Strasbourg, 6. maaliskuuta 2006

Hyvä herra X.

Teitte 15. heinäkuuta 2004 kantelun Euroopan komissiota vastaan, koska se ei antanut perusteltua vastausta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänne kanteluun.

Toimitin kantelun 20.9.2004 komission puheenjohtajalle. Lähetitte minulle 19. lokakuuta 2004 kanteluunne liittyvän uuden kirjeen. Pyysitte minua tässä kirjeessä muotoilemaan uudelleen kanteluanne koskevan ensimmäisen väitteen, sellaisena kuin se on esitetty 20. syyskuuta 2004 päivätyssä kirjeessäni. Komissio lähetti 26. lokakuuta 2004 lausuntonsa kantelustanne.

Kirjoitin 9. marraskuuta 2004 komission puheenjohtajalle uuden kirjeen, jossa ilmoitin hänelle kantelunne ensimmäisen väitteen uudelleenmuotoilusta ja pyysin häntä antamaan siitä lausunnon ennen 31. joulukuuta 2004. Komissio antoi täydentävän lausuntonsa 6. tammikuuta 2005.

Toimitin Teille 12. tammikuuta 2005 komission kaksi lausuntoa ja kehotin Teitä esittämään huomautuksensa 28. helmikuuta 2005 mennessä. Kyseiseen päivämäärään mennessä teiltä ei saatu huomautuksia.

Toimitin 22. heinäkuuta 2005 komissiolle suositusluonnoksen. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä lähetetyssä kirjeessä.

Lähetitte minulle 16. syyskuuta 2005 uuden kirjeen, jossa täsmensitte, että 6. helmikuuta 2004 lähettämässänne sähköpostiviestissä (jonka lähetitte) asiakirja-aineistostanne vastaava komission virkamies oli vahvistanut laativansa luonnoksen vastaukseksi kanteluunne. Pyysitte minua ottamaan tämän seikan huomioon suositusluonnoksen lopullisessa versiossa.

Vastauksessani 10. lokakuuta 2005 ilmoitin teille, että suositusluonnos on otsikostaan huolimatta lopullinen teksti, jossa oikeusasiamies esittää näkemyksensä siitä, onko kyseessä asianomaisen toimielimen hallinnollinen epäkohta. Lisäksi ilmoitin teille, että jos haluatte pitää kiinni väitteestänne, jonka mukaan komissio ei ollut vastannut kanteluunne huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin, teidän olisi tehtävä uusi kantelu oikeusasiamiehelle. Lopuksi ilmoitin teille, että kopio uudesta kirjeestänne lähetetään komissiolle tiedoksi, minkä yksikköni tekivät samana päivänä.

Lähetitte minulle 15. marraskuuta 2005 uuden kirjeen, jossa ilmoititte minulle, että ette halua tehdä oikeusasiamiehelle uutta kantelua asian tämän näkökohdan osalta ja että katsotte, että lähestymistapanne pääasiallinen tavoite oli saavutettu eli että toimielin oli saanut tiedon hallinnollisesta epäkohdasta.

Komissio lähetti 21. marraskuuta 2005 yksityiskohtaisen lausuntonsa suositusluonnoksestani. Toimitin sen Teille 5. joulukuuta 2005 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksensa 31. joulukuuta 2005 mennessä. Lähetitte minulle 14. joulukuuta 2005 huomautuksenne.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Kantelijan mukaan merkitykselliset tosiseikat ovat seuraavat:

Kantelija on komission virkamies. Kesäkuussa 2002 hän lähti matkalle. Kantelijan mukaan hänen virkamatkaansa liittyvä rahoitusselvitys ei ollut virkamatkaoppaan mukainen eikä virkamatkaan liittyvien kulujen korvausmäärä vastannut hänelle aiheutuneita kuluja.

Kantelija teki 14.3.2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Kantelijan mukaan hänen kanteluaan ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille. Kantelija teki 19 päivänä elokuuta 2003 uudelleen komissiolle 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun. Euroopan komission henkilöstön ja hallinnon pääosasto (jäljempänä ’henkilöstön ja hallinnon pääosasto’) kirjasi hänen valituksensa 28. elokuuta 2003.

Joulukuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana kantelijan asiakirja-aineistosta vastaava henkilö otti useaan otteeseen yhteyttä kantelijaan sen täydentämiseksi. Näiden keskustelujen aikana kantelijalle ilmoitettiin, että hän saisi perustellun vastauksen kanteluunsa.

