# Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 1640/2007/GG Euroopan komissiota vastaan
- Tekijä: Euroopan oikeusasiamies
- Päivämäärä: null
- [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/decision/fi/3351)
---
Strasbourg, 23. heinäkuuta 2008   

Hyvä jäsen B.

Teitte 12. kesäkuuta 2007 B:n (yritys) puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle siitä, miten Euroopan komissio on käsitellyt kilpailuasioita koskevan kantelun.

Toimitin kantelun 5.7.2007 komission puheenjohtajalle. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Toimititte minulle lisätietoja 1. lokakuuta 2007. Vastasin kirjeeseenne 12. lokakuuta 2007.

Komissio antoi lausuntonsa 6. marraskuuta 2007 (englanninkielinen alkuperäiskappale) ja 14. marraskuuta 2007 (saksankielinen käännös). Toimitin sen Teille 16. marraskuuta 2007 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia.

Esititte 7.1.2008 useita huomautuksia. Kerroitte minulle myös, että haluatte odottaa komission vastausta Euroopan parlamentin jäsenen sille esittämään kysymykseen ennen kuin esitätte lisähuomautuksia. Pyysin 1. helmikuuta 2008 päivätyssä vastauksessani Teitä toimittamaan mahdolliset lisähuomautuksenne minulle 31. maaliskuuta 2008 mennessä.

Komissio ilmoitti minulle 28. helmikuuta 2008, että se odottaa teiltä vastausta kysymykseen siitä, pitäisikö sen tehdä lopullinen päätös. Komissio lisäsi, että Teitä oli pyydetty toimittamaan nämä tiedot helmikuun 2008 loppuun mennessä.

Te ilmoititte minulle 26. maaliskuuta 2008, että terveydentilanne vuoksi ette voinut tuolloin esittää lisähuomautuksia. Lisäsitte kuitenkin, että kommentteja esitetään piakkoin. Vastauksessani 7. huhtikuuta 2008 toivoin, että kirjeenne mainitsemat terveysongelmat loppuisivat pian. Annoin teille myös 31. toukokuuta 2008 asti aikaa esittää lisähuomautuksia.

Esititte 10.4.2008 lisähuomautuksia.

Toimistoni soitti 17.4.2008 komissiolle selvittääkseen, missä vaiheessa komission tutkimus oli. Tämän puhelinkeskustelun yhteydessä komissio huomautti, että se oli tehnyt päätöksensä tässä asiassa ja että minulle toimitettaisiin siitä jäljennös.

Komissio toimitti 7. toukokuuta 2008 minulle lisätietoja ja jäljennöksen 15. huhtikuuta 2008 tekemästään päätöksestä, joka koski kanteluanne.

Kiinnitin 20. toukokuuta 2008 huomionne tähän päätökseen ja pyysin teitä esittämään huomautuksia. Esititte huomautuksia 23. kesäkuuta 2008.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY
------------

*Taustaa*   

Kantelija on saksalainen yritys, joka harjoitti aiemmin tiilien myyntiä.

Komissio myönsi 29 päivänä huhtikuuta 1994 tekemällään päätöksellä[(1),](#(1)){#Footnote1} jäljempänä 'päätös', useilla ehdoilla ja viiden vuoden ajaksi (1992-1997) EU:n kilpailusääntöjen mukaisen poikkeuksen alankomaalaisten tiilituottajien väliselle sopimukselle, jonka tarkoituksena oli vähentää tuotantokapasiteettia markkinoiden tasapainottamiseksi.

Syyskuussa 1999 kantelija teki komission kilpailun pääosastolle kantelun, jossa se väitti, että asianomaiset alankomaalaiset yritykset ja niiden yhteenliittymät olivat syyllistyneet useisiin vakaviin EU:n kilpailusääntöjen rikkomisiin. Kantelijan mukaan se menetti kaiken omaisuutensa näiden rikkomusten vuoksi.

Kantelussa kantelija toi esiin *muun muassa* seuraavat seikat:

* Päätöksen 2 kohdan sanamuoto oli seuraava (kursivointi tässä): "Sopimuksen*kohteena olevat tuotteet ovat uuneissa poltettavia savirakenteisia tiiliä, ++lukuun ottamatta++ kalliimpia ++vastatiiliä++ ja rakennustiiliä. Kysyntäpuolella voidaan yleensä erottaa kolme tiilityyppiä: tavalliset tiilet, vastatiilit ja tekniset tiilet; tavallisia tiiliä käytetään yleensä yleisissä rakennustöissä, kasvot tiilet ovat kalliimpia ja ne on erityisesti valmistettu tai valittu antamaan houkuttelevan ulkonäön seinille, ja tekniset tiilet ovat kestävämpiä ja kestävämpiä. Ne voidaan kuitenkin hyvin suuressa määrin korvata tarjontapuolella, ja sen vuoksi tiilien yleisten markkinoiden katsotaan olevan merkitykselliset markkinat.*"Kantelijan mukaan sopimusta oli kuitenkin sovellettu vastakkain oleviin tiiliin.
* Päätöksen 2 kohdassa todetaan seuraavaa: "Sopimuksen soveltaminen ei*kuitenkaan saisi johtaa sellaiseen tietojenvaihtoon, joka voisi johtaa perustamissopimuksen 85 artiklassa kiellettyihin yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin. Tämän vuoksi on tarpeen edellyttää, että sopimuksen osapuolina olevat yritykset pidättäytyvät paljastamasta muille osapuolille yksittäisiä tietoja kunkin osapuolen tuotannosta ja tiilitoimituksista joko suoraan niiden välillä tai joidenkin osapuolten välillä taikka uskotun elimen tai kolmannen osapuolen välityksellä.*" Kantelija väitti, että yritykset, jotka ovat sopimuksen osapuolia ja joille komissio on myöntänyt poikkeuksen, olivat osallistuneet laajaan tietojenvaihtoon.
* Vaikka komission vapauttamalla sopimuksella pyrittiin väitetysti vähentämään tuotantokapasiteettia, Belgiassa lähellä Alankomaiden rajaa sijaitsevaan laitokseen oli luotu lisää tuotantokapasiteettia. Valituksen tekijä lisäsi, että vapautuskauden aikana Alankomaissa oli lisäksi luotu uutta tuotantokapasiteettia vuosina 1996/1997.

*Kantelu 227/2001/GG*   

Oikeusasiamiehelle helmikuussa 2001 toimitetussa kantelussa (kantelu 227/2001/GG) kantelija väitti, että komissio ei ollut käsitellyt kanteluaan kohtuullisessa ajassa. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka päätettiin ja jossa todettiin, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt kesäkuussa 2001 sillä perusteella, että komissio oli pystynyt osoittamaan, että se käsitteli asiaa aktiivisesti.
*Komission ja kantelijan välinen kirjeenvaihto*   

Komissio lähetti kantelijalle yksityiskohtaisen kirjeen 24 päivänä huhtikuuta 2003. Kirjeessään komissio myönsi, että sen päätöksen 2 kohdan sanamuoto voi johtaa väärinkäsityksiin ja että se voi tukea kantelijan näkemystä, jonka mukaan vapautusta ei ollut myönnetty julkisivupalikoille. Komissio kuitenkin vahvisti, että Alankomaiden tiiliteollisuus oli vähentänyt kapasiteettiaan komission suostumuksella. Komission mukaan tämä kävi selvästi ilmi sen asiakirja-aineistosta ja päätöksestä. Komissio viittasi lisäksi sopimukseen osallistuneiden osapuolten sille vuonna 1992 osoittamaan kirjeeseen. Tämän kirjeen mukaan ehdotettu rakenneuudistus "koskee*yksinomaan tiiliä, jäljempänä 'gevelbakstenen', eikä muita tuotteita tai tuoteryhmiä, jotka olivat tai eivät olleet siihen yhteydessä ".* Komissio totesi lisäksi, että kyseinen sopimus ei estänyt osapuolia lisäämästä tuotantokapasiteettiaan Alankomaiden ulkopuolella, esimerkiksi Belgiassa. Se lisäsi, että sopimuksessa määrättiin myös, että sopimukseen liittyneiden osapuolten velvoitteiden oli määrä päättyä "viimeistään 30 päivänä syyskuuta 1997".

Komissio päätteli, että kantelijan hakemuksen hyväksymiselle ei ollut riittäviä perusteita, mutta se tekisi lopullisen päätöksen vasta saatuaan kantelijan huomautukset.

Kantelija esitti huomautuksensa tästä kirjeestä 25 päivänä kesäkuuta 2003. Kantelija toisti näkemyksensä, jonka mukaan päätös ei kattanut tiiliä, ja katsoi, että komission tätä asiaa koskevat selitykset eivät olleet Euroopan toimeenpanevan elimen arvoisia. Kantelijan mukaan sopimus, sellaisena kuin se on tosiasiallisesti pantu täytäntöön, aiheutti kuluttajille 675 miljoonan euron tappiot. Valituksen tekijä totesi lisäksi, että uuden tuotantokapasiteetin lisääminen poikkeuskauden aikana sekä Alankomaissa että Belgiassa teki sopimuksesta järjettömän. Se huomautti myös, että vaikka varastot olivat kasvaneet kyseisenä ajanjaksona, hinnat eivät olleet laskeneet vaan nousseet. Valituksen tekijän mukaan yhden asianomaisen yrityksen hinnat olivat nousseet noin 71 prosenttia viidessä vuodessa ja voittomarginaali oli noin 40 prosenttia. Kantelija viittasi myös yhden sopimuspuolen asianajajien 22. toukokuuta 2001 päivättyyn kirjeeseen. Kantelijan mukaan tästä komissiolle toimitetusta kirjeestä kävi ilmi, että sopimuksella pyrittiin aiheuttamaan toimitusongelmia ja että siinä näin ollen hyväksyttiin se, että markkinoilla toimivat kolmannet osapuolet vahingoittuisivat. Kantelijan mukaan vapautusta ei voitu myöntää tällaisissa olosuhteissa. Kantelija viittasi jälleen tietojen vaihtoon kyseisen sopimuksen osapuolina olevien yritysten välillä. Kantelijan mukaan tämä tietojenvaihto oli selvästi vastoin ehtoja, jotka komissio asetti vapauttaessaan sopimuksen soveltamisesta. Kantelija väitti myös, että tuotantokapasiteetin vähentäminen oli toteutettu jo vuonna 1990. Kysymystä oli näin ollen käsitelty jo pitkään, kun asianomaiset osapuolet ilmoittivat hyväksyvänsä sen komissiolle.

Komissio selitti kantelijalle uudelleen 22 päivänä huhtikuuta 2005 lähettämässään kirjeessä, miksi se ei pitänyt toiminnan aloittamista perusteltuna. Komissio totesi, että sen kirje täydensi 24 päivänä huhtikuuta 2003 päivättyä kirjettä ja käsitteli kantelijan 25 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä esitettyjä väitteitä. Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan kyseisen sopimuksen osapuolet olivat lisänneet tuotantokapasiteettiaan kyseisen sopimuksen tarkoituksen vastaisesti, komissio katsoi, että tämä oli osapuolten itsensä ratkaistava. Sopimuksen kattamien tuotteiden osalta komissio väitti päätöksensä 2 kohdan viimeisen virkkeen perusteella, että tietyntyyppisten tiilien tuotantokapasiteetin vähentäminen merkitsi myös muiden tiilien tuotantokapasiteetin vähentämistä. Sopimuspuolten välisen yhteistyön osalta komissio selitti, ettei se ollut pystynyt osoittamaan laitonta tietojenvaihtoa. Komissio katsoo, että tapahtunut tietojenvaihto ei ollut laitonta, koska siinä vaihdettiin ainoastaan aggregoituja lukuja ja koska osapuolet eivät voineet näiden tietojen perusteella valvoa keskinäistä käyttäytymistään. Tarkasteltavana olevana ajanjaksona tapahtuneen hintojen nousun osalta komissio totesi, että se voitiin selittää myös Saksan uusissa osavaltioissa tuolloin vallinneella rakennusalan noususuhdanteella. Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan kyseisen sopimuksen osapuolet olivat boikotoineet sitä, komissio totesi, että kantelija oli jo saattanut asian kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi. Komissio katsoo näin ollen, että asian käsittely ei ollut yhteisön edun mukaista.

Kuten 24 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, komissio korosti, että lopullinen päätös tehdään vasta sen jälkeen, kun kantelijan mahdolliset huomautukset on otettu huomioon.

Kantelija esitti 19 päivänä toukokuuta 2005 tätä kirjettä koskevat huomautuksensa, joissa se korosti haluavansa pysyttää kantelunsa. Valituksen tekijä toisti näkemyksensä, jonka mukaan tuotantokapasiteetin vähentäminen oli toteutettu ennen sopimuksen ilmoittamista. Se väitti, että yhteisön oikeuden mukaisilla vapautuksilla ei voi olla taannehtivaa vaikutusta ilmoituspäivää pidemmälle. Kantelijan mukaan päätös oli näin ollen mitätön. Kantelija korosti myös, että hintojen nousun vuoksi kuluttajat eivät olleet saaneet kohtuullista osuutta kyseisestä sopimuksesta saaduista eduista, kuten EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa edellytetään.

Kantelija pyysi komissiota peruuttamaan päätöksensä tai vaihtoehtoisesti huolehtimaan siitä, että tämä päätös ja sitä koskevat ehdot pannaan täytäntöön. Se väitti myös, että asianomaisten yritysten saama lisävoitto olisi palautettava kuluttajille siltä osin kuin se ylittää inflaatioasteen.
*Kantelu 3065/2005/GG*   

Kantelija kääntyi 20. syyskuuta 2005 uudelleen oikeusasiamiehen puoleen (kantelu 3065/2005/GG). Koska kantelija pyysi oikeusasiamiehen apua, kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi. Koska kantelija pyysi oikeusasiamiestä kehottamaan komissiota "korjaamaan tähän mennessä tekemänsä päätökset", vaikutti siltä, että kantelija oli tyytymätön komission kannan sisältöön eikä siihen, että kantelun tekemisestä oli kulunut kuusi vuotta.

Komission 24 päivänä huhtikuuta 2003 ja 22 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyistä kirjeistä kävi kuitenkin selvästi ilmi, että komissio ei ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä kilpailuasioita koskevasta kantelusta. Oikeusasiamies ilmoitti näin ollen kantelijalle, että tutkintaan ei ollut riittäviä perusteita.

Kantelijalle ilmoitettiin, että sillä oli mahdollisuus uusia kantelunsa (1), jos komissio hylkäsi sen kilpailuasioita koskevan kantelun, tai (2), jos se katsoi, että komissio ei ollut käsitellyt asiaa kohtuullisessa ajassa.
*Käsiteltävänä oleva väite*   

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 12. kesäkuuta 2007, että komissio ei ollut vieläkään vastannut sen 19. toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Kantelija pyysi siksi oikeusasiamiestä käsittelemään asiaa.
*Kantelijan toinen kirje*   

Oikeusasiamies pyysi 5. heinäkuuta 2007 komissiolta lausuntoa kantelusta. Oikeusasiamies huomautti, että kantelija väitti olennaisilta osin, että komissio ei ollut käsitellyt sen kilpailuasioita koskevaa kantelua kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun se oli vastaanottanut sen 19. toukokuuta 2005 päivätyn kirjeen. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Kantelija ilmoitti 1. lokakuuta 2007 oikeusasiamiehelle saaneensa komissiolta 3. syyskuuta 2007 päivätyn kirjeen. Tässä kirjeessä komissio vastasi kantelijan 19 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä kirjeessään esittämiin väitteisiin ja toisti näkemyksensä, jonka mukaan kantelijan hakemuksen hyväksymiselle tai lisätutkimuksille ei ollut riittäviä perusteita. Sen vuoksi komissio pyysi kantelijaa selventämään, halusiko se pitäytyä väitteissään ja vaatiko se kanteluaan koskevaa virallista päätöstä.

Kantelija selitti oikeusasiamiehelle 1. lokakuuta 2007 lähettämässään kirjeessä, ettei se pitänyt komission kantaa tyydyttävänä. Kantelija huomautti, että oikeusasiamies oli hänen viimeinen toivonsa, ja vetosi oikeusasiamieheen, jotta tämä käyttäisi kaikkia mahdollisuuksia vaikuttaa komission päätökseen. Kantelija ehdotti myös tapaamista, jossa asiasta keskusteltaisiin.

Oikeusasiamies muistutti kantelijaa 12. lokakuuta 2007 päivätyssä vastauksessaan, että käsiteltävänä oleva asia koski sitä, että komissio ei ollut käsitellyt kilpailuasioita koskevaa kantelua kohtuullisessa ajassa, ja että oikeusasiamies voisi tarkastella komission kantaa uudelleen vasta sen jälkeen, kun komissio on tehnyt asiasta päätöksen. Oikeusasiamies huomautti myös, että hänen tehtävänään on tutkia mahdollisia hallinnollisia epäkohtia, mutta ei yrittää vaikuttaa päätöksiin, joita komissio parhaillaan tekee.

Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että sen voisi näin ollen olla hyödyllistä pyytää komissiota tekemään asiasta virallinen ja lopullinen päätös. Hän lisäsi, että kantelija voisi käyttää tilaisuutta hyväkseen esittääkseen väitteensä komissiolle vielä kerran. Jos komissio kuitenkin päättää hylätä kilpailuasioita koskevan kantelun, päätös voidaan riitauttaa tuomioistuimessa tai siitä voidaan tehdä uusi kantelu oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies lisäsi, että edellä esitetyn perusteella hän katsoi, että tapaaminen kantelijan kanssa ei vaikuta tällä hetkellä tarpeelliselta.

KYSYMYS
-------

**Komission lausunto**   

Lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Saatuaan kantelijan 17. syyskuuta 1999 tekemän kantelun kilpailun pääosasto kuuli Alankomaiden kilpailuviranomaista ja lähetti viralliset tietopyynnöt KNB:lle, alankomaalaiselle tiilien tuottajien järjestölle (kolme kertaa) sekä yksittäisille tiilien valmistajille Alankomaissa (48), Belgiassa (16) ja Saksassa (55).

Komissio ilmoitti kantelijalle 24 päivänä huhtikuuta 2003 tutkimuksensa tuloksista ja aikomuksestaan hylätä kantelu. Kantelija vastasi 25 päivänä kesäkuuta 2003 kiistäen komission päätelmät.

Komissio lähetti 22 päivänä huhtikuuta 2005 täydentävän kirjeen, jossa se vastasi kantelijan väitteisiin. Komissio ilmoitti jälleen kantelijalle aikomuksestaan hylätä kantelu. Kantelija vastasi 19 päivänä toukokuuta 2005.

Komissio pahoitteli, ettei se vastannut kantelijan 19 päivänä toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen, vaikka kirjeen sisältö oli suurelta osin sama kuin sen aiemman 25 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen sisältö ja kantelija oli jo täysin tietoinen komission aikomuksesta hylätä kantelu.

Komissio vastasi 3 päivänä syyskuuta 2007 kantelijan 19 päivänä toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen ja kysyi kantelijalta, vaatiko se kanteluaan koskevaa muodollista päätöstä.

Kilpailun pääosasto järjesti 20. syyskuuta 2007 puhelinneuvottelun kantelijan kanssa. Asianomainen yksikkö selitti kantelijalle aikovansa ehdottaa komissiolle päätöstä kantelun hylkäämisestä. Komissio hyväksyi 28 päivänä syyskuuta 2007 kantelijan pyynnön määräajan pidentämisestä 31 päivään joulukuuta 2007, jotta kantelija voisi päättää, haluaako se saada lopullisen päätöksen.

Syy siihen, miksi komissio pyysi ensin vahvistusta sille, että kantelija halusi lopullisen päätöksen kantelustaan, oli se, että monissa tapauksissa kantelijat eivät itse asiassa halua saada muodollista (hylkäävää) päätöstä, koska tällainen päätös voisi haitata heitä siviilioikeudellisissa menettelyissä. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003[(2)](#(2)){#Footnote2} 16 artiklan 1 kohdan mukaan kansalliset tuomarit eivät voi tehdä komission päätöksen vastaisia päätöksiä.

Ellei kantelija ilmoita sille 31. joulukuuta 2007 mennessä, ettei se halua saada muodollista päätöstä, komissio odottaa tekevänsä lopullisen päätöksen ja ilmoittavansa siitä kantelijalle vuoden 2008 alussa.
**Kantelijan huomautukset**   

Kantelija esitti 7. tammikuuta 2008 oikeusasiamiehelle tiettyjä huomautuksia, joissa se väitti, että komissio oli jo lokakuusta 1999 lähtien tiennyt, että sen vapautusta oli sovellettu väärin päin oleviin tiiliin. Valituksen tekijä lisäsi, että se oli jo kesäkuussa 2001 osoittanut, että kyseisen sopimuksen osapuolina olevien yritysten tuotanto oli hyvin vähäistä vapautuspäätöksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden eli tiilien osalta. Kantelijan mukaan komissiolle oli lokakuussa 2001 myös osoitettu, että sopimuksen tarkoituksena oli aiheuttaa toimitusongelmia. Kantelijan mukaan komission suorittama alakohtainen tutkimus oli näin ollen ollut tarpeeton ja vaatinut arvokkaita resursseja.

Kantelija esitti lisähuomautuksia 10 päivänä huhtikuuta 2008.

Näissä huomautuksissa kantelija esitti *muun muassa* seuraavat huomautukset:

* Päätöksessä täsmennettiin, että se ei koske kasvotiiliä. Päätöksen 7 kohtaan, jossa viitattiin kulutuksen vähenemiseen, sisältyi seuraava selitys: "*Suuntaus on edelleen laskeva, mikä johtuu pääasiassa siitä, että vaihtoehtoiset materiaalit ovat halvempia ja tuottavat parempia teknisiä tuloksia; Tämä selittää kasvavan suuntauksen korvata tiilestä valmistetut laakeriseinät betonilla ja teräksellä ja käyttää levymateriaaleja muiden tiilitöiden sijaan.*" Tämä viittasi selvästi tavallisiin tiiliin ("Mauerwerksziegel"), koska vain nämä tiilet kilpailevat edellä mainittujen muiden rakennusmateriaalien kanssa.
* Jos sopimukseen olisi sisällytetty vastatiiliä, komission olisi pitänyt sisällyttää analyysiinsa ainakin Saksan naapuritiilimarkkinat ja koko Belgian markkinat, koska vastatiiliä tarjottiin ja sillä käytiin kauppaa EU:ssa 700 kilometrin säteellä. Lisäksi tavalliset tiilet ja vastakkaiset tiilet eivät selvästikään olleet kuluttajien kannalta korvattavissa toisillaan.
* Toisin kuin päätöksessä todetaan, tiiliteollisuuden kehitys oli 1980-luvulla ollut erinomaista. Alankomaiden tiilien myynti oli kasvanut jatkuvasti 1,138 miljoonasta vuonna 1985 1,554 miljoonaan vuonna 1990. Ensimmäinen hinnankorotus, joka toteutettiin vuosien 1990/1991 vaihteessa ja joka oli 7,1 prosenttia, oli perusteltu rakenneuudistuksen kustannusten perusteella. Toinen hinnankorotus, joka toteutettiin vuosien 1991-1992 vaihteessa ja joka oli 7,3 prosenttia, oli myös perusteltu rakenneuudistuskustannusten osalta. Vuodesta 1990 vuoteen 1993 hinnat olivat nousseet 30,2 prosenttia. Kilpailua rajoittavaa sopimusta ei siis ollut tarpeen tehdä. Komissio ei ollut tarkistanut merkityksellisiä tietoja.
* Vapautusta oli haettu 10 päivänä syyskuuta 1992 eli kaksi vuotta tuotantokapasiteetin vähentämisen jälkeen.

**Lisätiedustelut**   
*Lisätietopyyntö*   

Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 28. helmikuuta 2008, että se odottaa edelleen kantelijan vastausta kysymykseen siitä, pitäisikö sen tehdä lopullinen päätös. Komissio lisäsi, että kantelijaa oli pyydetty toimittamaan nämä tiedot helmikuun 2008 loppuun mennessä.

Koska asiasta ei saatu lisätietoja, oikeusasiamiehen toimisto soitti 17. huhtikuuta 2008 komissiolle selvittääkseen, missä vaiheessa komission tutkimus oli. Tämän puhelinkeskustelun yhteydessä komissio huomautti, että se oli tehnyt päätöksensä tässä asiassa ja että jäljennös toimitettaisiin oikeusasiamiehelle.
*Komission 7 päivänä toukokuuta 2008 päivätty kirje*   

Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 7. toukokuuta 2008, että kantelija oli 20. helmikuuta 2008 vahvistanut haluavansa saada lopullisen päätöksen. Komissio toimitti oikeusasiamiehelle myös jäljennöksen kantelijan kilpailuasioita koskevasta kantelusta 15. huhtikuuta 2008 tekemästään päätöksestä.

Komissio ilmoitti kantelijalle 15 päivänä huhtikuuta 2008 tekemässään päätöksessä, että asiaa koskevat lisätutkimukset eivät ole yhteisön edun mukaisia, minkä vuoksi se hylkäsi kantelun. Päätöksessään komissio väitti *muun muassa,* että i) kantelija ei ollut esittänyt todisteita sen väitteensä tueksi, jonka mukaan tuotantokapasiteettia oli leikattu jo vuonna 1990, ii) että kantelija ei ollut osallistunut vuoden 1994 päätökseen johtaneeseen menettelyyn, vaikka se olisi ollut mahdollista, ja iii) että asia koski vuotta 1994.

Oikeusasiamies kiinnitti 20. toukokuuta 2008 kantelijan huomion tähän päätökseen ja kehotti sitä esittämään huomautuksia.
*Kantelijan huomautukset*   

Kantelija teki huomautuksissaan selväksi, ettei se ollut samaa mieltä komission tekemästä päätöksestä.

PÄÄTÖS
------

**1 Merkitykselliset tosiseikat**   

1.1 Kantelija on saksalainen yritys, joka harjoitti aiemmin tiilien myyntiä.

1.2 Komissio myönsi 29. huhtikuuta 1994 tekemällään päätöksellä[(3),](#(3)){#Footnote3} jäljempänä "päätös", useilla ehdoilla ja viiden vuoden ajaksi (1992-1997) EU:n kilpailusääntöjen mukaisen poikkeuksen alankomaalaisten tiilituottajien väliselle sopimukselle, jonka tarkoituksena oli vähentää tuotantokapasiteettia markkinoiden tasapainottamiseksi.

1.3 Kantelija teki syyskuussa 1999 komission kilpailun pääosastolle kantelun, jossa se väitti, että asianomaiset alankomaalaiset yritykset ja niiden yhteenliittymä olivat syyllistyneet useisiin vakaviin EU:n kilpailusääntöjen rikkomisiin.

1.4 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle helmikuussa 2001 tekemässään kantelussa (kantelu 227/2001/GG), että komissio ei ollut käsitellyt sen kilpailuasioita koskevaa kantelua kohtuullisessa ajassa. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, joka päätettiin ja jossa todettiin, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt kesäkuussa 2001 sillä perusteella, että komissio oli pystynyt osoittamaan, että se käsitteli asiaa aktiivisesti.

1.5 Komissio lähetti kantelijalle yksityiskohtaisen kirjeen 24. huhtikuuta 2003. Kirjeessään komissio katsoi, että kantelijan hakemuksen hyväksymiselle ei ollut riittäviä perusteita, mutta että se tekisi lopullisen päätöksen vasta saatuaan kantelijan huomautukset.

1.6 Kantelija esitti 25. kesäkuuta 2003 huomautuksensa tästä kirjeestä ja toisti näkemyksensä, jonka mukaan EU:n kilpailusääntöjä oli rikottu.

1.7 Komissio selitti kantelijalle uudelleen 22. huhtikuuta 2005 lähettämässään kirjeessä, että sen mielestä asian käsittely ei ole yhteisön edun mukaista. Kuten 24 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, komissio korosti, että lopullinen päätös tehdään vasta sen jälkeen, kun kantelijan mahdolliset huomautukset on otettu huomioon.

1.8 Kantelija esitti 19. toukokuuta 2005 tätä kirjettä koskevat huomautuksensa, joissa se korosti haluavansa pysyttää kantelunsa.

1.9 Kantelija kääntyi 20. syyskuuta 2005 uudelleen oikeusasiamiehen puoleen (kantelu 3065/2005/GG). Koska kantelija pyysi oikeusasiamiestä kehottamaan komissiota "korjaamaan tähän mennessä tekemänsä päätökset", vaikutti siltä, että kantelija oli tyytymätön komission kannan sisältöön eikä siihen, että kantelun tekemisestä oli kulunut kuusi vuotta. Komission 24 päivänä huhtikuuta 2003 ja 22 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyistä kirjeistä kävi kuitenkin selvästi ilmi, että komissio ei ollut vielä tehnyt lopullista päätöstä kilpailuasioita koskevasta kantelusta. Oikeusasiamies ilmoitti näin ollen kantelijalle, että tutkintaan ei ollut riittäviä perusteita. Kantelijalle ilmoitettiin, että sillä oli mahdollisuus uusia kantelunsa (1), jos komissio hylkäsi sen kilpailuasioita koskevan kantelun, tai (2), jos se katsoi, että komissio ei ollut käsitellyt asiaa kohtuullisessa ajassa.

1.10 Kantelija ilmoitti 12. kesäkuuta 2007 oikeusasiamiehelle, että komissio ei ollut vieläkään vastannut sen 19. toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Kantelija pyysi siksi oikeusasiamiestä käsittelemään asiaa.
**2 Käsiteltävänä olevan tutkimuksen laajuus**   

2.1 Oikeusasiamies ymmärsi kantelijan väittävän, että komissio ei ollut käsitellyt sen kilpailuasioita koskevaa kantelua kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun se oli vastaanottanut sen 19. toukokuuta 2005 päivätyn kirjeen. Tämän vuoksi hän päätti aloittaa tätä väitettä koskevan tutkimuksen. Kantelijalle ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

2.2 Komissio teki 15. huhtikuuta 2008 virallisen päätöksen kantelun hylkäämisestä. Kantelija teki 23.6.2008 lähettämissään huomautuksissa selväksi, ettei se ollut samaa mieltä komission tekemästä päätöksestä.

2.3 Oikeusasiamies katsoo hänelle tähän mennessä toimitettujen todisteiden perusteella, että komission päätöksen asiasisällön tutkiminen olisi perusteltua. Oikeusasiamiehen mielestä ei kuitenkaan olisi asianmukaista käsitellä tätä asiaa tässä tutkimuksessa, jossa on keskitytty siihen, kuinka kauan komissiolta on mennyt kantelijan kilpailuvalituksen käsittelyyn. Oikeusasiamies kirjaa näin ollen kantelijan 23. kesäkuuta 2008 päivätyn kirjeen uudeksi kanteluksi.

2.4 Tässä tutkimuksessa käsitellään näin ollen ainoastaan väitettä, josta komissiota pyydettiin antamaan lausunto tutkimuksen aloittamista koskevassa oikeusasiamiehen kirjeessä.
**3 Väite, jonka mukaan kilpailuvalitusta ei ole käsitelty kohtuullisessa ajassa**   

3.1 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle 12. kesäkuuta 2007 tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut käsitellyt sen kilpailuasioita koskevaa kantelua asianmukaisessa määräajassa sen jälkeen, kun se oli vastaanottanut sen 19. toukokuuta 2005 päivätyn kirjeen.

3.2 Komissio pahoitteli lausunnossaan, ettei se vastannut kantelijan 19. toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen, mutta huomautti, että kirjeen sisältö oli suurelta osin sama kuin sen 25. kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen sisältö ja että kantelija oli jo täysin tietoinen komission aikomuksesta hylätä kantelu. Komissio totesi lisäksi, että se oli kirjoittanut kantelijalle 3 päivänä syyskuuta 2007 vastatakseen 19 päivänä toukokuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen ja kysyäkseen kantelijalta, vaatiko se kanteluaan koskevaa muodollista päätöstä.

Komissio selitti, että se pyysi ensin vahvistusta sille, että kantelija halusi tai saattaisi toivoa lopullista päätöstä kantelustaan, koska monissa tapauksissa kantelijat eivät tosiasiassa halua saada muodollista (hylkäävää) päätöstä, koska tällainen päätös voisi haitata heitä siviilioikeudenkäynnissä. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003[(4)](#(4)){#Footnote4} 16 artiklan 1 kohdan mukaan kansalliset tuomarit eivät voi tehdä komission päätöksen vastaisia päätöksiä.

3.3 Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 28. helmikuuta 2008, että se odottaa edelleen kantelijan vastausta kysymykseen siitä, pitäisikö sen tehdä lopullinen päätös. Komissio lisäsi, että kantelijaa oli pyydetty toimittamaan nämä tiedot helmikuun 2008 loppuun mennessä.

3.4 Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 7. toukokuuta 2008, että kantelija oli 20. helmikuuta 2008 vahvistanut haluavansa saada lopullisen päätöksen. Komissio toimitti oikeusasiamiehelle myös jäljennöksen kantelijan kilpailuasioita koskevasta kantelusta 15. huhtikuuta 2008 tekemästään päätöksestä.

3.5 Kantelija ei esittänyt huomautuksissaan erityisiä huomautuksia siitä, kuinka kauan komissio oli tehnyt tämän päätöksen.

3.6 Oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille, että komissio toimi nopeasti sen jälkeen, kun kantelu oli saatettu sen tietoon. On totta, että useita lisäkuukausia kului siihen asti, kunnes komissio lopulta 15 päivänä huhtikuuta 2008 teki päätöksensä kantelijan kilpailuvalituksesta. Komissio on kuitenkin selittänyt syyt, joiden perusteella se oli katsonut tarpeelliseksi ensinnäkin varmistaa, että kantelija todella halusi saada muodollisen päätöksen kilpailuvalituksestaan. Oikeusasiamies pitää komission selitystä kohtuullisena. Hän toteaa lisäksi, että kantelija ei vastustanut komission lähestymistapaa.

3.7 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että on hyvin vaikea ymmärtää, miksi komissio ei toiminut paljon aikaisemmin. Komissio korosti kantelijalle 22 päivänä huhtikuuta 2005 lähettämässään kirjeessä, että lopullinen päätös tehdään vasta sen jälkeen, kun kantelijan mahdolliset huomautukset on otettu huomioon. Kantelija lähetti huomautuksensa 19. toukokuuta 2005. Heti tämän kirjeen saatuaan komissio pystyi näin ollen toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet lopullisen päätöksen tekemiseksi kantelijan kilpailuvalituksesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tällaisia toimenpiteitä ei toteutettu ennen kuin oikeusasiamies saattoi tämän kantelun komission tietoon.

3.8 Komissio ei ole esittänyt mitään selitystä, joka voisi oikeuttaa tämän viivästyksen. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on ilmaissut pahoittelunsa tapahtuneesta viivästyksestä. Oikeusasiamiehen mielestä tätä ei kuitenkaan voida pitää tyydyttävänä vastauksena. Oikeusasiamies katsoo, että jos, kuten tässä tapauksessa, tapahtuu huomattavia viivästyksiä, hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät, että asianomaiselle kansalaiselle esitetään ainakin anteeksipyyntö.

3.9 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelijan huolenaiheet näyttävät keskittyvän pikemminkin komission päätöksen sisältöön kuin menettelyllisiin näkökohtiin. Koska komission päätöksen sisältöä tarkastellaan erillisessä tutkimuksessa, oikeusasiamies katsoo, että tässä tapauksessa ei ole tarpeen ryhtyä lisätoimiin.
**4 Päätelmä**   

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että tässä tapauksessa ei ole tarpeen ryhtyä lisätoimiin.

Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

*** ** * ** ***

[(1)](#Footnote1){#(1)} EYVL 1994, L 131, s. 15.

[(2)](#Footnote2){#(2)} EUVL 2003, L 1, s. 1.

[(3)](#Footnote3){#(3)} EYVL 1994, L 131, s. 15.

[(4)](#Footnote4){#(4)} EUVL 2003, L 1, s. 1.