Strasbourg, 21. huhtikuuta 2008

Hyvä jäsen G.

Teitte 18. marraskuuta 2004 kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan parlamentin päätöksestä periä takaisin tietty määrä korvauksesta, jonka olitte saanut virkamiehenä, joka oli vapautettu tehtävistänne.

Toimitin kantelun 20.12.2004 parlamentin puhemiehelle. Parlamentti antoi lausuntonsa 19. huhtikuuta 2005. Toimitin sen Teille 14. kesäkuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Kirjoitin parlamentille 24. lokakuuta 2005 ja pyysin lisätietoja ja täydentävää lausuntoa huomautuksissanne esitetyistä uusista väitteistä. Parlamentti toimitti tiedot ja lausunnon 9. joulukuuta 2005. Toimitin sen Teille 11. helmikuuta 2006 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 30. lokakuuta 2006 parlamentille ehdotuksen sovintoratkaisusta kanteluun. Parlamentti lähetti vastauksensa 15. joulukuuta 2006. Toimitin sen Teille 29. tammikuuta 2007 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Pyysin 4. huhtikuuta 2007 parlamenttia toimittamaan lisätietoja vastauksestaan sovintoratkaisuehdotukseeni, jonka se lähetti 29. toukokuuta 2007. Toimitin 7. kesäkuuta 2007 parlamentin vastauksen lisätiedusteluihini ja pyysin teitä esittämään lisähuomautuksia, jotka lähetitte 11. kesäkuuta 2007.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pahoittelen, että kantelunne käsittely on kestänyt kauan.

KILPAILUKYKY

Valituksen tekijän mukaan merkitykselliset tosiseikat olivat tiivistetysti seuraavat.

Kantelija oli työskennellyt virkamiehenä yhteisön toimielimissä lähes 30 vuotta, kun hänet vuonna 1996 nimitettiin muuhun kuin aktiiviseen virkaan henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisesti (1). Euroopan parlamentti ilmoitti hänelle päätöksestään, joka koski hänen oikeuksiensa vahvistamista (fixation des droits), ennen kuin hänet määrättiin työelämän ulkopuolelle vuonna 1996.

Marraskuussa 2003 kantelija huomasi, että hänen kuukausikorvaustaan alennettiin 2 685,55 Englannin punnasta 2 318,32 Englannin puntaan. Joulukuussa 2003 sitä alennettiin edelleen 1 949,32 Englannin puntaan. Koska näitä vähennyksiä ei perusteltu korvauslaskelmissa, hän kirjoitti asiasta parlamentille 15. marraskuuta 2003. Koska hän ei saanut vastausta, hän kirjoitti uudelleen 2.1.2004. Parlamentti vastasi 15. tammikuuta 2004 toteamalla, että "puutteellisten tietojen vuoksi "oikaisua, joka olisi pitänyt tehdä hänen korvaukseensa elokuussa 2001, ei ollut tehty ja että tämän vuoksi hänelle oli maksettu liikaa 9 936,88 Englannin puntaa. Parlamentti selitti lisäksi, että oikeaa korvausosuutta oli sovellettu marraskuusta 2003 alkaen ja että 369 Englannin punnan kuukausittaista lisävähennystä tehtäisiin, kunnes liikaa maksettu määrä olisi peritty kokonaisuudessaan takaisin.

Kantelija kirjoitti 26. tammikuuta 2004 parlamentille ja pyysi, että liikaa maksettuja määriä ei peritä takaisin henkilöstösääntöjen 85 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Parlamentti ilmoitti hänelle 12.2.2004 päivätyllä kirjeellä, että hänen asiansa oli saatettu nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi, joka ratkaisisi asian, ja että tällä välin hänen palkastaan joulukuussa 2003, tammikuussa 2004 ja helmikuussa 2004 perityt määrät palautetaan.

Parlamentti teki 14.4.2004 päätöksen hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla esittämästään pyynnöstä. Tässä päätöksessä parlamentti katsoi, että 85 artiklaa voitiin soveltaa ja että 9 936,88 Englannin punnan suuruinen summa oli perittävä takaisin. Kantelija valitti tästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja riitautti henkilöstösääntöjen 85 artiklan soveltamisen. Parlamentti ilmoitti hänelle 26.7.2004, ettei hänen kanteluaan voitu hyväksyä.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija riitautti parlamentin päätöksen, joka koski hänen 90 artiklan 2 kohdan mukaista kanteluaan. Hän esitti useita väitteitä, joiden mukaan henkilöstösääntöjen 85 artiklaa ei voitu soveltaa hänen tapaukseensa. Hän väitti lähinnä, että parlamentin päätös periä takaisin 9 936,88 GBP:n suuruinen summa, joka hänelle oli maksettu hallinnollisen virheen vuoksi, oli kohtuuton. Hän vaati parlamenttia peruuttamaan takaisinperintäpäätöksensä. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen edellä mainitusta kantelijan esittämästä väitteestä ja väitteestä.

KYSYMYS

Parlamentin lausunto

Parlamentin lausunto voidaan tiivistää seuraavasti.

Taustaa

Vuonna 1994 kantelija, joka oli ollut ura-alueen C virkamies vuodesta 1976, haki henkilöstösääntöjen 41 artiklan nojalla vapautusta tehtävistään. Hänelle määrättiin ei-aktiivinen asema 1.2.1996 alkaen. Nimittävä viranomainen oli alun perin tarkoittanut, että hänen ei-aktiivinen asemansa tulisi voimaan 15. joulukuuta 1995, mutta kantelija vastusti tätä sillä perusteella, että hän tarvitsi enemmän aikaa "valmistautuakseen tähän päätökseen liittyviin muutoksiin". Tässä yhteydessä kantelija teki oikeusasiamiehelle kantelun (3) myös siitä, että päätös, jolla hänet määrättiin työelämän ulkopuolella olevaksi henkilöksi, oli taannehtiva. Hän kyseenalaisti myös liikaa maksettujen määrien takaisinperinnän laillisuuden sen jälkeen, kun hänen uuden asemansa voimaantulopäivä oli muuttunut. Oikeusasiamies totesi 24. heinäkuuta 1997, että parlamenttia ei voida pitää vastuullisena mistään hallinnollisesta epäkohdasta, kun otetaan erityisesti huomioon, että toimielin oli kantelijan toiveiden mukaisesti muuttanut päivämäärää, josta alkaen hän ei ollut aktiivinen.

Kantelijan taloudelliset etuudet vahvistettiin lopulta 6. syyskuuta 1996 tehdyllä päätöksellä. Kantelijalle maksettaisiin henkilöstösääntöjen liitteessä IV tarkoitettu korvaus. Kyseisessä liitteessä olevassa ainoassa artiklassa vahvistetaan menettelyt, jotka koskevat korvauksen maksamista virkamiehille, jotka on nimitetty työelämän ulkopuolella oleviksi virkamiehiksi. Korvaus perustui alenevaan tasoon, jota sovellettiin peruspalkkoihin. Päätöksessä, joka tehtiin 6.9.1996, todettiin muun muassa, että kantelija saisi 70 prosenttia peruspalkastaan 1.8.1996 ja 31.7.2001 välisenä aikana ja 60 prosenttia peruspalkastaan 1.8.2001 ja 28.2.2009 välisenä aikana, minkä jälkeen hänelle myönnettäisiin vanhuuseläke. Peruspalkkaan sovellettava määrä on ilmoitettu kuukausittaisissa palkkalaskelmissa.

