# Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 1113/2005/MF Euroopan komissiota vastaan
- Tekijä: Euroopan oikeusasiamies
- Päivämäärä: null
- [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/decision/fi/2732)
---
Strasbourg, 15. syyskuuta 2006   

Hyvä X

Teitte 17. maaliskuuta 2005 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota vastaan Marie Curie -apurahaohjelmasta "Tutkijavoimavarojen parantaminen". Lähetitte minulle 1. huhtikuuta 2005 sähköpostitse kanteluunne liittyviä lisäasiakirjoja.

Toimitin kantelun ja 1.4.2005 päivätyn sähköpostiviestinne 14.4.2005 komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 2005. Toimitin sen Teille 21. heinäkuuta 2005 ja 30. heinäkuuta 2005 lähettämänne huomautusten esittämistä koskevan pyynnön.

Pyysitte 27. huhtikuuta 2006 lähettämässänne sähköpostiviestissä tietoja kantelunne käsittelyn etenemisestä. Vastasin Teille 12. toukokuuta 2006, että Teille ilmoitetaan kantelunne käsittelyn seuraavista vaiheista mahdollisimman pian ja viimeistään 30. kesäkuuta 2006. Kirjoitin Teille 10. heinäkuuta 2006 ilmoittaakseni, että Teille ilmoitetaan kantelunne käsittelyn seuraavista vaiheista 31. elokuuta 2006 eikä 30. kesäkuuta 2006 mennessä. Kirjoitin 16. elokuuta 2006 ilmoittaakseni teille, että ilmoittaisin teille tutkimuksen seuraavasta vaiheesta sen sijaan 15. syyskuuta 2006 mennessä.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista. Pahoittelen kantelunne käsittelyn viivästymistä.

KILPAILUKYKY
------------

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat tiivistetysti seuraavat:

Vuosina 2000-2001 Euroopan komissio myönsi kantelijalle, joka on tutkijatohtori, henkilökohtaisen Marie Curie -apurahan tutkimushankkeen toteuttamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltiossa sijaitsevassa vastaanottavassa laitoksessa.

Aloittaessaan tutkimushankkeensa vastaanottavassa laitoksessa kantelija huomasi, että hänen hankkeensa asianmukaisen toteuttamisen edellytykset eivät täyttyneet. Kantelija sai selville, että isäntälaitos ei ollut tutkimuslaitos vaan yksityinen konsulttiyritys. Kun hän ilmoitti komissiolle, ettei hän voinut toteuttaa hankettaan näillä edellytyksillä ja että hän halusi tulla siirretyksi asianmukaiseen laitokseen, komissio huomautti, että tällainen siirto edellytti vastaanottavan laitoksen johtajan suostumusta. Tämän jälkeen kantelija päätti tehdä tutkimuksensa itsenäisesti ja sopia asiasta komission ja isäntälaitoksen johtajan kanssa. Hän väitti, ettei hän saanut vastausta komissiolta eikä isäntälaitoksen johtajalta.

Tammikuussa 2003 isäntälaitos lakkasi maksamasta kantelijalle apurahaa, minkä jälkeen hän päätti lopettaa tutkimuksensa. Kantelija pyysi komissiota antamaan hänelle tietoja tilanteesta. Hänelle ilmoitettiin, että komissio ei ollut saanut mitään tietoja vastaanottavalta laitokselta. Huhtikuussa 2003 kantelija toimitti komissiolle tutkimusraporttinsa, jossa hän huomautti, että hän ei ollut voinut suorittaa tutkimustaan vastaanottavassa laitoksessa ja että vastaanottava laitos ei ollut maksanut hänelle hänen apurahaansa vastaavia määriä tammi- ja helmikuulta 2003 ilmoittamatta siitä lainkaan.

Kantelija esitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa seuraavat väitteet:

1. Komissio ei ollut ilmoittanut kantajalle syitä, joiden vuoksi se ei ollut velvoittanut vastaanottavaa laitosta noudattamaan apurahasopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä mahdollistanut sen siirtämistä toiseen laitokseen.
2. Komissio ei ollut ilmoittanut hänelle päätöksestään lopettaa hänen apurahaansa vastaavien määrien maksaminen.
3. Komissio ei ollut ilmoittanut hänelle hänen apurahaansa vastaavia jäljellä olevia määriä, joita hän ei voinut käyttää tutkimukseensa.

Kantelija väitti, että i) hänelle olisi annettava mahdollisuus hyötyä jäljellä olevista määristä, jotka vastaavat hänen apurahaansa. Hän väitti lisäksi, että ii) komission olisi tarkistettava Marie Curie -apurahoja koskevaa menettelyä ja valvottava stipendien täytäntöönpanoa perusteellisemmin.

TARJOUS
-------

**Komission lausunto**   

Komission kanta kanteluun oli tiivistetysti seuraava:

Vastaanottavan tutkimuslaitoksen ja kantelijan yhdessä tekemän ehdotuksen myönteisen arvioinnin jälkeen komissio ja edellä mainittu tutkimuslaitos tekivät 8. maaliskuuta 2001 viidennen puiteohjelman puitteissa henkilökohtaista Marie Curie -apurahaa koskevan sopimuksen kantelijan tutkimushankkeen tukemiseksi.

Sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan hankkeen arvioitu kesto oli 24 kuukautta sen alkamispäivästä eli 8. syyskuuta 2001. Sopimusta muutettiin 11.4.2002 hankkeen alkamisajankohdan siirtämiseksi 6.5.2002 saakka.

Komission mukaan kantelija oli stipendin alusta lähtien valittanut isäntälaitoksen tutkimuslaitoksista ja vaikeuksista, joita hänellä oli, kun hän yritti päästä tieteellisen valvojan kanssa sopimukseen tutkimushankkeensa menetelmistä ja toteutuksesta. Komission yksiköt ovat siis olleet erityisesti puhelinkeskustelujen kautta yhteydessä kumpaankin osapuoleen eli kantelijaan ja isäntälaitokseen selvittääkseen hankkeen toteuttamisen tosiasialliset edellytykset.

Kesäkuussa 2002 kantelija lähti vastaanottavasta laitoksesta toteuttaakseen hankkeensa itsenäisesti. Kantelija pyysi mahdollisuutta vaihtaa isäntälaitosta, mutta komissio ilmoitti hänelle, että tällaista sopimuksen muutosta ei voitu hyväksyä, koska se edellytti riippumattoman asiantuntijapaneelin arvioiman alkuperäisen sopimuksen huomattavaa muuttamista. Komissio ilmoitti kantelijalle myös, että poikkeuksellisissa olosuhteissa kantelija voisi harkita mahdollisuutta tutkia hänen pyyntönsä edellyttäen, että vastaanottava oppilaitos on suostunut irtisanomaan sopimuksen ja toimittamaan pyynnön komissiolle. Kantelijan tapauksessa isäntälaitos ei kuitenkaan esittänyt komissiolle tällaista sopimuksen muuttamista koskevaa pyyntöä.

Komissio huomautti, että isäntälaitos lakkasi joulukuussa 2002 maksamasta apurahaa kantelijalle. Vastaanottava oppilaitos pyysi 27.3.2003 päivätyllä kirjeellään komissiota irtisanomaan sopimuksen ennenaikaisesti. Vastaanottava oppilaitos toimitti komission pyynnöstä 12 päivänä marraskuuta 2003 kahdeksan kuukauden ajanjaksoa koskevat lopulliset tieteelliset ja taloudelliset raportit sekä erillisen yksityiskohtaisen arvion kantelijan työstä apurahakauden aikana. Komissio katsoo, että mainituista raporteista puuttui useita seikkoja, erityisesti jaksot, joihin sisältyivät tiedot, jotka kantelijan oli toimitettava. Kantelija ei myöskään allekirjoittanut rahoituskertomusta.

Saatuaan raportit, ennenaikaista irtisanomista koskevan pyynnön ja yhteydenotot kantelijaan ja isäntälaitoksen lailliseen edustajaan komissio irtisanoi sopimuksen. Ennakkorahoitetun määrän käyttämätön osa perittiin takaisin 16. syyskuuta 2003, ja jäljellä oleva määrä, jota ei koskaan käytetty, vapautettiin.

Ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut ilmoittanut kantelijalle syitä, joiden vuoksi se ei velvoittanut isäntälaitosta noudattamaan stipendisopimuksen mukaisia velvoitteitaan, komissio totesi, että viidennessä puiteohjelmassa myönnettyjen stipendien tavanomaisen rakenteen mukaan sopimuspuolina olivat komissio ja edellä mainittu isäntälaitos. Sen vuoksi komission olisi hallinnoitava kaikkia sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä, myös hankkeen toteuttamiseen liittyviä rahoitusnäkökohtia, yhdessä asianomaisen isäntälaitoksen kanssa. Kantelijan oli allekirjoitettava isäntälaitoksen kanssa sopimus, jonka nojalla hän sai kuukausimaksut komission isäntälaitoksen kanssa tekemässään sopimuksessa vahvistamien sääntöjen ja ehtojen mukaisesti. Komission ja kantelijan välillä ei ollut suoraa sopimussuhdetta, ja sopimukseen, mukaan lukien työolot, sovellettiin kokonaisuudessaan vastaanottavan maan eli Italian lainsäädäntöä. Koska komissio oli kantelijan ja isäntälaitoksen välisessä sopimuksessa kolmas osapuoli, sillä ei ollut oikeudellisia keinoja panna sopimusta täytäntöön. Kuten kantelijan ilmoituksesta kävi ilmi, komission yksiköt olivat kuitenkin jatkuvasti yhteydessä molempiin osapuoliin myönteisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

Vastaanottava oppilaitos ilmoitti komissiolle 27 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyssä kirjeessään, että kantelija oli poistunut vastaanottavasta oppilaitoksesta eikä ollut palannut sinne. Komissio korosti, että yleisten ehtojen 8 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos sopimus puretaan ennenaikaisesti sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisen vuoksi, "komissio*ei sopimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä vastusta sopimuksen purkamista tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa mainituilla perusteilla".*

Komissio totesi, että kantelijan pyyntö siirtyä toiseen laitokseen ei ollut *lähtökohtaisesti mahdollinen.* Komissio ei kyennyt millään tavoin velvoittamaan isäntälaitosta sopimaan asiasta kantelijan kanssa. Tutkimushanketta koskevan ehdotuksen jättivät yhdessä isäntälaitos ja kantelija, mutta ainoastaan isäntälaitos teki sopimuksen komission kanssa. Siirtyminen toiseen isäntälaitokseen merkitsi sitä, että komission ja alkuperäisen isäntälaitoksen välistä sopimusta oli muutettava. Tällainen muutos voidaan tehdä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja ainoastaan vastaanottava laitos voi esittää tällaisen pyynnön uuden vastaanottavan laitoksen ja tutkijan nimenomaisella suostumuksella.

