Strasbourg, 24. maaliskuuta 2006

Hyvä jäsen O.

Teitte 6. kesäkuuta 2004 Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia vastaan, koska ne eivät tutkineet Irlannin viranomaisten tekemää EU:n lainsäädännön rikkomista.

Ilmoitan Teille 13. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessäni, että minulla ei ole toimivaltaa käsitellä parlamenttia koskevaa kanteluanne, koska kantelunne ei koskenut hallinnollista epäkohtaa vaan vetoomusvaliokunnan päätöstä, joka on osa parlamentin poliittista työtä. Samassa kirjeessä ilmoitin teille, että olin välittänyt komissiota koskevan kantelunne komission puheenjohtajalle. Komissio antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2004. Toimitin sen Teille 3. lokakuuta 2004 lähettämällänne kehotuksella esittää huomautuksia.

Lähetitte 11. joulukuuta 2004 asiaanne koskevan sähköpostiviestin. Toimistoni vastasi teille sähköpostitse 15. joulukuuta 2004. Lähetitte 15., 21. ja 26. joulukuuta 2004 sekä 22. ja 31. tammikuuta 2005 lisää asiaanne koskevia sähköpostiviestejä. Toimistoni vastasi teille sähköpostitse 7. helmikuuta 2005. Lähetitte 7. helmikuuta ja 29. maaliskuuta 2005 lisää sähköpostiviestejä, joihin toimistoni vastasi 1. huhtikuuta 2005 päivätyllä sähköpostiviestillä. Kyseisessä sähköpostiviestissä toimistoni ilmoitti teille, että tutkinta koski ainoastaan komission eikä vetoomusvaliokunnan toimintaa syistä, jotka selitin 13. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessäni.

Lähetitte 30. kesäkuuta ja 1. heinäkuuta 2005 lisää asiaanne koskevia sähköpostiviestejä, joihin toimistoni vastasi 5. heinäkuuta 2005. Lähetitte uusia sähköpostiviestejä 6. heinäkuuta ja 16. elokuuta 2005. Lähetitte myös 23. elokuuta 2005 faksin, jonka viitenumerot ovat 1426/2001/OV ja 1987/2003/PMR. Toimistoni vastasi sähköpostitse 1. syyskuuta 2005 ja huomautti, että kantelunne viitenumero ei enää ollut 1426/2001/OV tai 1987/2003/PMR vaan 1781/2004/OV.

Lähetitte lisäsähköpostiviestejä 2. ja 13. syyskuuta 2005. Kirjeessä, joka saapui toimistooni 10. lokakuuta 2005, ilmoititte, että professori Kremalis käsitteli tapaustanne Ateenassa, ja pyysitte toimistoani soittamaan hänelle ja ilmoittamaan hänelle tutkinnasta. Lähetitte 19. lokakuuta 2005 sähköpostiviestin, jossa oli samat tiedot. Toimistoni soitti Kremalisille 19. lokakuuta 2005 ja ilmoitti hänelle, että tapausta tutkitaan edelleen. Jäsen Kremalis ilmoitti kuitenkin toimistolleni, että vaikka hän oli edustanut teitä aikaisemmassa vaiheessa, hän ei enää edustanut teitä.

Lähetitte 31. lokakuuta 2005 toisen sähköpostiviestin, johon toimistoni vastasi 16. marraskuuta 2005. Lähetitte uuden sähköpostiviestin 25. marraskuuta 2005. Lähetitte 26. marraskuuta 2005 faksin, joka sisälsi jäljennöksen Irlannin tietosuojavaltuutetun 15. marraskuuta 2005 päivätystä kirjeestä. Lähetitte 30. marraskuuta 2005 toisen sähköpostiviestin, johon toimistoni vastasi 1. joulukuuta 2005. Lähetitte uuden sähköpostiviestin 12. helmikuuta 2006.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

Pahoittelen, että kantelunne käsittely on kestänyt kauan.