Kantelija otti toukokuussa 2004 yhteyttä asiasta vastaavaan henkilöön. Hänelle ilmoitettiin uudelleen, että hän saisi perustellun vastauksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

Kesäkuussa 2004 kantelija kirjoitti sähköpostiviestin asiasta vastaavalle komission yksikölle ja pyysi saada tietoja kantelunsa käsittelyn etenemisestä. Lisäksi hän soitti asiasta vastaavalle henkilöstön ja hallinnon pääosaston yksikönpäällikölle. Hänelle ilmoitettiin, että "lähimmät viranomaiset olivat päättäneet olla antamatta perusteltua vastausta".

Kantelija teki 15. heinäkuuta 2004 kantelun oikeusasiamiehelle. Hän väitti, että komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen. Hän väitti lisäksi, että komission toiminta oli vienyt häneltä oikeuden hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta.

Kantelija vaati, että hänelle annettaisiin perusteltu vastaus hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komission kanta kanteluun oli tiivistetysti seuraava:

Osallistuakseen edustustojen päälliköiden kokoukseen virkamatkallaan kantelija päätti ostaa lentolipun, jonka APEX-hinta oli 396,21 euroa, joka oli alhaisempi kuin alennettu vakiohinta. Tämä lippu kuitenkin edellytti viikonlopun viettämistä hänen tehtävänsä paikalla. Kantelija oli noudattanut voimassa olevaa menettelyä virkamatkamääräyksensä laatimiseksi.

Saatuaan 18.1.2003 virkamatkaansa liittyvän rahoitusselvityksen kantelija teki 14.3.2003 välittömän esimiehensä välityksellä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Kantelija riitautti tässä kantelussa komission päätöksen olla korvaamatta hänelle perjantain 14. kesäkuuta, lauantain 15. kesäkuuta ja sunnuntain 16. kesäkuuta 2002 päivärahoja virkamatkaoppaan VIII artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kantelija pyysi lisäksi, että hänen valituksensa välitettäisiin nimittävälle viranomaiselle.

Neljä kuukautta myöhemmin, todettuaan, että hänen valituksensa ei ollut koskaan saapunut komission valitusyksikköön, joka vastaa henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten käsittelystä, kantelija pyysi komission sovittelijaa keskustelemaan valitusyksikön päällikön kanssa.

Kantelija teki 19.8.2003 suoraan toisen kantelun asianomaiselle yksikölle samoista tosiseikoista kuin ensimmäisessä kantelussa. Toinen kantelu kirjattiin saapuneeksi 28.8.2003 viitteellä R/517/03. Kantelijalle lähetettiin vastaanottoilmoitus 1. lokakuuta 2003.

Kantelijan mukaan hänen ja hänen asiakirjoistaan vastaavan virkamiehen välillä soitettiin usein joulukuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana, jolloin kantelijalle ilmoitettiin, että hän saisi perustellun vastauksen kanteluunsa.

Kesäkuussa 2004 eli neljä kuukautta sen jälkeen, kun kantelija oli viimeksi ollut yhteydessä komissioon, hän otti yhteyttä asianomaiseen yksikköön sähköpostitse ja sen jälkeen puhelimitse saadakseen tietoja kantelunsa käsittelyn etenemisestä. Kantelijalle ilmoitettiin, että 1 päivänä lokakuuta 2003 päivätyn vastaanottoilmoituksen mukaan se, että nimittävä viranomainen ei vastannut neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä, katsottiin implisiittiseksi hylkääväksi päätökseksi.

Oli valitettavaa, että kantelijan esimiehelleen lähettämää ensimmäistä valitusta ei ollut koskaan toimitettu henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten käsittelystä vastaavalle muutoksenhakuyksikölle. Kun tälle yksikölle oli ilmoitettu asiasta, se päätti käsitellä kantelijan toisen kantelun kantelijan edun mukaisesti ja kantelujen oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi neljän kuukauden kuluttua lakisääteisen määräajan päättymisestä. Sen vuoksi oli toteutettu asianmukaiset toimenpiteet sen virheen korjaamiseksi, joka johtui kantelijan ensimmäisen kantelun riittämättömästä siirtämisestä komission asianomaisten yksiköiden välillä.

