallinnolliset tehtävänsä ja käyttää henkilöresurssejaan tehokkaasti. Tämä ei kuitenkaan saisi estää sitä käsittelemästä asianmukaisesti kansalaisten kirjeenvaihtoa sen omassa säännöstössä ja hyvän hallintotavan eurooppalaisessa säännöstössä vahvistettujen hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.

46. Herää kuitenkin kysymys, oliko komission päätös olla enää vastaamatta kantelijan toistuvaan ja vilpilliseen kirjeenvaihtoon tässä nimenomaisessa tapauksessa hyväksyttävä ja oikea sen suhteissa Euroopan kansalaisiin. Oikeusasiamies katsoo yleisesti, että näin olisi, jos komissio ilmoittaisi kirjeenvaihtajalle pitävänsä sitä toistuvana, ja että lisävastauksia ei lähetettäisi, ellei uusia tietoja toimitettaisi. Tällä tavoin komissio osoittaisi, että se ei automaattisesti luokittele kirjeenvaihtoa toistuvaksi esimerkiksi tekijän kriteerin perusteella vaan vasta tarkasteltuaan sen sisältöä tarkistaakseen, onko siinä uusia seikkoja.

47. Käsiteltävänä olevassa asiassa käytettävissä olevien todisteiden perusteella on ilmeistä, että kantelija oli lähettänyt komissiolle huomattavan määrän kirjeitä ja sähköpostiviestejä samasta asiasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että ne kaikki väittivät, että komission päätös lopettaa rikkomusmenettely oli virheellinen. Komissio vastasi kantelijan samoihin huolenaiheisiin useaan otteeseen.

48. Komissio ilmoitti kantelijalle 14 päivänä lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, josta komissio toimitti jäljennöksen kantelua koskevassa lausunnossaan, että hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti sen yksiköt eivät enää vastaisi toistuvaan, väärinkäyttöön ja/tai hyödyttömyyteen liittyvään kirjeenvaihtoon, ja ilmoitti soveltavansa tätä säännöstönsä säännöstä, ”ellei uusia seikkoja esitetä”.(19)

49. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että komission kanta, sellaisena kuin se on ilmaistu edellä mainitussa 14. lokakuuta 200 päivätyssä kirjeessä, on komission omien sääntöjen mukainen ja perustuu näin ollen järkeviin perusteluihin.

50. Oikeusasiamies toteaa myös, että 14. lokakuuta 2005 päivätyn kirjeensä jälkeen komissio vastasi edelleen 17. marraskuuta 2005 kantelijan 17., 21. ja 25. lokakuuta 2005 päivättyihin kirjeisiin. Tässä kirjeessä komissio muistutti, että hyvän hallintotavan säännöstönsä mukaisesti se ei jatkaisi kirjeenvaihtoa, jota voitaisiin kohtuudella pitää väärinkäyttönä, koska se on toistuvaa, vahingollista tai perusteetonta. Lisäksi se totesi, että jos se saisi uusia tietoja, jotka oikeuttaisivat tutkimuksen aloittamisen samasta aiheesta, asia aloitettaisiin uudelleen ja sitä tutkittaisiin uudelleen.

51 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissiolla ei ollut hallinnollista epäkohtaa tämän väitteen osalta.

D. Komission väitetty laiminlyönti noudattaa Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 8, 9, 10, 12, 14, 15 ja 18 artiklaa Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet

52. Kantelija väitti, että komissio ei noudattanut 8 artiklaa (puolueettomuus ja riippumattomuus); 9 artikla (objektiivisuus); 10 artikla (Oikeutetut odotukset, johdonmukaisuus ja neuvonta); 12 artikla (tuomioistuimet); 14 artikla (vastaanottoilmoitus ja toimivaltaisen virkamiehen nimi) Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 15 artikla (Velvollisuus siirtää tiedot laitoksen toimivaltaiselle yksikölle) ja 18 artikla (Päätösten perusteluvelvollisuus).

53. Lausunnossaan komissio totesi, että kantelijan viittaus siihen, että komissio ei ollut noudattanut useita Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön artikloja, oli perusteeton.