KILPAILUKYKY

Taustaa

Tämä kantelu on jatkoa kantelijan vuosina 2001, 2003 ja 2004 Euroopan komissiota, Euroopan parlamenttia ja SOLVIT-verkostoa (1) vastaan tekemille kuudelle aiemmalle kantelulle, joiden mukaan Irlannin viranomaiset ovat rikkoneet EU:n lainsäädäntöä siltä osin kuin on kyse kantelijan Kreikassa suorittaman erikoislääkärin tutkinnon tunnustamisesta Irlannissa. Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 3 kohdan mukaan hän ei voinut käsitellä viittä näistä kanteluista, koska kantelujen kohdetta ei ollut mahdollista yksilöidä (viitenumerot 1426/2001/OV; 1717/2001/OV; 1752/2003/OV; 1987/2003/PMR; 519/2004/OV). Kuudennen kantelun (asia 1179/2004/OV) osalta oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan perusteella ei ollut riittäviä perusteita aloittaa tutkimusta hänen kantelustaan.

Käsiteltävänä oleva väite

Kantelija teki 6. kesäkuuta 2004 uuden kantelun oikeusasiamiehelle. Valituksen kannalta merkitykselliset tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti:

Kantelija, joka on Kreikan kansalainen ja irlantilainen, toimi ortopedisena kirurgina Santorinissa (Kreikka) vuosina 1992–1995. Vuonna 1995 Cyclades Medical Society kieltäytyi uusimasta hänen rekisteröintiään, koska kantelijan mukaan toinen kirurgi halusi harjoittaa yksinomaista toimintaa saarella. Kantelija saattoi asian piirisyyttäjän käsiteltäväksi, minkä jälkeen hän joutui häirinnän ja pelottelun kohteeksi.

Vuonna 1995 kantelija haki myös Irlannin lääketieteelliseltä neuvostolta, että hänen kreikkalainen lääkärintutkintonsa rekisteröitäisiin Irlannissa.

Kantelija teki vuonna 1997 komissiolle Kreikan viranomaisia vastaan kantelun (viite 97/4608), joka koski hänen hakemustaan ortopedisen kirurgin ammattiin pääsystä Kreikassa. Komissio päätti asian käsittelyn 24. kesäkuuta 1998. Kantelija kääntyi myös Kreikan oikeusasiamiehen puoleen, mutta totesi, ettei hän tehnyt mitään suojellakseen oikeuksiaan.

Koska Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei tunnustanut hänen kreikkalaista pätevyyttään, kantelija kirjoitti useita kertoja Euroopan komission sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastolle (sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto) valittaakseen siitä, että Irlannin viranomaiset eivät tunnustaneet hänen kreikkalaista pätevyyttään. Kantelija esitti myös vetoomuksen (viite 642/99) Euroopan parlamentille, jonka käsittely päätettiin 5. maaliskuuta 2001, ja kantelun Irlannin SOLVIT-keskukselle. Kantelija totesi, että sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston säänneltyjen ammattien yksikön virkamies oli "korruptoitunut ja juonitteli suojellakseen epäsuotuisaa käyttäytymistä oman henkilökohtaisen väärinkäytösten paljastajan halveksuntansa vuoksi" ja että hän oli "oikea esimerkki tällaisista juonitelluista ja ristiriitaisista eduista". Kantelija viittasi tältä osin kahteen kirjeeseen, jotka sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto lähetti Irlannin lääketieteelliselle neuvostolle 10. kesäkuuta ja 2. maaliskuuta 2003, ja yhteen kirjeeseen, jotka sama pääosasto lähetti kantelijalle 26. elokuuta 2002.

Koska kantelija ei ollut tyytyväinen komission vastaukseen, hän kirjoitti asiasta vuosina 2002–2004 edelleen komission eri yksiköille, muun muassa sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston säänneltyjen ammattien yksikölle.

Kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa seuraavat väitteet:

1. Komissio ei tutkinut asianmukaisesti kantelijan kantelua, jonka mukaan Irlannin viranomaiset olivat rikkoneet EU:n lainsäädäntöä, koska Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei ollut tunnustanut hänen kreikkalaista lääketieteellistä pätevyyttään.
2. Parlamentti päätti kantelijan vetoomuksen nro 642/99 tutkinnan antamatta kantelijalle mahdollisuutta valittaa tai tutustua asiakirja-aineistoon.

Oikeusasiamiehen reaktio

Oikeusasiamies ilmoitti kantelijalle 13. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että hänellä ei ole valtuuksia käsitellä toista väitettä, koska kantelut parlamentin vetoomusvaliokunnan päätöksistä eivät koske hallinnollista epäkohtaa, koska tällaiset päätökset ovat osa parlamentin poliittista työtä. Oikeusasiamies lähetti näin ollen kantelun komissiolle lausuntoa varten ainoastaan ensimmäisestä väitteestä.

