Strasbourg, 20. kesäkuuta 2008

Arvoisa puhemies,

Ilmoitin Teille 14. joulukuuta 2007, että olin päättänyt käynnistää oma-aloitteisen tutkimuksen Euroopan komission maksujen oikea-aikaisuudesta.

Komissio antoi lausuntonsa 25. maaliskuuta 2008.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Perusteet oma-aloitteiselle tutkimukselle

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 195 artiklassa Euroopan oikeusasiamies valtuutetaan tutkimaan omasta aloitteestaan mahdollisia hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Oikeusasiamies tutki oma-aloitteisessa tutkimuksessaan OI/5/99/(IJH)GG komission maksuviivästyksiä. Tutkimus päätettiin 16. helmikuuta 2001.

Oikeusasiamies tuli tutkimuksen päättämistä koskevassa päätöksessään siihen tulokseen, että komissio oli ryhtynyt toimiin ongelman ratkaisemiseksi, mikä vaikutti tyydyttävältä. Hän lisäsi kuitenkin, että hän harkitsisi uuden tutkimuksen aloittamista, jos tulevaisuudessa osoittautuisi, että näistä toimenpiteistä huolimatta komission maksuviivästykset aiheuttavat edelleen vakavia ongelmia.

Seitsemän vuotta myöhemmin ja ottaen huomioon useita tapauksia, joita oikeusasiamies on joutunut käsittelemään viime vuosina (ks. esimerkiksi hänen päätöksensä kanteluista 818/2005/PB, 3067/2005/(MHZ)MF ja 2692/2006/BB), oikeusasiamies katsoi, että oli mahdollista käynnistää uusi oma-aloitteinen tutkimus sen selvittämiseksi, mitä lisätoimenpiteitä komissio oli toteuttanut tältä osin ja oliko maksujen oikea-aikaisuuden suhteen edelleen ongelmia, jotka olisi korjattava asianmukaisesti.

Oikeusasiamies muistutti erityisesti, että hän oli saanut kaksi peräkkäistä kantelua Saksan kansalaiselta, joka työskentelee säännöllisesti komission asiantuntijana (kantelut 1266/2005/MF ja 2569/2006/WP), jotka molemmat koskivat komission maksujen viivästymistä. Oikeusasiamies totesi kantelua 2569/2006/WP koskevassa päätöksessään, joka hyväksyttiin 19. heinäkuuta 2007, että hän katsoi aiheelliseksi tarkastella maksuviivästyksiä uudelleen laajemmalta pohjalta tekemällä uuden oma-aloitteisen tutkimuksen. Oikeusasiamies lisäsi, että tähän tutkimukseen sisältyisi komission maksujen nopeuttamiseksi toteuttamien toimenpiteiden tehokkuuden tutkiminen.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätti aloittaa uuden oma-aloitteisen tutkimuksen komission maksujen oikea-aikaisuudesta.

KYSYMYS

Oma-aloitteisessa tutkimuksessa pyydetyt tiedot

Oikeusasiamies pyysi tutkimuksensa aloittamista koskevassa kirjeessään komissiota ilmoittamaan hänelle toimista, joita se oli toteuttanut yksilöidäkseen ja käsitelläkseen syitä viivästyksiin maksujen suorittamisessa toimeksisaajille sekä avustusten ja avustusten saajille.

Oikeusasiamies lisäsi, että tässä yhteydessä olisi erittäin hyödyllistä, jos komissio voisi esittää myös tilastotietoja, jotka voisivat havainnollistaa ongelmaa tai komission toteuttamia korjaavia toimia. Hän lisäsi olevansa erityisen kiinnostunut saamaan tietoja niiden tapausten lukumäärästä ja prosenttiosuudesta, joissa on tapahtunut maksuviivästyksiä, tosiasiallisesti tapahtuneiden viivästysten laajuudesta, kyseessä olevista määristä ja tapauksista, joissa on maksettu viivästyskorkoa.

Oikeusasiamies totesi, että kantelua 2569/2006/WP koskevassa lausunnossaan komissio oli viitannut Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (1), jäljempänä 'asetus 2342/2002', 106 artiklaan, jossa säädetään viivästyskorkojen maksumekanismista.