54. Kantelija selvensi huomautuksissaan väitettään toteamalla, että se, että ympäristöasioiden pääosasto ei toimittanut sisämarkkinoiden pääosastolle asiakirjoja, jotka liittyivät hänen toiseen kanteluunsa komissiolle ja jotka oli päivätty 4.12.2002, oli selkeä osoitus asianomaisten virkamiesten epäasianmukaisesta toiminnasta, sillä he rikkoivat komission hyvän hallintotavan säännöstöä ja rikkoivat siten organisaatiota koskevia perustavanlaatuisia sääntöjä.

Oikeusasiamiehen arviointi

55. Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei viitannut erityisesti siihen, miten komissio rikkoi hänen mainitsemiaan käytännesääntöjen yksittäisiä artikloja, lukuun ottamatta sitä, että ympäristöasioiden pääosasto ei toimittanut asiaankuuluvia asiakirjoja sisämarkkinoiden pääosastolle (eli hän viittasi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 15 artiklaan (20)).

56. Näin ollen oikeusasiamies arvioi vain tätä kysymystä.

57. Kerättyjen todisteiden perusteella ilmenee, että kantelija teki 4 ja 15 päivänä joulukuuta 2002 päivätyillä kirjeillä komissiolle toisen 226 artiklan mukaisen kantelun, joka koski julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön virheellistä soveltamista. Tämä uusi kantelu liittyi kuitenkin hänen komissiolle tekemäänsä (ensimmäiseen) kanteluun, johon tässä päätöksessä viitataan.

Sisämarkkinoiden pääosasto kirjasi kantelijan toisen kantelun 21. maaliskuuta 2003 viitteellä 2003/4372.

Sisämarkkinoiden pääosasto pyysi 4. huhtikuuta 2003 ympäristöasioiden pääosastoa toimittamaan sille jäljennökset asiakirjoista, jotka kantelija oli lähettänyt ensimmäisen kantelunsa yhteydessä (viitenumero 2002/4946), sekä kaikki muut asiaan liittyvät merkitykselliset tiedot. Ympäristöasioiden pääosasto toimitti nämä asiakirjat sisämarkkinoiden pääosastolle 14. huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

58. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitettä, jonka mukaan komissio on rikkonut Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 15 artiklaa, ei voida hyväksyä, eikä näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa myöskään tämän väitteen osalta.

E. Päätelmät

Tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella oikeusasiamies päättelee, että Euroopan komissiolla ei ole ollut hallinnollista epäkohtaa kantelijan ensimmäisen, kolmannen ja neljännen väitteen osalta. Kantelijan toisen väitteen osalta lisätutkimuksille ei ole perusteita.

Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn. Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja Euroopan komission puheenjohtajalle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä marraskuuta 2008.

---

(1) EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille tämän sopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden, se antaa asiasta perustellun lausunnon varattuaan ensin asianomaiselle valtiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa.

Jos asianomainen valtio ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa, komissio voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi."

(2) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).

(3) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7).

(4) Direktiivin 92/43/ETY mukaan ”yhteisön tärkeänä pitämällä alueella” tarkoitetaan aluetta, joka luonnonmaantieteellisellä alueella tai alueilla, johon tai joihin se kuuluu, edistää merkittävästi liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista ja joka voi myös edistää merkittävästi 3 artiklassa tarkoitettua Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyttä ja/tai edistää merkittävästi biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä kyseisellä luonnonmaantieteellisellä alueella tai kyseisillä luonnonmaantieteellisillä alueilla.

Laajoilla alueilla elävien eläinlajien osalta yhteisön tärkeinä pitämien alueiden on vastattava näiden lajien luontaisella levinneisyysalueella olevia paikkoja, joissa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset tai biologiset tekijät.”

(5) Direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Kunkin jäsenvaltion on liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asiaa koskevan tieteellisen tiedon perusteella ehdotettava alueiden luetteloa, josta käy ilmi, mitkä liitteessä I mainitut luontotyypit ja mitkä liitteessä II mainitut lajit ovat sen alueella kotoperäisiä. (…)”

(6) Kantelija lähetti sähköpostia 31. elokuuta, 20. syyskuuta, 19. marraskuuta, 3., 7., 18. ja 20. joulukuuta 2004 sekä 10., 16., 17. tammikuuta ja 1. maaliskuuta 2005. Hän lähetti kirjeet (postitse, faksilla ja sähköpostitse) 27. ja 29. elokuuta, 1. syyskuuta, 19. marraskuuta, 3., 6. ja 20. joulukuuta 2004 sekä 8. ja 16. tammikuuta sekä 1. ja 25. maaliskuuta 2005.

(7) Lausunnossaan komissio huomautti, että kantelija oli yksilöinyt sen 14. lokakuuta 2005 päivätyn kirjeen virheellisesti oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelussa "[komission] 8. lokakuuta 2005 tekemäksi päätökseksi". Sen vuoksi tässä päätöksessä käytetään päivämäärää 14. lokakuuta 2005 viitattaessa tähän kirjeeseen.

(8) Komission hyvän hallintotavan säännöstö (Code of Good Administrative Behaviour-Relations with the public) on saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/civil_society/code/index_en.htm.

(9) Euroopan hyvän hallintotavan säännöstö on saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://www.ombudsman.europa.eu/code/en/default.htm.

(10) Oikeusasiamies toteaa, että direktiivin 85/337/ETY johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan direktiivin tarkoituksena on vahvistaa ympäristövaikutusten arviointia koskevat yleiset periaatteet sellaisten "lupamenettelyjen" täydentämiseksi ja yhteensovittamiseksi, joita sovelletaan sellaisiin julkisiin ja yksityisiin hankkeisiin, joilla todennäköisesti on ympäristövaikutuksia.

Tätä varten direktiivin 85/337/ETY 1 artiklan 2 kohdassa määritellään "lupa" toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten päätökseksi, joka oikeuttaa hankkeen toteuttajan toteuttamaan hankkeen.

Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla erityisesti laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Nämä hankkeet määritellään 4 artiklassa.”

(11) Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY muuttamisesta 3.3.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5). Tämän direktiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”4 artikla

2. Jollei 2 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on määritettävä liitteessä II lueteltujen hankkeiden osalta:

a) tapauskohtaista tutkimusta, tai

b) jäsenvaltion asettamat kynnysarvot tai perusteet

onko hanke arvioitava 5–10 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa molempia a ja b alakohdassa tarkoitettuja menettelyjä (kursivointi tässä).

3. Tehtäessä tapauskohtainen tarkastelu tai vahvistettaessa kynnysarvoja tai perusteita 2 kohdan soveltamiseksi on otettava huomioon liitteessä III vahvistetut asiaankuuluvat valintaperusteet. "(Korostus lisätty)

(12) Ks. edellä alaviite 3.

(13) Ks. asia C-10/00, komissio v. Italia, Kok. 2002, s. I-2357, 88 kohta.

(14) Esimerkiksi:

a) "[tohtori B:n asiantuntijalausunto] ei välttämättä ole ristiriidassa 'Relazionen' kanssa, koska se viittaa pakkolunastuksen kohteena olevaan pinta-alaan eikä alueeseen, joka on suoraan mukana hanketyössä".

(Alkuperäisessä italiankielisessä tekstissä edellä oleva osa kuuluu seuraavasti. "Tra le altre cose, almeno per quanto riguarda le superfici, essa non è necessariamente in contraddizione con la Relazione di ripristino in quanto si riferisce alla superficie oggetto di espropriazione e non a quella direttamente interessata da lavori".)

Vaikka oletettaisiin, että tri B:n asiantuntemukseen sisältyvät tiedot ovat oikeita, on kuitenkin todettava, että hankkeen vaikutus alueeseen ei ole merkittävä ja että näin ollen direktiiviä 92/43/ETY ei rikota eikä korvaavia toimenpiteitä ole tarpeen toteuttaa.

(Alkuperäisessä italiankielisessä tekstissä edellä oleva osa kuuluu seuraavasti. "Tuttavia, il punto essenziale da chiarire è che, anche prendendo per validi i dati presenti nella "Perizia" del dr. B., si deve conclusionre che l’incidenza dell’opera non è significativa per il sito e che, pertanto, non c’è violazione della direttiva 92/43/CEE e non c’è neanche necessità di adottare misure di compensazione".)

(15) Alkuperäisen italian kielellä: "La Sua argomentazione tesa a dimostrare un possibile inquinamento non è supportata da nessun elemento concreto".

(16) Luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY (EYVL L 103, s.

(17) Ks. asia C-374/98, komissio v. Ranska, Kok. 2000, s. I-10799, 25 ja 26 kohta: ”On myös huomattava, että luonnonvaraisten lintujen suojelun kannalta erittäin tärkeiden alueiden luettelo, joka tunnetaan yleisemmin lyhenteellä IBA (Inventory of Important Bird Areas in the European Community), sisältää kyseisen alueen. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että vaikka tämä luettelo ei sidokaan oikeudellisesti asianomaisia jäsenvaltioita, se sisältää tieteellistä näyttöä, jonka perusteella voidaan arvioida, onko jäsenvaltio noudattanut velvollisuuttaan osoittaa erityissuojelualueiksi lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet suojeltujen lajien suojelemiseksi (asia C-3/96, komissio v. Alankomaat, tuomio 7.5.1998, Kok. 1998, s. I-3031, 69 ja 70 kohta).

Lintudirektiivin 4 artiklan yleisestä rakenteesta seuraa, että jos tietty alue täyttää erityissuojelualueeksi osoittamisen edellytykset, siihen on kohdistettava erityisiä suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa erityisesti kyseisen direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen.”

Ks. erityisesti 25 ja 26 kohta:

"On myös huomattava, että luonnonvaraisten lintujen suojelun kannalta erittäin tärkeiden alueiden luettelo, joka tunnetaan yleisemmin lyhenteellä IBA (Inventory of Important Bird Areas in the European Community), sisältää kyseisen alueen. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että vaikka tämä luettelo ei sidokaan oikeudellisesti asianomaisia jäsenvaltioita, se sisältää tieteellistä näyttöä, jonka perusteella voidaan arvioida, onko jäsenvaltio noudattanut velvollisuuttaan osoittaa erityissuojelualueiksi lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet suojeltujen lajien suojelemiseksi (asia C-3/96, komissio v. Alankomaat, tuomio 7.5.1998, Kok. 1998, s. I-3031, 69 ja 70 kohta).

Lintudirektiivin 4 artiklan yleisestä rakenteesta seuraa, että jos tietty alue täyttää erityissuojelualueeksi osoittamisen edellytykset, siihen on kohdistettava erityisiä suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa erityisesti kyseisen direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen.”

(18) Kantelija kirjoitti ympäristöasioiden pääosaston pääjohtajalle 7. toukokuuta 2005 lähettämässään kirjeessä (alkuperäinen englanninkielinen versio) seuraavaa:

”Ilmoitan Teille yhtenäisyyden A2 poikkeavasta ”käyttäytymisestä” viitaten rikkomukseen 2002/4946. Mielestäni ulkoiset häiriöt ovat saattaneet tuoda ykseyden esiin asianmukaisesta työstä. Siksi pyydän teitä Euroopan kansalaisen ominaisuudessani tarkistamaan asiaan liittyvää asiakirja-aineistoa."

(19) Oikeusasiamiehen yksiköiden käännös alkuperäisestä italiasta:

”Le ricordo ancora una volta che ove la Commissione venisse in possesso di ulteriori informazioni e notizie suscettibili di giustificare l’apertura di una procedura avente il medesimo oggetto, il caso verrebbe riaperto e nuovamente istruito. Tuttavia, Le ricordo che, ai sensi del Codice di buona condotta amministrativa, la Commissione non darà seguito a ulteriore corrispondenza che possa ragionevolmente essere considera abusiva per il suo carattere ripetitivo, ingiurioso o infondato." (Korostus lisätty).

(20) Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

” Velvollisuus siirtää laitoksen toimivaltaiselle yksikölle:

1. Jos toimielimelle osoitettu kirje tai valitus osoitetaan tai toimitetaan pääosastolle, osastolle tai yksikölle, jolla ei ole toimivaltaa käsitellä sitä, sen yksiköt varmistavat, että asiakirja-aineisto siirretään viipymättä toimielimen toimivaltaiselle yksikölle.

2. Kirjeen tai valituksen alun perin vastaanottanut yksikkö ilmoittaa siirron tekijälle ja ilmoittaa sen virkamiehen nimen ja puhelinnumeron, jolle asiakirja-aineisto on toimitettu.

3. Virkamiehen on varoitettava yleisöä tai organisaatiota asiakirjoissa olevista virheistä tai puutteista ja annettava mahdollisuus niiden korjaamiseen.”