KYSYMYS

Komission lausunto

Lausunnossaan komissio esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

Komissio huomautti alustavana huomautuksena, että monet kantelijan esiin tuomista seikoista eivät koskeneet yhteisön oikeutta. Komission vastauksessa keskityttiin näin ollen vain ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyviin seikkoihin.

Kantelija teki Kreikasta kantelun (nro 97/4608), jonka mukaan hänellä oli vakavia vaikeuksia saada lupa harjoittaa erikoistumisalaansa Kreikassa (ortopedinen kirurgia). Vaikutti kuitenkin siltä, että Kreikan lainsäädäntöä oli sovellettu oikein ja että hän oli saanut erikoistumislupansa 30.4.1996 tehdyllä päätöksellä nro 99. Tämän vuoksi komissio päätti lopettaa asian käsittelyn. Komissio korosti, että vakiomenettelyjä noudatettiin kaikessa kyseisessä kirjeenvaihdossa. Kantelijalle ilmoitettiin 3 päivänä huhtikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä erityisesti sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston aikomuksesta ehdottaa kollegiolle asian käsittelyn lopettamista.

Tämän jälkeen ja samanaikaisesti parlamentille esitetyn vetoomuksen (viite 642/99) kanssa kantelija esitti Irlannin viranomaisia vastaan väitteitä, jotka koskivat hänen ortopedisen kirurgian tutkintonsa tunnustamista Irlannissa. Parlamentti päätti vetoomuksen nro 642/99 käsittelyn. Viimeksi mainittu kantelu käsiteltiin myös SOLVIT-verkostossa. Esitettyjen tietojen perusteella komissio päätteli, että kantelija oli kahdesti peruuttanut hakemuksensa, joka koski ortopediseen kirurgiaan erikoistuneen kreikkalaisen yrityksen ammatillista tunnustamista Irlannissa. Kävi myös selväksi, että jos kantelija esittäisi hakemuksensa uudelleen, hänet tunnustettaisiin automaattisesti (16. huhtikuuta 2004 Irlannin SOLVIT-koordinaattorin kanssa pidetyn kokouksen pöytäkirja). Myös SOLVIT-menettely, kuten muutkin menettelyt, päätettiin.

Komissio huomautti, että kantelija esitti vuonna 2003 myös toisen vetoomuksen (viite 974/2003), johon vetoomukseen nro 642/99 annettu vastaus toistettiin helmikuussa 2004.

Tämän selkeän oikeudellisen tilanteen vuoksi kantelijan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa esittämiä perusteettomia väitteitä oli vaikea ymmärtää. Erityisen vaikeaa oli yhdistää kantelijan väitteet hyvän hallintotavan säännöstöön (2) tai komission tiedonantoon suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa.

Kantelijan väite, jonka mukaan komission säänneltyjen ammattien yksikön virkamies oli korruptoitunut, oli perusteeton ja perusteeton. Väitteensä tueksi kantelija viittasi erityisesti kolmeen kirjeeseen, joista kaksi oli kyseisen virkamiehen 10 päivänä kesäkuuta 2002 ja 2 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyiltä kirjeiltä Irlannin lääketieteelliselle neuvostolle ja yksi 26 päivänä elokuuta 2002 päivätyiltä kirjeiltä kantelijalle. Muut kantelijalle 11 päivänä joulukuuta 2002 ja 25 päivänä helmikuuta 2003 lähetetyt kirjeet osoittivat kuitenkin, että komissio oli erityisen huolellisesti käsitellyt hänen asiakirja-aineistoaan siltä osin kuin sen yksiköt olivat ymmärtäneet, että kantelija ei ollut käynyt hänen ranskalaisessa osoitteessaan joulukuun 2002 ja helmikuun 2003 välisenä aikana. Näin ollen komissio lähetti jäljennöksen joulukuussa 2002 päivätystä kirjeestä suoraan hänen kreikkalaiseen osoitteeseensa. Kirjeissä ja asiaa koskevassa liitteessä vahvistettiin edellä esitetyt päätelmät. Ne vahvistivat myös, että sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto tutki tarkasti kantelijan asiakirja-aineiston.