Toisesta väitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut ilmoittanut kantelijalle päätöksestään lopettaa hänen apurahaansa vastaavien määrien maksaminen, komissio huomautti, että henkilökohtaisen apurahan sopimusrakenteen mukaan Euroopan yhteisöjen rahoitusosuudet maksettiin isäntälaitokselle eikä kantelijalle. Näin ollen ei ollut olemassa sopimusvelvoitetta ilmoittaa kantelijalle komission ja isäntälaitoksen välisen sopimuksen irtisanomisesta. Lisäksi kyseisen sopimuksen irtisanominen oli välitön seuraus vastaanottavan oppilaitoksen ja kantelijan välillä allekirjoitetun sopimuksen irtisanomisesta.

Kolmannesta väitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut ilmoittanut kantelijalle hänen apurahaansa vastaavia jäljellä olevia määriä, joita hän ei ollut voinut käyttää tutkimukseensa, komissio totesi, että kun sopimus irtisanottiin, sopimuspuolen oli palautettava käyttämätön osa yhteisön rahoitusosuudesta komissiolle. Varainhoitoasetuksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa: "Määrät*vapautetaan, jos toimet, joita varten ne on osoitettu, jätetään kokonaan tai osittain toteuttamatta, kunakin sitä varainhoitovuotta seuraavana varainhoitovuonna, jona määrärahat on otettu talousarvioon, kyseiset määrärahat peruutetaan."* Näin ollen komissio ei voinut enää käyttää tätä määrää valituksen tekijän hyväksi.

Kantelijan väitteestä, jonka mukaan hänelle olisi annettava mahdollisuus hyötyä apurahaansa vastaavista jäljellä olevista määristä, komissio totesi, että vaikutti siltä, että kantelija vaati apurahaansa vastaavia määriä tammi- ja helmikuulta 2003 ja että hänen olisi käännyttävä työnantajansa puoleen tässä asiassa, koska nämä maksut liittyivät isäntälaitoksen kanssa allekirjoitettuun sopimukseen.

Kantelijan väitteestä, jonka mukaan komission olisi tarkistettava Marie Curie -apurahoja koskevaa menettelyä ja valvottava stipendien täytäntöönpanoa perusteellisemmin, komissio korosti, että komission yksiköt olivat koko kyseisen sopimuksen keston ajan säännöllisesti yhteydessä molempiin osapuoliin ja tekivät kaikkensa (oikeudellisesti) sopivan ratkaisun löytämiseksi. Komissio katsoo, että kuten komission yksiköiden, isäntäorganisaation ja kantelijan välisistä jatkuvista yhteyksistä selvästi ilmenee, sopimuksen täytäntöönpanoa valvottiin asianmukaisesti eri sopimussuhteiden rakenteen määrittämissä rajoissa.
**Kantelijan huomautukset**   

Kantelija pysytti valituksensa 30 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyissä huomautuksissaan ja esitti tiivistetysti seuraavat lisähuomautukset:

Kantelija väitti, että isäntälaitos ei ollut tarjonnut asianmukaista ympäristöä hänen tutkimushankkeensa toteuttamiselle. On totta, ettei komissiolla ollut sopimusvelvoitteita häntä kohtaan, vaan lähinnä vastaanottavaa laitosta kohtaan ja päinvastoin. Kantelija katsoi kuitenkin olevansa yksin vastuussa hankkeen toteuttamisesta.

Kantelija myönsi, että komission mahdollisuudet puuttua asiaan olivat hyvin rajalliset. Komissio ilmoitti kantelijalle, että ainoa tapa, jolla se voisi puuttua asiaan, oli irtisanoa sopimus isäntälaitoksen kanssa. Kantelijalle ilmoitettiin lisäksi, että sopimusta voidaan muuttaa ja siirto hyväksyä, jos vastaanottava oppilaitos suostuu siihen. Kantelija totesi kuitenkin, että hänelle ilmoitettiin myös, että isäntälaitos oli haluton suostumaan sen ja komission välisen sopimuksen irtisanomiseen, koska se pelkäsi menettävänsä komission tuen muille hankkeille.

Komissio totesi lausunnossaan, että sen yksiköt olivat olleet jatkuvasti yhteydessä kumpaankin osapuoleen. Kantelija oli kuitenkin itse ottanut yhteyttä komissioon, ei komissio, joka oli ottanut häneen yhteyttä. Kantelija katsoo, että vaikka oletettaisiinkin, kuten komissio on lausunnossaan todennut, että hänen ja vastaanottavan laitoksen välillä oli ollut yhteyksiä, kun se toimitti ehdotuksen yhdessä komissiolle, hän ei voinut tällaisen yhteydenpidon avulla saada tietoa väitetyistä ongelmista hankkeensa toteuttamisessa.

Kantelijalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin allekirjoittaa hänelle ehdotettu sopimus kielellä, jota hän ei puhunut. Kun kantelija pyysi komissiolta sopimusta koskevaa apua ja neuvontaa, hänelle kerrottiin, että komissio tarkistaisi lähinnä, mainittiinko sen myöntämä avustus sopimuksessa. Kantelija oli pyytänyt vastaanottavaa oppilaitosta toimittamaan hänelle sopimusluonnoksen ennen hänen saapumistaan, jotta hänelle annettaisiin mahdollisuus tarkistaa sopimusehdot, mutta se kieltäytyi tekemästä niin ja ilmoitti, ettei se voinut tehdä niin ennen sopimuksen allekirjoittamista komission kanssa. Tästä ilmoitettiin myös komissiolle.

Toisin kuin komissio väittää, kantelija ei poistunut isäntälaitoksesta kesäkuussa 2002. Tänä päivänä hän lähti Bosniaan ensimmäiselle tutkimusmatkalle. Vastaanottavan oppilaitoksen johtajalle oli ilmoitettu asiasta. Tämän jälkeen kantelija palasi kotimaahansa tekemään hallinnollisia järjestelyjä. Myöhemmin kantelija oli sairauslomalla. Isäntäinstituutti oli suljettu osa kesää.

Lausunnossaan komissio huomautti, että kantelija ei ollut allekirjoittanut rahoituskertomusta. Komissio ei kuitenkaan pyytänyt vastaanottavalta laitokselta mitään selvitystä tästä seikasta. Kantelija lähetti raporttinsa komissiolle toukokuussa 2003 alkuperäisen sopimuksen edellyttämässä määräajassa. Näissä raporteissa kantelija kuvaili ongelmia, joita hän kohtasi hankkeensa toteuttamisessa. Kantelijalle ei koskaan lähetetty kopiota isäntälaitoksen komissiolle esittämistä lopullisista tieteellisistä ja taloudellisista raporteista. Komissio ei myöskään ole koskaan reagoinut kantelijan kertomukseen.

Kantelija teki ehdotuksia Marie Curie -apurahojen täytäntöönpanon parantamiseksi. Hän ehdotti, että komission olisi *muun muassa* esitettävä selkeästi isäntälaitoksen velvoitteet stipendiaattia kohtaan ja velvoitettava isäntälaitoksen stipendiaatit noudattamaan niitä sekä varmistettava, että kansalliset yhteyspisteet tai muut laitokset avustavat stipendiaattia sopimusneuvotteluissa isäntälaitoksen kanssa.

Kantelija väitti lisäksi, että Marie Curie -apurahaohjelman tavoitetta, joka on tukea nuoria eurooppalaisia tutkijoita heidän urallaan ja vahvistaa tutkimusta EU:ssa, ei ollut saavutettu. Tässä yhteydessä kantelija ehdotti, että oikeusasiamies kommentoisi komission menettelyn tehokkuutta ja pyytäisi kattavaa katsausta Marie Curie -apurahaohjelmasta täsmentäen erityisesti saavutettavat tulokset.

PÄÄTÖS
------

**1 Oikeusasiamiehen tutkimuksen laajuus**   

1.1 Euroopan komissio myönsi vuosina 2000-2001 kantelijalle, joka on tutkijatohtori, henkilökohtaisen Marie Curie -apurahan tutkimushankkeen toteuttamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltiossa sijaitsevassa vastaanottavassa laitoksessa. Aloittaessaan tutkimushankkeensa vastaanottavassa laitoksessa kantelija katsoi, että edellytykset hankkeen asianmukaiselle kehittämiselle eivät täyttyneet. Kun hän ilmoitti komissiolle, ettei hän voinut toteuttaa hankettaan näillä edellytyksillä ja että hän halusi tulla siirretyksi asianmukaiseen laitokseen, komissio huomautti, että tällainen siirto edellytti vastaanottavan laitoksen johtajan suostumusta. Tämän jälkeen kantelija päätti tehdä tutkimuksensa itsenäisesti ja pyrkiä sopimukseen komission ja isäntälaitoksen johtajan kanssa. Tammikuussa 2003 isäntälaitos lakkasi maksamasta kantelijalle apurahaa ja päätti lopettaa hänen tutkimuksensa.

Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että i) komissio ei ollut ilmoittanut hänelle syitä, joiden vuoksi se ei velvoittanut isäntälaitosta noudattamaan apurahasopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä mahdollistanut hänen siirtämistään toiseen laitokseen. Kantelija väitti lisäksi, että ii) komissio ei ollut ilmoittanut hänelle päätöksestä lopettaa hänen apurahaansa vastaavien määrien maksaminen. Kantelija väitti lopuksi, että iii) komissio ei ollut ilmoittanut hänelle hänen apurahaansa vastaavia jäljellä olevia määriä, joita hän ei voinut käyttää tutkimukseensa. Kantelija väitti, että i) hänelle olisi annettava mahdollisuus hyötyä jäljellä olevista määristä, jotka vastaavat hänen apurahaansa. Hän väitti lisäksi, että ii) komission olisi tarkistettava Marie Curie -apurahoja koskevaa menettelyä ja valvottava stipendien täytäntöönpanoa perusteellisemmin.

