Saksan kielen puolustajajärjestö valitti, että neuvosto ei ollut varmistanut, että puheenjohtajavaltion verkkosivustot ovat saatavilla saksaksi.

Kantelija huomautti, että useammilla EU:n kansalaisilla oli äidinkielenään saksa kuin millään muulla kielellä ja että uusien jäsenvaltioiden liittymisen jälkeen saksa oli englannin ohella kieli, jota useimmat EU:n kansalaiset ymmärtävät joko äidinkielenä tai vieraana kielenä. Kantelija totesi lisäksi, että pääasiassa yleisölle suunnattujen EU:n toimielinten tiedonantojen olisi oltava mahdollisimman monen EU:n kansalaisen saatavilla. Jos käytettyjen kielten määrä oli rajallinen, tämän valinnan olisi valituksen tekijän mielestä perustuttava näiden kielten väestölliseen painoarvoon. Näin ollen kantelija piti käsittämättömänä, että puheenjohtajavaltion verkkosivustoilla käytetään yleensä vain englantia ja ranskaa puheenjohtajavaltion kielen lisäksi.

Neuvosto hyväksyi, että puheenjohtajavaltio on osa neuvostoa toimielimenä, mutta katsoi, ettei se ole vastuussa puheenjohtajavaltion verkkosivustoista, koska ne kuuluvat puheenjohtajavaltioina toimivien jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Oikeusasiamies katsoo, että koska puheenjohtajavaltio on selvästi osa neuvostoa, puheenjohtajavaltion verkkosivustoja ei voida pitää "kansallisina" verkkosivustoina, jotka ovat yhteisön lainsäädännön ulottumattomissa. Näin ollen puheenjohtajavaltion verkkosivustoilla käytettäviä kieliä koskevan kysymyksen ei voida katsoa jäävän neuvoston soveltamisalan ulkopuolelle. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että se, että neuvosto ei tutkinut kantelijan pyynnön sisältöä, oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen oikeusasiamies antoi asiasta suositusluonnoksen.

Neuvoston hylättyä suositusluonnoksen oikeusasiamies antoi 30. marraskuuta 2006 Euroopan parlamentille erityiskertomuksen, jossa hän pyysi parlamentilta tukea seuraaviin hänen tutkimuksensa päätelmiin:

i) neuvosto vastaa puheenjohtajavaltionsa verkkosivustoilla käytettävistä kielistä;

ii) neuvoston puheenjohtajavaltion verkkosivustolla olevien tietojen olisi ihannetapauksessa oltava saatavilla kaikilla yhteisön virallisilla kielillä;

iii) jos neuvoston puheenjohtajavaltion verkkosivustolla käytettävien kielten määrää halutaan rajoittaa, käytettävien kielten valinnan on perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin näkökohtiin; ja

iv) neuvoston kieltäytyminen käsittelemästä pääasiaa eli kantelijan pyyntöä, jonka mukaan puheenjohtajavaltioiden internet-esittelyt olisi asetettava saataville myös saksaksi, on näin ollen perusteeton ja merkitsee hallinnollista epäkohtaa.