Kantelija ei ollut esittänyt selkeitä todisteita väitteidensä tueksi. Sen sijaan hän esitti yleensä pitkän ajan kuluessa epäkohtia, jotka eivät selvästikään kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Näin ollen, ja kun otetaan huomioon asian julkinen käsittely vetoomuksen yhteydessä, ei katsottu asianmukaiseksi rekisteröidä virallisesti kantelijan esittämiä väitteitä, jotka koskivat Irlannissa havaittuja lukuisia ongelmia. Asia päätettiin selvittää ennen muodollisen menettelyn aloittamista. Tämä kohtelu ei aiheuttanut kielteisiä seurauksia valituksen tekijälle, eikä erilainen kohtelu olisi johtunut erilaisesta arvioinnista.

Komissio päätteli, että kaikki kantelijan kirjeet analysoitiin ja niihin vastattiin hyvän hallintotavan säännöstön mukaisesti. Toimielin neuvoi oikeusasiamiestä, jos hän katsoo, että asian käsittely voitaisiin tulkita 3 kohdan (kantelujen kirjaaminen) mukaisten velvoitteiden rikkomiseksi komission tiedonannon "Yhteisön oikeuden rikkomista koskevat suhteet kantelijaan" mukaisesti, pitämään mielessä, että kantelija on i) esittänyt epäkohtia, jotka selvästi jäävät yhteisön oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle; ii) ei ole esittänyt väitettä, jonka tueksi on esitetty seikkoja; ja iii) esitti valituksen, josta komissio oli esittänyt vetoomuksen yhteydessä selkeän, julkisen ja johdonmukaisen kannan. Näin ollen komissio katsoi, että väitteet olivat täysin perusteettomia ja joskus harhaanjohtavia niiden esittämistavassa. Näin ollen komissio päätteli, että hallinnollista epäkohtaa ei ollut ilmennyt.

Kantelijan huomautukset

Kantelija esitti tiivistetysti seuraavat huomautukset:

Kantelija totesi, että jäsenvaltion kansalaisena hänellä on oikeus harjoittaa ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa sen vuoksi, että hän on lääkäri yhdessä jäsenvaltiossa, ja että tämän valtion toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia tunnustamaan automaattisesti ja ehdoitta hänen pätevyytensä. Irlannin toimivaltainen viranomainen, Irish Medical Council, ei kuitenkaan tunnustanut hänen pätevyyttään automaattisesti ja ehdoitta huolimatta hänen toistuvista yrityksistään rekisteröidä ne noin seitsemän vuoden aikana.

Kantelija esitti yleiskatsauksen tapaukseensa sovellettavasta oikeudellisesta kehyksestä. Hän totesi, että Rooman sopimuksessa vahvistettua henkilöiden vapaan liikkuvuuden keskeistä periaatetta vahvistettiin lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/16/ETY (3) (jäljempänä direktiivi). Kantelija viittasi laajasti direktiivin 2, 3, 4, 5 ja 22 artiklaan sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (asia C-232/99, komissio v. Espanja (4) ja asia C-110/01, Tennah-Durez (5)).

Kantelija totesi olevansa Kreikan kansalainen ja ortopedinen kirurgi. Hän huomautti, että direktiivin 3 artiklan mukaan "Ptychio Iatrikis" (lääketieteen tutkinto), jonka haltija hän on, vastaa Irlannissa myönnettyä peruspätevyyttä sen jälkeen, kun hän on läpäissyt toimivaltaisen tarkastuselimen suorittaman pätevyyskokeen ja kyseisen elimen myöntämän kokemustodistuksen, joka antaa oikeuden rekisteröityä täysin rekisteröidyksi lääkäriksi. Lisäksi direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan lääketieteen erikoistumistodistus (Titlos Iatrikis Eidikotitas), jonka haltija myös kantelija on, vastaa Irlannin terveysministerin tätä tarkoitusta varten tunnustaman toimivaltaisen viranomaisen myöntämää erikoislääkärin todistusta.