Artiklan alkuperäisessä versiossa säädettiin seuraavaa:

”Maksumääräajat ja viivästyskorot

1. Erääntyneet määrät on maksettava 45 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän valtuutettu yksikkö on kirjannut hyväksyttävän maksupyynnön (...).

(...)

5. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen määräaikojen päätyttyä velkoja voi kahden kuukauden kuluessa myöhästyneen maksun saamisesta vaatia korkoa (...)."

Kantelua 2569/2006/WP koskevassa lausunnossaan komissio huomautti, että se ei näin ollen maksanut automaattisesti korkoa vaan ainoastaan velkojan pyynnöstä.

Oikeusasiamies pyysi siksi komissiota ilmoittamaan hänelle viivästyskorkojen maksamiseen liittyvistä käytännön seikoista. Hän lisäsi olevansa erityisen kiinnostunut kuulemaan, muistutettiinko velkojia nimenomaisesti heidän oikeudestaan vaatia korkoa, kun maksu viivästyy.

Oikeusasiamies huomautti, että olisi myös hyödyllistä tietää, kuinka monta velkojaa, joilla olisi oikeus vaatia korkoa, tosiasiassa esittää tällaisen vaatimuksen.

Lopuksi oikeusasiamies pyysi komissiota esittämään näkemyksensä siitä, voiko tarve esittää korkovaatimus kahden kuukauden kuluessa viivästyneen maksun vastaanottamisesta estää tiettyjä sen kumppaneita vaatimasta oikeuksiaan.

Komission lausunto

Lausunnossaan, jonka komission jäsen Grybauskaité esitteli oikeusasiamiehelle, komissio esitti seuraavat huomautukset:

Alustavana huomautuksena on syytä muistaa, että maksujen määräajoista säädetään asetuksessa (EY) N:o 2342/2002 ja poikkeuksellisesti alakohtaisissa asetuksissa.

Asetuksen (EY) N:o 2342/2002 106 artiklan mukaan maksut on suoritettava 45 kalenteripäivän kuluessa hyväksyttävän maksupyynnön kirjaamispäivästä tai 30 kalenteripäivän kuluessa palvelu- tai tavarahankintasopimuksiin liittyvien maksujen osalta, jollei sopimuksessa toisin määrätä. Komission vakiosopimukset ovat yleensä asetuksessa (EY) N:o 2342/2002 säädettyjen määräaikojen mukaisia.

Niiden maksujen osalta, jotka sopimuksen, avustussopimuksen tai päätöksen mukaan riippuvat raportin tai todistuksen hyväksymisestä (väli- ja/tai loppumaksut), määräaika alkaa kuitenkin vasta, kun kyseinen raportti tai todistus on hyväksytty (2). Euroopan kehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston ja koheesiorahaston osalta sovelletaan erityissääntöä: maksut on suoritettava kahden kuukauden kuluessa (3).

Komissio on parantanut maksusuoritustensa määrää ja arvoa vuosina 2005–2007, vaikka keskimääräinen viivästys ei olekaan merkittävästi vähentynyt. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto määräaikojen päättymisen jälkeen suoritettujen maksujen (jäljempänä ’viivästyneet maksut’) nykytilanteesta:

Taulukko 1: maksuviivästysten lukumäärä ja arvo; keskimääräinen viive

	2005	2007
Maksuviivästykset numerossa (4)	42.74%	22.57%
Myöhästyneet maksut (5)	17.48%	11.52%
Viivästykset keskimäärin (6)	49,13 päivää	47,98 päivää

Komissio on täysin tietoinen siitä, että maksujen määräaikoja on noudatettava. Se on havainnut viivästyksiä aiheuttavat syyt, kuten tositteita koskevan arviointiprosessin monimutkaisuuden, erityisesti joissakin tapauksissa ulkopuolista asiantuntemusta edellyttävien teknisten raporttien monimutkaisuuden, vaikeudet maksupyyntöjen taloudellisten ja operatiivisten tarkastusten tehokkaan koordinoinnin varmistamisessa ja maksujen keskeyttämisten hallinnoinnissa. Komissio ei myöskään pysty ennustamaan, milloin maksupyynnöt esitetään, joten sillä voi olla useita ja joskus kilpailevia prioriteetteja, joita hallinnoidaan samanaikaisesti.

