Strasbourg, 31. tammikuuta 2007

Hyvä X

Teitte 9. toukokuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun, joka koski Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittelyä.

Toimitin kantelun 19.5.2005 OLAFin pääjohtajalle. OLAF antoi lausuntonsa 9. elokuuta 2005. Toimitin sen Teille 29. elokuuta 2005 yhdessä 16. syyskuuta 2005 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön kanssa.

Ilmoitin Teille 21. syyskuuta 2005, että koska tämän kantelun aihe on hyvin samankaltainen kuin toisen Euroopan investointipankkia vastaan tekemänne kantelun (kantelu 1776/2005/GG - Luottamuksellinen), katson aiheelliseksi käsitellä molemmat kantelut samanaikaisesti.

Esitin 19. joulukuuta 2005 OLAFille ehdotuksen sovintoratkaisusta. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

OLAF antoi ehdotuksesta lausuntonsa 31. tammikuuta 2006. Toimitin sen Teille 14. helmikuuta 2006 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jotka lähetitte 30. maaliskuuta 2006.

Pyysin 29.5.2006 OLAFilta lisätietoja. Ilmoitin asiasta teille samana päivänä.

OLAF vastasi 30. kesäkuuta 2006 lisätietopyyntööni. Toimitin tämän vastauksen Teille 10. heinäkuuta 2006 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa, jotka lähetitte 25. elokuuta 2006.

Esitin 21.9.2006 OLAFille toisen lisätietopyynnön. Ilmoitin asiasta teille samana päivänä. OLAF lähetti vastauksensa 26. lokakuuta 2006, ja toimitin Teille 14. marraskuuta 2006 huomautuksenne, jotka lähetitte 18. joulukuuta 2006.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Taustaa

Kantelijan, joka on saksalainen asianajaja, mukaan käsiteltävän asian tausta on tiivistetysti seuraava:

1990-luvun alussa kaksi kansainväliseen konserniin kuuluvaa yritystä (yksi Ruotsista ja yksi Saksasta) osallistui Lesothossa hankkeeseen ("Lesothon ylämaiden vesihanke"), jota tuettiin EU:n varoilla, mukaan lukien Euroopan investointipankin (EIP) myöntämät varat. Ennen sopimusten tekemistä nämä kaksi yritystä olivat palkanneet paikallisen konsultin, joka neuvoi niitä hankkeessa ja auttoi niitä hankkimaan paikallista tietämystä. Tämän jälkeen todettiin, että tämä konsultti, joka oli myös neuvonut muita yrityksiä, toimi yhteistyössä Lesothon hankintaviranomaisen johtajan kanssa ja että ainakin osa joidenkin hänen asiakkaidensa konsultille konsulttipalkkioina maksamista varoista oli siirretty hankintaviranomaiselle. Tämän jälkeen Lesothon tuomioistuin totesi hankintaviranomaisen johtajan syyllistyneen korruptioon ja tuomitsi hänet vankeusrangaistukseen.

Ryhmälle oli ilmoitettu väitetystä lahjontatapauksesta vuonna 1998, ja se oli toiminut välittömästi ja täydessä yhteistyössä Lesothon viranomaisten kanssa. Lesothon syyttäjälaitoksen johtaja oli myöntänyt ryhmälle syytesuojan, koska se oli tarjonnut vapaaehtoista tietoa hankkeesta. Ryhmällä oli nollatoleranssi kaikenlaisen lahjonnan ja korruption suhteen.

Euroopan komissio ja EIP päättivät huhtikuussa 2000 tehdä asiaa koskevan tarkastuksen. Tarkastuksesta ilmoitettiin Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF). OLAFin tutkimus päätettiin tarkastuskertomuksen päätelmien perusteella.

Kesäkuussa 2003 OLAF aloitti uusien tietojen perusteella asiaa koskevan uuden tutkimuksen, joka kohdistui konserniin kuuluvaan sveitsiläiseen yritykseen.

Kantelija pyysi 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä saada tutustua kaikkiin OLAFin asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, jotka koskivat Lesothon ylämaiden vesihanketta (1). Pyyntö perustuu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (2), jäljempänä 'asetus 1049/2001'.

OLAF hylkäsi pyynnön 7. lokakuuta 2004 päivätyssä vastauksessaan vedoten kolmeen poikkeukseen asetuksessa (EY) N:o 1049/2001, johon sen päätös perustui: 1) tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaaminen (asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta), "koska tutkinta on edelleen käynnissä"; 2) yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suoja henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti (asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohta); ja 3) luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kaupalliset edut (asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta). Vastauksena kantelijan 16.9.2004 päivätyssä kirjeessään esittämään kysymykseen OLAF vahvisti myös aloittaneensa uuden tutkimuksen vuonna 2003.

Kantelija jätti 2. marraskuuta 2004 uudistetun hakemuksen ja väitti, että ainakin vuoden 2000 tarkastuskertomus olisi annettava tutustuttavaksi. Kantelija korosti, että ilman mahdollisuutta tutustua tähän kertomukseen hänen asiakkaansa ei voinut arvioida, missä määrin OLAFilla oli nyt hallussaan uusia tietoja, jotka oikeuttivat uuden tutkimuksen aloittamiseen.

OLAF vahvisti 30.11.2004 päivätyssä vastauksessaan kantansa ja viittasi erityisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan. OLAF korosti vuoden 2000 tarkastuskertomuksen osalta, että se sisälsi alustavia tuloksia, lausuntoja ja päätelmiä alkuperäisestä tutkimuksesta. OLAF huomautti, että tämä alustava kertomus ja sen aikana saadut uudet tiedot muodostivat perustan tuolloin käynnissä olleille lisätutkimuksille. Se lisäsi, että asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat koostuivat tähän mennessä kerätyistä todisteista ja että näitä todisteita analysoitiin tarkemmin. OLAF väitti, että sen asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen luovuttaminen häiritsisi meneillään olevaa tutkimusta. OLAFin mukaan myöskään osittaista tutustumisoikeutta ei ollut mahdollista myöntää, koska siihen liittyvä hallinnollinen rasite olisi suhteeton.