Kreikan viranomaisten 2 päivänä helmikuuta 2001 antaman vastauksen jälkeen, jossa vahvistettiin, että Flavin [sic] O:n esittämän todistuksen oli antanut Kreikan toimivaltainen viranomainen direktiivin 93/16/ETY 5 artiklan mukaisesti, Irlannin lääketieteellinen neuvosto teki 20 päivänä maaliskuuta 2001 Kreikan viranomaisten kanssa lisätutkimuksen, jossa se tiedusteli, "miten paljon koulutusta Kreikan ulkopuolella on otettu huomioon 8 artiklan mukaisesti ja missä jäsenvaltioissa tämä koulutus on suoritettu". Kantelija totesi, että tämä tutkimus oli täysin merkityksetön. Kreikan viranomaiset ovat aivan oikein jättäneet tämän tutkimuksen huomiotta jo jonkin aikaa. Kantelijan lobbattua Kreikan terveysministeriä saatiin lopulta vastaus 14 päivänä maaliskuuta 2002. Vastauksessa, jossa toistettiin se, mitä oli sanottu vuodesta 1995 lähtien, vakuutettiin yksiselitteisesti, että kantelija oli täysin pätevä ortopedinen kirurgi ja että kaikki hänen pätevyytensä täytti direktiivin vaatimukset. Vakuutuksesta huolimatta Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei rekisteröinyt kantelijaa ortopediseksi kirurgiksi.

Omien kirjoitustensa perusteella oli selvää, että Irlannin lääketieteellinen neuvosto oli koko ajan katsonut, että sen velvollisuutena ja "tavanomaisena käytäntönä" vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisena viranomaisena oli selvittää pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle osoitetulla tutkinnalla, oliko tämä jäsenvaltio vakuuttunut siitä, että sen antamat valtakirjat täyttivät direktiivissä säädetyt lääketieteellisen asiantuntemuksen vaatimukset. Tämä käytäntö oli epäasianmukainen kantelijan tapauksessa, koska Irlannin lääketieteellisellä neuvostolla oli kantelijan ensimmäisestä hakemuksesta lähtien Kreikan valtioministerin määräyksestä annettu notaarin laatima asiakirja, jossa nimenomaisesti todettiin, että kantelijan pätevyys täytti direktiivissä säädetyt vaatimukset. Kuulutuksen tehneen jäsenvaltion, ei vastaanottavan jäsenvaltion, velvollisuutena oli varmistaa, että direktiivin säännöksiä noudatetaan. Irlannin lääketieteellinen neuvosto (Irish Medical Council) kaappasi tutkinnallaan Kreikan viranomaisten toimivallan.

Esitettyään huomautuksensa kantelija lähetti useita sähköpostiviestejä, joissa hän viittasi muun muassa Irlannin SOLVIT-toimiston virkamieheen, joka oli väitetysti antanut vääriä lausuntoja hänen tapauksestaan (eli siitä, että hän oli peruuttanut hakemuksensa). Hän väitti, että hänen vetoomuksensa parlamentille päätettiin kesäkuussa 2005 SOLVIT-verkoston virkamiehen lausuntojen sekä komission ja Irlannin lääketieteellisen neuvoston väärien ilmoitusten perusteella. Kantelija viittasi kaikkien näiden "petollisten instituutioiden" merkittävään peittelyyn. Kantelija viittasi myös viimeaikaiseen kirjeenvaihtoonsa Irlannin lääketieteellisen neuvoston kanssa. Kantelija pyysi oikeusasiamiestä tuomitsemaan Irlannin lääketieteellisen neuvoston sen käyttäytymisestä.

Kantelija ilmoitti 23.8.2005 lähettämässään faksissa, että Irish Medical Councilin päätökset olla rekisteröimättä hänen erikoistumisnimikettään eivät olleet tiedossa Irlannin tuomioistuimissa. Kantelija ilmoitti, että häneltä oli evätty oikeus muutoksenhakuun Equality Tribunalissa (lokakuu 2003), Labour Courtissa (kesäkuu 2004), High Courtissa (syyskuu 2004) ja Supreme Courtissa (elokuu 2005). Korkein oikeus päätti 22.7.1995, että hänen oli haettava Irlannin lääketieteelliseltä neuvostolta uudelleen rekisteröintiä sekä yleislääkäriksi että erikoislääkäriksi. Kun kantelija haki uudelleen Irlannin lääketieteelliseen neuvostoon, rekisteröinti evättiin uudelleen. Hän totesi, että Irlannin lääketieteellisellä neuvostolla on syytesuoja ja että se rikkoo edelleen tutkintojen tunnustamisesta ja rekisteröintioikeudesta annettuja EU:n direktiivejä.

Kantelija lähetti 26.11.2005 myös jäljennöksen Irlannin tietosuojavaltuutetun kirjeestä, joka koski hänen asiaansa ja erityisesti pyyntöä saada tutustua Irish Medical Councilin hallussa oleviin tietoihin. Kantelija totesi, että Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei noudattanut tietosuojalainsäädäntöä.

PÄÄTÖS

1 Oikeusasiamiehen tutkimuksen laajuus

1.1 Kantelija, joka on Kreikan kansalainen ja irlantilainen, haki vuonna 1995 Irlannin lääketieteelliseltä neuvostolta (Irish Medical Council) kreikkalaisen lääkärintutkintonsa rekisteröintiä Irlannissa. Koska Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei tunnustanut hänen pätevyyttään, kantelija kirjoitti 28.5.1996 Euroopan komission sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastolle (jäljempänä sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto) valittaakseen siitä, että Irlannin viranomaiset eivät tunnustaneet hänen kreikkalaista pätevyyttään. Komissio päätti tutkimuksensa 24. kesäkuuta 1998. Koska kantelija ei ollut tyytyväinen komission vastaukseen, hän kirjoitti asiasta vuosina 2002–2004 edelleen komission eri yksiköille, muun muassa sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston säänneltyjen ammattien yksikölle. Kantelija väitti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että komissio ei ollut tutkinut asianmukaisesti kantelijan kantelua, jossa väitettiin, että Irlannin viranomaiset olivat rikkoneet EU:n lainsäädäntöä siltä osin kuin Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei ollut tunnustanut hänen kreikkalaista lääketieteellistä pätevyyttään.

1.2 Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan ja oikeusasiamiehen toimistolle lähettämässään myöhemmässä kirjeenvaihdossa kantelija antoi useita lausuntoja Irlannin lääketieteellisen neuvoston hänen tapauksessaan omaksumasta väitetysti perusteettomasta kannasta ja pyysi oikeusasiamiestä päättämään tästä väitetystä väärinkäytöksestä. Kantelija viittasi myös Irlannin SOLVIT-toimiston virkamiehen väitettyihin vääriin lausuntoihin.

1.3 Tässä yhteydessä on tärkeää muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksessa oikeusasiamies valtuutetaan tutkimaan mahdollisia hallinnollisia epäkohtia ainoastaan yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa. Oikeusasiamiehen ohjesäännössä määrätään nimenomaisesti, että minkään muun viranomaisen tai henkilön, kuten tässä tapauksessa Irlannin lääketieteellisen neuvoston, toimista ei voida tehdä kantelua oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen kantelua koskevat tutkimukset on näin ollen suunnattu yksinomaan sen tutkimiseen, onko komission toiminnassa ilmennyt hallinnollisia epäkohtia.

1.4 Kansallisten SOLVIT-keskusten osalta oikeusasiamies haluaa huomauttaa, että vaikka komissio ja jäsenvaltiot ovat perustaneet SOLVIT-verkoston ratkaistakseen EU:n kansalaisten ja yritysten ongelmia, jotka johtuvat sisämarkkinalainsäädännön virheellisestä soveltamisesta (6), SOLVIT-keskukset eivät itse ole yhteisön toimielimiä tai elimiä, vaan ne kuuluvat kansallisiin ministeriöihin, useimmiten ulko- tai talousministeriöön. Edellä esitetyistä syistä oikeusasiamiehellä ei näin ollen ole valtuuksia tutkia väitettyä hallinnollista epäkohtaa kansallisessa SOLVIT-keskuksessa. Kantelijalla on kuitenkin mahdollisuus tehdä asiaa koskeva kantelu Irlannin oikeusasiamiehelle.

1.5 Oikeusasiamies haluaa myös selventää, että hänelle tehty kantelu koskee komission suorittaman rikkomista koskevan kantelun käsittelyn asiasisältöä ja sen päätelmiä eikä komission suorittaman rikkomista koskevan kantelun käsittelyn menettelyllisiä näkökohtia. Tästä syystä oikeusasiamies ei pidä tarpeellisena ottaa kantaa komission lausunnossaan esittämiin huomautuksiin, jotka koskevat rikkomista koskevan kantelun menettelyllisiä näkökohtia.

2 Väite, jonka mukaan komissio ei ole tutkinut rikkomista koskevaa kantelua asianmukaisesti

2.1 Kantelija väitti, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti hänen kanteluaan, jonka mukaan Irlannin viranomaiset olivat rikkoneet EU:n lainsäädäntöä siltä osin kuin Irlannin lääketieteellinen neuvosto ei ollut tunnustanut hänen kreikkalaista lääketieteellistä pätevyyttään. Kantelija väitti erityisesti, että sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston säänneltyjen ammattien yksikön virkamies oli "korruptoitunut ja juonitteli suojellakseen epäsuotuisaa käyttäytymistä oman henkilökohtaisen väärinkäytösten paljastajan halveksuntansa vuoksi" ja että hän oli "oikea esimerkki tällaisista juonitelluista ja ristiriitaisista eduista". Tältä osin kantelija viittasi kolmeen kirjeeseen, jotka sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto lähetti kantelijalle ja Irlannin lääketieteelliselle neuvostolle.