Komissio on toteuttanut monia toimia maksuviivästysten välttämiseksi sekä hallinnollisella että lainsäädännöllisellä tasolla.

Hallinnollisella tasolla maksumääräaikojen noudattaminen on määritelty tulosindikaattoriksi erityisesti pääosastoissa, jotka panevat täytäntöön suuren osan EY:n talousarviosta. Käytössä on sisäisiä seurantajärjestelmiä, joiden avulla voidaan raportoida säännöllisesti maksuviivästyksistä ja/tai maksupyynnöistä. Maksupyyntöjen käsittelyn nopeuttamiseksi on tehty yksinkertaistamisaloitteita, kuten tarkastuslausuntojen laajempi käyttö, suoritteiden tai kustannustyyppien parempi määrittely suoritettavien tarkastusten helpottamiseksi. Myös tiedotustoimia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa toteutetaan säännöllisesti. Kuten edellä esitetyt tilastot osoittavat, näillä toimenpiteillä on jo ollut myönteinen vaikutus.

Lainsäädännön tasolla komissio on ottanut käyttöön säännöksiä tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi elokuussa 2006 ja toukokuussa 2007 (7) hyväksytyissä asetuksen (EY) N:o 2342/2002 tarkistuksissa. Erityisesti olisi korostettava seuraavia toimenpiteitä:

• Mahdollisuus käyttää yhtä ainoaa määräaikaa raportin hyväksymiseen ja siihen liittyvään maksuun. Tämä käytäntö kannustaa taloudellisten ja toiminnallisten näkökohtien rinnakkaiseen tarkasteluun (8);
• kertakorvausten ja kiinteämääräisen rahoituksen käytön helpottaminen, jotta vältetään aikaa vievät ja hankalat vakiomuotoisten toimien/kustannusten tarkastukset (9);
• Enimmäismääräajan käyttöönotto maksupyynnön hyväksyttävyyden tutkimiseksi (10);
• Viivästyskorkojen maksaminen on 1.1.2008 alkaen automaattista eikä periaatteessa (11) enää edellytä maksupyynnön esittämistä (12).
• Kertomus budjettivallan käyttäjälle maksumääräaikojen noudattamisesta ja maksujen keskeyttämiseen liittyvien näkökohtien hallinnoinnista (13).

Näiden toimenpiteiden tuloksia arvioidaan tulevissa kertomuksissa, jotka komission on laadittava budjettivallan käyttäjälle.

Viivästyskorkojen maksamisen osalta Euroopan komissio on joutunut käsittelemään rajallisia pyyntöjä vuosina 2005–2007.

Taulukko 2: Viivästyskorkoa koskevien pyyntöjen lukumäärä ja koron määrä

	2005	2007
Pyyntöjen lukumäärä	149 eli 0,11 prosenttia	136 eli 0,16 prosenttia
Maksetun koron määrä	230 736,58 euroa	378 211,57 euroa

Viivästyskorkojen maksamista koskevat säännöt on määritelty selkeästi komission käyttämissä vakiosopimuksissa ja avustussopimuksissa. Tuensaajien olisi näin ollen oltava tietoisia oikeudestaan vaatia viivästyskorkoa.

Korkojen maksamista koskevien pyyntöjen hyvin vähäinen määrä voi merkitä sitä, että edunsaajat eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota ehtoihin, jotka oikeuttavat ne vaatimaan korkoa, tai että ne eivät tarkoituksellisesti vaadi sitä, erityisesti jos määrä ei ole merkittävä tai jos ne ovat toimittaneet tositteet myöhässä (14). Kuten edellä todettiin, korot maksetaan joka tapauksessa 1.1.2008 alkaen periaatteessa ilman edeltävää pyyntöä.

Yhteenvetona komissio katsoo, että kokonaistilanne paranee jatkuvasti, kuten tilastotiedot osoittavat.

Tämän myönteisen suuntauksen odotetaan jatkuvan ja paranevan komission hyväksymien kohdennettujen toimenpiteiden soveltamisen seurauksena. Komissio katsoo, että uudet velvoitteet, joiden mukaan sen on automaattisesti maksettava viivästyskorkoa ja raportoitava vuosittain parlamentille määräaikojen noudattamisesta, ovat väistämättä omiaan lisäämään avoimuutta, tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta määräaikojen hallinnoinnissa. Samalla ne vahvistavat toimijoiden yksilöllisten oikeuksien suojaa ja lujittavat nykyistä kumppanuutta komission ja EY:n varojen saajien välillä.