1.2 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija esitti komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kaksi muuta väitettä, jotka näyttävät kohdistuvan vastaanottavaan instituuttiin: 1) hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin allekirjoittaa vastaanottavan instituutin hänelle ehdottama sopimus, joka oli laadittu kielellä, jota hän ei puhunut, ja 2) vastaanottava instituutti ei toimittanut hänelle sopimusluonnosta ennen hänen saapumistaan.

1.3 Oikeusasiamies muistuttaa tässä yhteydessä, että oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 1 kohdan mukaan hänen toimeksiantonsa rajoittuu yhteisön toimielimiin ja elimiin ja että hänellä ei ole valtuuksia tutkia yksityisen laitoksen toimintaa jäsenvaltiossa. Oikeusasiamies ei näin ollen voi tutkia näitä uusia väitteitä.

1.4 Oikeusasiamies haluaa lisäksi huomauttaa, että tämä tutkimus koskee ainoastaan kantelijan kantelussaan esittämiä kolmea väitettä, jotka esitettiin menettelyn aloittamista koskevassa kirjeessä. Kantelija, jolle ilmoitettiin tämän tutkimuksen laajuudesta, ei kiistänyt tätä lähestymistapaa huomautuksissaan. Tämän päätöksen perustana olevien tosiseikkojen osalta oikeusasiamies toteaa, että kantelija ei näytä kiistävän komission väitettä, jonka mukaan komissio irtisanoi hänen sopimuksensa isäntälaitoksen kanssa. Jos kantelija haluaa, että oikeusasiamies käsittelee uusia väitteitä, hän voi vapaasti tehdä oikeusasiamiehelle uuden kantelun edellyttäen, että asianmukaiset aiemmat menettelyt on toteutettu. Kuten edellä mainittiin, oikeusasiamiehellä ei kuitenkaan olisi toimivaltaa tutkia sellaisia hallinnollisia epäkohtia koskevia väitteitä, jotka eivät kohdistu yhteisön toimielimiin tai elimiin, esimerkiksi isäntälaitosta koskevia väitteitä.
**2 Väite, jonka mukaan komissio ei ole ilmoittanut kantelijalle syitä, joiden vuoksi se ei ole velvoittanut isäntälaitosta noudattamaan apurahasopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä mahdollistanut tämän siirtämistä toiseen laitokseen**   

2.1 Kantelija väitti kantelussaan, että komissio ei ollut ilmoittanut hänelle syitä, joiden vuoksi se ei i) velvoittanut vastaanottavaa laitosta noudattamaan apurahasopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä ii) mahdollistanut hänen siirtämistään toiseen laitokseen.

2.2 Komissio totesi lausunnossaan, että i alakohdan osalta sen ja kantelijan välillä ei ollut suoraa sopimussuhdetta ja että sopimukseen, työehdot mukaan lukien, sovellettiin täysin vastaanottavan maan lainsäädäntöä. Koska komissio oli kantelijan ja isäntälaitoksen välisessä sopimuksessa kolmas osapuoli, sillä ei ollut oikeudellisia keinoja panna sopimusta täytäntöön. Kuten kantelijan ilmoituksesta kävi ilmi, komission yksiköt olivat kuitenkin jatkuvasti yhteydessä molempiin osapuoliin myönteisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Komissio täsmensi lisäksi, että vastaanottava oppilaitos oli ilmoittanut sille 27.3.2003 päivätyllä kirjeellä, että kantelija oli poistunut vastaanottavasta oppilaitoksesta eikä ollut palannut sinne. Tässä yhteydessä komissio viittasi yleisten ehtojen 8 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan "jos sopimus puretaan ennenaikaisesti sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisen vuoksi,*komissio ei sopimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä vastusta sopimuksen purkamista tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa mainituilla perusteilla".*

Komissio totesi ii alakohdasta, että siirto toiseen laitokseen ei ollut *lähtökohtaisesti mahdollinen.* Komissio ilmoitti kantelijalle, että tällaista sopimuksen muutosta ei voitu hyväksyä, koska se edellytti alkuperäisen sopimuksen huomattavaa muuttamista riippumattoman asiantuntijapaneelin arvioimana. Lisäksi komissio ilmoitti kantelijalle, että se voisi poikkeuksellisissa olosuhteissa harkita mahdollisuutta tutkia hänen pyyntönsä edellyttäen, että isäntälaitos on suostunut irtisanomaan sopimuksen ja toimittamaan pyynnön komissiolle. Komissio totesi kuitenkin, että kantelijan tapauksessa isäntälaitos ei esittänyt komissiolle tällaista sopimuksen muuttamista koskevaa pyyntöä.