2.2 Komissio totesi lausunnossaan, että monet kantelijan esille ottamat seikat eivät koskeneet yhteisön oikeutta. Parlamentille esitetyn vetoomuksen (viite 642/99) ohella kantelija oli esittänyt Irlannin viranomaisia vastaan väitteitä, jotka koskivat hänen ortopedisen kirurgian tutkintonsa tunnustamista Irlannissa. Parlamentti päätti vetoomuksen käsittelyn. Myös SOLVIT oli ratkaissut ongelman. Esitettyjen tietojen perusteella komissio päätteli, että kantelija oli kahdesti peruuttanut hakemuksensa, joka koski ortopediseen kirurgiaan erikoistuneen kreikkalaisen yrityksen ammatillista tunnustamista Irlannissa. Kävi myös selväksi, että jos kantelija esittäisi hakemuksensa uudelleen, hänet tunnustettaisiin automaattisesti (16. huhtikuuta 2004 Irlannin SOLVIT-koordinaattorin kanssa pidetyn kokouksen pöytäkirja). SOLVIT-menettely, kuten muutkin menettelyt, saatiin päätökseen. Komissio huomautti myös, että kantelija esitti vuonna 2003 myös toisen vetoomuksen (viite 974/2003), johon vastaus vetoomukseen nro 642/99 toistettiin helmikuussa 2004. Komissio totesi, että tämän selkeän oikeudellisen tilanteen perusteella oli vaikea ymmärtää kantelijan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa esittämiä perusteettomia väitteitä ja yhdistää väitteet hyvän hallintotavan säännöstöön tai komission tiedonantoon suhteista kantelijaan yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa. Komissio totesi myös, että kantelijan väite, jonka mukaan tietty komission virkamies oli korruptoitunut, oli perusteeton ja perusteeton. Näin ollen komissio päätteli, että hallinnollista epäkohtaa ei ollut ilmennyt.

2.3 Oikeusasiamies toteaa, että kantelija on esittänyt parlamentille yhteensä kolme vetoomusta kantelunsa aiheesta (viite 97/4608, 642/99 ja 974/2003).

2.4 EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa määrätään, että "Euroopan oikeusasiamies suorittaa tehtäviensä mukaisesti tutkimuksia, jotka hän katsoo perustelluiksi (...)". Oikeusasiamies katsoo, ettei hänellä ole perusteita tutkia kantelua, jos kantelija on esittänyt parlamentille samaa asiaa koskevan vetoomuksen.

2.5 Oikeusasiamies toteaa, että viimeisin parlamentille osoitettu vetoomus (974/2003) koski Irlantia vastaan tehdyn rikkomuskantelun sisältöä. Kohdassa ”vetoomuksesi kohde” kantelija mainitsi seuraavat seikat: "EY:n sisämarkkinat eivät ole käyttäneet tutkintavaltuuksia ja panneet täytäntöön lainsäädäntöä, joka koskee monopoleja ja lääkinnällisten lupien kovaa ydinkartellia Irlannissa. Irlannin lakisääteiset elimet eivät ole saattaneet tasa-arvoa, kilpailua, tietosuojaa, vapaata liikkuvuutta, oikeutta puolustukseen ja akateemisten tutkintojen tunnustamista koskevaa lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kantelija totesi vetoomuksessaan, että sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston säänneltyjen ammattien yksikön virkamies (7) "estää Irlannin lääketieteellisen neuvoston suorittaman rikkomusten tutkinnan ja on jättänyt huomiotta asiakirjatodisteet, jotka riittävät vetoamaan rikkomusmenettelyyn Irlantia vastaan valtion vallan laajamittaisesta väärinkäytöstä ja Kreikan kansalaisuuteeni perustuvasta syrjinnästä" ja että hän piti häntä "yksinomaan vastuussa laiminlyönnistä, lakisääteisen velvollisuuden rikkomisesta ja oikeudenkäytön estämisestä". Vetoomuksesta 19. toukokuuta 2004 antamassaan lausunnossa komissio totesi, että vetoomuksen esittäjän tapaus oli ollut SOLVIT-menettelyn kohteena ja että esitettyjen tietojen perusteella todettiin, että vetoomuksen esittäjä oli kahdesti peruuttanut hakemuksensa ortopediseen kirurgiaan erikoistuneen kreikkalaisen erikoisalansa ammatillisesta tunnustamisesta Irlannissa. Komissio huomautti, että Irlannin lääketieteellinen neuvosto oli vahvistanut, että jos vetoomuksen esittäjä esittäisi hakemuksensa uudelleen, hänet tunnustettaisiin automaattisesti ja että tämän seurauksena Kreikan SOLVIT-kotikeskus sopi SOLVIT-tapauksen käsittelyn lopettamisesta. Oikeusasiamies toteaa, että vetoomusvaliokunnan puheenjohtaja Marcin Libicki ilmoitti vetoomusta koskevan komission lausunnon perusteella kantelijalle 17. kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että vetoomuksen käsittely oli päätetty.

