# Euroopan oikeusasiamiehen päätös kantelusta 2227/2004/MF Euroopan komissiota vastaan
- Tekijä: Euroopan oikeusasiamies
- Päivämäärä: null
- [URL](https://www.ombudsman.europa.eu/fi/decision/fi/2256)
---
> Kantelija teki 14. maaliskuuta 2003 perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun komission päätöksestä, joka koski hänen virkamatkakulujaan. Koska kantelua ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille, kantelija teki komissiolle uuden kantelun 19 päivänä elokuuta 2003. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut antanut perusteltua vastausta hänen 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluunsa.
> 
> Komissio väitti, että 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun vastaamatta jättämistä pidettiin implisiittisenä päätöksenä, jolla kantelu hylättiin.
> 
> Ottaen huomioon hänen aikaisemmissa tapauksissa esittämänsä kannan, jonka mukaan nimittävän viranomaisen on hyvän hallintokäytännön mukaisesti annettava nimenomainen vastaus kaikkiin 90 artiklan 2 kohdan mukaisiin kanteluihin, oikeusasiamies katsoi, että se, että komissio ei antanut perusteltua vastausta kantelijan kanteluun, oli hallinnollinen epäkohta.
> 
> Tämän vuoksi oikeusasiamies antoi komissiolle suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi annettava perusteltu vastaus kantelijan 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään kanteluun.
> 
> Komissio viittasi yksityiskohtaisessa lausunnossaan rajallisiin resursseihinsa ja väitti, että mahdollisuudella hylätä valitukset implisiittisesti pyrittiin varmistamaan liikkumavaraa hyvän hallinnon ensisijaisten tavoitteiden määrittämiseksi. Komissio totesi lisäksi, että koska valitusten implisiittisistä hylkäämispäätöksistä säädetään sekä henkilöstösäännöissä että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä, tämän mahdollisuuden käyttöä ei voida pitää hallinnollisena epäkohtana. Se lisäsi, että kahden viime vuoden aikana oli tehty viisi implisiittistä päätöstä kantelujen hylkäämisestä yhteensä 1 211:stä 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta. Komissio väitti lisäksi, että itse virkamatkakuluja koskeva päätös oli perusteltu.
> 
> Koska komissio oli kieltäytynyt hyväksymästä hänen suositusluonnostaan, oikeusasiamies katsoi tarpeelliseksi huomauttaa seuraavaa:
> 
> On hyvän hallintotavan mukaista, että nimittävä viranomainen antaa nimenomaisen vastauksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisiin valituksiin. Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio ei ollut käsitellyt syitä, joihin suositusluonnos perustui. Implisiittisten hylkäämispäätösten erittäin vähäinen määrä näyttää vahvistavan sen, että komission rajalliset resurssit eivät velvoita sitä olemaan antamatta nimenomaisia vastauksia tällaisiin kanteluihin. Vaikka voitaisiinkin hyväksyä se, että komissio voisi asettaa 90 artiklan 2 kohdan nojalla sille esitetyt kantelut tärkeysjärjestykseen, se ei kuitenkaan tehnyt päätöksestään olla vastaamatta mihinkään yksittäiseen kanteluun hyvän hallinnon periaatteiden mukaista. Kuten yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä on vahvistettu, hallinnollisen epäkohdan käsite on laajempi kuin lainvastaisuuden käsite. Ei selvästikään ollut riittävää, että komission päätöksessä, joka koski kantelijan matkakuluja hänen virkamatkansa osalta, ilmoitettiin syyt, joihin päätös perustui. Jos komissio katsoi, että tämä päätös oli oikea ja sisälsi kaikki tarvittavat selitykset, sen olisi pitänyt tehdä perusteltu päätös 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta sitäkin helpommin. Koska komissio ei ollut kyennyt käsittelemään asianmukaisesti kantelijan ensimmäistä 90 artiklan 2 kohdan mukaista kantelua, vastauksen hänen 19 päivänä elokuuta 2003 tekemäänsä toiseen 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun olisi pitänyt olla sitäkin tarpeellisempi.
> 
> Oikeusasiamies toisti näin ollen näkemyksensä, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että hallinto antaa kirjallisen vastauksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisiin kanteluihin ja että tämä vastaus on annettava kyseisessä säännöksessä säädetyssä neljän kuukauden määräajassa. Se, että komissio ei ole toiminut näin esillä olevassa asiassa, on näin ollen hallinnollinen epäkohta.
> 
> Koska kantelija oli komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan ilmoittanut, ettei hän pitänyt kanteluaan koskevan tutkimuksen jatkamista hyödyllisenä, oikeusasiamies katsoi, ettei Euroopan parlamentille ollut aiheellista toimittaa erityiskertomusta. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn kriittisellä huomautuksella.
> 
Strasbourg, 6. maaliskuuta 2006   

Hyvä X.

Teitte minulle 15. heinäkuuta 2004 kantelun Euroopan komissiota vastaan, koska se ei ollut antanut perusteltua vastausta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänne kanteluun.

Toimitin kantelun 20.9.2004 komission puheenjohtajalle. Lähetitte minulle 19. lokakuuta 2004 uuden kanteluunne liittyvän kirjeen. Pyysitte tässä kirjeessä minua muotoilemaan uudelleen kantelunne ensimmäisen väitteen, joka esitettiin 20. syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessäni. Komissio antoi 26. lokakuuta 2004 lausuntonsa kantelustanne.

Kirjoitin 9. marraskuuta 2004 komission puheenjohtajalle uuden kirjeen, jossa kerroin hänelle kantelunne ensimmäisen väitteen uudelleenmuotoilusta ja pyysin häntä antamaan siitä lausunnon 31. joulukuuta 2004 mennessä. Komissio antoi uuden lausuntonsa 6. tammikuuta 2005.

Toimitin Teille 12. tammikuuta 2005 kaksi komission lausuntoa ja kehotin esittämään huomautuksensa 28. helmikuuta 2005 mennessä. Teiltä ei saatu huomautuksia kyseiseen päivämäärään mennessä.

Esitin komissiolle suositusluonnoksen 22. heinäkuuta 2005. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä lähetetyssä kirjeessä.

Lähetitte minulle 16. syyskuuta 2005 uuden kirjeen, jossa huomautitte, että asiasta vastaava komission virkamies oli 6. helmikuuta 2004 lähettämässään sähköpostiviestissä (jonka liitteenä olitte) vahvistanut, että hän laatisi luonnoksen vastaukseksi kanteluunne. Pyysitte minua ottamaan tämän seikan huomioon suositusluonnoksen lopullisessa versiossa.

Ilmoitin Teille 10. lokakuuta 2005 päivätyssä vastauksessani, että suositusluonnos on otsikostaan huolimatta lopullinen teksti, jossa oikeusasiamies esittää näkemyksensä siitä, onko kyseessä asianomaisen toimielimen hallinnollinen epäkohta. Lisäksi ilmoitin teille, että jos haluatte pitää voimassa väitteenne, jonka mukaan komissio ei ole vastannut kanteluunne huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin, teidän on tehtävä uusi kantelu oikeusasiamiehelle. Lopuksi ilmoitin teille, että komissiolle lähetettäisiin kopio uudesta kirjeestänne tiedoksi, minkä yksikköni tekivät samana päivänä.

Lähetitte minulle 15. marraskuuta 2005 uuden kirjeen, jossa ilmoititte minulle, että ette halua tehdä oikeusasiamiehelle uutta kantelua asian tästä näkökohdasta ja että katsotte, että toimintatapojenne päätavoite oli saavutettu eli että toimielin oli saanut tiedon hallinnollisesta epäkohdasta.

Komissio lähetti minulle 21. marraskuuta 2005 yksityiskohtaisen lausuntonsa suositusluonnoksestani. Toimitin sen Teille 5. joulukuuta 2005 ja pyysin esittämään huomautuksia 31. joulukuuta 2005 mennessä. Lähetitte huomautuksenne 14. joulukuuta 2005.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY
------------

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat seuraavat:

Kantelija on komission virkamies. Kesäkuussa 2002 hän aloitti tehtävässään. Kantelija katsoo, että hänen virkamatkaansa liittyvä rahoitusselvitys ei ollut virkamatkoja koskevan oppaan mukainen ja että virkamatkaan liittyvien kulukorvausten määrä ei vastannut hänelle aiheutuneita kuluja.

Kantelija teki 14. maaliskuuta 2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Kantelijan mielestä hänen kanteluaan ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille. Kantelija teki 19. elokuuta 2003 uudelleen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun komissiolle. Euroopan komission henkilöstön ja hallinnon pääosasto, jäljempänä 'henkilöstön ja hallinnon pääosasto', kirjasi hänen valituksensa saapuneeksi 28. elokuuta 2003.

Joulukuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana kantelijaan otettiin useaan otteeseen yhteyttä hänen asiakirja-aineistostaan vastaava henkilö sen täydentämiseksi. Näiden keskustelujen aikana kantelijalle ilmoitettiin, että hän saisi perustellun vastauksen kanteluunsa.

Toukokuussa 2004 kantelija otti yhteyttä asiasta vastaavaan henkilöön. Hänelle ilmoitettiin uudelleen, että hän saisi perustellun vastauksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

Kantelija kirjoitti kesäkuussa 2004 asiasta vastaavalle komission yksikölle sähköpostiviestin, jossa hän pyysi tietoja kantelunsa käsittelyn etenemisestä. Lisäksi hän soitti asiasta vastaavalle henkilöstö- ja hallintoasioiden pääosaston yksikönpäällikölle. Hänelle ilmoitettiin, että "lähiviranomaiset*olivat päättäneet, että perusteltua vastausta ei anneta*".

Kantelija teki 15. heinäkuuta 2004 kantelun oikeusasiamiehelle. Hän väitti, että komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen. Hän väitti lisäksi, että komission toiminta oli vienyt häneltä oikeuden hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

Kantelija vaati, että hänen olisi saatava perusteltu vastaus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

TARJOUS
-------

**Komission lausunto**   

Komission kanta kanteluun oli tiivistetysti seuraava:

Voidakseen osallistua edustustojen päälliköiden kokoukseen virkamatkansa sijasta kantelija päätti ostaa lentolipun, jonka APEX-hinta oli 396,21 euroa, mikä oli alhaisempi kuin alennettu vakiohinta. Tämä lippu kuitenkin edellytti viikonlopun viettämistä hänen tehtävänsä paikassa. Kantelija oli noudattanut voimassa olevaa menettelyä matkamääräyksensä laatimiseksi.

Saatuaan 18.1.2003 tehtäväänsä liittyvän rahoitusselvityksen kantelija teki 14.3.2003 välittömän esimiehensä välityksellä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Kantelija riitautti kantelussaan komission päätöksen olla korvaamatta hänelle perjantain 14. kesäkuuta, lauantain 15. kesäkuuta ja sunnuntain 16. kesäkuuta 2002 päivärahoja virkamatkoja koskevan oppaan VIII.1 artiklan määräysten mukaisesti. Kantelija pyysi lisäksi, että hänen valituksensa välitettäisiin nimittävälle viranomaiselle.

Neljä kuukautta myöhemmin kantelija pyysi komission sovittelijaa keskustelemaan muutoksenhakuyksikön päällikön kanssa todettuaan, ettei hänen valitustaan ollut koskaan vastaanottanut komission muutoksenhakuyksikkö, joka vastaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten käsittelystä.

Kantelija teki 19.8.2003 suoraan asianomaiselle yksikölle toisen kantelun samoista tosiseikoista kuin ensimmäisessä kantelussa. Tämä toinen kantelu kirjattiin saapuneeksi 28.8.2003 viitenumerolla R/517/03. Kantelijalle lähetettiin vastaanottoilmoitus 1. lokakuuta 2003.

Kantelijan mukaan hänen ja hänen asiakirja-aineistostaan vastaavan virkamiehen välillä käytiin joulukuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana usein puhelinkeskusteluja, joiden aikana kantelijalle ilmoitettiin, että hän saisi perustellun vastauksen kanteluunsa.

Kesäkuussa 2004 eli neljä kuukautta sen jälkeen, kun kantelija oli viimeksi ollut yhteydessä komissioon, hän otti yhteyttä asianomaiseen yksikköön sähköpostitse ja sitten puhelimitse saadakseen tietoja kantelunsa käsittelyn etenemisestä. Kantelijalle ilmoitettiin, että 1 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn vastaanottoilmoituksen mukaan se, että nimittävä viranomainen ei vastannut neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä, katsottiin implisiittiseksi päätökseksi, jolla valitus hylättiin.

On valitettavaa, että kantelijan esimiehelleen lähettämää ensimmäistä valitusta ei ole koskaan toimitettu henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten käsittelystä vastaavalle muutoksenhakuyksikölle. Kun tälle yksikölle oli ilmoitettu asiasta, se päätti käsitellä kantelijan toisen kantelun kantelijan edun mukaisesti ja kantelujen oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi neljän kuukauden kuluttua lakisääteisen määräajan päättymisestä. Sen vuoksi oli ryhdytty asianmukaisiin toimenpiteisiin sen virheen korjaamiseksi, joka johtui kantelijan ensimmäisen kantelun riittämättömästä siirtämisestä komission asianomaisten yksiköiden välillä.

Tämän jälkeen kantelijalle lähetettiin vastaanottoilmoitus, jossa hänelle ilmoitettiin, että i) nimittävällä viranomaisella oli valituksen tekopäivästä lukien neljä kuukautta aikaa ilmoittaa hänelle perustellusta päätöksestään; ii) jos valitukseen ei ole vastattu tämän määräajan kuluessa, tätä on pidettävä implisiittisenä hylkäävänä päätöksenä; iii) virkamies voi hakea muutosta implisiittiseen tai nimenomaiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin (eli kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta tai implisiittisen päätöksen päivämäärästä). Näissä olosuhteissa kantelija, jonka oletettiin tuntevan nämä säännöt, ei voinut olla tietämätön siitä, että komission perustellun päätöksen puuttuminen 28. joulukuuta 2003 mennessä katsottiin implisiittiseksi päätökseksi, jolla hänen kantelunsa hylättiin, ja se aloitti lakisääteisen määräajan kanteen nostamiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Kantelijan toinen kantelu oli näin ollen käsitelty voimassa olevien sääntöjen mukaisesti. Kantelijalta ei ollut evätty oikeutta hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta.

Vaikka kantelijan vilpittömyyttä ei kyseenalaisteta, on todettava, että kantelija ei ole esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että hänen asiakirja-aineistostaan vastaava virkamies olisi nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Komission hallussa ei ollut todisteita tällaisesta sitoumuksesta asian kannalta merkityksellisessä asiakirja-aineistossa.

On muistutettava, että vaikka henkilöstösäännöissä ei velvoiteta sitä tekemään niin, komissio on pyrkinyt tekemään perustellun päätöksen kaikissa sille tehdyissä valituksissa. Kuitenkin, kun otetaan huomioon sen rajalliset resurssit ja valitusten valtava määrä, kävi niin, että tätä käytäntöä ei poikkeuksellisesti voitu noudattaa, mistä komissio pyysi anteeksi.
**Lisätutkimukset**   
*Oikeusasiamiehen tietopyyntö komissiolta*   

Kantelija lähetti 19. lokakuuta 2004 uuden kanteluunsa liittyvän kirjeen. Tässä kirjeessä hän pyysi oikeusasiamiestä muotoilemaan uudelleen kanteluaan koskevan ensimmäisen väitteen. Sen vuoksi vaikutti siltä, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Oikeusasiamies kirjoitti 9. marraskuuta 2004 komission puheenjohtajalle uuden kirjeen, jossa hän muotoili uudelleen kantelijan kantelua koskevan ensimmäisen väitteen seuraavasti:

"Komissio ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta ++sitoutumisestaan ja ilmeisestä aikomuksestaan tehdä niin."++
*Komission vastaus*   

Vastauksessaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat lausumat:

Kuten ensimmäisessä, 26.10.2004 päivätyssä lausunnossa todetaan, voidaan vain todeta, että kantelija ei ole esittänyt mitään näyttöä, joka osoittaisi, että hänen asiakirja-aineistostaan vastaava virkamies olisi nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Tästä ei ollut näyttöä komission hallussa olevassa asiaa koskevassa asiakirja-aineistossa eikä oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun asiakirja-aineistossa.

Komissio halusi ilmaista uudelleen halukkuutensa tehdä perusteltu päätös kaikissa sille jätetyissä valituksissa ja pyysi anteeksi sekä oikeusasiamieheltä että kantelijalta sitä, että tätä käytäntöä ei poikkeuksellisesti voitu noudattaa komission ensimmäisessä lausunnossa esitetyistä syistä.
**Kantelijan huomautukset**   

Kantelijalta ei saatu huomautuksia tätä varten asetettuun määräaikaan mennessä.

OMBUDSMANin SUOSITUS
--------------------

**Suositusluonnos**   

Oikeusasiamies antoi 22. heinäkuuta 2005 komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

Komission olisi annettava perusteltu vastaus kantelijan 19 päivänä elokuuta 2003 annettujen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään valitukseen.

Suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:
**1 Väite, jonka mukaan komissio ei ole antanut perusteltua vastausta kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään valitukseen**   

1.1 Kantelija on komission virkamies. Kesäkuussa 2002 hän aloitti tehtävässään. Kantelija katsoo, että hänen matkamääräystään vastaava rahoitusselvitys ei ollut virkamatkoja koskevan oppaan mukainen ja että tähän virkamatkaan liittyvien kulukorvausten määrä ei vastannut hänen kulujaan. Kantelija teki 14. maaliskuuta 2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Hänen valitustaan ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille. Kantelija teki 19. elokuuta 2003 uudelleen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun komissiolle. Komissio kirjasi hänen kantelunsa saapuneeksi 28.8.2003.

Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä kanteluun. Kantelija lähetti 19. lokakuuta 2004 uuden kanteluunsa liittyvän kirjeen. Tässä kirjeessä hän pyysi oikeusasiamiestä lisäämään ensimmäiseen väitteeseensä seuraavan kohdan (alleviivattu): "Komissio ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta ++sitoutumisestaan ja ilmeisestä aikomuksestaan tehdä niin."++

1.2 Lausunnossaan komissio piti valitettavana, että kantelijan esimiehelleen lähettämää ensimmäistä valitusta ei ollut koskaan toimitettu henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten käsittelystä vastaavalle muutoksenhakuyksikölle. Kun tälle yksikölle oli ilmoitettu asiasta, se päätti käsitellä kantelijan toisen kantelun kantelijan edun mukaisesti ja kantelujen oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi neljän kuukauden kuluttua lakisääteisen määräajan päättymisestä. Sen vuoksi oli ryhdytty asianmukaisiin toimenpiteisiin sen virheen korjaamiseksi, joka johtui kantelijan ensimmäisen kantelun riittämättömästä siirtämisestä komission asianomaisten yksiköiden välillä. Komissio selitti, että kantelijalle oli lähetetty vastaanottoilmoitus, ja ilmoitti hänelle i) että nimittävällä viranomaisella oli valituksen tekopäivästä lukien neljän kuukauden määräaika perustellun päätöksensä tiedoksi antamiseen; ii) jos valitukseen ei ollut vastattu määräajan kuluessa, tämän katsottiin olevan implisiittinen päätös sen hylkäämisestä; ja iii) että hän voi hakea muutosta implisiittiseen tai nimenomaiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin. Näissä olosuhteissa kantelija ei voinut olla tietämätön siitä, että komission perustellun päätöksen puuttumista 28. joulukuuta 2003 mennessä pidettiin implisiittisenä päätöksenä, jolla hänen valituksensa hylättiin, ja se käynnisti lakisääteisen määräajan kanteen nostamiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

1.3 Kantelija lähetti 19. lokakuuta 2004 oikeusasiamiehelle uuden kanteluunsa liittyvän kirjeen. Tässä kirjeessä hän totesi, että hänen kantelunsa ensimmäinen väite olisi muotoiltava seuraavasti:

"Komissio ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta ++sitoutumisestaan ja ilmeisestä aikomuksestaan tehdä niin."++

1.4 Oikeusasiamies kirjoitti 9. marraskuuta 2004 komissiolle pyytääkseen sitä kommentoimaan kantelijan väitettä sellaisena kuin kantelija oli sen muotoillut uudelleen.

1.5 Lisälausunnossaan komissio totesi, kuten 26.10.2004 päivätyssä ensimmäisessä lausunnossa todettiin, että kantelija ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, että hänen asiakirja-aineistostaan vastaava virkamies olisi nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Tästä ei ollut näyttöä komission hallussa olevassa asiaa koskevassa asiakirja-aineistossa eikä oikeusasiamiehelle tehtyä kantelua koskevassa asiakirja-aineistossa.

1.6 Oikeusasiamies toteaa, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaan "(...) *viranomainen ilmoittaa asianomaiselle henkilölle perustellusta päätöksestään neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä. Jos kantelijalle ei ole vastattu määräajan kuluessa, tämän katsotaan olevan implisiittinen hylkäävä päätös, johon voidaan hakea muutosta 91 artiklan mukaisesti."*

1.7 Kanteluja 1479/99/(OV)MM[(1)](#(1)){#Footnote1} ja 729/2000/OV[(2)](#(2)){#Footnote2} koskevissa päätöksissään oikeusasiamies katsoi, että on hyvän hallintotavan mukaista, että nimittävä viranomainen antaa nimenomaisen vastauksen yhteisön henkilöstön henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemiin kanteluihin. Hän totesi lisäksi, että jos nimittävä viranomainen ei toimi näin, asianomaista suojataan lisäviivästyksiltä säännöllä, jonka mukaan vastaamatta jättäminen on kielteinen päätös. Oikeusasiamies katsoo, että tämän säännön tarkoituksena on tarjota virkamiehelle oikeussuojakeino, jos nimittävä viranomainen ei anna nimenomaista vastausta mutta ei anna nimittävälle viranomaiselle lupaa poiketa velvollisuudestaan noudattaa hyvän hallinnon periaatteita.

1.8 Käsiteltävänä olevassa asiassa komission olisi pitänyt vastata kantelijalle 28. joulukuuta 2003 mennessä. Oikeusasiamies huomauttaa, että komissio totesi lausunnossaan, että vaikka henkilöstösäännöissä ei velvoiteta sitä tekemään niin, se pyrki tekemään perustellun päätöksen kaikissa sille tehdyissä valituksissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon sen rajalliset resurssit ja valitusten suuri määrä, voi käydä niin, että poikkeuksellisissa olosuhteissa tätä käytäntöä ei noudateta. Komissio pahoitteli tilannetta. Oikeusasiamies katsoo, että komission rajalliset resurssit ja mahdollisesti suuri määrä käsiteltäviä valituksia eivät ole riittäviä perusteluja sille, että komissio ei ole tehnyt perusteltua päätöstä kantelijan kantelusta. Oikeusasiamies toteaa, että komissio pyysi kahdessa lausunnossaan anteeksi sekä kantelijalta että oikeusasiamieheltä, koska se ei ollut tehnyt perusteltua päätöstä kantelijan kantelusta. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin myös, että näissä lausunnoissa komissio ei keskustellut syistä, joiden vuoksi se päätti hylätä kantelijan kantelun. Oikeusasiamiehen mielestä kantelijalle ei näin ollen ole vieläkään ilmoitettu näistä syistä. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoo, että se, että komissio ei ole antanut perusteltua vastausta kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19. elokuuta 2003 tekemään kanteluun, on hallinnollinen epäkohta.

1.9 Kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio "ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä kanteluun huolimatta ++sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin",++ oikeusasiamies toteaa, että komissio totesi, että kantelija ei ollut esittänyt todisteita osoittaakseen, että hänen asiakirja-aineistostaan vastaava virkamies oli nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Oikeusasiamies katsoo, että hänelle toimitetuista asiakirjoista ei käy ilmi, että kantelijan asiakirja-aineistosta vastaava virkamies olisi nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Edellä 1 kohdan 8 alakohdassa esitetyn päätelmänsä perusteella oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että kantelijan väitteen tästä näkökohdasta ei ole syytä tehdä lisätutkimuksia.
**2 Väite, jonka mukaan komission toiminta oli vienyt kantelijalta oikeuden nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa**   

2.1 Kantelija väitti, että komission toiminta oli vienyt häneltä oikeuden hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

2.2 Komissio totesi, että kantelijalle oli lähetetty 1. lokakuuta 2003 vastaanottoilmoitus, jossa hänelle ilmoitettiin i) että nimittävällä viranomaisella oli valituksen tekopäivästä lukien neljä kuukautta aikaa antaa perusteltu päätöksensä tiedoksi; ii) jos valitukseen ei ollut vastattu määräajan kuluessa, tämän katsottiin olevan implisiittinen päätös sen hylkäämisestä; ja iii) virkamies voi hakea muutosta implisiittiseen tai nimenomaiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.3 Oikeusasiamies katsoo, että kantelijalle on annettu vastaanottotodistuksessa riittävästi tietoa hänen oikeudestaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta. Hän katsoo näin ollen, että kantelija olisi voinut halutessaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta 28.12.2003 jälkeen. Oikeusasiamies toteaa kantelijan väittäneen, että hän oli ollut joulukuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana useaan otteeseen yhteydessä henkilöön, joka oli vastuussa hänen kantelustaan komissiossa, ja että hänelle oli näissä tapauksissa ilmoitettu, että hän saisi perustellun vastauksen valitukseensa. Ainoa oikeusasiamiehen käyttöön annettu merkityksellinen todiste on kuitenkin jäljennös kantelijan 9. kesäkuuta 2004 päivätystä sähköpostiviestistä, jossa kantelija viittasi asiasta vastaavan virkamiehen kanssa noin kolme viikkoa aikaisemmin käytyyn keskusteluun. Tämän keskustelun aikana kantelijalle ilmoitettiin hänen 9. kesäkuuta 2004 lähettämänsä sähköpostiviestin mukaan, että hänen valitustaan koskeva perusteltu päätös oli valmis allekirjoitettavaksi. Vaikka oletettaisiin, että tätä sähköpostiviestiä voitaisiin pitää todisteena siitä, että komissio oli ilmoittanut antavansa kirjallisen vastauksen kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemään valitukseen, on huomattava, että nämä tiedot annettiin kantelijalle toukokuussa 2004 eli sen jälkeen, kun kolmen kuukauden määräaika valituksen jättämiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen oli päättynyt. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole esittänyt riittäviä todisteita sen osoittamiseksi, että komission toiminta olisi vienyt häneltä oikeuden hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio ei ilmeisesti ole syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan tämän väitteen osalta.
**Komission yksityiskohtainen lausunto**   

Suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa komissio totesi, että se vastaa itse rajallisten resurssiensa hallinnoinnista ja että valitusten huomattavalla määrällä ja mahdollisuudella hylätä ne implisiittisesti pyritään varmistamaan liikkumavaraa hyvää hallintoa koskevien ensisijaisten tavoitteiden määrittämiseksi. Komissio halusi ilmoittaa oikeusasiamiehelle, että kahden edellisen vuoden aikana oli tehty viisi implisiittistä päätöstä kantelujen hylkäämisestä yhteensä 1211:stä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdystä kantelusta (verrattuna yhteen implisiittiseen päätökseen kantelun hylkäämisestä vuonna 2003 ja neljään implisiittiseen päätökseen kantelujen hylkäämisestä vuonna 2004). Tämä osoitti selvästi, että komissio käytti hyvin vähän mahdollisuutta tehdä implisiittisiä päätöksiä kantelujen hylkäämisestä.

Mahdollisuudesta tehdä implisiittisiä päätöksiä valitusten hylkäämisestä säädetään sekä henkilöstösäännöissä että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tätä mahdollisuutta ei näin ollen voitu pitää hallinnollisena epäkohtana. Tämä seuraa myös *vastakohtaispäätelmänä* yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee velvollisuutta perustella päätökset, koska tällaisesta velvollisuudesta ei säädetä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa. Komissio katsoo, että kantelija kiersi kantelullaan henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädettyjä muutoksenhaun määräaikoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon sitovien lakisääteisten määräaikojen välttämättömyysperiaate, hallinnon päätökseen hylätä kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemä valitus ei voida enää hakea muutosta.

Komissio yhtyi kuitenkin oikeusasiamiehen huoleen perusteltujen päätösten antamisesta ja viittasi henkilöstösääntöjen 25 artiklaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa päätöksessä esitettiin perustelut, joihin se perustui heti alussa, koska, kuten kantelija totesi, syy, jonka vuoksi komissio oli päättänyt olla palauttamatta hänelle kolmea muuta päivärahaa, perustui siihen, että hän oli päättänyt varata lentolipun APEX-hinnalla - mikä pakotti hänet jäämään sunnuntaihin asti - eikä tavanomaiseen rastitettuun hintaan.
**Kantelijan huomautukset**   

Kantelija totesi 14 päivänä joulukuuta 2005 päivätyissä huomautuksissaan, että kuten hänen 15 päivänä marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessään mainittiin, hän ei pitänyt kanteluaan koskevan tutkimuksen jatkamista hyödyllisenä. Kantelija huomautti lisäksi, että komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ei käsitelty hänen väitettään, jonka mukaan komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin. Kantelijan mukaan komissio on ainoastaan selittänyt yleisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjä valituksia koskevaa politiikkaansa ottamatta huomioon tapauksen erityispiirteitä.

PÄÄTÖS
------

1.1 Kantelija on komission virkamies. Kesäkuussa 2002 hän aloitti tehtävässään. Kantelija katsoo, että hänen matkamääräystään vastaava rahoitusselvitys ei ollut virkamatkoja koskevan oppaan mukainen ja että tähän virkamatkaan liittyvien kulukorvausten määrä ei vastannut hänen kulujaan. Kantelija teki 14. maaliskuuta 2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Hänen valitustaan ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille. Kantelija teki 19. elokuuta 2003 uudelleen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun komissiolle. Komissio kirjasi kantelun saapuneeksi 28 päivänä elokuuta 2003. Kantelija teki 15. heinäkuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan kantelun, joka koski perustellun vastauksen puuttumista hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19. elokuuta 2003 tekemäänsä kanteluun. Kantelija vaati, että hänen olisi saatava perusteltu vastaus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn valitukseen vastaamatta jättämistä pidettiin implisiittisenä hylkäämispäätöksenä. Komissio täsmensi lisäksi, että on muistutettava, että vaikka henkilöstösäännöissä ei velvoiteta sitä tekemään niin, komissio on pyrkinyt tekemään perustellun päätöksen kaikissa sille tehdyissä valituksissa. Kuitenkin, kun otetaan huomioon sen rajalliset resurssit ja valitusten valtava määrä, tapahtui, että tässä tapauksessa tätä käytäntöä ei poikkeuksellisesti voitu noudattaa. Komissio pahoitteli tätä.

1.3 Tutkittuaan komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies antoi 22. heinäkuuta 2005 komissiolle suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi annettava perusteltu vastaus kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään kanteluun.

1.4 Komissio ilmoitti yksityiskohtaisessa lausunnossaan oikeusasiamiehelle, että se vastaa rajallisten resurssiensa hallinnoinnista. Se lisäsi, että valitusten implisiittisellä hylkäämismahdollisuudella pyrittiin takaamaan liikkumavaraa hyvää hallintoa koskevien ensisijaisten tavoitteiden määrittämiseksi. Mahdollisuudesta tehdä implisiittisiä päätöksiä valitusten hylkäämisestä säädetään sekä henkilöstösäännöissä että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tätä mahdollisuutta ei näin ollen voitu pitää hallinnollisena epäkohtana. Kahden edellisen vuoden aikana oli tehty viisi implisiittistä päätöstä valitusten hylkäämisestä yhteensä 1211:stä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdystä valituksesta (verrattuna yhteen implisiittiseen päätökseen valituksen hylkäämisestä vuonna 2003 ja neljään implisiittiseen päätökseen valitusten hylkäämisestä vuonna 2004).

Komissio totesi kuitenkin yhtyvänsä oikeusasiamiehen huoleen perusteltujen päätösten antamisesta. Se väitti, että nyt käsiteltävässä asiassa riidan kohteena oleva päätös oli perusteltu.

1.5 Kantelija totesi huomautuksissaan, ettei hänen mielestään ollut hyödyllistä jatkaa kantelunsa tutkintaa. Kantelija huomautti kuitenkin, että komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ei käsitelty hänen väitettään, jonka mukaan komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

1.6 Oikeusasiamies toteaa, että komissio pitäytyy suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa kannassaan, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn kanteluun vastaamatta jättämistä ei voida pitää hallinnollisena epäkohtana. Oikeusasiamies katsoo, että tältä osin on tarpeen korostaa seuraavaa:

1.7 Oikeusasiamies muistuttaa, että hän perusti suositusluonnoksensa komissiolle seuraaviin syihin: kanteluja 1479/99/(OV)MM ja 729/2000/OV koskevissa päätöksissään oikeusasiamies katsoi, että on hyvän hallintotavan mukaista, että nimittävä viranomainen antaa nimenomaisen vastauksen yhteisön henkilöstön henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemiin kanteluihin. Hän totesi lisäksi, että jos nimittävä viranomainen ei toimi näin, asianomaista suojataan lisäviivästyksiltä säännöllä, jonka mukaan vastaamatta jättäminen on kielteinen päätös. Oikeusasiamies katsoo, että tämän säännön tarkoituksena on tarjota virkamiehelle oikeussuojakeino, jos nimittävä viranomainen ei anna nimenomaista vastausta mutta ei anna nimittävälle viranomaiselle lupaa poiketa velvollisuudestaan noudattaa hyvän hallinnon periaatteita. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että se, että komissio ei antanut perusteltua vastausta kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19. elokuuta 2003 tekemään kanteluun, oli hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa käsitellyt syitä, jotka hän oli esittänyt suositusluonnoksessaan.

1.8 Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio näytti väittävän, että mahdollisuus hylätä implisiittisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyt valitukset oli tarpeen sen rajallisten resurssien vuoksi sekä siksi, että oli tarpeen varmistaa liikkumavara ja asettaa hyvää hallintoa koskevat painopisteet. Implisiittisten hylkäämispäätösten erittäin vähäinen määrä verrattuna tehtyjen kantelujen kokonaismäärään näyttäisi kuitenkin vahvistavan sen, että komission rajalliset resurssit eivät velvoita sitä olemaan antamatta nimenomaisia vastauksia tällaisiin kanteluihin. Lisäksi on muistettava, että komissiolla on neljä kuukautta aikaa antaa tällainen vastaus. Oikeusasiamies katsoo lisäksi, että vaikka voidaankin hyväksyä se, että komission pitäisi pystyä määrittelemään sille toimitettujen 90 artiklan 2 kohdan mukaisten kantelujen painopisteet, tämä ei tee komission päätöksestä olla antamatta minkäänlaista vastausta tiettyyn kanteluun hyvän hallinnon periaatteiden mukaista.

1.9 Kolmanneksi todetessaan, ettei kyse voi olla hallinnollisesta epäkohdasta, koska implisiittisten hylkäämispäätösten mahdollisuudesta säädetään henkilöstösäännöissä (ja joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä), komissio näyttää väittävän, että hallinnollista epäkohtaa voi esiintyä vain silloin, kun säännöksiä rikotaan. Oikeusasiamies haluaa kuitenkin huomauttaa tältä osin, että kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on selventänyt, hallinnollisen epäkohdan käsite on laajempi kuin pelkkä lainvastaisuus[(3).](#(3)){#Footnote3} Vaikka hallinnollinen epäkohta on varmasti olemassa silloin, kun hallinto rikkoo sitä sitovia oikeussääntöjä, se, että päätös on lainmukainen, ei sulje pois hallinnollisen epäkohdan toteamista.

1.10 Suositusluonnoksesta antamassaan lausunnossa komissio väitti myös, että päätös, johon 90 artiklan 2 kohdan mukainen kantelu kohdistui, oli perusteltu. Koska 90 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn tarkoituksena on kuitenkin antaa hallinnolle mahdollisuus tutkia uudelleen kantelun kohteena oleva päätös, ei selvästikään riitä, että päätöksessä itsessään ilmoitetaan perustelut, joihin se perustuu. Lisäksi jos komissio katsoi, että tämä päätös oli oikea ja sisälsi kaikki tarvittavat selitykset, sen olisi pitänyt tehdä päätös 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta ja antaa kantelijalle kirjallinen vastaus tähän kanteluun.

1.11 Lopuksi oikeusasiamies katsoo, että koska komissio ei ollut kyennyt käsittelemään asianmukaisesti kantelijan 14. maaliskuuta 2003 tekemää ensimmäistä 90 artiklan 2 kohdan mukaista kantelua, vastaus hänen 19. elokuuta 2003 tekemäänsä toiseen 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun olisi ollut sitäkin tarpeellisempi.

1.12 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies toistaa näkemyksensä, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että hallinto antaa kirjallisen vastauksen sille henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti esitettyihin kanteluihin ja että tämä vastaus on annettava kyseisessä säännöksessä säädetyssä neljän kuukauden määräajassa. Näin ollen tässä tapauksessa se, että komissio ei vastannut kantelijan 19. elokuuta 2003 tekemään valitukseen neljän kuukauden määräajassa, on hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies esittää kriittisen huomautuksen jäljempänä.
**2 Päätelmät**   

2.1 Kantelua koskevien oikeusasiamiehen tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:
> Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaan nimittävä viranomainen ilmoittaa perustellusta päätöksestään sisäisen valituksen tehneelle henkilölle neljän kuukauden kuluessa. Tämä on hyvän hallinnon periaatteiden mukaista. On totta, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetään, että vastaamatta jättämistä tässä säännöksessä säädetyssä neljän kuukauden määräajassa pidetään kielteisenä päätöksenä. Tämän säännön tarkoituksena on suojella kansalaisia, jos hallinto ei noudata lakisääteisiä velvoitteitaan. Siinä ei millään tavoin anneta hallinnolle oikeutta poiketa hyvän hallinnon periaatteista johtuvista velvoitteista. Se, että komissio ei vastannut kantelijan 19 päivänä elokuuta 2003 tekemään 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun, on näin ollen hallinnollinen epäkohta.

2.2 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdassa määrätään, että tehtyään suositusluonnoksen ja saatuaan asianomaisen toimielimen tai elimen yksityiskohtaisen lausunnon oikeusasiamies antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaiselle toimielimelle tai elimelle.

2.3 Oikeusasiamies totesi vuoden 1998 vuosikertomuksessaan, että hänen mahdollisuutensa esittää Euroopan parlamentille erityiskertomus on hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeissä asioissa, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi[(4).](#(4)){#Footnote4} Vuosikertomus 1998 toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

2.4 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija totesi komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan, ettei hänen mielestään ollut hyödyllistä jatkaa hänen kanteluaan koskevaa tutkimusta. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että Euroopan parlamentille ei ole asianmukaista antaa erityiskertomusta.

2.5 Oikeusasiamies lähettää tästä päätöksestä jäljennöksen komissiolle ja sisällyttää lyhyen yhteenvedon Euroopan parlamentille toimitettavaan vuoden 2006 vuosikertomukseen. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

2.6 Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Teidän vilpittömästi,

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

*** ** * ** ***

[(1)](#Footnote1){#(1)} Päätös on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa <http://www.ombudsman.europa.eu/decision/en/991479.htm>.

[(2)](#Footnote2){#(2)} Päätös on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa <http://www.ombudsman.europa.eu/decision/en/000729.htm>.

[(3)](#Footnote3){#(3)} Ks. yhdistetyt asiat T-219/02 ja T-337/02, *Olga Lutz Herrera v. komissio,* Kok. 2004, s. II-101 kohta. Ks. myös asia T-294/03, *Jean-Louis Gibault v. komissio,* tuomio 31.5.2005 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), 45 kohta.

[(4)](#Footnote4){#(4)} Vuosikertomus 1998, s. 27--28.