2.3 Kantelija myönsi huomautuksissaan, että komissiolla ei todellakaan ollut sopimusvelvoitteita häntä kohtaan vaan lähinnä isäntälaitosta kohtaan ja päinvastoin ja että komission mahdollisuudet puuttua asiaan olivat hyvin rajalliset. Kantelija ilmoitti, että komissio oli ilmoittanut hänelle, että ainoa tapa, jolla se voisi puuttua asiaan, oli irtisanoa sopimus isäntälaitoksen kanssa ja että sopimusta voitaisiin muuttaa ja siirto hyväksyä, jos isäntälaitos suostuisi siihen. Kantelija totesi kuitenkin, että hänelle ilmoitettiin myös, että isäntälaitos oli haluton hyväksymään tällaista muutosta, koska se pelkäsi menettävänsä komission tuen muille hankkeille. Komission väitteestä, jonka mukaan sen yksiköt olivat olleet jatkuvasti yhteydessä molempiin osapuoliin, kantelija huomautti, että hän oli ottanut yhteyttä komissioon eikä komissio, joka oli ottanut häneen yhteyttä. Kantelija katsoo, että vaikka oletettaisiinkin, kuten komissio on lausunnossaan todennut, että hänen ja vastaanottavan laitoksen välillä oli ollut yhteyksiä, kun se toimitti ehdotuksen yhdessä komissiolle, hän ei voinut tällaisen yhteydenpidon avulla saada tietoa väitetyistä ongelmista hankkeensa toteuttamisessa.

2.4 Oikeusasiamies toteaa aluksi, että Marie Curie -apurahan rakennetta säännellään tässä tapauksessa neljällä asiakirjalla, joissa on mukana kolme eri sopimuspuolta:

1. komission ja isäntälaitoksen tai sopimuspuolen (jäsenvaltiossa sijaitseva yliopisto) välillä 8 päivänä maaliskuuta 2001 allekirjoitettu sopimus, jäljempänä 'sopimus',
2. Marie Curie -hankkeen kuvaus (sopimuksen liite I);
3. sopimuksen yleiset ehdot (sopimuksen liite II), joissa vahvistetaan myös toimeksisaajan ja stipendiaatin velvoitteet; ja
4. kantelijan ja isäntälaitoksen (osa jäsenvaltiossa sijaitsevaa yliopistoa) välinen sopimus, jäljempänä 'sopimus', joka tehtiin 6 päivänä toukokuuta 2002 sopimuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.5 Jäljempänä esitettyjen kantelijan väitteiden ja vaatimusten käsittelemiseksi oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi palauttaa mieleen tärkeimmät säännökset, joilla selvennetään Marie Curie -hankkeeseen osallistuvien kolmen osapuolen eli komission, isäntälaitoksen ja kantelijan velvollisuuksia ja oikeuksia. Ensinnäkin toimeksisaajan (eli isäntälaitoksen) ja stipendiaatin välisestä suhteesta oikeusasiamies toteaa, että yleisten sopimusehtojen 3 artiklan 1 kohdan mukaan "toimeksisaajan*on tehtävä kirjallinen sopimus stipendiaatin kanssa. Sopimuksessa määritellään sopimuksen mukaisesti hankkeen toteuttamisen ehdot sekä stipendiaatin ja toimeksisaajan oikeudet ja velvollisuudet. Tämä sopimus liitetään sopimukseen. Sopimuksessa on eriteltävä erityisesti a) määrät, jotka sopimuspuoli on saanut stipendiaatin hyväksi sopimuksen nojalla, sekä järjestelyt stipendiaatin saatavien maksamiseksi; b) sopimukseen sovellettava laki; c) stipendiaatti kuuluu sen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, jota sovelletaan palkattuihin työntekijöihin jäsenvaltiossa (...)."*

Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että sopimuksen yleisten ehtojen 2 artiklan 1 kohdassa määrätään, että "toimeksisaajan*on varmistettava, että liitteessä I kuvattu hanke toteutetaan sopimuksen mukaisesti. Toimeksisaaja toimii välittäjänä stipendiaatin ja komission välillä. Sen tehtävänä on erityisesti toimittaa komissiolle kaikki hankkeeseen liittyvät asiakirjat ja kirjeenvaihto."* Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että sopimuksen yleisten ehtojen 2 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan "toimeksisaajan*on erityisesti i) ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista seikoista, jotka voivat vaikuttaa tämän sopimuksen täyttämiseen (...)*".

Sopimuksen purkamisen osalta oikeusasiamies toteaa, että yleisten sopimusehtojen 8 artiklan 1 kohdassa määrätään, että "komissio*voi purkaa sopimuksen: a) kun toimeksisaaja tai stipendiaatti päättää hankkeen tai tämän liitteen 6 artiklan mukaisesti; b) kun toimeksisaajan ja stipendiaatin välinen sopimus irtisanotaan, koska ne eivät ole täyttäneet sopimuksen mukaisia velvoitteitaan* " , ja sopimuksen yleisten ehtojen 8 artiklan 2 kohdassa määrätään,*että "komissio ei vastusta sopimuksen irtisanomista toimeksisaajan kirjallisesta pyynnöstä tämän artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa mainituilla perusteilla*".

