Strasbourg, 14. joulukuuta 2007

Hyvä jäsen A.

Teitte 3. helmikuuta 2006 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun sisämarkkinoiden harmonisointivirastosta (jäljempänä 'virasto'), koska se ei antanut tutustuttavaksi asiakirjaa eikä käsitellyt asianmukaisesti maksupyyntöä.

Aloitin 15.3.2006 tutkimuksen tästä kantelusta ja välitin sen viraston pääjohtajalle. Virasto antoi lausuntonsa 8. kesäkuuta 2006. Toimitin sen Teille 18. heinäkuuta 2006 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia. Lähetitte minulle 23. tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä kanteluunne liittyviä lisätietoja.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista. Pahoittelen viivästystä tapauksenne käsittelyssä.

Kantelu ja sen tausta

Tämän väitteen olennaiset osat voidaan tiivistää seuraavasti. Kantelija on asianajaja Brysselin asianajajaliitossa. Hän edusti M:ää asiassa (asia T) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, joka koski vahingonkorvauskannetta sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa (jäljempänä virasto) vastaan. Kanne hyväksyttiin osittain, ja virasto velvoitettiin korvaamaan viidesosa M:lle asian käsittelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista (1). Tämän 28.10.2004 annetun tuomion johdosta kantelija vaati M:n asianajajana 5.11.2004 päivätyllä kirjeellä virastoa maksamaan hänelle 2 727,08 euroa, joka vastaa viidesosaa hänen palkkioistaan ja kuluistaan (yhteensä 13 635,43 euroa) tässä asiassa. Kantelija totesi, että tämä toimintatapa on normaali, ja kun asianajajalle maksetaan asianmukainen summa, hän korvaa asiakkaalleen, mutta säilyttää summan, jonka hänen asiakkaansa voi olla hänelle velkaa. M. oli kantelijalle velkaa 4 635,42 euroa, ja hänelle oli ilmoitettu tästä 16 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Kantelija sai 7 päivänä joulukuuta 2004 virastolta kirjeen, jossa todettiin, että M. oli ilmoittanut virastolle, että hänen ja kantelijan välillä ei ollut sopimusta kantelijan palkkioiden lopullisesta määrästä kyseisessä tapauksessa. Näin ollen virasto ei voinut maksaa kantelijalle vaadittua rahamäärää ennen kuin M. oli hyväksynyt kantelijan palkkioiden lopullisen määrän. Kantelija päätteli tästä vastauksesta, että virasto oli antanut hänen 5.11.2004 päivätyn kirjeensä tiedoksi M:lle, vaikka M ei ollut sen vastaanottaja.

Kantelija lähetti 28 päivänä joulukuuta 2004 M:lle kirjeen, jossa hän muistutti M:ää tämän veloista. Samana päivänä kantelija kirjoitti uudelleen virastolle. Tässä kirjeessä hän toisti 5.11.2004 päivätyssä kirjeessään esittämänsä pyynnön ja huomautti, että hänen tehtävänään asianajajana oli varmistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano ja näin ollen nykyisen käytännön mukaan vaatia niiden kulujen korvaamista, jotka viraston oli maksettava kyseisen tuomion nojalla. Samassa kirjeessä kantelussa lisättiin, että tämä tehtävä ei riipu siitä, ovatko osapuolet yksimielisiä tai erimielisiä maksujen ja kulujen määrästä.

Virasto ilmoitti kantelijalle 30 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä maksaneensa suoraan M:lle tämän ilmoittaman summan, joka vastasi 20:tä prosenttia hänelle oikeudenkäynneistä aiheutuneista kuluista. Virasto korosti, että koska M:llä oli oikeus saada korvaus hänelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä kantajana aiheutuneista kuluista, virasto oli päättänyt maksaa hänelle summan, jonka hän oli vaatinut korvaukseksi 20 prosenttia kuluista. Virasto katsoi näin ollen yhtäältä noudattaneensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaisia velvoitteitaan, jotka koskivat kulujen korvaamista, ja toisaalta, että M:n ja kantelijan välinen oikeusriita, joka koski oikeudellisten palvelujen tarjoamista, ei kuulunut viraston toimivaltaan.

Kantelija vaati 14.9.2005 päivätyllä kirjeellä M:ää maksamaan hänelle 4 635,42 euroa. Kirje kuitenkin palautettiin kantelijalle. Kantelija ilmoitti virastolle 27 päivänä syyskuuta 2005 osoittamassaan kirjeessä, että virasto ei voinut vedota hänen ja M:n välillä mahdollisesti vallitsevaan erimielisyyteen kieltäytyäkseen maksamasta oikeudenkäyntikuluja. Kantelija katsoi, että virasto oli itse asiassa tarkoituksellisesti suosinut M:ää hänen ja kantelijan välisessä riita-asiassaan kustannusten maksamiseen sovellettavien sääntöjen vastaisesti. Viraston pääjohtaja vahvisti 10 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä olennaisilta osin edellä mainitussa 30 päivänä elokuuta 2005 päivätyssä kirjeessä esitetyt lausumat. Kantelija korosti viraston pääjohtajalle 26 päivänä lokakuuta 2005 osoittamassaan kirjeessä, että M oli selvästi ilmoittanut virastolle, että hänen ja kantelijan välillä oli riita palkkioiden maksamisesta, että virasto oli ratkaissut tämän riidan M:n hyväksi kuulematta kantelijaa ja että periaatteessa kulut kattavat asianajajien palkkiot ja ne on tavallisesti maksettava asianajajille. Lisäksi kantelija pyysi i) jäljennöstä M:n korvaushakemuksesta ja ii) selvennyksiä päivämäärästä, jona virasto oli maksanut kulut M:lle.

Viraston pääjohtaja kieltäytyi 22.11.2005 päivätyllä kirjeellä antamasta kantelijalle oikeutta tutustua M:n korvauspyyntöön. Tältä osin presidentti totesi, että asiakirjoihin tutustumista koskevan yhteisön lainsäädännön mukaan pyyntö koski kolmannen asiakirjaa, jota ei voitu toimittaa kantelijalle ilman asiakirjan laatijan tapauskohtaista lupaa. Kantelija teki 2 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä valituksen, jossa hän väitti, että a) M:ää ei voitu pitää kolmantena osapuolena, koska hän oli viraston virkamies ja koska hän oli edustanut häntä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa; ja b) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (2), jäljempänä 'asetus 1049/2001', 4 artiklassa säädettyjä poikkeuksia olisi tulkittava suppeasti. Kantelija pyysi kanteessaan virastoa myös täsmentämään oikeudellisen perustan kannalleen, jonka mukaan M. oli kolmas osapuoli.

Viraston pääjohtaja hylkäsi valituksen 12.1.2006 päivätyllä kirjeellä ja totesi seuraavaa. Kieltäytyminen antamasta pyydettyä asiakirjaa tutustuttavaksi perustui asetukseen (EY) N:o 1049/2001 ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 45/2001 (3) (jäljempänä asetus 45/2001), luettuna yhdessä. M. oli virastoon nähden kolmas osapuoli, koska pyydetty asiakirja ei koskenut M:n tehtävien hoitamista eikä viraston toimintaa, jota varten hän työskenteli. Asiakirja sisälsi asetuksessa (EY) N:o 45/2001 tarkoitettuja henkilötietoja, joten viraston olisi kuultava M:ää ennen niiden luovuttamista. Puhemies vahvisti näin ollen, että pyydetty asiakirja oli asetuksen 1049/2001 4 artiklan mukaisesti kolmannen osapuolen asiakirja, jota ei voitu toimittaa kantelijalle ilman sen laatijan eli M:n suostumusta, koska se saattoi sisältää henkilötietoja ja koska sen luovuttamista voitiin pitää puuttumisena M:n yksityiselämään.

Kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa seuraavat väitteet ja väitteet:

(1) Virasto ei (tarkoituksellisesti) käsitellyt hänen maksupyyntöään asianmukaisesti.

(2) Virasto kieltäytyi virheellisesti antamasta hänelle oikeutta tutustua M:n korvaushakemukseen.

(3) Kantelijalle olisi annettava oikeus tutustua M:n korvauspyyntöön.

(4) Viraston olisi maksettava hänelle viipymättä 2 727,08 euroa, joka vastaa 20:tä prosenttia kuluista, jotka viraston oli maksettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T antaman tuomion nojalla.

(5) Viraston olisi maksettava hänelle viivästyskorkoa edellä mainitun määrän maksamisesta (8 prosenttia vuodessa laskettuna 7. marraskuuta 2004 alkaen).

(6) Kantelijalle on korvattava (15 000 euroa) henkinen kärsimys, joka hänelle on aiheutunut viraston virheistä.

KYSYMYS

Kantelusta antamassaan lausunnossa virasto ilmaisi ensinnäkin tiettyjä epäilyjä kantelun tutkittavaksi ottamisesta. Tämän jälkeen se hylkäsi kantelijan väitteet ja väitteet. Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan se ei ole käsitellyt asianmukaisesti kantelijan maksupyyntöä, se toisti olennaisilta osin kantelijalle 30 päivänä elokuuta 2005 ja 10 päivänä lokakuuta 2005 päivätyissä kirjeissä esitetyt väitteet. Väitteestä, jonka mukaan virasto kieltäytyi antamasta kantelijalle oikeutta tutustua M:n korvaushakemukseen, virasto totesi erityisesti, että sillä oli neuvoston asetuksen N:o 40/94 118 a artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1049/2001 3 ja 4 artiklan (1, 2 ja 4 kohdan) kanssa, nojalla velvollisuus kuulla M:ää siitä, vahingoittaisiko kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen hänen yksityiselämäänsä. Kantelija pyysi 26 päivänä lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että hänen tutustumispyyntönsä käsiteltäisiin luottamuksellisesti. Tämä esti virastoa pyytämästä M:ltä näkemystä tietojen ilmaisemisen mahdollisuudesta ja erityisesti siitä, katsoiko hän, että jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista voitiin soveltaa. Virasto ei näin ollen voinut hyväksyä kantelijan pyyntöä.

Huomautuksissaan kantelija pysytti väitteensä. Hän hylkäsi myös viraston ehdotuksen, jonka mukaan valitusta ei voitaisi ottaa tutkittavaksi.

PÄÄTÖS

1 Alustava huomautus

1.1 Kantelusta antamassaan lausunnossa virasto ilmaisi huolensa kantelun tutkittavaksi ottamisesta viittaamalla EY:n perustamissopimuksen 195 artiklaan (4) ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohtaan ja 2 artiklan 7 kohtaan (5). Se totesi, että kantelijan pyynnöt liittyivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoon (asiassa T), josta oli valitettu (asia C). Huomautuksissaan kantelija hylkäsi viraston ehdotuksen, jonka mukaan valitusta ei voitaisi ottaa tutkittavaksi. Tämän jälkeen hän ilmoitti oikeusasiamiehelle, että unionin tuomioistuin hylkäsi valituksen.

1.2 Tältä osin riittää, kun todetaan, että oikeusasiamiehen arvioinnin kantelijan väitteiden perusteltavuudesta ei voida missään tapauksessa katsoa kyseenalaistavan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T antaman tuomion tai yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C antaman määräyksen perusteltavuutta. Tätä kysymystä ei käsitelty edellä mainituissa tuomioissa, jotka koskivat viraston ja M:n välistä työriitaa. Tästä seuraa, että viraston esittämät tutkittavaksi ottamista koskevat huolenaiheet eivät ole perusteltuja, kun otetaan huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artikla ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 1 artiklan 3 kohta ja 2 artiklan 7 kohta.

2 Väite, jonka mukaan virasto ei (tahallisesti) käsitellyt kantelijan maksupyyntöä asianmukaisesti

2.1 Kantelija, joka on asianajaja, edusti M:ää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Asia koski virastoa vastaan nostettua vahingonkorvauskannetta. Kanne hyväksyttiin osittain, ja virasto velvoitettiin korvaamaan 20 prosenttia M:lle oikeudenkäynnistä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Vaikuttaa siltä, että tämän tuomion jälkeen M:n ja kantelijan välillä oli riita, joka koski viimeksi mainitun palkkioiden maksamista. Tämän tuomion antamisen jälkeen 28.10.2004 kantelija pyysi M:n asianajajana virastoa 5.11.2004 päivätyllä kirjeellä maksamaan hänelle 2 727,08 euroa, joka vastaa viidesosaa hänen palkkioistaan ja kuluistaan (yhteensä 13 635,43 euroa) tässä asiassa. Kantelija sai 7 päivänä joulukuuta 2004 virastolta kirjeen, jossa todettiin, että M. oli ilmoittanut virastolle, että hänen ja kantelijan välillä ei ollut sopimusta kantelijan palkkioiden lopullisesta määrästä kyseisessä tapauksessa. Näin ollen virasto ei voinut maksaa kantelijalle vaadittua rahamäärää ennen kuin M. oli hyväksynyt kantelijan palkkioiden lopullisen määrän.

Kantelija lähetti 28 päivänä joulukuuta 2004 M:lle kirjeen, jossa hän muistutti M:ää tämän veloista. Samana päivänä kantelija kirjoitti uudelleen virastolle. Tässä kirjeessä hän toisti 5.11.2004 päivätyssä kirjeessään esittämänsä pyynnön ja huomautti, että hänen tehtävänään asianajajana oli varmistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano ja näin ollen nykyisen käytännön mukaan vaatia niiden kulujen korvaamista, jotka viraston oli maksettava kyseisen tuomion nojalla. Samassa kirjeessä kantelija lisäsi, että tämä tehtävä oli riippumaton siitä, olivatko osapuolet yksimielisiä tai erimielisiä maksujen ja kulujen määrästä. Virasto ilmoitti kantelijalle 30 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä maksaneensa suoraan M:lle tämän ilmoittaman summan, joka vastasi 20:tä prosenttia hänelle oikeudenkäynneistä aiheutuneista kuluista. Virasto korosti, että koska M:llä oli oikeus saada korvaus hänelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä kantajana aiheutuneista kuluista, virasto oli päättänyt maksaa hänelle summan, jonka hän oli vaatinut korvaukseksi 20 prosenttia kuluista. Virasto katsoi näin ollen yhtäältä noudattaneensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaisia velvoitteitaan, jotka koskivat kulujen korvaamista, ja toisaalta, että M:n ja kantelijan välinen oikeusriita, joka koski oikeudellisten palvelujen tarjoamista, ei kuulunut viraston toimivaltaan.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että virasto oli (tahallisesti) laiminlyönyt hänen maksupyyntönsä asianmukaisen käsittelyn. Hän katsoi, että virasto oli asettunut M:n puolelle hänen ja M:n välisessä riita-asiassa. Huomautuksissaan kantelija pysytti väitteensä.

2.2 Oikeusasiamies toteaa ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattavina oikeudenkäyntikuluina pidetään "asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneita välttämättömiä kuluja, erityisesti matka- ja oleskelukuluja sekä asiamiesten, avustajien ja asianajajien palkkioita". Työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: "Jos on [ ] riitaa korvattavista oikeudenkäyntikuluista, asiaa käsittelevä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa asianosaisen pyynnöstä ja vastapuolta kuultuaan määräyksen, johon ei saa hakea muutosta."Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan:

a) korvattavat oikeudenkäyntikulut rajoittuvat yhtäältä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneisiin kuluihin ja toisaalta kuluihin, jotka ovat olleet tarpeen tätä tarkoitusta varten;

b) jos maksutaulukoista ei ole annettu yhteisön säännöksiä, yhteisöjen tuomioistuimen on arvioitava vapaasti asian tosiseikastoa ottaen huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys yhteisön oikeuden kannalta sekä asiaan liittyvät vaikeudet, oikeudenkäynnistä asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja asianosaisten taloudelliset intressit oikeudenkäynnissä;

c) unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää palkkioita, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, mutta se voi määrittää niiden palkkioiden määrän, jotka voidaan periä siltä asianosaiselta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut;

d) lausuessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta vaatimuksesta unionin tuomioistuin ei ole velvollinen ottamaan huomioon asianajajien palkkioita koskevia kansallisia taulukoita eikä asianosaisen ja hänen asiamiestensä tai avustajiensa välillä tehtyjä palkkioita koskevia sopimuksia (6).

2.3 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies toteaa seuraavaa. Ensinnäkään kantelija ei näytä kiistäneen viraston kannan oikeellisuutta, jonka mukaan M:llä oli asianosaisena kyseisessä oikeudenkäynnissä eikä kantelijalla (M:n asianajajana) oikeus saada virastolta korvaus 20 prosentista kuluista, joita M:lle oli aiheutunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä. Työjärjestyksen 86 artikla ja sitä seuraavat artiklat, jotka koskevat oikeudenkäyntikulujen korvaamista, eivät näytä luovan oikeutta oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen oikeutettujen asianosaisten asianajajille. Lisäksi edellä mainittujen sääntöjen mukaan, sellaisina kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on niitä tulkinnut, kustannukset, jotka viraston oli maksettava, olivat ”[M:lle] oikeudenkäynnistä aiheutuneet välttämättömät kustannukset”(kursivointi tässä), jotka saattoivat, mutta eivät välttämättä, vastata rahamäärää, jonka kantelija veloitti M:ltä palvelujen tarjoamisesta tuomioistuinmenettelyn yhteydessä, tai rahamäärää, josta sovittiin kantelijan ja M:n välillä tehdyssä sopimuksessa. Samoista säännöistä seuraa, että koska virasto pääsi M:n kanssa sopimukseen M:lle oikeudenkäyntikuluina maksettavasta rahamäärästä ja suoritti kyseisen maksun M:lle, viraston olisi katsottava noudattaneen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota (asiassa T) oikeudenkäyntikulujen maksamisen osalta. Tältä osin on myös korostettava, että virastolle ei ilmeisesti ole ilmoitettu tuomioistuimen päätöksestä tai muusta sitovasta toimesta, joka velvoittaisi sen pidättäytymään suorittamasta tätä maksua M:lle turvatakseen maksut, jotka M:n on mahdollisesti suoritettava kantelijalle.

2.4 Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että virasto ei ole ottanut M:ää huomioon kantelijan ja M:n välisessä riita-asiassa, vaan näyttää siltä, että virasto on ainoastaan noudattanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaisia velvoitteitaan oikeudenkäyntikulujen maksamisen osalta. Se, että virasto ja M. pääsivät sopimukseen "[M:lle] asian käsittelystä aiheutuvista välttämättömistä kuluista", ei tarkoita, kuten kantelija väittää, että virasto olisi ottanut kantaa siihen, oliko M. velkaa kantelijalle 4 635,42 euroa. Lisäksi virasto vastasi (7 päivänä joulukuuta 2004) kantelijan maksupyyntöön (5 päivänä marraskuuta 2004 päivätty kirje) ja selitti, että se ei voinut maksaa kantelijan pyytämää rahamäärää, koska M. oli ilmoittanut virastolle, että hänen ja kantelijan välillä ei ollut sopimusta kantelijan palkkioiden lopullisesta määrästä. Näin tehdessään virasto näyttää toimineen järkevästi. Virasto katsoi myös perustellusti, että tällainen sopimus ei ollut tarpeen, jotta voitiin määrittää " [M:lle] oikeudenkäynnistä aiheutuneet välttämättömät kustannukset " ja täyttää sille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaan kuuluva velvollisuus maksaa oikeudenkäyntikulut. Kuten edellä on todettu, nämä kulut saattavat, mutta eivät välttämättä, olla samat kuin tällaisessa sopimuksessa määrätty rahamäärä.

2.5 Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitettä ei ole perusteltu. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa, joka vastaisi tätä väitettä.

3 Väite, jonka mukaan virasto on virheellisesti kieltäytynyt antamasta kantelijalle oikeutta tutustua M:n palautuspyyntöön

3.1 Kantelija, joka on asianajaja, edusti M:ää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Asia koski virastoa vastaan nostettua vahingonkorvauskannetta. Kanne hyväksyttiin osittain, ja virasto velvoitettiin korvaamaan viidesosa M:n oikeudenkäyntikuluista. Vaikuttaa siltä, että tämän tuomion jälkeen M:n ja kantelijan välillä oli riita, joka koski viimeksi mainitun palkkioiden maksamista. Virasto ilmoitti kantelijalle 30 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä maksaneensa suoraan M:lle rahasumman, jonka M oli ilmoittanut vastaavan 20:tä prosenttia hänelle edellä mainituista oikeudenkäynneistä aiheutuneista kustannuksista. Kantelija pyysi 26 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä, viraston pääjohtajalle osoitetulla kirjeellä jäljennöstä M:n korvaushakemuksesta.

3.2 Viraston pääjohtaja kieltäytyi 22. marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä hyväksymästä kantelijan edellä mainittua pyyntöä sillä perusteella, että se koski sovellettavan yhteisön lainsäädännön nojalla kolmannen osapuolen asiakirjaa, jota ei voitu toimittaa kantelijalle ilman asiakirjan laatijan tapauskohtaista lupaa. Kantelija teki 2 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä valituksen (uudistettu hakemus) ja väitti, että a) M:ää ei voitu pitää kolmantena osapuolena, koska hän oli viraston virkamies ja koska hän oli edustanut häntä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa; b) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (7), jäljempänä 'asetus 1049/2001', 4 artiklassa säädettyjä poikkeuksia olisi tulkittava suppeasti. Kantelija pyysi kanteessaan virastoa myös täsmentämään oikeudellisen perustan kannalleen, jonka mukaan M. oli kolmas osapuoli.

Viraston pääjohtaja hylkäsi uudistetun hakemuksen 12 päivänä tammikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä ja totesi seuraavaa. Kieltäytyminen antamasta pyydettyä asiakirjaa tutustuttavaksi perustui asetukseen (EY) N:o 1049/2001 ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 45/2001 (8) (jäljempänä asetus 45/2001), luettuna yhdessä. M. oli virastoon nähden kolmas osapuoli, koska pyydetty asiakirja ei koskenut M:n tehtävien hoitamista eikä viraston toimintaa, jota varten hän työskenteli. Asiakirja sisälsi asetuksessa (EY) N:o 45/2001 tarkoitettuja henkilötietoja, joten viraston olisi kuultava M:ää ennen niiden luovuttamista. Puhemies vahvisti näin ollen, että pyydetty asiakirja oli asetuksen 1049/2001 4 artiklan mukaisesti kolmannen osapuolen asiakirja, jota ei voitu toimittaa kantelijalle ilman sen laatijan eli M:n suostumusta, koska se saattoi sisältää henkilötietoja ja koska sen luovuttamista voitiin pitää puuttumisena M:n yksityiselämään.

3.3 Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että virasto oli virheellisesti kieltäytynyt antamasta hänelle oikeutta tutustua M:n korvauspyyntöön. Tämän väitteen tueksi hän väitti, että a) M. ei ollut virastoon nähden kolmas osapuoli, koska hän oli viraston virkamies ja hän esitti palautuspyynnön sen jälkeen, kun tuomioistuin oli ratkaissut hänen ja viraston välisen riita-asian; b) kyseinen asiakirja ei ollut millään tavoin merkityksellinen M:n yksityiselämän kannalta eikä se sisältänyt henkilötietoja, koska se oli pelkkä maksuvaatimus.

3.4 Valituksesta antamassaan lausunnossa virasto lisäsi kantelijan asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen hylkäämisen tueksi, että sen oli yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 (9) (jäljempänä asetus N:o 40/94) 118 a artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1049/2001 3 ja 4 artiklan (1, 2 ja 4 kohdan) kanssa, nojalla kuultava M:ää siitä, vahingoittaisiko kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen hänen yksityiselämäänsä ja erityisesti hänen taloudellisia etujaan asetuksen N:o 45/2001 mukaisesti. Oli selvää, että kantelija halusi tutustua tähän kolmannen osapuolen asiakirjaan kantelijan ja M:n välisessä yksityisessä kaupallisessa riita-asiassa. Kantelija pyysi 26 päivänä lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että hänen tutustumispyyntönsä käsiteltäisiin luottamuksellisesti. Tämä esti virastoa pyytämästä M:ltä näkemystä tietojen ilmaisemisen mahdollisuudesta ja erityisesti siitä, katsoiko hän, että jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista voitiin soveltaa. Virasto ei näin ollen voinut hyväksyä kantelijan pyyntöä. Lisäksi kantelija pyysi oikeusasiamiestä käsittelemään hänen tapauksensa luottamuksellisesti.

Huomautuksissaan kantelija pysytti väitteensä.

3.5 Asetuksen N:o 40/94 118 a artiklan mukaan asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan viraston hallussa oleviin asiakirjoihin.

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 3 artiklassa säädetään, että tässä asetuksessa"kolmannella osapuolella" tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka asianomaisen toimielimen ulkopuolista yhteisöä, mukaan lukien jäsenvaltiot, muut yhteisön tai yhteisön ulkopuoliset toimielimet ja elimet sekä kolmannet maat."

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan mukaan ”toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: (...) b) yksityisyys ja yksilön koskemattomuus erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti."

Saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan ”toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: - luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut (...), jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista."

Tämän asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ”toimielin kuulee kolmatta osapuolta kolmannen osapuolen asiakirjojen osalta arvioidakseen, sovelletaanko 1 tai 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei saa luovuttaa.”

Asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklassa säädetään, että tässä asetuksessa"henkilötiedoilla" tarkoitetaan kaikkia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja (...) ; tunnistettavissa olevana pidetään henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti henkilönumeron taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella.”

3.6 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-194/04 antamassaan tuomiossa (10) muun muassa seuraavaa: a) oikeus tutustua henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin kuuluu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisalaan (11); b) kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty poikkeus koskee ainoastaan henkilötietojen luovuttamista, joka vahingoittaisi yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa (12) c) se, että "yksityiselämän" käsite on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti laaja ja että oikeus henkilötietojen suojaan voi olla yksi yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden osatekijöistä, ei tarkoita, että kaikki henkilötiedot kuuluvat välttämättä "yksityiselämän" käsitteen piiriin (13); d) sitä suuremmalla syyllä kaikki henkilötietojen luovuttaminen ei ole omiaan vaarantamaan asianomaisen henkilön yksityiselämää (14); e) pelkästään se, että asiakirja sisältää henkilötietoja, ei välttämättä tarkoita, että se vaikuttaa asianomaisten henkilöiden yksityisyyteen tai koskemattomuuteen (15).

3.7 Käsiteltävänä olevassa asiassa virasto hylkäsi kantelijan uudistetun pyynnön lähinnä seuraavien perustelujen perusteella, jotka se esitti kantelua koskevassa lausunnossaan: i) kyseessä oleva asiakirja eli M:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva pyyntö oli kolmannen osapuolen asiakirja; ii) asiakirja sisälsi asetuksessa (EY) N:o 45/2001 tarkoitettuja henkilötietoja, ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskevaa poikkeusta voitaisiin soveltaa; iii) sen vuoksi virasto olisi velvollinen kuulemaan M:ää ja hankkimaan hänen suostumuksensa tietojen ilmaisemiseen; iv) virasto ei voinut aloittaa tätä kuulemista, koska kantelija oli nimennyt tutustumispyyntönsä luottamukselliseksi.

3.8 Kohdan i osalta oikeusasiamies hyväksyy viraston kannan, jonka mukaan kyseessä oleva asiakirja on asetuksen (EY) N:o 1049/2001 3 artiklassa ja 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kolmannen osapuolen asiakirja. M. ei laatinut tätä asiakirjaa hoitaessaan tehtäviään viraston virkamiehenä vaan yksityishenkilönä ja asianosaisena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Näin ollen viraston olisi tämän asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuultava M:ää arvioidakseen, voitiinko 4 artiklan 1 tai 2 kohdan poikkeusta soveltaa, paitsi jos oli selvää, että pyydetty asiakirja olisi luovutettava tai sitä ei pitäisi luovuttaa.

3.9 Osatekijän ii osalta kantelija on väittänyt, että asiakirja ei voinut sisältää henkilötietoja, koska se oli pelkkä maksupyyntö. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Asiakirjassa viitattiin ilmeisesti tiettyyn rahamäärään, jota M. oli pyytänyt ja jonka hän oli myöhemmin saanut (16) ja joka vastasi 20:tä prosenttia hänelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista (17). Nämä tiedot ovat asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklassa tarkoitettuja "henkilötietoja".

Kantelija on myös väittänyt, että kyseinen asiakirja ei ollut millään tavoin merkityksellinen M:n yksityiselämän kannalta. Tätäkään väitettä ei voida hyväksyä. Kantelijalle toimitettuja edellä mainittuja henkilötietoja, jotka koskevat niiden oikeudenkäyntikulujen määrittämistä ja maksamista M:lle, jotka hänellä oli oikeus periä yksityishenkilönä ja asianosaisena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, voidaan kohtuudella pitää puuttumisena M:n oikeuteen nauttia yksityiselämänsä kunnioitusta (18).

3.10 Kohdan iii osalta on ensinnäkin todettava, että toisin kuin virasto totesi uudistettuun hakemukseen antamassaan vastauksessa, pyydetty asiakirja voitiin toimittaa kantelijalle myös ilman M:n suostumusta.

Toiseksi tällainen kuuleminen tapahtuu, ellei ole selvää, että asiakirja luovutetaan tai sitä ei luovuteta. Tämä tarkoittaa, että kuuleminen on tarpeen, jos ei ole selvää, että mitään poikkeuksista ei voida soveltaa tai että ainakin yhtä poikkeuksista olisi sovellettava. Oikeusasiamies muistuttaa tässä yhteydessä edellä 3.9 kohdassa esittämistään huomautuksista ja siitä, että asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaan pyydetty henkilötietojen luovuttaminen olisi lainmukaista, jos M. olisi antanut yksiselitteisen suostumuksensa. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että viraston ei ollut kohtuutonta katsoa, ettei ollut selvää, olisiko asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeusta pitänyt soveltaa vai ei.

3.11 Osatekijän iv osalta kantelija ei ole kiistänyt tutustumispyynnön luottamuksellisuutta, minkä oikeusasiamiehelle toimitetut asiakirjat vahvistavat (19). Lisäksi kantelija ei ole kiistänyt viraston merkityksellistä väitettä, jonka mukaan kantelijan tutustumispyynnön luottamuksellisuus esti sitä pyytämästä M:n näkemystä tietojen ilmaisemisen mahdollisuudesta, ja väite on kohtuullinen.

3.12 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että kantelijan väitettä ei ole perusteltu. Oikeusasiamies ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa, joka vastaisi tätä väitettä.

4 Vaatimukset

4.1 Ottaen huomioon tämän päätöksen kohdissa 2.5 ja 3.12 esittämänsä päätelmät oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitteitä ei voida hyväksyä.

5 Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies ei ole havainnut hallinnollista epäkohtaa, joka vastaisi kantelijan väitteitä. Siksi hän päättää asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston pääjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa ei määritetty korvattavien kustannusten todellista määrää.

(2) EYVL 2001, L 145, s. 43.

(3) EYVL 2001, L 8, s. 1.

(4) EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään muun muassa, että "oikeusasiamies suorittaa tutkimuksia, joiden hän katsoo olevan perusteltuja (...), paitsi jos väitetyt tosiseikat ovat tai ovat olleet oikeudenkäynnin kohteena."

(5) Perussäännön 1 artiklan 3 kohdassa määrätään, että "oikeusasiamies ei voi puuttua tuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin eikä kyseenalaistaa tuomioistuimen päätöksen perusteltavuutta."

Perussäännön 2 artiklan 7 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jos oikeusasiamiehen on esitettyihin tosiseikkoihin liittyvien vireillä olevien tai päätökseen saatettujen oikeudenkäyntien vuoksi jätettävä kantelu tutkimatta tai lopetettava sen käsittely, hänen siihen mennessä suorittamiensa tutkimusten tulokset jätetään lopullisesti.”

(6) Ks. esim. asia 178/98 DEP Fresh Marine v. komissio, Kok. 2004, s. II-3127, 26–28, 33 ja 41 kohta.

(7) EYVL 2001, L 145, s. 43.

(8) EYVL 2001, L 8, s. 1.

(9) EYVL 1994, L 11, s. 1. 118 a artikla (Oikeus tutustua asiakirjoihin) lisättiin yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 muuttamisesta 18.6.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1653/2003 (EUVL 2003, L 245, s. 36) 1 artiklalla.

(10) Asia T-194/04, Bavaria Lager v. komissio, tuomio 8.11.2007 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(11) Ks. edellä mainittu asia T-194/04, Bavaria Lager v. komissio, 107 kohta.

(12) Ks. edellä mainittu asia T-194/04, Bavaria Lager v. komissio, 128 kohta.

(13) Ks. edellä mainittu asia T-194/04, Bavaria Lager v. komissio, 118 kohta.

(14) Ks. edellä mainittu asia T-194/04, Bavaria Lager v. komissio, 119 kohta.

(15) Ks. edellä mainittu asia T-194/04, Bavaria Lager v. komissio, 123 kohta.

(16) Vastaavasti muistutetaan, että virasto oli ilmoittanut kantelijalle ennen tämän tutustumispyyntöä, että se oli maksanut M:lle tämän pyytämän summan.

(17) Virasto ei ole selvittänyt, sisältyikö kyseiseen asiakirjaan myös kustannuksia koskevia tietoja.

(18) Ks. yhdistetyt asiat C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, Österreichischer Rundfunk ym., Kok. 2003, s. I-4989, 74 kohta.

(19) Kantelijan 26 päivänä lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessä, jossa hän esitti pyyntönsä saada tutustua asiakirjaan, on huomautus "Confidentielle et personnelle. "Kanteluun oli liitetty jäljennös tästä kirjeestä.