2.6 Oikeusasiamies toteaa edellä esitetyn perusteella, että parlamentti on käsitellyt vetoomusta, joka koskee komission rikkomuskantelun käsittelyn sisältöä. Oikeusasiamiehen lisätutkimukset eivät näin ollen ole perusteltuja siltä osin kuin on kyse komission suorittaman rikkomista koskevan kantelun käsittelyn olennaisesta osasta.

2.7 Kantelija esitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kuitenkin toisen väitteen, jota vetoomusvaliokunta ei käsitellyt, eli sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston säänneltyjen ammattien yksikön virkamiestä koskevan korruptioväitteen. Se, että kantelija on myös esittänyt vetoomuksen parlamentin vetoomusvaliokunnalle, ei välttämättä estä oikeusasiamiestä tutkimasta kantelua siltä osin kuin se kattaa sen osia, joita ei ole esitetty vetoomusvaliokunnalle tai joita vetoomusvaliokunta ei ole käsitellyt. Tämän vuoksi oikeusasiamies tutkii jäljempänä väitteen, jota ei käsitelty vetoomuksen käsittelyn aikana.

2.8 Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että kantelija esitti ainoastaan kolme kirjettä sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastolta osoittaakseen, että kyseinen virkamies oli korruptoitunut. Oikeusasiamies on tutkinut huolellisesti nämä kirjeet eli kyseisen virkamiehen 10.6.2002 ja 2.3.2003 päivätyt kirjeet Irlannin lääketieteelliselle neuvostolle ja kyseisen virkamiehen 26.8.2002 päivätyn kirjeen kantelijalle. Mikään näissä kirjeissä ei tue kantelijan väitettä, jota ei näin ollen ole perusteltu. Näin ollen ei voida todeta, että komissio olisi syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

3 Päätelmä

Ottaen huomioon, että parlamentti on käsitellyt vetoomuksen, joka kattoi kantelijan rikkomuskantelun sisällön, oikeusasiamiehen lisätutkimukset tästä kantelusta eivät ole perusteltuja.

Mitä tulee kantelun näkökohtaan, jota vetoomus ei koskenut, hallinnollista epäkohtaa ei ole havaittu.

Päätöksestä ilmoitetaan myös komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) SOLVIT on komission vuonna 2001 yhdessä jäsenvaltioiden kanssa perustama verkkoverkko, jonka tarkoituksena on ratkaista ongelmia, joita sisämarkkinalainsäädännön virheellisestä soveltamisesta aiheutuu yksittäisille kansalaisille ja yrityksille. Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on kansallinen SOLVIT-keskus (http://ec.europa.eu/solvit/site/index_en.htm).

(2) Komissio viittasi omaan säännöstöönsä (komission päätös 2000/633/EY, EHTY, Euratom, EYVL 2000, L 267, s. 63).

(3) EYVL 1993, L 165, s. 1.

(4) Asia C-232/99, komissio v. Espanja, Kok. 2002, s. I-4235.

(5) Asia C-110/01, Tennah-Durez, Kok. 2003, s. I-6239.

(6) Komission suositus C(2001) 3901, annettu 7 päivänä joulukuuta 2001, sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkoston SOLVITin käytön periaatteista (EYVL L 331, s. 79).

(7) Se koskee samaa virkamiestä, joka mainitaan tässä oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa.