Strasbourg, 21. tammikuuta 2008

Hyvä X,
hyvä Y,

Teitte 10. elokuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan italialaisen F-yhtiön laillisina edustajina.

Toimitin kantelun 23. lokakuuta 2006 komission puheenjohtajalle, pyysin häntä antamaan lausunnon 31. joulukuuta 2006 mennessä ja ilmoitin asiasta Teille.

Komissio lähetti 2. helmikuuta 2007 lausuntonsa italiankielisen käännöksen, jonka toimitin Teille 9. helmikuuta 2007 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa maaliskuun 2007 loppuun mennessä. Kerroitte yksiköilleni 30. maaliskuuta 2007, että tarvitsette vielä muutaman viikon komission lausuntoa koskevien huomautusten viimeistelyyn. Sain huomautuksenne 7. toukokuuta 2007.

Tein 29. marraskuuta 2007 komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisusta kanteluunne.

X ilmoitti 4.12.2007 yksiköilleni puhelimitse ja sähköpostitse, että komissio oli 3.10.2007 ilmoittanut hänelle päätöksestä, jonka puuttumisesta kantelunne oikeusasiamiehelle koski teitä. X kiitti oikeusasiamiestä hänen työstään ja panoksestaan myönteisen ratkaisun löytämiseksi kantelussanne esiin tuotuihin kysymyksiin.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Taustaa

Tämä kantelu liittyy kanteluun 1747/2004/IP, jonka F:n toimitusjohtaja L. esitti 14. toukokuuta 2004 ja jonka Euroopan oikeusasiamies päätti 22. helmikuuta 2005 tutkimuksen jälkeen.

Kantelussaan nro 1747/2004/IP L. esitti tiivistetysti seuraavat seikat.

Sardinian 15 päivänä toukokuuta 1951 annetulla alueellisella lailla nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla lailla nro 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla lailla nro 11, perustettiin rahasto lainojen myöntämiseksi varustamoille, jotka aikovat rakentaa, ostaa, muuntaa tai korjata aluksia. Italialainen yritys T. s.p.a. (joka myöhemmin muutti nimensä F. s.p.a:ksi) teki 29.10.1993 Euroopan komissiolle kantelun edellä mainitusta tukiohjelmasta. Kantelu kirjattiin numerolla C 23/96. Komissio ilmoitti 24 päivänä kesäkuuta 1996 Italian viranomaisille päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee Sardinian alueen käyttöön ottamaa tukijärjestelmää.

Komissio totesi 21 päivänä lokakuuta 1997 tekemässään päätöksessä (98/95/EY)(1), jäljempänä 'päätös 98/95', että kyseinen tukijärjestelmä oli 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja sen vuoksi sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta. Komission mukaan tuki on ristiriidassa yhteisön oikeuden perusoikeuksien eli sijoittautumisvapauden ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon kanssa.

Sijoittautumisvapauden periaatteen osalta tukijärjestelmässä edellytettiin paitsi tuensaajan sijoittautumista Sardiniaan myös muun muassa sitä, että tuensaajan päätoimipaikan olisi oltava Sardiniassa. Lisäksi se edellytti, että kaikki tuensaajayhtiön alukset rekisteröidään Sardiniassa. Tämän seurauksena Sardiniaan sijoittautuneet yritykset, joiden kotipaikka on muualla, tai muualla rekisteröidyt alukset suljettiin automaattisesti tuen ulkopuolelle.

Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen osalta on todettava, että tukijärjestelmässä edellytettiin yli 250 bruttotonnin aluksilta vähimmäismäärää merenkulkijoita, jotka oli merkitty aluksen rekisteriin kuuluvan Sardinian sataman yleiseen työvuoroluetteloon. Tämä vaatimus tosiasiallisesti velvoitti tuensaajayrityksen palkkaamaan kiintiön paikallisista merenkulkijoista, jotka olisivat käytännössä sardinialaisia.

Italian tasavalta ja Sardegna lines-yhtiö nostivat EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan 1 kohdan nojalla kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa päätöksen 98/95/EY kumoamiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi 19 päivänä lokakuuta 2000 komission päätöksen perustelujen puutteellisuuden vuoksi (yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio (2)). Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan EY:n perustamissopimuksen 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on yhtäältä oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja toisaalta niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi myös, että päätökseen 98/95/EY ei sisältynyt mitään perusteluja sille, miksi sardinialaisille laivanvarustajille myönnetty tuki vaikutti haitallisesti kilpailuun. Pelkästään toteamusta, jonka mukaan tuki oli valikoivaa ja rajoittui Sardinian merenkulkualaan, ei ole perusteltu.

Edellä mainitun tuomioistuimen tuomion jälkeen F. kirjoitti komissiolle 30 päivänä kesäkuuta 2001 ja vaati, että komissio i) tekee uuden päätöksen kyseisestä Sardinian alueen myöntämästä tuesta; ii) toteaa tuen sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi; ja iii) pyytää Italian tasavaltaa perimään kyseisen määrän takaisin kultakin tuensaajalta.

Otettuaan yhteyttä L:ään useaan otteeseen 10.3.2003 komissio ilmoitti hänelle, että se oli päättänyt käsitellä hänen tapauksensa valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamiehelle huhtikuussa 2004 tekemässään kantelussa L. esitti seuraavat väitteet:

1. komissio ei ole tehnyt uutta päätöstä Sardinian myöntämän tukijärjestelmän perusteltavuudesta;
2. komissio ei reagoinut F. s.p.a:n useisiin pyyntöihin tehdä uusi päätös;
3. komissio ei noudattanut hyvän hallintotavan säännöstössä vahvistettuja periaatteita suhteissaan F. s.p.a:han, koska se a) ei vastannut F. s.p.a:n 30 päivän kesäkuuta 2001 ja 20 päivän maaliskuuta 2002 välisenä aikana lähettämiin kirjeisiin; b) ei ole ilmoittanut viipymättä F. s.p.a.:n pyytämää menettelystä vastaavan henkilön nimeä; c) vastasi [] F. s.p.a:n 29 päivänä huhtikuuta 2002 päivättyyn kirjeeseen vain kuusi kuukautta myöhemmin; ja d) ei vastannut F. s.p.a:n 8 päivänä maaliskuuta 2004 lähettämään kirjeeseen.

L. esitti seuraavat vaatimukset:

1. komission olisi tehtävä uusi päätös, jossa sen 21 päivänä lokakuuta 1997 tekemä päätös vahvistetaan asiasisällöltään;
2. jos komissio päättää olla tekemättä uutta päätöstä, sen olisi perusteltava päätöksensä;
3. suhteissaan F. s.p.a:han komission olisi toimittava hyvän hallintotavan säännöstössä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Lausunnossaan komissio totesi, että asiaa koskevan asiakirja-aineiston tarkastelu oli vielä kesken ja että se aikoi tehdä uuden päätöksen, jossa otettaisiin huomioon kaikki L:n kirjeenvaihdossaan esittämät seikat. Komissio pahoitteli sitä, että L:n kirjeenvaihtoon vastaaminen oli viivästynyt, ja pahoitteli sitä, että L:n pyytämästä asiakirja-aineistosta vastaavan henkilön nimi oli ilmoitettu myöhässä. Se ilmoitti myös, että se oli 14.9.2004 lopulta vastannut L:n 8.3.2004 päivättyyn kirjeeseen ja luvannut ilmoittaa hänelle asian tulevasta kehityksestä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) 20 artiklan mukaisesti.

L. katsoi huomautuksissaan, että koska komissio oli lausunnossaan i) myöntänyt, että asiaa koskevan asiakirja-aineiston tutkiminen oli viivästynyt, ja ii) vahvistanut olevansa sitoutunut jatkamaan kantelun tutkimista ja ilmoittamaan hänelle mahdollisista jatkotoimista (4), oikeusasiamies saattoi lopettaa asian tutkimisen. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kantelua koskevien tutkimusten jatkamiselle ei ollut perusteita, ja päätti asian käsittelyn 22. helmikuuta 2005.

Kantelu nro 2713/2006

Kantelun 2713/2006/IP toimittivat oikeusasiamiehelle C. ja B., jäljempänä ’kantelijat’, jotka toimivat F.:n laillisina edustajina. Kantelijat väittivät kantelussaan lähinnä, että vaikka komissio oli kantelua 1747/2004/IP koskevassa lausunnossaan ilmoittanut aikovansa tehdä uuden päätöksen Sardinian perustaman tukijärjestelmän perusteltavuudesta, se ei ollut tehnyt niin. Huolimatta useista yhteydenotoista komission yksiköihin ja asiaa koskevien lisätietojen toimittamisesta vaikutti siltä, että komissio ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin asian suhteen ja että kaikki kantelijoiden yritykset saada komission päätös olivat tähän mennessä epäonnistuneet.

Kantelijat vaativat näin ollen, että komission olisi tehtävä 14 päivänä syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään luvattu päätös.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio palautti mieleen tämän kantelun taustan ja viittasi komission yksiköiden ja kantelijoiden väliseen kirjeenvaihtoon ennen kantelun tekemistä oikeusasiamiehelle.

Komissio täsmensi katsovansa päätöksessään 98/95/EY, että 15 päivänä toukokuuta 1951 annetussa Sardinian alueellisessa laissa nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetty tukijärjestelmä, joka oli kantelun C 23/96 kohteena, oli 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Samassa päätöksessä komissio totesi myös, että Italian viranomaisten mukaan tiettyjä toimenpiteitä oli jo toteutettu kyseisen tukijärjestelmän saattamiseksi yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Yksi näistä toimenpiteistä oli 15 päivänä helmikuuta 1996 annetun alueellisen lain nro 9 hyväksyminen. Tästä laista oli tehty kantelu C 71/97 EY:n perustamissopimuksen 92-94 artiklan mukaisesti. Kantelu käynnistettiin 14. marraskuuta 1997, ja se on edelleen vireillä.

Väitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut tehnyt päätöstä, johon se oli jo sitoutunut asiassa 1747/2004/IP 11 päivänä marraskuuta 2004 antamassaan lausunnossa, toimielin korosti, että sen yksiköt ehdottivat uuden päätöksen tekemistä kantelusta C 23/96 ja samaan aikaan marraskuussa 1997 aloitetun kantelua C 71/97 koskevan tutkimuksen päättämistä.

Komissio korosti lisäksi, että sekä Italian viranomaisiin että Sardinian alueellisiin viranomaisiin oli otettu epävirallisesti yhteyttä asiaa koskevissa asioissa maaliskuussa 2005 ja että komission liikenteen pääosaston arkistoista oli tehty hakuja kanteluja C 23/96 ja C 71/97 koskevien kahden asiakirja-aineiston uudelleen kokoamiseksi. Kun otetaan huomioon kulunut aika, oli mahdollista löytää vain joitakin näihin asiakirjoihin liittyviä asiakirjoja.

Syyskuussa 2006 komission yksikkö laati alustavan päätöksen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-304/04 ja T-316/04, Italia ja Wam vastaan komissio, 6. syyskuuta 2006 antaman tuomion (5) perusteella Italian viranomaisiin päätettiin kuitenkin ottaa yhteyttä kirjeitse.

Komissio selitti lopuksi, että kyseisiä kahta kantelua eli kanteluja C 23/96 ja C 71/97 koskeva päätöksentekomenettely oli käynnissä ja alustava päätösluonnos oli valmisteltu. Komissio pahoitteli lisäksi, että asian käsittely viivästyi.

Kantelijan huomautukset

Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelijat panivat merkille, että komission mukaan sen yksiköt olivat laatineet alustavan päätösluonnoksen, joka koski sekä kanteluihin C 23/96 että C 71/97 liittyviä menettelyjä. Kantelijat katsoivat kuitenkin, että lisäviivästykset näiden tapausten käsittelyssä näyttivät johtuvan komission tarpeesta muodostaa uudelleen kanteluun C 71/97 liittyvät tosiseikat ja asiakirjat. Kantelijat korostivat tältä osin, että kantelu C 71/97 ei ollut niiden oikeusasiamiehelle tekemän kantelun kohteena. Kantelu liittyi itse asiassa 15 päivänä toukokuuta 1951 annetussa Sardinian alueellisessa laissa nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna, säädettyyn tukiohjelmaan, jonka komissio totesi päätöksessä 98/95/EY sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

Edellä esitetyn perusteella kantelijat eivät hyväksyneet syitä, joita heidän mielestään oli käytetty verukkeena perusteettoman viivästyksen oikeuttamiseksi.

Sen vuoksi kantelijat väittivät, että komission olisi toimitettava niille seuraavat tiedot:

• 15 päivänä toukokuuta 1951 annetussa Sardinian alueellisessa laissa nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna, säädettyä tukijärjestelmää koskevan asiakirja-aineiston tilanne ja ennen lailla nro 9/1996 tehtyjä muutoksia:
• todelliset syyt, joiden vuoksi komissio ei hyväksynyt kantelua 1747/2004/IP koskevien tutkimusten yhteydessä ilmoitettua uutta päätöstä;
• komission tämän kantelun osalta toteuttamat merkitykselliset toimet eli toteutetut toimet, jotka liittyvät komission lausunnossaan kyseisen asiakirja-aineiston käsittelystä antamiin vakuutuksiin.

Kantelijat uudistivat näin ollen asiakkaansa puolesta vaatimuksensa, jonka mukaan komission olisi tehtävä uusi päätös, jolla korvattaisiin päätös 98/95/EY, jonka yhteisöjen tuomioistuin kumosi yhdistetyissä asioissa C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines vastaan komissio (6).

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Oikeusasiamiehen arviointi

Tutkittuaan huolellisesti komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi vastannut kantelijan väitteeseen asianmukaisesti. Oikeusasiamies kirjoitti ohjesääntönsä 3 artiklan 5 kohdan (7) mukaisesti komission puheenjohtajalle ehdottaakseen sovintoratkaisua seuraavan analyysin perusteella:

1. Komissio totesi 21 päivänä lokakuuta 1997 tekemässään päätöksessä (98/95/EY)(8), jäljempänä 'päätös 98/95', että 15 päivänä toukokuuta 1951 annetulla Sardinian alueellisella lailla nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla lailla nro 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla lailla nro 11, perustettiin rahasto lainojen myöntämiseksi varustamoille, jotka aikoivat rakentaa, ostaa, muuntaa tai korjata aluksia, ja että se oli näin ollen EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta.

Yhdistetyissä asioissa C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines vastaan komissio (9), yhteisöjen tuomioistuin kumosi komission päätöksen riittämättömien perustelujen vuoksi Italian tasavallan ja Sardegna Lines-yhtiön EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan 1 kohdan nojalla nostaman kumoamiskanteen johdosta.

Komissio ilmoitti kantelusta 1747/2004/IP 19 päivänä marraskuuta 2004 antamassaan lausunnossa aikovansa tehdä asiasta uuden päätöksen. Komissio lähetti nämä tiedot kantelijoille 14 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä.

Kantelijat vaativat kantelussaan, että komission olisi tehtävä 14 päivänä syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessä luvattu päätös.

2. Oikeusasiamies totesi, että komissio selitti lausunnossaan, että syyskuussa 2005 Italian kansallisiin viranomaisiin ja Sardinian alueellisiin viranomaisiin otettiin epävirallisesti yhteyttä asiaa koskevissa asioissa. Tämän jälkeen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-304/04 ja T-316/04, Italia ja Wam vastaan komissio (10) antaman tuomion jälkeen kävi ilmi, että komissio otti marraskuussa 2006 uudelleen yhteyttä Italian kansallisiin viranomaisiin, tällä kertaa kirjeellä.

Oikeusasiamies totesi myös, että komission mukaan sen yksiköt ehdottivat uuden päätöksen tekemistä kantelusta C 23/96, joka oli päätöksen 98/95/EY taustalla, ja samaan aikaan marraskuussa 1997 aloitetun kantelua C 71/97 koskevan tutkimuksen päättämistä. Komission lausunnosta kävi ilmi, että komission yksiköt olivat laatineet alustavan päätösluonnoksen. Komissio pahoitteli viivästyksiä asiaa koskevan asiakirja-aineiston käsittelyssä.

3. Oikeusasiamies katsoi lisäksi, että kantelijat korostivat huomautuksissaan, että kantelu C 71/97 ei ollut oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun kohteena. Ne katsoivat näin ollen, että vaikeuksia, joihin komissio vetosi lausunnossaan näiden kahden asiakirja-aineiston, myös kantelua C 71/97 koskevan asiakirja-aineiston, uudelleenmuotoilun osalta, oli ilmeisesti käytetty tekosyynä lisäviivästykselle.

4. Oikeusasiamies totesi, että komissio oli tunnustanut viivästyksen vuodesta 2004, jolloin se asiaa 1747/2004/IP koskevassa lausunnossaan sitoutui tekemään uuden päätöksen, ja että se on pahoitellut tällaista viivästystä. Oikeusasiamies myönsi myös, että komission mukaan sen yksiköt olivat jo laatineet alustavan päätösluonnoksen. Komissio ei kuitenkaan antanut tarkempia tietoja tästä päätösluonnoksesta, kuten sen sisällöstä tai ainakaan sen tekopäivästä. Tältä osin oikeusasiamies katsoi, että komission olisi ainakin pitänyt antaa kantelijoille suoraan tai välillisesti oikeusasiamiehelle toimittamallaan lausunnolla yksityiskohtaisempia tietoja asiaa koskevan päätöksen tilanteesta.

Oikeusasiamies katsoi, että vaikeudet, joihin komissio yleensä vetosi perustellakseen yli kolmen vuoden määräajan, joka kului siitä, kun se sitoutui tekemään uuden päätöksen 15. toukokuuta 1951 annetusta Sardinian alueellisesta laista nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna, eivät olleet riittävä vastaus kantelijoiden vaatimukseen. Oikeusasiamies ilmaisi erityisesti huolensa siitä, että viivästys näyttää johtuneen tarpeesta "uudelleenmuodostaa" kanteluja C 23/96 ja C 71/97 koskevat kaksi asiakirjaa. Tämä näytti viittaavan siihen, että komissiolla oli ollut vaikeuksia löytää asiakirjoja, jotka olivat ja joiden pitäisi olla oikein hallinnoituina edelleen sen omissa tiedostoissa. Oikeusasiamies katsoi, että tämä viivästyksen syy ei ollut viivästyksen peruste.

Oikeusasiamies päätteli näin ollen alustavasti, että aika, joka kului syyskuusta 2004 tähän päivään ilman, että komissio teki luvatun päätöksen, voi olla hallinnollinen epäkohta.

Mahdollisuus ystävälliseen ratkaisuun

Edellä esitetyn perusteella ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti oikeusasiamies ehdotti sovintoratkaisua kantelijoiden ja komission välillä.

Sopivaksi ratkaisuksi ehdotettiin seuraavaa:

Komission olisi tehtävä lopullinen päätöksensä kyseisestä asiasta mahdollisimman pian ja mieluiten viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2008. Jos komissio katsoo, ettei se pysty noudattamaan tätä määräaikaa, sen olisi toimitettava kantelijoille tarkat ja yksityiskohtaiset perustelut tällaiselle lisäviivästykselle. Tällaisessa tapauksessa oikeusasiamies katsoo, että komission olisi myös toimitettava kantelijoille kohtuullinen aikataulu seuraavista toimista, jotka se aikoo toteuttaa, jotta kantelijat voivat helposti tarkistaa, toimiiko komissio suunnitelmien mukaisesti.

Kantelijoiden 4 päivänä joulukuuta 2007 toimittamat lisätiedot

X, joka on yksi käsiteltävänä olevan asian kantelijoista, ilmoitti oikeusasiamiehelle 4.12.2007, että komissio oli lopulta tehnyt tukijärjestelmää koskevan päätöksen. Komissio päätteli päätöksessään, että tukijärjestelmä, josta säädetään 15 päivänä toukokuuta 1951 annetussa Sardinian alueellisessa laissa nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla lailla nro 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla lailla nro 11 ja jolla perustetaan rahasto lainojen myöntämiseksi varustamoille, jotka aikovat rakentaa, ostaa, muuntaa tai korjata aluksia, ei sovellu yhteismarkkinoille. Komissio antoi asiaa koskevan päätöksen tiedoksi kantelijoille 3 päivänä lokakuuta 2007.

X kiitti oikeusasiamiestä hänen työstään ja panoksestaan myönteisen ratkaisun löytämiseksi kanteluun.

PÄÄTÖS

1 Kantelijan väite

1.1 Sardinian 15 päivänä toukokuuta 1951 annetulla alueellisella lailla nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla lailla nro 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla lailla nro 11, perustettiin rahasto lainojen myöntämiseksi varustamoille, jotka aikovat rakentaa, ostaa, muuntaa tai korjata aluksia.

Komissio katsoi 21 päivänä lokakuuta 1997 tekemässään päätöksessä (98/95/EY)(11), jäljempänä 'päätös 98/95', että kyseinen tukijärjestelmä oli 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja sen vuoksi sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta.

Yhteisöjen tuomioistuin kumosi 19 päivänä lokakuuta 2000 komission päätöksen perustelujen puutteellisuuden vuoksi (yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio (12)).

Kantelijat väittivät oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komission olisi tehtävä uusi päätös, jossa vahvistetaan sen 21. lokakuuta 1997 tekemä päätös, kuten se oli luvannut 14. syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään kantelua 1747/2004/IP koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten yhteydessä.

1.2 Oikeusasiamies totesi, että komissio oli lausunnossaan myöntänyt vuoden 2004 jälkeen tapahtuneen viivästymisen, ja hän myönsi myös, että komission mukaan sen yksiköt olivat jo laatineet alustavan päätösluonnoksen.

Hän katsoi kuitenkin, että vaikeudet, joihin komissio yleensä vetoaa perustellakseen yli kolmen vuoden määräajan, joka on kulunut siitä, kun komissio sitoutui tekemään uuden päätöksen 15 päivänä toukokuuta 1951 annetusta Sardinian alueellisesta laista nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna, eivät olleet riittävä vastaus kantelijoiden vaatimukseen.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli alustavasti, että aika, joka kului syyskuusta 2004 ilman, että komissio olisi tehnyt luvattua päätöstä, voi olla hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies teki näin ollen 29. marraskuuta 2007 komissiolle ehdotuksen sovintoratkaisuksi, jonka mukaan komission olisi tehtävä lopullinen päätöksensä kyseisestä asiasta mahdollisimman pian ja mieluiten viimeistään 31. tammikuuta 2008. Jos komissio katsoo, ettei se pysty noudattamaan tätä määräaikaa, oikeusasiamies totesi, että sen olisi toimitettava kantelijoille tarkat ja yksityiskohtaiset perustelut tällaiselle lisäviivästykselle ja että sen olisi myös toimitettava kantelijoille kohtuullinen aikataulu seuraavista toimista, jotka se aikoo toteuttaa, jotta ne voisivat helposti tarkistaa, toimiko komissio suunnitelman mukaisesti.

1.3 X, joka on yksi käsiteltävänä olevan asian kantelijoista, ilmoitti oikeusasiamiehelle 4.12.2007, että komissio oli lopulta tehnyt päätöksen, jonka laiminlyönti oli tämän kantelun ja komissiolle esitetyn sovintoratkaisuehdotuksen kohteena. Komissio päätteli päätöksessään, että tukijärjestelmä, josta säädetään 15 päivänä toukokuuta 1951 annetussa Sardinian alueellisessa laissa nro 20, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla lailla nro 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla lailla nro 11 ja jolla perustetaan rahasto lainojen myöntämiseksi varustamoille, jotka aikovat rakentaa, ostaa, muuntaa tai korjata aluksia, ei sovellu yhteismarkkinoille. Komissio antoi asiaa koskevan päätöksen tiedoksi kantelijoille 3 päivänä lokakuuta 2007. X kiitti oikeusasiamiestä hänen työstään ja panoksestaan myönteisen ratkaisun löytämiseksi kanteluun.

2 Päätelmät

X:n, joka on yksi käsiteltävänä olevan asian kantelijoista, oikeusasiamiehelle 4 päivänä joulukuuta 2007 toimittamista tiedoista käy ilmi, että komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi ja on siten tyytyväinen kantelijoihin. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) 98/95/EY: Sardinian alueen (Italia) Sardiniassa toimiville varustamoille myöntämistä tuista 21 päivänä lokakuuta 1997 tehty komission päätös (EYVL 1998, L 20, s. 30).

(2) Yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, Kok. 2000, s. I-8855.

(3) EYVL L 83, s. 1.

(4) Komission 14 päivänä syyskuuta 2004 kantelijalle osoittamassa kirjeessä esittämä lausuma.

(5) Yhdistetyt asiat T-304/04 ja T-316/04, Italia ja Wam v. komissio, Kok. 2006, s. II-64.

(6) Yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, Kok. 2000, s. I-8855.

(7) "Oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen tai elimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelun käsittelemiseksi".

8) 98/95/EY: Sardinian alueen (Italia) Sardiniassa toimiville varustamoille myöntämistä tuista 21 päivänä lokakuuta 1997 tehty komission päätös (EYVL 1998, L 20, s. 30).

(9) Yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, Kok. 2000, s. I-8855.

(10) Yhdistetyt asiat T-304/04 ja T-316/04, Italia ja Wam v. komissio, Kok. 2006, s. II-64.

(11) 98/95/EY: Sardinian alueen (Italia) Sardiniassa toimiville varustamoille myöntämistä tuista 21 päivänä lokakuuta 1997 tehty komission päätös (EYVL 1998, L 20, s. 30).

(12) Yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, Kok. 2000, s.