Strasbourg, 14. joulukuuta 2007

Hyvä S.

Teitte 11. huhtikuuta 2007 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan.

Toimitin kantelun 16.5.2007 komission puheenjohtajalle.

Komissio lähetti 23. heinäkuuta 2007 lausunnon kantelustanne ja ilmoitti minulle seuraavana päivänä, että sen lähettämä lausunto oli väärä ja että korjattu versio lähetettäisiin syyskuun 2007 ensimmäisten päivien aikana.

Soititte yksikkööni 8.8.2007 ja lähetitte 5.9.2007 kirjeen, jossa ilmoititte, että olitte 23.5.2007 nostanut kanteen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa.

Komissio ilmoitti 15. lokakuuta 2007 kirjeitse yksiköilleni saaneensa tietää, että olitte aloittanut edellä mainitun menettelyn, minkä vuoksi se päätti olla lähettämättä oikaistua lausuntoaan.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Kantelija on Euroopan komission virkamies. Hän on työskennellyt 7. heinäkuuta 2005 alkaen komission tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosastossa.

Hänen kantelussaan viitattiin koeaikaan yritystoiminnan pääosastossa (1.10.2003–28.2.2005). Kantelija työskenteli yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa oikeudellisena neuvonantajana tilapäisessä toimessa. Ensimmäinen väliraportti oli myönteinen.

Tämän jälkeen hänen esimiehensä vaihtui hänen Luxemburgista Brysseliin siirretyn yksikkönsä uudelleenjärjestelyn vuoksi. Kantelija katsoi, että uudet työolot eivät mahdollistaneet hänen tehtäviensä asianmukaista hoitamista i) hänelle annettujen ristiriitaisten määräysten vuoksi; ii) muutokset hänen työprofiiliinsa ilman hänen suostumustaan (uuden profiilin mukaan hän ei voinut kehittää ammatillisia valmiuksiaan); iii) siitä, ettei hänelle ole tiedotettu liiketoimintaan liittyvistä asioista; ja iv) yleiset vaikeudet kommunikoida uuden esimiehensä tai uusien esimiestensä ja työtovereidensa kanssa. Hän pyysi siksi siirtoa saman pääosaston toiseen yksikköön. Hänen esimiehensä eivät suostuneet tähän pyyntöön.

Elokuussa 2004 kantelija sai toisen väliraporttinsa, joka oli kielteinen. Tämän jälkeen hänen työolonsa heikkenivät. Yksikönpäällikkö ilmoitti koko henkilöstölle kantelijan toisesta väliraportista kokouksen aikana. Hän ei myöskään ollut samaa mieltä kantelijan ehdotuksesta, joka koski hänen kesälomansa päivämääriä ja hänen pyyntöään saada koulutusta tai lähettää hänet ulkomaanmatkoille. Lisäksi hän lähetti kollegoilleen sähköpostia, joka sisälsi negatiivisia kommentteja hänen suorituksestaan. Kantelijan tehtävät jaettiin uudelleen muiden työntekijöiden kesken, ja hänen pääsyään S-levylle rajoitettiin. Lopuksi yksikönpäällikkö aloitti hänen suoritustaan koskevan arviointimenettelyn henkilöstösääntöjen 34 artiklan 2 kohdan perusteella, mikä voi johtaa irtisanomiseen ennen koeajan päättymistä.

Kantelija katsoi, että edellä mainittu hänen yksikönpäällikkönsä käyttäytyminen oli työpaikkakiusaamista. Tältä osin hän liitti valitukseensa asianajajan lausunnon ja psykologin lausunnon.

Kantelija otti yhteyttä henkilöstökomiteaan, ammattiliittoihin ja yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston henkilöstöosaston johtajaan.

Hän aloitti myös epävirallisen menettelyn, jonka komissio on perustanut häirinnän uhreja varten. Hän otti yhteyttä kahteen luottamukselliseen neuvonantajaan ja komission sovittelijaan, jotka kaikki neuvoivat häntä ja avustivat häntä kokouksissa kantelijan esimiesten kanssa.

Kantelija esitti 26. lokakuuta 2004 henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen virallisen avunpyynnön, joka koskee kaikkia henkilöitä, jotka kokevat joutuneensa häirinnän kohteeksi. Kantelija totesi, että häntä oli "häirintä" ja pyysi keskeyttämään hänen tehtäviensä arvioinnin henkilöstösääntöjen 34 artiklan 2 kohdan perusteella ja siirtämään hänet toiseen pääosastoon.

Hallinnon ja henkilöstön pääosasto vastasi 20. heinäkuuta 2005 kantelijan henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esittämään avunpyyntöön. Se totesi, että käytettävissä olevien todisteiden perusteella työpaikkakiusaamista koskevista valituksista vastaava henkilöstön ja hallinnon pääosaston yksikkö ei todennut, että merkitykselliset olosuhteet muodostivat työpaikkakiusaamista koskevan tapauksen, minkä vuoksi erityistä hallinnollista tutkimusta ei aloitettu.

Tällä välin 15 päivänä tammikuuta 2005 valmistui henkilöstösääntöjen 34 artiklan 2 kohdan mukainen kantelijan arviointikertomus, jäljempänä 'arviointikertomus', ja kantelijan irtisanomista suositeltiin. Kertomuskomitea ei kuitenkaan hyväksynyt tätä suositusta ja ehdotti henkilöstöhallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosastolle, että kantelijan olisi suoritettava koeaikansa toisessa pääosastossa vielä kuuden kuukauden ajan. Sen vuoksi henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto siirsi kantelijan tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosastolle, ja tämä kuuden kuukauden ajanjakso alkoi maaliskuussa 2005.

Kantelija ei ollut tyytyväinen uuteen virkaansa ja haki komission virkaa ulkomailla (New Yorkissa). Hänen hakemuksensa ei menestynyt. Hän pyysi komission sovittelijaa puuttumaan asiaan. Hän totesi, että kielteinen päätös hänen lähettämisestään ulkomaille johtui kertomuksesta ja siitä, että hän teki kanteluja esimiehiään vastaan.

Näin ollen kantelija esitti 17.8.2005 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla pyynnön vahingonkorvauksen maksamisesta hänelle työpaikkakiusaamisen uhrina.

Hän teki myös 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen kertomuksen päätelmistä (että hänet olisi hylättävä saattamatta koeaikaansa päätökseen) ja vaati sen kumoamista. Henkilöstön ja hallinnon pääosasto totesi 19. joulukuuta 2005, että koska kantelija oli tällä välin vakinaistettu virkamieheksi, ei ollut perusteita jatkaa valituksen tekemistä edellä mainituista kertomuksen päätelmistä.

Kantelija otti 20. tammikuuta 2006 yhteyttä komission puheenjohtajaan ja valitti esimiestensä toiminnasta yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa. Myös komission jäsen Kallas otti hänet vastaan. Kallas lähetti kantelijalle myös kirjeen vastauksena hänen komission puheenjohtajalle osoittamaansa kirjeeseen, jossa Kallas hylkäsi hänen valituksensa.

Kantelija teki 13.3.2006 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla toisen valituksen 19.12.2005 tehdystä päätöksestä, joka koski hänen vahingonkorvausvaatimustaan. Hän pyysi myös saada tutustua joihinkin henkilökansionsa asiakirjoihin.

Hänen valituksensa hylättiin 17.5.2006, ja vain yksi asiakirja luovutettiin.

Tämän jälkeen hän otti yhteyttä Euroopan tietosuojavaltuutettuun, joka auttoi häntä asiakirjoihin tutustumista koskevassa pyynnössä. Kun hän sai tietää uusista asiakirjoista, hän katsoi, että joitakin muita hänen asiakirja-aineistoonsa sisältyviä asiakirjoja poistettiin tai muutettiin hänen tietämättään.

Tämän jälkeen kantelija teki 8 päivänä marraskuuta 2006 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen ja 90 artiklan 1 kohdan mukaisen korvaushakemuksen. Hän väitti, että hänen tapauksessaan oli olemassa "rinnakkainen" henkilökansio ja että kertomus laadittiin antamatta hänelle mahdollisuutta puolustautua.

Henkilöstön ja hallinnon pääosasto vastasi 13. helmikuuta 2007 ja hylkäsi hänen valituksensa ja pyyntönsä. Se totesi, että hänen asiakirja-aineistonsa ne osat, joita kantelija piti uusina, eivät antaneet riittäviä perusteita hänen kertomuksensa uudelleenarvioinnille ja että "rinnakkaista" henkilökohtaista asiakirja-aineistoa ei ollut olemassa. Se totesi myös, että kantelijan valitus oli "toistuva".

Lisäksi kantelija otti yhteyttä OLAFiin 19. joulukuuta 2006. OLAF totesi helmikuussa 2007, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä hänen tapaustaan.

Kantelu tehtiin 11. huhtikuuta 2007 Euroopan oikeusasiamiehelle.

Hän väitti, että komissio ei käsitellyt asianmukaisesti hänen väitteitään häirinnästä.

Hän väitti, että komission olisi i) toimitettava hänelle tiedot kaikista yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastossa hänen tapaukseensa liittyvistä tutkimuksista ja ii) otettava käyttöön tehokkaita häirintää ehkäiseviä toimenpiteitä sekä tehokkaita muutoksenhakukeinoja häirintätapauksissa.

KYSYMYS

Oikeusasiamiehen tutkimuksen laajuus

Menettelyn aloittamista koskevassa kirjeessään oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että hänen tutkimuksensa työpaikkakiusaamista koskevista valituksista rajoittuvat sen määrittämiseen, onko asianomainen toimielin soveltanut asianmukaisia sisäisiä menettelyjä asianmukaisesti.

Komission lausunto 23. ja 24. heinäkuuta 2007 päivätyistä komission kirjeistä

Komissio lähetti 23. heinäkuuta 2007 kantelua koskevan lausunnon ja ilmoitti seuraavana päivänä oikeusasiamiehen yksiköille, että sen lähettämä lausunto heijasteli väärää versiota ja että korjattu versio lähetettäisiin syyskuun 2007 ensimmäisinä päivinä.

Kantelijan huomautukset (kantelijan puhelinsoitto 8 päivänä elokuuta 2007 ja kantelijan 5 päivänä syyskuuta 2007 päivätty kirje)

Kantelija ilmoitti 8. elokuuta 2007 oikeusasiamiehen yksiköille, että hän oli 23. toukokuuta 2007 pannut vireille oikeudenkäynnin virkamiestuomioistuimessa (asia F-49/07 R v. komissio) oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa väitettyjen tosiseikkojen perusteella.

Myöhemmässä, 5.9.2007 päivätyssä kirjeessään kantelija esitti ensin, että hänen virkamiestuomioistuimelle esittämänsä valitus koskee sellaisten toimien kumoamista, joilla hänen mukaansa on hänelle haitallisia vaikutuksia. Näihin toimiin kuuluu henkilöstön ja hallinnon pääosaston 20.7.2005 tekemä päätös, jolla hylättiin hänen 26.10.2004 esittämänsä henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukainen avustamispyyntö, ja niihin viitataan hänen henkilökansiossaan. Kantelussaan hän pyysi tuomioistuinta ”toteamaan, että yhteisö on vastuussa kaikista komission laittomista päätöksistä, toimista ja käyttäytymisestä” ja 2 500 000 euron suuruisesta korvauksesta vahingoista, joita hänelle on aiheutunut työpaikkakiusaamisesta.

Toiseksi kantelija vaikutti katsovan lähinnä, että oikeusasiamiehen olisi i) jatkettava kanteluaan koskevaa tutkimusta samanaikaisesti virkamiestuomioistuimessa käytävän menettelyn kanssa tai ii) aloitettava oma-aloitteinen tutkimus työpaikkakiusaamista koskevista kysymyksistä komissiossa niiden tosiseikkojen perusteella, joihin hän vetoaa. Hän pyysi myös oikeusasiamiestä järjestämään komission kanssa, että ennen kuin tuomioistuin päättää hänen tapauksestaan, hänet siirrettäisiin toiseen toimielimeen.

Hän pyysi oikeusasiamiestä etsimään komission kanssa sovintoratkaisua "hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi"tai kannustamaan komissiota osallistumaan sovittelumenettelyyn tuomioistuimessa.

Lopuksi hän totesi, että hänet oli tällä välin 1.5.2007 siirretty saman pääosaston toiseen yksikköön (kansainväliset suhteet), ja katsoi, että siirto oli väärinkäyttöä ja että siirtoa koskevan päätöksen perustelut olivat riittämättömät.

Komission 15 päivänä lokakuuta 2007 päivätty kirje

Komissio ilmoitti, että se oli luvannut lähettää oikaisun kantelua koskevaan 23. heinäkuuta 2007 antamaansa lausuntoon, mutta kun sen oikaistu lausunto valmistui syyskuussa 2007, se sai tietää, että kantelija oli tällä välin hakenut muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta (1) oikeusasiamiehen tutkimuksen kohteena olleiden tosiseikkojen perusteella. Sen vuoksi komissio päätti olla toimittamatta oikeusasiamiehelle oikaistua lausuntoa.

PÄÄTÖS

1 Alustavat huomautukset

1.1 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija ilmoitti hänelle 5. syyskuuta 2007 päivätyssä kirjeessään, että hänet siirrettiin 1. toukokuuta 2007 saman pääosaston toiseen yksikköön ("Kansainväliset suhteet"), ja katsoi, että tällainen siirto oli väärinkäytös ja että siirtoa koskevan päätöksen perustelut olivat riittämättömät.

Siltä osin kuin kantelijan näkemys voisi muodostaa uuden väitteen, jos se on asianmukaisesti perusteltu, ei vaikuta siltä, että kantelija olisi noudattanut oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohtaa (2) tämän nimenomaisen kysymyksen osalta ja käyttänyt tältä osin loppuun henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädetyn menettelyn. Oikeusasiamies ei näin ollen käsittele tätä kysymystä tämän tutkimuksen yhteydessä. Kantelija voi kuitenkin tehdä asiasta uuden kantelun sen jälkeen, kun 90 artiklan mukainen menettely on käytetty loppuun.

1.2 Lisäksi oikeusasiamies ymmärtää kantelijan 5. syyskuuta 2007 päivätyn kirjeen viittaavan siihen, että oikeusasiamies voisi tehdä oma-aloitteisen tutkimuksen komission häirintätapausten käsittelyä koskevasta yleisestä kysymyksestä. Oikeusasiamiehellä ei ole käytettävissään seikkoja, jotka voisivat viitata tältä osin systeemiseen hallinnolliseen epäkohtaan, minkä vuoksi oma-aloitteisen tutkimuksen käynnistäminen ei tällä hetkellä vaikuta hyödylliseltä. Jos oikeusasiamies katsoisi tulevaisuudessa, että näihin kysymyksiin voi liittyä systeeminen hallinnollinen epäkohta, hän harkitsisi sitten, olisiko aiheellista aloittaa tällainen tutkimus.

2 Kantelijan alkuperäiset väitteet ja väitteet

2.1 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle 11. huhtikuuta 2007 tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen väitteitään häirinnästä.

Kantelija väitti, että komission olisi i) ilmoitettava hänelle kaikista yritystoiminnan pääosastossa hänen tapaukseensa liittyvistä tutkimuksista ja ii) otettava käyttöön tehokkaita ja ehkäiseviä toimenpiteitä häirintää vastaan sekä tehokkaat oikeussuojakeinot häirintätapauksissa.

2.2 Tämän jälkeen kantelija ilmoitti 8. elokuuta 2007 käydyssä puhelinkeskustelussa ja 5. syyskuuta 2007 päivätyssä erillisessä kirjeessä oikeusasiamiehelle, että hän oli 23. toukokuuta 2007 pannut vireille oikeudenkäynnin Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa.

2.3 Komissio vahvisti edellä mainitut tiedot 15. lokakuuta 2007 päivätyssä kirjeessään oikeusasiamiehelle ja totesi, että kantelijan kanne tuomioistuimessa perustuu samoihin tosiseikkoihin kuin ne, jotka ovat oikeusasiamiehen tutkimuksen kohteena.

2.4 Oikeusasiamies muistuttaa, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 195 artiklassa annetaan Euroopan oikeusasiamiehelle valtuudet ottaa vastaan kanteluja" (...) yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista (...) lukuun ottamatta tapauksia, joissa väitetyt tosiseikat ovat tai ovat olleet oikeudenkäynnin kohteena." Lisäksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdassa määrätään, että "... kun oikeusasiamiehen on esitettyjen tosiseikkojen osalta meneillään olevan tai päätökseen saatetun oikeudenkäynnin vuoksi jätettävä kantelu tutkimatta tai lopetettava sen käsittely, hänen tähän mennessä suorittamiensa tutkimusten tulokset jätetään ilman jatkotoimia."

2.5 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija on ilmoittanut hänelle aloittaneensa Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa menettelyn, joka koskee tosiseikkoja, joihin hän on perustanut oikeusasiamiehelle tekemässään alkuperäisessä kantelussa esittämänsä väitteet ja vaatimukset. Komissio vahvisti myös, että sitä vastaan on nostettu tällainen kanne virkamiestuomioistuimessa. Ottaen huomioon edellä mainitun EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan ja oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdan oikeusasiamies lopettaa kantelun käsittelyn ja arkistoi tähänastisten tutkimustensa tulokset ilman jatkotoimia.

2.6 Koska oikeusasiamies päättää tutkimuksensa ilman jatkotoimia, hän ei voi tyydyttää kantelijan pyyntöä löytää sovintoratkaisu hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi tai kannustaa komissiota osallistumaan sovittelumenettelyyn tuomioistuimen alaisuudessa. Oikeusasiamiehellä ei myöskään ole toimivaltaa puuttua komissiossa kantelijan pyyntöön, joka koskee siirtämistä toiseen yhteisön toimielimeen, ennen kuin virkamiestuomioistuin ratkaisee hänen asiansa. Jos kantelija pyytää väliaikaisia toimenpiteitä, oikeusasiamies muistuttaa, että tuomioistuin voi itse määrätä tällaisista toimenpiteistä, jos ne katsotaan perustelluiksi.

3 Päätelmä

Oikeusasiamies lopettaa kantelun käsittelyn ja arkistoi tähän mennessä tekemiensä tutkimusten tulokset ilman lisätoimia.

Komission puheenjohtajalle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamies ymmärtää Euroopan unionin virkamiestuomioistuinta.

(2) Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 8 kohdassa säädetään seuraavaa: "Oikeusasiamiehelle ei saa tehdä kantelua, joka koskee yhteisön toimielinten ja elinten sekä niiden virkamiesten ja muun henkilöstön välistä työsuhdetta, paitsi jos asianomainen henkilö on käyttänyt kaikki mahdollisuudet sisäisten hallinnollisten pyyntöjen ja kantelujen esittämiseen, erityisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut menettelyt, ja jos viranomaisen, jolle pyyntö on esitetty, vastausten määräajat ovat päättyneet."