Kantelu 1450/2005/GG (luottamuksellinen)

Kantelija toimitti 29. maaliskuuta 2005 OLAFin päätöksestä kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle (kantelu 1450/2005/GG - luottamuksellinen). Käsiteltävänä oleva kantelija teki kuitenkin selväksi, että kyseisessä asiassa kantelijan oli määrä olla hänen asiakkaansa, sveitsiläinen yritys. EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään, että kantelun oikeusasiamiehelle voi tehdä kuka tahansa EU:n kansalainen tai kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on EU:ssa. Oikeusasiamies hylkäsi kantelun 2. toukokuuta 2005, koska kantelija ei kuulunut niiden henkilöiden ryhmään, joilla on oikeus tehdä kantelu oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan nojalla.

Käsiteltävänä oleva väite

Kantelun 1450/2005/GG tehnyt asianajaja uusi 9.5.2005 kantelun ja huomautti, että häntä itseään oli pidettävä kantelijana. Sen vuoksi tämä kirje kirjattiin uudeksi kanteluksi (1777/2005/GG - luottamuksellinen).

Kantelija väitti, että OLAF oli virheellisesti jättänyt myöntämättä oikeuden tutustua sen asiakirja-aineistoon ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittuun kertomukseen, ja väitti, että tällainen oikeus olisi myönnettävä. Kantelijan mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa ei voida tulkita niin laajasti, että se kattaisi jo päätökseen saatetut tutkimukset. Lisäksi suoja ei missään tapauksessa ollut enää perusteltu kyseisen asiakirjan sisällön perusteella (asetuksen 1049/2001 4 artiklan 7 kohta). Kantelija väitti näin ollen, että ainakin ne asiakirjat, jotka eivät enää olleet suoraan merkityksellisiä tämän tutkimuksen kannalta, kuten vuoden 2000 tarkastuskertomus, olisi annettava tutustuttavaksi.

Kantelija korosti, että on tärkeää ymmärtää, minkä uusien todisteiden perusteella OLAFin tutkimus oli perusteltua aloittaa uudelleen. Tämä oli välttämätöntä, jotta ryhmä voisi puolustautua.

KYSYMYS

OLAFin lausunto

Lausunnossaan OLAF esitti seuraavat huomautukset:

EU oli ollut mukana Lesothon hankkeessa 1980-luvun alusta lähtien.

EIP:n ja komission pyynnöstä tehtiin riippumaton tarkastus huhtikuussa 2000. Tarkastuksessa todettiin, ettei EIP:n varojen erityistä tai suoraa väärinkäyttöä ollut havaittu, mutta oli todennäköistä, että EIP:n varoja saaneet toimeksisaajat olivat suorittaneet maksuja hankkeen toteuttajille palveluksia vastaan.

Kesäkuussa 2003 OLAF oli saanut uusia tietoja Lesothossa suoritetun oikeudellisen tutkimuksen perusteella. Nämä tiedot osoittivat, että EIP:n ja Euroopan kehitysrahaston varoja oli käytetty väärin. Tämän seurauksena oli aloitettu OLAFin tutkimus.

On tärkeää erottaa toisistaan yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla ja asianomaisen henkilön oikeus tutustua asiakirja-aineistoon. Ensin mainitun osalta oikeus tutustua asiakirjaan oli myönnettävä, paitsi jos kyseessä olevaan asiakirjaan sovellettiin jotakin asetuksen 1049/2001 4 artiklassa luetelluista poikkeuksista. Sitä vastoin henkilöllä, jota kansallinen tuomioistuinmenettely koskee, oli oikeus tutustua asiakirja-aineistoon sovellettavien kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti. Tässä asiayhteydessä asianomaisella henkilöllä oli puolustautumisoikeuksiinsa liittyvä tiedonsaantioikeus, jota yleisöllä ei ollut. Kantelijan väite, jonka mukaan hänellä oli oikeus tutustua asiakirjoihin, koska hänen oli puolustettava asiakastaan, oli näin ollen merkityksetön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen arvioinnin kannalta.

Koska Lesothossa oli tällä hetkellä vireillä kansallinen tuomioistuinmenettely, oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon valvottiin sen menettelysäännöillä. Kantelijalla oli mahdollisuus pyytää Lesothon viranomaisilta oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon. Näiden viranomaisten tehtävänä oli päättää, olisiko pääsy myönnettävä ja milloin.

OLAFin oikeudellisessa kehyksessä ei myöskään säädetty oikeudesta tutustua OLAFin tutkimuksen kohteena olevan henkilön asiakirja-aineistoon.

OLAF ei asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla voinut paljastaa vuodelta 2000 peräisin olevaa tarkastuskertomusta eikä ”mitään tutkinta-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista”. Tietojen paljastaminen olisi haitallista meneillään olevalle OLAFin tutkinnalle sekä Lesothon oikeusviranomaisten tätä asiaa koskevalle tutkinnalle. Kuten uudistettuun tutustumispyyntöön annetussa vastauksessa jo selitettiin, tutustumisoikeuden myöntäminen paljastaisi OLAFin hallussa olevat todisteet ja sen tutkimusstrategiat.

Tarkastuskertomus sisälsi alustavat tulokset, lausunnot ja päätelmät alkuperäisestä tutkimuksesta, ja se oli yksi niistä tekijöistä, jotka muodostivat perustan OLAFin ja Lesothon viranomaisten tätä asiaa koskeville lisätutkimuksille.