2.6 Käsiteltävänä olevan kantelun tosiseikkojen osalta asiakirja-aineistosta ilmenee, että toimeksisaaja ilmoitti komissiolle 27.3.2003 päivätyllä kirjeellä, että sillä ei ollut 1.1.2003 lähtien ollut mitään suhdetta kantelijaan ja että terveysongelmien vuoksi hän oli lähtenyt tutkimuslaitoksesta 11.6.2002 eikä ollut koskaan palannut sinne. Tässä kirjeessä toimeksisaaja ilmoitti komissiolle lisäksi, että huolimatta kantelijan toistuvista kehotuksista palata instituuttiin keskustelemaan tutkimushankkeesta kantelija ei koskaan harkinnut palaavansa isäntälaitokseen ja jätti huomiotta kaikki tutkimushankkeen kehittämiseen tarjotut mahdollisuudet. Tässä kirjeessä toimeksisaaja ilmoitti komissiolle, että se oli irtisanonut valituksen tekijän kanssa tekemänsä sopimuksen 31 päivänä joulukuuta 2002. Vaikuttaa siltä, että tämän toimeksisaajan kirjeen johdosta komissio päätti irtisanoa isäntälaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen ja siten tutkimushankkeen.

2.7 Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komissio ei ollut ilmoittanut hänelle syitä, joiden vuoksi se ei velvoittanut isäntälaitosta noudattamaan sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, edellä kuvatusta sopimusrakenteesta ilmenee, että komissiolla ei ollut sopimusvelvoitteita kantelijaa kohtaan. Kantelija myönsi tämän huomautuksissaan.

2.8 Oikeusasiamies toteaa komission huomauttaneen lausunnossaan, että isäntälaitos ilmoitti sille, että isäntälaitoksen ja kantelijan välinen sopimus oli irtisanottu 31. joulukuuta 2002. Kuten oikeusasiamies on jo todennut (ks. 1.4 kohta), kantelija ei näyttänyt huomautuksissaan kiistävän sitä, että sopimus oli irtisanottu. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että kun otetaan huomioon isäntälaitoksen ja kantelijan välisen sopimuksen irtisanominen, komissiolla ei näytä olleen mitään syytä velvoittaa isäntälaitosta noudattamaan sopimuksessa määrättyjä velvoitteitaan. Kun otetaan huomioon tämä ja se, että komissiolla ei ole sopimusvelvoitteita kantelijaa kohtaan, oikeusasiamies katsoo, että komissiolla ei näytä olleen velvollisuutta ilmoittaa kantelijalle syitä, joiden vuoksi se ei kantajan mukaan velvoittanut vastaanottavaa laitosta noudattamaan velvoitteitaan.

2.9 Kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio ei ollut ilmoittanut hänelle syitä, joiden vuoksi se ei mahdollistanut hänen siirtämistään toiseen laitokseen, oikeusasiamies toteaa, että sopimuksen 7 artiklassa ("Muutokset") määrättiin, että "hänen*sopimustaan liitteineen voidaan muuttaa ainoastaan kirjallisesti hankintaviranomaisten valtuutettujen edustajien välisellä muutoksella. Mikään suullinen sopimus ei voi sitoa hankintaviranomaisia tässä tarkoituksessa. Kaikki muutospyynnöt on toimitettava komissiolle vähintään kaksi kuukautta ennen hankkeen keston päättymistä."* Oikeusasiamies katsoo, että toiseen isäntälaitokseen siirtämistä koskeva pyyntö edellytti komission ja isäntälaitoksen välisen sopimuksen huomattavaa muuttamista. Oikeusasiamies toteaa, että isäntälaitos ei näytä esittäneen komissiolle tällaista sopimuksen muuttamista koskevaa pyyntöä.

2.10 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, ettei komissio ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ole väitetysti ilmoittanut kantelijalle syitä, joiden vuoksi se ei ole i) velvoittanut vastaanottavaa laitosta noudattamaan sopimuksessa määrättyjä velvoitteitaan eikä ii) mahdollistanut hänen siirtämistään toiseen laitokseen.
**3 Väite, jonka mukaan komissio ei ole ilmoittanut kantelijalle päätöksestään lopettaa hänen apurahaansa vastaavien määrien maksaminen**   

3.1 Kantelija väitti, että komissio ei ollut ilmoittanut hänelle päätöksestään lopettaa hänen apurahaansa vastaavien määrien maksaminen.

3.2 Komissio totesi lausunnossaan, että henkilökohtaisen apurahan sopimusrakenteen mukaan Euroopan yhteisön rahoitusosuudet maksettiin isäntälaitokselle eikä kantelijalle. Komission mukaan sillä ei näin ollen ollut sopimusvelvoitetta ilmoittaa kantelijalle tämän ja isäntälaitoksen välisen sopimuksen irtisanomisesta. Lisäksi sopimuksen irtisanominen oli välitön seuraus isäntälaitoksen ja kantelijan välillä allekirjoitetun sopimuksen irtisanomisesta.

3.3 Oikeusasiamies toteaa, että jos komission ja toimeksisaajan välinen sopimus irtisanotaan, sopimuksen yleisten ehtojen 8 artiklan 5 kohdassa määrätään, että "toimeksisaajan*on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin peruakseen tehdyt sitoumukset tai vähentääkseen niitä saatuaan komissiolta kirjeen, jossa se ilmoittaa toimeksisaajalle sopimuksen irtisanomisesta, tai lähetettyään kirjeen, jossa se pyytää sopimuksen irtisanomista".* Näin ollen isäntälaitos lopettaa stipendiaatin maksun, jos sopimus irtisanotaan. Kuten edellä kohdassa 2.7 jo mainittiin, tässä yhteydessä ei ole säädetty komission tiedonantovelvollisuudesta stipendiaattia kohtaan.