Palkka- ja palkkio-osaston päällikkö ilmoitti kantelijalle 15.1.2004 päivätyllä kirjeellä, että koska kaikkia hänen korvaustaan koskevia tietoja ei ollut syötetty atk-järjestelmään, maksua ei ollut alennettu 70 prosentista 60 prosenttiin elokuussa 2001, kuten sen olisi pitänyt olla. Koska tämä virhe oli korjattu vasta marraskuussa 2003, kantelijalle oli maksettu liikaa 9 936,88 Englannin puntaa, joka perittäisiin takaisin pidättämällä hänen päivärahoistaan kuukausittain 369 Englannin puntaa.

Kantelija vastusti aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää. Hän väitti, että parlamentin vastuulla on tarkistaa suoritettujen maksujen oikeellisuus. Hän väitti myös, että palkkalaskelmat eivät olleet riittävän selkeitä, jotta niitä olisi voitu tarkistaa asianmukaisesti, ja että näin ollen henkilöstösääntöjen 85 artiklan soveltamisedellytykset eivät täyttyneet, koska hänen oli ollut mahdotonta tietää, että hänelle oli maksettu liikaa palkkaa.

Kantelija pyrki kumoamaan takaisinperintäpäätöksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti . Hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohtaan perustuva vaatimuksensa , ja henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaan perustuva valituksensa hylättiin.

Oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun osalta

Parlamentti totesi tehneensä virheen tietojen syöttämisessä tapahtuneen virheen vuoksi. Palkka- ja korvausosasto havaitsi virheen vuoden 2003 lopulla tehdyissä tarkastuksissa, kun henkilöstön palkkoihin käytettyä tietoteknistä sovellusta muutettiin.

Henkilöstösääntöjen 85 artiklassa kuitenkin annettiin nimittävälle toimielimelle mahdollisuus periä takaisin virheellisesti maksamansa rahat. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa T-122/95, Chabert vastaan komissio, antamassaan tuomiossa, että "hallinnon huolimattomuudella tai virheellä määritettäessä virkamiehen taloudellisia oikeuksia ei ole merkitystä sovellettaessa henkilöstösääntöjen 85 artiklaa, joka edellyttää nimenomaan sitä, että hallinto on tehnyt virheen suorittaessaan perusteettoman maksun"(4).

Tämän henkilöstösääntöjen säännöksen soveltamiseksi hallinnon on näytettävä toteen joko se, että perusteettoman maksun saanut virkamies tiesi, ettei maksulle ollut perusteltua syytä, tai se, että perusteeton maksu oli selvästi sellainen, ettei hän voinut olla tietämättä siitä. Sen selvittämiseksi, täyttyikö toinen henkilöstösääntöjen 85 artiklassa säädetty edellytys, mainitussa vakiintuneessa oikeuskäytännössä täsmennettiin, että ei ollut määritettävä, oliko virhe ilmeinen hallinnolle, vaan se, oliko se ilmeinen asianomaiselle virkamiehelle.

Käsiteltävänä olevassa asiassa useat asiakirja-aineistoon sisältyvät päätökset ovat vahvistaneet sen, että kantelija oli tietoinen henkilöstösääntöjen 41 artiklassa säädetyistä säännöistä, jotka koskevat asemaa, joka ei ole aktiivinen. Parlamentti totesi, että kantelija itse pyysi, että hänelle myönnettäisiin asema, joka ei ole aktiivinen, ja määritti päivämäärän, josta alkaen se tulee voimaan, jotta hän voisi valmistautua muutokseen, jonka hänen uusi hallinnollinen asemansa aiheuttaisi. Kantelija ei näin ollen voinut väittää olevansa tietämätön taloudellisista järjestelyistä, jotka liittyvät hänen passiiviseen asemaansa. Tältä osin on todettava, että ei-aktiivista asemaa koskeviin sääntöihin ei ollut tehty muutoksia sen jälkeen, kun kantelija teki hakemuksensa. Parlamentti ei lähettänyt kantelijalle lisätietoja, koska hänen henkilökohtainen tilanteensa vahvistettiin lopullisesti vuonna 1996.

Oikeuskäytännössä on lisäksi todettu, että sääntöjenvastaisuus oli ilmeinen silloin, kun hallinto saattoi osoittaa, että sääntöjenvastaisuus oli sellainen, ettei se jäänyt huomaamatta tavanomaista huolellisuutta noudattavalta virkamieheltä. Tältä osin kantelija katsoi, että hänen ei voitu katsoa laiminlyöneen tavanomaista huolellisuutta, koska hallinto havaitsi virheen vasta marraskuussa 2003.

Hän ehdotti myös, että on oletettava, että toimielin on suorittanut oikeita maksuja virkamiehilleen ja entisille virkamiehilleen. Lisäksi hän väitti, että koska hänen uransa aikana ei koskaan tehty virheitä, hänellä ei näin ollen ollut mitään syytä epäillä, että tällainen virhe voisi tapahtua, kun hänet asetettiin työelämän ulkopuolelle. Parlamentin mielestä tämä ei kuitenkaan vapauttanut kantelijaa velvollisuudesta suorittaa tarvittavat tarkastukset. Yhteisöjen tuomioistuin oli selvästi todennut, että virkamiehellä oli henkilökohtainen intressi tarkastaa hänelle kuukausittain maksetut määrät (5).

Vaikka voidaan myöntää, että kantelija ei tavanomaisen huolellisuuden yhteydessä huomannut virhettä, joka tehtiin ensimmäisen kerran elokuussa 2001 ,, oli vaikeampaa hyväksyä, että hän ei koskaan reagoinut, vaikka hänelle maksettiin edelleen sama summa vuodesta toiseen. Kantelijan väitettä, jonka mukaan hänen oli mahdotonta päästä käsiksi hallinnollisiin asiakirjoihinsa, jotka oli varastoitu sen jälkeen, kun hän oli muuttanut useita kertoja, ei voitu pitää riittävänä vapauttamaan häntä huolellisuusvelvoitteesta, koska ylivoimaista estettä lukuun ottamatta asianomaisten osapuolten oli pidettävä etuuksiaan koskevat tärkeimmät päätökset helposti saatavilla.

Vastaavasti vaikka kantelijan henkilökohtaisia vaikeuksia - joihin hän viittasi ensimmäistä kertaa oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa - voidaan pitää oikeutettuna perusteluna ,-virheen havaitsemisen viivästymiselle, ne eivät antaneet riittäviä perusteluja sille, ettei hän ollut suorittanut tarkastuksia tai tehnyt kyselyjä koko ajanjakson aikana.

