Strasbourg, 4. kesäkuuta 2007

Hyvä jäsen C.

Teitte 28. lokakuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimistosta (EPSO), joka koski yhteisön toimielinten järjestämiin avoimiin kilpailuihin liittyvää sähköistä hakujärjestelmää.

Toimitin kantelun 7.12.2004 EPSOn johtajalle. Pyysitte 11. maaliskuuta 2005 yksiköiltäni tietoja kantelunne käsittelyn etenemisestä. EPSO toimitti lausuntonsa 31.3.2005. Toimitin sen Teille 27. toukokuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Pyysin 26.6.2005 lisätietoja EPSOlta, joka vastasi pyyntöön 12.8.2005. Toimitin sen Teille 25. lokakuuta 2005 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Tein 3.4.2006 EPSOlle suositusluonnoksen. EPSO lähetti minulle 1. kesäkuuta 2006 yksityiskohtaisen lausuntonsa tästä suositusluonnoksesta. Toimitin Teille 12. heinäkuuta 2006 jäljennöksen EPSOn yksityiskohtaisesta lausunnosta ja kehotuksen esittää huomautuksia. Teiltä ei ole saatu huomautuksia.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelija, joka on neuvoston virkamies, teki 8. kesäkuuta 2004 kantelun nro 1777/2004/ELB. Kantelussa käsiteltiin EPSOn järjestämiä avoimia kilpailuja koskevaa sähköistä haku- ja tietojärjestelmää. Kantelijan mukaan näihin kilpailuihin voivat osallistua vain hakijat, joilla on pääsy internetiin kotona tai jotka asuvat alueilla, joilla julkinen pääsy internetiin on mahdollista. Kantelija piti menettelyä syrjivänä, koska Internetin levinneisyysaste oli joissakin jäsenvaltioissa alhainen (joissakin jäsenvaltioissa alle 15 prosentilla väestöstä oli pääsy Internetiin) ja koska maaseudulla oli vaikeuksia käyttää Internetiä. Lisäksi hakijoiden on tarkistettava asiakirjansa Internetistä saadakseen tietoa tenttien päivämäärästä, kellonajasta ja paikasta sekä niiden tuloksista. Hän totesi, että avoimen kilpailun EPSO/A/11/03 osalta 72 prosenttia hakijoista ei osallistunut kokeisiin. Kantelija piti tätä epäoikeudenmukaisena, koska hakijat ovat vastuussa EPSOn aiemmin antamien tietojen hankkimisesta.

Kantelija ymmärsi, että sähköiset hakemukset oli helpompi käsitellä, mutta hän katsoi, että tämän pitäisi olla vain vaihtoehto muille mahdollisuuksille. Hän katsoi, että tämän menettelyn käytöllä voisi olla kielteinen vaikutus kaikkiin EU:n toimielimiin, koska EPSO järjesti avoimia kilpailuja kaikille toimielimille ja koska se kasvatti kansalaisten ja toimielinten välistä kuilua. Kantelija väitti, että EPSOn olisi poistettava velvollisuus tehdä hakemus verkossa ja lähetettävä suoraan hakijoille tietoja, kuten kokeiden päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä tulokset.

Koska kantelija ei näyttänyt ottaneen yhteyttä EPSOon asian tiimoilta, kantelua ei otettu käsiteltäväksi.

Kantelija teki 28. lokakuuta 2004 tämän kantelun, johon hän liitti 5. joulukuuta 2003 pidetyn EPSOn johtokunnan kokouksen pöytäkirjan ja 20. lokakuuta 2003 pidetyn COPARCOn (komission paritaire-kommuuni) kokouksen pöytäkirjan, jossa hän kyseenalaisti velvoitteen tehdä hakemus verkossa ja johon hän osallistui. Hän kiinnitti huomiota myös online-rekisteröintijärjestelmää koskeviin huolenaiheisiin, joita henkilöstön edustajat toivat esiin samassa kokouksessa. Ottaen huomioon kantelun kohteen oikeusasiamies katsoi, että kantelua oli edeltänyt asianmukainen hallinnollinen lähestymistapa.

Kantelija totesi, että sähköisestä menettelystä oli nopeasti tullut tosiasia. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran ylimääräisten toimihenkilöiden palkkaamiseen EU:n laajentumisen yhteydessä (2002-2003). Kun otetaan huomioon tämän palvelukseenoton kiireellisyys ja poikkeuksellinen luonne, menettelyn käyttö oli todennäköisesti jossain määrin perusteltua. Myöhemmin sitä käytettiin uusien jäsenvaltioiden kilpailuissa. Myös tässä tapauksessa kiireellisyys ja menettelyn laajuus olisivat voineet vaikuttaa päätökseen käyttää sähköistä palvelukseenottomenettelyä. Myöhemmin se kuitenkin yleistettiin ja sitä sovellettiin kaikkiin avoimiin kilpailuihin. Kantelijan tietojen mukaan tämän menettelyn vaikutusten arvioimiseksi ei ole tehty tutkimusta. Hän lisäsi, että tulos näytti viittaavan osallistujien määrän jyrkkään vähenemiseen. Hänen mukaansa tämä vahvisti riippumattomien asiantuntijoiden komitean päätelmän, jonka mukaan avointen kilpailujen tavoitteena näytti olevan hakijoiden määrän jyrkkä vähentäminen eikä tarvittavien taitojen valinta.

EPSOn johtaja ilmoitti 5.12.2003 pidetyssä EPSOn hallintoneuvoston kokouksessa, että hakijoille tarkoitettujen viestintävälineiden ja EPSOn hallinnointivälineiden vuoksi se ei aikonut luopua sähköisen hakemuksen periaatteesta. Kantelija väitti, että EPSO ei ollut edes suoraan yhteydessä hakijoihin, mutta hakijoiden oli etsittävä tietoa EPSOn verkkosivustolta.

Hän liitti mukaan tilastoja (1) Internetin käytöstä EU:ssa, jotka osoittavat, että vain 40 prosentilla EU:n kotitalouksista oli pääsy Internetiin kesäkuussa 2002 ja että jäsenvaltioiden välillä oli suuria eroja: 51,8 prosenttia Ruotsissa, 44,9 prosenttia Tanskassa, 18,4 prosenttia Espanjassa ja 13,2 prosenttia Kreikassa.

Kantelija toivoi, että oikeusasiamies tarkastelisi asiaa paitsi oikeudellisesta ja teknisestä myös eettisestä näkökulmasta, nimittäin velvollisuudesta ottaa huomioon ehdokkaiden edut.

Yhteenvetona kantelija väitti, että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on haettava sähköisesti osallistumista kilpailuun, oli syrjivä, koska Internetin käyttöaste vaihtelee eri jäsenvaltioissa, ja että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on tarkistettava asiakirja-aineistonsa verkossa saadakseen tietoja, on kohtuuton, koska hakijat ovat yksin vastuussa asiakirja-aineistonsa seurannasta, kun taas EPSO tekee päätökset. Hän vaati, että EPSOn olisi lähetettävä suoraan hakijoille olennaiset tiedot, kuten kokeiden päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä tulokset.

KYSYMYS

EPSOn lausunto

EPSOn lausunto voidaan tiivistää seuraavasti:

Komission uudistamista koskevassa valkoisessa kirjassa (2) todetaan, että Internetin käyttö, mukaan lukien online-sovellusten käyttöönotto, on yksi niistä toimista, jotka on toteutettava avoimuuden lisäämiseksi ehdokkaiden kannalta. Tämän vuoksi EPSO otti vuonna 2003 käyttöön sähköisen rekisteröitymisen ja yhteydenpidon hakijoihin. Se oli merkittävä edistysaskel kilpailun hallinnassa, saavutettavuuden parantamisessa, viestinnän nopeuttamisessa ja reaaliaikaisten tilastojen tuottamisessa vastaanotettujen hakemusten määrästä. Tämä oli myös helpottanut parempaa suunnittelua ja kilpailun hallintaa.

a) Sähköinen hakujärjestelmä ja sen vaikutus hakemusten määrään

Väitteistä, joiden mukaan sähköinen järjestelmä mahdollisesti sulki hakijat pois kilpailuista, on todettava, että niiden hakijoiden määrä, jotka hakivat kilpailuihin, joissa tätä menetelmää käytettiin, oli täysin päinvastainen. Seuraavassa taulukossa esitetään samankaltaisiin kilpailuihin liittyvien hakemusten määrä ennen tämän sähköisen hakujärjestelmän käyttöönottoa ja sen jälkeen.

Ennen online-sovelluksia		Online-sovelluksilla
Kilpailu	Hakemusten määrä	Kilpailu	Hakemusten määrä
KOM/C/1/00 (3)	1 005	EPSO/C/11/03 (4)	6 087
KOM/C/1/02 (5)	6 940	EPSO/AST/4/05 (6)	11 798
EUR/A/166/01 (7)	2 375	EPSO/A/11/03 (8)	14 483

kilpailut COM/C/1/00 ja EPSO/C/11/03, joiden tarkoituksena oli ottaa palvelukseen englanninkielisiä sihteerejä; kilpailut COM/C/1/02 ja EPSO/AST/4/05, joiden tarkoituksena on ottaa palvelukseen ranskankielisiä sihteerejä; Tarkastuksen alan hallintovirkamiesten palvelukseen ottamiseksi julkaistiin kilpailut EUR/A/166/01 ja EPSO/A/11/03. Luvut eivät osoittaneet hakijoiden määrän vähenemistä vaan pikemminkin hakemusten määrän kasvua. Tämä voitaisiin helposti selittää sähköisen hakujärjestelmän yksinkertaisuudella ja kätevyydellä, ja se on yksi järjestelmän myönteisimmistä seurauksista.

b) EPSO-profiili ja sen vaikutus kokeisiin osallistuvien hakijoiden määrään

Mitä tulee kokeisiin osallistuvien hakijoiden määrän vähenemiseen, tosiasia ei myöskään ollut kantelijan väittämä. Esimerkinomaisesti samoissa kilpailuissa kuin aiemmin esivalintakokeisiin osallistuneiden hakijoiden määrä oli suurempi sähköisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen.

Ennen online-sovelluksia		Online-sovelluksilla
Kilpailu	Hakemusten määrä	Kilpailu	Hakemusten määrä
KOM/C/1/00	662	EPSO/C/11/03	2 931
KOM/C/1/02	5 120	EPSO/AST/4/05	5 500(9)
EUR/A/166/01	1 623	EPSO/A/11/03	3 864

Vaikka niiden hakijoiden määrä, jotka hakivat kokeisiin ja jotka eivät sen jälkeen osallistuneet niihin, olisikin kasvanut, kokeisiin tosiasiallisesti osallistuneita hakijoita koskeva lopullinen luku oli edelleen selvästi suurempi sähköisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen verrattuna samantyyppisiin kilpailuihin, jotka julkaistiin ennen tämän järjestelmän käyttöönottoa.

EPSO tutkii jatkuvasti sähköisen järjestelmän vaikutusta kokeisiin osallistuvien hakijoiden määrään. Ottaen huomioon, että sähköisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen käynnistettyjen kilpailujen esivalintakokeiden osallistumisaste oli laskenut, EPSO päätti hyvän hallinnon vuoksi tehdä kunkin esivalintakokeiden sarjan jälkeen kyselytutkimuksia, joissa selvitettiin osallistumisasteen muutoksen syitä.

Kyselytutkimusten tulosten perusteella EPSO toteutti kaksi tutkimusta, joissa analysoitiin syitä kokeisiin osallistuneiden määrän vähenemiseen. Ensimmäisessä, 28. toukokuuta 2004 päivätyssä kirjeessä todettiin, että sähköinen ilmoittautuminen ja viestintä eivät olleet merkittävä syy siihen, että hakijat eivät osallistuneet kokeisiin. EPSO ehdotti ja toteutti kuitenkin useita toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sähköinen järjestelmä ei estänyt hakijoita osallistumasta kokeisiin. Tämän seurauksena hakijoille lähetettiin nyt järjestelmällisesti sähköpostimuistutuksia. Lisäksi ja kun otetaan huomioon, että yksi kyseisen tutkimuksen päätelmistä oli se, että sähköisen järjestelmän yksinkertaisuus kannusti hakijoita, jotka joko eivät täyttäneet kaikkia kelpoisuusvaatimuksia tai joilla ei ollut vakavaa aikomusta osallistua kilpailuun, otettiin käyttöön myös vahvistusjärjestelmä. Näin ollen hakijoita pyydettiin ensimmäisen rekisteröitymisen jälkeen vahvistamaan aikomuksensa osallistua esivalintakokeisiin määrättynä päivänä ja ilmoittamaan valitsemansa testikeskus.

Toisessa kertomuksessa vahvistettiin ensimmäisestä kertomuksesta tehdyt päätelmät. Pääsyy siihen, miksi hakija ei osallistunut kokeisiin, oli edelleen se, että hakija ei ollut käytettävissä koepäivänä. Huomattava määrä hakijoita (noin 22 prosenttia kyselyyn vastanneista) päätti olla osallistumatta kokeisiin uskoen, että he eivät menestyisi hyvin. Toisaalta niiden hakijoiden määrä, joilla oli vaikeuksia saada asiaankuuluvia tietoja EPSOn sähköisen järjestelmän kautta, pysyi alhaisena, eikä ollut näyttöä siitä, että EPSO-profiili ei olisi toiminut tyydyttävästi. Vain viisi henkilöä ilmoitti, että internetin kustannukset tai saavutettavuus estivät heitä saamasta kutsukirjettä kokeisiin, ja vain viisi prosenttia vastaajista ilmoitti, että he eivät olleet löytäneet kutsukirjettään. Oli tärkeää huomata, että tämä prosenttiosuus laski vähitellen, mikä johtui todennäköisesti EPSOn jatkuvista pyrkimyksistä tiedottaa hakijoille mahdollisimman selkeästi sähköisestä järjestelmästä.

Sen lisäksi, että EPSO on tutkinut huolellisesti sähköisen järjestelmän vaikutusta kokeisiin osallistuvien hakijoiden määrään, se on myös yksilöinyt useita toimenpiteitä, jotka voitaisiin toteuttaa sen takaamiseksi, ettei järjestelmällä ole kielteistä vaikutusta näihin määriin. Nämä jo kuvatut toimenpiteet pantiin täytäntöön, ja toinen kertomus osoitti, että ne ovat tehokkaita.

Edellä esitetystä seuraa selvästi, että sähköinen järjestelmä ei ollut merkittävä syy siihen, että hakijat eivät osallistuneet kokeisiin. Mitä tulee näihin kokeisiin osallistumatta jättämisen lisääntymiseen sähköisen rekisteröinnin käyttöönoton jälkeen, tämä johtui itse asiassa sellaisten henkilöiden "vääristä" hakemuksista, jotka eivät täytä kelpoisuusvaatimuksia tai jotka eivät ole erityisen motivoituneita osallistumaan kokeisiin. Tutkimukset itse asiassa osoittivat, että juuri online-järjestelmän yksinkertaisuus ja käyttäjäystävällisyys aiheuttivat liian suuren määrän hakijoita aiempiin kilpailuihin verrattuna.

Kantelijan huomautukset

Kantelijan huomautukset voidaan tiivistää seuraavasti.

ESPO käsitteli vain yhtä kantelun näkökohtaa eli sähköisen rekisteröintijärjestelmän vaikutuksia hakijoiden määrään. EPSO ei käsitellyt yksinomaan verkossa tapahtuvaa hakua koskevan velvoitteen syrjivää luonnetta.

Eurostatin vuoden 2004 ensimmäisen neljänneksen aikana tekemän, toukokuussa 2005 julkaistun viimeisimmän tutkimuksen (10) tulokset vahvistivat, että Internetin käyttöasteet (11) vaihtelevat huomattavasti maittain: Korkeimmat osuudet olivat Ruotsissa (82 %), Tanskassa (76 %) ja Suomessa (70 %), kun taas alhaisimmat osuudet olivat Kreikassa (20 %), Unkarissa (28 %), Liettuassa, Puolassa ja Portugalissa (29 %). Lisäksi tutkimus osoitti, että vain 47 prosenttia 16–74-vuotiaista käytti internetiä EU:ssa vuoden 2004 ensimmäisellä neljänneksellä.

Sähköisen rekisteröitymisen osalta kantelussa käsiteltiin velvoitetta käyttää tätä järjestelmää ja vaihtoehtojen, erityisesti tavallisen postin, puuttumista. Useimmat jäsenvaltiot, jotka käyttävät uusia teknologioita antaakseen kansalaisille mahdollisuuden käyttää tiettyjä oikeuksia, antoivat kansalaisille mahdollisuuden käyttää näitä teknologioita. EPSOn lausunnossaan mainitsemassa valkoisessa kirjassa ei velvoitettu EPSOa käyttämään internetiä, vaan siinä ainoastaan säädettiin tästä mahdollisuudesta.

EPSOn suorittaman eri kilpailujen välisen vertailun osalta kantelija kiinnitti huomiota siihen, että kilpailujen profiilit olivat erilaiset, vaikka niillä pyrittiinkin rekrytoimaan samankaltaisiin tehtäviin. Näin ollen kilpailuissa COM/C/1/00, COM/C/1/02 ja EUR/A/166/01 vaadittiin kolmen vuoden työkokemusta, kun taas muissa kilpailuissa ei vaadittu lainkaan työkokemusta. Kantelija katsoi, että tästä syystä hakijoiden määrä oli kasvanut.

Kilpailuihin osallistumisen osalta kantelijan mukaan oli ilmeistä, että kilpailuihin osallistuvien hakijoiden määrän ja hakemusten määrän välinen suhde oli pienentynyt, kuten taulukosta käy ilmi:

Kilpailut ilman online-hakemuksia	Hakemusten määrä	Kilpailuun osallistuvat hakijat	Kokeisiin osallistumisen prosenttiosuus
KOM/C/1/00	1 005	662	65.87%
KOM/C/1/02	6 940	5 120	73.78%
EUR/A/166/01	2 375	1 623	68.34%
Kilpailut, joissa käytetään online-sovelluksia	Hakemusten määrä	Kilpailuun osallistuvat hakijat	Kokeisiin osallistumisen prosenttiosuus
EPSO/C/11/03	6 087	2 931	48.15%
EPSO/AST/4/05	11 798	5 500	46.62%
EPSO/A/11/03	14 483	3 864	26.68%

Kantelija oli eri mieltä EPSOn huomautuksesta, jonka mukaan järjestelmän yksinkertaisuus kannusti hakijoita, jotka eivät täyttäneet kelpoisuusvaatimuksia tai joilla ei ollut aikomusta osallistua. Tämän huomautuksen perusteella luotiin toinen este eli vahvistus testeihin osallistumisesta yksinomaan online-järjestelmän kautta. Tämä oli uusi varoittava tekijä hakijoille, joilla ei ole pääsyä Internetiin tai joilla on vaikeuksia päästä siihen. Lopuksi hän katsoi, että sen 5 prosentin osuuden hakijoista, joka ei löytänyt kutsukirjettä kokeisiin, ja sen seikan, että useat henkilöt ilmoittivat, että kustannukset tai pääsy internetiin estivät heitä saamasta kutsukirjettä, pitäisi antaa EPSOlle syy pohtia järjestelmää ja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä. Hän huomautti, että tutkimus perustui vain henkilöihin, jotka vastasivat, luultavasti verkossa.

Kantelija katsoi, että EPSOn tekemät tutkimukset eivät olleet luotettavia, koska EPSO oli sekä tuomari että tuomari. Riippumattoman elimen olisi tehtävä tällaisia tutkimuksia.

Hän totesi lopuksi, että EPSOn olisi otettava yhteyttä verkossa ainoastaan hakijoihin, jotka ovat päättäneet tehdä sähköisen hakemuksen.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti EPSOn lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Oikeusasiamies ei ollut tyytyväinen siihen, että EPSO oli vastannut kanteluun täysimääräisesti, koska EPSO ei ollut vielä kommentoinut kantelijan väitettä, jonka mukaan internetiä käyttävän väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Hän pyysi myös kommentoimaan, voisiko verkossa rekisteröitymistä ja asiakirjoihin tutustumista koskeva pakollinen vaatimus syrjiä perusteettomasti niitä henkilöitä, jotka saattavat haluta osallistua EPSOn kilpailuihin mutta joilla ei ole pääsyä Internetiin.

EPSOn lisävastaus

EPSOn vastaus voidaan tiivistää seuraavasti.

EPSO vertasi näitä kahta kilpailujen järjestämisjärjestelmää eli tavallisen postin kautta lähetettyjä hakemuksia ja sähköistä rekisteröitymistä. Tavallisia virkoja koskevien hakemusten osalta hakijoiden, jotka halusivat hakea, oli löydettävä virallisen lehden paperiversio, mikä oli pitkä ja vaivalloinen menettely. Tämän jälkeen hakemus oli lähetettävä kirjattuna kirjeenä, joka oli lähetettävä lähimpään postitoimistoon. Tämä oli pitkällinen menettely, joka ei taannut toimen vastaanottamista. Sama koskee myöhempää kirjeenvaihtoa hakijoiden kanssa. Postijärjestelmän ansiosta varallaololuetteloita ei voitu laatia nopeasti. Sähköisen järjestelmän etu oli kiistaton sen suhteen, miten nopeasti hakijat voivat saada tietoja kilpailun julkaisemisesta varallaololuetteloon asti. Järjestelmä oli hakijoiden kannalta helpompi, mahdollisti nopean tiedonsaannin ja oikea-aikaisen viestinnän hakijoiden kanssa ja pysyi vakaana postiosoitteiden muutoksista huolimatta. EPSO pystyi nyt järjestämään enemmän kilpailuja ja kommunikoimaan suuremman hakijamäärän kanssa ilman, että hakijoille aiheutui haittaa.

Internetin käyttömahdollisuudet vaihtelivat jäsenvaltiosta toiseen, mutta myös postin käyttömahdollisuudet vaihtelivat. Internetin käyttö levisi ja yhä useammilla ihmisillä oli pääsy Internetiin. EPSOn järjestämissä kilpailuissa kohderyhmänä oli työväestö, jolla oli paremmat mahdollisuudet käyttää Internetiä. Myös Internetin käyttömahdollisuudet vaihtelivat koulutustason mukaan. Mitä korkeampi koulutustaso, sitä parempi Internet-yhteys. EPSO totesi, että hakijat voivat käydä esimerkiksi yleisissä kirjastoissa, yliopistoissa ja verkkokahviloissa saadakseen pääsyn internetiin, jos heillä ei ole pääsyä siihen työpaikallaan. Se kiinnitti huomiota siihen, että Internetiä käyttävien yritysten keskimääräinen prosenttiosuus vanhoissa jäsenvaltioissa vuonna 2004 oli 89 prosenttia ja uusissa jäsenvaltioissa 90 prosenttia virolaisista yrityksistä käytti Internetiä.

EPSO katsoi lopuksi, että internetin käyttö ei estänyt hakijoita tekemästä hakemusta aiemmin käytettyyn järjestelmään verrattuna. Lisäksi Internetissä on edistytty huomattavasti järjestelmän hallinnoinnissa ja kannattavuudessa. Ainoa poikkeus sähköiseen rekisteröintiin myönnetään vammaisille henkilöille. Tästä järjestelmästä hyötyvien ehdokkaiden osuus on hyvin pieni, eikä sillä ollut vaikutusta järjestelmän kannattavuuteen. EPSO katsoi, että sähköinen rekisteröintijärjestelmä ei ollut syrjivä kilpailuihin osallistumisen osalta ja että se helpotti menettelyjen nopeaa päätökseen saattamista. EPSO ei ole tähän mennessä saanut järjestelmään pääsyä koskevia valituksia.

Kantelijan lisähuomautukset

Kantelija toisti, että hänen kantelunsa koski internetin yksinomaista käyttöä kilpailuihin hakemisessa, ja pahoitteli, että EPSO ei ollut käsitellyt asiaa.

Hän piti valitettavana, että EPSO esitti pakollisen sähköisen rekisteröitymisen ja suoran yhteydenpidon puuttumisen hakijoihin kahtena väistämättömänä rajoitteena internetin käytölle. EPSO teki itse asiassa kaksi valintaa helpottaakseen hakemusten sähköistä hallinnointia. Kysymys oli siitä, oikeuttivatko nämä valinnat sulkemaan pois lukuisat mahdolliset ehdokkaat, joilla ei ollut pääsyä tai joilla oli vaikeuksia päästä Internetiin. Hän katsoi, että jos EPSO tekisi sähköisestä rekisteröinnistä vapaaehtoista eikä pakollista, se sovittaisi yhteen Internetin kiistattomat edut tietojen saatavuuden ja välittämisen osalta ja välttäisi samalla syrjintää. EPSO vastaa niiden hakijoiden tietojen koodaamisesta, jotka ovat jättäneet hakemuksensa tavallisessa postissa, ja näille hakijoille osoitettujen kirjeiden laatimisesta. Tämän muutoksen ei pitäisi olla työläs eikä se saisi johtaa viivästyksiin.

Jos EPSO jatkaa kirjeiden sisällyttämistä hakijoiden profiileihin kirjoittamatta heille suoraan sähköpostiosoitteidensa kautta, EPSOn olisi ilmoitettava hakijoille, että tämä on sen käytäntö.

Mitä tulee siihen, että sähköinen järjestelmä oli nopeuttanut menettelyjä, kantelija väitti, että asiasta ei ollut tehty perusteellista tutkimusta. Hän lisäsi, että jos asiassa olisi edistytty jonkin verran, se olisi ollut EPSOn toteamaa maltillisempaa ja johtui todennäköisesti kielikohtaisten kilpailujen järjestämisestä, uusista esivalintakokeista, hakemusten alustavan tutkinnan puuttumisesta ja siitä, että hakijoiden kanssa oli kommunikoitu vain kolmella kielellä.

Kantelija totesi, että EPSOn tärkein panos oli hakijoiden määrän väheneminen esteiden suuren määrän vuoksi, ja totesi, että EPSO ei onnistunut saavuttamaan tavoitetta rekrytoida tarvittava määrä hakijoita.

EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Oikeusasiamies osoitti 3. huhtikuuta 2006 EPSOlle ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti seuraavan suositusluonnoksen:

Avoimiin kilpailuihin osallistuvien hakijoiden on rekisteröidyttävä ja oltava yhteydessä EPSOon verkossa. EPSOn olisi harkittava poikkeuksia tähän vaatimukseen sellaisten henkilöiden osalta, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia käyttää Internetiä. EPSO voisi vaatia, että poikkeuspyyntöjen tueksi esitetään sellaisia todisteita, joita asianomaisen henkilön voidaan kohtuudella odottaa esittävän kyseisissä olosuhteissa.

Tämä suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:

EPSOn väitetty syrjintä ja epäoikeudenmukaisuus kilpailujen sähköisen rekisteröinti- ja tietojärjestelmän vuoksi

1. Kantelu koskee EPSOn avoimia kilpailuja koskevaa sähköistä haku- ja tietojärjestelmää, jonka EPSO järjestää. Kantelijan mukaan näihin kilpailuihin voivat osallistua vain hakijat, joilla on pääsy internetiin kotona tai jotka asuvat alueilla, joilla julkinen pääsy internetiin on mahdollista. Koska Internetin levinneisyysaste on joissakin jäsenvaltioissa alhainen (joillakin alueilla alle 15 prosentilla väestöstä on pääsy Internetiin) ja koska Internetin käyttö on maaseudulla vaikeaa, kantelija väitti, että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on haettava verkossa osallistuakseen avoimiin kilpailuihin, on syrjivä. Kantelija väitti myös, että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on tarkistettava asiakirja-aineistonsa verkossa saadakseen tietoja, on kohtuuton, koska hakijat ovat yksin vastuussa asiakirja-aineistonsa seurannasta, kun taas EPSO tekee päätökset. Hakijoiden on tarkistettava asiakirjansa Internetistä saadakseen tietoa tenttien päivämäärästä, kellonajasta ja paikasta sekä niiden tuloksista. Kantelija vaati, että EPSOn olisi lähetettävä suoraan hakijoille olennaiset tiedot, kuten kokeiden päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä tulokset.

2. EPSO selitti 31.3.2005 antamassaan lausunnossa, että luvut eivät osoita hakijoiden määrän vähenemistä vaan hakemusten määrän lisääntymistä. Tämä voisi selittyä sähköisen hakujärjestelmän yksinkertaisuudella ja kätevyydellä, jotka olivat kaksi sen myönteisintä seurausta. Vaikka niiden hakijoiden määrä, jotka hakivat kokeisiin ja jotka eivät sen jälkeen osallistuneet niihin, kasvoi, lopullinen luku niiden hakijoiden osalta, jotka tosiasiallisesti suorittivat kokeet, oli suurempi sähköisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen verrattuna samantyyppisiin kilpailuihin, jotka julkaistiin ennen tämän järjestelmän käyttöönottoa.

Kun otetaan huomioon, että online-järjestelmän käyttöönoton jälkeen käynnistettyjen kilpailujen esivalintakokeiden osallistumisaste oli laskenut, EPSO toteutti hyvän hallinnon varmistamiseksi kunkin esivalintakokeiden sarjan jälkeen kyselytutkimuksia, joissa selvitettiin osallistumisasteen muutoksen syitä ja seurattiin mahdollisia korjaavia toimenpiteitä. Näiden tutkimusten perusteella tehtiin kaksi tutkimusta. Ensimmäisessä tutkimuksessa todettiin, että sähköisen rekisteröitymisen ja viestinnän käyttö ei ollut merkittävä syy siihen, että hakijat eivät osallistuneet kokeisiin. EPSO ehdotti ja toteutti kuitenkin useita toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sähköinen järjestelmä ei estänyt hakijoita osallistumasta kokeisiin: Hakijoille lähetettiin sähköpostimuistutuksia, ja myös osallistumisvahvistus otettiin käyttöön. Näin ollen hakijoita pyydetään ensimmäisen rekisteröitymisen jälkeen vahvistamaan aikomuksensa osallistua esivalintakokeisiin määrättynä päivänä ja ilmoittamaan valitsemansa testikeskus. Toisessa tutkimuksessa vahvistettiin ensimmäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät. Pääsyy siihen, miksi hakija ei osallistunut kokeisiin, oli edelleen se, että hakija ei ollut käytettävissä koepäivänä. Huomattava määrä hakijoita päätti olla osallistumatta kokeisiin uskoen, että he eivät menestyisi hyvin.

EPSO selitti, että niiden hakijoiden määrä, joilla oli ollut ongelmia saada asiaankuuluvia tietoja EPSOn sähköisen järjestelmän kautta, oli edelleen pieni. EPSO totesi, että tämä prosenttiosuus oli vähitellen laskemassa, mikä johtui todennäköisesti EPSOn jatkuvista pyrkimyksistä tiedottaa hakijoille mahdollisimman selkeästi sähköisestä järjestelmästä.

3. EPSO katsoi 12.8.2005 antamassaan täydentävässä lausunnossa, että sähköisen järjestelmän etu on kiistaton siltä osin kuin on kyse siitä, miten nopeasti hakijat voivat saada tietoja kilpailun julkaisemisesta varallaololuettelon laatimiseen asti. Tämä järjestelmä oli myös hakijoiden kannalta helpompi, koska se mahdollisti nopean tiedonsaannin ja oikea-aikaisen viestinnän heidän kanssaan. EPSO pystyy nyt järjestämään enemmän kilpailuja, pitämään yhteyttä suurempaan määrään hakijoita ja päättämään menettelyt nopeasti. EPSO katsoi, että Internetissä oli edistytty huomattavasti järjestelmän hallinnoinnissa ja kannattavuudessa. EPSO ei saanut järjestelmään pääsyä koskevia valituksia.

4. Kantelija katsoi huomautuksissaan, että hakijoiden määrän kasvu selittyy sillä, että EPSOn lausunnossaan mainitsemien kilpailujen profiilit, vaikka niiden tarkoituksena oli rekrytoida hakijoita samanlaisiin tehtäviin, olivat erilaisia pyydetyn työkokemuksen osalta. Kilpailuihin osallistumisen osalta kantelijan mukaan oli ilmeistä, että kilpailuihin osallistuvien hakijoiden määrän ja hakemusten määrän välinen suhde on pienentynyt. Hän on eri mieltä EPSOn huomautuksesta, jonka mukaan järjestelmän yksinkertaisuus kannusti hakijoita, jotka eivät täyttäneet kelpoisuusvaatimuksia tai joilla ei ollut aikomusta osallistua. Tämä johti toisen esteen luomiseen kilpailuihin osallistumiselle eli kokeisiin osallistumisen vahvistamiseen yksinomaan online-järjestelmän kautta.

Kantelija selitti, että sähköisen rekisteröinnin tekeminen vapaaehtoiseksi auttaisi sovittamaan yhteen Internetin kiistattomat edut tietojen saatavuuden ja välittämisen osalta ja syrjinnän välttämisen tavoitteen. Hän lisäsi, että EPSOn olisi otettava yhteyttä verkossa vain niihin hakijoihin, jotka ovat päättäneet hakea sähköisesti.

Jos EPSO jatkaa kirjeiden sisällyttämistä hakijoiden profiileihin kirjoittamatta heille suoraan heidän sähköpostiosoitteidensa kautta, EPSOn olisi ilmoitettava hakijoille, että tällainen käytäntö oli käytössä.

Mitä tulee siihen, että sähköinen järjestelmä oli nopeuttanut menettelyjä, kantelija väitti, että asiasta ei ole tehty perusteellista tutkimusta. Hän lisäsi, että jos asiassa on edistytty jonkin verran, se oli EPSOn toteamaa maltillisempi ja johtui todennäköisesti kielikohtaisten kilpailujen järjestämisestä, uusista esivalintakokeista, hakemusten alustavan tutkinnan puuttumisesta ja vain kolmen kielen käytöstä hakijoiden kanssa käytävässä viestinnässä.

Kantelija totesi, että EPSOn suurin panos oli hakijoiden määrän väheneminen esteiden suuren määrän vuoksi, ja totesi, että EPSO ei onnistunut rekrytoimaan tarvittavaa määrää hakijoita.

5. Oikeusasiamies muistutti suositusluonnoksessaan, että henkilöstösääntöjen liitteen III mukaan

"Toimielimet (...) antavat Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston, jäljempänä 'toimisto', tehtäväksi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisöjen virkamiesten valintamenettelyissä sekä arviointi- ja tutkintamenettelyissä noudatetaan yhdenmukaisia vaatimuksia (...). Viraston tehtävänä on a) järjestää yksittäisten toimielinten pyynnöstä avoimia kilpailuja; b) antaa yksittäisten toimielinten pyynnöstä teknistä tukea niiden järjestämille sisäisille kilpailuille; c) määrittää kaikkien toimielinten järjestämien kokeiden sisällön (...); d) ottaa yleisen vastuun kielitaidon arvioinnin määrittelystä ja järjestämisestä (...)."

EPSO suunnitteli järjestelmän, jossa hakijat hakevat kilpailuihin sähköisesti EPSOn verkkosivustolla ja EPSO viestii hakijoiden kanssa sähköisesti EPSO-profiiliksi kutsutun asiointipostilaatikon kautta. Kuten kilpailuilmoituksessa EPSO/A/11/03 (12) (tarkastuksen alan hallintoavustajat) kuvataan, järjestelmä toimii seuraavasti:

"(...) Jos [yksi] haluaa hakea, [yhden] on rekisteröidyttävä internetin kautta EPSOn verkkosivuilla (...) Kun [yksi] on toimittanut sähköisen lomakkeen, [ yksi] saa näytölle rekisteröintinumeron, joka [yhden] on kirjattava muistiin ja säilytettävä – tämä on [hänen] viitenumeronsa kaikissa [hänen] hakemustaan koskevissa asioissa. Kun [yksi ha] on saanut tämän numeron, rekisteröintiprosessi on päättynyt – se on vahvistus siitä, että EPSO on rekisteröinyt syötetyt tiedot [yksi ha]. Huomatkaa, että [yhdellä] on oltava sähköpostiosoite, jota käytetään [hänen] rekisteröitymisensä tunnistamiseen (...) Rekisteröitymisen jälkeen [yksi] voi seurata kilpailun eri vaiheita ja tarkistaa eri kokeiden päivämäärän ja sijainnin verkkosivustolla napsauttamalla ”meneillään olevat kilpailut” (...) Kaikki kokeisiin osallistumista koskevassa kutsussa, hakulomakkeessa ja suullisiin kokeisiin kutsussa olevat tiedot julkaistaan verkkosivustolla (...) [yhden] olisi seurattava kilpailumenettelyn etenemistä ja tarkistettava jokaisessa vaiheessa, että [hän] pääsee [hänen] hakemuksensa kannalta merkityksellisiin tietoihin käyttämällä [hänen] salasanaa (...)”.

6. Oikeusasiamies muistutti ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan kantelijan mainitsema syrjintäkiellon periaate edellyttää, että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (13). Hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kilpailuasioita koskevissa menettelyissä pidetään yhteisön oikeuden perusperiaatteena (14). Mahdollisten hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta palvelukseenottokilpailuissa on myös pidettävä yhteisön toimielimiä ja elimiä sitovana periaatteena.

7. Lisäksi oikeusasiamies totesi, että Eurostatin tekemien tutkimusten (15) mukaan Internetin käyttöaste vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa. Eurostatin tutkimukset osoittavat, että 47 prosenttia 16–74-vuotiaista käytti Internetiä EU:ssa vuonna 2004. Osuus vaihteli Kreikan 20 prosentista Ruotsin 82 prosenttiin. Eurostatin verkkosivustolla olevat tiedot osoittavat lisäksi, että 54 prosenttia EU:n kansalaisista käytti Internetiä vuonna 2005 ja että osuus vaihteli Kreikan 24 prosentista Ruotsin 85 prosenttiin. Nämä tilastotiedot, joissa viitataan Internetin käyttöön, eivät kuitenkaan anna merkityksellistä tietoa Internetin saavutettavuudesta. Kantelija on viitannut tilastoihin Internet-yhteyksien saatavuudesta kotitalouksissa EU:ssa. Lisäksi Eurostatin tutkimuksen (16) mukaan 89 prosentilla vähintään kymmenen työntekijän eurooppalaisista yrityksistä oli Internet-yhteys vuonna 2004. Vaikka EPSO on myöntänyt, että Internetin käyttömahdollisuudet vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen, oikeusasiamies totesi, että tämän tutkimuksen yhteydessä hänelle ei ole toimitettu eikä hän ole löytänyt Eurostatin verkkosivustolta tilastotietoja Internetin saatavuudesta yleensä. Tältä osin edellä mainittuja tilastotietoja, jotka koskevat Internet-yhteyttä kotitalouksissa EU:ssa ja vähintään kymmenen työntekijän yrityksissä EU:ssa, ei voida pitää tämän tutkimuksen kannalta riittävinä, koska on yleisesti tiedossa, että Internet-yhteys on saatavilla myös muilla työpaikoilla sekä julkisilla paikoilla, kuten kirjastoissa tai verkkokahviloissa. Lisäksi vaikutti siltä, että ei ollut olemassa tilastoja EPSOn kilpailujen hakijoiden tai mahdollisten hakijoiden mahdollisuudesta käyttää Internetiä. Tähän liittyen on todettava, että EPSOn toimittamien tietojen perusteella vaikutti siltä, että EPSO ei ole saanut asiasta valituksia (lukuun ottamatta tätä oikeusasiamiehelle tehtyä kantelua). Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että huomattava määrä henkilöitä, jotka olivat kiinnostuneita hakemaan EPSOon ja osallistumaan EPSOn kilpailuihin, olisi estynyt tekemästä niin, koska heillä oli vaikeuksia käyttää internetiä. Lisäksi yleisen tietämyksen ja kokemuksen vuoksi Internetin käytettävyys paranee jatkuvasti, kuten EPSO on aivan oikein todennut.

8. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että EPSO on esittänyt seuraavat perustelut palvelukseenottomenettelyjä koskevan pakollisen sähköisen rekisteröinti- ja tietojärjestelmän perustamiselle:

• järjestelmä "takaa hakijoille suuremman avoimuuden";
• "Kilpailun hallinnoinnissa on edistytty merkittävästi parantamalla saatavuutta, nopeuttamalla viestintää ja tuottamalla reaaliaikaisia tilastoja vastaanotettujen hakemusten määrästä. Tämä oli myös helpottanut parempaa suunnittelua ja kilpailun hallintaa.
• "Internetissä on edistytty merkittävästi järjestelmän hallinnoinnissa ja kannattavuudessa."
• järjestelmä mahdollistaa varallaololuetteloiden nopean laatimisen. Sähköisen järjestelmän etuna oli kiistaton se, että hakijat voivat saada nopeasti tietoja kilpailun julkaisemisesta varallaololuetteloon asti. Tämä järjestelmä oli hakijoille helpompi, se mahdollisti nopean tiedonsaannin ja oikea-aikaisen yhteydenpidon hakijoihin, mikä pysyi vakaana postiosoitteiden muutoksista huolimatta. EPSO pystyi nyt järjestämään enemmän kilpailuja ja pitämään yhteyttä suurempaan määrään hakijoita ilman, että hakijoille aiheutuisi haittaa.”

9. Oikeusasiamies katsoi, että EPSO on esittänyt riittävät objektiiviset perustelut pakollisen sähköisen rekisteröinti- ja viestintäjärjestelmän perustamiselle järjestämiään kilpailuja varten. Edellä esitetyn perusteella vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on käännyttävä EPSOn puoleen ja oltava yhteydessä EPSOon internetin välityksellä, ei lähtökohtaisesti loukkaa mahdollisten hakijoiden tai hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta eikä sitä voida pitää epäoikeudenmukaisena tai hallinnollisena epäkohtana. Näin ollen oikeusasiamies ei hyväksynyt väitettä, jonka mukaan sähköinen haku EPSOn kilpailuihin ja sähköinen viestintä EPSOn ja hakijoiden välillä EPSOn järjestämissä kilpailuissa olisi lähtökohtaisesti oltava vain vapaaehtoista eikä pakollista, kuten tällä hetkellä.

10. Oikeusasiamies ei kuitenkaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tietyissä tapauksissa mahdollisilla hakijoilla ja hakijoilla voi olla huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia hakea EPSOon tai olla yhteydessä EPSOon internetin välityksellä. Tällaisissa tapauksissa edellä mainittu syrjimättömyyden periaate edellyttää, että EPSO säätää poikkeuksesta sähköistä rekisteröitymistä ja viestintää koskevaan vaatimukseen. Tältä osin oikeusasiamies totesi, että tämän poikkeuksen soveltamisalaan mahdollisesti kuuluvien ehdokkaiden määrän ei voida kohtuudella odottaa olevan niin merkittävä, että se vaikuttaisi järjestelmän tehokkuuteen. Oikeusasiamies totesi myös, että EPSO on jo säätänyt tällaisesta poikkeuksesta sellaisten vammaisten henkilöiden osalta, jotka voivat hakea EPSOlta tavanomaista virkaa (17). Oikeusasiamies päätteli näin ollen, että se, että EPSO ei ole säätänyt vastaavasta poikkeuksesta sellaisten (ei-vammaisten) henkilöiden osalta, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia päästä Internetiin, ei ole edellä 6 kohdassa mainitun syrjimättömyysperiaatteen mukaista ja merkitsee hallinnollista epäkohtaa.

11. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan "jos EPSO jatkaa kirjeiden sisällyttämistä hakijoiden profiileihin kirjoittamatta heille sähköpostiosoitteidensa kautta, EPSOn olisi ilmoitettava hakijoille, että tällainen käytäntö on käytössä", oikeusasiamies totesi, että EPSOn verkkosivuilla ilmoitetaan hakijoille, että "kaikki EPSOn [heille] lähettämät viestit lähetetään yleensä [heille] EPSOn profiiliin. Se voidaan lähettää myös [] sähköpostiosoitteeseen. Oikeusasiamies katsoi, että EPSO oli jo toimittanut hakijoille kantelijan ehdottamat tiedot.

12. Oikeusasiamies totesi, että EPSO on selittänyt pyrkivänsä lisäämään kokeisiin osallistuvien hakijoiden määrää (pääasiassa prosenttiosuutta) pyytämällä online-vahvistusta kokeisiin osallistumisesta ja lähettämällä sähköpostimuistutuksia. Kun otetaan huomioon, että i) online-vahvistusvaatimus edistää edellä mainittua oikeutettua tarkoitusta ja että, kuten edellä on analysoitu, ii) EPSOn pakollinen online-rekisteröinti- ja viestintäjärjestelmä ei lähtökohtaisesti loukkaa mahdollisten hakijoiden tai hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja iii) sitä ei voida pitää epäoikeudenmukaisena, online-vahvistusvaatimus on lähtökohtaisesti pidettävä voimassa. Edellä mainituista syistä EPSOn olisi kuitenkin harkittava poikkeuksen tekemistä ja yhteydenpitoa tavallisessa postissa sellaisten hakijoiden kanssa, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia päästä internetiin.

13. Oikeusasiamies totesi lopuksi 10 ja 12 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen osalta seuraavaa. Oikeudellisena kysymyksenä on pidettävä sitä, aiheuttavatko tietyt tosiseikastot" huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia Internetiin pääsyssä". Näiden tosiseikkojen toteamiseksi tarvittavien tietojen ja todisteiden määrän osalta on otettava asianmukaisesti huomioon kyseessä olevien kilpailevien etujen painoarvon lisäksi myös niiden tosiseikkojen erityisluonne, joiden perusteella on pyydetty tällaisen poikkeuksen soveltamista. EPSOn olisi näin ollen otettava asianmukaisesti huomioon, että tässä yhteydessä voi olla melko vaikeaa saada painavia todisteita kielteisen tosiseikan, kuten internetyhteyden puuttumisen, olemassaolosta asianomaisen henkilön asuin- ja työskentelyalueella. Tämä merkitsee sitä, että kun otetaan huomioon pyynnön erityinen tosiseikasto sekä sitä tukevien tietojen ja asiakirjojen sisältö, asianomaisen henkilön mainitsemien kielteisten tosiseikkojen olemassaolon kohtuullinen todennäköisyys voisi olla riittävä peruste poikkeuksen soveltamiselle.

EPSOn yksityiskohtainen lausunto

EPSOn yksityiskohtainen lausunto voidaan tiivistää seuraavasti:

Jos ajatellaan, että tavanomaiseen virkaan jätetty hakemus voidaan poikkeuksellisesti ottaa käsiteltäväksi, EPSO kiinnitti oikeusasiamiehen huomion joihinkin suuriin vaikeuksiin.

Yhtäältä on lähes mahdotonta yksilöidä teoreettisia vaikeuksia, joita kantajat saattavat kohdata hakiessaan tukea verkosta, ja toisaalta olisi vielä vaikeampaa löytää keinoja, joilla kohdatut vaikeudet voitaisiin osoittaa luotettavasti.

EPSO oli vakuuttunut siitä, että tavanomaisen postin välityksellä tapahtuva viestintä johtaisi syrjintää koskeviin valituksiin, jotka johtuisivat siitä, että jotkin vaikeudet otettiin huomioon, kun taas toiset eivät.

EPSO korosti myös, että internetiin pääsyn yleinen verkosto on laajempi kuin postitoimistojen verkosto ja että näin ollen laajempi pääsy helpottaa hakemusten esittämistä. EPSO päätteli näin ollen, että kilpailujen kaltaisen julkisen toiminnan hallinnoinnin osalta ei ole lainkaan perusteltua soveltaa kaksinkertaista järjestelmää (verkossa ja tavallisessa virassa).

EPSO totesi, että yksilöitävissä olevien ja perusteltavissa olevien vaikeuksien osalta kilpailuilmoituksissa oli jo määrätty erityisistä poikkeuksista. Tämä koskee vammaisia hakijoita, jotka voivat hakea tavalliseen virkaan. Heidän on kuitenkin todistettava, että he ovat vammaisia, millä vältetään kaikenlainen epätasa-arvoinen kohtelu.

Kaikki säännöt on eritelty kilpailuilmoituksissa, joita EPSOn ja valintalautakuntien olisi noudatettava. Esivalintavaiheen sääntöjen vuoksi hakemusta ei voida enää tehdä paperilla. Muissa vaiheissa EPSO ei ole enää velvollinen lähettämään hakijoille heidän hakemustaan koskevia päätöksiä tavallisena kirjeenä, vaikka hakijoiden olisi lähetettävä hakemuksensa ja liitteet tavallisena kirjeenä.

Edellä esitetyn perusteella EPSO katsoi, että hakemusten jättäminen tavallisena kirjeenä hakijoille, jotka osoittavat kohdanneensa vaikeuksia Internet-yhteyden saamisessa, ei ollut mahdollista.

EPSO korosti, että sen sähköisiä menettelyjä varten tekemä valinta vastasi yleisen edun mukaista tavoitetta eli sitä, että kukin hakija voi tutustua – usein kotoa käsin – kaikkiin itseään koskeviin tietoihin sähköisen EPSO-profiilin kautta. Sähköisen hallinnoinnin ansiosta hakijoiden ja EPSOn välinen viestintä oli tarkempaa, luotettavampaa ja nopeampaa kuin tavallisen viran käyttö. Lisäksi se oli ainoa tällä hetkellä käytettävissä oleva keino hallinnoida hakemusten suurta määrää ja menettelyille asetettuja määräaikoja.

EPSO toivoi, että oikeusasiamies ymmärtäisi EPSOn huolenaiheet, joiden tarkoituksena oli varmistaa, että kilpailujen kautta tapahtuva palvelukseenotto toteutetaan asianmukaisesti ja että näitä menettelyjä hallinnoidaan asianmukaisesti.

Kantelijan huomautukset EPSOn yksityiskohtaisesta lausunnosta

Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

PÄÄTÖS

1 EPSOn väitetty syrjintä ja epäoikeudenmukaisuus kilpailujen sähköisen rekisteröinti- ja tietojärjestelmän vuoksi

1.1 Kantelu koskee EPSOn järjestämien avointen kilpailujen sähköistä haku- ja tietojärjestelmää. Kantelijan mukaan näihin kilpailuihin voivat osallistua vain hakijat, joilla on pääsy internetiin kotona tai jotka asuvat alueilla, joilla julkinen pääsy internetiin on mahdollista. Koska Internetin levinneisyysaste on joissakin jäsenvaltioissa alhainen (joillakin alueilla alle 15 prosentilla väestöstä on pääsy Internetiin) ja koska Internetin käyttö on maaseudulla vaikeaa, kantelija väitti, että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on käytettävä Internetiä osallistuakseen avoimiin kilpailuihin, on syrjivä. Kantelija väitti myös, että vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on tarkistettava asiakirja-aineistonsa verkossa saadakseen tietoja, on kohtuuton, koska hakijat ovat yksin vastuussa asiakirja-aineistonsa seurannasta, kun taas EPSO tekee päätökset. Hakijoiden on tarkistettava asiakirjansa Internetistä saadakseen tietoa tenttien päivämäärästä, kellonajasta ja paikasta sekä niiden tuloksista. Kantelija vaati, että EPSOn olisi lähetettävä hakijoille suoraan olennaiset tiedot, kuten kokeiden päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä tulokset.

1.2 EPSO selitti 31. maaliskuuta 2005 antamassaan lausunnossa, että luvut eivät osoita hakijoiden määrän vähenemistä vaan pikemminkin hakemusten määrän lisääntymistä. Tämä voisi selittyä sähköisen hakujärjestelmän yksinkertaisuudella ja kätevyydellä, jotka olivat kaksi sen myönteisintä seurausta. Vaikka niiden hakijoiden määrä, jotka hakivat kokeisiin ja jotka eivät sen jälkeen osallistuneet niihin, kasvoi, lopullinen luku niiden hakijoiden osalta, jotka tosiasiallisesti suorittivat kokeet, oli sähköisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen suurempi kuin niiden hakijoiden määrä, jotka suorittivat kokeet samantyyppisissä kilpailuissa, jotka julkaistiin ennen tämän järjestelmän käyttöönottoa.

Kun otetaan huomioon, että online-järjestelmän käyttöönoton jälkeen käynnistettyjen kilpailujen esivalintakokeiden osallistumisaste oli laskenut, EPSO toteutti hyvän hallinnon varmistamiseksi kunkin esivalintakokeiden sarjan jälkeen kyselytutkimuksia, joissa selvitettiin osallistumisasteen muutoksen syitä ja seurattiin mahdollisia korjaavia toimenpiteitä. Näiden tutkimusten perusteella tehtiin kaksi tutkimusta. Ensimmäisessä tutkimuksessa todettiin, että sähköisen rekisteröitymisen ja viestinnän käyttö ei ollut merkittävä syy siihen, että hakijat eivät osallistuneet kokeisiin. EPSO ehdotti ja toteutti kuitenkin useita toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sähköinen järjestelmä ei estänyt hakijoita osallistumasta kokeisiin: Hakijoille lähetettiin sähköpostimuistutuksia, ja myös osallistumisvahvistus otettiin käyttöön. Näin ollen hakijoita pyydetään ensimmäisen rekisteröitymisen jälkeen vahvistamaan aikomuksensa osallistua esivalintakokeisiin määrättynä päivänä ja ilmoittamaan valitsemansa testikeskus. Toisessa tutkimuksessa vahvistettiin ensimmäisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät. Pääsyy siihen, miksi hakija ei osallistunut kokeisiin, oli edelleen se, että hakija ei ollut käytettävissä koepäivänä. Huomattava määrä hakijoita päätti olla osallistumatta kokeisiin uskoen, että he eivät menestyisi hyvin.

EPSO selitti, että niiden hakijoiden määrä, joilla oli ollut ongelmia saada asiaankuuluvia tietoja EPSOn sähköisen järjestelmän kautta, oli edelleen pieni. EPSO totesi, että tämä prosenttiosuus oli vähitellen laskemassa, mikä johtui todennäköisesti EPSOn jatkuvista pyrkimyksistä tiedottaa hakijoille mahdollisimman selkeästi sähköisestä järjestelmästä.

EPSO katsoi 12.8.2005 antamassaan täydentävässä lausunnossa, että sähköisen järjestelmän etu on kiistaton sen suhteen, miten nopeasti hakijat voivat saada tietoja kilpailun julkaisemisesta varallaololuettelon laatimiseen asti. Tämä järjestelmä oli myös hakijoiden kannalta helpompi, koska se mahdollisti nopean tiedonsaannin ja oikea-aikaisen viestinnän heidän kanssaan. EPSO pystyy nyt järjestämään enemmän kilpailuja, pitämään yhteyttä suurempaan määrään hakijoita ja päättämään menettelyt nopeasti. EPSO katsoi, että Internetissä oli edistytty huomattavasti järjestelmän hallinnoinnissa ja kannattavuudessa. EPSO ei saanut järjestelmään pääsyä koskevia valituksia.

1.3 Oikeusasiamies esitti 3. huhtikuuta 2006 ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti EPSOlle suositusluonnoksen, jonka mukaan EPSOn olisi harkittava mahdollisuutta säätää poikkeuksista kilpailujen sähköistä rekisteröinti- ja tietojärjestelmää koskevaan vaatimukseen sellaisten henkilöiden osalta, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia käyttää Internetiä. Hän ehdotti myös, että EPSO voisi vaatia poikkeuspyyntöjen tueksi sellaisia todisteita, joita asianomaisen henkilön voidaan kohtuudella odottaa esittävän kyseisissä olosuhteissa. Oikeusasiamiehen suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin.

1.4 Oikeusasiamies muistutti ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan kantelijan mainitsema syrjintäkiellon periaate edellyttää, että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (18). Hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kilpailuasioita koskevissa menettelyissä pidetään yhteisön oikeuden perusperiaatteena (19). Mahdollisten hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta palvelukseenottokilpailuissa on myös pidettävä yhteisön toimielimiä ja elimiä sitovana periaatteena.

1.5 Lisäksi oikeusasiamies totesi, että Eurostatin tekemien tutkimusten (20) mukaan Internetin käyttöaste vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa. Eurostatin tutkimukset osoittavat, että 47 prosenttia 16–74-vuotiaista on käyttänyt Internetiä EU:ssa vuonna 2004. Osuus vaihteli Kreikan 20 prosentista Ruotsin 82 prosenttiin. Eurostatin verkkosivustolla olevat tiedot osoittavat lisäksi, että 54 prosenttia EU:n kansalaisista käytti Internetiä vuonna 2005. Osuus vaihteli Kreikan 24 prosentista Ruotsin 85 prosenttiin. Nämä tilastotiedot, joissa viitataan Internetin käyttöön, eivät kuitenkaan anna merkityksellistä tietoa Internetin saavutettavuudesta. Kantelija on viitannut tilastoihin Internet-yhteyksien saatavuudesta kotitalouksissa EU:ssa. Lisäksi Eurostatin tutkimuksen (21) mukaan 89 prosentilla vähintään kymmenen työntekijän eurooppalaisista yrityksistä oli Internet-yhteys vuonna 2004. Vaikka EPSO on myöntänyt, että pääsy internetiin vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, oikeusasiamies huomautti, että tämän tutkimuksen yhteydessä hänelle ei ole annettu eikä hän ole löytänyt Eurostatin verkkosivustolta tilastotietoja internetin saatavuudesta yleensä. Tältä osin edellä mainittuja tilastotietoja, jotka koskevat Internet-yhteyttä kotitalouksissa EU:ssa ja vähintään kymmenen työntekijän yrityksissä EU:ssa, ei voida pitää tämän tutkimuksen kannalta riittävinä, koska on yleisesti tiedossa, että Internet-yhteys on saatavilla myös muilla työpaikoilla sekä julkisilla paikoilla, kuten kirjastoissa tai verkkokahviloissa. Lisäksi vaikutti siltä, että ei ollut olemassa tilastoja EPSOn kilpailujen hakijoiden tai mahdollisten hakijoiden mahdollisuudesta käyttää Internetiä. Tähän liittyen on todettava, että EPSOn toimittamien tietojen perusteella vaikutti siltä, että EPSO ei ole saanut asiasta valituksia (lukuun ottamatta tätä oikeusasiamiehelle tehtyä kantelua). Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että huomattava määrä henkilöitä, jotka olivat kiinnostuneita hakemaan EPSOon ja osallistumaan EPSOn kilpailuihin, olisi estynyt tekemästä niin, koska heillä oli vaikeuksia käyttää internetiä. Lisäksi yleisen tietämyksen ja kokemuksen vuoksi Internetin käytettävyys paranee jatkuvasti, kuten EPSO on aivan oikein todennut.

1.6 Oikeusasiamies totesi lisäksi, että EPSO on esittänyt seuraavat perustelut palvelukseenottomenettelyjä koskevan pakollisen sähköisen rekisteröinti- ja tietojärjestelmän perustamiselle:

• järjestelmä "[varmistaa] suuremman avoimuuden ehdokkaiden kannalta";
• ”[i]ovat merkittävä edistysaskel kilpailun hallinnassa, saavutettavuuden parantamisessa, viestinnän nopeuttamisessa ja reaaliaikaisten tilastojen tuottamisessa vastaanotettujen hakemusten määrästä. Tämä oli myös helpottanut parempaa suunnittelua ja kilpailun hallintaa.
• "Internetissä on edistytty merkittävästi järjestelmän hallinnoinnissa ja kannattavuudessa".
• järjestelmä mahdollistaa varallaololuetteloiden nopean laatimisen. Sähköisen järjestelmän etuna oli kiistaton se, että hakijat voivat saada nopeasti tietoja kilpailun julkaisemisesta varallaololuetteloon asti. Tämä järjestelmä oli hakijoille helpompi, se mahdollisti nopean tiedonsaannin ja oikea-aikaisen yhteydenpidon hakijoihin, mikä pysyi vakaana postiosoitteiden muutoksista huolimatta. EPSO pystyi nyt järjestämään enemmän kilpailuja ja pitämään yhteyttä suurempaan määrään hakijoita ilman, että hakijoille aiheutuisi haittaa.”

1.7 Oikeusasiamies katsoi, että EPSO oli esittänyt riittävät objektiiviset perustelut pakollisen sähköisen rekisteröinti- ja viestintäjärjestelmän perustamiselle järjestämiään kilpailuja varten. Edellä esitetyn perusteella vaatimus, jonka mukaan hakijoiden on käännyttävä EPSOn puoleen ja oltava yhteydessä EPSOon internetin välityksellä, ei lähtökohtaisesti loukkaa mahdollisten hakijoiden tai hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta eikä sitä voida pitää epäoikeudenmukaisena tai hallinnollisena epäkohtana. Oikeusasiamies ei näin ollen hyväksynyt väitettä, jonka mukaan sähköinen haku EPSOn kilpailuihin ja sähköinen viestintä EPSOn ja hakijoiden välillä EPSOn järjestämissä kilpailuissa olisi lähtökohtaisesti vain vapaaehtoista eikä pakollista, kuten tällä hetkellä.

1.8 Oikeusasiamies ei kuitenkaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että tietyissä tapauksissa mahdollisilla hakijoilla ja hakijoilla voi olla huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia hakea EPSOon tai olla yhteydessä EPSOon internetin välityksellä. Tällaisissa tapauksissa edellä mainittu syrjimättömyyden periaate edellyttää, että EPSO säätää poikkeuksesta sähköistä rekisteröitymistä ja viestintää koskevaan vaatimukseen. Tältä osin oikeusasiamies totesi, että tämän poikkeuksen soveltamisalaan mahdollisesti kuuluvien ehdokkaiden määrän ei voida kohtuudella odottaa olevan niin merkittävä, että se vaikuttaisi järjestelmän tehokkuuteen. Oikeusasiamies totesi myös, että EPSO on jo säätänyt tällaisesta poikkeuksesta sellaisten vammaisten henkilöiden osalta, jotka voivat hakea EPSOlta tavanomaista virkaa (22). Oikeusasiamies päätteli näin ollen, että se, että EPSO ei ole säätänyt vastaavasta poikkeuksesta sellaisten (ei-vammaisten) henkilöiden osalta, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia päästä Internetiin, ei ole edellä 1.4 kohdassa mainitun syrjimättömyysperiaatteen mukaista ja merkitsee hallinnollista epäkohtaa.

1.9 Oikeusasiamies viittasi kantelijan väitteeseen, jonka mukaan "jos EPSO jatkaa kirjeiden sisällyttämistä hakijoiden profiileihin kirjoittamatta heille sähköpostiosoitteidensa kautta, EPSOn olisi ilmoitettava hakijoille, että tällainen käytäntö on käytössä". Oikeusasiamies totesi tältä osin, että EPSOn verkkosivustolla ilmoitettiin hakijoille, että "kaikki EPSOn [heille] lähettämät viestit lähetetään yleensä [heidän] EPSO-profiiliinsa. Se voidaan lähettää myös [] sähköpostiosoitteeseen. Oikeusasiamies katsoi, että EPSO oli jo toimittanut hakijoille kantelijan ehdottamat tiedot.

1.10 Oikeusasiamies totesi, että EPSO oli selittänyt pyrkivänsä lisäämään kokeisiin osallistuvien hakijoiden määrää (pääasiassa prosenttiosuutta) pyytämällä online-vahvistusta kokeisiin osallistumisesta ja lähettämällä sähköpostimuistutuksia. Kun otetaan huomioon, että sähköistä vahvistusta koskeva vaatimus edisti edellä mainittua oikeutettua tarkoitusta ja että kuten edellä on analysoitu, EPSOn pakollinen sähköinen rekisteröinti- ja viestintäjärjestelmä ei lähtökohtaisesti loukannut mahdollisten hakijoiden tai hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta eikä sitä voitu pitää epäoikeudenmukaisena, sähköistä vahvistusta koskeva vaatimus on lähtökohtaisesti pidettävä voimassa. Edellä mainituista syistä EPSOn olisi kuitenkin harkittava poikkeuksen tekemistä ja yhteydenpitoa tavallisessa postissa sellaisten hakijoiden kanssa, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia päästä internetiin.

1.11 Oikeusasiamies totesi lopuksi kohdissa 1.8 ja 1.10 tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen osalta seuraavaa: Oikeudellisena kysymyksenä on pidettävä sitä, aiheuttavatko tietyt tosiseikastot" huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia Internetiin pääsyssä". Näiden tosiseikkojen toteamiseksi tarvittavien tietojen ja todisteiden määrän osalta on otettava asianmukaisesti huomioon kyseessä olevien kilpailevien etujen painoarvon lisäksi myös niiden tosiseikkojen erityisluonne, joiden perusteella on pyydetty tällaisen poikkeuksen soveltamista. EPSOn olisi näin ollen otettava asianmukaisesti huomioon, että tässä yhteydessä voi olla melko vaikeaa saada painavia todisteita kielteisen tosiseikan, kuten internetyhteyden puuttumisen, olemassaolosta asianomaisen henkilön asuin- ja työskentelyalueella. Tämä merkitsee sitä, että kun otetaan huomioon pyynnön erityinen tosiseikasto sekä sitä tukevien tietojen ja asiakirjojen sisältö, asianomaisen henkilön mainitsemien kielteisten tosiseikkojen olemassaolon kohtuullinen todennäköisyys voisi olla riittävä peruste poikkeuksen soveltamiselle.

1.12 EPSO täsmensi 1.6.2006 antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa yhtäältä, että oli lähes mahdotonta yksilöidä teoreettisia vaikeuksia, joita hakijoilla saattaa olla verkkosovellusten käytössä, ja toisaalta, että olisi vielä vaikeampaa löytää keinoja, joilla kohdatut vaikeudet voitaisiin osoittaa luotettavasti. EPSO oli vakuuttunut siitä, että tällainen kaksoisjärjestelmä johtaisi syrjintään perustuviin valituksiin, jotka johtuisivat siitä, että jotkin vaikeudet otettiin huomioon, kun taas toiset eivät.

EPSO korosti myös, että internetiin pääsyn yleinen verkosto on laajempi kuin postitoimistojen verkosto ja että näin laajempi pääsy helpottaa hakemusten esittämistä. EPSO päätteli näin ollen, että kilpailujen kaltaisen julkisen toiminnan hallinnoinnin osalta ei ollut perusteltua soveltaa kaksinkertaista järjestelmää (verkossa ja tavallisessa virassa).

EPSO totesi myös, että kilpailuilmoituksissa täsmennettiin kaikki säännöt, joita EPSOn ja valintalautakuntien olisi noudatettava. Esivalintavaiheen sääntöjen vuoksi hakemusta ei voida enää tehdä paperilla. Muissa vaiheissa EPSO ei ole enää velvollinen lähettämään hakijoille heidän hakemuksiaan koskevia päätöksiä tavallisena kirjeenä, vaikka hakijoiden olisi lähetettävä hakemuksensa ja sen liitteet tavanomaisena kirjeenä.

Edellä esitetyn perusteella EPSO katsoi, että hakemusten jättäminen tavallisena kirjeenä hakijoille, jotka osoittavat kohdanneensa vaikeuksia Internet-yhteyden saamisessa, ei ollut mahdollista. EPSO korosti, että sen sähköisiä menettelyjä varten tekemä valinta vastasi yleisen edun mukaista tavoitetta eli sitä, että kukin hakija voi tutustua – usein kotoa käsin – kaikkiin itseään koskeviin tietoihin sähköisen EPSO-profiilin kautta. Sähköisen hallinnoinnin ansiosta hakijoiden ja EPSOn välinen viestintä oli tarkempaa, luotettavampaa ja nopeampaa kuin tavallisen viran käyttö. Lisäksi se oli ainoa tällä hetkellä käytettävissä oleva keino hallinnoida hakemusten suurta määrää ja menettelyjen määräaikoja.

1.13 Oikeusasiamies toteaa, että EPSO totesi ensin yksityiskohtaisessa lausunnossaan, että Internet-yhteyden saamiseen liittyviä teoreettisia vaikeuksia oli lähes mahdotonta tunnistaa. Oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että suositusluonnoksessaan hän ei vaatinut EPSOa yksilöimään tai täsmentämään tällaisia vaikeuksia, vaan säätämään poikkeuksesta "henkilöille, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia käyttää Internetiä". Tämä merkitsee sitä, että hakijan olisi täsmennettävä, millaisia vaikeuksia hänellä on Internetin käytössä, ja EPSOn olisi tutkittava, muodostavatko esiin tuodut (ja asianmukaisesti toteen näytetyt) vaikeudet "huomattavan ja objektiivisesti perusteltavissa olevan vaikeuden Internetin käytössä".

Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että EPSO viittasi yksityiskohtaisessa lausunnossaan vaikeuksiin löytää luotettavasti keinoja näiden vaikeuksien osoittamiseksi. Tältä osin oikeusasiamies haluaa viitata suositusluonnoksensa kohtiin 1.13 ja 2.1. Kohdassa 1.13 oikeusasiamies totesi, että "kun otetaan huomioon pyynnön erityinen tosiseikasto sekä sitä tukevien tietojen ja asiakirjojen sisältö, asianomaisen henkilön mainitsemien kielteisten tosiseikkojen olemassaolon kohtuullinen todennäköisyys voisi olla riittävä peruste poikkeuksen soveltamiselle." Kohdassa 2.1 oikeusasiamies totesi, että " EPSO voisi vaatia, että poikkeusta koskevien pyyntöjen tueksi esitetään sellaisia todisteita, joita asianomaisen henkilön voidaan kohtuudella odottaa esittävän kyseisissä olosuhteissa". Tässä yhteydessä on myös huomattava, että hallinnollinen mukavuus, jonka tarkoituksena on välttää vaikeudet arvioida oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti merkityksellisiä poikkeuspyyntöjä, kun otetaan huomioon oikeusasiamiehen ehdottamat perusteet, ei riitä tekemään päteväksi sitä, mikä muutoin on hakijoiden tai mahdollisten hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista. Tästä syystä oikeusasiamies ei myöskään pidä vakuuttavana EPSOn väitettä, jonka mukaan hänen suosittelemansa toimenpide voisi johtaa syrjintään perustuviin kanteluihin.

1.14 Oikeusasiamies panee merkille, että EPSO totesi lisäksi, että Internetin julkisen saatavuuden verkosto on paljon laajempi kuin postitoimistojen verkosto. Vaikka oikeusasiamies ei kyseenalaista EPSOn väitettä, tämä ei sulje pois oikeusasiamiehen esittämää mahdollisuutta, että tietyissä tapauksissa mahdollisilla hakijoilla ja hakijoilla voi olla huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia hakea EPSOon tai olla yhteydessä EPSOon internetin välityksellä, kun taas heillä voi olla paljon helpompi pääsy tavalliseen postijärjestelmään esimerkiksi maantieteellisesti syrjäisillä ja eristyneillä paikoilla.

1.15 Myöskään EPSOn viimeinen väite, jonka mukaan merkitykselliset säännöt sisältyvät kilpailuilmoituksiin ja että EPSO ei voi poiketa niistä, ei ole vakuuttava. Ensinnäkin kilpailuilmoitusten vaatimuksiin voi liittyä hallinnollisia epäkohtia. Toiseksi ja mikä tärkeintä, oikeusasiamiehen tätä kantelua koskeva tutkimus ja hänen suositusluonnoksensa eivät koskeneet tiettyjä kilpailuja vaan EPSOn avoimia kilpailuja koskevaa sähköistä haku- ja tietojärjestelmää yleensä.

1.16 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies pitää kiinni suositusluonnoksessaan esittämästään hallinnollisesta epäkohdasta eli siitä, että se, että EPSO ei ole säätänyt poikkeuksesta sellaisten (ei-vammaisten) henkilöiden osalta, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia päästä Internetiin, ei ole syrjimättömyysperiaatteen mukaista ja merkitsee hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies pahoittelee sitä, että vaikka hän yritti auttaa EPSOa välttämään nykyisen toimintapolitiikkansa aiheuttaman mahdollisen vastuun, EPSO ei vastannut oikeusasiamiehen toimiin myönteisesti.

1.17 Täytäntöönpanosäännösten hyväksymisestä tehdyn Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen (23) 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos oikeusasiamies katsoo, että toimielimen yksityiskohtainen lausunto hänen suositusluonnoksestaan ei ole tyydyttävä, hän voi laatia Euroopan parlamentille erityiskertomuksen hallinnollisesta epäkohdasta. Oikeusasiamies totesi vuoden 1998 vuosikertomuksessaan, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (24). Vuoden 1998 vuosikertomus toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

1.18 Oikeusasiamies toteaa, että tämän kantelun lisäksi hän ei ole saanut muuta kantelua edellä 1.16 kohdassa mainitusta asiasta. Ei myöskään ole näyttöä niiden mahdollisten hakijoiden lukumäärästä, joita olisi voitu estää hakemasta EPSOon ja osallistumasta kilpailuihin, koska heillä oli vaikeuksia päästä Internetiin. Internetin saavutettavuus paranee jatkuvasti. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, ettei olisi perusteltua antaa parlamentille erityiskertomusta. Sen vuoksi hän esittää jäljempänä asiaankuuluvan kriittisen huomautuksen. Parlamentille ilmoitetaan asiaa koskevan oikeusasiamiehen tutkimuksen tuloksista oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 2007.

2 Päätelmät

2.1 Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Se, että EPSO ei ole säätänyt poikkeuksesta sellaisten (ei-vammaisten) henkilöiden osalta, joilla on huomattavia ja objektiivisesti perusteltavissa olevia vaikeuksia päästä Internetiin, ei ole syrjimättömyysperiaatteen mukaista ja merkitsee hallinnollista epäkohtaa.

2.2 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn.

Päätöksestä ilmoitetaan myös EPSOn johtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Eurostatin asiakirja "Information Society Statistics, 15/2003".

(2) KOM(2000) 20 lopullinen.

(3) EYVL 2000, C 116 A.

(4) EUVL 2003, C 267 A.

(5) EYVL 2002, C 18 A.

(6) EUVL 2005, C 12 A.

(7) EYVL 2001, C 195 A.

(8) EUVL 2003, C 180 A.

(9) Kun EPSO antoi lausuntonsa kantelusta, EPSO/AST/4/05:tä koskeva luku oli alustava, koska tämän kilpailun hakijoita ei ollut vielä kutsuttu kokeisiin. EPSO selitti kuitenkin, että sähköisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen käynnistettyjen kilpailujen keskimääräisen osallistumisasteen (47 prosenttia) soveltaminen oli luotettava arvio.

(10) Eurostatin asiakirja "Internet use by individuals and enterprises 2004, 18/2005".

(11) Prosenttiosuudet vastaavat Internetiä vuonna 2004 käyttäneiden henkilöiden osuutta.

(12) EUVL C 180 A.

(13) Ks. esim. asia C-344/04, International Air Transport Association, Kok. 2006, s. I-403, 95 kohta.

(14) Ks. asia T-173/99, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, Kok. H. 2000, s. I-A-101 ja II-433, 87 kohta; Asia T-5/04, Scano v. komissio, tuomio 13.7.2005, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; Asia T-165/03, Vonier v. komissio, Kok. H. 2004, s. I-A-343 ja II-1575.

(15) Eurostatin asiakirjat "Internetin käyttö yksityishenkilöiden ja yritysten toimesta 2004, 18/2005" ja "Digitaalinen kuilu Euroopassa", 38/2005.

(16) Eurostatin asiakirja "Digitaalinen kuilu Euroopassa", 38/2005.

(17) Ks. esimerkiksi kilpailuilmoitus EPSO/A/11/03, jossa todetaan seuraavaa: ”Jos [yhdellä] on vamma, joka estää [häntä] rekisteröitymästä sähköisesti, [yhdellä] on oikeus pyytää lomakkeen paperiversiota ainoastaan kirjallisesti. Lomake on täytettävä, allekirjoitettava ja palautettava kirjattuna kirjeenä, joka on postileimattava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2003.”

(18) Ks. esim. asia C-344/04, International Air Transport Association, Kok. 2006, s. I-403, 95 kohta.

(19) Ks. asia T-173/99, Elkaïm ja Mazuel v. komissio, Kok. H. 2000, s. I-A-101 ja II-433, 87 kohta; Asia T-5/04, Scano v. komissio, tuomio 13.7.2005, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; Asia T-165/03, Vonier v. komissio, Kok. H. 2004, s. I-A-343 ja II-1575.

(20) Eurostatin asiakirjat "Internetin käyttö yksityishenkilöiden ja yritysten toimesta 2004, 18/2005" ja "Digitaalinen kuilu Euroopassa", 38/2005.

(21) Eurostatin asiakirja "Digitaalinen kahtiajako Euroopassa", 38/2005.

(22) Ks. esimerkiksi kilpailuilmoitus EPSO/A/11/03, jossa todetaan seuraavaa: ”Jos [yhdellä] on vamma, joka estää [häntä] rekisteröitymästä sähköisesti, [yksi] voi pyytää lomakkeesta ainoastaan kirjallisen paperiversion, joka [yhden] on täytettävä, allekirjoitettava ja palautettava kirjattuna kirjeenä, joka on postileimattava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2003.”

(23) Annettu 8. heinäkuuta 2002 ja muutettu oikeusasiamiehen 5. huhtikuuta 2004 tekemällä päätöksellä.

(24) Vuosikertomus 1998, s. 27-28.