Tämän jälkeen kantelijalle lähetettiin vastaanottoilmoitus, jossa hänelle ilmoitettiin, että i) nimittävällä viranomaisella oli valituksen tekopäivästä lukien neljä kuukautta aikaa ilmoittaa hänelle perustellusta päätöksestään; ii) jos valitukseen ei ole vastattu tämän määräajan kuluessa, sitä on pidettävä implisiittisenä hylkäävänä päätöksenä; iii) virkamies voi hakea muutosta implisiittiseen tai nimenomaiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin (eli kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta tai implisiittisen päätöksen päivämäärästä). Näissä olosuhteissa kantelija, jonka oletettiin tuntevan nämä säännöt, ei voinut olla tietämättä, että komission perustellun päätöksen puuttuminen 28 päivään joulukuuta 2003 mennessä katsottiin implisiittiseksi päätökseksi, jolla hänen valituksensa hylättiin, ja se aloitti lakisääteisen määräajan muutoksen hakemiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen. Kantelijan toinen kantelu oli näin ollen käsitelty voimassa olevien sääntöjen mukaisesti. Kantelijalta ei ollut evätty oikeutta hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta.

Asettamatta kyseenalaiseksi kantelijan vilpittömyyttä on todettava, että kantelija ei ole esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että hänen asiakirjoistaan vastaava virkamies olisi nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen valituksestaan tehtäisiin perusteltu päätös. Komission hallussa olevassa asiaa koskevassa asiakirja-aineistossa ei ollut todisteita tällaisesta sitoumuksesta.

On muistutettava, että vaikka henkilöstösäännöissä ei velvoiteta komissiota tähän, komissio on pyrkinyt tekemään perustellun päätöksen kaikissa sille tehdyissä valituksissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon sen rajalliset resurssit ja valitusten valtava määrä, kävi niin, että tätä käytäntöä ei poikkeuksellisesti voitu noudattaa, mistä komissio pyysi anteeksi.

Lisätutkimukset
Oikeusasiamiehen tietopyyntö komissiolta

Kantelija lähetti 19 päivänä lokakuuta 2004 kanteluunsa liittyvän uuden kirjeen. Tässä kirjeessä hän pyysi oikeusasiamiestä muotoilemaan uudelleen kantelunsa ensimmäisen väitteen. Sen vuoksi vaikutti siltä, että lisätutkimukset olivat tarpeen. Oikeusasiamies kirjoitti 9. marraskuuta 2004 komission puheenjohtajalle uuden kirjeen, jossa hän muotoili kantelijan kantelua koskevan ensimmäisen väitteen uudelleen seuraavasti:

"Komissio ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin".

Komission vastaus

Vastauksessaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat toteamukset:

Kuten 26.10.2004 päivätyssä ensimmäisessä lausunnossa todetaan, voidaan vain todeta, että kantelija ei ole esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että hänen asiakirjoistaan vastaava virkamies oli nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen valituksestaan tehtäisiin perusteltu päätös. Tästä ei ollut näyttöä komission hallussa olevassa asiaa koskevassa asiakirja-aineistossa eikä oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun asiakirja-aineistossa.

Komissio halusi jälleen ilmaista halukkuutensa antaa perusteltu päätös kaikissa sille jätetyissä valituksissa ja pyysi anteeksi sekä oikeusasiamieheltä että kantelijalta sitä, että tätä käytäntöä ei poikkeuksellisesti voitu noudattaa sen ensimmäisessä lausunnossa esitetyistä syistä.

Kantelijan huomautukset

Kantelijalta ei saatu huomautuksia tätä tarkoitusta varten vahvistettuun päivämäärään mennessä.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Oikeusasiamies osoitti 22. heinäkuuta 2005 komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

Komission olisi annettava perusteltu vastaus kantelijan 19 päivänä elokuuta 2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään kanteluun.

Tämä suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:

1 Väite, jonka mukaan komissio ei ole antanut perusteltua vastausta kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään valitukseen

1.1 Kantelija on komission virkamies. Kesäkuussa 2002 hän lähti matkalle. Kantelijan mukaan hänen virkamatkamääräystään vastaava rahoitusselvitys ei ollut virkamatkoja koskevan oppaan mukainen eikä virkamatkaan liittyvien kulukorvausten määrä vastannut hänen kulujaan. Kantelija teki 14.3.2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Valitusta ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille. Kantelija teki 19 päivänä elokuuta 2003 uudelleen komissiolle 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun. Komissio kirjasi hänen kantelunsa 28. elokuuta 2003.

Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä kanteluun. Kantelija lähetti 19 päivänä lokakuuta 2004 kanteluunsa liittyvän uuden kirjeen. Tässä kirjeessä hän pyysi oikeusasiamiestä lisäämään seuraavaan (alleviivattuun) kohtaan ensimmäiseen väitteeseensä: "Komissio ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin".

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että on valitettavaa, että kantelijan esimiehelleen lähettämää ensimmäistä valitusta ei ollut koskaan toimitettu henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten käsittelystä vastaavalle muutoksenhakuyksikölle. Kun tälle yksikölle oli ilmoitettu asiasta, se päätti käsitellä kantelijan toisen kantelun kantelijan edun mukaisesti ja kantelujen oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi neljän kuukauden kuluttua lakisääteisen määräajan päättymisestä. Sen vuoksi oli toteutettu asianmukaiset toimenpiteet sen virheen korjaamiseksi, joka johtui kantelijan ensimmäisen kantelun riittämättömästä siirtämisestä komission asianomaisten yksiköiden välillä. Komissio selitti, että kantelijalle oli lähetetty vastaanottoilmoitus, jossa hänelle ilmoitettiin i) että nimittävällä viranomaisella oli neljän kuukauden määräaika valituksen tekemisestä perustellun päätöksensä tiedoksiantamiseksi; ii) että jos valitukseen ei ole vastattu tämän määräajan kuluessa, se katsotaan implisiittiseksi hylkääväksi päätökseksi; ja iii) että hän voi hakea muutosta implisiittiseen tai nimenomaiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin. Näissä olosuhteissa kantelija ei voinut olla tietämätön siitä, että komission perustellun päätöksen puuttuminen 28 päivään joulukuuta 2003 mennessä katsottiin implisiittiseksi päätökseksi, jolla hylättiin hänen valituksensa, ja se aloitti lakisääteisen määräajan muutoksenhaulle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

1.3 Kantelija lähetti 19. lokakuuta 2004 oikeusasiamiehelle kanteluunsa liittyvän uuden kirjeen. Tässä kirjeessä hän huomautti, että hänen valituksensa ensimmäinen väite olisi muotoiltava seuraavasti:

"Komissio ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin".

1.4 Oikeusasiamies kirjoitti 9. marraskuuta 2004 komissiolle pyytääkseen sitä kommentoimaan kantelijan väitettä sellaisena kuin kantelija oli sen muotoillut uudelleen.

1.5 Täydentävässä lausunnossaan komissio totesi, että kuten 26.10.2004 päivätyssä ensimmäisessä lausunnossa todettiin, voidaan ainoastaan todeta, että kantelija ei ole esittänyt mitään seikkaa, joka osoittaisi, että hänen asiakirjoistaan vastaava virkamies oli nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen valituksestaan tehtäisiin perusteltu päätös. Tästä ei ollut näyttöä komission hallussa olevassa asiaa koskevassa asiakirja-aineistossa eikä oikeusasiamiehelle tehdyn kantelun asiakirja-aineistossa.

1.6 Oikeusasiamies toteaa, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaan "(…) viranomaisen on ilmoitettava asianomaiselle perustellusta päätöksestään neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä. Jos kantelijalle ei ole vastattu määräajan kuluessa, tämä katsotaan implisiittiseksi hylkääväksi päätökseksi, johon voidaan hakea muutosta 91 artiklan mukaisesti."

1.7 Kanteluja 1479/99/(OV)MM (1) ja 729/2000/OV (2) koskevissa päätöksissään oikeusasiamies katsoi, että nimittävän viranomaisen oli hyvän hallintotavan mukaista antaa nimenomainen vastaus yhteisön henkilöstön henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemiin kanteluihin. Hän totesi lisäksi, että jos nimittävä viranomainen ei tee niin, asianomaista henkilöä suojataan lisäviivästykseltä säännöllä, jonka mukaan vastaamatta jättäminen on kielteinen päätös. Oikeusasiamiehen mielestä tämän säännön tarkoituksena on tarjota virkamiehelle oikeussuojakeino, jos nimittävä viranomainen ei anna nimenomaista vastausta mutta ei anna nimittävälle viranomaiselle lupaa poiketa velvoitteestaan noudattaa hyvän hallinnon periaatteita.

1.8 Käsiteltävänä olevassa asiassa komission olisi pitänyt vastata kantelijalle 28. joulukuuta 2003 mennessä. Oikeusasiamies toteaa, että komissio totesi lausunnossaan, että vaikka henkilöstösäännöissä ei velvoiteta sitä tekemään niin, se pyrki antamaan perustellun päätöksen kaikissa sille tehdyissä valituksissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon sen rajalliset resurssit ja valitusten suuri määrä, saattaa käydä niin, että poikkeuksellisissa olosuhteissa tätä käytäntöä ei noudateta. Komissio pyysi anteeksi tätä tilannetta. Oikeusasiamies katsoo, että komission rajalliset resurssit ja mahdollisesti suuri määrä käsiteltäviä valituksia eivät ole riittäviä perusteluja sille, että komissio ei ole tehnyt perusteltua päätöstä kantelijan kantelusta. Oikeusasiamies toteaa, että komissio on kahdessa lausunnossaan pyytänyt sekä kantelijalta että oikeusasiamieheltä anteeksi sitä, ettei se ole antanut perusteltua päätöstä kantelijan kantelusta. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin lisäksi, että näissä lausunnoissa komissio ei keskustellut syistä, joiden vuoksi se päätti hylätä kantelijan kantelun. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan kantelijalle ei näin ollen ole vieläkään ilmoitettu näistä syistä. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että se, että komissio ei antanut perusteltua vastausta kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19 päivänä elokuuta 2003 tekemään kanteluun, on hallinnollinen epäkohta.

1.9 Kantelijan väitteestä, jonka mukaan komissio "ei antanut kantelijalle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä kanteluun huolimatta hänen sitoumuksestaan ja ilmeisestä aikomuksestaan tehdä niin", oikeusasiamies toteaa, että komissio totesi, että kantelija ei ollut esittänyt todisteita osoittaakseen, että hänen asiakirjoistaan vastaava virkamies oli nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Oikeusasiamies katsoo, että hänelle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, että kantelijan asiakirja-aineistosta vastaava virkamies olisi nimenomaisesti ilmoittanut hänelle, että hänen kantelustaan tehtäisiin perusteltu päätös. Ottaen kuitenkin huomioon edellä mainitun 1 kohdan 8 alakohdassa esitetyn päätelmänsä oikeusasiamies katsoo, ettei kantelijan väitteen tätä näkökohtaa ole syytä tutkia tarkemmin.

2 Väite, jonka mukaan komission toiminta oli vienyt kantelijalta oikeuden hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta

2.1 Kantelija väitti, että komission toiminta oli vienyt häneltä oikeuden valittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen.

2.2 Komissio ilmoitti, että kantelijalle oli lähetetty 1. lokakuuta 2003 vastaanottoilmoitus, jossa ilmoitettiin i) että nimittävällä viranomaisella oli valituksen tekopäivästä lukien neljän kuukauden määräaika perustellun päätöksensä tiedoksiantamiseksi; ii) että jos valitukseen ei ole vastattu tämän määräajan kuluessa, se katsotaan implisiittiseksi hylkääväksi päätökseksi; ja iii) että virkamies voi hakea muutosta implisiittiseen tai nimenomaiseen päätökseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.3 Oikeusasiamies katsoo, että kantelijalle on annettu vastaanottotodistuksessa riittävästi tietoa hänen oikeudestaan hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta. Hän katsoo näin ollen, että kantelija olisi halutessaan voinut hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta 28.12.2003 jälkeen. Oikeusasiamies toteaa kantelijan väittäneen, että hän oli joulukuun 2003 ja helmikuun 2004 välisenä aikana ollut useita kertoja yhteydessä henkilöön, joka oli vastuussa hänen asiakirjoistaan komissiossa, ja että hänelle oli näissä tapauksissa ilmoitettu, että hän saisi perustellun vastauksen valitukseensa. Ainoa oikeusasiamiehen käyttöön annettu merkityksellinen todiste on kuitenkin jäljennös kantelijan 9. kesäkuuta 2004 lähettämästä sähköpostiviestistä, jossa kantelija viittasi noin kolme viikkoa aikaisemmin käytyyn keskusteluun asiasta vastaavan virkamiehen kanssa. Tämän keskustelun aikana kantelijalle ilmoitettiin hänen 9 päivänä kesäkuuta 2004 lähettämänsä sähköpostiviestin mukaan, että hänen valitustaan koskeva perusteltu päätös oli valmis allekirjoitettavaksi. Vaikka oletettaisiin, että tätä sähköpostiviestiä voitaisiin pitää todisteena siitä, että komissio oli ilmoittanut antavansa kirjallisen vastauksen kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemään valitukseen, on huomattava, että nämä tiedot annettiin kantelijalle toukokuussa 2004 eli sen jälkeen, kun valituksen tekemiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetettu kolmen kuukauden määräaika oli päättynyt. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että kantelija ei ole esittänyt riittäviä todisteita osoittaakseen, että komission toiminta vei häneltä oikeuden hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissiolla ei näytä olleen hallinnollista epäkohtaa tämän väitteen osalta.

Komission yksityiskohtainen lausunto

Suositusluonnoksesta antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa komissio totesi, että se on itse vastuussa rajallisten resurssiensa hallinnoinnista ja että valitusten huomattavalla määrällä ja mahdollisuudella hylätä ne implisiittisesti pyritään varmistamaan liikkumavara hyvää hallintoa koskevien ensisijaisten tavoitteiden määrittämiseksi. Komissio halusi ilmoittaa oikeusasiamiehelle, että kahden edellisen vuoden aikana henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyistä yhteensä 1211 valituksesta oli tehty viisi implisiittistä päätöstä kantelun hylkäämisestä (verrattuna yhteen implisiittiseen päätökseen kantelun hylkäämisestä vuonna 2003 ja neljään implisiittiseen päätökseen kantelun hylkäämisestä vuonna 2004). Tämä osoitti selvästi, että komissio käytti hyvin vähän mahdollisuutta tehdä implisiittisiä päätöksiä kantelujen hylkäämisestä.

Mahdollisuudesta tehdä implisiittisiä päätöksiä valitusten hylkäämisestä säädetään sekä henkilöstösäännöissä että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tätä mahdollisuutta ei näin ollen voitu pitää hallinnollisena epäkohtana. Tämä ilmenee myös vastakohtaispäätelmänä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee perusteluvelvollisuutta, josta ei säädetä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa. Komissio katsoo, että kantelija on kantelullaan kiertänyt henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädettyjä muutoksenhaun määräaikoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon lakisääteisten sitovien määräaikojen välttämättömyyden periaate, hallinnon päätökseen hylätä kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemä valitus ei voida enää hakea muutosta.

Komissio yhtyi kuitenkin oikeusasiamiehen huoleen perusteltujen päätösten tekemisestä ja viittasi henkilöstösääntöjen 25 artiklaan. Nyt käsiteltävässä asiassa päätöksessä esitettiin perustelut, joihin se perustui heti alussa, koska, kuten kantelija totesi, syy, jonka vuoksi komissio oli päättänyt olla palauttamatta hänelle kolmea muuta päivärahaa, perustui siihen, että hän oli päättänyt varata itselleen lentolipun APEX-hinnalla, mikä pakotti hänet jäämään sunnuntaihin asti, eikä vakiohintaan.

Kantelijan huomautukset

Kantelija totesi 14.12.2005 päivätyissä huomautuksissaan, että kuten hänen 15.11.2005 päivätyssä kirjeessään mainittiin, hän ei pitänyt tarpeellisena jatkaa kantelunsa tutkintaa. Kantelija huomautti lisäksi, että komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ei käsitelty hänen väitettään, jonka mukaan komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen huolimatta sen sitoutumisesta ja ilmeisestä aikomuksesta tehdä niin. Kantelijan mukaan komissio selitti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjä valituksia koskevat menettelytapansa vain yleisellä tasolla ottamatta huomioon asian erityispiirteitä.

PÄÄTÖS

1.1 Kantelija on komission virkamies. Kesäkuussa 2002 hän lähti matkalle. Kantelijan mukaan hänen virkamatkamääräystään vastaava rahoitusselvitys ei ollut virkamatkoja koskevan oppaan mukainen eikä virkamatkaan liittyvien kulukorvausten määrä vastannut hänen kulujaan. Kantelija teki 14.3.2003 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen. Valitusta ei koskaan toimitettu asiasta vastaaville yksiköille. Kantelija teki 19 päivänä elokuuta 2003 uudelleen komissiolle 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun. Komissio kirjasi kantelun saapuneeksi 28 päivänä elokuuta 2003. Kantelija teki 15. heinäkuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komissiota vastaan kantelun, joka koski perustellun vastauksen puuttumista hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19. elokuuta 2003 tekemäänsä kanteluun. Kantelija vaati, että hänelle annettaisiin perusteltu vastaus hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

1.2 Komissio totesi lausunnossaan, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn valitukseen vastaamatta jättämistä pidettiin implisiittisenä hylkäävänä päätöksenä. Komissio täsmensi lisäksi, että on muistutettava, että vaikka henkilöstösäännöissä ei velvoiteta sitä tähän, komissio on pyrkinyt tekemään perustellun päätöksen kaikissa sille tehdyissä valituksissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon sen rajalliset resurssit ja valitusten valtava määrä, tapahtui, että tässä tapauksessa tätä käytäntöä ei poikkeuksellisesti voitu noudattaa. Komissio pyysi tätä anteeksi.

1.3 Otettuaan huomioon komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies antoi 22. heinäkuuta 2005 komissiolle suositusluonnoksen, jonka mukaan komission olisi annettava perusteltu vastaus kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemään kanteluun.

1.4 Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle olevansa vastuussa rajallisten resurssiensa hallinnoinnista. Se lisäsi, että mahdollisuudella hylätä valitukset implisiittisesti pyrittiin varmistamaan liikkumavara hyvää hallintoa koskevien ensisijaisten tavoitteiden vahvistamiseksi. Mahdollisuudesta tehdä implisiittisiä päätöksiä valitusten hylkäämisestä säädetään sekä henkilöstösäännöissä että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tätä mahdollisuutta ei näin ollen voitu pitää hallinnollisena epäkohtana. Kahden edellisen vuoden aikana henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyistä yhteensä 1211 valituksesta oli tehty viisi implisiittistä hylkäyspäätöstä (verrattuna yhteen implisiittiseen hylkäyspäätökseen vuonna 2003 ja neljään implisiittiseen hylkäyspäätökseen vuonna 2004).

Komissio totesi kuitenkin yhtyvänsä oikeusasiamiehen huoleen perusteltujen päätösten tekemisestä. Se väitti, että nyt käsiteltävässä asiassa riidan kohteena olevassa päätöksessä oli esitetty sen perustelut.

1.5 Kantelija totesi huomautuksissaan, ettei hänen mielestään ollut hyödyllistä jatkaa kantelun tutkintaa. Kantelija huomautti kuitenkin, että komission yksityiskohtaisessa lausunnossa ei käsitelty hänen väitettään, jonka mukaan komissio ei ollut antanut hänelle perusteltua vastausta hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemäänsä valitukseen.

1.6 Oikeusasiamies toteaa, että komissio pitäytyy suositusluonnosta koskevassa yksityiskohtaisessa lausunnossaan kannassaan, jonka mukaan vastaamatta jättämistä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyyn kanteluun ei voida pitää hallinnollisena epäkohtana. Tämän näkemyksen osalta oikeusasiamies katsoo tarpeelliseksi huomauttaa seuraavaa:

1.7 Oikeusasiamies muistuttaa, että hän perusti suositusluonnoksensa komissiolle seuraaviin syihin: Kanteluja 1479/99/(OV)MM ja 729/2000/OV koskevissa päätöksissään oikeusasiamies katsoi, että nimittävän viranomaisen oli hyvän hallintotavan mukaista antaa nimenomainen vastaus yhteisön henkilöstön henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla tekemiin kanteluihin. Hän totesi lisäksi, että jos nimittävä viranomainen ei tee niin, asianomaista henkilöä suojataan lisäviivästykseltä säännöllä, jonka mukaan vastaamatta jättäminen on kielteinen päätös. Oikeusasiamiehen mielestä tämän säännön tarkoituksena on tarjota virkamiehelle oikeussuojakeino, jos nimittävä viranomainen ei anna nimenomaista vastausta mutta ei anna nimittävälle viranomaiselle lupaa poiketa velvoitteestaan noudattaa hyvän hallinnon periaatteita. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että se, ettei komissio antanut perusteltua vastausta kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 19. elokuuta 2003 tekemään kanteluun, oli hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei suositusluonnosta koskevassa yksityiskohtaisessa lausunnossaan ottanut huomioon hänen suositusluonnoksessaan esittämiään syitä.

1.8 Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio vaikutti väittävän, että mahdollisuus hylätä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaiset valitukset edellyttää komission rajallisia resursseja sekä tarvetta varmistaa liikkumavara ja asettaa hyvää hallintoa koskevat painopisteet. Implisiittisten hylkäämispäätösten erittäin vähäinen määrä verrattuna tehtyjen kantelujen kokonaismäärään näyttäisi kuitenkin vahvistavan sen, että komission rajalliset resurssit eivät velvoita sitä pidättymään vastaamasta nimenomaisesti tällaisiin kanteluihin. Lisäksi olisi muistettava, että komissiolla on täydet neljä kuukautta aikaa toimittaa tällainen vastaus. Oikeusasiamies katsoo lisäksi, että vaikka voidaan hyväksyä se, että komission olisi voitava asettaa sille 90 artiklan 2 kohdan nojalla toimitetut kantelut tärkeysjärjestykseen, tämä ei tee komission päätöstä olla vastaamatta mihinkään tiettyyn kanteluun hyvän hallinnon periaatteiden mukaiseksi.

1.9 Kolmanneksi todetessaan, että hallinnollisia epäkohtia ei voi esiintyä, koska implisiittisten hylkäämispäätösten mahdollisuudesta säädetään henkilöstösäännöissä (ja joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä), komissio näyttää väittävän, että hallinnollisia epäkohtia voi esiintyä vain tapauksissa, joissa säännöksiä rikotaan. Oikeusasiamies haluaa kuitenkin huomauttaa tältä osin, että kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on selventänyt, hallinnollisen epäkohdan käsite on laajempi kuin pelkkä lainvastaisuus (3). Vaikka hallinnollinen epäkohta on varmasti olemassa silloin, kun hallinto rikkoo sitä sitovia oikeussääntöjä, se, että päätös on lain mukainen, ei sulje pois hallinnollisen epäkohdan toteamista.

1.10 Suositusluonnoksesta antamassaan lausunnossa komissio totesi myös, että 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun kohteena olevassa päätöksessä oli ilmoitettu sen perustelut. Koska 90 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn tarkoituksena on kuitenkin antaa hallinnolle mahdollisuus tutkia uudelleen valituksen kohteena oleva päätös, ei selvästikään riitä, että päätöksessä itsessään ilmoitetaan sen perustelut. Lisäksi jos komissio katsoi, että tämä päätös oli oikea ja sisälsi kaikki tarvittavat selitykset, sen olisi pitänyt sitäkin helpommin päättää 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta ja antaa kantelijalle kirjallinen vastaus tähän kanteluun.

1.11 Lopuksi oikeusasiamies katsoo, että koska komissio ei ollut kyennyt käsittelemään asianmukaisesti kantelijan 14. maaliskuuta 2003 tekemää ensimmäistä 90 artiklan 2 kohdan mukaista kantelua, vastaus kantelijan 19. elokuuta 2003 tekemään toiseen 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun olisi ollut sitäkin tarpeellisempi.

1.12 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies toistaa näkemyksensä, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatteet edellyttävät, että hallinto antaa kirjallisen vastauksen sille henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyihin valituksiin ja että tämä vastaus on annettava tässä säännöksessä säädetyssä neljän kuukauden määräajassa. Näin ollen tässä tapauksessa se, ettei komissio vastannut kantelijan 19 päivänä elokuuta 2003 tekemään valitukseen neljän kuukauden määräajassa, on hallinnollinen epäkohta, ja oikeusasiamies esittää kriittisen huomautuksen jäljempänä.

2 Päätelmät

2.1 Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaan nimittävä viranomainen antaa perustellun päätöksensä tiedoksi sisäisen valituksen tehneelle henkilölle neljän kuukauden kuluessa. Tämä on hyvän hallinnon periaatteiden mukaista. On totta, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sitä, ettei vastausta ole annettu tässä säännöksessä säädetyssä neljän kuukauden määräajassa, pidetään kielteisenä päätöksenä. Tämän säännön tarkoituksena on suojella kansalaisia, jos hallinto ei noudata lakisääteisiä velvoitteitaan. Se ei millään tavoin anna hallinnolle oikeutta poiketa hyvän hallinnon periaatteista johtuvista velvoitteista. Se, että komissio ei vastannut kantelijan 19 päivänä elokuuta 2003 tekemään 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun, on näin ollen hallinnollinen epäkohta.

2.2 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdassa määrätään, että tehtyään suositusluonnoksen ja saatuaan asianomaisen toimielimen tai elimen yksityiskohtaisen lausunnon oikeusasiamies toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaiselle toimielimelle tai elimelle.

2.3 Oikeusasiamies totesi vuosikertomuksessaan 1998, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (4). Vuoden 1998 vuosikertomus toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

2.4 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija totesi komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan, ettei hänen mielestään ollut hyödyllistä jatkaa kantelun tutkintaa. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että Euroopan parlamentille ei ole aiheellista antaa erityiskertomusta.

2.5 Oikeusasiamies lähettää tästä päätöksestä jäljennöksen komissiolle ja sisällyttää lyhyen yhteenvedon Euroopan parlamentille toimitettavaan vuoden 2006 vuosikertomukseen. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

2.6 Päätöksestä tiedotetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Päätös on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/decision/en/991479.htm.

(2) Päätös on saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/decision/en/000729.htm.

(3) Ks. yhdistetyt asiat T-219/02 ja T-337/02, Olga Lutz Herrera v. komissio, Kok. 2004, s. II, 101 kohta. Ks. myös asia T-294/03, Jean-Louis Gibault v. komissio, tuomio 31.5.2005 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), 45 kohta.

(4) Vuosikertomus 1998, s. 27–28.