Palkkalaskelmien epäselvyys ei myöskään ollut pätevä peruste väittää, että tarvittavien tarkastusten tekeminen olisi ollut mahdotonta, koska peruspalkkaan sovellettava kerroin oli ilmoitettu palkkalaskelmien yläreunassa, ja kantelijan tapauksessa se oli helppolukuinen ja identtinen kuukaudesta toiseen.

Asiassa T-122/95, Chabert vastaan komissio, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että huolellisuusvelvoitetta täyttäessään virkamiehen ei ollut tarpeen ”määrittää─ ─ hallinnon tekemän virheen täsmällistä laajuutta”, vaan ainoastaan epäillä maksujen sääntöjenmukaisuutta ja ilmoittaa asiasta toimivaltaisille toimihenkilöille. Kantelijan yhteydet eläkepalveluun - eikä palkka- ja korvauspalveluun - eivät riittäneet osoittamaan hänen huolellisuuttaan, koska tällaiset yhteydet eivät koskeneet määrää, johon hänellä oli oikeus, vaan niiden tarkoituksena oli ilmoittaa hallinnolle hänen osoitteenmuutoksestaan.

Parlamentti totesi lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan kussakin tapauksessa on otettava asianmukaisesti huomioon virkamiehen kyky suorittaa tarvittavat tarkastukset. Tässä yhteydessä kantelija pyrki osoittamaan, ettei parlamentilla ollut pätevää perustetta vedota asiaan T-122/95, Chabert v. komissio, koska hän ei itse ollut ura-alueen B virkamies ja koska hänen uransa oli ollut lyhyempi kuin asiassa T-122/95, Chabert v. komissio, kyseessä olleen virkamiehen ura. Asiassa T-122/95, Chabert vastaan komissio, samoin kuin muissa yhteisöjen tuomioistuinten asioissa, ei kuitenkaan asetettu toimielimen oikeudelle periä takaisin jollekin virkamiehelleen aiheettomasti maksettuja summia millään tavoin virkamiehen palkkaluokan edellytykseksi. Sen sijaan oikeuskäytännössä on määrätty, että virkamiehen pätevyyttä on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet ja tehdyn virheen luonne. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantelija oli ollut parlamentin palveluksessa noin 20 vuotta. Hän oli saavuttanut palkkaluokan C 1 tason 8, kun hänet määrättiin ei-aktiiviseen asemaan. Kantelija itse haki ei-aktiivista asemaa. Näin ollen hän ei voinut kiistää sitä, että hän oli tietoinen siitä, mitä vaikutuksia hänen hakemuksellaan oli siihen, että hän ei ollut aktiivinen. Lisäksi kantelijan aikaisemmassa oikeusasiamiehelle osoittamassa kantelussa ilmaistiin hänen halunsa varmistaa henkilöstösääntöjen säännösten tiukka soveltaminen. Näin ollen on todettava, että kantelija kykeni suorittamaan hänelle suoritettujen maksujen edellyttämät tarkastukset.

Sitä, että kantelijalla ei ollut laillista oikeutta liikamaksuun, ei kiistetty. Näin ollen se, että kantelijalle annettaisiin mahdollisuus pitää liikaa maksettu summa, olisi sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen että moitteettoman varainhoidon periaatteen vastaista. Päätös periä liikaa maksetut määrät takaisin erissä noudatti toimielimen velvollisuutta huolehtia asianmukaisesti henkilöstönsä hyvinvoinnista. Oli selvää, että virhe oli aiheuttanut haittaa, ja parlamentti oli pyrkinyt kompensoimaan tämän jakamalla vähennykset noin kahden vuoden ajalle.

Edellä esitetyn perusteella parlamentti katsoi, että se oli soveltanut 85 artiklaa täysin asianmukaisesti ja että se ei ollut syyllistynyt laiminlyöntiin tai hallinnolliseen epäkohtaan.

Kantelijan huomautukset

Kantelijan huomautukset voidaan tiivistää seuraavasti.

Parlamentin lausunnossa toistettiin sen aikaisemmat vastaukset hänen kirjeisiinsä, joten hänellä ei ollut paljon lisättävää. Hän väitti kuitenkin, ettei hän tiennyt, milloin korvausta oli alennettava, koska asiakirja, joka olisi varoittanut häntä tästä seikasta, oli pitkäaikaisessa varastossa. Hallinto, kaikkine atk-tietueineen, kokeneine työntekijöineen ja komentoketjuineen, ei huomannut virhettä. Liikaa maksettujen määrien takaisinperinnän osalta palkkalaskelmat olivat lisäksi sekavia, koska niissä ilmoitettiin, että määrät vähennettiin selittämättä vähennyksen syitä. Palkkakuiteissa ei ollut mitään, mikä olisi varoittanut häntä siitä, että hänen päivärahaansa oli tarkoitus muuttaa.

Lisätiedustelut

Parlamentin lausunnon ja kantelijan huomautusten huolellisen tarkastelun jälkeen vaikutti siltä, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Oikeusasiamiehen kirje eduskunnalle

Oikeusasiamies pyysi näin ollen 24. lokakuuta 2005 parlamentilta lisätietoja ja täydentävää lausuntoa.

(1) Lisätietopyyntö

Lausunnossaan parlamentti totesi seuraavaa: "Vaikka voidaan myöntää, että huolellisuusvelvoitetta noudattaessaan [kantelija] ei huomannut virhettä, joka tehtiin ensimmäisen kerran elokuussa 2001, on vaikeampaa hyväksyä, että hän ei reagoinut missään vaiheessa, vaikka hänelle maksettiin edelleen sama summa vuodesta toiseen."

Tämän parlamentin lausunnon perusteella oikeusasiamiehellä oli syytä tiedustella, myönsikö parlamentti itse asiassa, että vaikka hän noudatti asianmukaista huolellisuutta, kantelijalla ei ollut ainakaan aluksi syytä epäillä, että hänen korvaukseensa oli tehty virhe. Näissä olosuhteissa parlamenttia pyydettiin selittämään, miksi se katsoi, että liikaa maksettu määrä olisi vaadittava kokonaisuudessaan takaisin.

(2) Kantelijan uudet väitteet

Oikeusasiamies totesi lisäksi, että kantelija toisti huomautuksissaan näkemyksensä, jonka mukaan hänen palkkakuittinsa olivat "hämmentäviä", eli että hän huomasi palkkakuiteista, että parlamentti alkoi vähentää kuukausittain tietyn summan hänen korvauksestaan ilmoittamatta hänelle päätöksestään tehdä niin. Tämä väite näytti liittyvän läheisesti hänen aiempaan väitteeseensä, jonka mukaan parlamentti oli viivytellyt asian selvittämisessä, koska hänen oli kirjoitettava sille kahdesti ennen kuin hän sai selityksen kuukausittaisten vähennysten syistä. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että kantelija halusi esittää seuraavat uudet väitteet, joista parlamenttia pyydettiin antamaan täydentävä lausunto:

i) parlamentti ei ilmoittanut hänelle asianmukaisesti päätöksestään periä takaisin asianomaiset määrät ennen kuin se alkoi tehdä niin; ja

ii) Parlamentti perusteli päätöksensä myöhässä huolimatta siitä, että se oli kirjoittanut sille kahdesti pyytääkseen näitä syitä.

Parlamentin vastaus

Parlamentin vastaus oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön ja täydentävään lausuntoon voidaan tiivistää seuraavasti.

Lisätietopyynnöstä on todettava, että henkilöstösääntöjen 85 artiklassa, joka koskee aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää, säädetään, että nimittävän viranomaisen on osoitettava joko, että maksun saaja tiesi, ettei maksun suorittamiselle ollut perusteltua syytä, tai että aiheettomasti suoritettu maksu oli selvästi sellainen, että maksun saaja ei voinut olla tietämättä sen aiheettomuudesta . Koska kantelija ilmoitti, ettei hän ollut tietoinen hänen korvaukseensa liittyvästä virheestä, parlamentti osoitti, ettei näin voinut olla varsinkaan näin pitkän ajanjakson aikana. Kantelija ei voinut vilpittömässä mielessä väittää, että hän ei ollut tietoinen siitä, että hänen kuukausipalkkansa pienenisi vähitellen, ja että hänen täydellinen reagoimatta jättämisensä yli kahden vuoden aikana oli lisätodiste huolellisuuden puutteesta ja perusteli siten päätöstään soveltaa henkilöstösääntöjen 85 artiklaa.

Kun oli selvästi osoitettu, että kantelija oli ollut tietoinen sääntöjenvastaisuudesta ,, koska se olisi ollut ilmeisen ilmeinen, parlamentilla oli oikeus - ja jopa velvollisuus - periä koko maksettava määrä. Mikään henkilöstösääntöjen säännös tai yleinen oikeusperiaate ei velvoittanut toimielintä perimään takaisin vain osaa aiheettomasti maksetusta summasta sen jälkeen, kun oli todettu, että takaisinperintään oli pätevät perusteet. Asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaan "ei voida pätevästi katsoa, että hallinnon suorittamat julkisten varojen käyttöä koskevat tarkastukset, jotka oikeuttavat perusteettoman maksun takaisinperintämenettelyn, olisivat hyvän hallinnon (...) ja oikeusvarmuuden periaatteiden vastaisia." (6)

Parlamentti huomautti lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että tavanomaisesti huolellisen virkamiehen on tunnettava palkkaansa koskevat säännöt (7).

Lisäksi toisin kuin kantelija väittää, eli että vähennykset oli tehty ilman selitystä, hänen marraskuun 2003 vähennyslaskelmassaan täsmennettiin kuukausittain tehtävät vähennykset. Lisäksi tässä korvauslaskelmassa mainitun 60 prosentin osuuden olisi pitänyt mahdollistaa se, että kantelija olisi voinut liittyä henkilöstösääntöjen liitteessä IV säädettyyn korvauksen alennukseen ja päätökseen, jolla hänet todettiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi ja josta hänelle oli ilmoitettu.

Parlamentti ei myöskään toiminut huolimattomasti vastatessaan liian hitaasti kantelijan tietopyyntöihin. Kantelija lähetti 15. marraskuuta 2003 ja 2. tammikuuta 2004 kirjeet eläkelaitokselle, joka ei ollut millään tavoin vastuussa korvauslaskelmien laatimisesta ja tarkistamisesta. Kirjeet toimitettiin näin ollen edelleen palkka- ja korvauspalvelulle, joka vastasi 15.1.2004.

Parlamentti ei näin ollen viivästyttänyt aiheettomasti eikä laiminlyönyt pyrkimyksiään ilmoittaa kantelijalle tehdystä virheestä.

Kantelijan huomautukset

Kantelijan huomautukset voidaan tiivistää seuraavasti.

Parlamentti totesi, että korvausten taso oli ilmoitettu selkeästi korvauslaskelmissa. Korvauslaskelmien yläreunassa oli luku 60 000 00. Kantelijalle ei ollut selvää, mitä tämä luku tarkoitti. Jos siinä olisi viitattu 60 prosenttiin hänen palkastaan, hän olisi odottanut, että se ilmaistaan 60-prosenttisena eikä merkityksettömänä seitsemän numeron sarjana. Lisäksi hän olisi odottanut otsikkoa, jossa selitetään, mitä luku tarkoittaa, esimerkiksi "prosenttiosuus peruspalkasta = 60 prosenttia". Näin ollen korvauslaskelmissa ilmoitettu palkkataso oli kaikkea muuta kuin selvä. Lisäksi marraskuun 2003 vähennyslaskelmassa lueteltiin tehdyt vähennykset, mutta siinä ei täsmennetty, mitä varten vähennykset tehtiin.

Parlamentti viittasi myös siihen, ettei hän reagoinut yli kahden vuoden aikana. Ei kuitenkaan ollut selvää, mihin hänen olisi pitänyt reagoida, koska korvauslaskelmat olivat epäselviä eivätkä ne näin ollen olleet hyödyllisiä laukaisemaan sitä, että hänen korvaukseensa olisi pitänyt tehdä muutoksia. Hän uskoi, että muutokset tehdään automaattisesti ja että tämä ei ollut jotain, että hän tarvitsi seurata. Kun hänet määrättiin ei-aktiiviseen asemaan, hän luki uutta asemaansa koskevat säännöt, mutta hän ei muistanut päivämääriä, jolloin hänen korvaukseensa tehtäisiin muutoksia.

Parlamentti ei käsitellyt asianmukaisesti oikeusasiamiehen tietopyyntöä siitä, oliko hänelle ilmoitettu oikeusasiamiehen päätöksestä periä takaisin kyseiset määrät ennen niiden tosiasiallista takaisinperintää.

Parlamentti antoi lisäksi ymmärtää, että virhe oli ilmeinen hänelle joskus elokuun 2001 ja tammikuun 2004 välisenä aikana. Tämä oli kuitenkin vain olettamus, eikä se muodostanut näyttöä, joka hallinnon olisi pitänyt esittää henkilöstösääntöjen 85 artiklan soveltamiseksi. Lisäksi parlamentin huomautukset olivat ristiriitaisia, sillä niissä todettiin, että parlamentilla oli oikeus periä varat takaisin "sen jälkeen, kun oli selvästi todettu", että hän oli tietoinen virheestä. Tämä toteamus merkitsi sitä, että elokuun 2001 ja tammikuun 2004 välisenä aikana oli selvästi osoitettu, että hän oli saanut tiedon virheestä ja että parlamentilla oli tässä vaiheessa oikeus periä kyseinen summa takaisin. Tämän jälkeen esitettiin seuraavat kysymykset. Milloin tämä tosiasia vahvistettiin? Kuka tämän tosiseikan on vahvistanut? Miksi parlamentti ei ryhtynyt toimiin, kun tämä seikka oli selvästi todettu? Kantelija totesi, että asiasta ei ollut selvää näyttöä, ennen kuin parlamentti kirjoitti hänelle tammikuussa 2004 ja ilmoitti hänelle heidän kirjanpidossaan olevasta virheestä ja hänen korvaukseensa tehtyjen vähennysten syistä. Parlamentti ei ole asiassa T-122/95, Chabert vastaan komissio, annetussa tuomiossa edellytetyllä tavalla tutkinut, oliko virhe ilmeinen, vaan se on tyytynyt päättelemään epämääräisten olettamusten perusteella, että näin oli. Koska parlamentti ei myöskään ollut esittänyt mitään oikeudellisia tai asiakirjatodisteita tukeakseen väitettään, jonka mukaan kaikkien henkilöiden oli säilytettävä kuulemista varten jäljennökset heidän oikeuksiaan koskevista päätöksistä, tätä väitettä on pidettävä vastikkeettomana ja perusteettomana.

OMBUDSMANin pyrkimykset saavuttaa ystävällinen ratkaisu ja myöhemmät kehitystoimet

Tutkittuaan huolellisesti parlamentin lausunnot ja vastaukset sekä kantelijan huomautukset oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että parlamentti olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan väitteisiin ja vaatimuksiin. Asiaankuuluvien kysymysten perustellun analyysin perusteella hän ehdotti näin ollen parlamentille sovintoratkaisua perussäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti (8). Tarkemmin sanottuna hän ehdotti parlamentille, että se harkitsisi uudelleen päätöstään periä kantelijalta takaisin 9 936,88 GBP, joka oli maksettu hänelle hallinnollisen virheen vuoksi. Oikeusasiamies totesi, että parlamentti ei ollut antanut mitään tietoja siitä, milloin kantelijan olisi sen mielestä pitänyt saada tieto maksuvirheestä, mutta loogisesti tämän päivämäärän on täytynyt olla elokuun 2001 ja marraskuun 2003 välillä. Ottaen huomioon myös sen, että parlamentti ei ilmeisesti ilmoittanut asianmukaisesti kantelijalle takaisinperintäpäätöksestään ja sen perusteluista, oikeusasiamies ehdotti, että oikeudenmukainen ratkaisu voisi olla takaisinperittävän määrän vähentäminen 50 prosentilla.

Parlamentti ei hyväksynyt sovintoratkaisuehdotusta. Parlamentin vastausta koskevissa huomautuksissaan kantelija totesi, että hän ei ollut tyytyväinen parlamentin vastaukseen, ja pysytti väitteensä ja vaatimuksensa. Tutkittuaan parlamentin vastauksen oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen ja kantelijan huomautukset tähän vastaukseen oikeusasiamies pyysi parlamenttia toimittamaan hänelle lisätietoja sovintoratkaisuehdotukseen antamastaan vastauksesta, ja parlamentti lähetti hänelle nämä tiedot 29. toukokuuta 2007. Kantelija lähetti huomautuksensa näistä lisätiedoista 11 päivänä kesäkuuta 2007.

PÄÄTÖS

1 Riidanalaisen takaisinperintäpäätöksen kohtuuttomuutta koskeva väite

1.1 Kantelu koskee Euroopan parlamentin päätöstä periä takaisin tietty määrä korvauksesta, jonka kantelija oli saanut virkamiehenä, joka oli vapautettu tehtävistään. Kantelija oli työskennellyt parlamentissa C-palkkaluokan virkamiehenä lähes 30 vuotta, kun hänet hänen pyynnöstään määrättiin työelämän ulkopuolelle vuonna 1996. Ennen kuin hän siirtyi työelämän ulkopuolelle vuonna 1996, parlamentti ilmoitti hänelle päätöksestään, joka koski hänen oikeuksiensa vahvistamista. Päätöksessä mainittiin muun muassa hänen päivärahaansa elokuusta 2001 alkaen tehtävä mukautus alaspäin. Tätä mukautusta ei kuitenkaan tuolloin tehty. Marraskuussa 2003 parlamentti alkoi tehdä vähennyksiä hänen korvauksestaan ja kirjasi nämä vähennykset hänen korvauslaskelmiinsa. Koska näitä vähennyksiä ei perusteltu, kantelija kirjoitti parlamentille 15. marraskuuta 2003 ja 2. tammikuuta 2004. Parlamentti selitti 15.1.2004, että oikaisua, joka olisi pitänyt tehdä elokuusta 2001 lähtien, ei tosiasiassa tehty puutteellisten tietojen vuoksi. Tämän virheen vuoksi hänelle oli maksettu liikaa 9 936,88 Englannin puntaa, joka vähennettäisiin hänen korvauksestaan 369,00 Englannin punnan kuukausittaisella lisävähennyksellä, kunnes liikaa maksettu määrä olisi peritty kokonaisuudessaan takaisin. Kantelija ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen ja pyysi parlamenttia tekemään asiasta päätöksen henkilöstösääntöjen 85 artiklan perusteella. Parlamentti totesi 14.4.2004 tekemässään päätöksessä, että 85 artiklaa sovelletaan ja että liikaa maksettu määrä on perittävä kokonaisuudessaan takaisin. Kantelija teki tästä päätöksestä valituksen parlamentille henkilöstösääntöjen 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mutta hänen valituksensa ei menestynyt. Kantelija riitautti parlamentin päätöksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelustaan tekemällä kantelun oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies tutki i) kantelijan väitettä, jonka mukaan parlamentin päätös periä takaisin 9 936,88 Englannin punnan suuruinen summa, joka hänelle oli maksettu hallinnollisen virheen vuoksi, oli epäoikeudenmukainen; ja ii) hänen vaatimuksensa siitä, että parlamentin olisi kumottava takaisinperintäpäätöksensä. Edellä esitetyn väitteensä tueksi kantelija väitti, ettei hän ollut eikä voinut olla tietoinen täsmällisistä päivämääristä, joina hänen päivärahaansa alennettaisiin, joten henkilöstösääntöjen 85 artiklan soveltamisedellytykset eivät täyttyneet. Parlamentti väitti tiivistetysti, että henkilöstösääntöjen 85 artiklaa voitiin soveltaa ja että sillä oli oikeus periä takaisin aiheettomasti maksettu 9 936,88 Englannin punnan (GBP) määrä, koska a) kantelija oli tietoinen asian kannalta merkityksellisestä päätöksestä ja säännöistä, joissa määriteltiin hänelle maksettava asianmukainen rahamäärä, koska hänet oli hänen pyynnöstään siirretty työmarkkinoiden ulkopuolelle, ja koska b) hän olisi voinut tavanomaista huolellisuutta noudattaessaan suorittaa tarvittavat tarkastukset, jotka koskivat hänelle hänen uudelleen siirtämisensä jälkeen maksettuja kuukausittaisia määriä.

1.2 Oikeusasiamies muistuttaa, että kyseinen takaisinperintäpäätös perustuu henkilöstösääntöjen 85 artiklaan, jonka mukaan "kaikki aiheettomasti maksetut määrät on perittävä takaisin, jos saaja tiesi, että maksulle ei ollut perusteltua syytä, tai jos aiheettomasti maksettu määrä oli ilmeisen sellainen, että hän ei voinut olla tietämättä siitä."85 artiklan soveltamisen oikeuttamiseksi riittää, että toinen näistä kahdesta edellytyksestä (9) täyttyy. Toimielimellä on todistustaakka siitä, oliko vastaanottaja tosiasiallisesti ollut tietoinen häneen vaikuttavasta kehityksestä (10). Jos tuensaaja kiistää olleensa tietoinen maksun sääntöjenvastaisuudesta ja jos ei ole näyttöä siitä, että hän tiesi maksun sääntöjenvastaisuudesta, on tutkittava olosuhteet, joissa maksu suoritettiin, sen selvittämiseksi, olisiko maksun sääntöjenvastaisuuden pitänyt olla ilmeinen(11). Tältä osin ilmaus "ilmeisesti" tarkoittaa, että 85 artiklan toisen edellytyksen mukaan takaisinperintä on suoritettava, "jos virhe on sellainen, että sitä ei voida jättää huomaamatta tavanomaista huolellisuutta noudattavalta virkamieheltä, jonka katsotaan tuntevan hänen palkkaansa koskevat säännöt"(12). "Tavanomaisen huolellisuuden" osalta virkamiehellä on henkilökohtainen intressi tarkistaa hänelle maksetut kuukausittaiset summat (13). Huolellisuusvelvoitteensa täyttämiseksi virkamiehen ei myöskään tarvitse määrittää hallinnon tekemän virheen täsmällistä laajuutta. riittää, että hänellä on perusteltu syy epäillä maksujen sääntöjenmukaisuutta (14). Lisäksi virkamiehen kyky suorittaa tarvittavat tarkastukset on tärkeä myös "tavanomaisen huolellisuuden" kannalta.(15) Lopuksi on todettava, että henkilöstösääntöjen 85 artiklan soveltaminen edellyttää nimenomaan sitä, että hallinto on tehnyt virheen suorittaessaan aiheettoman maksun, eikä sen määrittämiseksi, täyttyykö patentin liikamaksua koskeva edellytys, ole merkitystä sillä, oliko virhe ilmeinen hallinnolle vai ei, vaan pikemminkin sillä, oliko se ilmeinen tai olisiko sen pitänyt olla ilmeinen asianomaiselle virkamiehelle(16).

1.3 Oikeusasiamies toteaa, että riidanalaisessa päätöksessä, toisin sanoen nimittävän viranomaisen päätöksessä 90 artiklan 2 kohdan mukaisista kanteluista, parlamentti katsoi, että henkilöstösääntöjen 85 artiklaa sovellettiin, koska "patentin mukaista liikamaksua" koskeva edellytys täyttyi, ja esitti kaksi pääperustelua tämän näkemyksen tueksi.

Parlamentti väitti ensinnäkin, että kantelija oli tietoinen merkityksellisistä säännöksistä, jotka sääntelevät hänen toteamistaan työelämän ulkopuolella olevaksi. Tältä osin parlamentti huomautti, että kantelijan oikeudet sen jälkeen, kun hänet oli määrätty muuhun kuin aktiiviseen asemaan, määriteltiin sen 6. syyskuuta 1996 tekemässä päätöksessä, joka annettiin asianmukaisesti tiedoksi kantelijalle. Parlamentti totesi, että kantelija itse ryhtyi pyytämään toimeksiantoa ei-aktiiviseen asemaan ja jopa teki asiasta kantelun oikeusasiamiehelle. Parlamentti huomautti myös, että asiaa koskevia sääntöjä ei ollut muutettu merkittävästi sen jälkeen, kun hänet asetettiin passiiviseen asemaan, joten sitä, että kantelijalla ei ollut hallussaan sääntöjä, ei voitu perustella sillä, että hän ei havainnut liikamaksua.

Toiseksi parlamentti väitti, että tavanomaiset huolellisuusvaatimukset olisivat johtaneet siihen, että kantelija olisi säilyttänyt hallinnollista tilannettaan koskevat olennaiset asiakirjat ja ilmoittanut kohtuullisen ajan kuluessa saavansa saman määrän maksuja vuodesta toiseen. Parlamentti perusteli kantaansa, jonka mukaan 85 artiklassa asetettu patentin liikamaksua koskeva edellytys täyttyi, viittaamalla asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön (17), jonka perusteella se hylkäsi kantelijan väitteet, joiden mukaan tämä ei ollut eikä voinut olla tietoinen liikamaksusta. Näiden väitteiden mukaan i) virhe johtui parlamentista, minkä vuoksi häntä ei voitu syyttää siitä, että hän ei ollut havainnut sitä; ii) hänellä oli täysi oikeus olettaa, että parlamentin suorittamat maksut olivat oikeita; iii) korvauslaskelmat eivät olleet selkeitä; ja iv) hänelle ilmoitettiin hänen oikeuksistaan jo vuonna 1996, eikä hänellä ollut kyseisenä ajanjaksona hallussaan hänen hallinnollisia asiakirjojaan, koska hän oli muuttanut useita kertoja ja koska suurin osa hänen hallinnollisista asiakirjoistaan oli pitkäaikaisessa varastossa.

Edellä esitettyjen väitteidensä lisäksi kantelija totesi oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että kyseisenä ajanjaksona hänen henkilökohtaisen elämänsä tietyt tapahtumat, kuten henkilökohtaiset sairaudet ja liikenneonnettomuudet sekä joidenkin hänen lähisukulaistensa kuolemat, vaikeuttivat hänen mahdollisuuksiaan arvioida, olivatko parlamentin hänelle suorittamat maksut oikeita.

Kantelua koskevassa lausunnossaan parlamentti piti kiinni riidanalaisessa päätöksessä esittämistään kannoista. Se totesi muun muassa, että kantelijan väitettä, jonka mukaan hänen oli mahdotonta saada käyttöönsä hallinnollisia asiakirjojaan, jotka oli sijoitettu varastoon sen jälkeen, kun hän oli muuttanut useita kertoja, ei voida pitää riittävänä vapauttamaan häntä huolellisuusvelvoitteesta. Tämä johtuu siitä, että ylivoimaista estettä lukuun ottamatta asianomaisten osapuolten on pidettävä etuuksiaan koskevat tärkeimmät päätökset helposti saatavilla.

1.4 Otettuaan huomioon asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat ja asianosaisten väitteet oikeusasiamies katsoo, että riidanalainen päätös ei ollut epäoikeudenmukainen. Ensinnäkään ei ole kiistetty sitä, että 6.9.1996 tehdyn parlamentin päätöksen, joka koski sitä, että kantelija ei ollut aktiivinen, mukaan hänelle oli tämän päätöksen tiedoksiantohetkellä selvää, että hän saisi 70 prosenttia peruspalkastaan 1.8.1996 ja 31.7.2001 välisenä aikana ja 60 prosenttia peruspalkastaan 1.8.2001 alkaen. Tämän järjestelyn odotettiin luonnollisesti johtavan hänen päivärahansa huomattavaan pienenemiseen viimeksi mainittuna päivänä, mikä oli varmasti keskeinen tekijä hänen uudessa tilanteessaan. Virkamiehen, joka on kantelijan kaltaisessa asemassa, eli virkamiehen, jolle on ilmoitettu edellä mainitusta järjestelystä, odotetaan tavanomaisen huolellisuuden vallitessa i) toteuttavan kohtuulliset toimenpiteet saadakseen helposti käyttöönsä tärkeän asiakirjan tai tärkeät asiakirjat, jotka koskevat hänen asemaansa ja oikeuksiaan virkamiehenä, kuten esimerkiksi 6. syyskuuta 1996 tehdyn parlamentin päätöksen, jossa viitataan kantelijan passiivisuuteen; ii) olla tietoinen siitä, että hänen korvauksessaan tapahtuisi olennainen muutos (vähennys) tietyn ajankohdan tienoilla, ja saada tarkka tieto tästä seikasta edellä esitetyn asiakirjan (esitettyjen asiakirjojen) perusteella; ja iii) epäillä tämän ajankohdan jälkeen suoritettujen maksujen sääntöjenmukaisuutta, jos tällaista vähennystä ei ole tapahtunut.

Ottaen huomioon edellä esitetyn ja tämän päätöksen 1.2 kohdassa esitetyt huomautukset oikeusasiamies katsoo, että kyseisten liikamaksujen ei olisi pitänyt välttyä kantelijan asemassa olevan virkamiehen ilmoitukselta, jos hän olisi noudattanut tavanomaista huolellisuutta. Hän ei myöskään hyväksy kantelijan väitteitä, jotka tukevat hänen kantaansa, jonka mukaan häneen ei olisi pitänyt soveltaa henkilöstösääntöjen 85 artiklaa. Hänen perustelunsa olivat seuraavat:

i) virheestä oli vastuussa parlamentti, minkä vuoksi häntä ei voitu syyttää siitä, että hän ei ollut havainnut sitä;

ii) hänellä oli oikeus olettaa, että parlamentin maksut olivat oikeita, koska se ei ollut koskaan aiemmin tehnyt virheitä hänelle suoritetuissa maksuissa;

iii) hänen päivärahailmoituksissaan ei ollut mitään, joka olisi muistuttanut häntä mukautuksesta;

iv) hän ei ollut muistanut oikaisun päivämäärää, ja hänen oikeuksiaan koskevan päätöksen sisältävät asiakirja-aineistonsa olivat pitkäaikaisessa varastossa.

Kantelijan väitteistä, joiden mukaan korvauslaskelmat eivät olleet riittävän selkeitä, on todettava, että kantelija varmasti ymmärsi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt ymmärtää, että hänen kuukausikorvauksensa ei laskenut elokuusta 2001 lähtien. Lopuksi on todettava hänen väitteestään, jonka mukaan kyseisenä ajanjaksona hänen henkilökohtaisen elämänsä tietyt tapahtumat, kuten henkilökohtainen sairaus ja liikenneonnettomuudet sekä joidenkin hänen lähisukulaistensa kuolemat, vaikeuttivat hänen arviointiaan siitä, olivatko parlamentin hänelle suorittamat maksut oikeita vai eivät, että tätä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska se esitettiin ensimmäistä kertaa hänen oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa eikä sitä ollut sisällytetty hänen parlamentille tekemäänsä 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun. Tästä riippumatta voidaan myös todeta, että kantelija on muotoillut tämän väitteen vain epämääräisesti ja perusteettomasti osoittamatta, että hänen erityiset olosuhteensa estivät häntä hoitamasta tavanomaisella tavalla taloudellisia asioitaan ja erityisesti käsiteltävää asiaa.

1.5 Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että parlamentin riidanalainen päätös näyttää olevan yhdenmukainen henkilöstösääntöjen 85 artiklan kanssa, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, ja että parlamentti on perustellut kohtuullisesti tämän artiklan soveltamista käsiteltävänä olevassa asiassa. Hän ei näin ollen havaitse hallinnollista epäkohtaa, joka vastaisi kantelijan ensimmäistä väitettä.

2 Väite, jonka mukaan kantelijalle ei ole ilmoitettu asianmukaisesti päätöksestä periä takaisin kyseiset määrät ennen niiden perimisen aloittamista, ja päätöksen perustelujen viivästyminen

2.1 Kantelija väitti myös, että parlamentti (i ) ei ilmoittanut hänelle asianmukaisesti päätöksestään periä takaisin asianomaiset määrät ennen kuin se alkoi tehdä niin; ja ii) perusteli päätöksensä myöhässä huolimatta siitä, että hän oli kirjoittanut sille kahdesti pyytääkseen näitä syitä. Parlamentti väitti, ettei se ollut osoittanut aiheetonta viivytystä tai laiminlyöntiä pyrkimyksissään ilmoittaa kantelijalle tehdystä virheestä. Vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksessaan esittämän analyysin asianmukaiseen osaan parlamentti totesi lisäksi, että vaikka on totta, että joulukuun 2003 palkkalaskelmassa ei nimenomaisesti viitattu henkilöstösääntöjen 85 artiklaan, kyseessä ei ole hallinnollinen epäkohta. Marraskuun 2003 palkkalaskelmassa (jolloin virhe havaittiin) esitettiin elokuusta 2001 alkaen kuukausittainen erittely aiheettomasti saaduista määristä.

2.2 Otettuaan huomioon asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat ja asianosaisten väitteet oikeusasiamies toistaa ensinnäkin, että kantelijan marraskuun 2003 korvauslaskelmassa todettiin, että "vähennetään [sic] -9936, 88 GBP", mikä epäilemättä merkitsi sitä, että parlamentti oli tehnyt päätöksen kyseisen summan vähentämisestä. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön mukaan kaikki toimielimen päätökset, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on perusteltava ilmoittamalla selkeästi asiaankuuluvat tosiseikat ja päätöksen oikeusperusta. Käytännesäännöissä määrätään myös, että tällaisesta päätöksestä on ilmoitettava kirjallisesti asianomaiselle henkilölle heti, kun se on tehty (18). Lisäksi henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan mukaan "kaikki näiden henkilöstösääntöjen nojalla tehdyt tiettyä henkilöä koskevat päätökset on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle virkamiehelle. Virkamiehelle vastainen päätös on perusteltava." Takaisinperintäpäätös on päätös, joka vaikuttaa haitallisesti asianomaisen henkilön oikeuksiin ja suojeltaviin etuihin. Parlamentti väitti, että kantelijan marraskuun 2003 palkkalaskelman perusteella hänen olisi pitänyt pystyä osoittamaan tehtyjen vähennysten ja maksettavan määrän alennuksen välinen yhteys, mutta yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa 71/72, Kuhl vastaan neuvosto, antamassaan tuomiossa (19), että virkamiehen palkan mukauttamista koskevaa palkkalaskelmaa ei voitu pitää henkilöstösääntöjen 85 artiklan nojalla tehtynä päätöksenä, koska siitä ei nimenomaisesti ilmennyt, että päätös oli tehty kyseisen artiklan nojalla. Parlamentti ilmoitti kantelijalle vasta 14.4.2004 päivätyllä kirjeellä päätöksestään periä liikaa maksettu määrä takaisin henkilöstösääntöjen 85 artiklan perusteella. Vielä tärkeämpää on, että parlamentti alkoi tehdä vähennyksiä kantelijan kuukausikorvauksesta selventämättä, että nämä vähennykset vastasivat aiheettomia maksuja, jotka perittäisiin takaisin, ja täsmentämättä, miksi nämä maksut olivat aiheettomia. Parlamentin 15. tammikuuta 2004 päivätty kirje, jossa se totesi, että kyseessä oli kuukausittain takaisin perittävä liikamaksu, ja viittasi virheen luonteeseen, lähetettiin vasta sen jälkeen, kun kantelija oli pyytänyt selvitystä tehdyistä vähennyksistä. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että parlamentin takaisinperintäpäätöstä ei ainakaan sen olennaisten osien osalta ilmoitettu kantelijalle heti, kun se tehtiin ja ennen kuin sitä alettiin panna täytäntöön. Se, että parlamentti ei ilmoittanut kantelijalle asianmukaisesti ja ajoissa takaisinperintäpäätöksestään ja sen perusteluista, oli hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies esittää näin ollen jäljempänä kriittisen huomautuksen.

3 Kantelijan väite

3.1 Kantelussaan kantelija vaati parlamenttia peruuttamaan takaisinperintäpäätöksensä.

3.2 Kun otetaan huomioon edellä 1.5 kohdassa todettu hallinnollinen epäkohta, oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitettä ei voida hyväksyä.

4 Päätelmä

Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus kantelijalle takaisinperintäpäätöksestä toimitetuista tiedoista:

Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen kohdan mukaan "kaikki näiden henkilöstösääntöjen nojalla tehdyt tiettyä henkilöä koskevat päätökset on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle virkamiehelle. Virkamiehelle vastainen päätös on perusteltava."Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön mukaan jokainen toimielimen päätös, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on perusteltava ilmoittamalla selkeästi asiaan liittyvät tosiseikat ja päätöksen oikeusperusta, ja päätös on annettava kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle henkilölle heti, kun se on tehty. Takaisinperintäpäätös on asianomaiselle vastainen päätös.

Oikeusasiamies katsoo, että kyseessä olevaa parlamentin takaisinperintäpäätöstä ei ainakaan sen olennaisten osien osalta ilmoitettu kantelijalle heti, kun se tehtiin ja ennen kuin sitä alettiin panna täytäntöön. Se, että parlamentti ei ilmoittanut kantelijalle asianmukaisesti ja ajoissa takaisinperintäpäätöksestään ja sen perusteluista, oli hallinnollinen epäkohta.

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös parlamentin puhemiehelle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Henkilöstösääntöjen 41 artiklassa säädetään, että virkamiehille, jotka eivät ole aktiivisia, myönnetään korvaus. Korvausta koskevat yksityiskohtaiset säännöt esitetään henkilöstösääntöjen liitteessä IV.

(2) Henkilöstösääntöjen 85 artiklassa (sekä ennen vuoden 2004 tarkistusta että sen jälkeen) säädetään seuraavaa:

"Liikaa maksettu määrä on perittävä takaisin, jos saaja tiesi, ettei maksulle ollut perusteltua syytä, tai jos liikaa maksettu määrä oli ilmeisen sellainen, ettei hän voinut olla tietämättä siitä.

Takaisinperintäpyyntö on tehtävä viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona summa on maksettu. Jos nimittävä viranomainen pystyy osoittamaan, että vastaanottaja on tahallisesti johtanut hallintoa harhaan saadakseen kyseisen määrän, perintäpyyntöä ei mitätöidä, vaikka tämä määräaika olisi kulunut umpeen.”

(3) Päätös kanteluun 483/4.3.96/DG/L/KT, joka on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(4) Asia T-122/95, Chabert v. komissio, Kok. H. 1996, s. I-A-19 ja II-63.

(5) Asia 252/78, Broe v. komissio, Kok. 1979, s. 2393.

(6) Asia T-205/01, Ronsse v. komissio, Kok. H. 2002, s. I-A-211 ja II-1065.

(7) Asia T-107/92, White v. komissio, Kok. H. 1994, s. I-A-41 ja II-143.

(8) "Oikeusasiamies pyrkii mahdollisuuksien mukaan löytämään asianomaisen toimielimen tai elimen kanssa ratkaisun hallinnollisen epäkohdan poistamiseksi ja kantelun käsittelemiseksi."

(9) Asia T-195/03, Thommes v. komissio, Kok. H. 2005, s. I-A-273 ja II-1255, 115 kohta.

(10) Asia 142/78, Berghmans v. komissio, Kok. 1979, s. 3125; Asia T-14/99, Kraus v. komissio, Kok. H. 2001, s. I-A-7 ja II-39, 37 kohta.

(11) Asia T-195/03, Thommes v. komissio, Kok. H. 2005, s. I-A-273 ja II-1255, 116 kohta; asia 71/72, Kuhl v. neuvosto, Kok. 1973, s. 705, 11 kohta; Asia T-205/01, Ronsse v. komissio, Kok. H. 2002, s. I-A-211 ja II-1065, 45 kohta.

(12) Asia 310/87, Stempels v. komissio, Kok. 1989, s. 43; ks. myös asia T-156/96, Jensen v. komissio, Kok. H. 1998, s. I-A-411 ja II-1173, 63 kohta; sekä em. asia Ronsse v. komissio, tuomion 45 kohta.

(13) Asia T-109/92, White v. komissio, Kok. H. 1994, s. I-A-41 ja II-143, 38 ja 39 kohta.

(14) Ks. asia T-122/95, Chabert v. komissio, Kok. H. 1996, s. I-A-19 ja II-63, 35-36 kohta; Asia T-14/03, Di Marzio v. komissio, Kok. H. 2004, s. I-A-43 ja II-167, 90 kohta.

(15) Edellä mainittu asia T-122/95, Chabert v. komissio, 40 kohta.

(16) Ks. em. asia Chabert v. komissio, tuomion 34 kohta.

(17) Parlamentti viittasi erityisesti asiaan C-122/95, Chabert v. komissio, Kok. H. 1996, s. I-A-19 ja II-63, sekä asiaan 252/78, Broe v. komissio, Kok. 1979, s. 2393.

(18) Euroopan parlamentin 6. syyskuuta 2001 antamalla päätöslauselmalla hyväksymän hyvän hallintotavan säännöstön 18 ja 20 artikla. Käytännesäännöt ovat saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(19) Asia 71/72, Kuhl v. neuvosto, Kok. 1973, s. 705, 4–7 kohta.