3.4 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa tämän väitteen osalta.
**4 Väite, jonka mukaan komissio ei ole ilmoittanut kantelijalle hänen apurahaansa vastaavia jäljellä olevia määriä, joita hän ei ole voinut käyttää tutkimukseensa**   

4.1 Kantelija väitti, että komissio ei ollut ilmoittanut hänelle hänen apurahaansa vastaavia jäljellä olevia määriä, joita hän ei voinut käyttää tutkimukseensa.

4.2 Komissio totesi lausunnossaan, että sopimuksen purkamisen jälkeen sopimuspuolen on palautettava käyttämätön osa yhteisön rahoitusosuudesta komissiolle itselleen. Varainhoitoasetuksen 11 artiklan mukaisesti komissio ei näin ollen voinut enää käyttää tätä määrää valituksen tekijän hyväksi.

4.3 Oikeusasiamies toteaa, että sopimuksen yleisten ehtojen 8 artiklan 5 kohdassa määrätään, että "jos*sopimus irtisanotaan, komissio voi vaatia yhteisön rahoitusosuuden osan takaisinmaksua ottaen huomioon hankkeen edistymisen. Toimeksisaajan ja/tai stipendiaatin pidättämät määrät lasketaan suhteessa hankkeen toteuttamisaikaan (...)*".

4.4 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissiossa ei ole ilmennyt hallinnollista epäkohtaa tämän väitteen osalta.
**5 Kantelijan väitteet**   

5.1 Kantelija väitti, että (i) hänelle olisi annettava mahdollisuus hyötyä hänen apurahaansa vastaavista jäljellä olevista määristä. Hän väitti lisäksi, että ii) komission olisi tarkistettava Marie Curie -apurahoja koskevaa menettelyä ja valvottava stipendien täytäntöönpanoa perusteellisemmin.

5.2 Kantelijan ensimmäisen vaatimuksen osalta komissio totesi, että näytti siltä, että kantelija vaati vuoden 2003 tammi- ja helmikuussa saamaansa apurahaa vastaavia määriä ja että hänen olisi käännyttävä työnantajansa puoleen, koska nämä maksut liittyivät kantelijan ja isäntälaitoksen välillä allekirjoitettuun sopimukseen.

Kantelijan toisen väitteen osalta komissio totesi, että komission yksiköt olivat koko sopimuksen keston ajan säännöllisesti yhteydessä molempiin osapuoliin ja pyrkivät kaikin (laillisin) keinoin löytämään sopivan ratkaisun. Komissio katsoo, että kuten komission yksiköiden, isäntäorganisaation ja kantelijan jatkuvasta yhteydenpidosta selvästi ilmenee, sopimuksen täytäntöönpanoa valvottiin riittävästi eri sopimussuhteiden rakenteen määrittämissä rajoissa.

5.3 Kantelija väitti huomautuksissaan, että Marie Curie -apurahaohjelman tavoitetta, joka on tukea nuoria eurooppalaisia tutkijoita heidän urallaan ja vahvistaa tutkimusta EU:ssa, ei ollut saavutettu. Tässä yhteydessä kantelija ehdotti, että oikeusasiamiehen olisi kommentoitava komission menettelyn tehokkuutta ja pyydettävä kattava katsaus Marie Curie -apurahaohjelmasta täsmentäen erityisesti saavutetut tulokset.

5.4 Mitä tulee kantelijan väitteeseen i) siitä, että hänelle olisi annettava mahdollisuus saada apurahaansa vastaavat jäljellä olevat määrät, oikeusasiamies toteaa, että isäntälaitoksen komissiolle 27. maaliskuuta 2003 lähettämässä kirjeessä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että isäntälaitos irtisanoi kantelijan ja isäntälaitoksen välisen sopimuksen 31. joulukuuta 2002. Koska kantelijalle maksettavia kuukausimaksuja säännellään oikeusasiamiehen ja isäntälaitoksen välisellä sopimuksella, oikeusasiamies katsoo, että komission kanta, jonka mukaan kantelijan olisi viitattava entiseen työnantajaansa eli isäntälaitokseen, vaikuttaa kohtuulliselta.

5.6 Kantelijan väitteestä, jonka mukaan (ii) komission olisi tarkistettava Marie Curie -apurahoja koskevaa menettelyä ja valvottava stipendien täytäntöönpanoa perusteellisemmin, oikeusasiamies katsoo, että kun otetaan huomioon hänen päätelmänsä kantelijan edellä esitetyistä kolmesta väitteestä (ks. kohdat 2.10, 3.4 ja 4.4), hänen ei ole enää tarpeen tutkia tätä väitettä.

5.7 Edellä esitetyn perusteella komission toiminnassa ei näytä olevan hallinnollista epäkohtaa kantelijan väitteiden osalta.
**6 Päätelmä**   

Kantelua koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, ettei komissio ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Teidän vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS