Strasbourg, 11. kesäkuuta 2007

Hyvä P.

Teitte 5. elokuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan tilintarkastustuomioistuimesta, jäljempänä 'tilintarkastustuomioistuin', eläkkeelle siirtymisenne ehdoista eli eläkeoikeuksienne siirtämisestä.

Toimitin kantelun 22.9.2005 ETT:n pääjohtajalle. Lausunto oli toimitettava viimeistään 31. joulukuuta 2005.

ETT:n pääjohtaja pyysi 16.12.2005 päivätyllä kirjeellä lausunnon antamiselle asetetun määräajan pidentämistä.

Ilmoitin 10.1.2006 päivätyllä kirjeellä tilintarkastustuomioistuimen presidentille, että suostuin hänen pyyntöönsä. Samana päivänä Teille ilmoitettiin asiasta kirjeitse.

Tilintarkastustuomioistuin antoi lausuntonsa 27. tammikuuta 2006. Toimitin sen Teille 31. tammikuuta 2006 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jotka lähetitte 22. helmikuuta 2006. Lähetitte minulle 27. helmikuuta 2006 kanteluunne liittyvän uuden kirjeen.

Pyysin 23. toukokuuta 2006 tilintarkastustuomioistuimelta lisätietoja kantelustanne. Tilintarkastustuomioistuin lähetti vastauksensa 27. kesäkuuta 2006. Tilintarkastustuomioistuimen vastaus ja 10. heinäkuuta 2006 lähettämänne kehotus huomautusten esittämiseen toimitettiin Teille.

Soititte 11. toukokuuta 2007 yksikkööni ja ilmoititte, että olitte 23. helmikuuta 2007 saattanut asian Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista. Pahoittelen kantelunne käsittelyn viivästymistä.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat:

Kantelija on tilintarkastustuomioistuimen eläkkeellä oleva virkamies. Ennen työskentelyään Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa hän oli työskennellyt pankkialalla Ranskassa vuosina 1974–1982.

Kantelija pyysi 10. marraskuuta 1994 Euroopan tilintarkastustuomioistuinta siirtämään hänen eläkeoikeutensa, jotka perustuivat Ranskan pankkialalla aiemmin täyttyneeseen työskentelykauteen, yhteisön eläkejärjestelmään. Tilintarkastustuomioistuin vastasi 13. marraskuuta 1996, että pankkialalla hankittujen eläkeoikeuksien siirtäminen ei ollut mahdollista. Se vastasi lisäksi, että Euroopan komission tehtävänä on antaa lisäeläkejärjestelmien järjestön (ARRCO) kanssa asetus (1), jotta kaikki Ranskassa ansaitut eläkeoikeudet voidaan siirtää.

Kantelija esitti 25 päivänä elokuuta 2004 varhaiseläkettä koskevan pyynnön tilintarkastustuomioistuimelle. Hän pyysi henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla myös ETT:n nimittävää viranomaista vahvistamaan hänen eläkeoikeutensa. Samana päivänä hän kirjoitti komissiolle kirjeen, jossa hän väitti, että komissio ei ollut toteuttanut mitään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Ranskan viranomaiset noudattavat eläkeoikeuksien siirtoa koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä. Kantelija lähetti lisäksi komissiolle jäljennöksen tästä 25 päivänä elokuuta 2004 päivätystä kirjeestä tilintarkastustuomioistuimelle.

Kantelija teki 6. maaliskuuta 2005 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen tilintarkastustuomioistuimen päätöksestä olla vahvistamatta hänen eläkeoikeuksiaan ottaen huomioon hänen mahdollisen tulevan eläkkeelle siirtymisensä.

Kantelija kirjoitti 21 päivänä kesäkuuta 2005 tilintarkastustuomioistuimen pääsihteerille kirjeen, jossa hän pyysi varhaiseläkettä 31 päivästä joulukuuta 2005 alkaen ja eläkeoikeuksiensa vahvistamista henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 9 artiklan 2 kohdan perusteella (2).

Tilintarkastustuomioistuimen nimittävä viranomainen hylkäsi kantelijan 6 päivänä maaliskuuta 2005 tekemän valituksen 28 päivänä kesäkuuta 2005. Se totesi, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaan "virkamiehellä, joka siirtyy yhteisöjen palvelukseen (…) palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen jälkeen (...), on oikeus (…) siihen, että hän on maksanut yhteisöille tämän palveluksen tai toiminnan perusteella kertyneiden eläkeoikeuksien todellisen siirtopäivän mukaan päivitetyn pääoman arvon."

Nimittävä viranomainen totesi kuitenkin, että niin kauan kuin ARRCO ja kantelija eivät pystyneet sopimaan siirrettävän eläkkeen määrästä, tilintarkastustuomioistuin ei pystyisi määrittämään kantelijan eläkeoikeuksia. Nimittävä viranomainen ilmoitti lopuksi kantelijalle, että komissio oli 31. toukokuuta 2005 ilmoittanut tilintarkastustuomioistuimelle, että kantelijan asiakirja-aineisto oli vireillä ja että se ilmoittaisi tilintarkastustuomioistuimelle mahdollisimman pian uudesta ehdotuksesta, joka koskee tämän eläkeoikeuksien siirtämistä.

Tilintarkastustuomioistuin ilmoitti kantelijalle 25. heinäkuuta 2005, että se oli päättänyt siirtää hänet eläkkeelle 1. syyskuuta 2005 alkaen. Kantelija kirjoitti 5. elokuuta 2005 tilintarkastustuomioistuimen nimittävälle viranomaiselle. Hän väitti, että 25.7.2005 tehty päätös siirtää hänet eläkkeelle 1.9.2005 alkaen ei vastannut hänen 21.6.2005 tekemäänsä varhaiseläkehakemusta 31.12.2005 alkaen ja että näin ollen hänen eläkkeensä määrää oli alennettu.

Kantelija teki 5. elokuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun tilintarkastustuomioistuimesta. Hän esitti seuraavat väitteet:

1. Tilintarkastustuomioistuin ei ollut noudattanut hänen 10. marraskuuta 1994 esittämäänsä ja 25. elokuuta 2004 toistamaansa eläkeoikeuksien siirtopyyntöä.
2. ETT oli virheellisesti päättänyt siirtää hänet eläkkeelle henkilöstösääntöjen 9 artiklan 2 kohdan nojalla 1.9.2005 alkaen eli ennen hänen eläkeoikeuksiensa vahvistamista.

Kantelija vaati, että hänelle olisi myönnettävä eläkkeeseen oikeuttavina palvelusvuosina lisävakuutusmaksu, joka oli 10 vuotta, 3 kuukautta ja 24 päivää, jotta hän voisi jäädä eläkkeelle viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2006 (3).

KYSYMYS

Oikeusasiamiehen lähestymistapa

Oikeusasiamies päätti aloittaa tutkimuksen kantelijan ensimmäisestä väitteestä ja ilmoitti asiasta kantelijalle 5. heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

Tässä kirjeessä oikeusasiamies kuitenkin ilmoitti kantelijalle, että koska henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädettyjä sisäisiä oikeussuojakeinoja ei ilmeisesti ollut käytetty loppuun hänen toisen väitteensä ja vaatimuksensa osalta, hän oli päättänyt jättää nämä kantelun näkökohdat tutkimatta henkilöstösääntöjensä 2 artiklan 8 kohdan perusteella. Kantelijalle ilmoitettiin, että oikeusasiamiehen tutkimus ei näin ollen kattaisi näitä kantelun näkökohtia.