Nämä kaksi uutta toimenpidettä ovat vahva kannustin ja antavat sysäyksen vankemmalle varainhoidolle. Ne edellyttävät komissiolta jatkuvia toimia, jotta se voi jatkuvasti noudattaa korkeita tuloksellisuusvaatimuksia, arvioida välineidensä tehokkuutta ja toteuttaa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä maksujen oikea-aikaisuuden turvaamiseksi. Komission yksiköt ovat täysin tietoisia tästä uudesta hallintoympäristöstä ja siitä, että maksujen oikea-aikaisuutta on parannettava.

Edellä esitetyn kehityksen perusteella on selvää, että komissio pyrkii määrätietoisesti vastaamaan näihin haasteisiin, mikä tekee siitä entistä houkuttelevamman kumppanin toimijoille.

PÄÄTÖS

1 Oikeusasiamiehen oma-aloitteinen tutkimus

1.1 Tämä Euroopan komission suorittamaa maksujen oikea-aikaisuutta koskeva tutkimus on jatkoa aiemmalle selvitykselle (OI/5/99/(IJH)GG), joka aloitettiin 3. joulukuuta 1999 ja päättyi 16. helmikuuta 2001. I n, hänen päätöksensä tutkimuksen päättämisestä, oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että komissio oli ryhtynyt toimiin ratkaistakseen ongelman, joka vaikutti tyydyttävältä. Hän lisäsi kuitenkin, että hän harkitsisi uuden tutkimuksen aloittamista, jos tulevaisuudessa osoittautuisi, että näistä toimenpiteistä huolimatta komission maksuviivästykset aiheuttavat edelleen vakavia ongelmia. Seitsemän vuotta myöhemmin ja ottaen huomioon useita tapauksia, joita oikeusasiamies on joutunut käsittelemään viime vuosina, oikeusasiamies katsoi, että oli mahdollista käynnistää uusi oma-aloitteinen tutkimus sen selvittämiseksi, mitä lisätoimenpiteitä komissio oli toteuttanut tältä osin ja oliko maksujen oikea-aikaisuudessa edelleen ongelmia, jotka olisi korjattava asianmukaisesti. Oikeusasiamies aloitti tämän tutkimuksen 14. joulukuuta 2007.

1.2 Komissio esitti 25. maaliskuuta 2008 antamassaan lausunnossa yksityiskohtaisen selvityksen tilanteesta ja alalla toteutetuista toimenpiteistä.

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että komission toimittamista tiedoista ilmenee, että maksuviivästykset ovat edelleen vakava ongelma. Näiden tietojen mukaan vuonna 2007 ilmeni viivästyksiä, jotka koskivat 22,57:ää prosenttia kaikista komission suorittamista maksuista. Tämä tarkoittaa, että viivästyksiä esiintyi useammassa kuin yhdessä tapauksessa viidestä. On myös otettava huomioon, että keskimääräinen viivästys oli 47,98 päivää. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että vuotta 2007 koskevat luvut osoittavat, että vaikka viivästykset koskivat 22,57:ää prosenttia kaikista maksuista, näiden maksujen osuus oli vain 11,52 prosenttia maksujen kokonaisarvosta. Näin ollen vaikuttaa siltä, että viivästykset ovat erityinen ongelma, kun on kyse pienistä tai suhteellisen pienistä maksuista. Koska vaikuttaa oikeudenmukaiselta olettaa, että yksittäisten kansalaisten tai pienten ja keskisuurten yritysten maksupyynnöt kuuluvat yleensä tähän luokkaan, maksuviivästykset vaikuttaisivat olevan erityisen merkityksellisiä juuri niille henkilöille, jotka tarvitsevat eniten suojaa maksuviivästysten aiheuttamilta kielteisiltä tuloksilta.

1.4 Oikeusasiamies katsoo, että nykytilannetta on näin ollen selvästi mahdoton hyväksyä ja että sitä on parannettava huomattavasti ja nopeasti.

1.5 Oikeusasiamies panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että komissio näyttää ymmärtäneen tilanteen vakavuuden ja että ongelman torjumiseksi on toteutettu toimenpiteitä. Hän katsoo, että toimenpiteet, joihin komissio on viitannut tässä yhteydessä sekä hallinnollisen että lainsäädännöllisen tason osalta, ovat selvästi hyödyllisiä ja johtavat todennäköisesti parannuksiin.

1.6 Hallinnollisten toimenpiteiden osalta oikeusasiamies katsoo, että komission päätös tarkastella maksumääräaikojen noudattamista indikaattorina arvioidessaan henkilöstönsä suoriutumista on tässä yhteydessä erityisen merkityksellinen.

1.7 Lainsäädäntötoimien osalta on korostettava erityisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (15) (jäljempänä "asetus 2342/2002") 106 artiklan 5 kohdan muuttamista. Tämän säännöksen muutetun version mukaan korkoa maksetaan ilman eri toimenpiteitä 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen, jos maksut viivästyvät, ja sen laskeminen perustuu ajanjaksoon, joka alkaa maksuajan päättymistä seuraavasta kalenteripäivästä ja päättyy maksupäivään. Oikeusasiamies on tyytyväinen tähän muutokseen. Hänen mukaansa tämä askel, joka on selvästi oikeansuuntainen, on omiaan kannustamaan asianomaisia yksiköitä edelleen voimakkaasti välttämään maksujen viivästymistä.

1.8 Oikeusasiamies toteaa, että kuten komissio on korostanut lausunnossaan, käytettävissä olevat luvut osoittavat, että parannusta on jo tapahtunut. Vaikka 42,74 prosenttia kaikista komission suorittamista maksuista viivästyi vuonna 2005, tämä luku oli lähes puolittunut vuonna 2007 (22,57 prosenttia, ks. edellä). Myöhästyneiden maksujen prosentuaalinen kokonaisarvo on parantunut huomattavasti, joskin paljon vähemmän, ja se on pienentynyt yli kolmanneksella (17,48 prosentista maksujen kokonaismäärästä vuonna 2005 11,52 prosenttiin vuonna 2007). On kuitenkin korostettava, että tähän mennessä tapahtunut parannus on selvästi suhteellinen. Oikeusasiamies on hyvin yllättynyt eikä ole lainkaan tyytyväinen kuullessaan, että vuonna 2005 eli useita vuosia maksuviivästysten ongelmaa koskevan ensimmäisen tutkimuksensa jälkeen lähes puolet komission suorittamista maksuista viivästyi edelleen. On myös huomattava, että vaikka vuosina 2005–2007 saavutettiin selvää edistystä kyseisten maksujen määrän ja arvon osalta, viivästysten keskimääräisen keston osalta ei juurikaan ole havaittavissa parannusta. Kuten edellä on todettu (ks. kohta 1.3), komission toimittamien lukujen perusteella ei voida ennen kaikkea päätellä, että tähän mennessä saavutetut parannukset olisivat hyödyttäneet riittävästi niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat eniten suojaa maksujen viivästymisestä aiheutuvilta kielteisiltä vaikutuksilta.

1.9 Koska monet komission tässä yhteydessä hyväksymät toimenpiteet ja erityisesti ne, jotka johtivat asetuksen (EY) N:o 2342/2002 muuttamiseen, vaikuttavat kuitenkin suhteellisen tuoreilta, oikeusasiamies katsoo, että on liian aikaista arvioida niiden vaikutusta tilanteeseen. Oikeusasiamiehen mielestä paras tapa edetä on näin ollen päättää tämä tutkimus ja aloittaa uusi oma-aloitteinen tutkimus vuoden 2009 alussa, jolloin komission vuoden 2008 tuloksellisuutta koskevat luvut ovat saatavilla. Oikeusasiamies voi näiden lukujen perusteella päättää, onko komissio ryhtynyt kaikkiin asianmukaisiin toimiin maksuviivästysten torjumiseksi vai tarvitaanko lisätoimia.

1.10 Voi olla hyödyllistä huomauttaa, että tässä uudelleentarkastelussa tarkastellaan myös asetuksen (EY) N:o 2342/2002 106 artiklan 5 kohdan tarkistamisen vaikutuksia. Tässä yhteydessä on huomattava, että tämän säännöksen toisessa alakohdassa säädetään, että korkoa ei makseta automaattisesti, "kun ensimmäisen alakohdan säännösten mukaisesti laskettu korko on enintään 200 euroa". Tällaisissa tapauksissa velkojalle maksetaan korkoa "vain pyynnöstä, joka on esitetty kahden kuukauden kuluessa viivästyneen maksun vastaanottamisesta". Näissä tapauksissa tarkistus ei siten ole aiheuttanut muutoksia. Vaikuttaa kohtuulliselta olettaa, että kansalaisten tai pienten ja keskisuurten yritysten maksupyynnöt kuuluvat yleensä tähän luokkaan (16). Tämän tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään oikeusasiamies pyysi komissiota esittämään näkemyksensä siitä, voiko tarve esittää korkovaatimus kahden kuukauden kuluessa viivästyneen maksun vastaanottamisesta estää tiettyjä sen kumppaneita vaatimasta oikeuksiaan. Komissio ei ole antanut täsmällistä vastausta tähän kysymykseen. Tämä kysymys on näin ollen osa vuoden 2009 alussa käynnistettävää uutta oma-aloitteista tutkimusta. Oikeusasiamiehen mielestä ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että maksuviivästysten kielteisten vaikutusten perusteellinen käsittely erityisesti kansalaisten sekä pienten ja keskisuurten yritysten osalta saattaa edellyttää asetuksen (EY) N:o 2342/2002 106 artiklan 5 kohdassa säädetyn kynnysarvon uudelleentarkastelua.

2 Päätelmät

2.1 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että tämä tutkimus olisi päätettävä.

2.2 Uusi oma-aloitteinen tutkimus käynnistetään vuoden 2009 alussa, jolloin saadaan tiedot komission toiminnasta vuonna 2008.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) EYVL L 357, s. 1.

(2) Asetuksen (EY) N:o 2342/2002 106 artiklan 3 kohdan mukaan hyväksymiselle asetettu määräaika saa olla enintään a) 20 kalenteripäivää, kun on kyse yksinkertaisista tavaroiden toimittamista ja palvelujen suorittamista koskevista sopimuksista, b) 45 kalenteripäivää, kun on kyse muista sopimuksista ja avustussopimuksista, ja c) 60 kalenteripäivää, kun on kyse sopimuksista ja avustussopimuksista, joihin liittyy teknisiä palveluja tai toimia, joiden arviointi on erityisen monimutkaista.

(3) Ks. Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 87 artikla (EUVL L 210, s. 25).

(4) Prosenttiosuutena kaikista maksuista.

(5) Prosenttiosuutena kaikista maksuista.

(6) Nettoviivästykset.

(7) Asetusta (EY) N:o 2342/2002 on viimeksi muutettu 23 päivänä huhtikuuta 2007 annetulla asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007 (EUVL L 111, s. 13).

(8) Asetuksen 2342/2002 (sellaisena kuin se on muutettuna) 106 artiklan 3 kohta.

(9) Asetuksen (EY) N:o 2342/2002 (sellaisena kuin se on muutettuna) 181 artikla.

(10) Asetuksen 2342/2002 (sellaisena kuin se on muutettuna) 106 artiklan 1 kohta.

(11) Lukuun ottamatta pieniä määriä (yhteensä enintään 200 euroa).

(12) Asetuksen 2342/2002 (sellaisena kuin se on muutettuna) 106 artiklan 5 kohta.

(13) Asetuksen 2342/2002 (sellaisena kuin se on muutettuna) 106 artiklan 6 kohta.

(14) Vuonna 2007 yli kolmannes koron kokonaismäärästä maksettiin kahdelle energiantoimittajalle.

(15) EYVL L 357, s. 1 (sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 23.4.2007 annetulla asetuksella (EY, Euratom) N:o 478/2007, EUVL L 111, s. 13).

(16) Kesäkuun 1 päivästä 2008 sovellettavien korkojen perusteella 106 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu enimmäiskorko olisi 11,19 prosenttia. Jos oletetaan, että viivästys tietyssä tapauksessa vastaa vuonna 2007 havaittua keskimääräistä viivästystä (eli 47,98 päivää), velkojalla olisi oltava komissiolta saatava, joka on huomattavasti yli 10 000 euroa, jotta sillä olisi oikeus yli 200 euron korkoon.