Kantelijan huomautukset

OLAFin lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija korosti, että OLAFin asiakirjoihin tutustumista koskevan lainsäädännön osalta Lesothon ryhmää vastaan ei (hänen parhaan tietonsa mukaan) ollut vireillä menettelyjä. Kantelija lisäsi, että Lesothon syyttäjälaitoksen johtaja oli antanut oikeudellisesti sitovan sitoumuksen olla nostamatta kannetta ryhmää vastaan (3). Hän korosti, että näistä tosiseikoista riippumatta väite, jonka mukaan OLAFin asiakirja-aineistoon tutustumista koskevaan kysymykseen on vaikutettu tai siihen on jopa sovellettu Lesothon lakia, on järjetön. Kantelijan mukaan yhteisön toimielinten toimintaa säänneltiin yhteisön lainsäädännöllä.

Kantelija vastusti voimakkaasti OLAFin lausuntoa siltä osin kuin se merkitsi, että nimenomaisen säännöksen puuttumisen vuoksi OLAFin tutkimusten kohteena olevilla henkilöillä ei ollut oikeutta tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon. Kantelijan mukaan tällainen kanta olisi selvästi ristiriidassa perusoikeuksien sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (4) kanssa. Kantelija esitti sekä yhteisön oikeutta että Euroopan ihmisoikeussopimusta koskevia yksityiskohtaisia huomautuksia tukeakseen näkemystään, jonka mukaan OLAFin tutkimuksen kohteena olevilla henkilöillä on oikeus tutustua omiin asiakirjoihinsa ja että ryhmälle olisi näin ollen annettava oikeus tutustua OLAFin asiakirjoihin.

Asetuksen 1049/2001 osalta kantelija muistutti yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Kantelija väitti, että oli hyvin epätodennäköistä, että OLAFin asiakirja-aineiston jokaisen asiakirjan paljastaminen olisi haitallista tutkimukselle.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu

Oikeusasiamiehen ehdotus sovintoratkaisuksi

Tutkittuaan huolellisesti OLAFin lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että OLAF olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan väitteisiin.

Tämä näkemys perustui seuraaviin näkökohtiin:

1. Oikeusasiamies katsoi aiheelliseksi käsitellä useita alustavia kysymyksiä ennen kantelijan väitteen ja vaatimuksen tutkimista.

Alustavat kysymykset

2. Oikeusasiamies katsoi, että OLAFin väite, jonka mukaan on erotettava toisistaan 1) yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla ja 2) asianomaisen henkilön oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, oli oikea. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelijan 16. syyskuuta 2004 esittämä pyyntö saada tutustua asiakirjoihin ja hänen 2. marraskuuta 2004 esittämänsä uudistettu pyyntö perustuivat selvästi asetukseen (EY) N:o 1049/2001. OLAFin vastaukset näihin hakemuksiin perustuivat myös mainittuun asetukseen. Koska kantelija oli kantelussaan väittänyt, että OLAFin päätös hylätä tutustumispyyntö oli virheellinen, oikeusasiamiehen tutkinta oli rajoitettava sen selvittämiseen, oliko kyseinen päätös riittävä perusta asetuksessa 1049/2001. Tässä tutkimuksessa ei näin ollen ollut tarpeen käsitellä kantelijan esittämiä väitteitä, jotka tukevat hänen näkemystään, jonka mukaan OLAFin tutkimuksen kohteena olevilla henkilöillä olisi oltava oikeus tutustua omaan asiakirja-aineistoonsa.

3. Kantelija korosti kantelussaan, että auttaakseen ryhmää puolustautumaan oli tärkeää ymmärtää, mitä uusia todisteita oli tullut esiin, jotka oikeuttivat OLAFin tutkimuksen uudelleen aloittamisen. OLAF totesi lausunnossaan, että kantelijan väite, jonka mukaan hänellä oli oikeus tutustua asiakirjoihin, koska hänen oli puolustettava asiakastaan, ei ollut merkityksellinen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen analyysin kannalta. Koska asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 ei edellytetä, että hakija perustelee asiakirjoihin tutustumista koskevan pyyntönsä, oikeusasiamies katsoi, ettei ollut tarpeen tarkastella kantelijan asiakirjoihin tutustumista koskevalla pyynnöllään tavoittelemaa päämäärää.

4. OLAF katsoi lausunnossaan, että koska Lesothossa oli parhaillaan käynnissä kansallisia oikeudenkäyntejä, oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon valvottiin maan menettelysäännöillä. OLAF lisäsi, että kantelijalla oli mahdollisuus pyytää Lesothon viranomaisilta oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon. OLAFin mukaan näiden viranomaisten tehtävänä oli päättää, olisiko oikeus tutustua asiakirjoihin myönnettävä ja milloin. Kantelija totesi huomautuksissaan, että väite, jonka mukaan OLAFin asiakirja-aineistoon tutustumista koskevaan kysymykseen on vaikutettu tai siihen on jopa sovellettu Lesothon lakia, oli järjetön. Kantelijan mukaan yhteisön toimielinten toimintaa säänneltiin yhteisön lainsäädännöllä.

5. Oikeusasiamies totesi, että käsiteltävänä oleva asia koski OLAFin asiakirja-aineistoon tutustumista koskevaa pyyntöä eikä Lesothon viranomaisten asiakirja-aineistoon tutustumista koskevaa pyyntöä. OLAFin lausunnossa esitetyt huomautukset, jotka koskivat kantelijan mahdollisuutta kääntyä Lesothon viranomaisten puoleen, olivat näin ollen merkityksettömiä oikeusasiamiehen tutkimuksen kannalta.

6. Kantelijan pyyntö saada tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon perustui asetukseen 1049/2001. Alkuperäisen tutustumispyynnön hylkäämisestä 7.10.2004 päivätyssä kirjeessään OLAF vetosi kolmeen asetukseen 1049/2001 sisältyvään poikkeukseen: 1) tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaan (asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta); 2) yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suoja henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti (asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohta); ja 3) luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kaupalliset edut (asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta). Oikeusasiamies totesi, että vain ensimmäinen näistä poikkeuksista mainittiin nimenomaisesti uudistettua hakemusta koskevassa OLAFin päätöksessä ja että OLAFin lausunnossa käsiteltiin vain tätä poikkeusta. Näiden seikkojen perusteella oikeusasiamies katsoi, ettei ollut tarpeen tutkia kahta muuta poikkeusta, joihin OLAF oli alun perin tukeutunut.

Kantelijan väite ja vaatimus

7. Kantelija väitti, että OLAF oli virheellisesti jättänyt myöntämättä oikeuden tutustua sen asiakirja-aineistoon ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittuun kertomukseen, ja väitti, että tällainen oikeus olisi myönnettävä. Kantelijan mukaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa ei voida tulkita niin laajasti, että se kattaisi jo päätökseen saatetut tutkimukset. Kantelijan mukaan suoja ei missään tapauksessa ollut enää perusteltu kyseisen asiakirjan sisällön perusteella (asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 7 kohta). Kantelija väitti näin ollen, että ainakin ne asiakirjat, kuten vuoden 2000 tarkastuskertomus, jotka eivät enää olleet suoraan merkityksellisiä tämän tutkimuksen kannalta, olisi annettava tutustuttavaksi.

8. OLAF totesi lausunnossaan, ettei se voinut luovuttaa vuoden 2000 tarkastuskertomusta tai mitään tutkinta-aineistoon sisältyviä asiakirjoja asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella. OLAFin mukaan näiden asiakirjojen paljastaminen olisi haitallista meneillään olevalle OLAFin tutkinnalle sekä Lesothon oikeusviranomaisten tätä asiaa koskevalle tutkimukselle. OLAF korosti, että kyseisiin asiakirjoihin tutustumisen myöntäminen paljastaisi OLAFin hallussa olevat todisteet ja sen tutkimusstrategiat. Se lisäsi, että vuoden 2000 tarkastuskertomus sisälsi alustavat tulokset, lausunnot ja päätelmät alkuperäisestä tutkimuksesta ja oli yksi niistä tekijöistä, jotka muodostivat perustan OLAFin ja Lesothon viranomaisten tätä asiaa koskeville lisätutkimuksille.

9. Oikeusasiamies pani merkille OLAFin väitteen, jonka mukaan kyseisten asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen oli perusteltua Lesothon viranomaisten suorittamien tutkimusten suojaamiseksi. OLAFin 7.10.2004 antamassa vastauksessa asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön tai sen 30.11.2004 antamassa vastauksessa uudistettuun pyyntöön ei viitattu tällaisiin tutkimuksiin. Oikeusasiamies ei näin ollen voinut nähdä, miten edellä mainitulla väitteellä voisi olla merkitystä sen varmistamisessa, voiko OLAFin päätös evätä oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin olla perusteltu nykyisissä olosuhteissa.

10. OLAFin väitteestä, jonka mukaan kyseisten asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen oli perusteltua sen oman tutkimuksen suojaamiseksi, oikeusasiamies totesi, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään, että toimielimet ”kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi (...) tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa”.

11. Sisäisestä muistiosta, joka oli päivätty 11.7.2003 ja jonka jäljennöksen OLAF lähetti kantelijalle yhdessä 7.10.2004 päivätyn kirjeen kanssa, kävi ilmi, että OLAF oli kyseisenä päivänä päättänyt aloittaa Lesothossa toteutettavaa hanketta koskevan ulkoisen tutkimuksen. OLAFin lausunnossaan toimittamien tietojen perusteella oikeusasiamies oletti, että tutkimusta ei ollut vielä saatettu päätökseen. Oikeusasiamies totesi myös, että OLAF oli ilmoittanut, että päätös tämän uuden tutkimuksen aloittamisesta oli tehty sen saamien uusien tietojen perusteella. Oikeusasiamiehen mielestä oli lisäksi kohtuullista olettaa, että oikeus tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon paljastaisi OLAFin hallussa olevat todisteet ja sen tutkimusstrategiat. Oikeusasiamies katsoi, että tällaisten tietojen paljastaminen todellakin heikentäisi OLAFin tutkimuksen suojaa ja että OLAFin viittaus asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan vaikutti siten periaatteessa oikealta.

12. OLAFin väite, jonka mukaan ”mitään tutkinta-aineistoon kuuluvaa asiakirjaa” ei voitu antaa tutustuttavaksi, edellytti kuitenkin, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta sovellettiin kaikkiin näihin asiakirjoihin.

13. Oikeusasiamies piti epätodennäköisenä, että näin todella oli. Vaikutti loogiselta olettaa, että OLAFin tutkinta-aineistoon sisältyi myös OLAFin 11. heinäkuuta 2003 tekemä päätös tutkimuksen aloittamisesta. Kuten edellä mainittiin, OLAFilla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia myöntää oikeutta tutustua tähän asiakirjaan. Oikeusasiamiehen mukaan OLAF ei näin ollen ollut osoittanut, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta estäisi sitä luovuttamasta kaikkia asiakirja-aineistoonsa sisältyviä asiakirjoja.

14. Oikeusasiamiehellä oli erityisesti huomattavia epäilyjä siitä, voitiinko OLAFin esittämillä perusteluilla perustella sitä, että se kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua vuonna 2000 laadittuun tarkastuskertomukseen. Vaikka oikeusasiamies oli jo myöntänyt (5), että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisella säännöksellä annettu suoja ei välttämättä ollut käytettävissä ainoastaan siihen saakka, kunnes asianomainen tarkastus, tutkinta tai tilintarkastus oli saatettu päätökseen, oli ensin otettava huomioon, että kantelijan pyynnössä tarkoitettu asiakirja näytti olevan laadittu noin neljä vuotta ennen tutustumispyynnön esittämistä. Näin ollen ei ollut heti selvää, miten tämän asiakirjan paljastaminen voisi heikentää OLAFin meneillään olevan tutkimuksen suojaa. Vaikka oikeusasiamies myönsi, että OLAF oli perustellusti huolissaan siitä, että sen asiakirja-aineistoon tutustuminen paljastaisi sen hallussa olevia todisteita ja sen tutkimusstrategioita, mikään ei osoittanut, että tutustuminen vuonna 2000 laadittuun tarkastuskertomukseen johtaisi näihin kielteisiin seurauksiin. OLAFin mainitsemasta kahdesta seikasta ensimmäisen osalta on todettava, että OLAF oli itse päättänyt lopettaa ensimmäisen tutkimuksensa tämän kertomuksen päätelmien perusteella. Näin ollen oli ensi näkemältä vaikea nähdä, miten tähän tarkastuskertomukseen mahdollisesti sisältyvän näytön paljastaminen voisi vaikuttaa uuteen tutkimukseen. Oikeusasiamies katsoi, että voitaisiin turvallisesti olettaa, että jos kantelijan asiakkaan tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten osalta olisi ollut konkreettista näyttöä väärinkäytöksistä, OLAF ei olisi lopettanut ensimmäistä tutkimustaan vaan jatkanut sitä. Toisen näkökohdan osalta vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että vuoden 2000 tarkastuskertomukseen sisältyisi tietoja OLAFin strategioista vuonna 2003 aloitetun tutkimuksen osalta.

15. OLAF ei käsitellyt lausunnossaan mahdollisuutta myöntää osittainen tutustumisoikeus. Näin ollen ei ollut selvää, väittikö OLAF edelleen, kuten se oli tehnyt uudistetun hakemuksen hylkäämisestä 30.11.2004 tekemässään päätöksessä, ettei myöskään ollut mahdollista myöntää osittaista tutustumisoikeutta, koska siitä aiheutuva hallinnollinen rasite olisi suhteeton. Vaikka näin olisikin, oikeusasiamies piti tärkeänä panna merkille, että tämä lausunto näyttää annetun tarkoituksena antaa osittainen oikeus tutustua kaikkiin OLAFin tutkinta-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin. Näin ollen ei ollut selvää, aiheuttaisiko osittaisen tutustumisoikeuden myöntäminen vuoden 2000 tarkastuskertomukseen myös suhteettoman hallinnollisen taakan. Joka tapauksessa, kun otetaan huomioon se kiistaton seikka, että asetuksen 1049/2001 mukaisia asiakirjoihin tutustumista koskevia poikkeuksia on tulkittava suppeasti, oikeusasiamies katsoi, että osittaisen tutustumisoikeuden epääminen voi perustua vain väitteeseen, jonka mukaan se aiheuttaisi suhteettoman hallinnollisen taakan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa.

16. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli alustavasti, että OLAFin kieltäytyminen antamasta asiakirja-aineistoaan ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittua kertomusta tutustuttavaksi tai tutustuttavaksi osittain voisi merkitä hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelijan tyydyttämiseksi.

Oikeusasiamies teki näin ollen OLAFille seuraavan sovintoratkaisua koskevan ehdotuksen:

OLAF voisi harkita uudelleen kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirja-aineistoonsa ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittuun kertomukseen.

OLAFin vastaus oikeusasiamiehen ehdotukseen

Vastauksessaan tähän ehdotukseen OLAF esitti seuraavat huomautukset:

Oikeusasiamies oli myöntänyt, että OLAF nojautui lähtökohtaisesti oikein asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan, kun kyse oli oikeudesta tutustua sen tutkinta-aineistoon. Oikeusasiamies oli kuitenkin ilmoittanut, että OLAF ei ollut selvittänyt, miten tämä säännös voisi estää sitä paljastamasta kaikkia asiakirja-aineistoonsa sisältyviä asiakirjoja, mukaan lukien vuoden 2000 tarkastuskertomus.

OLAF oli lisäksi tutkinut, heikentäisikö muiden asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen ja erityisesti tarkastuskertomuksen sisältämien tietojen ilmaiseminen sen meneillään olevan tutkimuksen suojaa. OLAF oli ilmoittanut EIP:lle, että tämän kertomuksen julkistaminen ei vahingoittaisi sen tutkimuksia. EIP oli kuitenkin ilmoittanut OLAFille, että tarkastuskertomuksen julkistaminen vahingoittaisi taloudellisia etuja ja kertomukseen sisältyvien henkilötietojen suojaa. EIP oli ilmoittanut, että vain osittainen ilmoittaminen, joka rajoittui tiivistelmään ja kertomuksen päätelmiin, ei vahingoittaisi näitä etuja.

OLAF on näin ollen liittänyt mukaan jäljennöksen kertomuksen näistä osista ja poistanut henkilöiden ja yritysten nimet. EIP oli ilmoittanut OLAFille, että se paljastaisi ryhmää koskevan kertomuksen osan kantelijalle yksityisesti eikä asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjen puitteissa.

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi huomautuksissaan olevansa tyytyväinen vuoden 2000 tarkastuskertomuksen saatavuuteen.

Hän totesi kuitenkin, että OLAF oli jättänyt huomiotta oikeusasiamiehen lausunnon, jonka mukaan se ei ollut harkinnut mahdollisuutta myöntää osittaista oikeutta tutustua tähän tutkimukseen liittyvään asiakirja-aineistoon. Kantelija korosti, että jos asiakirjoihin tutustumista koskeva hakemus tehtiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti, asiaankuuluvien asiakirjojen sisällöstä oli tehtävä konkreettinen ja yksilöllinen arviointi. Yksittäisten asiakirjojen tutkimista koskevasta velvollisuudesta voidaan poiketa vain poikkeustapauksissa ja vain silloin, kun hallinnollinen taakka on osoittautunut erityisen raskaaksi ja ylittää siten sen, mitä voidaan kohtuudella edellyttää. Kantelija huomautti, ettei hän ollut vakuuttunut siitä, että OLAF oli täyttänyt velvollisuutensa tältä osin.

Kantelija korosti, että hänen asiakkaansa pystyi puolustautumaan vain, jos se tiesi häntä vastaan esitetyt epäilyt ja olettamukset ja sillä oli mahdollisuus selventää niitä ja kumota ne. Hänen asiakkaallaan oli myös oikeus saada tietoja OLAFin hallussa olevista hänen puolestaan puhuvista tosiseikoista.

Lisätiedustelut

Tutkittuaan OLAFin vastauksen sovintoratkaisuehdotukseen oikeusasiamies katsoi tarvitsevansa lisätietoja käsiteltävän asian käsittelemiseksi.

Ensimmäinen lisätietopyyntö

Oikeusasiamies kirjoitti näin ollen OLAFille 29.5.2006. Kirjeessään oikeusasiamies huomautti, että sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan hän oli ehdottanut, että OLAF "voisi harkita uudelleen kantelijan pyyntöä saada tutustua sen asiakirja-aineistoon ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittuun kertomukseen". Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että OLAF oli vastauksessaan käsitellyt ainoastaan mahdollisuutta myöntää oikeus tutustua vuoden 2000 tarkastuskertomukseen. Tämän vuoksi hän pyysi OLAFia esittämään huomautuksensa sovintoratkaisuehdotuksesta sen kysymyksen osalta, voidaanko sen asiakirja-aineistoon sisällyttää muita asiakirjoja kuin vuoden 2000 tarkastuskertomus.

Kantelijalle ilmoitettiin asiasta samana päivänä. Kirjeessään oikeusasiamies totesi, että huomautuksissaan OLAFin vastauksesta sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen kantelija oli toistanut näkemyksensä, jonka mukaan hänen asiakkaansa olisi saatava tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon voidakseen puolustautua. Oikeusasiamies huomautti, että kantelijan tässä yhteydessä esittämät väitteet vaikuttivat koskevan kysymystä siitä, onko OLAFin tutkimuksen kohteena olevalla henkilöllä oikeus tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon osana puolustautumisoikeuksiaan. Kuten oikeusasiamies oli selittänyt sovintoratkaisua koskevassa ehdotuksessaan, tätä kysymystä ei kuitenkaan käsitelty tässä tutkimuksessa. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että jos hän haluaa jatkaa asian käsittelyä, hän voi esittää asiaa koskevan pyynnön OLAFille ja tehdä uuden kantelun oikeusasiamiehelle, jos OLAFin vastaus ei tyydytä häntä.

OLAFin vastaus

OLAF huomautti vastauksessaan, että lisätutkinnan jälkeen sen oli valitettavasti vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta sovellettiin edelleen sen asiakirja-aineistoon kuuluviin muihin asiakirjoihin, koska näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi haitallista Lesothon oikeusviranomaisten meneillään olevalle tätä asiaa koskevalle tutkinnalle. Kuten edellä todettiin, paljastaminen paljastaisi OLAFin hallussa tällä hetkellä olevat todisteet ja sen tutkimusstrategiat.

Kantelijan huomautukset

Kantelija esitti huomautuksissaan seuraavat huomautukset:

OLAFin vastaus ei ollut tyydyttävä. OLAF ei ollut missään vaiheessa harkinnut mahdollisuutta myöntää osittaista oikeutta tutustua tähän tutkimukseen liittyvään asiakirja-aineistoon. On hyvin kyseenalaista, sovelletaanko asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta kaikkiin tämän asiakirja-aineiston asiakirjoihin. Yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun toimielin on saanut asiakirja-aineistoonsa tutustumista koskevan pyynnön, sen on lähtökohtaisesti arvioitava konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti kyseisessä pyynnössä tarkoitettuja asiakirjoja. OLAF on 30.6.2006 päivätyssä kirjeessään yksinkertaisesti hylännyt tutustumispyynnön vetoamalla mainittuun poikkeukseen selittämättä mitenkään, oliko se soveltanut tätä poikkeusta asiakirja-aineistoonsa ja millä tavoin. Kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan poikkeuksia oikeudesta tutustua asiakirjoihin on tulkittava suppeasti, oli hyvin epätodennäköistä, että kaikkien asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi haitallista tutkinnalle ja että se olisi näin ollen evättävä. Tämän osoitti jo se, että OLAFilla ei ollut vaikeuksia toimittaa jäljennöstä uuden tutkimuksen aloittamista koskevasta päätöksestä. Nykytilanteessa hänen asiakkaansa oli edelleen mahdotonta arvioida, mitä lisätietoja oli tullut esiin, jotta uusi tutkimus olisi tarpeen.

Toisin kuin OLAF on tältä osin väittänyt, hänen asiakkaansa tietojen mukaan hänen asiakastaan vastaan Lesothossa ei ollut vireillä mitään menettelyä.

Edellä esitetystä huolimatta OLAFille osoitettaisiin uusi tutustumispyyntö, joka perustuisi hänen asiakkaansa yksityisiin puolustautumisoikeuksiin tutkimuksen kohteena olevana henkilönä.

Toinen lisätietopyyntö

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 6.7.2006 tuomion yhdistetyissä asioissa T-391/03 ja T-70/04, Franchet ja Byk v. komissio. Nämä asiat koskivat pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin, jotka OLAF oli hylännyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella.

Tuomio annettiin sen jälkeen, kun OLAF oli lähettänyt vastauksensa oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön. Kantelija ei ollut viitannut tähän tuomioon viimeisimmissä huomautuksissaan. Koska tuomio vaikutti kuitenkin merkitykselliseltä nyt käsiteltävän asian kannalta, oikeusasiamies kirjoitti OLAFille 21.9.2006 pyytääkseen sitä ottamaan kantaa siihen, oliko se tämän tuomion valossa edelleen sitä mieltä, että se oli käsitellyt asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön asianmukaisesti, ja jos oli, selittämään syyt, joihin tämä näkemys perustui.

OLAFin vastaus

OLAF totesi vastauksessaan ilmoittaneensa 3.10.2006 päivätyllä kirjeellä kantelijalle, että sen tutkimus oli päätetty ilman jatkotoimia sen jälkeen, kun se oli saanut tietää, että Lesothon viranomaiset eivät enää aikoneet aloittaa menettelyä ryhmää vastaan. OLAF lisäsi, että se oli kirjoittanut Lesothon viranomaisille kysyäkseen, vastustavatko ne asiakirjojen luovuttamista (kokonaan tai osittain) kantelijalle. Oikeusasiamiehelle tiedotettaisiin näiden viranomaisten antamasta vastauksesta ja OLAFin asiaa koskevasta lopullisesta päätöksestä.

OLAF huomautti lisäksi, että oikeusasiamiehen mainitsemassa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli korostanut tarvetta tehdä konkreettinen analyysi kustakin asianomaisesta asiakirjasta. Se lisäsi, että se oli suorittamassa tätä analyysiä, mutta että sen oli odotettava Lesothon viranomaisten vastausta määrittääkseen, sovelletaanko poikkeusta edelleen johonkin kyseisistä asiakirjoista. OLAF totesi, että kun otetaan huomioon sen asiakirja-aineistossa olevien asiakirjojen määrä, se pyytää kantelijaa täsmentämään asiakirjoihin tutustumista koskevan pyyntönsä laajuuden.

OLAF mainitsi, että uusi tutustumispyyntö, joka perustui puolustautumisoikeuksiin, oli vastaanotettu 19. syyskuuta 2006, ja lisäsi jäljennöksen tätä pyyntöä koskevasta kirjeestä, jonka se oli lähettänyt kantelijalle.

Kantelijan huomautukset

Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 18. joulukuuta 2006, ettei hän halunnut esittää huomautuksia tässä asiassa. Kantelija huomautti, että koska OLAF oli nyt päättänyt tutkimuksensa ilman jatkotoimia, hän kirjoittaisi OLAFille vahvistaakseen, ettei hän jatka pyyntöään saada tutustua asiakirja-aineistoon.

Kantelija kiitti oikeusasiamiestä kantelun johdosta toteuttamistaan toimista.

PÄÄTÖS

1 Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden väitetty puuttuminen

1.1 Kantelija, saksalainen asianajaja, edustaa kansainväliseen konserniin kuuluvaa yritystä. Kaksi muuta tähän ryhmään kuuluvaa yritystä oli osallistunut Lesothossa hankkeeseen, jota EU oli osittain rahoittanut. Euroopan investointipankki (EIP) suoritti vuonna 2000 tätä rahoitusta koskevan tarkastuksen, jonka perusteella laadittiin tarkastuskertomus. Tarkastuksesta ilmoitettiin Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF). OLAFin tutkimus päätettiin EIP:n tarkastuskertomuksen ("vuoden 2000 tarkastuskertomus") päätelmien perusteella.

Kesäkuussa 2003 OLAF aloitti uusien tietojen perusteella asiaa koskevan uuden tutkimuksen.

1.2 Kantelija pyysi 16. syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään saada tutustua kaikkiin OLAFin asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, jotka koskivat Lesothon ylämaiden vesihanketta (6). Pyyntö perustuu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (7), jäljempänä 'asetus 1049/2001'.

OLAF hylkäsi pyynnön 7. lokakuuta 2004 päivätyssä vastauksessaan vedoten kolmeen poikkeukseen asetuksessa (EY) N:o 1049/2001, johon sen päätös perustui: 1) tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaaminen (asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta), "koska tutkinta on edelleen käynnissä"; 2) yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suoja henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti (asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohta); ja 3) luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kaupalliset edut (asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta). Vastauksena kantelijan 16.9.2004 päivätyssä kirjeessään esittämään kysymykseen OLAF vahvisti myös aloittaneensa uuden tutkimuksen vuonna 2003.

Kantelija jätti uudistetun hakemuksen 2 päivänä marraskuuta 2004. OLAF vahvisti 30.11.2004 päivätyssä vastauksessaan kantansa ja viittasi erityisesti asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan. OLAF korosti vuoden 2000 tarkastuskertomuksen osalta, että se sisälsi alustavia tuloksia, lausuntoja ja päätelmiä alkuperäisestä tutkimuksesta. OLAF huomautti, että tämä ensimmäinen kertomus sekä sen tällä välin saamat uudet tiedot muodostivat perustan tuolloin käynnissä olleille lisätutkimuksille. Se lisäsi, että asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat koostuivat tähän mennessä kerätyistä todisteista ja että näitä todisteita analysoitiin tarkemmin. OLAF väitti, että sen asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen paljastaminen häiritsisi meneillään olevaa tutkimusta. OLAFin mukaan myöskään osittaista tutustumisoikeutta ei ollut mahdollista myöntää, koska siihen liittyvä hallinnollinen rasite olisi suhteeton.

1.3 Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle 9. toukokuuta 2005 tekemässään kantelussa, että OLAF oli virheellisesti jättänyt myöntämättä oikeuden tutustua sen asiakirja-aineistoon ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittuun kertomukseen, ja vaati, että tällainen oikeus olisi myönnettävä.

1.4 OLAF totesi lausunnossaan, ettei se voinut luovuttaa vuoden 2000 tarkastuskertomusta eikä tutkinta-aineistoon sisältyviä asiakirjoja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla. OLAFin mukaan näiden asiakirjojen paljastaminen olisi haitallista meneillään olevalle OLAFin tutkinnalle sekä Lesothon oikeusviranomaisten tätä asiaa koskevalle tutkimukselle. OLAF korosti, että kyseisiin asiakirjoihin tutustumisen myöntäminen paljastaisi OLAFin hallussa olevat todisteet ja sen tutkimusstrategiat.

1.5 Tutkittuaan alustavasti osapuolten huomautukset oikeusasiamies katsoi, että OLAF ei ollut vastannut riittävästi kantelijan väitteisiin. Tämän vuoksi hän esitti 19 päivänä joulukuuta 2005 sovintoratkaisuehdotuksen, jonka mukaan OLAF voisi tarkastella uudelleen kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirja-aineistoonsa ja erityisesti vuonna 2000 suoritetun tarkastuksen tuloksena laadittuun kertomukseen (8).

1.6 Vastauksessaan tähän ehdotukseen OLAF totesi ilmoittaneensa EIP:lle, että vuoden 2000 tarkastuskertomuksen julkistaminen ei vahingoittaisi sen tutkimuksia. EIP oli kuitenkin ilmoittanut OLAFille, että tarkastuskertomuksen julkistaminen vahingoittaisi taloudellisia etuja ja kertomukseen sisältyvien henkilötietojen suojaa. OLAF lisäsi, että EIP oli ilmoittanut, että vain osittainen ilmoittaminen, joka rajoittuu yhteenvetoon ja kertomuksen päätelmiin, ei vahingoittaisi näitä etuja. OLAF liitti oikeusasiamiehelle antamaansa vastaukseen jäljennöksen kertomuksen näistä osista ja poisti henkilöiden ja yritysten nimet. OLAF totesi, että EIP oli ilmoittanut OLAFille paljastavansa ryhmää koskevan kertomuksen osan kantelijalle yksityisesti eikä asiakirjojen julkisuutta koskevien sääntöjen puitteissa.

1.7 Kantelija totesi huomautuksissaan olevansa tyytyväinen vuoden 2000 tarkastuskertomuksen saatavuuteen. Hän totesi kuitenkin, että OLAF oli jättänyt huomiotta oikeusasiamiehen lausunnon, jonka mukaan se ei ollut harkinnut mahdollisuutta myöntää osittaista oikeutta tutustua tähän tutkimukseen liittyvään asiakirja-aineistoon.

1.8 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimukset olivat tarpeen, ja esitti OLAFille kaksi lisätietopyyntöä.

1.9 Vastauksessaan toiseen näistä pyynnöistä OLAF huomautti muun muassa ilmoittaneensa 3.10.2006 päivätyllä kirjeellä kantelijalle, että sen tutkimus oli päätetty ilman jatkotoimia sen jälkeen, kun se oli saanut tietää, että Lesothon viranomaiset eivät enää aikoneet aloittaa menettelyä ryhmää vastaan.

1.10 Kantelija ilmoitti vastauksesta esittämissään huomautuksissa oikeusasiamiehelle, ettei hän halunnut esittää huomautuksia tässä tapauksessa. Kantelija huomautti, että koska OLAF oli nyt päättänyt tutkimuksensa ilman jatkotoimia, hän kirjoittaisi OLAFille vahvistaakseen, ettei hän jatka pyyntöään saada tutustua asiakirja-aineistoon. Hän kiitti oikeusasiamiestä hänen tuestaan asiassa.

1.11 Oikeusasiamies panee merkille, että kantelija ei halua jatkaa pyyntöään saada tutustua OLAFin asiakirja-aineistoon. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, ettei ole perusteita jatkaa tämän kantelun tutkintaa.

2 Päätelmät

Oikeusasiamies katsoo tutkimuksensa tulosten perusteella, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole perusteita lisätutkimuksille. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn. Tästä päätöksestä ilmoitetaan myös OLAFin pääjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Kantelija pyysi myös EIP:ltä oikeutta tutustua tarkastuskertomukseen. Tämän hakemuksen käsittely johti kanteluun EIP:tä vastaan (kantelu 1776/2005/GG - luottamuksellinen).

(2) EYVL L 145, s. 43.

(3) Kantelija liitti mukaan jäljennöksen tästä asiakirjasta.

(4) EYVL L 136, s. 1.

(5) Asiassa 1126/2004/GG (luottamuksellinen) 28. helmikuuta 2005 antamassaan suositusluonnoksessa (kohta 3.15). Sen ei-luottamuksellinen versio on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(6) Kantelija pyysi myös EIP:ltä oikeutta tutustua tarkastuskertomukseen. Tämän hakemuksen käsittely johti kanteluun EIP:tä vastaan (kantelu 1776/2005/GG - luottamuksellinen).

(7) EYVL L 145, s. 43.

(8) Vastaava sovintoratkaisuehdotus tehtiin myös 19. joulukuuta 2005 EIP:tä vastaan tehtyä kantelua koskevassa tutkimuksessa (kantelu 1776/2005/GG - luottamuksellinen).