Tilintarkastustuomioistuimen lausunto

Yhteenvetona voidaan todeta, että tilintarkastustuomioistuin antoi kantelusta seuraavan lausunnon:

Tilintarkastustuomioistuin kyseenalaisti ensin kantelun tutkittavaksi ottamisen ja huomautti, että koska kantelu oli tehty 5 päivänä elokuuta 2005, se voitiin ottaa tutkittavaksi vain siltä osin kuin se koski kantelijan 5 päivästä elokuuta 2003 lähtien tiedossa olleita tosiseikkoja. Tästä toteamuksesta huolimatta tilintarkastustuomioistuin vastasi kantelijan väitteeseen kokonaisuudessaan, mukaan lukien viittaukset 10. marraskuuta 1994 alkaneisiin tosiseikkoihin.

Tilintarkastustuomioistuin katsoi täyttäneensä hallinnolliset velvoitteensa. Se lisäsi, että kyseessä oli ARRCO:n kieltäytyminen siirtämästä kaikkia kantelijan Ranskassa hankkimia eläkeoikeuksia ja että ainoastaan komissiolla oli toimivalta ottaa yhteyttä kansallisiin viranomaisiin tällä alalla.

Kantelijan vuonna 1994 esittämän oikeuksien siirtoa koskevan pyynnön johdosta tilintarkastustuomioistuin oli ottanut yhteyttä asianomaisiin ranskalaisiin eläkerahastoihin. Vuosina 1995–2004 tilintarkastustuomioistuin oli useaan otteeseen pyytänyt komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet asian ratkaisemiseksi. Marraskuussa 2004 tilintarkastustuomioistuin oli pyytänyt komissiota nostamaan Ranskaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen. Vuoden 1995 puolivälistä vuoden 2005 puoliväliin tilintarkastustuomioistuin oli saanut komission ymmärtämään, että ongelma, joka liittyi siihen, että ARRCO kieltäytyi ottamasta huomioon kantelijan ranskalaisiin eläkerahastoihin maksamia maksuja, ratkeaisi lähitulevaisuudessa.

Tilintarkastustuomioistuin totesi lisäksi, että kantelijan pyydettyä 10. marraskuuta 1994 eläkeoikeuksiensa siirtämistä yli puolet niistä oli siirretty syyskuussa 1997 eli yli kahdeksan vuotta sitten. ARRCO hyväksyi 11 päivänä heinäkuuta 2005 kantelijan eläkeoikeuksien siirtämistä koskevassa uudessa ehdotuksessaan kantelijan eläkeoikeuksien huomioon ottamisen kokonaisuudessaan. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että näitä oikeuksia ei ollut vielä siirretty yhteisön järjestelmään, koska useita seikkoja, mukaan lukien siirrettävän määrän uudelleenarvostus, oli vielä käsittelemättä. Kantelijan kantelun tekopäivään eli 5. elokuuta 2005 mennessä ongelma oli kuitenkin jo ratkaistu.

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi tiivistetysti, että tilintarkastustuomioistuimen lausunnossaan kuvaamat tosiseikat eivät vastanneet todellisuutta. Kantelijan mukaan valituksessa oli itse asiassa mukana kaksi kansallista elintä, ARRCO ja General Association of Pension Institutions for Managerial Staff (AGIRC)(4).

Kantelija totesi, että hänen eläkeoikeuksiensa siirto riippui komission ja asianomaisten Ranskan viranomaisten välisestä sopimuksesta. Kantelijan mukaan tilintarkastustuomioistuin ei ollut vieläkään ilmoittanut hänelle, katsoiko se olevansa velvollinen soveltamaan tätä sopimusta.

Kantelija totesi lisäksi, että hän ei ollut vielä huomautustensa esittämiseen mennessä saanut yhtään ehdotusta eläkeoikeuksiensa siirtämisestä.

Kantelijan 27 päivänä helmikuuta 2006 päivätty toinen kirje

Kantelija lähetti 27. helmikuuta 2006 uuden kirjeen oikeusasiamiehelle. Hän ilmoitti jättäneensä 7. joulukuuta 2005 Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, joka koski kahta muistiota, jotka sisälsivät ehdotuksen hänen eläkeoikeuksiensa laskemiseksi. Kantelija vastaanotti 17. helmikuuta 2006 tilintarkastustuomioistuimen pääsihteerin vastauksen hänen 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluunsa.

Kantelija kiisti oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä tilintarkastustuomioistuimen vastauksen ja kiinnitti oikeusasiamiehen huomion kahteen kyseisen vastauksen kohtaan:

1. Kantelijan mukaan tilintarkastustuomioistuin oli kaikkien rauhoittavien lausuntojensa jälkeen yhtäkkiä viitannut vastauksessaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1989 antamaan tuomioon, jonka mukaan tilintarkastustuomioistuin ei olisi vastuussa siitä, että kansalliset viranomaiset panevat yhteisön oikeuden täytäntöön.
2. Kantelija väitti, että tilintarkastustuomioistuimen vastauksessaan toistamat lausumat eivät vastanneet todellisuutta.

Lisätiedustelut

Kantelijan huomautusten ja edellä mainitun uuden kirjeen perusteella oikeusasiamies katsoi, että kantelija halusi ottaa esiin myös eläkeoikeuksiensa siirtoa koskevan asiakysymyksen. Oikeusasiamies pyysi näin ollen tilintarkastustuomioistuimelta lausuntoa asiakysymyksestä eli kantelijan eläkeoikeuksien selvittämisestä.

Lisätietopyyntö

Oikeusasiamies pyysi lisäksi tilintarkastustuomioistuinta käsittelemään seuraavaa kysymystä:

"Tilintarkastustuomioistuin totesi lausunnossaan, että kantelijan eläkeoikeuksia ei ollut vielä siirretty yhteisön järjestelmään, koska useita kohtia (joista siirrettävän määrän uudelleenarvostus) oli vielä käsittelemättä. Huomautuksissaan kantelija kuitenkin totesi, että hän ei ollut vielä huomautustensa esittämispäivänä saanut yhtään ehdotusta eläkeoikeuksiensa siirtämisestä. Voisiko tilintarkastustuomioistuin näin ollen ilmoittaa oikeusasiamiehelle kantelijan eläkeoikeuksien siirron nykytilanteesta?”

Tilintarkastustuomioistuimen vastaus

Vastauksessaan tilintarkastustuomioistuin toisti näkemyksensä, jonka mukaan se katsoi täyttäneensä hallinnolliset velvoitteensa kantelijan tapauksessa. Saatuaan 4. ja 24. marraskuuta 2005 kantelijan siirto-oikeuksia koskevat ehdotukset AGIRC:ltä ja ARRCO:lta tilintarkastustuomioistuin oli vahvistanut palvelusvuodet, jotka oli otettava huomioon laskettaessa kantelijan eläkeoikeuksia henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tilintarkastustuomioistuin toimitti 6. joulukuuta 2005 päivätyllä muistiolla kantelijalle ehdotuksen tämän laskelman perusteella. Kantelija oli 7. joulukuuta 2005 tehnyt tilintarkastustuomioistuimelle 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, johon tilintarkastustuomioistuimen pääsihteeri vastasi 17. helmikuuta 2006.

Lisäksi tilintarkastustuomioistuin totesi ensimmäisessä lausunnossaan, että kantelijan pyydettyä 10. marraskuuta 1994 eläkeoikeuksiensa siirtämistä yli puolet kantelijan eläkeoikeuksista oli jo siirretty yhteisön järjestelmään syyskuussa 1997.

Tilintarkastustuomioistuin totesi lopuksi, että toisin kuin kantelija oli huomautuksissaan todennut, kantelija oli saanut ehdotuksen eläkeoikeuksiensa siirtämisestä Société Généralen eläkerahastoon (CRSG) maksettujen maksujen perusteella (5). Ehdotus oli liitetty henkilöstöosaston päällikön kantelijalle 6. joulukuuta 2005 osoittamiin muistioihin, jotka sisälsivät ehdotuksen hänen eläkeoikeuksiensa laskemisesta.

Kantelijan lisähuomautukset

Tilintarkastustuomioistuimen vastauksesta esittämissään huomautuksissa kantelija pysytti väitteensä. Hän totesi, että luottamuksensuojan periaatetta oli loukattu. Hänen mukaansa ETT:n esittämä väite, jonka mukaan komissio oli unionin toimielin, jolla oli toimivalta toimia kansallisten viranomaisten kanssa eläkeoikeuksien siirron alalla, ei voinut oikeuttaa ETT:n kantaa. Kantelija totesi lisäksi, että huolenpitovelvollisuutta ja avustamisvelvollisuutta oli rikottu.

Kantelijan ja oikeusasiamiehen yksiköiden välinen puhelinkeskustelu

Kantelija ilmoitti 11. toukokuuta 2007 käydyn puhelinkeskustelun yhteydessä oikeusasiamiehen yksiköille, että hän oli 23. helmikuuta 2007 nostanut Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa kanteen tilintarkastustuomioistuinta vastaan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa esitetyn väitteen johdosta.

PÄÄTÖS

1 Kantelijan väite

1.1 Kantelija on eläkkeellä oleva Euroopan tilintarkastustuomioistuimen virkamies. Ennen kuin hän työskenteli ETT:ssä, hän oli työskennellyt pankkialalla Ranskassa vuosina 1974–1982. Kantelija pyysi 10. marraskuuta 1994 Euroopan tilintarkastustuomioistuinta siirtämään hänen eläkeoikeutensa, jotka perustuivat Ranskan pankkialalla aiemmin täyttyneeseen työskentelykauteen, yhteisön eläkejärjestelmään. Tilintarkastustuomioistuin vastasi 13. marraskuuta 1996, että pankkialalla hankittujen eläkeoikeuksien siirtäminen ei ollut mahdollista. Se vastasi lisäksi, että Euroopan komission tehtävänä on laatia lisäeläkejärjestelmien järjestön (ARRCO) kanssa asetus (6) Ranskassa kertyneiden eläkeoikeuksien siirtämiseksi kokonaisuudessaan. Kantelija esitti 25 päivänä elokuuta 2004 varhaiseläkehakemuksen ja pyysi, että hänen eläkeoikeutensa määriteltäisiin. Kantelija teki 6. maaliskuuta 2005 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen tilintarkastustuomioistuimen hänen pyynnöstään tekemästä päätöksestä, jota hän ei pitänyt tyydyttävänä. Tilintarkastustuomioistuin hylkäsi kantelijan valituksen 28. kesäkuuta 2005. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että tilintarkastustuomioistuin ei ollut noudattanut hänen eläkeoikeuksiensa siirtämistä koskevaa pyyntöään, joka esitettiin 10. marraskuuta 1994 ja toistettiin 25. elokuuta 2004 (7).

1.2 Tilintarkastustuomioistuin totesi lausunnossaan katsovansa, että se oli täyttänyt hallinnolliset velvoitteensa. Se lisäsi, että kyseessä oli ARRCO:n kieltäytyminen siirtämästä kaikkia kantelijan Ranskassa hankkimia eläkeoikeuksia ja että ainoastaan komissiolla oli toimivalta ottaa yhteyttä kansallisiin viranomaisiin tällä alalla. Kantelijan vuonna 1994 esittämän oikeuksien siirtoa koskevan pyynnön johdosta tilintarkastustuomioistuin oli ottanut yhteyttä asianomaisiin ranskalaisiin eläkerahastoihin. Vuosina 1995–2004 tilintarkastustuomioistuin oli useaan otteeseen pyytänyt komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet asian ratkaisemiseksi. Marraskuussa 2004 tilintarkastustuomioistuin oli pyytänyt komissiota nostamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen Ranskaa vastaan. Vuoden 1995 puolivälistä vuoden 2005 puoliväliin tilintarkastustuomioistuin oli saanut komission ymmärtämään, että ongelma, joka liittyi siihen, että ARRCO kieltäytyi ottamasta huomioon kantelijan ranskalaisille eläkerahastoille maksamia maksuja, ratkeaisi pian. Tilintarkastustuomioistuin totesi lisäksi, että kantelijan pyydettyä 10. marraskuuta 1994 eläkeoikeuksiensa siirtämistä yli puolet niistä oli siirretty syyskuussa 1997 eli yli kahdeksan vuotta sitten. ARRCO suostui 11 päivänä heinäkuuta 2005 kantelijan eläkeoikeuksien siirtoa koskevassa uudessa ehdotuksessaan ottamaan huomioon kantelijan eläkeoikeudet kokonaisuudessaan. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että näitä oikeuksia ei ollut vielä siirretty yhteisön järjestelmään, koska useita seikkoja, mukaan lukien siirrettävän määrän uudelleenarvostus, oli vielä käsittelemättä. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan ongelma oli kuitenkin jo ratkaistu siihen mennessä, kun kantelija jätti kantelunsa Euroopan oikeusasiamiehelle.

1.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että tilintarkastustuomioistuimen lausunnossaan kuvailemat tosiseikat eivät vastanneet todellisuutta. Kantelija totesi lisäksi, että hänen eläkeoikeuksiensa siirto riippui komission ja asianomaisten Ranskan viranomaisten välisestä sopimuksesta. Kantelijan mukaan tilintarkastustuomioistuin ei ollut vieläkään ilmoittanut hänelle, katsoiko se olevansa velvollinen soveltamaan tätä sopimusta. Kantelija totesi lisäksi, että hän ei ollut vielä huomautustensa esittämiseen mennessä saanut yhtään ehdotusta eläkeoikeuksiensa siirtämisestä.

1.4 Kantelijan huomautusten ja 27. helmikuuta 2006 päivätyn uuden kirjeen perusteella oikeusasiamies pyysi tilintarkastustuomioistuinta antamaan täydentävän lausunnon asiakysymyksestä eli kantelijan eläkeoikeuksien selvittämisestä.

1.5 Vastauksessaan tilintarkastustuomioistuin toisti näkemyksensä, jonka mukaan se katsoi täyttäneensä kantelijan asiakirja-aineistoon sisältyvät hallinnolliset velvoitteensa. Tilintarkastustuomioistuin totesi lisäksi, että toisin kuin kantelija oli huomautuksissaan todennut, kantelija oli saanut ehdotuksen eläkeoikeuksiensa siirtämisestä Société Généralen eläkerahastoon maksettujen maksujen perusteella (8).

1.6 Kantelija totesi lisähuomautuksissaan, että luottamuksensuojan periaatetta oli loukattu ja huolenpitovelvollisuutta ja avustamisvelvollisuutta oli laiminlyöty.

1.7 Kantelija ilmoitti 11. toukokuuta 2007 käydyn puhelinkeskustelun yhteydessä oikeusasiamiehen yksiköille, että hän oli 23. helmikuuta 2007 nostanut Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa kanteen tilintarkastustuomioistuinta vastaan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa (9) esitetyn väitteen johdosta.

1.8 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 195 artiklassa oikeusasiamies valtuutetaan ottamaan vastaan kanteluja" (...) yhteisön toimielinten tai elinten toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista (…), paitsi jos väitetyistä tosiseikoista on nostettu tai on nostettu kanne. " Jos oikeusasiamies nostaa kanteen samoista tosiseikoista kuin oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa, oikeusasiamiehen on lopetettava tutkimuksensa. Tällaisessa tapauksessa kyseiseen päivämäärään mennessä suoritettujen tutkimusten tulokset on toimitettava ilman jatkotoimia oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

1.9 Ottaen huomioon tiedot, jotka kantelija toimitti oikeusasiamiehen yksiköiden kanssa 11. toukokuuta 2007 käydyn puhelinkeskustelun yhteydessä, oikeusasiamies katsoo, että tämän kantelun ja kantelijan virkamiestuomioistuimelle jättämän kannekirjelmän (asia F-17/07)(10) aiheet näyttävät koskevan samoja tosiseikkoja.

2 Päätelmät

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 7 kohdan perusteella oikeusasiamies päättää näin ollen kantelun käsittelyn ja käsittelee asian ilman jatkotoimia.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan myös tilintarkastustuomioistuimen puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Lyhenne tulee sanoista Association des régimes de retraites complémentaires.

(2) Tämän artiklan mukaan virkamies, joka jättää tehtävänsä ennen kuin hän täyttää 63 vuotta, voi pyytää, että hänen vanhuuseläkkeensä a) lykättävä sitä kuukautta seuraavan kalenterikuukauden ensimmäiseen päivään, jona hän täyttää 63 vuotta; tai b) hänelle maksetaan välittömästi, jos hän on vähintään 55-vuotias. Tällöin vanhuuseläkettä alennetaan määrällä, joka lasketaan virkamiehen iän perusteella hänen aloittaessaan eläkkeen saamisen. (…) Nimittävä viranomainen voi yksikön edun vuoksi päättää yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä käyttöön otettujen objektiivisten perusteiden ja avointen menettelyjen perusteella olla soveltamatta edellä mainittua vähennystä asianomaisiin virkamiehiin.”

(3) Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti lisäksi, että komissio ei ollut varmistanut, että Ranskan viranomaiset noudattavat hänen eläkeoikeuksiensa siirtoa koskevia henkilöstösääntöjen säännöksiä. Koska asian tämä näkökohta kohdistui toiseen unionin toimielimeen, oikeusasiamiehen yksiköt rekisteröivät komissiota vastaan tehdyn kantelun uudella viitenumerolla 3001/2005/MF.

(4) Tämä lyhenne tarkoittaa "Association générale des institutions de retraite des cadres".

(5) Tämä lyhenne tarkoittaa "Caisse de retraite de la Société Générale".

(6) Lyhenne tulee sanoista Association des régimes de retraites complémentaires.

(7) Kantelija väitti kantelussaan myös, että tilintarkastustuomioistuin oli virheellisesti päättänyt siirtää hänet eläkkeelle henkilöstösääntöjen 9 artiklan 2 kohdan nojalla 1.9.2005 alkaen eli ennen hänen eläkeoikeuksiensa vahvistamista. Kantelija vaati, että hänelle olisi myönnettävä eläkkeeseen oikeuttavilta palvelusvuosilta lisäpalkkio, joka oli 10 vuotta, 3 kuukautta ja 24 päivää, jotta hän voisi jäädä eläkkeelle viimeistään 1. tammikuuta 2006 alkaen. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 5. heinäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että hänen ohjesääntönsä 2 artiklan 8 kohdan perusteella kantelun nämä näkökohdat eivät kuulu hänen tutkimuksensa piiriin.

(8) Tämä lyhenne tarkoittaa "Caisse de retraite de la Société Générale".

(9) Asia F-17/07 P. v. tilintarkastustuomioistuin, kanne nostettu 23.2.2007.

(10) Oikeusasiamies toteaa tässä yhteydessä, että kannekirjelmän kanneperusteita ja pääasiallisia perusteluja koskevan osan toinen kohta on kirjoitettu seuraavasti: ”Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee i) henkilöstösääntöjen ja niiden liitteen VIII tiettyjen säännösten rikkominen (erityisesti kyseisen liitteen 11 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan rikkominen) ii) virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitetun huolenpitovelvollisuuden ja avustamisvelvollisuuden laiminlyönti; iii) yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen loukkaaminen; iv) luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen.”